OULUN YLIOPPILASLEHTI · 3/2012

52. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Kyykän ja herjan lentoa

PEDONkahvio

LARPPAUSintohimona

VATASENJussi

AIKATAULUTongelmana

sivut 12-17

2 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Ilmaisista lounaista

Ilmainen korkeakouluopiskelu on epäoikeudenmukai-nen etuus. Vain vajaa kolmannes ikäluokasta pääsee nauttimaan tuosta noin 60 000 euroa maksavasta etuu-desta, jonka lasku lankeaa koko yhteiskunnan makset-tavaksi.

Vitsivitsi. Ilmainen korkeakouluopiskelu on yksi Suo-men menestyksen ja toimivan yhteiskunnan salaisuuk-sista. Koulutuksen mahdollinen maksullisuus tulevaisuu-dessa näyttää kuitenkin nousevan säännöllisesti tapetille.

Viimeksi asian toi näkyvästi esille Helsingin ylopiston professori Vesa Kanniainen, joka vaati taannoin maiste-riveroa, joka maksettaisiin takaisin opintojen päätyttyä. Kanniainen oli selvästi miettinyt asiaa, eivätkä hänen väitteensä aivan sataprosenttisen populistisia ole. Kovin läheistä tarkastelua ne eivät kylläkään kesä.

Yle Puhe innostui aiheesta ja raahasi Kanniaisen sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajan Jarno Lappalaisen keskuselemaan aiheesta (klippi löytynee edelleen Yle Puheen nettisivuilta). Lappalainen osasi puolustaa maksutonta koulutusta mallikkaasti, eikä mi-tään kovin akuuttia vaaraa maisteriveron sisäänajosta ole ylipäänsä näköpiirissä.

Keskustelu näytti joka tapauksessa viitteitä siitä, että suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle opiskelijat joutu-vat vastaamaan entistä useammin retoriikkaan, joka maa-laa kuvaa entisaikaisesta, pelkällä lainalla elävästä, suu-rin piirtein pettua elääkseen syövästä opiskelijaraasusta.

Jos ja kun koko yhteiskunta joutuu kiristämään vyötään, on tärkeää, että ylioppilasliike saa iskostettua vanhempien sukupolvien päähän, että korkea-koulututkinto ei todellakaan ole mikään vapau-dut työttömyydeltä ja pätkätöiltä -kortti, jota se on suurimmille ikäluokille kiistatta ollut.

Kanniaisen ja Lappalaisen välisestä kes-kustelusta nousee esiin myös yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden ris-tiriita toistensa valmiudesta kantaa kortta kekoon. Karrikoiden henki-lökunnan mukaan opiskelijat vet-kuttelevat ja opiskelijoiden mukaan henkilökunta ei malta tutkimuskii-massaan panostaa opetukseen.

Todellisuudessa talkoot ovat takuulla yhteiset. Suomalainen korkeakoulu-järjestelmä tuottaa osaajia isolla O:lla, mutta luvalla sanoen liian hitaasti. Oli-pa opiskelijoiden syyllistämisestä mitä mieltä tahansa, maisterimaksukeskuste-lusta kannattaa jokaisen opiskelijan ot-taa edes vähän onkeensa. Suomen kal-taisessa yhteiskunnassa sitä ei tule arjessa jatkuvasti ajatelleeksi, että ilmaista lou-nasta ei ole.

Harva jättää menemättä esimerkiksi elo-kuviin, jonne on lippunsa maksanut. Sen sijaan luento saattaa olla helppoa skipata esimerkiksi syystä että aurinkokaan ei ole vielä noussut. Kuinka moni skippaisi, jos tuosta luennosta pitäisi maksaa joka tapa-uksessa maisteriverona elokuvalipun hin-ta maisteriksi valmistumisen jälkeen?

Opiskelijoiden mukaan henkilökunta ei malta

tutkimuskiimassaan panostaa opetukseen.”

Pääkirjoitus

OULUN YLIOPPILASLEHTI

3/20127.3.2012

52. vuosikerta

ISSN-L 0355-9238

ISSN 0355-9238 (Painettu)

ISSN 1798-9922 (Verkko)

www.ylkkari.fi

KUSTANTAJAOulun yliopiston ylioppilaskunta

Mannenkatu 1 A, 90130 OULU

toimitus@oyy.fi

PAINOBotnia Print, Kokkola

Painomäärä 4 500 kpl

TOIMITUSPäätoimittaja Ville Koivuniemi

040 526 7821

paatoimittaja@oyy.fi

Toimittaja Mikael Heikkinen

040 550 3927

toimitus@oyy.fi

KANSI Nestori Törmä

ILMOITUSMYYNTISuoramarkkinointi Mega Oy

Maija-Liisa Kokko

044 773 6616

Valtakunnalliset ilmoitukset

Pirunnyrkki Oy

020 7969 580

Toimitus ei vastaa tilaamatto-

masta materiaalista. Lehden

vastuu rajoittuu ilmoituksen

hintaan.

Seuraava Ylkkäri on kaupunki-jakelu ja ilmestyy 4.4.2012. Materiaalit 26.3.2012 mennessä.

Ville Koivuniemiville.koivuniemi@oyy.fi

33 / 2012

Oulu, miksi kyykkä? s. 12

» Kyykkä on erityisesti akateemisten piirien urheilulaji, jota pelatessa saa raitista ilmaa, mutta ei tarvitse juuri hikoilla. Ylkkäri seurasi Kakkossaakat-joukkueen taivalta World Cup of Kyykkä -turnauksessa alkulämmittelyistä finaaleihin.

Reportaasi

Felix Zenger – suullisen viestinnän oppitunti s. 9

» Felix Zenger on suurin piirtein yhtä vanha kuin lajinsa – beatboxaaminen. ”En halua kikkailla pelkästään sil-lä kuinka ihmeellisiä ääniä suulla voi saada aikaiseksi”, Zenger sanoo.

Komiikan sankari s. 22

Näyttelijä Jussi Vatanen kertoo, miten hän käsittelee jul-kisuuden asettamia paineita. Lisäksi hän paljastaa, kävikö moraalista painia tehdessään levyä Mr. Mallorcana.

Henkilökuva

Kolumnit

Kunta <3 » Poliittinen eläin s. 7

Tiede, sivistys ja uusi kasvu » Politics and the City s. 11

Paikka vaihtuu bussissa » Sivuhuomautuksia s. 23

SISÄLLYSLUETTELO

Palstat

Kampuksen kasvot

» Larppausta harrastava Kaisa Vainio pitää harras-tustaan etuna työpaikan saamisen näkökulmasta.

s. 20

Pariisi ei muuttanut pohjoisen tyttöä

» Fanni Mäki asui puoli vuot-ta Pariisissa, mutta pukeu-tumistyyliltään hän edel-leen pohjoisen tyttö.

s. 19

Nukkuvien puolue?

» Onko uusi Oulu nuoresta väestöstä ylpeydellä huo-lehtiva metropoli?, yliop-pilaskunnan puheenjohta-ja Eero Manninen kysyy.

s. 7

Haarukassa: Hirveää riistahifistelyä

» Diplomi-insinööriksi opis-kellut Heikki Laine aloitti hammaslääketieteen opin-not, koska kyllästyi istu-maan ruudun ääressä.

s. 10

Perfektionisteja ja vetkuttelijoita s. 4

» Aikataulujen kanssa ongelmiin joutuvat opiskelijat voi-daan jakaa karkeasti kahteen ryhmään, perfektionistei-hin ja vetkuttelijoihin. Jos opintojen etenemisen hal-linnassa törmää ongelmiin, apu saattaa löytyä opinto-psykologilta.

Pinnalla

Sarjakuvat

» Rakas päiväkirja s. 2 » Lyhyempi

oppimäärä s. 21 » Betonisaappaat s. 21

Arviot s. 18

Kosteiden mestojen balladi

» Ari WahlstenHe eivät olleet eläimiä

» Anu SilfverbergKaikki on satua

» Pariisin kevätLe Voyage dans la Lune

» AirKulman pojat

facebook.com/oulunylioppilaslehti

issuu.com/oulunylioppilaslehti

Ilman yhteisön tukea yli-

opisto-opiskelija on helposti kuin omillaan isossa tehtaassa.”Päivi Rätyopintopsykologi

”

Anton Sucksdorff

Artikkelit

Pedon kahvio on tiedekunnan sydän s. 8

Pedagogian ylioppilaat eivät pääse nauttimaan kiltahuo-neen eduista. Sen sijaan he omistavat Pedon kahvion, jossa taukoilevat sekä opiskelijat että henkilökunta.

4 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Ville Koivuniemi, tekstit ja kuvaHarri Filppa, kuvitus

”Kahdeksan tuntia ajatustyö-tä, kahdeksan vapaa-aikaa ja kahdeksan nukkumista.” Se on opintopsykologiharjoitteli-ja Lauri Östmanin nyrkkisään-tö hyvään ajankäyttöön. Mutta eihän tuollaista ideaali-ihmistä voi olla olemassa?

Östmanin mukaan tuntien laskeminen ei olekaan oleel-lista. Ihmiset ovat erilaisia, joten yksi ja sama tapa jak-sottaa ajankäyttöä ei sovi kai-kille. ”Jos ajankäytössä tu-lee ongelmia, kannattaa tuota 8+8+8-mallia kuitenkin miettiä ikään kuin pohjana. Jos on sii-tä todella kaukana, saattaa siitä saada apua.”

Östmania pidempään Oulun yliopiston opintopsykologin hommia hoitanut Päivi Räty pitää Östmanin tavoin tärkeä-nä, että aikataulut tehdään yk-silöidysti.

Vaikka jokainen aikatauluon-gelma on yksilöllinen, sekä Öst-man että Räty suostuvat jaka-maan aikatauluongelmien kans-sa painivat kahteen ryhmään: itsensä uuvuttaviin perfektionis-teihin ja vetkuttelijoihin.

”Moni opintopsykologin luo

hakeutuva on pärjännyt hyvin koulussa. Johonkin asti itsensä kirittäminen on hyväkin omi-naisuus”, Östman sanoo.

Perfektionistit ovat pohjim-miltaan tottuneita suorittajia, joten kynnys avun pyytämisel-le voi olla kova. ”Siinä pitää myöntää, että en pärjääkään.”

”Moni on myös tietynlainen ahmija, joka ottaa vastaan teh-täviä, eikä osaa sanoa mille-kään ei”, Räty lisää.

Toisessa ääripäässä ovat vet-kuttelijat, hienommin sanottuna prokrastinaation eli aikaansaa-mattomuuden oireista kärsivät.

Koko laitoksen ongelma

Ongelma on yliopistossa ver-raten yleinen, eikä ulotu pel-kästään opiskelijoihin. Hen-kilökuntaankin kuuluvilla on taipumuksia herkkyyteen tulla vetkuttelijaksi.

”Se on rakenteellinen ongel-ma yliopistossa. Sanon monil-le, että ottakaa kursseja, joihin liittyy pakollisuutta. Useilla älli riittää, mutta vapaus ei sovi”, Räty toteaa.

Vetkuttelijoiden kanssa opin-topsykologit menevät usein heti

kättelyssä käytännön kysymys-ten äärelle. Kun aletaan selvit-tää, kuinka paljon vetkuttelusta kärsivät käyttää aikaansa opis-keluun, kokevat opiskelijat heu-rekoita.

”Suuri osa heistä on tehnyt lukiossa huomattavasti enem-män töitä opiskelujen eteen. Prokrastnaatiolle on erittäin helppoa sokeutua”, Räty sanoo.

Yhden opintopisteen eteen pitäisi tehdä keskimäärin 27 tuntia töitä. ”Monen kanssa huomaamme, että töitä tulee tehtyä esimerkiksi vain muuta-ma tunti päivässä. Ei opintojen siinä tapauksessa kuulukaan edetä. Jos opiskeluun käyttää aikaa 30-40 tuntia viikossa, opinnot kyllä etenevät.”

Vetkuttelemaan ajautuu mo-nenlaisia ihmisiä, mutta yhdis-täviäkin tekijöitä on. Yliopisto-opiskelijoiden elämänvaihee-seen liittyy usein monia kriisejä. Kun on menossa useampi kriisi samaan aikaan, tulee tilanteesta vaikea. ”Se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että opiskelijalla on jokin elämän kriisivaihe me-nossa. On itsenäistymistä, omil-le muuttoa ja parisuhdetta”, Öst-man selventää.

Vetkuttelukierteeseen joutu-mista edesauttaa tunne ryhmään kuulumattomuudesta. ”Killat ja

opintopiste vastaa

keskimäärin

27tunnin

työpanosta

Yksi Moni opin-topsykolo-

gin luo hakeutu-va on pärjännyt hyvin koulussa. Johonkin asti itsensä kirittämi-nen on hyväkin ominaisuus.”

Lauri Östmanopintopsykologiharjoittelija

”

erfektionisteja &vetkuttelijoita

Kun Oulun yliopiston opiskelija hakeutuu opintopsykologin vastaanotolle, eivät hänen

opintonsa yleensä etene halutulla tavalla. Ongelma on huomattavan usein

aikataulutuksessa.

P

53 / 2012

ainejärjestöt ovat aloittelevalle opiskelijalle identiteetin kannal-ta tärkeitä”, Östman jatkaa.

”Ilman yhteisön tukea yliopis-to-opiskelija on helposti kuin omillaan isossa tehtaassa”, Räty komppaa Östmanin mietteitä.

Räty kohdistaisi katseita

myös tietotekniikkaan, tai pa-remminkin siihen, miten tieto-tekniikkaa käytetään. ”Monille se on valtava ongelma. Kun on yhtä aikaa auki televisio ja net-ti, usein siis Facebook, ja yrit-tää vielä samaan aikaa siivota ja lukea tenttiin, niin yleensä

mistään ei tule mitään.”

Liikaa keskeytyksiä

Rädyn mukaan annamme kes-

keyttää itseämme liian usein. Kiire tulee juuri siitä, ettei anna itselleen mahdollisuutta keskit-tymiselle. ”Neuvoni olisi, että aikaa pitää ottaa. Pitää esimer-kiksi päättää, että avaa netin tä-nään aikaisintaan kello 18.”

Työelämässä työkyky on tai-

kasana, josta puhutaan paljon. Räty ja Östman pitäisivät tär-keänä, että myös opiskeluky-vystä pidettäisiin meteliä.

”Opinto- ja työterveyspsy-kologin työtehtävät ovat hyvin lähellä toisiaan”, Lauri Östman sanoo.

Lukujärjestys toi oivalluksenOulun yliopistossa kirjallisuutta opiskeleva Annika Jukkola jou-tui ongelmiin aikatauluttamisen kanssa viime vuoden alussa.

”Olin fuksi, joka halusi miel-lyttää kaikkia. Kaikki tuntui menevän hyvin. Olin päässyt yliopistoon, aloittanut työt ja ih-missuhdeasiat olivat kunnossa.”

Omien tavoitteiden asetta-minen aiheutti kuitenkin ongel-mia. Hän vaati itseltään liikaa. ”Ajattelin, että minun pitää päästä kandidaatiksi kahdes-sa vuodessa. Olin vielä ottanut paikan vastaan Kultun (Oulun yliopiston kulttuuritieteiden opiskelijoiden ainejärjestö) hal-lituksessa. Olin kuin iso solmu, joka on vedetty liian kireälle.”

Jukkola oli sokea liian tiu-koille aikatauluille ja itsensä piiskaamiselle, kunnes alkoi oi-rehtia fyysisesti. ”Aloin nukkua huonosti, sydän hakkasi. Ruo-kakaan ei tuntunut menevän alas. Kotona en saanut oikein mitään aikaiseksi.”

Vapaa-ajan erottaminen tärkeää

Opintopsykologilta Jukkola sai eväitä ajatella ajankäyttöään uusiksi. ”Ymmärsin, että minun pitäisi olla armeliaampi itsel-leni. On tärkeää erottaa vapaa-

aika ja opiskelu. Muuten ajan-käyttö ei ole tehokasta. Minulle lukujärjestys on ollut tosi lois-tava”, Jukkola sanoo.

Stressaajasta ei tule noin vain ihmistä, joka osaisi ot-taa kaiken rennosti. Jukkola on kuitenkin opetellut pois yli-tunnollisuudesta. Nykyään hän harrastaa, pitää vähintään yh-den täysin opiskeluista vapaan päivän viikossa ja jaksottaa va-paa-aikansa ja opiskelunsa toi-sistaan erilleen.

”Itsensä piiskaaminen on liian helppoa. Sen haluaisin sanoa kaikille ongelman kans-sa painiville, että ihmisillä pi-täisi olla elämissään asioita, joista nauttia.”

Aikataulujen kanssa solmuun mennyt Annika Jukkola ym-märsi, ettei voi vaatia itseltään liikaa.

6 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Seppälästä ensimmäinen kunniamerkin saanut nainen

Oulun yliopiston ylioppilas-kunta (OYY) myönsi filosofi-an ylioppilas Milja Seppälälle korkeimman mahdollisen kun-nianosoituksen eli kunniamer-kin 52. vuosijuhlassaan. Kun-niamerkki myönnettiin kunnian - ja kiitollisuuden osoituksena ylioppilaskunnan ja sen pää-määrien hyväksi tehdystä erit-täin ansiokkaasta työstä.

Kemiläinen Milja Seppälä on ensimmäinen nainen, jolle kunniamerkki on myönnetty. Seppälä on toiminut ylioppi-laskunnan hallituksessa vuosi-na 2005–2007, ensin hallituk-sen jäsenenä ja sitten hallituk-sen puheenjohtajana. Vuosina 2007–2011 hän työskenteli yli-oppilaskunnan koulutuspoliit-tisena sihteerinä. Parhaillaan Seppälä toimii Uniresta Oy:n hallituksen jäsenenä ja Pohjois-

Suomen opiskelija-asuntosääti-ön hallituksen puheenjohtajana.

”Seppälän aktiivisuus on ol-lut pitkäjänteistä, määrätietois-ta, positiivista ja ylioppilas-kunnalle korvaamattoman tär-keää. Hän on uurastanut opis-kelijan hyvän elämän eteen tarmokkuudella, joka hakee vertaistaan koko ylioppilas-kunnan historiassa”, tiivistää hallituksen puheenjohtaja Eero Manninen.

OYY jakoi kiitosta opiskelija-vaikuttamisesta

OYY jakoi vuosijuhlassaan liu-dan ansiomerkkejä, Esimmäi-sen luokan ansiomerkki myön-nettiin filosofian maisteri Wille Leppämäelle pitkästä ja ansiok-kaasta urasta OYY:n sosiaali-poliittisena sihteerinä vuosina 2006–2011. ”Leppämäki on osoittanut kiitettävää aktiivi-suutta koko opiskeluaikansa ja jättänyt ylioppilaskuntaan

lähtemättömän kädenjälken-sä kehittäen sosiaalipoliittisen sihteerin toimenkuvaa mer-kittävällä tavalla”, hallituksen puheenjohtaja Eero Manninen totesi.

Toisen luokan ansiomer-kin saivat Samira Fahim, Elina Honkala, Miia Immonen, Veera Juntunen, Pauli Kangas, Matti Kemi, Johanna Kesti, Iikka Me-riläinen, Mariko Palomaa, Kari Pesola, Suvi Pesonen, Tommi Portti, KimRantala, Jarno Ra-sinkangas, Jutta Ruonansuu, Aleksi Salo, Samu Seppänen ja Lauri Tervo. Kolmannen luokan ansiomerkin saivat puolestaan Tuomas Aarni, Kari Anunti, Valtteri Brotherus, Elisa Hieta-la, Jussi Honkola, Tommi Jama, Noora Kangas, Pasi Keski-Kor-su, Verneri Kohonen, Satu Kos-kela, Eeva-Maria Kovalainen, Antti Kuusirati, Jaana Niemi, Teemu Puikko, Sami Salmu, Jussi Saukko, Jarno Seppänen, Taru Tanska, Janne Tolppanen, Aino Toppi, Topi Törmä, Timo Ulkoniemi ja Matti Vapa.

Etuoikeutettuja kolmannen

luokan merkin saajia olivat li-säksi Anssi Kiviniemi, Jenni Pitko ja Janika Tikkala.

Lee toi korkeatasoisen lehtikuvakilpailun Ouluun

Oulun yliopiston taiwanilaisen tutkinto-opiskelijan Yu-hsuan Leen ansiosta Oulun kaupun-ginkirjastossa pääsee ihaste-lemaan korkeatasoisia lehti-valokuvia. World Press Photo (WPP) järjestää joka vuosi va-lokuvakilpailun, jonka tuotok-sia näytetään ympäri maailmaa. Oulu isännöi näyttelyä 1.3.–21.3.2012.

Lee toi näyttelyn Ouluun Education and Globalisation –maisteriohjelman harjoitustyö-nä. Vaivannäkö palkittiin Sata tekoa -tunnuksella. “World Press Photo -näyttely rohkaisee rikkomaan poliittisia ja kult-tuurisia raja-aitoja kommuni-

koinnin kautta ja haluan jakaa tämän näyttelyn ystävieni ja kaikkien Pohjois-Pohjanmaan asukkaiden kanssa”, Lee sanoo.

WPP on tuottoa tavoittele-maton, 1955 perustettu hollan-tilainen järjestö. Se järjestää vuosittain maailman suurim-man ja arvostetuimman lehti-kuvakilpailun, jonka palkintoja tavoittelevat valokuvaajat ym-päri maailmaa.

Opiskelijan lounaasta kalliimpi

Opiskelijat joutuvat pulitta-maan ateriahinnoista aiempaa enemmän maaliskuun alusta alkaen. Opiskelijalounaan hin-nan enimmäismäärää korotet-tiin 2,70 euroon. Uniresta päätti kokouksessaan, että se nostaa opiskelijalounaan hinnan 2,60 euroon.

Erikoisannoksen hinta on jatkossa 5,05 euroa, kevytlou-naan hinta 1,95 euroa.

LYHYET

Yhteinen huoliLääketieteen opiskeli-

joiden mielenilmaus houkutteli Oulun Aa-

pistielle, Oulun yliopistollisen sairaalan tuntumaan jopa 500 tiedekunnan opetuksen laadusta huolestunutta 8. helmikuuta.

Sekä opiskelijat että opettajat ovat yhdessä huolensa kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on suunnitellut nostavansa lää-ketieteellisten tiedekuntien si-säänottomäärät nykyisestä 610 opiskelijasta 770 opiskelijaan.

”Oulun yliopistossa sisää-nottomääriä on nostettu viimei-sen viidentoista vuoden aikana 25 prosenttia. Samana aikana opetushenkilöstön määrä on vä-hentynyt 22 prosenttia. Kehitys

on ollut samansuuntainen myös muissa Suomen lääketieteelli-sissä tiedekunnissa, mutta voi-makkainta ilmiö on ollut Ou-lussa”, Oulun Lääketieteellinen Kilta ry (OLK) muistuttaa.

OLK:n mukaan resurssit oli-vat riittämättömät jo valmiiksi. ”Opetushenkilökunta on sil-minnähden väsynyttä ja monet heistä ovat vaihtaneet työteh-täviään. Opetukseen soveltuvia tiloja on liian vähän ja ne ovat liian pieniä jo nykyiset ryhmä-koot huomioon ottaen. Ajoit-tain opiskelijat eivät mahdu po-tilashuoneisiin tai luentosalei-hin, jolloin opetuksissa istutaan toisten syleissä tai lattialla”, OLK:n kannanotossa todetaan.

OLK muistuttaa yhteiskun-nan vastuusta terveydenhuollon järjestämisessä.

”Vain kouluttamalla kliini-siltä taidoilta korkeatasoisia lääkäreitä, jotka pystyvät työs-kentelemään itsenäisesti terve-yskeskuksissa, voidaan harvaan asutun maamme terveyden-huolto taata.”

Oulussa lääketieteen opinnot aloittaa vuosittain 125 opiske-lijaa. Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen sanoi mielenil-mauksen jälkeen julkisuudessa, että Oulun yliopisto on valmis neuvottelemaan 15 paikan lisä-yksestä, jos lisärahoitusta tulee vähintään 11 000 euroa opiske-lijaa kohti vuodessa.

Kuvat Sanna Malinen

73 / 2012

Kunta, tuo meille kaikille ah niin rakas poliittinen yk-sikkö, on nyt kaikkien huulilla. Oululaiset opiskelijajär-jestöt julkaisivat juuri oman kunnallispoliittisen ohjel-mansa, kuntauudistuskartat ovat maakuntakierroksella ja kepu on uhannut syödä ne. Syksyllä on edessä vielä-pä kunnallisvaalit. Nyt sitä saa, silmät ja korvat täyteen kuntaa!

Kunta on viime vuosina työntynyt voimakkaasti elämääni. Olen viimeiset kolme vuotta harrastanut kuntapolitiikkaa, ja nyt reilun vuoden ajan istunut kaupunginhallituksessa.

Vaikka kunta on merkittävä osa elämääni, ei suhteeni kuntarakenteeseen ole kovin intohimoinen. Siksi seuraan-kin hivenen ymmälläni kuntakarttojen repimistä ja mo-lemminpuolista ohihuutelua. Kunnan tehtävä on vastata asukkaidensa hyvinvoinnista ja kestävästä kehityksestä alueellaan. Kunnan pääasiallinen työsarka on palvelujen tuotanto. Minulle on sinänsä aika yhdentekevää, missä kuntarajat menevät, kunhan palvelut pelaavat. Kuntara-kennetta tulee tarkastella toimivuuden näkökulmasta.

Suuri tai pieni kuntakoko ei ole sinällään itseisarvo. Oma tärkeä tarkastelunäkökulmansa on myös demokra-tia. Ihmisten tulee pystyä vaikuttamaan itseään ja lähi-ympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Siksi mah-dollisesti suureviin kuntiin pitää kehittää uusia, suorem-pia ja matalampia vaikuttamisen keinoja. Palvelut ja de-mokratia ovat ensisijaisia, vasta sitten tulee kunnan nimi ja vaakuna.

Vuodet kunnallispolitiikassa ovat opettaneet minulle rea-lismia ja malttia. Isot laivat kääntyvät hitaasti ja kunnat erityisen hitaasti. Olen joutunut oppimaan, että kaikkea hyvää ja kaunista voi toki kannattaa, mutta raha rajoittaa päätöksentekoa. Toki monissa asioissa ei ole kyse rahasta ja rahankin käyttöä ohjaavat aina valinnat.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan, Oulun seudun am-mattikorkeakoulun opiskelijakunnan ja Diakonia ammat-tikorkeakoulun opiskelijakunnan yhdessä tekemä kun-nallispoliittinen ohjelma on sopiva sekoitus realismia ja idealismia. Ohjelma katsoo ensi vaalikaudelle, mutta myös sen yli vuoteen 2025 asti. Siinä korostetaan muun muassa opiskelijoiden äänen kuuluvuutta Oulussa, toi-mivaa joukkoliikennettä, kasvavaa kaupunkikeskustaa, riittäviä liikuntapalveluja ja ennaltaehkäiseviä palveluja. Ohjelmassa on kunnianhimoisia tavoitteita, kuten lähi-junayhteys Linnanmaalle, ja pienempiä etappeja, kuten UBI-näyttöajan antaminen opiskelijajärjestöille.

Ohjelman voi katsoa edustavan melko hyvin oululaisten opiskelijoiden visiota tulevaisuuden Oulusta, sillä sen kä-sittely oli laajaa ja lopputulos hyväksyttiin hyvässä yh-teishengessä. Vaikka ohjelmalla on laaja tuki, se ei ole vesitetty kompromissi, vaan aidosti kantaaottava paperi. Jos ohjelma sellaisenaan toteutuisi, niin Oulu 2025 todel-lakin olisi Suomen paras opiskelijakaupunki. Ja vähem-pää ei kannata tavoitella.

Kunta <3

Hanna Sarkkinen

Kirjoittaja on Oulun kaupunginhalli-

tuksen, kaupunginvaltuuston ja

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan

edustajiston jäsen.

Poliittineneläin

Palvelut ja demokratia ovat ensisijaisia, vasta sitten tulee kunnan nimi ja vaakuna.

”

OYY julkisti 22.2. yhdessä OSAKOn ja O’Diakon kanssa tekemänsä kunnallispoliittisen ohjelman. Valitsimme vuosi-juhlaviikon kunnallispoliitti-sen vaikuttamisen aloittamisen ajankohdaksi, koska nyt puo-lueet valmistelevat tulevien vaalien ohjelmiaan. Kunnallis-poliittinen ohjelmamme saikin mukavasti huomiota heti alussa niin mediassa kuin kaupungin johdon parissa.

Haukipudas, Kiiminki, Yli-Ii ja Oulunsalo yhdistyvät Oulun kanssa yhdeksi kunnaksi ensi vuoden alussa. Syksyn kun-nallisvaaleissa valitaan uuden Oulun ensimmäinen valtuus-to. Uuden Oulun alueella asuu noin 200 000 asukasta, joiden keski-ikä on alle 35 vuotta. Olemme siis nuorin koko Suo-men kaupunkialueista. Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla on suunnilleen 12 500 jäsen-tä. Jokainen voi itse laskeskel-la, mitä tuollakin äänimääräl-lä voisi saada aikaan, jos val-tuustoon pääsemiseen tarvitaan muutama sata ääntä.

Nähdäkseni meillä on kolme tapaa toimia: voimme suhtau-tua asioihin passiivisen viileäs-ti ja kenties myöhemmin sitten kivasti kavereiden kanssa va-

littaa mummojen ja pappojen ylivallasta. Tai voimme ottaa etukäteen valittavan asenteen ja jurnuttaa siitä, miten kaik-ki menee politiikassa pieleen, kunnes naamamme muuttuvat sinisiksi. Tai sitten voimme ak-tivoitua vaalien alla positiivi-sena ja aikaansaavana nuorten joukkona, jonka toiveita ei ole kellään varaa ohittaa. Kolmas vaihtoehdoista vaatii vähän vai-vaa, mutta mielestäni se on silti vaihtoehdoista paras.

Tässä ei missään nimessä ole kyse siitä, ettei opiskelijoita otettaisi huomioon päätöksen-teossa. Ei ainakaan pelkästään. Kyllä opiskelijoiden – meidän itsemme – on myös katsotta-va peiliin. Opiskelijoiden on ymmärrettävä itse, että heidän asiansa ovat tärkeitä – ei vielä riitä, jos se tiedostetaan yliop-pilaskunnan toimistolla.

OYY:n edeltäjän, Oulun opettajakorkeakoulun yliop-pilaskunnan ensimmäinen pu-heenjohtaja Bruno Havupa-lo lausui yli 50 vuotta sitten: ”Nuori ylioppilaskunta tar-vitsee juuri Sinuakin, puhal-takaamme kaikki yhteen hii-leen!” Samalla tavalla keho-tan meitä kaikkia puhaltamaan yhteen hiileen nyt, kun Uutta

Oulua ja uudenlaista ylioppilas-kuntaa rakennetaan.

Vastaako oululainen opis-kelija kysymykseen ”Quo va-dis?”, että on matkalla ris-tiinnaulittavaksi, vai että on matkalla muuttamaan Oulun maamme parhaaksi paikak-si opiskella? Onko uusi Oulu paikka, jossa jokaiselle jotakin on ei mitään kellekään? Vai onko uusi Oulu elinvoimainen ja nuoresta väestöstään ylpey-dellä huolehtiva pohjoisen Met-ropoli? Meillä on todellinen valta valita, joten tehdään yh-dessä uudesta Oulusta Opiske-lijoiden Oulu!

Minulle opiskelijuus on enemmän kuin luennoilla is-tumista ja tenteissä käymistä – tahdon vaikuttaa asioihin ja haluan uskoa siihen, että meil-lä opiskelijoilla on todellista kykyä muuttaa vallitsevia olo-suhteita. Sopisiko, että sinäkin avaisit korvasi ja silmäsi?

Kirjoitus perustuu puheesee-ni ylioppilaskunnan vuosijuh-lilla 25.2.

Eero ManninenOulun yliopiston

ylioppilaskunnan

hallituksen puheenjohtaja

Nukkuvien puolue?

MIELIPIDE

Tytti Tuppurainen kirjoitti ko-lumnissaan (Ylkkäri 2/2012) opiskelijavalintojen uudistami-sesta. Ymmärrän huolen yliop-pilaiden siirtymisestä korkea-koulutukseen, mutta kaavail-tujen opiskelijavalintojen uu-distamisen tarjoaminen hyvänä uutisena tuntuu turhan yksin-kertaistetulta. Mikäli uudistus tultaisiin toteuttamaan syksyl-lä lausuntokierroksella olleen luonnostelman mukaisesti, jää-vät uudistuksen edut kyseen-alaisiksi.

Hakutoivejärjestyksen luk-kiutumisen aikataulutus yh-distettynä hakijoiden epävar-muuteen omasta opiskelu- ja ammattisuuntautumisestaan sekä niin sanottuun pakkoha-kuun johtaa helposti siihen, että

korkeakouluihin valituista yhä suurempi osa huomaa valin-neensa väärän alan – uudistuk-sen myötä hakusumat vain siir-tyisivät sisälle korkeakouluihin. Lisäksi ensimmäisen hakuker-ran merkityksen noustessa on myös mahdollista, että koulu-tuksen periytyvyys lisääntyy.

Tytti Tuppurainen mainitsi kolumninsa loppupuolella tar-peen luoda mahdollisuus vaih-taa koulutusalaa, mikäli ensim-mäinen valinta ei osunutkaan nappiin. Olen samaa mieltä - joustavien siirtymis- ja alan-vaihtomahdollisuuksien ole-massaolo on ehdoton edellytys kiintiöinnille, ja näitä tulisi val-mistella suurella huolella. Eri-tyisesti toisen vaiheen kaavailut yhteishaun paikkojen varaa-

misesta kokonaan ensimmäis-tä opiskelupaikkaa hakeville hirvittävät: ollaanko astumassa askel pois jokaisen kansalaisen yhtäläisestä mahdollisuudesta kouluttautua kykyjään ja tarpei-taan vastaavalla tavalla?

Näistä ja monista muista-kin avoimista kysymyksistä hallitus ja eduskunta tulevat toivottavasti käymään vilkas-ta keskustelua kevään mittaan yliopistoyhteisöjä kuullen, siten että yleiset ja kannatettavat ta-voitteet saadaan aidosti toteu-tettua. Tsemppiä ja auringon-paistetta kevään kaikille kor-keakouluihin hakijoille!

Annakaisa TikkinenKoulutuspoliittinen sihteeri

Oulun yliopiston ylioppilaskunta

Kun nyt pääsisi sisään - oikealle alalle

facebook.com/oulunylioppilaslehtiissuu.com/oulunylioppilaslehti

Ylkkäri netissä!www.ylkkari.fi

8 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Noora Vaarala, teksti ja kuva

Teknologiapainotteisessa luo-kanopettajakoulutuksessa vii-dettä vuotta opiskeleva Suvi Raitanen on Ylkkärin testi-päivänä tuuraamassa kahvion työntekijää. Hän on ainejärjes-tönsä sihteeri.

”Itse asiassa olen nyt äitiys-lomalla, ja siksi minulla oli ai-kaa tulla sijaistamaan”, Raita-nen nauraa.

Opettajaopiskelijoilla ei ole ollenkaan erillisiä kiltahuonei-ta, vaan ainoastaan kahvion lähellä sijaitseva pieni koppi, jossa pidetään ainejärjestön hallituksen kokoukset. Siksi

kahvion viihtyvyys on tärkeä asia. Hinnat yritetään pitää al-haisina ja valikoima opiske-lijoille mieluisana. Vastikään järjestettiin kahviokysely, jos-sa sai esittää toiveita paikan kehittämisestä.

”Onhan tämä ainejärjestölle iso bisnes, kun toimitaan työn-antajina”, Raitanen toteaa.

Henkilökunnan suosiossa

Kahvio on ollut paikallaan tie-dekunnan Linnanmaalle muu-tosta asti ja olemassa sitä en-nenkin. Tilaa vuokrataan tie-

dekunnalta. Raitasen mukaan myös henkilökunta arvostaa kahviotoimintaa.

”Kyllä täällä aina istuu joku henkilökunnan jäsenkin”, hän sanoo ja osoittaa läheiseen pöy-tään, jossa jutellaan innokkaasti.

Raitanen kertoo, että kahvi-on aktiivisimmat käyttäjät ovat vasta opiskelunsa aloittaneita. Erityisen paljon opiskelijoita on paikalla tietysti välitunneil-la eli luentotauoilla. Kahviossa myös opiskellaan ahkerasti – tiskin viereisellä käytävällä on suurempia pöytiä ryhmätöitä ja pänttäämistä varten. Seinillä on jokaisen pääaineen oma ilmoi-tustaulu, ja sohvien yläpuolel-la ajankohtaisista tapahtumista

muistuttava televisio. Kiltahuo-nemaisuutta lisää se, että jää-kaappi ja pakastin ovat opiske-lijoiden vapaassa käytössä.

Yleisin keskustelunaihe ovat ainejärjestön tapahtumat ja bi-leet. Testipäivänä kahviossa pu-hutaan erityisesti SOOL:n eli Suomen opettajaksi opiskele-vien liiton Talvipäivistä, jotka järjestettiin edellisenä viikon-loppuna Kajaanissa. Kahvios-sa pidetään paljon ainejärjestön omia tapahtumia haalarimerk-kimyynneistä puurojuhlaan. Jäl-kimmäisessä osallistujia on ollut parhaimmillaan yli 200. Silloin kahvio alkaa olla jo täynnä.

Oma maailma

Suvi Raitanen kutsuu Pedon kahviota koko tiedekunnan sy-dämeksi. Lämminhenkistä tun-nelmaa kiitellään usein. Vaikka kaikki yliopistolaiset ovat ter-vetulleita kahvioon, valtaosa kävijöistä on oman tiedekunnan väkeä. Välimatka yliopiston toi-seen päähän on sen verran pitkä, että moni ei lähde kävelyretkelle vain kahviovisiitin vuoksi.

”Harva eksyy tänne vahin-gossa, mutta joskus muiden tiedekuntien ihmiset kertovat käyvänsä kahviossa sen läm-minhenkisyyden takia. Tääl-lä on ihan oma maailmansa ja elämänsä.”

Pedon kahvio on tiedekunnan sydänKun nousee kasvatustieteiden tiedekunnan sisäänkäynnin viereisiä portaita ylös, saapuu Pedankahvilaan – tai Pedon kahvioon, kuten sitä on tapana kutsua. Opettajaopis-kelijoiden eli Pedagogian ylioppilaat ry:n nimestä käytetään sekä Peda- että Pedo-lyhenteitä. Ainejärjestö ylläpitää koko tiedekunnan käyttämää tilavaa kahvilaa, joka toimii myös kiltahuoneena. Kiltisfakta

Kiltahuoneen haltija: Pedagogian ylioppilaat ryHuoneeseen mahtuu enintään: 200 ihmistä.Miten sinne pääsee: kasvatustieteiden tiede-kunnan päädyn ovesta si-sään ja vasemmalla puolel-la sijaitsevia portaita ylös.Pääasialliset käyttäjät: kaikki vuosikurssit, mutta erityisesti vasta opiskelun-sa aloittaneet.Käytön aktiivisuusaste: väkeä joka päivä, luento-tauoilla täynnä.Varustelu: sohvia, televi-sio, kahvilan tarjonta.Erikoista: info-tv, tilaa opiskeluun, jääkaappi vapaassa käytössä.

Äitiyslomalla oleva Pedago-gian ylioppilaat ry:n sihteeri Suvi Raitanen tuurasi työn-

tekijää päivystämällä Pedon kahviossa.

93 / 2012

Felix Zenger – suullisen viestinnän oppituntiZenger ja beatboxaaminen syntyivät molemmat 1980-luvulla. Tänään Zenger on yksi maailman maineikkaimmista beatbox-esiintyjistä.

Teksti Juhani Oivo

”Tykkään, kun pääsen yhdis-telemään erilaisia tyylejä ja te-kemään uusia juttuja. En halua kuitenkaan pelkästään kikkailla sillä kuinka ihmeellisiä ääniä suulla voi saada aikaiseksi ja kuinka nopeasti”, Felix Zenger, yksi maailman tunnetuimmista beatbox-esiintyjistä sanoo.

Suomenruotsalaisen Zen-gerin, 25, Youtube-videot ovat keränneet internetissä satojatu-hansia katsomiskertoja. Suosi-tuinta videopätkää on katsottu yli 33 miljoonaa kertaa.

Laji, jota Zenger harrastaa, on samaa ikäluokkaa kuin hän itse. Moderni beatboxaus syn-tyi 1980-luvulla New Yorkissa. Lajin juuret ovat vahvasti hip hop -kulttuurin syntyhistorias-sa. Räpmusiikkia tuotettiin fun-kbreikkien ja rumpukoneen ryt-mien päälle, mutta aina ei ollut resursseja käyttää arvokasta laitteistoa.

Innovatiiviset muusikot al-koivat imitoida rumpukoneiden saundeja suillaan. Nykynäke-myksen mukaan laji saikin ni-mensä 70-luvulla valmistetusta

”ELI CompuRhythm CR-7030 Beat Box” -rumpukoneesta. Kolme tärkeintä pioneeria oli-vat Fat Boys -yhtyeen ”Buffy”, mahdollisesti kaikkien aiko-jen ensimmäinen beatboxaaja Doug E Fresh, sekä legendaari-nen Biz Markie. Vaikka beatbo-xaus onkin vahvasti sidoksissa hip hop -kulttuuriin, on se vuo-sien varrella löytänyt vaikuttei-ta ja faneja myös syntysijojensa ulkopuolelta.

Zengerin Debyyttialbumil-la Won’t Say A Thing taiteilija yhdistelee tyylilajeja hip ho-pista elektroniseen musiikkiin. Jo ennen ensilevyään Zenger rikkoi genrekonventioita. Hän keikkaili vuosia Iiro Rantala New Triossa Rantalan ja Mar-zi Nymanin kanssa. Kolmik-ko sekoitti live-esityksissään ja vuonna 2008 ilmestyneel-lä Elmo -levyllä beatboxausta jazz-improvisointiin.

Crossover-meininki ja in-ternetsuosio ovat vieneet ar-tistia keikoille maailman ää-riin. ”Vastikään oltiin Tom-min kanssa Turkin vuoristossa talvifestareilla, joilla ei ollut ketään muuta ulkomaalaista”,

Zenger kertoo eksoottisimmas-ta keikkakokemuksestaan ky-syttäessä.

Muun muassa El Salvado-rissa ja Meksikossa keikkaillut muusikko kiertää lavoja nyky-ään Don Johnson Big Bandistä tutun Tommy Lindgrenin, sekä Tuomo-artistinimellä soolotuo-tantoa tehtailevan Tuomo Prät-tälän kanssa.

”Keikoilla kuullaan uuden levyni kappaleiden lisäksi Tuo-mon soolomateriaalia, DJBB -kappaleita, sekä musiikkia, jota ei ole kenenkään meidän levyillä. Keikan jälkeen ei var-mastikaan jää epäselvyyttä sii-tä, mitä beatboxaaminen on”, Zenger lupaa.

Felix Zenger esiintyy Oulun Musiikkijuhlilla torstaina 15. maaliskuuta kello 20 Uudel-la Seurahuoneella.

Oulun Musiikkijuhlat on 11.-25. maaliskuuta järjestettävä kaupunkifestivaali, jossa esiintyy kotimaisia ja ulko-maisia huippunimiä musiikin eri saroilta.

Anton Sucksdorff

Anton Sucksdorff

10 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Maija Pylväs,teksti ja kuva

Hei Heikki. Kerropa aivan aluksi, että miksi halusit vaihtaa alaa?

Halusin päästä tekemään jo-tain käsillä. Hammaslääkis tuli kysymykseen, koska siellä on ollut tuttuja agentteja, joilta olen voinut kysyä opiskelusta. Yllä-tyin myös siitä, kuinka helppo pääsykoe oli. Mielenkiintoisin-ta on ollut päästä tekemään tut-kimusta kavereilla, testaamaan polvirefleksejä ja muuta. Anato-miaa on opiskeltu kirjaimellises-ti päästä varpaisiin. Hammaslää-kärin työ on siistiä sisätyötä siitä huolimatta, että tehdään käsillä.

Miksi valitsit aikoinaan insinööriopinnot?

Tuijotin tietokoneen ruutua jo ennen kuin opin lukemaan. Ajattelin, että minusta tulee in-sinööri niin kuin kaikista muis-takin meidän perheessä. Se oli hauskaa aikansa, kymmenkunta vuotta. Olin myös vuosia töissä Nokia Siemens Networksilla.

Aivan alun perin haaveilit kuitenkin lentokapteenin ammatista ja haitkin viime keväänä lennonjohtaja-koulutukseen. Mihin se tyssähti?

Sain hyvät pisteet pääsy-kokeissa, mutta kaikista maa-ilman asioista minulla oli lii-

an korkea verenpaine, joten se haave kaatui siihen. Pitää ko-keilla jos saisi yksityislentäjän lupakirjan lennettyä sitten kun on töissä.

Olet käynyt sukelluksen-opettajakurssin. Missä ja miten?

Tammikuussa 2010 asuin vähän aikaa Balilla, jossa opis-kelin sukelluksenopettajaksi. Ei se ollut vain lomailua, tehtiin oi-keasti töitä. Muutaman kurssil-lisen olen opettanut Suomessa. Haluaisin asua lisää ulkomailla, mutta ehkä jossain eurooppalai-semmassa paikassa välillä.

Tykkäät rakentaa legoilla.

Ei kuulosta... no, ison miehen harrastukselta.

Se on semmoinen paluu lap-suuteen. Lapsena halusi hieno-ja legopaketteja, joita ei välttä-mättä koskaan saanut. Nyt ne voi ostaa itse. Pojat on poikia, kaikki haluavat leikkiä legoilla aina joskus.

Tykkäätkö laittaa ruokaa?Kovasti. Tein äskettäin hol-

lantilaisille vierailleni poron-käristyksen ihan alusta asti - ja vieraat tykkäsivät. Ihan sama

mitä hirven lihasta tai porosta tekee, siitä tulee syötävää.

Mitä pidit tästä ruoka-paikasta ja ruoasta?

Ruoka oli hyvää, mutta ehkä vähän ylihintaista. Paikka on jees, tosin aika meluisa tähän aikaan. Onhan tämä kuitenkin tilava ja valoisa.

Juttusarjassa Ylkkäri vie pahaa-aavistamattoman opiskelijan ulos syömään tai kahville.

Diplomi-insinööri Heikki Laine kyllästyi ruudun ääressä istumiseen ja alkoi opiskella hammaslääkäriksi. Opiskelumotivaatio on kohdillaan, sillä nyt hän tietää, mitä haluaa tehdä elääkseen. Vapaa-ajalla mies suuntaa sukeltamaan tai ryhtyy rakentamaan legoilla. Kokkailunkin voi laskea harrastukseksi, vaikka välillä se meneekin hirveäksi hifistelyksi. Heikki ihannoi ihmisiä, jotka saavat hänet ajattelemaan uudella tavalla.

Hirveää riistahifistelyä

Haarukassa

Heikki Laine

Ikä: 29 vuotta.

Opiskelee: Hammaslääketiedettä Oulun yliopistossa, 1. vuosi. Aikaisemmalta tutkinnoltaan tietotek-niikan diplomi-insinööri.

Syntynyt: Espoossa.

Asuu: Värtössä.

Harrastukset: Sukellus, juoksu, uinti, legorakentaminen, lauta- ja videopelit.

Lautasella: Porsaswokki.

Ruokapaikka

Kahvila-ravintola Vinttiwww.fazer.fi/stockmannvintti

Missä: Stockmannin 4. kerros.

Mitä: Salaatteja, keittoja, wokki- ja grilliannoksia, kahvia, leivonnaisia.

Muuta: Tilava, aina mahtuu syömään.

Monitorin tuijottamiseen kyllästynyt Heikki Laine vaihtoi tietotekniikan työt hammaslääketieteen opiskeluun.

113 / 2012

Suomen kansantalouden uudet tiedot ovat hälyttäviä. Kehitys on ollut pitkään näkyvissä, mutta silti käänne on mullistava: ulkomaankauppa on nyt alijäämäistä. Niin kauppa- kuin vaihtotaseemme on negatiivinen, mikä tar-koittaa sitä, että Suomi velkaantuu myös kansantaloute-na. Suomen vaurastuminen on perustunut ennen kaikkea korkeaan osaamiseen perustuvaan teknologiateollisuu-den vientiin. Nyt vienti on romahtanut, ja samoin sen jalostusaste. Ellei käännöstä tapahdu, meitä uhkaa oikea köyhtyminen.

Hyvät neuvot ovat tarpeen, ja annan nyt sellaisen: olem-me tilanteessa, jossa tarvitaan rohkeita panostuksia osaa-miseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä tieteen perustaan. Valtiovallalla on vastuu kokonaisuudesta, mut-ta paikallisella tasolla on syytä toimia myös. Oulussa in-novaatioallianssi OIA on hyvä esimerkki tavoitteellisesta T&K-yhteistyöstä.

Oulun mallissa kyse on kaupungin pitkäjänteisestä kor-keakoulujen kehittämisestä, jossa koko 2000-luvun ajan kaupunki on varannut keskimäärin puoli miljoonaa euro per vuosi niin yliopiston kuin ammattikorkeakoulun tut-kimus- ja hanketoimintaan. Oulun kuuluisa malli perus-tuu paitsi huomattavaan rahasatsaukseen, myös poikkeuk-sellisen saumattomaan yhteistyöhön kaupungin, korkea-koulujen ja elinkeinoelämän kanssa.

Pelkillä bisnesideoilla emme pärjää, vaan tarvitaan vii-sautta sijoittaa tieteen perustaan. Yhtä huolettavaa kuin kauppataseen notkahtaminen on se, ettei yhdessäkään suomalaisessa yliopistossa ole viime syksynä aloitettu egyptologian opintoja. Menetämme aika paljon, jos muinaiskulttuurien opiskelu ja tutkimus loppuu meiltä. Me tarvitsemme sitä. Tarvitsemme fysiikan perustutkimusta, sillä käytännössä kaikki viestintäteknii-kan innovaatiot perustuvat siihen. Tar-vitsemme matematiikan perustutki-musta samasta syystä, ja esimerkiksi uskontotiedettä ylläpitääksemme poliittisia ja taloussuhteita nouse-viin talousalueisiin.

Egyptologian ja assyrologian tarvet-ta ei pidä selittää millään kaavalla, jonka päässä on bisnesidea. Ne ovat puhtaan sivistyksen mitta. Jos maassa on 5,4 miljoonaa asukasta, sillä pitää olla humanistisen tieteiden kriitti-nen massa. Jos sen ytimestä katoaa muinaistutkimus, on tieteen pyyhe lentänyt kehään ja voimme poistua katsomon puolelle.

Huolettavaa on, ettei yhdessäkään suomalai-sessa yliopistossa ole viime syksynä aloitettu egyptologian opintoja.

”

Tiede, sivistys ja uusi kasvu

Tytti Tuppurainen

Kirjoittaja on filosofian maisteri, kansanedustajaja Oulun kaupunginvaltuus-ton varapuheenjohtaja.

Politics and the City

AMICA VERITAS

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOUNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ

Opintojen ytimen muodostavat ihmisen biologia ja hyvinvointi sekä teknologia ja liiketoiminta. Voit valita opiskeletko pääaineena biomekaniikkaa, liikuntafysiologiaa vai valmennus- ja testausoppia.

Haku koulutukseen päättyy 30.4.2012.

Hakulomake: www.jyu.fi/sport/laitokset/ liikuntabiologia/opiskelu/hyvinvointiteknologia

Lisätietoja: Taija Juutinen, taija.finni@jyu.fi

Lue myös: wikiliikkuja.com

LIIKUNTATIETEIDEN MAISTERIKSI kahdessa vuodessa erikoisalana HYVINVOINTITEKNOLOGIA

Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta ottaa hyvinvointiteknologian liikunta-biologiseen maisterikoulutukseen opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet vähintään 160 op tekniikan ja/tai informaatioteknologian koulutusalojen opintoja yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.

Onko sinulla jo kansantaloustieteen kandidaatti opintoja, ja olet kiinnostunut opiskelemaan kansan taloustiedettä aina maisterintutkintoon asti?

Tule opiskelemaan Jyväskylän yliopiston kauppakorkea­kouluun KTM­tutkinto pääaineena kansan taloustiede. Tarjoamme sinulle laadukasta kansan talous tieteen opetusta kauppakorkeakouluympäris tössä monipuolisessa Jyväskylän yliopistossa.

Hakuaika 30.4.2012 mennessä.

Ohjeet https://www.jyu.fi/ jsbe/opiskelu/maisteriopinnot/ kansantaloustiede

KTM-tutkinto pääaineena kansantaloustiede

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTONKAUPPAKORKEAKOULUJYVÄSKYLÄ UNIVERSITY SCHOOL OF

BUSINESS AND ECONOMICS

Näkyvyys, työllisyys ja toimiva joukkoliikenneTeksti Mikael Heikkinen

Oulun yliopiston ylioppilaskun-nan (OYY), Oulun seudun am-mattikorkeakoulu OSAKO:n ja Diakonia-ammattikorkeakoulun kunnallispoliittinen ohjelma ottaa rohkeasti kantaa siihen, miltä opiskelijalle ihanteellinen Oulu näyttäisi vuonna 2025. Parhaan opiskelijakaupungin status vaatisi muun muassa toi-mivaa joukkoliikennettä, laadu-kasta opiskelija-asumista, mo-nipuolista kulttuurielämää sekä ennen kaikkea töitä valmistumi-sen jälkeen.

Ohjelmassa toivotaan jouk-koliikenteen kehittämistä opis-kelijalle suotuisampaan suun-taan, esimerkiksi asettamalla opiskelija-alennus kaikkiin lip-puihin.

Erityisesti opiskelijat toi-vovat, että opiskelijakulttuuri näkyisi Oulun katukuvassa. Se vaatisi Oulun kaupungilta ai-empaa suurempaa halua mark-

kinoida Oulua opiskelijakau-punkina.

Lisäksi ammattikorkeakou-lulaisten terveyspalvelut halu-taan Ylioppilaiden terveyden-hoitosäätiön piiriin.

”Syksyn kunnallisvaaleissa on jaossa 25 000 opiskelijaään-tä. Voimme yhdessä vaikuttaa siihen, minkälainen on oululai-sen opiskelijan kaupunki”, hal-litusten puheenjohtajat muistut-tavat ohjelmassa.

Talvitieltä vuolaat kiitokset

Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mari-Leena Tal-vitie innostui kehumaan ohjel-maa vuolaasti.

”Opiskelijat pystyvät katso-maan pitkälle tulevaisuuteen ja hakemaan sieltä isoja kuvia siitä, mihin halutaan mennä ja mitä tehdä. Se on merkittävää.

Arvostamme sitä, että kaikkea ei ole tarvinnut kirjoittaa oh-jelmaan vaan, että tämä on tii-vis tietopaketti ja tämän pystyy lukaisemaan ja sisäistämään lyhykäisyydessään”, Talvitie sanoi.

Talvitien mukaan opiskeli-joiden kunnallispoliittinen oh-jelma tukee monilta osin kau-pungin strategioita. Kovin suu-ria konkreettisia lupauksia hän ei kuitenkaan uskaltanut antaa, yhden kuitenkin. ”Pyöräpark-keja on tulossa lisää.”

OYY:n hallituksen puheen-johtajan Eero Mannisen mu-kaan aika kunnallispoliittisen ohjelman julkistamiselle oli ylioppilaskunnan näkökulmasta hyvä.

”Aika on otollinen, koska vaaliohjelmia suunnitellaan parhaillaan. Lisäksi ylioppilas-kunnassa on vuosijuhlaviikko menossa”, Manninen kommen-toi 22. helmikuuta pidetyssä julkistamistilaisuudessa.

facebook.com/oulunylioppilaslehti

issuu.com/oulunylioppilaslehti

133 / 2012

Oulu, miksi kyykkä?“Hyvä Rami! Hyvä Rami!” kuuluu tsemppaus tietotalon nurkalle

möykkävaunujen bassoraidan tahtiin. On lauantai 25. helmikuuta ja ilmassa on suuren urheilujuhlan humua. Ylkkäri eli World Cup of

Kyykkä -turnauksen Kakkossaakkojen kautta.

Tekstit Mikael HeikkinenKuvat Nestori Törmä

Tietotekniikkaa opiskele-va Matti Lonnakko on veteraanikyykkääjä yli

seitsemän vuoden kokemuksel-la. Hän toimii jo kolme vuotta yhdessä pelanneen Kakkossaa-kat-joukkueen aloittavana pe-laajana - ja juuri lauantaiten-tistä tulleena. “Tentti meni hy-vin, jäi erittäin hyvä fiilis siitä! Tästä on hyvä jatkaa pelejä!”, kommentoi Lonnakko Lonke-ro-tölkki kädessään.

Vapautuneisuus myös nä-kyy pelissä: Lonnakko kork-kaa toisen erän 12 pisteen ar-voisella, kuusi kyykkää ken-tältä poistavalla heitolla. Mal-likkaasti sujunut koetilanne vei selkeästi turhan jännityk-sen mennessään.

Kakkossaakat vievät ensim-mäisen ottelunsa kahden erän jälkeen tuloksella -8 vastaan -29. Mitä lähemmäksi nollaa päästään (tai jopa plussalle),

sitä parempi tulos on kyseessä.

Yksilöllisiä vahvuuksia

Seuraavana vastaan asettuu Ris-kimaksimin Pupellus, jossa pe-laa myös nainen - harvinaisempi näky miesvoittoisessa yleisessä sarjassa. Naisten aloitusheit-to tapahtuu miesten normaalil-ta heittoviivalta oman kentän kyykkärivin takaa, ja naisten pe-rusheitto omien kyykkien edes-tä. Erityiskohtelu kirvoittaa tun-teita: “Eivät naiset oikeasti tar-vitse tällaista tasoitusta. Tämä ei ole tasa-arvoa!”, Lonnakko kuit-tailee Pupeltajille. Miehistäkin tosiaan vähemmän lihaksikkaita rimaranteita löytyy, eivätkä he nauti erityiskohtelua.

Kakkossaakkojen heitto-järjestystä seuraamalla löytää

muutaman kierroksen jälkeen jo selkeän kuvion: Lonnakko ja Määttä nakkelevat kona-ka-soja kertalaakista ulos kun taas Vahtiala ja Häkkinen putsaavat kenttää tyhjäksi “roskista”, eli neliön sisään jääneistä kyykis-tä. “Jokaisella on oma paikkan-sa ja eri vahvuudet”, kommen-toi viimeisenä heittojärjestyk-sessä oleva Mikko Häkkinen.

“Ei ole olennaista paljon-ko heittää kyykkiä ulos, vaan että saa yhden kohdan kenttää tyhjennettyä kokonaan”, avaa Lonnakko joukkueensa taktiik-kaa. RimPu taittuu lopulta Kak-kossaakkojen pelin alla tulok-sella -50 vastaan -14.

Peli pään sisällä

“Kyykkää voisi pelata ilman vastustajaakin. Heittelisi vain oman pelin läpi ja sitten katsoi-

Kello on 11:32 kentällä numero 19. Alkamassa on N-lohkon ensimmäinen ottelu missä pelaavat Kakkossaakat ja Sigma-killan Suskeptibiliteetti.

14 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

si tuloksista, että ketä vastaan tuli pelattua ja miten kävi”, Lonnakko pohtii. Otteluvastus-tajien välillä kun ei ole suoraa fyysistä vuorovaikutusta.

Vastakkain pelaavat voi-vat vain havainnoida toisiaan. Kyykkä onkin siksi hyvin psy-kologinen peli. “Psyyke ratkai-see kun kaksi yhtä taitavaa ja harjoitellutta tiimiä pelaa toi-siaan vastaan. Kädet jos alkaa tärräämään niin peli menete-tään”, Lonnakko miettii ja jat-kaa: “Vastustajan keskittymi-sen jos saat herpaantumaan niin olet vahvoilla.”

Monet hyvät joukkueet ovat kompastuneet juurikin jännit-tämiseen ja asia tiedostetaan yleisesti. “Ei kestä kasetti!” ja “Sipuli pettää!” ovat suosi-tuimpia katsomosta kantautu-via huutoja.

“Sanasodalla on valtava psy-kologinen aspekti. Ei haukuta vaan vihjaillaan ja heitellään läppiä. Minuakin kutsuttiin Hauki-Tapsaksi, se vaikuttaa alitajunnassa”, kertoo pelejä seurannut Haukiemin Tapani Himanka.

Sisätilat ja lämmin ruoka maittaa parin tunnin urheilun ja pikkupakkasessa värjöttelyn jälkeen. Yllättäen ruokapöytä-keskustelut ovat ihan muual-la kuin kyykässä. Aasinsiltoja pitkin päästään aina Lähi-Itään asti. Häkkinen manaa parin pöydän päässä soivaa Muumi-laakson tarinoista muokattua Mamelukkikala-remixiä.

Jännittäminen pois

Kyykkä on vaativa laji sekä

psykologisesti että myös hie-man fyysisesti (muistetaan ri-maranteet!). Kuinka kyykkääjä valmistautuu WCOK:n kaltai-seen turnaukseen?

Kakkossaakoissa kolmante-na heittävän Mikko Vahtialan “sipuli” ei tarvinnut suurempia valmisteluja. “Voitettiin jo run-kosarja. Toiset sitten ottaa ren-nommin edellisenä päivänä ja osa löysät pois.”

Mikko Häkkisellekin kyyk-käys on muuttunut jo rutiiniksi. “En valmistautunut mitenkään,

turnaus kun on kauden keskel-lä niin pelaaminen sujuu ilman jännitystä.”

Hieman krapulaisen Jukka Määtän perjantai-illan kalja-snooker taas sai lauantaille ai-kaan “semmoisen kivan oloti-lan, ettei tarvitse jännittää pe-laamista ollenkaan.”

Ruokailun jälkeen on vuo-rossa ottelu tietojenkäsitte-lytieteen opiskelijoita, Sääli-myllyjä vastaan. Psykologi-nen sodankäynti on heille sel-keästi tuttua tiimin pienessä

maistissa olevan naispelaajan aloittaessa lauseen “Haluat-ko kuulla miten menetin neit-syyteni?” juuri Lonnakon val-mistautuessa aloitusheittoon. Konkarin rautainen keskitty-minen ei kuitenkaan näin hel-posta horju.

Säälimyllyjen Ville-Matti Alanko harmittelee kappelin ja kasvatustieteen päädyn välisen parkkipaikkakentän syrjäisyyttä ja möykkävaunun poissaoloa. “En osaa heittää ilman tausta-musiikkia. Tärkeää on sopivan

rentouden ylläpito.”Säälimyllyt taipuu lopulta

Kakkossaakkojen hyväksi pis-tein -42 vastaan -18.

Harrastajamäärät nousussa

Oulu on Lappeenrannan lisäksi Suomen vilkkaimpia kyykkä-keskittymiä. Mikä kyykässä oi-kein viehättää ja miksi sitä har-rastetaan Oulussa niin paljon?

Kolmas voitto irtoaa Oulun tietoteekkareista koostuvalta BSoDilta ja otteluaikataulu antaa myöten pikaiselle ruokailulle.

Päälle kaksikiloinen karttu lentää kevyesti kun tekniikka on kunnossa. Kuvasarjassa Jukka Määtän tyylinäyte.

153 / 2012

“Kyykkä on opiskelijalle sopiva laji, ei tarvitse hikoil-la ja saa ulkoilla samalla. Ja hauis kasvaa!” kommentoivat Säälimyllyt. Ruokalassa tava-tut, vastikään kyykkäämisen aloittaneet tietoteekkarit pitä-vät kyykän aloittelijaystäväl-lisyydestä. “Kun porukka on turnauksessa pienessä maistis-sa niin tuurilla voi aloittelija-kin voittaa!”

Lääketieteen opiskelijoi-den Meta-analyysin P-arvon jäsenet pelaavat yhteishengen takia. “Joukkuelajit ovat mu-kavia. Kyykkä ei vaadi isoja panostuksia aloittaa ja se on kivaa!”

Naisten sarjan voittaneen Kainon jäsen Pia Olli löysi kyykästä paljon hyviä puolia. “Kyykässä voi kuka tahansa pärjätä ja harjoittelu oikeasti näkyy. Oulussa ihmiset pelaa-vat reilusti ja rehdisti.”

Kenties kaikista jalostetuim-man vastauksen antaa viereisel-lä kentällä pelaavan Blagitarius Blagiatorsin Riku Hietaniemi.

“Linnanmaalla harrastus-mahdollisuudet ovat yliopis-ton välittömässä läheisyydessä. Voi tulla heti pelaamaan eikä pelaaminen vaadi mitään eri-koista. Viime vuosina kyykkää on myös mainostettu ja tuotu esille yhä enemmän. Kavereita on saatu mukaan ja sitä kautta harrastelijamäärät kasvaneet”, Hietaniemi pohtii.

Kyykkäbuumi onkin yl-lättäen vasta noin kymmenen vuotta vanha - saman ikäinen kuin runkosarjaa ja turnauk-sia järjestävä Oulun Akateemi-nen Mölökky- ja Kyykkäseura. OAMK ry perustettiin vuonna 2002 ja tänä vuonna vietetään seuran kymmenvuotisjuhlia.

Kakkossaakkojen filosofisoturi Matti Lonnakko on tunnettu tasa-arvolausunnoistaan ja kartunkäsittelytaidoistaan.

16 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Linnunradan käsikirjaa lainaten

Karttuja (niitä isoja mailoja) heitetään yleensä paljain käsin. Näin varmistetaan paras mah-dollinen ote - hanskoihin kun kahvat saattavat joskus epäon-nekkaasti tarttua kiinni. Monella kyykkääjällä näkyykin pyyhkeitä olalla ja lantioilla kädensijan ja käsien kuivaamiseen. Myös ken-kien päälle laitettavat liukuesteet löytyvät monista jaloista.

Turnauksen pudotuspeleihin mentäessä parempi varustelu alkaa olla yleinen näky. Moni joukkue on teetättänyt itselleen pelipaitoja nimillä ja numeroil-la – ihailtavaa omistautumista ja osallistumista.

Kakkossaakat voittavat vielä Blast from the Pastin ja Kom-bostikoblan ja etenevät näin neljän parhaan joukkoon. Vas-taan asettuu Hietaniemen Bla-gitarius Blagiators.

Pyyhkeistä ja muista varus-teista huolimatta kyykkä saat-taa joskus lentää katsomoon. Kahden kilon molemmin puo-lin painavat isot kartut teke-vät jalkoihin osuessaan kipeää. Vammoitta eivät säily myös-kään itse heittäjät: monilla ki-peytyvät kädet, niskat ja selät pelaamisesta. Kyykkäkauden alkaessa myös päänsäryt ovat yleisiä.

Kasetin kesto koetuksella

Tunnelmat finaalia kohden ovat hyvin odottavaiset.

“Jukka lähti rasvaamaan selkää. Nyt on odottava fiilis. Täydellä raviolla mennään”, Vahtiala kertoo. “Raivo on se sana mitä haetaan. Viime vuonna vitutti tässä vaiheessa, oltiin just hävitty pronssipeli”,

Lonnakko heittää.Häkkisellä on selvät säve-

let mielessä. “Pitää pitää oma peli. Jos rupeaa miettimään asioita ja peliä niin homma kaatuu siihen.”

SIK Bastardsin Joonas Les-kinen ja Jarno Seppänen pistä-vät finaalissa parastaan, mutta Kakkossaakat pysyttelevät is-kuetäisyydellä. Ensimmäinen erä päättyy -4 vastaan -2 SIK Bastardsien eduksi. Peli py-syy jännänä toisen erän vii-meisille heitoille saakka, kaksi epäonnekasta haukea Kakkos-saakoilla jättävät pisteet erän osalta tasaan -8 molemmin puolin, mikä ei riitä kuromaan ensimmäisen erän kahden pis-teen eroa kiinni.

Finaali päättyy yhden kyykän eroon pistein -12 vastaan -10

SIK Bastardsien kultajuhlaan. “Lähellä oli, hyvä ja tiukka

peli. Harmi että heitin ohi toi-seksi viimeisen heiton. Jos olisi saatu se neljä pistettä pois niin peli olisi ollut eri näköinen. Iso parannus kuitenkin viime vuodesta!”, Lonnakko summaa tuntojaan.

SIK Bastardsien Joonas Les-kinen on silmin nähden huojen-tunut voitosta. “Tiukaksi meni, en katsonut neljää viimeistä heittoa ollenkaan. Piti katsoa yleisön ilmeitä vaan. Tällainen sen finaalin pitää ollakin. Kiitos vastustajille!”

Lisäinfoa OAMK ry:n koti-sivuilta www.oamk.oulu.fi

Ramin turnausmenestys jäi Ylkkärille mysteeriksi.

173 / 2012

Oulun yliopiston ylioppilas-kunnan entisten toimijoiden alumniyhdistys Rauhala-klubi ry pyytää esityksiä

VUODEN OPISKELIJAKSI

perjantaihin 23.3. klo 12.00 mennessä.

Oulun yliopistopäivää vietetään perinteiseen tapaan J.V. Snellma-nin päivän kieppeillä 11.5.2012.

Reilun kymmenen vuoden ajan päivän päätapahtumassa, alumnijuhlassa, on julkistettu Vuoden Alumni - Oulun yliopistosta valmistunut henkilö, joka on merkittävällä tavalla ansioitunut valmistumisensa jälkeen.

Vuonna 2011 Oulun yliopistopäivänä julkistettin vuoden alumnin ohella ensimmäisen kerran Vuoden Opiskelija, jonka Oulun yliopistoseura ry nimeää Rauhala-klubi ry:n esityksestä.

Rauhala-klubi pyytääkin järjestöiltä ehdotuksia Vuoden Opiskelijaksi valittavasta henkilöstä myös tänä vuonna.

Vuoden opiskelijan valinnan kriteerinä on opiskeluaikana osoitettu aktiivisuus opiskelijoiden hyväksi sekä opintojen hyvä etenemistahti.

Vuoden opiskelijan odotamme olevan innostava, hyvä yh-teisöjen luoja ja motivaattori. Hänellä voi olla kokemusta esimerkiksi opiskelijalähtöisen toiminnan käynnistämisestä, opiskelijajärjestön uudelleenherättämisestä tai muusta erityisestä toiminnasta järjestöissä tai yliopistolla.

Vuoden opiskelijaksi nimettävän henkilön tulee olla perus-tutkinto-opiskelija. Esitettävä henkilö ei voi olla ylioppilas-kunnan hallituksen jäsen tai toimihenkilö eikä yliopiston ylimpien päätöksentekoelinten jäsen. Rauhala-klubi pyytää perustellut ehdotukset ehdotettavan henkilön cv:llä varustettuna.

Ehdotukset tulee toimittaa pe 23.3. klo 12.00 mennessä sähköpostitse osoitteeseen milja.seppala@iki.fi

Lisätietoja: milja.seppala@iki.fi http://rauhala-klubi.net/

ILMOITUS ILMOITUS

Pinppi-69:ssä pelaavan Hanna Lyytisen pokerinaama alkaa repeillä kannustus-joukkojen läsnäollessa.

Kyykän säännöt pähkinänkuoressa

Kyykässä kenttä koostuu kahdesta neli-östä ja niiden välisestä alueesta. Toisen joukkueen heittoneliö on vastapuolen pe-lineliö. Neliö on kooltaan 5 kertaa 5 met-riä. Neliöiden välinen matka on 10 metriä.

Kyykät ovat puusta sorvattuja lieriöitä, joiden korkeus on 10 senttiä ja halkaisija 6,5-8 senttiä - suurin piirtein oluttölkin kokoisia. Pelin alussa kummankin neliön eturajalle pystytetään rivi kyykkäpareja, joukkuepelissä 20 paria.

Mailana toimii puusta sorvattu karttu, jonka enimmäispituus on 85 senttiä ja enimmäispaksuus 8 senttiä. Mailan pai-noa ei ole rajoitettu.

Naiset heittävät aloitusheiton peline-

liöstä 10 metrin päästä ja jatkoheitot 8 metrin päästä. Miehet heittävät avaus-heiton 15 metrin päästä ja jatkoheiton 10 metrin päästä eli omalta kenttäpuolis-koltaan.

Kukin pelaaja astuu vuorollaan heittone-liöön ja yrittää mailaa heittämällä lyödä kyykät pois pelineliöstä.

Eriä on kaksi. Molemmissa erissä jokai-nen pelaaja pääsee heittovuoroon kah-desti eli pelin aikana yhteensä neljä ker-taa. Heittovuoron aikana karttua pääsee heittämään kahdesti.

Käyttämättä jääneistä mailoista saa plus-pisteitä. Neliöön tai neliöiden väliin jää-neet kyykät antavat miinuspisteitä.

18 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Arviot *****KIRJAT

ARI WAHLSTENKosteiden mestojen balladiGummerus 2012, 300 s.

Tässäpä tujaus äijämäistä me-noa. Päähenkilö Aaron Walden koluaa kirjaimellisesti kaiken-laisia kosteita mestoja erilaisin variaatioin. Lievästi ohjaaja-käsikirjoittaja Ari Wahlstenin (s. 1963) alter egoa muistut-tava hahmo seikkailee Helsin-gin Kallion juottoloissa, kuten Reijo Mäen yksityisetsivä Va-res Turussa konsanaan. Juo-

mat eivät tosin saa aivan yhtä herkullisia nimiä. Enimmäk-seen teatteriväen seassa pyöri-vä Walden voisi olla hahmona varsinainen herkkupala – ellen olisi näin tosikko.

Juonesta Wahlstenin teoksen kohdalla ei juuri voi puhua. Tapahtumat ja niiden aikaja-na tuntuvat sekavalta: välillä lukujen sisällä hypätään puoli vuotta eteenpäin, eikä takaumia pysty erottamaan. Luvuista muodostuu enemmän kohta-uksia kuin varsinaisia lukuja. Waldenin päivät täyttyvät eri-näisistä tapaamista ja sattumuk-

sista tutuilta kuulostavien hah-mojen, kuten Jarkko Suuriuo-man, kanssa sekä muutamista työjutuista.

Keitolla käymisen ohella Wal-den tutustuu myös naisiin, jot-ka teoksessa ovat yhden (tai

parhaimmassa tapauksessa kol-men) ruuminosan kantajia tai ärsyttäviä ja ahdistavia riippa-noita. Miehen tunne-elämä esit-täytyy varsin yksinkertaisessa valossa. Wahlsten osaa luoda osuvaa sanailuhuumoria, hän hallitsee dialogin ja huvittavien hahmojen luomisen. Onpa kan-sien väliin eksynyt muutama viihdyttävä teatterimaailman anekdoottikin, vaikka pitkään ne eivät naurata. Mutta miehi-sille seikkailuille, skål!

*****Jenni Kinnunen

Juonesta Wahlstenin teoksen koh-dalla ei juuri voi puhua.

”

ANU SILFVERBERGHe eivät olleet eläimiäAvain 2011, 254 s.

He eivät olleet eläimiä on kir-jailija ja kolumnisti Anu Silf-verbergin (s.1974) ensimmäi-sen novellikokoelman nimi. Jos pidit esikoisromaanista Kung Po (2008), pidät luultavasti myös tästä.

Tarinat sijoittuvat urbaaniin elä-mänmenoon ja ihmisten mie-lenelementteihin. Juju löytyy usein kuvatun hahmon mennei-syydestä, tai kuten Emakkohä-kissä - tavasta tarkastella asiaa. Kainuisti Veikko Huovisen na-vettapaneelissa possukin puhui,

Silfverbergin manifesti on aihe-valinnassa ja katseessa.

Kirjoittamisen ammattilaisuus näkyy virheettömässä kieli-asussa ja juonen kuljetuksen il-mavuudessa. Aistihavaintoja on paljon ja kuvaus tarkkaa, tosin ajoittain turvaudutaan kulunei-siinkin ilmauksiin. Lontoolai-nen Balfron Tower on nukke-kotina rosaliksomtyylisessä, maalauksellisessa tyttöpoikata-rinassa, kun taas Sinisen auton kuvauskin tuntuu ihmettelevän, miksi oravaa haetaan laitoksen pihamaalta.

Muut novellit sijoittuvat näiden kahden toisistaan eniten poik-

keavan väliin. Hylkeet kertoo entistä miestään tirkistelevästä

Mirjamista. Liimassa ylikier-roksilla käyvä äiti kilahtaa lii-mapurkin katoamisesta, ja tilan-teeseen syytön oma pikkutyttö joutuu sijaiskärsijäksi. Kotiin-novellissa vanhus saattaa siirto-laisnuorukaista lentokentälle.

Kerronta on runsasta ja kaut-taaltaan yleiskielistä. Kohtaa-miset sysäävät tarinoiden olen-naisinta. Useilla hahmoista on jokin selkeä kysymys, emotio-naalinen motiivi tai prosessi kesken. Mieleen jäävät Emak-kohäkin hyvin hyvin raskaana oleva Anni, ja veturinovellin veljekset Otto ja Kai, jotka me-nevät purkamaan isänsä asun-toa tämän kuoleman jälkeen.

Persoonallista Silfverbergin tyy-lissä on naiivius. Teoksen eetos on neutraali ja puolueeton.

Parhaimmillaan tiheät vaikutel-mat ottavat mukaansa reippaa-seen tempoon. Sivuuttava, jopa hieman ylimalkainen ote hallit-see onneksi vain Sinisen auton epätietoista tunnelmaa. Muuta-mien novellien valjuus heiken-tää kokoelman synergiaa.

Teos on kevyt, nykyaikaisen omaan napaansa tuijottava. It-sestään se tosin ei puhu, mutta ylipäänsä puhuu paljon, ja hy-vin, mutta sanoo vähän.

Maija Katariina Jelkänen

LEVYT

PARIISIN KEVÄTKaikki on satua

Muutamia vuosia sitten Suo-men pop-taivaalle singahtanut Pariisin Kevät on ehtinyt teh-dä jo kaksi menestyksellistä albumia: Meteoriitti (2008) ja Astronautti (2010). Arto Tuu-nelan sooloprojektina käyn-nistynyt viritys on laajentunut siinä sivussa oikeaksi bändik-si, ja viimeistään kolmas albu-

mi osoittaa, ettei kyse ole mistään tähdenlennosta. Avaruusteema on myös unohdettu uutuuslevyn ni-mestä kuin todis-teeksi.

Pariisin Kevään debyytti oli ilah-duttavan raikas ja monivireinen tuulahdus pulp-puavan ominta-keista ja origi-nellia suomen-kielistä poppia, ja

kakkoslevy tuntui jo löytävän jonkinlaisen kultaisen keskitien yhtyeen ilmaisussa. Tyylillinen tasapainottuminen jatkuu kol-mosella, mutta samalla PK:n maailmaan ilmestyy uusia, yhä tummempia sävyjä. Levy myös kuulostaa entistä enemmän yh-tyeen tekemältä, mikä osaltaan tukevoittaa soundia.

Myös lyyrisellä puolella liiku-taan aiempaa synkemmissä ve-sissä, ja Tuunelan sanoituksis-sa vilahtelevat nyt maailman-

loput, hirmumyrskyt, hyöky-aallot, verenhimoiset hirviöt ja ennen kaikkea huutaminen (6 kappaleessa kymmenestä). Ah-distava albumi ei silti millään muotoa ole, ja vaikkei debyyt-tialbumin kaltaista yllätyk-sellisyyttä enää materiaalista löydykään, tietynlainen vaka-voituminen ja jämäköityminen tuntuvat tekevän Pariisin Ke-väälle tässä vaiheessa pelkkää hyvää.

*****Marko Pyhähuhta

AIRLe Voyage dans la Lune

Siinä missä Pariisin Kevät on luopunut avaruusmatkailusta, aiemminkin kosmisten asioi-den parissa (mm. Moon Safari -levyllään) touhunnut ranska-laisduo Air lennähtää tällä ker-taa kuuhun. Innoittajana toimii George Mélièsin mykkä tieteis-klassikko Matka kuuhun vuo-delta 1902, jonka restauroitua versiota varten kaksikko sävel-

si uuden musiikin. Cannesin 16-minuuttisen ensi-illan jäl-keen Dunckel ja Godin päätti-vät laajentaa projektiaan koko-naiseksi levyksi, jonka pituus lisäkappaleiden kanssa venähti puoleen tuntiin.

Kaksikon lisäksi albumilla kuullaan muutamaa vierailevaa instrumentalistia ja vokaali-osuuksissa piipahtavia Victoria Legrandia sekä Au Revoir Si-mone -bändiä. Näistä ensim-mäisen visiteeraama Seven Stars on pop-kappalemaisuu-dessaan helpom-min lähestyttävä. Muutama muukin sävellys levyllä toimii tarttuvuu-tensa puolesta sellaisenaan itse-näisenä biisinä.

Jo hienon Virgin Suicides -soundt-rackin myötä elokuvasäveltä-miseen perehty-nyt duo on epäi-lemättä päässyt

taas mieluisaan puuhaan, ja uu-sittua Méliès-versiota näkemät-täkin voi kuvitella lopputulok-sen onnistuneen. Lyhyehkössä albumimitassaan teos kuulos-taa yhä kokonaiselta, vaikkei kaikissa osissa liimapintaa niin olekaan. Elektronisten ele-menttien vähyys eli orgaaninen yleisvire on Airin tapauksessa myös merkillepantavaa.

*****Marko Pyhähuhta

193 / 2012

LEFFA

Kulman pojatBronson Club, 2012

Kulman pojat on hyväntuulinen komedia, joka sukeltaa suoma-laisen miehuuden alkulähteille. Keskiössä on joukko miehiä, joita yhdistää fanaattinen pai-kallisen divarijalkapallojoukku-een kannattaminen.

Kaveriporukan välejä aletaan koetella, kun yksi kaveruksista ihastuu naiseen, joka sattuu ole-maan vihollisjoukkueen ykkös-pelaajan entinen tyttöystävä.

Klassisesta poika ta-paa tytön –rakenteesta huolimatta käsikirjoi-tus on raikas. Sivu-henkilöitä on viljalti, mutta niiden avulla tu-etaan ja väritetään pää-tarinaa, jonka fokus ei karkaa.

Roolihahmot ja dialogi ovat luontevia. Fani-kulttuurin kuvaaminen ei lähde lapasesta, vaan onnistuu uskottavasti henkimään tunnelmaa, jota oikeissa fanikatso-moissa voi haistaa.

Elokuva on komedi-allinen, Tuukka Tien-suun (Jussi Vatanen) myyttistä mahtitattia myöten, mutta rivien välissä tarina valot-taa todellisuutta, kuten nuoren miehen elä-män päämäärättömyyt-tä sekä jälkeläisestään uutta jarilitmasta ra-kentavan isän ja tämän pienen pojan välistä suhdetta. Nuo mielen-kiintoiset sivujuonteet jäävät kuitenkin sy-vemmin käsittelemättä. Bronson Clubin tuotta-

ma Kulman pojat on Teppo Ai-raksisen esikoisohjaus. Airaksi-nen on saanut näyttelijöistä pal-jon irti – sivurooleja myöten. Kun elokuvateatterista kävelee ulos, kaksi asiaa on varmaa. Tommi Läntisen ja näyttelijöi-den Jari ja minä –rallatus soi iloisesti päässä, eikä Kulman poikain hyvään energiaan voi-nut olla ihastumatta.

Huomaa Jussi Vatasen henkilöhaastattelu s. 22-23.

*****Ville Koivuniemi

Saga Skiftesvik, teksti ja kuvat

Englantilaista filologiaa opiskeleva Fanni Mäki, 27, rakastaa sekä hassuja lip-piksiä että luksuslaukkuja. Hän päätti jo lapsena, että pukeutuu juuri kuten itse haluaa.

Mitä sinulla on tänään ylläsi?Mekkoni on R/H-merkkiä.

Toinen merkin suunnittelijoista on hyvä ystäväni. Jalassa mi-nulla on mustat Cubuksen farkut ja Stockalta ostetut Uggit, joita ilman en pärjäisi talvipakkasil-la. Uggit ovat lampaanvillaa, ja niitä voi käyttää ilman sukkia. Canada Goosen toppatakin ostin tänän talvena muutaman vuoden harkinnan jälkeen. Se oli loista-va investointi. Laukkuni merkki on Zadig & Voltaire.

Millainen shoppailija olet?Minulle on tärkeää, että mi-

nulla on tunneside vaatteisiini ja asusteisiini.

En pidä itseäni materialisti-na, mutta saan joskus päähän-pinttymiä. Esimerkiksi tämän Zadig & Voltairen laukkuni bongasin toissakesäisellä reili-reissullani Pariisissa. Ihastuin laukkuun, mutta en raaskinut ostaa sitä. Mietin laukkua koko matkan ja tilasin sen kotiin pa-lattuani nettikaupasta. Se oli iso investointi, mutta luksuslaukut ovat ekologinen valinta, sillä ne kestävät koko loppuelämän.

Joulun aikoihin minulle tuli päähänpinttymä saada Jacques Cousteau -tyylinen punainen pipo tai liigapipo. Päädyin ti-laamaan Nashville Predatorsin pipon, sillä ystäväni mies pelaa kyseisessä joukkueessa.

Millaisia koruja käytät?Korvakoruni ovat ystäväni

tekemät. Niissä on F-kirjaimet, höyheniä sekä pääkalloja, joita rakastan. Sormuksia minulla on viisi. Kaikki ovat hopeisia. Yksi sormuksistani on erityi-sen rakas, sillä ostin sen viime

vuonna vaihdossa ollessani Pariisista.

Vietit Pariisissa melkein puoli vuotta. Millainen kokemus se oli?

Asuin 7. kaupunginosas-sa, joka on todella hienostunut ja rauhallinen alue. Olin haa-veillut Pariisissa asumisesta jo vuosia, sillä olin käynyt siellä useita kertoja. Pariisi on kult-tuurielämän ja kaiken kauniin keskus. Kun asuin siellä, jotkut kuvitelmat murenivat.

Muotia oli joka puolella.

Joskus kaiken sen tarjonnan keskellä tuntui puuduttaval-ta, kun ei voinut-

kaan ostaa kaikkea ihanaa.

Miten vertaisit pariisi-laisten ja suomalaisten pukeutumista?

Pariisilaisten naisten pukeu-tuminen on melko yksitoik-koista, sillä he pukeutuvat to-della klassisesti ja hillitysti ja käyttävät paljon mustaa. Mi-nusta oli hauska seurata, miten he pöyhöttivät jatkuvasti hiuk-siaan ja heittelivät niitä puolel-ta toiselle.

Laihuutta ihaillaan. Yöker-hoissa näin todella pitkiä ja

laihoja naisia. Laihuudestaan huolimatta ranskalaiset naiset eivät kieltäydy herkuista, vaan he syövät kaikkea hyvää mutta näykkimällä.

Pariisilaiset vaikuttavat usein nälkiintyneiltä, stressaan-tuneilta ja ikävystyneiltä. He eivät ole kovin elämäniloisia.

Miten Pariisi vaikutti omaan tyyliisi?

Kun muutin Pariisin, ajat-telin, että voisin alkaa käyttää korkokenkiä joka päivä. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt. Ta-jusin, että oma tyylini on niin varma ja vakiintunut, ettei edes muodin metropoli pysty sitä

muuttamaan. Pohjoisen tyttö puskee aina esiin.

Miten pukeuduit teininä?Olen ollut aina rohkea pu-

keutuja. Kasiluokan luokkaku-vassa minulla oli jalassani leo-pardisukkahousut, joita koulun raggarit pilkkasivat. Se tuntui pahalta, mutta päätin jo silloin, että minä pukeudun, miten itse haluan.

Seurasin muotia intohimoi-sesti, palvoin Gianni Versacea ja ostin muotilehtiä. Sitten mi-nuun iski vastareaktio. Muo-ti alkoi tuntua turhalta. Aloin pohtia, millainen oma tyylini todella on. Nykyisin ymmärrän, että muoti on turhamaista mutta myös upea taiteenala.

Miten kuvailisit tyyliäsi nyt?Pukeudun edelleen oman

mieleni mukaan, enkä välitä, vaikka kolmekymppiä kolkut-telee. Esimerkiksi Pariisissa os-tin Disneystoresta lapsille tar-koitetun sarjislippiksen ja me-nin se päässä katsomaan suur-ta katutanssitapahtumaa. Siitä syttyi lippisinnostus, ja ostinkin pian toisenkin lippalakin.

Otan vaikutteita ympäriltäni ja innostun hauskoista jutuista, vaikka jotkut ehkä pitävät mi-nua liian vanhana sellaiseen. Leopardihousuinen tyttö mi-nussa sanoo, ettei se ole niin vakavaa.

Teiniaikoihin verrattuna suu-rin muutos on se, että nyt pu-keudun sään mukaan. En halua palella. Baarista lähtiessäkin puen toppahousut jalkaani.

Olet matkustellut paljon? Minkä maan tyyli on tehnyt suurimman vaikutuksen?

Asuin nuorempana vähän ai-kaa Barcelonassa. Siinä kaupun-gissa tulee aina todella kutkutta-va fiilis. Ihmiset näyttävät vähän kulkureilta ja pukeutuvat todella erikoisesti. He taistelevat Kata-lonian itsenäisyyden puolesta, ja se näkyy heidän asenteessaan ja pukeutumisessaan. Heissä on vallankumoushenkeä.

Pariisi ei muuttanut pohjoisen tyttöä

20 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Mikko Memosen laji tuli mo-nelle tutuksi Kill Arman -tv-oh-jelmasta. Lajin nimi on kendo, ja siinä ”huudetaan ja lyödään ihmisiä kepillä päähän”.

”Huutaminen on monille mysteeri”, kertoo Memonen, 21-vuotias suomen kielen opis-kelija. Hän harrastaa japanilaista miekkailua kahdeksatta vuotta. Kendossa aseena on keppi, ja lyönnin yhteydessä todella huu-detaan. Tarkoituksena on yh-distää mieli, miekka ja ruumis: lyönti, huuto ja askel eteenpäin toteutetaan samanaikaisesti.

Memonen kuuli kendos-ta ensimmäistä kertaa yläas-teella, kun hän pohti kaverin-sa kanssa uuden harrastuksen aloittamista. Vaihtoehtoja oli-vat kaikki itämaiset taistelu-lajit, ja kaveri ehdotti kendoa. Lopulta Memonen meni al-keiskurssille ja innostui. Ou-lussa lajia edustaa seura ni-meltä Hokufuu.

”Kendo on yhteisöllistä ja siinä on hyvä meininki”, Me-monen tiivistää. Muutaman kerran viikossa järjestettävissä treeneissä käyvä aktiiviporuk-ka on tiivis. Harrastus ei ole kallis, kalliita suojavarusteita

tarvitsee vasta peruskurssin jäl-keen. Välttämättömiä varusteita ovat suojukset, takki, kypärä ja housuhame – ja tietysti puinen keppi. Asu muistuttaa samurai-elokuvien puvustusta.

”Toki voi panostaa enem-mänkin ja tilata vaikka kä-sintehdyt varusteet Japanista. Siihen voi laittaa loputtomasti rahaa. Onneksi varusteet ovat aika kestäviä, joten niitä eri tar-vitse uusia usein.”

Kendo ei ole itsepuolustus-ta, vaan modernia, historialli-sesta perinteestä ammentavaa miekkailua. Opittuja taitoja

ei voi eikä kannata hyödyntää nakkikioskin jonossa, mut-ta harrastuksesta on paljon muunlaista hyötyä. Memonen on tutustunut miekkailuperin-teeseen ja innostunut opiske-lemaan vähän japaniakin, josta on apua, kun japanilaiset ken-doharrastajat käyvät Suomessa treenaamassa.

Tällä hetkellä Memosen harrastusta rajoittavat lähinnä välimatkat. Hän asuu yliopis-ton lähellä, ja treenit järjeste-tään useimmiten keskustassa. On joko sovittava kyydeistä tai pyöräiltävä suuren varuste-kassin kanssa. Viime aikoina kendo on jäänyt vähemmäl-le myös aktiivisen ainejärjes-tötoiminnan ja parantumassa olevan jalkavamman takia, muttei Memonen lajia lopetta-massa ole. Hän haluaa jatkaa harjoittelua ja kehittyä mah-dollisimman hyväksi miekkai-lijaksi.

”Erityisiä kilpailutavoitteita minulla ei ole, mutta välillä on hauskaa käydä ottamassa tur-paan matseissa”, hän nauraa.

Lisäinfoa: www.hokufuu.com

Keppimiekkailua samurai-asussa

Erityisiä kilpailu-

tavoitteita minulla ei ole, mutta välillä on hauskaa käydä ottamassa tur-paan matseissa.”

Mikko Memonen

”

Kaisa Vainio on saanut työn-antajilta positiivista palautetta harrastuksestaan, joka opettaa ainakin ompelu-, organisointi- ja eläytymistaitoja.

”Larppaus ei ole ihan vain sitä, että juostaan metsässä viit-tojen kanssa”, kuudetta vuotta kultuuriantropologiaa opiskeleva Vainio, 24, sanoo. Onneksi larp-paus alkaa olla sen verran tuttu ilmiö, ettei harrastajiin kohdistu enää suurempia ennakkoluuloja. Yleensä Vainion harrastukseen suhtaudutaan mielenkiinnolla.

Larppaaminen eli liveroo-lipelaaminen on erilaisiin roo-leihin eläytymistä vaihtelevissa ympäristöissä. Vainion yhdis-tys, OIEI eli Oulun Interaktiivi-set Eläytyjät ry., järjestää pelejä useimmiten Sanginjoen leirikes-kuksessa. Pelit voivat olla esi-merkiksi historiallisen tai fanta-siateeman pohjalle rakennettuja.

Vainio on larpannut lukio-vuosista asti. Kiinnostuksen sytytti yläasteaikainen sähkö-postikirjekaveri, joka kertoi har-rastuksesta. Meni kuitenkin use-ampi vuosi, ennen kuin Vainio

osallistui ensimmäiseen peliinsä.”Se oli fantasiaa, haltioita ja

kääpiöitä. Tunnelma imaisi heti mukaansa. Tuntui, kuin olisi keskellä elokuvaa.”

Sittemmin larppaamisesta on tullut Vainion elämäntapa. Hän sanoo, että viikonlopun mittai-siin peleihin valmistautumiseen saa upotettua juuri niin paljon aikaa kuin haluaa – hahmon esittämiseen voi valmistautua esimerkiksi ompelemalla roo-liasuja. Jos itse sattuu oleman pelin suunnittelija, tekemistä riittää. Suunnittelijan tai suun-nittelijaporukan pitää huolehtia pelipaikasta, ruokailuista, pe-lin hahmojen ja puitteiden ra-kentamisesta ja niin edelleen. Hankittuja organisointitaitoja arvostavat myös työnantajat.

”Olen kertonut harrastukses-

ta töitä hakiessani. Tapahtumi-en järjestämiskokemuksesta on hyötyä.”

Suunnittelusta huolimatta peli on pitkälti improvisoin-tia, sillä tapahtumien kulkua ei päätetä etukäteen.

Vainio on harrastanut myös näyttelemistä, joka muistuttaa larppausta monilta osin. Pe-leissä eläytyminen on kuiten-kin kokonaisvaltaisempaa kuin näytelmissä tai esityksissä. Ihannetapauksessa hahmossa pysytään koko pelin ajan, jopa useita vuorokausia peräkkäin.

”Mennään nukkumaan hah-mossa ja herätään hahmossa. Se on todellista lomaa arkito-dellisuudesta.”

Oululaisen yhdistyksen ak-tiiviporukkaan kuuluu kolmi-senkymmentä henkeä. Vainio suosittelee larppaamisen kokei-lemista kaikille asiaa harkitse-ville. Ryhmään pääsee tutustu-maan viikottaisissa tapahtumis-sa tai ilmoittautumalla rohkeas-ti mukaan larppeihin.

Lisäinfoa: www.oiei.fi

Larppaus ansioluettelossa

Tuntui, kuin olisi keskel-

lä elokuvaa.”

Kaisa Vainio

”Kaisa Vainion liveroolipeliharrastuksen lomassa kertyneestä organisointikokemuksesta on hyötyä myös työnhaussa.

Mikko Memonen aloitti kendon harrastamisen jo yläasteella. Lajissa on tarkoituksena yhdistää mieli, miekka ja ruumis.

Noora Vaarala, tekstit ja kuvat

Kampuksen KASVOT

213 / 2012

Lyhyempi oppimäärä

Harri Filppa

www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

MenotTämän lehden menot ovat ajalle 7.3. - 3.4. Ilmoita seuraavan numeron me-not (ajalle 4.4. - 24.4.) ma 26.3.2012 mennessä osoit-teeseen menotpalsta@oyy.fi

SÄHKÖINSINÖÖRIKILTA RYYmpärihiihdot keskiviikko-na 7.3. alkaen klo 13.00 Teek-karitalolla. Suksitaan Never-ski-suksilla 3 hlö joukkueissa Teekkaritalon lähimaastossa ja suoritetaan rastitehtäviä. Voiton ratkaisee tehtävärasteilla osoi-tettu nohevuus, hiihtoaika sekä pukeutuminen. Pukuteemana on YOUTUBE. Paras asu pal-kitaan! Ilta jatkuu Kaamoksen Kaatajaisissa Club Dionessa! Lippu 9e/joukkue ja sisältää Ympärihiihdot ja Kaamoksen Kaatajaiset kolmelle sekä kolme Ympärihiihdot -haalarimerkkiä. Lippu pelkästään Kaamoksen Kaatajaisiin 2e ennakkoon ja 3e ovelta. Lippuja myydään ja joukkueita voi ilmoittaa vihreil-lä naulakoilla ma 5.3. 10-14, ti 6.3. 10-14 ja ke 7.3. 10-12.

TEEKKARISPEKSI Teekkarispeksi saapuu jälleen Ouluun, kiidättäen lavalle hui-kaisevan teatterielämyksen, joka saa Grimmin veljekset kie-rimään haudassaan – naurusta. Speksi Oulu-opistolla 17.3. klo 18:00. Liput maanantaina 12.3. klo 11 yliopiston vihreiltä nau-lakoilta!

OULUN LUONNONTIETEILIJÄT Umpihankifutiksen yliopisto-mestaruuskisat! Pelit järjestetään su 18.3. yliopiston lähettyvillä. Paikka tarkentuu myöhemmin. 6+ hengen joukkueet. Peliaika 2x8min/ottelu. Peliasu vapaa. Ilmoittautumiset ainejärjestöjen urheiluvastaavien kautta.

SOOPA RYSääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 21.3. klo 19 al-kaen Yliopistokatu 40:n kerho-tilassa. Tervetuloa!

PEDAGOGIAN YLIOPPILAAT RYKevätkokous pidetään 27.3. kel-lo 16.00 alkaen.

OULUN YLIOPPILASTEATTERIKarel Capekin Rossum’s Uni-versal Robots -scifiklassikko, jossa on komiikkaa repliikeissä ja jännitystä ilmassa. Näytelmä käsittelee ihmisyyttä ja sen an-saitsemista, työtä ja sen mer-kitystä. Voidaanko kehityksen huipulla enää saavuttaa mitään? Näytelmän on ohjannut teatteri-ilmaisun ohjaaja Anna-Kaisa Kettunen. Uniikin äänimaailman on suunnitellut Paavo Impiö lop-putyönään Teatterikorkeakou-luun. Ensi-ilta pe 30.3., näytök-set ti 3.4., ke 4.4., ti 10.4., ke 11.4., su 15.4., pe 20.4., la 21.4., su 22.4., pe 27.4., la 28.4., su 29.4., pe 4.5., la 5.5. Kaikki näy-tökset kello 19.

Betonisaappaat

Janne Toriseva

Sarjakuva kertoo sympaattisin otteinjärjestäytyneen rikollisuuden arjestachicagolais-suomalaisella tyylillä.

Lyhyempi oppimäärä kertoo lyhyitätarinoita akateemisen maailmanpienistä ympyröistä menneinäaikoina ja nykypäivänä.

betonisaappaat.sarjakuvablogit.com

22 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Komiikan sankariKulttimaineeseen nousseita roolisuorituksia, kuten pääosa Napapiirin sankareiden Jannena ja Putouksen sketsihahmona Mr. Mallorcana. Neljä elokuvaroolia viimeisen kahden vuoden aikana. Niistä uusin jalkapallon fanikulttuurista kertovassa Kulman

pojat -elokuvassa. Jussi Vatanen, 34, valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2005, mutta on tullut tutuksi suurelle yleisölle vasta parina viime vuotena.

Miten kokenut näyttelijä kestää julkisuuden tuomat paineet?

Teksti ja kuvat Ville Koivuniemi

Elokuvarooleja:

» Kaappari 2013

(lentoperämies)

» Kulman pojat 2012

(Tuukka Tiensuu)

» Risto 2011 (agentti)

» Likainen pommi 2011 (Jali)

» Napapiirin sankarit 2010

(Janne)

» Bodomin legenda 2006

(poliisi)

» Kolme suudelmaa 2006

(tarjoilija)

Televisiorooleja:

» Putouksessa kahdella viimei-

sellä tuotantokaudella (mm.

Kari Köli Rautiainen alias

Varamies sekä Mr. Mallorca)

» Tauno Tukevan sota 2011

(Jurvanen)

» Presidentin kanslia 2008-

2010 (Jari Muurinen)

» Kymenlaakson laulu 2008

(Juha)

» Tasavallan presidentti 2007

(Eero Kiiskinen)

» Uudisraivaaja 2006

(yrittäjä numero 4)

» Operaatio Interheil 2001

Teatterirooleja:

» Komediateatteri Arenassa

» Ryhmäteatterissa

» Uudessa Iloisessa Teatterissa

Tehnyt albumin Saletisti natsaa,

Putous-hahmo Mr. Mallorcana.

Jussi Vatanen

Syntynyt 30.1.1978.Kotoisin Sonkajärveltä, tarkemmin Sukevalta. Naimisissa laulaja Marika Tuhkalan kanssa, pariskunnalla on tytär.

Teatteritaiteen maisteri 2005. Valittiin parhaan miespääosan ehdokkaaksi roolistaan Napapiirin sankarit -elokuvan Jannena. Opiskellut radiotoimittajaksi kansanopistossa.

233 / 2012

Paikka vaihtuu bussissa

Hannu Tikkala

Kolumnisti toivoo Ryan Giggsin

kaltaista uraa. Yhdeksänsataa

kolumnia, ja viimeiselläänkin osuu

maalipuiden väliin.

Sivuhuomautuksia

Kaverini istui tottuneesti bussin takaosaan vastakkaiselle puolelle kuljettajaa. Hän ei olisi kiinnittänyt asiaan huo-miota, ellei hän olisi ollut herkässä mielentilassa. Nainen oli vastikään eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästä.

Entinen poikaystävä oli vannottanut naista istumaan kul-jettajaa vastakkaisella puolella. Jos vastaantulija iskeytyisi bussin kylkeen, hän ei olisi ottamassa ensimmäistä iskua.

Selitys, jossa ei ollut mitään järkeä, oli muuttunut tavaksi.

Esisokraatikko Herakleitos totesi aikanaan, että ”kaikki virtaa, eikä mikään pysy paikallaan”. Vaikka Herakleitos keskusteli todellisuuden todellisesta luonteesta, sanonnan yhdistää helposti ihmisiin. Suhteet muihin ihmisiin ja uu-det kokemukset muokkaavat ihmistä salakavalasti. Sitä, mitä olemme joskus olleet, emme tule enää koskaan ole-maan. Välillä muutos on vähäistä, mutta taas välillä rajua.

Joskus huomamme muuttuneemme ihmisiksi, joita ennen inhosimme.

Tuore isä löytää pyöräilykaupasta pyöräilykypärän, vaik-ka vannoi muutama vuosi aiemmin sortumasta isän pro-totyypiksi. Isä löytää itsensä vain tilanteesta, jossa lapset eivät usko sääntöjä, joita vanhemmat rikkovat.

Sama koskee tuulipukuja. Tuulipukukansa saa lisää jä-seniä joukkoonsa, koska tuiskussa on vain järkeenkäy-pää käyttää Ramones-nahkatakin sijasta vettä hylkivää materiaalia.

Herakleitos puhui myös siitä, ettei samaan virtaan voi astua kahdesti. Siinä on kaksi ongelmaa. Virta muuttuu alituisesti ja kokemukset muuttavat ihmistä. Ystäväni oli tässä tilanteessa. Hän oli muuttunut monivuotisen pari-suhteen aikana. Ennen urakeskeisestä suorittajasta oli tul-lut parisuhdekeskeinen ihminen. Eikä virtakaan ollut enää sama. Vuoden päästä bussikohtauksesta hän oli astumassa parisuhteeseen, jossa kumppani olisi sopinut täydellisesti entiselle hänelle. Uusi poikaystävä suoritti elämäänsä täy-dellä tarmolla.

Ystävästäni oli tullut ihminen, jota hän ei koskaan ha-lunnut tulla. Toisesta riippuvainen ihminen, joka sijoittaa merkityksensä työelämän sijasta parisuhteeseen. Lohdul-lista tilanteessa oli se, että hän oli oppinut viihtymään en-tisessä parisuhteessa työstön kautta. Sama oli mahdollista tälläkin kertaa. Ja sitä hän aikoi yrittää. Virta, johon hän oli astumassa, tulisi varmasti muuttamaan häntä. Ja niin tulisi muuttumaan maailma hänen ympärillään.

Nähtäväksi jää, muuttuuko myös hänen paikkansa bussissa.

Isä löytää itsensä vain tilanteesta, jossa lapset eivät usko sääntöjä, joita vanhemmat rikko-vat. Sama koskee tuuli-pukuja.

”

Olit Kulman pojat -eloku-vassa hyvässä fyysisessä kunnossa. Lisäksi elokuvan kantava teema on rooli-hahmosi jättimäinen penis. Miten olet valmistautu-nut tulevaan julkisuuteen seksisymboliäänestysten kärjessä?

”Epäilen, että niin käy. Ei-hän sitä myyttistä jättitattia edes näytetä koko elokuvassa.”

Eivätköhän katsojat raken-na sen kuvan mielissään?

”No en ole tällaiseen julki-suuteen varautunut. Jos näin käy, niin varmaankin muutan maasta.”

Näkyvimmät roolihahmo-si ovat tavalla tai toisella erittäin hauskoja. Pelottaa-ko, että leimaudut naurat-tajana?

”En ole sitä koskaan pelän-nyt. Näyttelijän näkökulmasta on hyvä, että edes jostain muis-tetaan. Olen toisaalta tietoises-ti pyrkinyt tekemään muitakin kuin sketsihahmoja. Luotan ih-misten arvostelukykyyn siinä, että minut osataan nähdä muu-tenkin kuin naurattajana.”

Mistä haaveilet näyttelijänä?”Seuraava haaveeni on, että

Kaappari-leffa (tullee ensi-il-taan tammikuussa 2013) läh-tisi hyvin käyntiin. Olen ollut nyt seitsemän vuotta freelan-cerina. Aina sitä haaveilee, että pääsisi tekemään erilaisia töitä, jotta saisi uusia haasteita ammatissaan.”

Urasi näyttäisi olevan tällä hetkellä kovassa lennossa. Voisi ajatella, että se aihe-uttaa paineita. Miten käsit-telet niitä?

”Parempi, ettei määrittele itse itseään. En minä sitä itse koe sillä tavalla. Näyttelijän työ on kuitenkin melko arkista. En minä sitä sillä tavalla päivit-täin ajattele. Esimerkiksi Puto-usta tehdään kolmesta neljään päivää täysillä, ja sitten taas tehdään jo uutta jaksoa. Ei sii-nä sellaista leijumisfiilistä ehdi tulla.”

Tiedostatko kuitenkin, että olet ollut viime ajat näytteli-jänä melkoisessa nosteessa?

”Nämä ovat vähän kiusal-lisia kysymyksiä. Tietysti sitä joskus pysähtyy ajattelemaan. Esimerkiksi kun sain kutsun Arto Nybergin vieraaksi, niin tulin ajatelleeksi, että on tässä tehty jotain oikein. Se ohjelma

on instituutio. Oli kunnia pääs-tä vieraaksi.”

Palataan takaisin viimei-seen elokuvaasi (Kulman pojat). Liikekielestäsi näkee, ettei jalkapallo ole lajina vieras. Miten valmis-tauduit roolihahmoosi, joka on huippujalkapalloilija?

”Pelasin futista aktiivisesti kaksikymppiseksi asti. Tuli sitä jonkin verran mietittyä ennen kuvauksia.

Kumpi on luontevampaa, poliitikkoa fanaattisesti kannattava näyttelijä vai jalkapallojoukkuetta fanaattisesti kannattava poliitikko?

”Sekä jalkapallo että poli-tiikka herättävät ihmisissä in-tohimoja. Mielestäni on ym-märrettävää, että sitä halutaan näyttää ulospäin. Se tekee po-liitikoistakin inhimillisiä.”

Miten näet henkilökohtai-sesti Kulman pojat -eloku-vassa kuvatun fanikulttuu-rin edustajat?

”Se on sellainen elämänta-pa, johon kasvaa sisälle. Itse en ole koskaan ollut niin innokas fani, että minulla olisi oma-kohtaista kokemusta asiasta. Seuraan kyllä jalkapalloa lähes päivittäin.”

Ainakin näyttäisi siltä, että sinulla on hirvittävän monta rautaa tulessa. Onko?

”Siinä on ehkä sellainen paradoksi. Kun tekee rooleja produktioihin, jotka ovat pal-jon esillä, se näyttää siltä, että tekee työtä paljon. Moni elo-kuvissa näyttelevä saattaa teh-dä sivussa teatteria. Silloinkin töitä on paljon, vaikkei se näy suurelle yleisölle.”

Onko roolitarjouksille vaikea sanoa ei?

”Ei minulle ole oikeastaan tullut vastaan tilanteita, jois-sa olisi pitänyt sanoa ei. Viime vuonna taisin joutua sanomaan ensimmäisen kerran ei.”

Näyttelijät ovat erittäin usein freelancereita. Aiheuttaako tietämät-tömyys tulevaisuudesta huolta?

”Ei se oikeastaan eroa muus-ta pätkätyöstä. Tietysti aina pi-tää olla sen verran sukanvar-

ressa, että selviää mahdollisten huonojen aikojen yli.”

Näyttelijöiden keskinäisistä kemioista puhutaan paljon. Onko kemioita vaikea saa-da toimimaan, jos on mo-nessa ryhmässä ja produk-tiossa samaan aikaan?

”En ole oikeastaan kokenut asiassa ongelmaa. Se on sel-lainen juttu, että toisten kans-sa klikkaa heti, toisten kanssa viiveellä, tai ei välttämättä ol-lenkaan.”

Kenen kanssa sinulla on klikannut erityisen hyvin?

”Esimerkiksi Kulman pojat –elokuvassa Tepon (Airaksinen), Eeron (Ritala) ja Jonden (Joonas Saartamo) kanssa yhteinen sävel löytyi todella nopeasti.

Mennään takaisin näytteli-jöiden työnkuvaan. Putouk-sen sketsihahmojen kohdal-la on puhuttu paljon ra-hastamisesta, kun hahmoja on jatkojalostettu moneen suuntaan. Oletko itse paini-nut asian kanssa Mr. Mallor-can kanssa?

”Juttu on niin, että mitään ei saa ilmaiseksi. Kaiken eteen pitää nähdä vaivaa. En minä näe pahaa siinä, että sitä työtä yrittää jatkojalostaa. Asiaa tuli kyllä mietittyä, kun olin teke-mässä Saletisti natsaa –levyä. Jälkeenpäin ajateltuna se oli kyllä ehkä urani paras päätös. Pääsin tekemään levyä Risto Asikaisen kanssa, joka on teh-nyt yhteistyötä muun muassa Sean Kingstonin kanssa. Se oli tosi kivaa. Eikä se levy edes myynyt niin hyvin, että ku-kaan pääsisi sanomaan rahas-tamisesta.”

Viittasit haastattelussa aiemmin leijumisfiilikseen. Joutuuko näyttelijä mietti-mään paljon minäkuvaansa, ettei niin sanotusti nouse hattuun?

”Näyttelijän ammatti on omalla tavallaan tosi raadol-linen. Sitä on juuri niin hyvä kuin oma viimeinen roolityö. Ei auta, että on onnistunut toissavuonna jossain roolis-sa. Jokaisessa duunissa pitää yrittää pitää sama intensiteetti päällä.”

Nämä ovat vähän kiu-

sallisia kysymyk-siä. Tietysti sitä joskus pysähtyy ajattelemaan.

”

On ymmär-rettävää,

että sitä halutaan näyttää ulospäin. Se tekee poliiti-koistakin inhimil-lisiä.

”

Ei auta, että on

onnistunut tois-savuonna jossain roolissa. Jokai-sessa duunissa pitää yrittää pi-tää sama intensi-teetti päällä.

”

Haemme Oulun Rotuaarilla toimivaan yksikköömme iltavuoron tiiminvetäjää.

Tiiminvetäjä vastaa nuorekkaan myyntiyksikön tuloksesta, kampanjoiden käytännön toteutuksesta sekä raportoinnista ja rekrytoinnista. Edellytämme hakijalta aiempia myynnillisiä näyttöjä, tavoit-teellisuutta, vastuullista asennetta ja kykyä toimia itsenäisesti sekä oppia uutta.

Työaika on 4-5 iltana viikossa (22-27,5h/vko), joten sitä on mahdollista tehdä myös opiskelujen ohella.

Megaan ja Talentum-konserniin voit tutustua osoit-teissa www.sm-mega.fi ja www.talentum.fi.

Suoramarkkinointi Mega Oy on vuonna 1986 perustettu Suomen johtava telemarkkinointiyritys. Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen noin 400 henkilöä. Kuulumme Talentum-konserniin.

Lisätietoja tehtävästä antaa yhteyspäällikkö Annamaria Vesterinen, puh. 050 573 3009. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi sekä CV otsikolla

”tiiminvetäjä” 18.3.2012 mennessä osoitteeseen annamaria.vesterinen@sm-mega.fi.

TIIMINVETÄJÄ

Kirkkokatu 17 C 28, 90100 Oulu

Törmäyskurssi yliopistollaTervetuloa tutkimaan sitä, mitä elämässä todella tapahtuu

Törmäyskurssilla tutustutaan erilaisten törmäysten luontee-seen ja taustoihin. Ryhmässä on halutessaan mahdollista jakaa omia kokemuksia ja oppia toisten kokemuksista. Ryhmään otetaan 15 ensimmäistä ilmoittautunutta. Ilmoittautua voi sähköpostilla osoitteeseen stiven.naatus@evl.fi 15.3. mennessä. Ryhmä perustuu luottamuksellisuuteen ja toisten kunnioittamiseen. Ryh-män jatkuvuuden ja luottamuksen vuoksi odotamme sitoutumista kaikille ryhmäkerroille.

Kokoontumisajat ja teemat ovat (SÄ114, tiistaisin klo 14.15–15.45): 3.4. Minä10.4. Ihmissuhteet24.4. Ruumis8.5. Mieli15.5. Onni

Kurssin vetävät opintopsykologi-harjoittelija Lauri Östman ja yliopistopastori Stiven Naatus.

Lisätietoja: Stiven Naatus, p. 044 3161 450 / stiven.naatus@evl.fi.

Seuraava Ylkkäri on

kaupunkijakelu. Ilmestyy

ke 4.4. Materiaalit 26.3.

mennessä!