Wanha Tuomas - rautalamminkorhosetrautalamminkorhoset.fi/as/489/tiedostot/wanha-tuomas/wt2005.pdf · Pirjo Korhonen Jokelantie 52, 77700 Rautalampi Puh. 040-5183635 Sähköposti [email protected]

Wanha

Vanhan Rautalammin Korhosten sukuseura ry.

13. vuosikerta 2005

Tuomas

Wanha Tuomas 2005Julkaisija: Vanhan Rautalammin Korhosten sukuseura ryOsoite: Rantatalontie 45, 62800 VimpeliPäätoimittaja: Minna VanhamäkiTaitto: Hannu KorhonenPainotyö: Domus-Offset Oy, Tampere

Sisällys

Suvun päämiehen tervehdys 3Korhosia kerrakseen 4Kunnallismies Eero Korhonen 10Sukutiedot talteen 15Muistojen kultainen ketju 16Runopalkinto Aki Salmelalle 17Veljekset Korhosista Korhosen linjat oy:ksi 18Kalevi Korhonen in memoriam 20Aili Korhonen kuollut 21Sukuseuran tuotteita 22Korhonen-nimen alkuperästä 23Korhosten muistoja 23Talosilla (kirjaesittely) 24Jäsentietopalsta 26Sihteeri esittäytyy 27

Sukuseuran kotisivuhttp://www.genealogia.fi/sukus/korhonen/Sivun ylläpitäjä Kimmo [email protected]

Kansikuva: Tuomas Hannunpoika Korhonen Korhosten kivellä 12.6.2004, kuva Jukka Korhonen

Ilkka Korhonen (puheenjohtaja)Porintie 2 H 103, 00350 HelsinkiPuh. 09-5061275, 040-5815549Sähköposti: [email protected]

Minna Vanhamäki (varapj.)Rantatalontie 45, 62800 VimpeliPuh. 040-5651620Sähköp. [email protected]

Petri Makkonen (sihteeri)Viitaharjuntie 87, 40250 JyväskyläPuh. 050-5368395Sähköp. [email protected]

Hannu KorhonenKelotie 3, 16300 OrimattilaPuh. 03-7772777Sähk. [email protected]

Jukka KorhonenPulkkaniementie 270, 72210 TervoPuh. 044-7499350Sähköposti: [email protected]

Pirjo KorhonenJokelantie 52, 77700 RautalampiPuh. 040-5183635Sähköposti [email protected]

Toivo KorhonenUusitalontie 59, 41520 HankasalmiPuh. 014-841215, 040-7338465

Sukuneuvosto

3

WWWWWanha Tanha Tanha Tanha Tanha Tuomasuomasuomasuomasuomas

Suvun päämiehen tervehdysMinulla oli ilo ja kunniatulla viime kesän suku-kokouksessa valituksiarvoisan Sukuseu-ramme puheenjohta-jaksi eli suvun päämie-heksi. Vaikka Seuram-me on jo 50 vuottaantäyttänyt, olen vastaneljäs toimiva henkilötässä tehtävässä. Eri-tyisesti minua lämmit-tää ajatus, että tällälailla voin kunnioittaaisoisäni Kalle Korhosenmuistoa, hänhän oliSukuseuran alullepani-ja ja ensimmäinen pu-heenjohtaja.

Kiinan-Kallen kuol-tua 1963 Seuran toiminta lamaantui vuo-siksi, mutta onneksi Vesannolla oli suku-toiminnasta kiinnostunut henkilö, HannesKorhonen, jonka toimenpitein päästiin uu-teen alkuun. Hannesta seurannut MarkusKorhonen jatkoi edeltäjänsä ansiokastatyötä, ja hänen nyt luovuttuaan puheen-johtajan tehtävästä itseni on helppo jat-kaa hyvin hoidetun Seuran peräsimessä.

Seuramme sukuneuvosto on edeltäjienijohdolla toiminut tarmokkaasti, mistäviimeisimpinä esimerkkeinä ovat Vihta-Paavon runokirjan julkaiseminen ja Kor-hosten kiven pystytys. Tähän ei tietenkäänole tarkoitus pysähtyä, vaan varsinaisennuorennusleikkauksen viime kesänä saa-nut hallitus on kehitellyt jo innokkaasti uu-sia projekteja. Lähinnä ollaan Seurallesuunnittelemassa omaa adressia eri tar-koituksia varten. Kotisivuamme tullaan ke-hittämään paremmin jäseniä ja muita kiin-nostuneita palvelevaksi. Sukututki-mukseen on tarkoitus paneutua entistätarmokkaammin. Tässä joitain lähiajansuuntaviivoja.

Vaikka olen toiminut sukuneuvoston jä-senenä jo neljännesvuosisadan ajan, on

tässä yhteydessäsyytä kertoa jotainsiitä, millaisen hen-kilön Seura on pää-miehekseen saanut.Koko nimeni on Ilk-ka Tapio Korhonen(hauskaa kyllä, mi-nulla on täyskaimaSeuran jäsenis-tössä).Olen synty-nyt Helsingissä1 1 . h e l m i k u u t a1949. Olen siis aitoStadin ja tarkemminTölikan kundi, vaik-kakin Töölössäasuin vain kolme japuoli ensimmäistäelinvuottani. Viime

kesänä kuollut isäni Kalevi Korhonenkinsyntyi jo Helsingissä, joten tätä kauttakaksi lapsenlastani ovat peräti neljän-nen polven paljasjalkaisia.

Äitini Aija Korhonen on puolestaansyntyperäinen viipurilainen, ja toimii ak-tiivisesti eri viipurilaisyhteisöissä. Kou-lutukseltaan hän on arkkitehti. Market-ta os Ruishalmeen kanssa sain kaksitytärtä, Sannan (nyk Pehkonen) ja Sa-ran (Ruohotie). V. 1975 syntynytSeuramme jäsen Sanna on teologianmaisteri, mutta töissä atk-alalla. 24-vuo-tias Sara taas on opiskellut tanssi-teatteria ja toimii sekä esiintyvänätaitelijana että tanssinopettajana. San-nalla on miehensä Juhan kanssa kaksitytärtä, neljä ja puolivuotias Mona jakaksi vuotta täyttänyt Joanna.Lähipiiriini kuuluu vielä kumppanini Pirk-ko Mela.

Parhaat poikavuoteni asuin EspoonOtaniemessä, mutta vuodesta 1959 al-kaen olen ollut, lyhyttä poikkeamaa lu-kuunottamatta, munkkiniemeläinen. Yli-oppilaaksi kirjoitin vuonna 1968 Helsin-gin Normaalilyseon klassilliselta linjal-

Wanha Tuomas 2005 4


Korhosia kerrakseen

ta, isäni jälkiä seuraten ja isoisän v. 1905painettua latinankirjaa lukien. Tähän ai-kaan aloin kiinnostua suvustani ja suku-tutkimuksesta yleensä. Valmistuin filo-sofian maisteriksi Helsingin yliopistostavuonna 1979, pääaineena Suomen his-toria. Pitkä opiskeluaika selittyy sillä,että ensin vaihdoin kolmen vuoden ju-ridiikan opiskelut historiaan, sitten me-nin naimisiin, sain lapsen ja lähdin vielätäyspäiväiseen ansiotyöhön. Työn ohes-sa sinnittelin sitten opiskeluni loppuun.

Työelämässä päädyin arkistoalalle.Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oliSota-arkisto, sieltä siirryin arkistotöihinulkoasiainministeriöön, valtioneuvostonarkistoon ja sitten pitemmäksi ajaksiHelsingin kaupunginarkistoon. Sota-ar-kistoon tulin takaisin vuonna 1992 jasiellä edelleen olen, nimikkeenäni tällähetkellä virka-arkistoyksikön johtaja.Samalla toimin arkiston “kakkos-

miehenä”, siis tarpeen tullen johtajan si-jaisena.

Järjestötoimintaakin olen harrastanutjonkin verran. Nuorena toimin partiolippu-kunta Velipojat ry:n lippukunnanjohtajanaja 1990-luvulla Helsingin reserviupseeri-en kenttätykistökerhon puheenjohtajana.Parhaillaan olen sihteerinä Viipurin Suo-malaisessa kirjallisuusseurassa sekä Suo-men Sotahistorian Komissiossa. Näistänäkyykin pitkälle harrastukseni, joita ovateräelämä ja Lapissa vaeltelu, vapaaehtoi-nen maanpuolustustoiminta (sotilaana olenylennyt majuriksi asti), viipurilaisuus jasotahistoria. Ja tietenkin tämä sukuasia.Harrastuksiin voisi vielä lisätä lapsenlapsetja kesämökin, niin suurin piirtein kaikkioleellinen minusta lienee kerrottu. Toivotan mukavaa ja lämmintä kesääkaikille Seuran jäsenille.

Ilkka Korhonen

Kesäkuussa2004 meVanhan Rau-t a l a m m i nKorhoset ko-koonnuimmesukukokouk-seen ja –juh-laan Rauta-lammin Tör-mälään. Ke-sän varsinvetisistäkinkeleistä huo-limatta saim-me nauttialeppoisastakesäsäästä.E n t i s e e nkappalaisen pappilaan Rautalammin rei-tin varrelle kertyi väkeä paikalle lähesparisataa henkeä.

Minna VanhamäkiAiemmista

kokoontumisistapoiketen yh-dessäolo aloi-tettiin ruo-kailun jälkeensukukokouk-sella lauantai-na kesäkuun12. päivänä.Talous- ja toi-m in ta -as i a tkäytiin läpis o p u i s a s s ahengessä. Ko-kouksessa va-littiin nyt en-s i m m ä i s e n

kerran suvulle päämies, joka samalla toi-mii sukuneuvoston puheenjohtajana. En-simmäiseksi Vanhan Rautalammin Korhos-ten päämieheksi kokous valitsi Ilkka Kor-

5


hosen Helsingistä. Sukuneuvoston muik-si jäseniksi valittiin Petri Makkonen Jy-väskylästä, Toivo Korhonen Hanka-salmelta, Hannu Korhonen Orimattilas-ta, Jukka Korhonen Tervosta, Pirjo Kor-honen Rautalammilta ja Minna Vanha-mäki Vimpelistä.

Varajäseniksi seuraavalle kolmi-vuotiskaudelle kokous nimesi Eeva- LiisaHassisen Lapinlahdelta, Pauliina Kainu-laisen Kontiolahdelta, Pentti KorhosenRautalammilta, Pertti Korhosen Ruoko-lahdelta, Seppo Korhosen Laukaasta jaUrho Korhosen Hankasalmelta.

Sukuneuvoston ehdotuksesta kokouk-sessa palkittiin neljä sukuselvityksen te-kijää. Hannu Korhonen palkittiin

selvityksestään Mummo 100, jota esitel-tiin edellisessä Wanhassa Tuomaassa.Esko Kalliokangas Toholammilta sai pal-kinnon selvityksestään, joka koskee Knuut-tilan sukuhaaraa Sievissä. Pirjo KorhonenRautalammilta oli perehtynyt ruoko-niemeläisten sukuhaaraan ja EeroLindsberg Rautalammilta VaajasalmenKorhosiin.

Kauan sukuneuvostossa toimineistahenkilöistä neljä oli ilmoittanut pois-jäännistään jo ennen kokousta. Lopuksimuistettiin pitkäaikaista puheenjohtajaa

Markus Korhosta ja sihteeriä RitvaTikkasta Kaarina Laitisen tekemilläkeraamisilla sukupuu-tauluilla sekäsukuneuvoston jäseniä Kaisa Siikkiä jaArmas Korhosta suvun viireillä. Ko-kous kiitti myös Kaarina Laitista hy-vin tehdystä työstä tämänkertaisensukukokouksen ja –juhlan järjestelyis-sä.

Illalla aikaa oli varattu sukulaisten va-paaseen yhdessäoloon. Kanttori PaavoKorhonen tarjosi halukkaille tilaisuudenVihta-Paavon virsien harjoitteluun. Jakomeasti virret kajahtivatkin Korhos-kuoron voimalla. Vähemmän hengellis-tä yhteislaulua säesti ja johti Törmäläntuvassa Aki Virta. Rantasauna lämpesi

ja Marttojen keittämä rantakala porisiillan viettäjien iloksi.

Sunnuntaina 13. kesäkuuta kokoon-nuttiin Rautalammin Vesterilän kylälleKorhosten kiven paljastustilaisuuteen.Kivi on Veikko Korhosen työstämämuistomerkki, jonka sukuseura pystyt-ti suvun kantaisän Tuomas PekanpoikaKorhosen ensimmäiselle asuinpaikalle.

Wanha Tuomas 2005 6


Suvun pää-mies IlkkaKorhonen pu-hui paljastus-tilaisuudessaseuraavasti:

“Seisom-me nyt pai-kalla, jonkamerk i tys tämeille,VanhanRautalamminKorhosille, onvaikea sanoink u v a t a .Olemmehannyt niillä si-joilla, jotka koko sukumme kantaisä Tuo-mas Korhonen valitsi asuinpaikakseenmelko tarkalleen 450 vuotta sitten. Oli-ko talon tarkka paikka juuri tässä vaituossa vieressä sadan metrin päässä,sillä ei ole merkitystä. Tärkeämpää onajatella, kuinka tuo meille lähes mysti-nen henkilö on tänne silloisen synkänkorven keskelle rakentanut asuntonsaja mitä hän on saanut täällä aikaan.Miettikääpä vaikka sitä, että tuolla siintä-vää samaa Niiniveden selkää hän on ke-säisin katsellut aprikoiden, tulisikohantänään hyvinkin haukea, vai olisiko sit-tenkin lähdettävä sopivaa uutta kaskeaetsimään. Ja näin sunnuntaina kuuluiasiaan tietenkin matka kirkkoon, jonneei onneksi ollut kuin kaksikymmentä ki-lometriä ja rapiat. Mikäs matka se olikesällä veneellä viilettää. Elämä vakiin-tui varsin pian tuttuihin, jo kaukana ko-tona, Etelä-Savossa opittuihin uomiin-sa.

Tässä vaiheessa joku läsnäolijoistasaattaa ihmetellä, miksi emme nyt oletästä paikasta seitsemisen kilometriätuonne pohjoiseen päin, Niiniveden toi-sella puolella sijaitsevan Pänttärin-taipaleen alueella, Mattilan talon pihal-la. Sinnehän Tuomas Korhosen sanotaanerinäisten kirjoitusten mukaanperustaneen talonsa. Tämä käsitys, jokaon täysin selvästi osoitettu vääräksi mm

vuoden 1997Vanha Tuomas -j u l k a i s u s s a ,näyttää vieläkins i t k e ä s t ipu l pah tavanesille silloin täl-löin erilaisissatutkimuksissa.Toivottavast inyt tämä jyke-vä kivi tällä pai-kalla antaa lo-pullisen kuolin-iskun Pänt-tärintaipaleelleKorhosten alku-

kotina. Tämä nykyisen Vesterilän kylänalue on kaikkien mahdollisten lähteidenmukaan paikka, jonne Tuomas Korhonenasettui ja jossa Korhoset asuivat yhtä-jaksoisesti 1700-luvun alkuun saakka.Asia on aivan yksiselitteinen, siinä ei olemitään tulkinnanvaraa.

Kuka Tuomas Pekanpoika Korhonen sit-ten oli ja mistä tuli, näihin kysymyksiin eiole olemassa vastausta, vain arveluja. Sentiedämme, että Tuomas ei ollut alueen en-simmäisiä uudisasukkaita. Keskiaikaisenlaajan Hämeen erämaan eli myöhemmänRautalammin suurpitäjän ensimmäinenasukas oli Pälkäneeltä kotitalonsa erämaa-han muuttanut Pekka Kärkäs eli Kärkkäi-nen. Hän muutti alueelle jo 1530-luvun lo-pulla, mutta varsinaisesti erämaan asut-taminen alkoi kymmenen vuotta myöhem-min, tällöin pääasiassa savolaisvoimin.Tuomaan muuttaessa alueelle 1550-luvunpuolivälissä Hämeen erämaan itäosassa elimyöhemmässä Rautalammin neljän-neksessä oli jo 30 uudistaloa. Asutus-vaiheen päättyessä 1560-luvun puolivälis-sä taloja oli kaikkiaan 45, eli asutettavaariitti vielä Tuomaan tulon jälkeenkin.

Ennen varsinaista muuttoaan Tuomas olikäynyt katsastamassa erämaata ja toden-nut, että moni vanha hämäläissauna olisaanut vakinaisen savolaisasukkaan. Tämälienee vaikuttanut hänen päätökseensämuuttaa tänne itsekin. Löydettyään asu-

7


mattoman rantasaunan ja siihen liittyvänmaa-alueen hän palasi kotiin, pakkasi per-heensä veneisiin ja niin lähdettiin kohtiuusia kohtaloita. Matkaan lähdettiin isollajoukolla. Mukana olivat veljekset Tuomasja Heikki Korhonen sekä näiden lanko OlliVesterinen, joka 1560-luvun puolella ra-kensi oman talonsa kantatalon läheisyy-teen, kaikki vaimoineen ja lapsineen. Ehkäveljesten vanhemmatkin olivat mukana.

Tuomas oli lähtöisin Etelä-Savosta, seon toki varma asia. Korhosia asui maakun-nan eri kolkissa niin runsaasti, että tar-kempi kotipaikka jää sen sijaan arvailujenvaraan. Itse pitäisin hyvänä arvauksenaRantasalmen pitäjää. Kyseinen pitäjä näyt-tää nimittäin olevan ainoa, jossa 1500-lu-vun puolivälissä asui sekä Korhosia ettäVesterisiä. Kuten edellä totesin, tämä Kor-hosen perhe sai vävykseen Vesterisen. Sa-von harvat pitäjät olivat tuolloin pinta-alal-taan varsin suuria, joten hyvin todennä-köisesti puoliso löytyi oman pitäjän alu-eelta. Rantasalmelta Vesterilään oli myösvarsin suora vesiyhteys, kaakosta luotee-seen. Matka 150 km ei veneellä ollut mi-kään järin valtavaponnistus. No,tämä on siis vainarvailua, jota eivoi todeksi todis-taa, mutta ehkäolisi hyvä tutkiavähän Rantasal-men Korhostenkinvaiheita, tiedähäntä.

Se sen sijaanon selvää, miksiTuomas lähti ko-toaan tänne kau-as erämaata asut-tamaan. Savos-sakin oli tapana,että vanhin poikaperi kotitalon.Seuraavaksi van-hin saattoi raken-taa uudistalonkantatilan vero-

kuormaa jakamaan tai asua veljensä ta-lossa yhtiömiehenä. Tuomas oli jäänytkauas näistä mahdollisuuksista. Hän olijonkun nuoremman veljeksen jälkeläi-nen, jolla ei ollut kotiseudullaan mah-dollisuutta perustaa omaa taloa tai ollaminkään talon osakkaana. Kun kohta-lona näytti olevan rengin tai muuntilattoman osa, Tuomas tarttui rohkeastija ennakkoluulottomasti tilaisuuteen,jonka kautta hän pääsi hetkessä itse-näiseksi talonpojaksi, siis niin korkeaanasemaan, kuin maaseudun rahvaanedustajalle oli mahdollista. Tätä samaarohkeutta ja ennakkoluulottomuuttaosoittivat savolaiset myöhemminkin,muuttaessaan 1500-1600 -lukujen vaih-teessa asuttamaan Ruotsin ja Norjan jasitten vielä Amerikankin erämaita.

Tuomas kantoi sisällään ilmeisesti var-sin vahvoja geenejä. Asiakirjoista voi-daan helposti todeta, kuinka Korhostensuku laajeni selvästi Rautalammin su-kujen keskiarvoa nopeammin. Jotkutsuvut suorastaan kuihtuivat pois. Vai-keina aikoina, kuten 1630- ja 1690-lu-

vuilla, tilojaautioitui run-saasti. Korhosilletämä oli, kaikes-ta huolimatta,myös hyvää ai-kaa, sillä he pys-tyivät pitämääntilansa vilje-lyksessä, muttasaivat myös au-tioituneita tilojahaltuunsa ja levi-sivät tätäkinkautta. Ja muis-tettakoon eräsRau t a l amminkaikkien aikojenvanh immaks ieläneistä henki-löistä, Sonkarin-saaren LemettiP a a v o n p o i k aKorhonen, joka

Wanha Tuomas 2005 8


eli kaikki pahimmat katovuodet ja kuolivuonna 1709 noin 99-vuotiaana! Kaikenkaikkiaan Korhosista tuli eräs alueensuurimmista ja merkittävimmistäsuvuista, mistä mekin olemme täällähyvä esimerkki.

Henkilökohtaisesti koen tämän tilai-suuden erityisen merkittäväksi, sillä olenitse kantaisämme muistomerkin ottanutsydämenasiakseni jo erinäisiä vuosia sit-ten. Vihta-Paavon runokirja oli seu-ramme edellinen ponnistus, ja iloksenisukuneuvosto sen valmistuttua ryhtyikinsitten toteuttamaan tavoitettani, tätämuistokiveä. Haluan esittää siis lämpi-mät kiitokseni sukuneuvostolle ja kiitänlisäksi omasta puolestani kaikkia mui-takin muistokivihankkeen toteutumiseenvaikuttaneita henkilöitä, erityisesti Veik-ko Korhosta, joka löysi kiven ja saattoisen lopulliseen kuntoonsa sekä TapaniMatilaista, jonka maalle kivemme olem-me saaneet pystyttää.

Lopuksi esitän vielä mielipiteeni, ettätämä kivi tässä ei ole ainoastaan eräänTuomas Korhosen muistomerkki, vaanse on samalla kunnianosoitus kaikillevanhan Suur-Rautalammin alueenuudisraivaajille, olivatpa he sitten Sa-

vosta tulleita tai ennakkoluulottomiahämäläisiäkin. Muistettakoon, että useim-pien täällä olevien esivanhemmista löytyysuurin osa näistä eri sukuisista uudis-raivaajista. Näitä olivat mm Huuskoset,Raatikaiset, Häkkiset, Kärkkäiset, Variksetja useat muut suvut, osa edelleen elinvoi-maisia, osa puolestaan jo sammuneita,kuten Hankaveden Lintuset tai KeiteleenVuonamolahden Saraiset.

Toivon, että itse kukin täällä päin liikku-essa silloin tällöinpysähtyy kivem-me ääreen ja siir-tää ajatuksensahetkeksi vuosientaakse, henki-löön, jota ilmanme emme täälläRautalammil latänäkään vuonnakokoontuisi, tiesmitä joukkoa oli-simmekaan, em-me ainakaanRa u t a l a m m i nKorhosia.”

Airuena kivellätoimi TuomasH a n n u n p o i k aKorhonen van-hempineen.

9


Ohjelma Törmälässä jatkui ruokailun jäl-keen sukujuhlalla. Juhlapuhujaksi oli kut-suttu tutkija Heikki Rytkölä Lönnrot-insti-tuutista Kajaanista. Hän kertoi Lönnrotinja Vihta-Paavon yhteyksistä aikana, jolloinmaamme kirjallisuuden historia ei vieläsisältänyt kovin suurta joukkoa tekijöidennimiä.

Sukujuhlan musiikista vastasivat Aki Vir-ta ja Maarit Kuikka. Jukka Korhonen esittitervolaisten puolesta tervetulotoivotuksen

Konnekosken Törmälässä, koolla oli Korhosia, mummoja, vaareja,äitejä, isiä ja lapsia.

Perjantaina taivas mustui, tuli vettä rutosti.Toivoimme, ettei vettä sataisi juhla-aikana isosti.

Sade lakkasi, aurinkokin lämmitti.Aikaisemmin Ukkolassa juhlittiin, esi-isien paikkoja katseltiin

ja yhdessäolosta nautittiin.Sama oli tunnelma Törmälässä.

Vesterilän kylässä on nyt kivi komea Vanhan Tuomaan kaskimailla.Leivonen halusi laulaa, kun patsas oli paljastettu.Ehkä niin kuin silloin ennen, viritteli laulun laajankorvillemme kuultavaksi, mielemme ilostuttajaksi.

Meillä on nyt pyhä paikka, minne mennä ja vaeltaa.Kauempaakin matkan takaa, tulla sitä katsomaan,

- tulevaisuuteen luottaen, kuin silloin isäimme ennenRohkenen hiukan nyt ’vakan’ kantta aukaista

ja ajatuksia ilmaista.Anna-Reetta aikoinaan oli siitä huolissaan”Eikä vielä virttä kuulu waikkapa jo neljäs

polvi panteikse partasuuksi.”Kyllä kynä nykyäänkin pysyypi Korhosten kädessä,

jos vain sanoa uskaltavat.Ongelman nyt huomasin, pitäisi tehdä töitäkin.Tiskit tuossa odottavat ja minä vain kirjoitan.

Ehkä niin kuin enennenkin Anna-Reetalla ajassa.Enkä ole Anna-Reetta. Olen Korhosen Seija

Valolasta, miehen mukaan Nenonen.Pitäkäämme yhteyttä sukulaiset toisillemme.

Terveiset täältä mökiltä Koskeloveden rannaltaKesäisenä sunnuntaina.

seuraavaan kokoukseen vuonna 2007.Vanhan Rautalammin Korhosten tämän-

kertainen tapaaminen päättyi kirkkoherraRaimo Jalkasen pitämään lähtö-hartauteen. Pappilan vanhaan navettaanrakennettu tunnelmallinen kirkko täyttyiväestä, joka varmasti tunsi entistä selvem-min yhteisten juurien merkityksen.

Seija Nenonen oli kirjannut sukujuhlienjälkitunnelmia sunnuntaina seuraavasti:

Wanha Tuomas 2005 10


Kunnallismies Eero KorhonenMarjatta Korhonen, Helsinki

Eeron vanhemmat olivat Jaakko(Jacob Mattsson) Korhonen Kärk-käälän Korholasta ja Eva(Henriksdr.) Laitinen Kovalan-mäeltä. Heillä oli 11 lasta, ja Eerooli heistä neljäs. Isä Jaakko Korho-nen oli yhteiskunnallisesti aktiivi-nen. Hän toimi mm. lautamiehenä.Suomihan kuului tuolloin osana Ve-näjän suurruhtinaskuntaan jasäätyvaltiopäivät aloittivat toimin-taansa. Hän oli 1860-luvulla, eliSnellmanin aikaan, senaatin oikeus-osaston jäsen. Nykyään senaatinoikeusosaston työtä jatkaa korkeinoikeus.

Eeron vanhempi veli, Uudenkartanonisäntä, Matti oli tunnettu kunnallismies,lautamies ja muutenkin toimelias vai-kuttaja pitäjässä. Perheessä oli pitkätperinteet yhteiskunnallisissa tehtävissä.Eeron vaimo oli Augustina Adamintr.Pynnönen (s. 27.11.1855, k.18.9.1936). Hän oli kotoisin KärkkäälänPynnösestä. Pari vihittiin 27.9.1874.

Eero Korhonen (s. 4.11.1849, k.11.9.1912) oli kirjoitustaitoinen ja edis-t y k s e l l i n e nkunnallismies.Vuonna 1899Hankasalmenkuntaan tulie r i t y i n e nholhouslauta-kunta, ja hä-net valittiinsen ensimmäi-seksi esimie-heksi. Kunnas-sa toimi myöslainajyvästö,jonka hoitaja-na hän oli ai-nakin vuonna1879. Veljensätavoin hän oli

innokas pitäjän ja paikkakunnan kehittä-jä. Hän kunnostautui mm. koulun puuha-miehenä. Kun koulu saatiin, se oliKärkkäälän ja Hänniskylän kanssa yhtei-nen ja toimi Hänniskylän Mehtossa. Myö-hemmin koulu saatiin Saksalansaareen,mutta kaksi alempaa luokkaa toimi Kor-holan talon pihanpäärakennuksessa. EeroKorhonen rakensi 1800-luvun lopullaHannulankoskeen viimeisen myllyn. Hänoli perustamassa myös Hannulan Osuus-meijeriä, joka alkuaikoina toimi Hannulan-kosken rannassa myllyn vieressä. EeroKorhonen toimi sen yhtenä kirjanpitäjänäja myöhemmin tilintarkastajana. Lisäksihän toimi myös rakennusurakoitsijana.Yksi työkohteista oli Suolahden silloinenkunnan/kauppalantalo, jonka julkisivussaoli Suolahden vaakuna. Hän oli mukana ra-kennuttamassa muitakin rakennuksia.Auto oli keksitty 1880-luvulla. Eero oli en-nakkoon iloinnut sen suomista mahdolli-suuksista erityisesti kirkkomatkoilla. Hänei kerennyt nähdä autojen aikakautta,mutta hänen poikansa Ville ja Urho perus-tivat Hankasalmen ensimmäisen liikenne-yrityksen, Korhosen Linjat.

Korholantuvan pitiolla siisti-nä, koskatalossa oliaina vierai-ta. Useinsiellä istuimiehiä hoi-t a m a s s aasioitaan,joita EeroKorhonenhoiti sittenk u n t a a npäin. Asioi-den hoitos u j u iyleensä so-Kärkkäälän Korhola 1952, maalannut Kerttu Mehto

11


puisasti. Myös meijerin asioista päätettiinsamassa tuvassa.

Eeron ja Augustinan suuri perhe

Tuohon aikaan sukulaiset pitivät paljonyhteyttä toisiinsa ja auttoivat toisiaan mil-loin vain mahdollista. Koska matkat olivatpitkät, oli hyvin tavallista, että sukulaisetjäivät yöksi tai vähän pitemmäksikin ai-kaa. Sukulaisten kesken vallitsi hyvin kun-nioittava ilmapiiri. Vanhemmat olivat hart-aita ja opettivat lapsensa ahkeriksi kirkossakävijöiksi. Perhe oli voimakkaasti oikeis-tolainen.

Lapset olivat hyvin isänmaallisia, taita-via ja monipuolisesti lahjakkaita, erityisestitaloudellisissa asioissa. Veljekset olivatahkerasti mukana suojeluskunta-toiminnassa. Kaiken kaikkiaan tämä kir-joitus on vaatimaton selvitys heidän toi-mistaan. Aikaansa nähden he myös pukeu-tuivat siististi ja jopa tyylikkäästi, myösmaanviljelijäpojat Matti ja Eero. Lapsetovat tässä ikäjärjestyksessä, suluissa ole-va nimi on kirkonkirjassa kastenimenämainittu.

1. Olga Kristina, s. 11.2.1876, k.3.8.1877. Kirkonkirjoista löytyy Korholas-sa syntyneeksi lapsi, jonka äidiksi on mer-kitty Anna Stina Pynnönen. Olisiko sattu-nut papille kirjoitusvirhe?

2. Kauppiaan rouva, ompelija OlgaKautto, s. 20.8.1878, k. 15.3.1960, vi-hitty 19.6.1900. Puoliso räätäli, kauppiasJuho Heikinpoika Kautto Sumiaisista.

Toimelias, ahkera, tiptop-ihminen. Pianavioitumisensa jälkeen hän perusti mie-hensä kanssa kaupan Kärkkäälään. Puoli-so Juho toimi räätälinä ja heillä oli myösjonkin verran maanviljelystä. Kauton kaup-pa oli auki jokaisena arkipäivänä jasunnuntainakin sai hakea sisäkautta, josjotakin oli unohtunut. Kaupassa myytiinkaikkia sen ajan sekatavarakaupan tuot-teita, mutta lisäksi kätevät kaupanpitäjätmyivät myös itse valmistamiaan tavaroi-ta. Iltaisin tuvassa valmistettiin essuja japukuja naisille, miehille työpaitoja japuseroita sekä miesten pukuja kylän nais-

ten tekemistä villakankaista.Kärkkäälän Telefoonisouuskunta pe-

rustettiin 1908, ja sen puhelinkeskussijaitsi aluksi Kauton kaupassa. Vuodesta1908 lähtien sinne tuli myös Kärkkäälänposti. Kaupanpitoa jatkoi heidän poikan-sa Hannes Kautto.

3. Korholan isäntä, maanviljelijä Mat-ti Korhonen, s. 17.7.1881, k.29.9.1973. Naimaton, asui koko elä-mänsä ajan Korholassa.

Hän oli vakaa ja harras, muttalupsakka luonne. Korhola jäi ensinMatille, mutta hän myi sitten tilan Urho-veljelleen. Kun Urho oli mukana Villenkanssa liikenneyrityksessä, Matti hoitimielellään maanviljelyshommat, ja häntekikin ne erittäin hyvin.

Kerrotaan, että hän olisi riijustellutLähteelän ompelija-tyttären kanssa. Sit-ten se oli jostain syystä jäänyt. Kumpi-kin jäi naimattomaksi. Matti eli pitkänelämän. Hän kuoli 92-vuotiaana.

4. Viisaalan ja Leväsen isäntä, maan-viljelijä Eero (Erik) Korhonen, s.6.5.1884, k. 25.2.1946 Leväsellä,Hankavedellä, vihitty I avioliittoon21.3.1909, II avioliittoon 7.10.1912Hankavedellä.

I puoliso Rosa Pietiläinen, s.29.6.1891, k. 5.6.1910.

II puoliso Anna Lyydia Taavintr. Pelli-nen, s. 30.4.1887, k. 2.2.1968.

Eero asui ensimmäisen vaimonsaRosan kanssa Ristijärven rannalla ole-vassa Markun talossa. Rosa oli vilustu-nut kihlajaismatkalla, ja sen seuraukse-na kuoli pian avioliiton solmimisen jäl-keen. Avioliitto oli lapseton. Rosa oliEeron tädin Emma Maria Korhosen po-



jan Matti Pietiläisen ja Ida Maria Häyri-sen tytär.

Eero avioitui toisen kerran leski-emäntä Anna Lyydia Hännisen kanssa.He asuivat todennäköisesti aluksi Joke-lassa, mutta sitten molemmat myivättalonsa ja ostivat Viisaalan talonKärkkäälästä vuonna 1929. Perheennuorin Leena-tytär syntyi pian muutonjälkeen. Viisaalassa he asuivat siihenasti, kun Anna Lyydia lunasti veljiltäänsynnyinkotinsa Leväsen tilan noin 1937.

Eero ja Anna viljelivät maata pääasi-allisesti Leväsellä. He olivat erittäinlapsirakaita ja lastenlapset olivat useinLeväsellä pitkiäkin aikoja.

Siellä ollessaan he pääsivät usein mu-kaan kirkonkylälle asioiden hoito-reissuille. Hevosen kärryillä kuljettiin.Samalla käytiin liikennöitsijä Ville-veljenluona usein kahvilla ja ruokailemassakin,sillä Ida-vaimo oli hyvin vieraanvarainen.Myös Viisaalasta tehtiin näitä reissujamilloin minkin asian merkeissä.

Siirtolaiset asuttivat sota-aikanaViisaalaa niin, että parhaimmillaan hei-tä oli 50 henkilöäkin, eri perheitä.Viisaalassa käytiin tekemässä maan-viljelystöitä ja Eeron tytöt Hilma, Iida,Anni ja nuorimmainen Leenakin huoleh-tivat muonituksesta.

5. Liikennöitsijä, Korhosen Linjat -yh-tiön perustaja Ville (Wilhelm) Korho-nen, s. 7.4.1887, k. 12.12.1966, vihit-ty 5.11.1910. Puoliso Ida Sofia Otto-Willentr. Tuomainen (1888-1960) Hankavedeltä.

Mukava, lupsakka mies,hyvin taitava taloudellisissaasioissa. Erityisesti hänentyönsä Hankasalmen liiken-teen kehittämisessä olimerkittävä. Ville Korhonenoli komea näky pukeutues-saan turkishattuunsa,saappaisiinsa ja hienoonturkkiinsa. Voisipa sanoaettä yhtä komea kuin Man-nerheim.

Ville oli lapsista ensim-

mäinen, joka pääsi kouluun. Koulussa tai-tavaksi osoittautunut poika pääsi Kuopionteknilliseen teollisuuskouluun ja valmistuimekaanikoksi. Isä-Eero ei pitänyt siitä, ettäVille palasi koulun jälkeen Hankasalmelleja rupesi korjailemaan verstaassaan pol-kupyöriä, separaattoreita ja maanviljelys-koneita. Hän osti nuorelle parilleHankamäeltä Ollin talon, mutta se myy-tiin pian, sillä Villen suunnitelmat vetivättekniikan puolelle. Levottoman itsenäisty-misen ja vapaussodan aikoihin mekaanikkoKorhosesta tuli liikennöitsijä Korhonen.

Ensimmäinen kuorma-auto tuli vuonna1923 junassa. Siitä alkoi Korhosen Linjo-jen historia yhtenä Keski-Suomen ensim-mäisistä linja-autoliikkeistä. Seuraavanavuonna ostettiin 20-hevosvoimainen T-Ford-linja-auto, eli omnibussi, jossa oli 12istumapaikkaa. Se alkoi liikennöidä Han-kasalmen aseman ja - kuinkas muuten -Kärkkäälän väliä. Nuorempi veli Urho käviautokoulun ja tuli osakkaaksi Villen yrityk-seen. Vuonna 1927 Ford vaihtui 22-istumapaikkaiseen Reoon, ja se vuonna1934 voimakkaampaan Chevrolet’hen. Jo1920-luvulla hankittiin myös Ford-merkkinen taksi. Ville kävi opettajakurssin,rakensi opetusauton kaksine hallinta-laitteineen ja opetti hankasalmelaisilleautonajotaitoa.

Taitoa tarvittiinkin, sillä tiet olivatkehnonlaisia, eihän niitä ollut tehtymoottoriliikennettä varten. Teiden silloisetvaltiaat, hevoset, sitä paitsi käyttäytyivät

arvaamattomasti vastaantullessaan, ja autojen ohuetrenkaat puhkeilivat vähänväliä tiellä lojuviin hevosen-kenkänauloihin. AinakinOhenmäki oli niin jyrkkä,että matkustajien piti sillointällöin työntää väsähtänyttäautoa. Vaikka onnettomuuk-sia ei sattunut, monenlaisiakiperiäkin tilanteita koh-dattiin, joten autoliikenteenuranuurtajalta vaadittiinajokortin ja liikenneluvan si-jasta ennen kaikkea rohke-

13


utta. Talvikuukausina linjat seisoivat, kos-ka teitä ei aurattu. Pitäjäläiset katsoivatkuljettajan velvollisuudeksi hoidella heidänkaupunkiasioitaan, kun vuorot ulottuivatPieksämäkeen asti vuodesta 1937 tähtien.Milloin oli käytävä apteekissa tai pankis-sa, milloin kukkakaupassa. Kerran piti os-taa jopa rippileninki. Villen poika Veikkojatkoi liikennöitsijänä isänsä jälkeen.

Ville Korhonen kuului siihen pieneen,mutta aktiiviseen puuhamiesten joukkoon,joka järjesti Kuuhankavedelle laiva-liikenteen, kirkolle nuorisoseurantalon jaosallistui muun muassa osuusliikkeen toi-mintaan ja laulukuoroon. Sittemmin muutharrastukset jäivät autojen varjoon. Ja nii-den parissa hän jatkoi loppuun asti. Vieläviimeisinä vuosinaan autoilija Korhonennähtiin taksinsa ratin takana.

6. Anna Korhonen, s. 13.1.1890, k.27.3.1890

7. Taloudenhoitaja Juho (Johannes)Korhonen, myöhemmin John Korko,“Amerikan Jussi”, s. 24.11.1891, k.13.12.1971, vihitty 9.5.1929. Puoliso Hil-da Maria Mäkinen Laukaasta.

Muutti 18-vuotiaana USA:han. Oli huo-miota herättävän tyylikäs gentlemanniAmerikan malliin, hieno mies tavoiltaan jakäytökseltään. Hyvin sukurakas, toi pal-jon lahjoja sukulaisille. Myös sukulaisetrakastivat ja kunnioittivat häntä suuresti.Otti kuvia moderneilla kameroillaan, jahänen ansiostaan perheestä on monia ku-via olemassa.

Palveli Rockefellereiden taloudenhoita-jana vuosikymmenet, suunnitteli ruoka-listat ja tarjoili ruuat. Hilda-vaimo valmisti ruoat. Paris-kunta sai palvella työssäänmonia aikansa merkkihenki-löitä, tärkeitä pankinjohtajiaja jopa USA:n presidenttejä.

He matkustelivat paljon jatekivät maailman ympärys-matkoja 1950 - 1960-luvul-la. Kesäisin Suomessa käy-dessään he näyttivät mat-koillaan kuvaamiaan elokuviasukulaisille ja muillekin.

Nämä filmit on lahjoitettu Hankasalmenkotiseutumuseolle.

Sodan jälkeen Korkot kävivät lähesjoka kesä Suomessa. He toivat aina tul-lessaan myös autonsa. Autojen mallitvaihtuivat usein: ne olivat leveitä ja ko-meita amerikanrautoja, “letukoita” eliChevroleteja, jne. Jussi oli tottunut aja-maan lujaa vauhtia, mutta Suomessa olivaikeuksia, kun autot eivät tahtoneet so-veltua Suomen mutkaisille ja kapeilleteille. Maalaiset pelkäsivät hänenhurjasteluaan, koska täällä ei ollut to-tuttu sellaiseen menoon. Autoillessaan“Amerikan Jussilla” oli aina vilsa päässä(lierikko vilttihattu).

8. Peltolan emäntä Kärkkäälässä IidaNärhi, s. 5.1.1895, k. 30.1.1982, vi-hitty 22.6.1918. Puoliso Augusti NärhiKärkkäälän Ranta-Keurulasta.

Hän oli uskonnollinen, hillitty, hienonainen, hyvin äitinsä tyyppinen, taitavakäsityöihminen. Iida ja hänen miehen-sä olivat vakaa pariskunta.

Kutoi pellavaisia lakana- ja paita-kankaita ja mattoja. Oli HannulanOsuusmeijerissä töissä 1912–1913 jaasui sinä aikana meijerskan kanssa Kor-holan pihanpäärakennuksessa.

Iida muisteli tuota aikaa mukavana ai-kana. Ihmisiä liikkui paljon Kauton kau-passa postiasioilla, meijerillä ja koskenrannassa olevassa myllyssä. Kermaa toi-vat ne, joilla oli kaksi lehmää, yhtä hy-vin kuin ne, joilla oli yli kymmenen.Kermatilillä oli suuri merkitys ihmisille.Voit vietiin Kuusaan asemalle junalle

iltasella sen takia, ettevät nekesän aikana matkalla läm-penisi. Voivaunut lähtivätsamasta syystä illalla Han-koon ja edelleen laivaan jaEnglantiin. Englannista tulimeijerille kirjeitä, joissa kii-tettiin voista ja sanottiin,että he mielellään ostavatsitä, koska se on niin hy-vää. Samalla oli kehotettuhuolehtimaan siitä, ettämeijerska pysyy meijerillä.



Iida Närhin muistoihin oli jäänyt myöskäynti Augustina-äidin kanssa Hankasal-men vanhalla hautuumaalla perheenvanhimman, lapsena kuolleen, Olga-tyt-tären haudalla. Hauta oli sijainnut maan-tien vieressä ja kivi oli ollut lappeellaanpitkin maata.

Iida ja Aaku Närhi olivat huolehtivaisiasukulaisia ja kävivät hevoskyydilläLeväsellä Eero-veljen sairaan Jussi-po-jan luona talvellakin ja jäivät usein yök-si.

9. Korholan isäntä, Korhosen Linjat -yrityksen osakas Urho August Korho-nen, s. 27.11.1898, k. 18.11.1945, vi-hitty 8.6.1935. Puoliso Irja Selina Miet-tinen Kuopiosta.

Luonteeltaan lupsakka hymysuu jamuutenkin komea mies. Hän olikimpassa veljensä Villen kanssa linja-autoyrityksessä, ja Urho toimi myöskinlinja-autokuljettajana. Ennen kuin Urhoavioitui Irja Miettisen kanssa, Viisaalanja Peltolan tytöille tarjoutui mahdollisuusauttaa Korholassa. Varmasti hyöty olimolemminpuolinen. Korhola oli hyvinmallikkaasti hoidettu talo ja monet uu-det virtaukset olivat vuosien aikana tul-leet varhaisessa vaiheessa Korholaan jasieltä ne sitten levisivät muuallesukulaisiin.

Urho Korhonen oli mukana seurojen-talon rakentamisesta päätettäessä1921. Hän rakensi myös kylän ensim-mäisen sähkölaitoksen Hannulan-koskeen 1920-luvulla. Siinä oli pieniturbiini sekä generaattori. Johdot vedet-tiin Korholaan ja Kauton kauppaan. Säh-köä laitos tuotti niin paljon, että Korho-lassa ja Kauton kaupassa valoja poltet-tiin vuoron perään. Yhtä aikaa eivät lam-put paljon hehkuneet. Korkeajännite-linjat rakennettiin 1930 ja seuraavanavuonna muuntajat tulivat muutamaantaloon mm. Korholaan.

10. Mehtolan emäntä PukarallaKonnevedellä Kerttu Hilma Mehto, s.18.12.1901, k. 4.11.1998, vihitty12.10.1930. Puoliso Juho Jalmari MehtoRautalammilta

Hän oli taiteellinen, maalasi tauluja, soit-ti viulua, oli erittäin taitava käsityöihminen.Hänen taiteellisuutensa ilmeni niin voimak-kaana, että hän vakavasti harkitsitaideakatemiaan hakeutumista. Hän jopaveisteli puusta mallityöt, jotka vaadittiinvalintatilaisuudessa. Taideopinnot jäivät,kun koti ja läheiset olisi pitänyt jättää pit-kiksi ajoiksi.

Hän teki itse kaikki kapionsa: kutoi kan-kaat kotona, verhot, pöytäliinat, raanut,sängynpeitot, matot, jne. Kapiot ovat ol-leet erityisen kauniit.

Kerttu Korhonen oli lapsuudessaan januoruudessaan reipas rasavilli. Hän leikkinaapurin Hannes Kauton kanssaulkorakennusten katoilla. Tuohon aikaantytöt eivät pukeutuneet pitkiin housuihin,mutta hänelle piti sellaiset teettää, kun neolivat tarpeen kiipeilyleikeissä.

Kun Urho-veli hankki ensimmäisen au-tonsa, Kerttukin kokeili ajamista. Kun hänei ollut kerennyt hankkia ajotaitoa, auto

15


oli karata aitan seinään, mutta se saatiinpysäytettyä kuitenkin hyvissä ajoin. Eräänkerran hän oli tehnyt valjaat sonnille jakokeillut myössitä kyytiä.Myös hevosetolivat hänensydäntään lä-hellä.

Kiireimpäänaikaan perheja talon emän-nyys veivätajan niin tark-kaan, että tai-deharrastusjäi vähemmäl-le. Joskus hänmaalasi taulu-ja yöaikaan.Vielä yli 90-vuotiaana hänmaalasi taulu-ja ja teki koi-v u p u u s t a

veistoksia. Hänen viimeiseksi työkseenjäi kaunis sädekehäinen siipienkeli, jokapuhaltaa käsissään pitämäänsä pa-suunaan. Hän maalasi puvun valkeaksija sädekehän ja pasuunan kultavärillä.Tämä veistos on kiinnitetty siniseentaustaan ja laitettu valkoisiin kehyksiin.Se on huomiota herättävän kaunis teos.

Kiitollisuudella ja kunnioituksellaisoisovanhemmilleni ja heidän perheel-leen siitä arvokkaasta perinnöstä, jon-ka he ovat jättäneet jälkipolville.

Lähteet:Hankasalmi-kirjaVeli-Matti Häkkinen: KirkonmäkiMikko Ikonen: Entisaikalaisia - Hahmo-ja Hankasalmen historiastaPentti Närhi: Kärkkäälän kierros -lehti-nenPentti Närhi: Osa Kärkkäälän historiaakuvastimessaHaastateltu mm. Leena Kontkasta jaKerttu Tikkaa, molemmat Eero Korho-sen lapsenlapsia

Vuosi sitten Wanhassa Tuomaassa haastoinsukuväkeä keräämään sukututkimustietoasekä kirjoittamaan talteen suvussa olevaamuistitietoa. Oma Korhos-sukuni on Hanka-salmen Kärkkäälän sukulinjaa. Sukulinjastaenemmän tietoa Vanhan Tuomaan vuoden1995 numerossa sivulla 12 - 14 Eero SipinpoikaKorhosesta (s. 1761) lähtien.

Saamastani palautteesta päätellen tutkittuatietoa on vielä paljon yksityisissä “arkistoissa”ja pöytälaatikoissa. Jotta eräänä päivänä meilläolisi sukukirja/sukukirjoja, tarvitaan paljonaineistoa. Se on ehkä sukukirjan teossa eni-ten aikaa ja työtä vaativa vaihe. Moniasukuhaarojakin on vielä selvittämättä, jotentoivottavasti innokkaita sukututkijoitakin il-maantuu. Henkilöhistoriat, talojen paikallis-historiat, valokuvat, kauppakirjat, testamentit,kartat, kaikki mahdolliset kirjallisena säilyneettiedot kiinnostavat. Perheissä kerrotut erilai-set sukutarinat olisivat myös erityisen mielen-kiintoisia. Myös suvun tytärten jälkeläisten tie-dot ovat tervetulleita.

Sukutiedot talteenVaikka itse kuulunkin Kärkkäälän Kor-

hosiin, tahdon vedota myös muihin Rauta-lammin Korhosiin, että kaikista sukulinjoistavoitaisiin kerätä tietoja. Kun tietoa on tar-peeksi, sukukirjan tekeminen tapahtuu no-peasti sen jälkeen.

Haluan kiittää samalla niitä sukulaisia,jotka ovat jo antaneet tietoja ja avustaneettässäkin lehdessä olevan jutun teossa. Hei-dän apunsa on ollut merkittävä ja tärkeä.Uskon todella, että sukukirjasta on aikanaanpaljon iloa itse kullekin meistä ja voin sa-noa, että sen tekeminenkin on varsin mie-lenkiintoista. Toimin ainakin toistaiseksiyhteyshenkilönä Kärkkäälän Korhosten osal-ta ja odotan yhteydenottojanne.

Marjatta KorhonenHepokuja 3 - 5 D 5301200 VANTAAPuh. 09 - 2787 560GSM 050 - 373 [email protected]



Muistojen kultainen ketju“Monta kertaa on muistojen ketjuvanhuudessa viihdykkeenä, ajan-kuluna. Lähden joskus luotaamaantuolta kaukaa lapsuudesta. Sieltä sealkaa muistojen ketju”, aloittaaKerttu Mehto (1901–1998), EeroKorhosen ja Augustina Pynnösenkuopus, lapsuutensa kultaistenmuistojen kirjaamisen jälkeenjää-ville sukupolville. Kirjoittaessaan1990-luvun alkupuolella hän oli yli90-vuotias. Tarinat ovat KerttuMehdon tyttären Kerttuli Niemenperhearkistosta.

Kotiseutu kullankallis

Jokaisella ihmisellä, meillä itsekullakin,on aikamme syntyä maailmaan. On aikakasvaa ja varttua, toimia omallapaikallamme. On aika kantaa niitävaljaita, jotka kullekin on sopiviksi kat-sonut Hän, jonka aivoitusten jälkeen meolemme täällä olemassa. Kuljemme elä-män saatossa. Sukupolvi tulee ja suku-polvi menee. Onhan tosin ihmiskohta-loita monenlaisia jo hamasta lapsuudes-ta asti. Se tavallinen suomalainen per-he, joka oli meidän isän, äidin ja lastenyhteisö, oli täysin sopusointuinen sikälikuin minä lapsijoukon nuorimpana senmuistan. Luojan kauniit maisemat ym-päröivät kotiamme joka puolella.

Kuohuvat kosket ja hiljaa virtaavatvedet ikäänkuin suloisen hyväilevinäkaartelivat kotipeltojen rantueita. Muis-tan ne suloiset petäjäkankaat, joilla lap-sena juoksimme ja hyppelimme. Joskussiellä muurahaisen polku yllätti pienetvaeltajat. Toisinaan männyn kuiva käpyosui jalan “onnurvaiseen”, jolloin siihensattui niin vallan kipeästi. (Onnurvainen= jalan kaari, ilmeisesti murresana.)

Sieltä aikojen takaa pulpahtaa niinmonia lapsuuden riemuja mieleen, kunvanhuuden hiljaisina hetkinä rupeaa nii-

tä muistelmaan. Siellä seisoo yhä paikal-laan vanha, kenties ehkä puolituhantinen,saman suvun omistama lapsuudenkotimme...

Monta kertaa ihmettelen rakkaan Kor-hola-kotini henkeä. Siellä ei ollut lapsenvaikea olla ja kasvaa, vaikka sieltä otettiinlapselle niin rakas henkilö pois kuin isä.Hän oli todellä isä! Minulla oli hyvä isä!Sehän on meidän Korhosten yleinen “su-kuvika” tai sanoisinko hyve. Olin silloin 9 -10 vuoden paikkeilla. Siinä iässä muistitoimii ihmisellä parhaiten. En viitsi, enkäjaksakaan kirjoittaa sitä päivän tunnettaja tuskaa, kun Hankasalmen kirkonkyläs-tä puhelimella ilmoitettiin surusanoma:“Isä on kuollut.” - Hän oli lautamies ja olitulossa virkamatkaltaan kotiin, kun hän saihevosenkärryissä rintakipukohtauksen.Hänen poikansa Matti Korhonen oli lähte-nyt Hankasalmen apteekista lääkettä ha-kemaan. Hän ei ehtinyt takaisin, kun isäoli jo menehtynyt sydänkohtaukseen.

Jyväskylän matka

Muistan, kuinka leikit loppuivat Kauton las-ten kanssa. Leikki muuttui yht’äkkiälohduttomaksi suruksi. - Eihän siitä ollutkauan aikaa, kun isän kanssa teimme Jy-väskylän matkan laivalla ainaVaajakoskelle saakka (silloinen nimi oliHaapakoski) pitkin Jyväsjärveä. Silloin olitalvi. Ajoimme jäämatkan hevosella jär-ven poikki Kuusaan asemalle. Isällä oliliikeasioita useissa taloissa, joissa pysäh-dyimme. Mukanamme oli se suuriWokkula-koira, joka oli tavattoman uskol-linen. Se istui milloin kuskilla, milloinlämpimiksen juoksi omilla jaloillaan. Kuu-saasta jatkoimme junalla Jyväskylään.Koira odotteli reessä maaten Kuusaassasiihen saakka kun tulimme takaisin, kum-minkin ymmärtäen, kun Viinikainen (erääntalon isäntä) syötteli ja hoiti hevosta. Seantoi ottaa reestä heiniä ja kauroja hevo-

17


selle. Viinikainen kertoi olleensa varovai-nen koiran suhteen. Hän vei sillekin ruo-kaa, mutta se ei syönyt sitä ennen kuinisä palattuamme ojensi ruuan koiralle.

Juuri tälle samalle matkalle lähtiessäänisä-Eero oli sanonut, että hänpä ottaa Ker-tun mukaansa. Olin tuolloin kai 9-vuotias.Jyväskylässä oli jo silloin lelukauppa ja isäoli luvannut, että sieltä ostettaisiin jokinlelu, jonka saisin itse valita. Aikaisemminisä oli teetättänyt minulle sorvatun puu-hevosen, joka kulki pyörillä. Lelukaupassamieluisin lelu oli messinkinen kello puu-hevosen kaulaan ja se ostettiin. (Hevonenja kello ovat vielä tallessa Kertun tyttärel-lä Porissa.) Samalla reissulla käytiin Suo-lahdessa, jossa isä oli näyttänyt Suolah-den kunnan (tai kauppalan) vaakunallavarustettua rakennusta, ja kertonut olleen-sa rakennuksen urakoitsijana.

Ensimmäinen kirkko-matkani

Hevonenhan se on kautta aikojen ollut ih-misen tärkeä apulainen. Nyt se on parem-minkin ajanviete, kun koneet ovat tulleetkäyttöön. Silloin oli hevosia joka talossa,kun minä olin lapsi. Ne olivat erikoisen tär-keitä vetojuhtina. Hevosia tarvittiin niinpelloilla kuin metsissä ja myöskin matka-ajoissa.

Kerron nyt kirkkomatkan lapsuudestani.Tämä on yksi niistä ja luulen sen olevan

aivan ensimmäisen. Olin silloin vielä pie-ni, koska isäkin oli vielä elossa. En ollutkymmenenkään vuoden ikäinenkään. Mat-kan pituus Korholasta Hankasalmen kir-kolle on noin 20 kilometriä, mutta se tun-tui hevosella kulkien kuitenkin pitkälle. Mematkustimme kirkkokärryillä, joiden toinennimitys oli ajelukärryt ja oikea nimityskiesit. Isän kaunis hevonen, tamma nimel-tään Ruuninkarva, valjastettiin. Eri kiinnos-tavaa ja hauskaa oli istua kieseissä,kirkkokärryissä, äidin ja isän keskellä taisitten pienellä istuimella heidän jalkojen-sa juuressa, kun ajelimme Hankasalmenkirkkoon.

Lähdimme jo lauantaina, sillä lauantai-illan kirkonmenot alkoivat jo kello kuusi(18.00). Isällä oli myöskin paljon muitaasioita hoidettavana. Hän hoiti kunnanasioita toisten kunnanmiesten kanssa.Kuitenkin silti isäkin oli kirkossa mukanajo lauantaina. Kun olimme Piippaharjussa,noin kahden kilometrin päässä kirkolta,kirkonkellot alkoivat soida. Ne olivat ilta-kellot ja ne kutsuivat ihmisiä iltakirkkoon.Kyllä ne tuntuivatkin juhlallisilta! - Sun-nuntaina sitten oli varsinainen kirkko-komento eli jumalanpalvelus, niinkuin setavallisesti on kello 10.00.

Kirkosta tultua läksimme kotimatkalle.Kyllä pikku-Kertulla oli ollut jännittävä elä-mys, vaikka saarnan aikana kovastinukuttikin, sillä tämä oli se hänen ensim-mäinen kirkkomatkansa.

Kalevi Jäntin Rahaston runopalkinto 2004 Aki Salmelallerunokokelmasta Sanomattomia lehtiä

Palkintolautakunnan mukaan “Aki SalmelanSanomattomia lehtiä on modernin perinteensisäistänyttä, runsasviitteistä runoutta. Salmelan runo-us ulottuu objektiivisen kuvan ympärille kietoutuvastalyriikasta ranskalaiseen traditioon palautuvaan proosa-runoon. Tyypillisessä ilmeessä välähtää toistuvasti nuo-rekas ironia, runon rytmi sykkii niin kuin vain parhaas-sa proosassa.”Aki Erik Johannes Salmela, s. 19.3.1976 Helsingissä, on moni-puolinen ja oppinut runoilija, joka toimii myös lyriikan ansioi-tuneena kääntäjänä. Hän kuuluu (Jatkuu sivulla 19.)



Ensimmäiset autot tulivat Hanka-salmelle 1910- ja 1920-lukujen tait-teessa. Kuitenkin tavallisen hanka-salmelaisen arkipäivä muuttui sil-loin, kun linja-autoja taksiliikennealkoivat. “Veljekset Korhosten”liikennehistoria alkaa vuonna 1923.Aiemmin toisaalla on kerrottu Vil-ho “Ville” Korhosesta, mutta tämälisäys yrityksestä linja-autoliiken-teen juhlavuoden kunniaksi. – Kir-joittaja on liikennöitsijän veljen-pojan tytär.

1920-luvulla moottoriliikenne kasvoinopeasti, ja se näkyi jo Hanka-salmellakin. Sitä ennen piti varataPieksänmäessä käyntiin kaksi päivää, javasta vuonna 1891 oli ruvettu vetämäänlumirekeä kirkolta Laukaan ja Pieksämä-en rajoille. Vielä 1910–1920-luvuilla olitavanomaista kulkea asemalta tahiyleensäkin pitäjän eri kylistä kirkonky-lään jalkaisin, sillä polkupyöräkin oliharvinaisuus.

Liikennöinnin alkuvuodet

Eero ja Augustina Korhosen pojista Vil-ho osti vuonna 1924 ensimmäisen 12-paikkaisen linja-auton ja se alkoi liiken-nöidä Hankasalmen aseman ja kirkon-kylän väliä. Pian tarvittiin lisää kalus-toa, niinpä liikennöitsijä Korhonen hank-ki “komean pelin”, Reo-merkkisen linja-

auton vuonna 1927. Reitti jatkuiKonnevedelle ja Särkisaloon asti. Linja-autoja oli parhaimmillaan tällä välillä kak-si ja vuoroja kuusi. Nuorempi veli Urho liit-tyi osakkkaaksi yritykseen ja autojen oviinmaalattiin “Veljekset Korhonen”.

Tuohon aikaan ei liikennöimisen aloitta-miseen liittynyt mitään erikoisia muodolli-suuksia, aluksi ei tarvittu ajokorttiakaan.Tiet olivat silloin kuitenkin huonoja kuinkärrytiet, eikä niitä talvisin aurattu. Liiken-ne jatkui säännöllisenä niin kauan kuin lumitukki tiet siinä määrin, ettei autolla pääs-syt ajamaan. Parannusta saatiin vasta sit-ten, kun valtio osti lumiauran, jolla sittenliikennöitsijä sai omin kustannuksin pitäätiet avoimina. Joskus kesti kolmekin vuo-rokautta kovan lumipyryn jälkeen ennenkuin tiet olivat taas ajokelpoisia. Sulanmaan aikanakin autolla ajaminen oli jos-kus lähes mahdotonta sellaisillatieosuuksilla, joilla maaperä oli savinen.Tuohon aikaan aikataulut eivät olleet ko-vin tiukkoja. Oli aikaa odotella linja-autoavaikka vähän pitempäänkin.

Sotavuodet

Bensiinin saanti vaikeutui viime sotien ai-kana, ja autoilijat joutuivat asentamaanajoneuvoihinsa häkäkaasupöntöt, joissavoimanlähteeksi poltettiin puusta hakattujapilkkeitä. Liikennöitsijä Korhosella oli puu-kaasuauto käytössä jo vuoden 1930 tie-

Linja-autoliikenne 100 vuotta Suomessa vuonna 2005Veljekset Korhosista Korhosen Linjat Oy:ksi

Marjatta Korhonen

Ensimmäinen linja-auto Chevrolet vuodelta 1938

19


noilla. Noina vuosina saatiin hyvää koke-musta puukaasuautojen käytössä ja oltiinsitten jo jonkin verran tottuneita, kun so-dan aikana oli pakko käyttää puukaasua,koska bensiinikäyttöiset autot jouduttiinluovuttamaan armeijalle. Sota-aikanakinKorhosella oli yksi bensiinikäyttöinen lin-ja-auto, jota postin kuljetuksen takia eitarvinnut luovuttaa valtiolle. Erivapausbensiinikäyttöisillä autoilla ajamiseen saa-tiin vuonna 1945. Vielä 1945–1950 oli puu-kaasuautoja jonkin verran liikenteessä.

Sota-aikaan ja sen jälkeenkin linja-au-toissa kulki paljon ihmisiä, koska muitakulkuneuvoja ei juuri ollut. Siihen aikaanautoissa oli rahastajat. Kuljettaja ei mil-lään olisikaan ehtinyt rahastaa niin paljojamatkustajia. Monesti käytäväkin oli täyn-nä ihmisiä. Liikennöinti ei ollut riskitöntätai yksinkertaista tuohon aikaan.

Liikennöitsijä Vilho Korhonen jaksoi uu-rastaa pitkän päivätyön yrityksen parissa.Myös Urho Korhonen toimi pitkään linja-autonkuljettajana, mutta myöhemmin pa-lasi kotitilalleen Korholaan jatkaen siltiyhtiössä vuoteen 1943 saakka. Yritys siir-tyi li ikennöitsijä Veikko Korhosenjohdettavaksi vuonna 1960.

Vilhon poika Veikko (1913 - 1980) tulimukaan toimintaan kuin luonnostaan. Hänsai ajokortin poikkeusluvalla jo 13-vuoti-aana. Nimismies tarvitsi autokuskinpontikkatehtaan hävitysreissulle. Kun ta-losta ei sattumoisin löytynyt aikamiehiä,ilmoitti poliisi Minkkinen, että Veikko-poi-ka kyllä osaisi ajaa, mutta kun on vielä

niin nuori. Vallesmanni käski Veikon hy-pätä rattiin. Hyvin sujuneen reissun jäl-keen nimismies ryhtyi hankkimaankuskilleen ajokorttia: hän hommasi tarvit-tavat paperit, ja kuusi arvossa pidettyäHankasalmen isäntämiestä takasi Veikonajotaidot.

Hankasalmen linja-autoliikenne paranituntuvasti, kun vuonna 1937 säännöllinenliikenne aloitettiin Pieksämäelle. 1960-lu-vulla linja-autoja oli yhteensä 11 kpl janiiden lisäksi pari kuorma-autoa ja vuok-ra-ajoa varten henkilöauto.

Vuonna 1971 yrityksen nimi muuttuiKorhosen Linjat Oy:ksi, ja Veikko Korho-sen lisäksi pojat Heikki ja Jussi tulivatmukaan. Vuoden 1980 jälkeen yritys siir-tyi Heikki ja Jussi Korhoselle. KorhosenLinjat Oy myytiin toukokuussa 2002 Jy-väskylän Liikenne Oy:lle. Nykyään per-heessä on yksi vuodelta 1964 museo-rekisterissä oleva upea museobussi, jollasaatetaan joskus ajaa pieniä juhla-ajoja.

Vilho Korhosen perustama yritys oli en-simmäisiä Keski-Suomeen perustettujaliikenneyrityksiä. Sillä on ollut erityisensuuri merkitys hankasalmelaisten elämän-menossa ja kehityksessä, mutta myöskoko maakuntaa silmällä pitäen sen vai-kutus on ollut merkittävä.

LÄHTEET:Hankasalmi-kirjaMikko Ikonen: Entisaikalaisia, hahmojaHankasalmen historiastaHaastattelu: Sirkka-Liisa Korhonen

(Sivulta 17) Tuli&Savu-lehden toimituskuntaan. Kirjoittamista hän on opiskellut Kriit-tisessä korkeakoulussa. Hän sai kunniamaininnan H. J. Erkon runokilpailussa 2003,oli ehdokkaana Helsingin Sanomain esikoiskirjailijan kirjallisuuspalkinnon saajaksi2004 ja nyt syksyllä 2004 hän sai Kalevi Jäntin Rahaston runopalkinnon.

Hänen runokirjansa Sanomattomia lehtiä julkaistiin 2004, ja se on saanut erittäinhyvät arvostelut. Lisäksi hän on suomentanut amerikkalaisen John Ashberyn runo-kirjan Valveillaoloa. Suomennosta on kiitetty hyvin sutjakkaaksi ja Ashberyn para-doksaalista ilmaisua ja kuvastoa täsmällisesti ymmärtäväksi kieleksi.

Aki Salmelankin juuret ovat vanhan Rautalammin mullassa. Hän on KärkkäälänKorholan pojan, Eero Korhosen (s. 6.5.1884) ja Anna Lyydia Pellisen (s. 30.4.1887)tyttären Anna Maria (Korhosen, s. 5.6.1924) Tiitisen tyttären Tuulikki Salmelan (s.1949) poika.



Sukuseuramme “kantaisän” KalleKorhosen vanhin (aikuiseksi elänyt)poika Kalevi Korhonen kuoli viimekesänä lyhyen sairauden jälkeen.Hän oli mukana Seuran alkuvaiheis-sa, ollen mm yksi sen “sponsoreis-ta” (ks. viime vuoden Vanha-Tuo-mas, VRKS:n historiikki). Hän oli tie-tenkin Seuran jäsen loppuun saak-ka, vaikka ei aktiivisesti sen toimin-taan osallistunutkaan. SeuraavassaKalevi Korhosen muistokirjoitus sel-laisena, kuin se lähetettiin Helsin-gin Sanomiin, jossa se julkaistiinpaikoin lyhennettynä. (Ilkka Korho-nen)

Virastopäällikkö Kalevi KorhonenMonilahjakas kiinteistöalan ammattilainen

Professori, diplomi-insinööri ja lainopinkandidaatti Esko Aulis Kalevi Korhonenkuoli heinäkuun 6.päivänä 2004synnyinkaupungissaan Helsingissä. Hänoli kuollessaan 83-vuotias, syntynyt17.12.1920.

Kalevi Korhonen kirjoitti ylioppilaaksiHelsingin Normaalilyseosta, valmistuidiplomi-insinööriksi1945 Teknillisestäkorkeakoulusta ja lainopin kandidaatik-si 1953 Helsingin yliopistosta. Hänellemyönnettiin professorin arvonimi vuon-na 1979.

Korhonen toimi Teknillisessä korkea-koulussa talousoikeuden assistenttinavuosina 1947-55. Helsingin kaupunginkiinteistövirastoon hänsiirtyi vuonna1955. Siellä hän toimi tonttiosastonapulaispäällikkönä ja osastopäällikkönäsekä virastopäällikkönä vuodesta 1975eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1983saakka. Vuosina 1958-59 hän toimi Hel-singin kaupungin työllisyyspäällikkönä.

Espoon kunnanvaltuuston jäsenenä jaasemakaavalautakunnan puheenjohta-jana Korhonen oli vuosina 1954-56. Hänkannatti jo tuolloin Espoon ja Helsingin

yhdistämistä.Korhosella oli lukuisia luottamustehtä-

viä eri yhteisöjen hallintoelimissä, kutenHelsingin seutukaavaliitossa, Suomen tek-nillisessä seurassa, Pelastakaa lapsetry:ssä, Helsingin suomalaisessa säästö-pankissa, Sibelius-akatemian asuntola-säätiössä, Sinisen prikaatin muisto-säätiössä, Lasten päivän säätiössä jaKunnallisteknillisessä yhdistyksessä. Häntoimi myös lukuisissa välimiesoikeuksissapuheenjohtajana tai jäsenenä. Hänellä olimyös kansainvälisten asioiden laaja tun-temus ja vankka kielitaito. Hän puhui kuut-ta kieltä ja piti lisäksi sujuvasti puheitalatinaksi ex tempore.

Toimiessaan kiinteistöviraston eri teh-tävissä Korhosella oli työtovereiden jaalaisten kunnioitus ja arvostus. Maan-mittausalan diplomi-insinöörin ja juristintutkinnot yhdistettynä ihmisläheiseen ajat-telutapaan ja luontaiseen johtajuuteen loi-vat suvereenin pohjan virastopäällikön vi-ran hoitamiselle. Korhonen oli älykäs jaalaisistaan vastuunottava esimies vai-keissakin tilanteissa. Neuvotteluosa-puolena elinkeinoelämän kanssa hän loipohjaa Helsingin elinvoimaiselle kehittymi-selle. Seuramiehenä hän oli vailla vertaa.

Kalevi Korhonen oli ehkä enemmän in-sinööri kuin juristi, mutta mieleltään hänoli lämmin humanisti. Hän oli Norssin klas-sikkona aktiivinen latinisti ja kreikanlukija,ja hänen yhtenä opiskeluvaihtoehto-naankin olivat klassiset kielet. Myös pika-kirjoituksen hän opetteli koulussa, ja käyttitätä taitoa läpi elämänsä.

Opiskeluaikanaan Korhonen otti aktiivi-sesti osaa Teknillisen korkeakoulun yliop-pilaskunnan toimintaan. Aidon teekkari-hengen läpitunkema, älykästä teekkari-huumoria viljelevä “Korkki” kutsuttiin vie-lä valmistumisensa jälkeen mukaan yliop-pilaskunnan hallintoon ja lopulta sen pu-heenjohtajaksi vuosiksi 1957-59.

Musikaalisuus veti Korhosen mukaanPolyteknikkojen kuoroon, jossa hän niin-

Kalevi Korhonen in memoriam

21


ikään vaikutti tavallista rivijäsentä enem-män päätyen sen puheenjohtajaksi kolmenvuoden ajaksi 1940-50 -lukujen taittees-sa. Tähän jaksoon mahtui mm kuoronAmerikan kiertue, jonka hän hoiti tapansamukaan suvereenisti. Musiikki säilyi luke-misen ohella Korhosen rakkaimpana har-rastuksena läpi elämän. Hän suoritti piano-tutkinnon konservatoriossa ja sävelsi pie-niä kappaleita mm lastenlapsilleen. Beet-hovenin ja Chopinin musiikki olivat häntälähinnä.

Talvisotaan Korhonen osallistui vapaa-ehtoisena suojeluskuntalaisena Sallan rin-tamalla, ruotsalaiseen vapaaehtois-joukkoon liitetyssä suomalaisyksikössä.Jatkosodassa hänen joukko-osastonsa oli3.Prikaatiin kuulunut Raskas Patteristo.

Tali-Ihantalan taisteluiden aikana nuoriluutnantti joutui tiedustelu-upseerina ajoit-tain johtamaan yhdessä huoltopäällikönkanssa koko patteriston toimintaa, kunkomentajaksimäärätty upseeri olikiivaimpien taisteluiden päivinä täysintoimintakyvytön. Sotilaana Korhonen yle-ni kapteeniksi.

Kalevi Korhonen joutui viimeiset vuoten-sa olemaan pyörätuolissa, mutta tästähuolimatta hän säilytti henkisen vireytensäja älykkään huumorinsa loppuun saakka.

Ilkka Kaartinen

Kirjoittaja on Helsingin kiinteistövirastonosastopäällikkö ja Kalevi Korhosen entinenalainen ja työtoveri.

Eräs sukumme van-himmista jäsenistä, Kii-nan-Kallen vanhin tytärAili Irene Korhonen kuoliperjantaina 8. huhtikuu-ta 2005 kunnioitetta-vassa 90-vuoden iässä.Aili syntyi 23.12.1914Kiinassa, Hunanin maa-kunnassa, jos hänenvanhempansa Kalle jaIlmi Korhonen olivattuolloin lähetystyössä.Aili oli koulutukseltaansairaanhoitaja, muttaluki sodan jälkeen filo-sofian kandidaatiksi.Hän pääsi aikanaaneläkkeelle Espoon Tapi-olan yhteiskoulun eng-lannin kielen lehtorin vi-rasta.

Ailin kotina hänen elä-mänsä loppuun saakkaoli lapsuudenkoti Helsin-gin Runeberginkadulla,vaikka hän joutuikin viimeiset vuotensa

asumaan hoitokodissa.Aili oli sitkeä ja vahvatervaskanto, jonka 90-suotispäiviä vietettiin juu-ri joulun alla, lähipiirissätoki vain. Vaikka elämäolisi voinut tarjota muu-takin, hän toteutti van-hempiensa toiveen huo-lehtimalla äidistään jaisästään näiden vanhuu-denpäivinä ja hoiti lopuksivammaisen Aino-sis-konsa niin, että tämä saiasua kotonaan kuole-maansa saakka.

Ailin lähiomaisista ovatenää jäljellä Heimo-veli,Pulmu-siskon pojat Juha-ni, Lauri ja Tuomas Kivi-kataja, Kalevi veljen po-jat Ilkka ja Ilari sekä Voit-to-veljen tytär Eija.

Kuvassa Aili Korhonen89-vuotiaana sylissäänveljensä Kalevin pojan-

tyttärentytär Joanna Pehkonen.

Aili Korhonen kuollut Ilkka Korhonen



Sukuseuran tuotteita

Vihta-Paavon runot ja laulutKansanrunoilija Paavo Korhosen (1775–1840) runoja ja laulujaselityksineen ja taustatietoineen.Julkaisija Vanhan Rautalammin Korhosten sukuseura ry, ilmestynyt 2002.Hinta jäsenille 30 euroa + postikulut, muille 40 euroa + postikulut,tilattavissa sukuseuran sihteeriltä.

Sukuseuran viiri (pöytästandaari)Pienoisviiri pöytätankoineen. Sopii mainiosti tunnustukseksitai merkkipäivälahjaksi.Hinta 25 euroa + postikulut, tilattavissa sukuseuran sihteeriltä.

Vanha Tuomas lehden vuosikerrat 1993–2004.Paperimuodossa loppuunmyyty hajakappaleita lukuunottamatta.Vuosikerrat sähköisessä muodossa kaikilla tietokoneilla luettavissa olevinapdf-tiedostoina CD-ROMilla, vaatimuksena tietokoneessa CD-ROM-asemaja Acrobat Reader -ohjelma, jonka voi ladata ilmaiseksi verkosta.Hinta 15 euroa sukuseuran jäseniltä ja 30 euroa muilta.

Kiinan-Kallen sukua, keskellä Kalevi Korhosen puoliso Aija os. Vuoma, sylissäänSannan tytär Mona ja vieressään pojat Ilkka ja Ilari (oik.) puolisoineen. Takarivissavasemmalta puolisoineen Ilarin tytär Maria, Ilkan tyttäret Sara Ruohotie ja SannaPehkonen, jonka sylissä nuorempi tytär Joanna, sekä Ilarin poika Juuso.

23


Aina silloin tällöin putkahtaa kysymys,mistä arvokas nimemme Korhonen onlähtöisin ja mitä se tarkoittaa. Nimi on si-käli arvokas, että se periytyy kaukaa kes-kiajalta saakka, ajalta, jolloin kristillisetetunimet eivät olleet vielä käytössä. Jos-sain päin Itä-Suomea, Savon puolessa taiehkäpä jo aikaisemmin Karjalassa on asu-nut Korhoksi kutsuttu mies. Hän on ollutsen verran arvostettu, että hänen jälke-läisensä ovat halunneet liittää itsensä tuo-hon henkilöön ottamalla nimekseen Kor-honen, siis Korhon jälkeläinen, Korhoonkuuluva.

Nimen ”nen”-pääte ei siis ole mikäändiminutiivimuoto, vaan osoittaa kuulumistajohonkin henkilöön, sukuun, alueeseentms. Esimerkiksi ”Hämäläinen” tarkoittaa,että henkilö on lähtöisin Hämeestä, Hä-meeseen kuuluva. Korho-nimeä käyttä-neitä on varmaankin ollut useampia, jo-ten emme kaikki Korhoset liene samaa al-kuperää.

Mitä sitten Korho mahtaa tarkoittaa?

Muutamiakin erilaisia selityksiä olen näh-nyt ja kuullut, mutta vahvimmin olen us-konut käsitykseen, jota seuran puheenjoh-taja Kalle Korhonen 1950-luvulla levitti.Sen mukaan Korho on tarkoittanutmuinaissuomessa huonokuuloista henki-löä. Tuttu nimi on Mykkänen, sen sijaan“Kuuronen”-nimeä ei löydy ainakaan Hel-singin puhelinluettelosta. Mykkäsen “pari”olisi siis Korhonen! Selaillessani Suomensanojen etymologista sanakirjaa vilkaisin,sanotaanko siellä mitään Korho-sananetymologiasta. Ja sanottiinhan siellä! Teok-sen mukaan Korho on aikoinaan tarkoitta-nut seuraavia asioita:

Korho:pöyhitty, kouhittu (esim. kuivaheinä)

Korhottaa: pöyhiä (kuivia heiniä)Korho (pää): pörhö, takkutukkaMikäli siis uskomme etymologista sana-

kirjaa ja miksemme uskoisi, on joku kau-kainen esi-isämme ollut ehkä jonkinlainenaikansa Jörö-Jukka, ainakin hiustensa puo-lesta!

KORHONEN -NIMEN ALKUPERÄSTÄIlkka Korhonen

Korhosten muistojaNykyisen Mämmiahon eli VesannonRaatikkalan omistavat Anja ja Kalevi Lindi.Anjan isoisoäiti (mummon mummo) oliVihta-Paavon tytär Anna Reetta.Mämmiahon isäntäväki on vaalinut esi-isi-en perintöä säilyttämällä Anna Reetan ko-din uuden talon pihapiirissä. Museotalossaon iso pirtti ja muita pienempiä huoneita,jotka on kalustettu museoesineillä. Pirtis-sä on vanhaa Anna Reetan aikaista esi-neistöä ja aitassa Vihta-Paavon tyttärel-leen tekemä kaappi.

Mämmiahon pirtissä Anna Reetan kuvanäärellä Anja ja Kalevi Lindi. Kuvassa nä-kyvä vuodelta 1815 peräisin olevan mat-ka-arkku on Anna Reetan tyttären Riikanpojan näyttelijä, teatterinjohtaja KaarloHalosen s. 1864.

Ritva Tikkanen



Viisi vuotta sitten julkaisimme ly-hyen muisteluksen maalaistalonelämästä (Vanha Tuomas 1998, 8–9). Kirjoittaja oli Riutan Iita, Vesan-non Sonkarilla syntynyt ja luovute-tun Karjalan kautta OrimattilanTietävälään päätynyt Iida Halso, s.Huuskonen. Syntymäpaikan ohellaIidan tekee meille läheiseksi se, ettähänen isänsä äiti oli näitä samojaKorhosia.

E l ämän työnsäIida teki maalaista-lon emäntänä. Mie-hensä kuoleman jäl-keen Iida eli poikan-sa taloudessa vieläpitkälti toista kym-mentä vuotta. Näinävuosina hän kertoimuistojaan lasten-lapsille ja kirjoittijoulupakinoita pai-kallislehteen. Niitähänen miniänsä In-keri Halso on nytkoonnut kirjaksi.

”Kun Iida ei enääjaksanut eikä hänentarvinnut tehdä var-sinaisia töitä hän pa-neutui muistelmienkirjoittamiseen jam a a l a a m i s e e n .Kaikki ylimääräisetrakennuslevyn kap-paleet muuttuivat tauluiksi, joissa olimaisemia ja kukkia. – – Lähetystyö oliIida-mummolle rakas asia. Meillä on vie-raillut Japanista, Keniasta, Etiopiasta jaSenegalista lähetysvieraita. – – Monetovat ne kirjeet, joita Iida kirjoittiläheteille eripuolille maailmaa.” Näin ku-vaa kirjan toimittaja, itsekin maatalonemäntä ja paikkakunnallaan maineik-

kaan vihannestarhan viljelijä anoppinsa vii-meisiä vuosia.

Kirja koostuu ½–4 sivun mittaisistakirjoitelmista. Ensimmäinen tarina ”Silkki-satu” on päivätty 16.2.1960, siis jo ennenminiän taloon tuloa. Muut kirjoitukset ovatpääosin päiväämättömiä, mutta kerrontaon niin yksityiskohtaista, että tapahtumanajankohta käy useimmiten selville hyvin-kin tarkkaan.

Teos jakaantuukahteen osaan. En-simmäinen ”RiutanIitan kertomuksia”muodostaa noin kol-masosan kirjasta. Sii-nä on muistojalapsuudenkodista jamaaseudun elämäs-tä. Kesämuisto vuo-delta 1907 kuvaaRiutan torpan lastenleikkejä kuusi-vuotiaan tytön muis-tikuvina:

”Meillä oli talosettuvan takana. Itäisel-lä seinustalla ja etelä-päädyssä oli noin kol-me metriä leveänurmipiennar ennenpeltoviljelystä. Se sulikeväällä ensimmäi-seksi. Silloin sinnejuostiin paljain jaloinkotileikkiä leikkimään.

Itäisellä seinustalla oli navetta, karjatarhaja nurmikkoa laitumeksi. Tuvan nurkallaoli pienehkö kiviraunio. Siitä sai rakennus-tarpeita.

Navetan seinät ladottiin kivistä, parsienkaiteiksi pisteltiin tikkuja. Lehmät olivatputkuloita kiviä, monenkirjavia, kaikillanimet. Pyhikki, Muotikki, Tiistikki, Kestikki,Torstikki, Perjakki, Laakker, Veskuna,

Inkeri Halso (toim.): TalosillaOmakustanne 2004, 191 sivua. Hannu Korhonen

25


Omena, ehkä vielä muitakin, mutta nämäolivat ne tavalliset. Karjatarha oli myöskivillä aidattu, veräjäpuina tikkuja.”

Tähän jaksoon sisältyy monia konkreet-tisia maalaiselämän ja maalaistalon töidenkuvauksia: Riihenpuintia Savossa ennen,Kun pienpiika auttoi jouluvalmistuksissa,Pettuleivän valmistus, Heinänkorjuuta,Avantopyykillä. Kinkerit ja erityisesti jou-lu ovat olleet tärkeitä ja mieleenpainuviatapahtumia, samoin koulu. Niistä on mon-ta muistikuvaa:

”Kinkerit aloitettiin virren veisuulla jarukouksella. Pappi ja kanttori olivat pöy-dän takana ja sieltä pappi pitialkuhartauspuheen. Mutta kun alkoi raa-matun läksyn kuulustelu, silloin hän tulikeskelle lattiaa. Miehet seisoivat miestenpuolella ja naiset naisten puolella. Eivätläheskään kaikki mahtuneet istumaan, kunlisäistuimia ei ollut. – – Yhteisen raamattu-läksyn tutkistelun jälkeen alkoi nimen-huuto. Numero numerolta huudettiin kaikkinimeltä mainiten alkaen talon haltiaväestä,lapset, miniät, lapsenlapset ikäjärjestyk-sessä sekä palkolliset, talon alustalaiset sa-moin perhekunnittain. Lapset tulivatnimenhuudossa papin eteen tuodenlukusetelinsä, kenellä semmoinen oli.”

Runsaat puolet kirjasta täyttää yhtenäi-sen juonen ympärille kietoutuva tarina”Syttyi sota julma”. Se muodostuu yli kuu-desta kymmenesta itsenäisestämuisteluksesta. Kuvaus alkaa talvisodansyttymispäivästä 30.11.1939. Kuvauksiaon keräyksistä, ompelutalkoista ja sota-joulusta. Evakkotielle kirvulaiset joutui-vat heti sodan tauottua. Tietävälän kyläluovutettiin 20.3.1940. Matka jatkui Puu-malan, Vesannon ja Porin kautta Luvialle.Välirauhan kesänä kirvulaisilla olijuhannusjuhlat Karkussa. Elämä oli hajal-laan evakkotiellä: lapset Luvialla, lehmätPuumalassa.

Kirvulaiset sijoitettiin Orimattilaan. Sin-ne Halsotkin siirtyivät jo sydäntalvella1941. Syksyllä päästiin palaamaan kotiinKirvuun. Jälleenrakennus ei ollut herkkua,puuttui sekä ruokaa että rakennus-tarvikkeita ja ennen kaikkea eläinten re-

hua. Seuraava sadonkorjuu oli ikimuis-toinen. Marttojen kasvispäivällisillä olikaikkea: täytettyjä kaalinkupuja, sieniä,ohraryyniseosta, munia, maitoa, kaali-hakkelusta, sipulia, kuumaa puna-juuriraastetta, perunaa, pinaatti-perunakeittoa ja tietysti karjalan-piirakoita munavoin kera.

Elämä oli juuri asettumassa uomiin-sa, kun kaikki sekosi uudestaan. Tuokio-kuvan nimeksi on valittu ”Kannaksellaon myrsky noussut”. Juhannuksenaatonaattona lähdettiin uudelleen evak-koon. Toinen evakkomatka on kuvattuuseassa jaksossa yksityiskohtaisestisekä ystävällisyyttä että yleisempääepäystävällisyyttä muistellen. Monivai-heisen evakkotaipaleen viimeinen muut-to suuntautui jälleen Orimattilaan, jon-ne Kirvun Tietävälän kylästä sijoitettiinyli 20 perhettä. Uusi Tietävälä syntyimetsästä raivattavaan ”kanteikkoon”,jossa tulijoita olivat odottamassa vainpoltettujen risujen hiillyttämät kannot.

Näennäisestä hajanaisuudestaan huo-limatta teos on koskettava. Elämää seu-rataan läheltä tai paremminkin sitä itseeläen. Näkökulmat vaihtelevat. Samal-la sivulla poikivat lehmät, marssivat ar-meijat ja kuolee presidentti Kallio. Tämäon myös teoksen, juonen kuljetuksen,vahvuus. Tapahtumat vaihtuvat ajassaedeten ja takautumina risteillen yhtä no-peasti kuin nykyaikaisessa filmi-kerronnassa. Eivätkä tilanteet jäädramaattisuudessaan jälkeen nykyistentelevisiofilmien kohtauksista. Todellavaikuttava lukukokemus siihen nähden,mitä kirjan nimi ja esipuhe antavat odot-taa. Todellisuudentuntua lisää vielä mel-koisen runsas kuvitus, puolensataa va-lokuvaa yli 70 vuoden ajalta.

Teos on omakustanne. Sitä on saata-vissa toimittajalta: Inkeri Halso,Tietäväläntie 591, 16300 Orimattila,puh. 03-779 8574. Sähköposti:[email protected]. Kirjan hinta on 10euroa + postikulut; siitä menee 5 euroalähetystyölle Kenian orpolasten koulun-käynnin tukemiseen.



Sukuseura on meidän kaikkien su-kulaisten yhteinen yritys. Se toimiijäsenmaksuvaroin. Työt kuten koti-sivun ylläpito, tämän lehden toimit-taminen ja sukututkimusneuvontatehdään palkattomana talkootyönä.Sihteerille ja rahastonhoitajallemaksetaan kulut. Kuitenkin seurapyrkii tukemaan sukuselvitysten te-kemistä myös taloudellisesti. Tämäkaikki tehdään, uskokaa tai älkää,jäsenmaksuvaroin. Pieni osa tulos-ta saadaan myös tuotteiden myyn-nistä. Maksamalla jäsenmaksusivarmistat toiminnan jatkuvuuden.

Kuka on sukuseuran jäsen?

12.6.2004 pidetyssä sukuseuran koko-uksessa käytiin keskustelua mm. siitä,ovatko myös sukuseuran varsinaisen jä-senen perheenjäsenet seuran jäseniä.Sukuneuvosto totesi myöhemmin, ettäsukuseuran jäsenyysperusteissa onedelleen epäselvyyksiä, ja ne vaativatyksiselitteisen tulkinnan.

Sukuseuran sääntöjen mukaan”Sukuseuran jäseniksi voidaan hyväk-syä henkilöt, jotka suoraan polveutuvatVanhan Rautalammin Korhosista ja hei-dän puolisonsa.” Lisäksi säännöissämainitaan seuraavasti: ”Suku-kokouksessa on jokaisella läsnä oleval-la täysi-ikäisellä jäsenellä yhtäläinenäänioikeus.”

Sukuseuran jäseneksi voidaan siishyväksyä henkilö, joka polveutuu suo-raan Vanhan Rautalammin Korhosistasekä hänen puolisonsa. Seuran jäsenyysedellyttää seuran jäsenmaksun maksa-mista seuran sääntöjen mukaisesti kai-kilta seuran jäseniltä. Jäsenmaksu edel-lytetään maksettavaksi siis myöspuolisojäseneltä. Jäsenmaksunsa mak-sanut puolisojäsen on sukuseuran täy-

sivaltainen jäsen. Puolisojäsen voi säi-lyttää seuran jäsenyytensä myös puoli-sonsa kuoltua.

Sukuseuralla on siis ainoastaan yksit-täisiä henkilöjäseniä. Perhejäsenyyttäseuran säännöt eivät tunne. Jäseneksi voiliittyä maksamalla jäsenmaksun seurantilille ja lähettämällä sihteerille takasivunilmituskortin tai vastaavat tiedot. Pidähuolta siitä, että osoitetiedot ovatoikein ja pysyvät jatkossakin ajan ta-salla, jotta Wanha Tuomas tietäätulla oikeaan paikkaan.

Jäsenmaksun maksamatta jättämi-nen

Sukuneuvosto on päättänyt soveltaa jat-kossa sukuseuran sääntöjen tarkempaatulkintaa niiden jäsenten suhteen, jotkatoistuvasti jättävät jäsenmaksunsa mak-samatta. Sukuseuran säännöt sanovatasiasta seuraavaa:

”Sukuneuvostolla on valta erottaa yh-distyksestä jäsen, joka on osoittautunutarvottomaksi siihen kuulumaan, ja todetaeronneeksi jäsen, joka ei ole maksanutkahtena peräkkäisenä vuonna jäsen-maksuaan, ellei siihen sukuneuvostonmielestä ole ollut hyväksyttävää syytä.Tästä syystä eronneeksi merkitty jäsenvoi kuitenkin liittyä uudelleen seuran jä-seneksi maksamalla seuralle liittymis-vuonna voimassa olevan jäsenmaksunkaksinkertaisena.”

Tämän mukaisesti sukuneuvostokatsoo jatkossa eronneeksi sellaisensukuseuran jäsenen, joka ei kahte-na peräkkäisenä vuonna ole maksa-nut jäsenmaksuaan. Sukuneuvosto onkatsonut perustelluksi tämän sääntöjenkohdan noudattamisen mm. siksi, ettäaiempi käytäntö on koettu epäoikeuden-mukaiseksi jäsenmaksunsa tunnollisestimaksaneita jäseniä kohtaan.

JÄSENTIETOPALSTA

27


Vanhan RautalamminKorhosten sukuseura rySihteeri Petri MakkonenViitaharjuntie 8740250 Jyväskylä

Sihteeri esittäytyyLapsuusiässä envielä pystynyt ym-märtämään sitä,miten tärkeän elä-män sisällön aktii-vinen sukuseura-toiminta ja uutterasukututkimustyöantoivat edesmen-neelle enolleni,sukuseuran pitkä-aikaiselle puheen-johtajalle HannesKorhoselle.

Lapsena opinhänet tuntemaan”enona” ja Vesan-non TiitilänkylänTienhaaran talon”enolana”, koskaminulla ei muitaenoja ollut. Lapse-nakin kyllä jaksoinkuunnella enon pit-kiä kertomuksiasukumme vaiheis-ta, ja nämä kerto-mukset loivat tuol-loin lapsen mieleenniitä samoja valo-kuvamaisia ”otoksia”menneiden sukupol-vien ihmisistä, jotkaedelleen voin saadasilmiini, kun katsonTienhaaran maise-maa ja hiljennyn.

Nyt aikuisena us-kon pystyväni ym-märtämään parem-min niitä syitä, jot-ka antoivat Han-nekselle ne valtavatvoimat, joita perin-pohjainen suku-tutkimustyölle omis-

tautuminen edel-lytti. Uskon, ettämitä pidempäänja mitä syvem-mälle sukummehenkilöhistoriaanja sen ihmis-kohtaloihin hänsukututkijana kai-vautui, sitä pa-remmin hän ky-keni ymmärtä-mään myös omantärkeän roolinsatalon isäntänä jamaanviljelijänä1900-luvun so-danjälkeisessäSuomessa ja tun-temaan omanpaikkansa ja mer-kityksensä suku-polvien ketjussa.

Sukututkimus-työ oli enolleniHannes Korhosel-le elinehto hänen



Haluan liittyä Vanhan Rautalammin Korhosten sukuseura ry:njäseneksi. Merkitkää minut jäsenluetteloon, jotta saan sukuseuranlehden Vanhan Tuomaan.Olen maksanut vuosijäsenmaksun 10 euroa vuodelle 2005

ainaisjäsenmaksun 150 euroasukuseuran tilille 551000-213092 Vesannon osuuspankkiin.Olen sukuseuran jäsen, mutta osoitteeni on muuttunut.

Nimi: ___________________________________________

Osoite: ____________ ______________________________

_____________________________________________________Vanha osoite(vain jäsenet): __________________________________________

________________________________________________

eläkevuosinaan. Hänen vankkumatontavoitteensa oli luoda sisältöä vuosi-lukuihin, saada kirkonkirjojen nimet javuosiluvut elämään. Uskon Hanneksenolleen vakuuttunut siitä, että suku-tutkimuksen suuri tulevaisuus ei olevuosiluvuissa tai persoonattomissa esi-isiemme nimiluetteloissa, vaan siinätyössä, jota me teemme kaivaaksemmeesille sen opin, ne kokemukset, arvot,taidot, perinteet ja muun hengen perin-nön, jotka esi-isämme ja -äitimme ovatjättäneet meidän opiksemme.

Tämä on myös se peruskivi, jolle itseymmärrän sukututkimuksen ja suku-seuratoiminnan perimmäisen merkityk-sen rakentuvan. Toinen sukuseura-toiminnan peruskivi on tietenkin omienaikalaistemme ja sukulaistemme yhdes-sä olemisen ja yhdessä tekemisen iloi-nen kokemus.

Itse synnyin ja kävin kouluni Jyväs-kylässä. Opiskelin Helsingissä lääkärik-si ja monien vaiheiden jälkeen olenperheineni asettunut jälleen lähelle

synnyinseutujani Jyväskylän maalaiskun-taan, Palokkaan. Toimin tällä hetkellä työ-terveyslääkärinä Jyväskylässä.

Perheeseeni kuuluu vaimoni Marjon li-säksi kolme lasta, Mikko-Pekka (6 v), Anna(4 v) ja Kalle, joka äitienpäivänä täyttääyhden vuoden. Tämä kokoonpano kertoo-kin jo sen, mistä elämäni tällä hetkellä täyt-tyy.

Uskon, että meille itse kullekin on hy-väksi tuntea paitsi omat juuremme suvunhistoriassa, myös se ympäristö, johonomat ”oksamme” kasvatamme omassaajassamme, omassa yhteiskunnassamme.Pidän tärkeänä erilaista yhdistystoimintaa,erityisesti kuntatason päätöksentekoa, jo-hon olenkin aktiivisesti hakeutunut mu-kaan. Yhteisten asioiden tunnollisella hoi-tamisella me luomme mahdollisimmanhyvät lähtökohdat myös tuleville sukupol-ville. Tämän olemme velkaa niille, jotkaovat tämän maan ja hyvinvoinnin meillerakentaneet.

Petri Makkonen

Seuraavan vuoden numeroon tarkoi-tetut kirjoitukset pyydetään lähettä-mään vuoden loppuun mennessäpäätoimittajalle: Minna Vanhamäki,

Rantatalontie 45, 62800 Vimpeli, tai mie-luimmin sähköpostitse [email protected]. Paperikuvat voi lähettää myössuoraan toimitussihteerille: Hannu Korho-

Kelotie 3, 16300 Orimat-tila. Toimitus skannaa ku-vat ja palauttaa alkupe-räiset.

Documents

Wanha Tuomas - rautalamminkorhosetrautalamminkorhoset.fi/as/489/tiedostot/wanha-tuomas/wt2005.pdf · Pirjo Korhonen Jokelantie 52, 77700 Rautalampi Puh. 040-5183635 Sähköposti [email protected]