Akavalainen3 | 2 0 0 6T i e d o t u s l e h t i a k a v a l a i s i l l e v a i k u t t a j i l l e

Yrittäjyys kiinnostaa akavalaisia

AMK-uudistus ei vastaakaikkiin odotuksiin

Tasa-arvosuunnittelumyötätuulessa

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 62

P ä ä k i r j o i t u s

AkavalainenRautatieläisenkatu 600520 Helsinkipuhelin 020 7489 400faksi (09) 142 595http://www.akava.fiTiedotus faksi (09) 148 1140Päätoimittaja Hannamaija Helanderhannamaija.helander@akava.fiToimitussihteeri Tarja Arkiotarja.arkio@akava.fiToimituksen sihteeri ja taittoTarja Paajonen, tarja.paajonen@akava.fiKäännökset Mona Hemmer

Ilmoitusmyynti AcaCom Media Oy,Myyntipäällikkö Osmo Ignatiusgsm 041 515 5454, faksi 020 743 9909

Aikakauslehtien liiton jäsen

PainopaikkaUusimaa OySeuraava lehti ilmestyy 7.6.2006Kannen kuva: Kuvatoimisto Gorilla

4 Yrittäjyys on luonteva vaihtoehto

6 AMK-uudistuksella ei saavutettu kaikkia tavoitteita

8 Viisi visaista

9 Koulutus kannattaa yhä

10 Tasa-arvosuunnittelu sujuu myötäisessä

12 Palkankorotusperusteita ei vieläkään tunneta

14 Vuosi 2005 toi 13 000 uutta jäsentä

16 Väitös: Jäseneksi kaiken varalta

17 Tilaajan vastuusta järkevä ratkaisu

18 Kolumni

19 Perhevapaakustannusten uusjako edistää naisten

urakehitystä

20 Ulkomaiset työntekijät toivotettava tervetulleiksi

21 Suomi luopuu siirtymäajoista

22 EK:n työmarkkina-avaus herättää kysymyksiä

23 Elämän laatua Euroopassa

24 Nykytyömarkkinat tarvitsevat humanisteja

26 Keskustoimiston palvelut arvioitu

28 Kirja-arvio

29 Tutkittua

30 Päihdeongelmiin puututtava varhain

myös työpaikoilla

31 Vaikuttajia ja osaajia tarvitaan aluetoimikunnissa

32 Alueilta

33 Opiskelijat

34 Nytt från AKAVA

Akavalainen 3 |2006

Hannamaija Helander

ISSN 1795-8822

Esimiehet ovat kuin kovakuoriaisia puun ja kuoren välissä. Hekaivavat käytäviä sinne ja tänne vimmatusti, mutta välillä mää-ränpää on epäselvä ja lopputulos mutkikas.

Esimiehet joutuvat toteuttamaan organisaationsa ylhäältäannettuja tavoitteita, joihin eivät ole voineet vaikuttaa. Heidänpitää tulkita niitä alaisilleen ja motivoida nämä työskentelemääntavoitteiden saavuttamiseksi, vaikkeivät aina edes itse ymmärräniitä. Lähiesimiesten pitäisi myös välittää alaistensa tuntoja or-ganisaation johdolle. Tehtävä on hankala etenkin jatkuvan muu-toksen alla. Kova kuori on avuksi, sillä esimiesten pitää ottaavastaan lyönnit sekä ylhäältä että alhaalta.

Tuttu esimies kirosi tilannetta, jossa projekti- ja linjaorgani-saatio työntävät molemmat tehtäviä samoille alaisille, jopa toi-sistaan tietämättä. Työaika-arviot ylittyvät eikä asiakkaita pysty-tä pitämään tyytyväisinä, ylemmästä johdosta puhumattakaan.Tuskinpa alaisetkaan antavat aplodeja esimiehilleen. Ei ole ihme,että ihmiset uupuvat, jos tavoitteet ja annetut resurssit ovatkuin eri puusta veistettyjä.

Kolmannes akavalaisista työskentelee esimiehinä, joten tus-kinpa edellinen esimerkki oli ainoa lajissaan. Esimiehiltä odote-taan melkein mahdottomia. Samassa ihmisessä pitäisi olla orga-nisoija, kehittäjä, erotuomari, valmentaja, visionääri ja psykologi.Kaiken lisäksi esimiestyötä tehdään muun työn ohessa useinkiireen ja suuren työkuorman painamana. Tällaisilla vaatimuksil-la esimiehet jauhetaan petuksi, ja myllynkivinä pyörivät omatalaiset ja ylempi johto.

Mistä esimiehet sitten saavat voimia jaksaa tällaisessa myl-lyssä? Samassa asemassa olevien tuki on suureksi avuksi. Esimie-hille järjestetäänkin työnohjausta vertaisryhmissä, joissa eri yh-teisöjen esimiehet voivat purkaa tuntojaan.

Esimiehellä on jaksaakseen oltava elämässään muutakinkuin työ: perhe, ystäviä ja innostavia harrastuksia. Vaikka esi-miesasemassa on luonnostaan paineita, omasta jaksamisesta pi-tää muistaa huolehtia, muutoin on myllynkivi kaulassa.

Esimiehistä pettua

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 3

P u h e e n j o h t a j a n p a l s t a

Risto Piekka

Työmarkkinakeskusjärjestöjen saatua tilaajavastuusta sovunaikaan, voimassa olevasta tulopoliittisesta sopimuksestaovat neuvottelupöydissä vielä muun muassa yhteistoimin-talain uudistus ja luottamushenkilöiden asema. Nämä mo-lemmat liittyvät kiinteästi paikalliseen sopimiseen, sillä il-man parannuksia henkilöstön edustajien asemaan ja toi-mintaedellytyksiin, ei paikallinen sopiminen voi yleistyä.

Keskusjärjestöt tekivät alkuvuonna liitoille kyselyn so-pimusalakohtaisista toimista paikallisen sopimisen edistämi-seksi. Laaja selvitys osoittaa, että huomattavan monella alu-eella on ryhdytty erilaisiin toimenpiteisiin. Tämä kuvaa liit-tojen ja sitä kautta palkansaajien valmiutta uudistaasopimustoimintaa.

Kyselyssä nousi esiin ensinnäkin palkkaus- ja palkitse-misjärjestelmien kehittäminen. Kun tupossa sovitaan vainsopimuskorotusten kustannusvaikutusten taso, niin palkan-korotusten jakotavasta on sovittava työ-ehtosopimusneuvotteluissa osapuoltenkesken. Halutessaan työ- ja virkaehtosopi-musosapuolet voivat siirtää palkankorotuk-set osittain tai kokonaan paikallisesti so-vittaviksi, mutta vain työ- ja virkaehtoso-pimusten osapuolet voivat ja saavatpäättää, mitkä asiat ja missä laajuudessasiirretään paikallisesti sovittaviksi.

Toiseksi kyselyn mukaan sekä työnan-tajat että palkansaajat pitävät työn ja per-he-elämän parempaa yhteensovittamistajoustavin työaikajärjestelyin tärkeänä. Ilol-la panin merkille sen, että myös työnanta-jat näkevät tämän perinteisesti palkansaa-jien esillä pitämän asian tärkeänä.

Luottamuksella saavutetaan tuloksia

Monet vastaajat puhuvat työaikapankin kehittämisenpuolesta. Näiden asioiden edistämiseksi tarvitaan hyviä mal-leja ja esimerkkejä, vaikka lopulta niistä sovitaankin räätä-löidysti työpaikoilla. Etenkin meille akavalaisille työaikapan-kit ovat tärkeitä työssä jaksamisen välineitä.

UPM:n viime aikojen tapahtumat osoittivat selvästi, et-tei keskusjärjestötasolla yhteisesti valmistelemia pelisääntöjäja instrumentteja sittenkään osata tai haluta käytännössä pai-kallistasolla käyttää oikein, ja tulokset olivat murheellisia.

Luottamusmiehillä täytyy olla sellaiset toimintaedelly-tykset, että he oikeasti pystyvät neuvottelemaan työnanta-jan kanssa tasaveroisesti. Siksi luottamusmiehellä pitää ollariittävästi tietoa yrityksen tilanteesta ja aikaa hoitaa luotta-mustointaan. Avainsana on siis tasavertaisuus.

Olisi järkevää asettaa paikallisen neuvottelutoiminnantavoitteet niin, että kehitettäisiin kunkin työpaikan vahvuuk-

sia. Näin sekä palkansaajien ettätyönantajan edut tulisivat huomi-oon otetuiksi. Hyvä paikallinen so-piminen edellyttää luottamustahenkilöstön ja johdon kesken,mutta luottamus ei synny kädenkäänteessä. Luottamus on myöshelppo menettää: palkansaajienkannalta tehdyt väärät päätöksetmurentavat luottamuksen vuosik-si. Luottamus on hyvä kilpailute-kijä, sillä se lisää tuottavuutta ja si-ten yritysten tulosta.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 64

Perinteisesti korkeasti koulutetut toimi-vat yrittäjänä työväestöä harvemmin.Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sil-lä uusista yrittäjistä korkeasti koulutet-tuja on lähes yhtä paljon kuin muitayrittäjiä. Myös yhä useammalle akava-laiselle ammatinharjoittaminen ja yrit-täjyys on luonteva vaihtoehto palkka-työlle.

AKAVAn kentässä on 17 000 sivu-tai päätoimista ammatinharjoittajaa:Heistä reilulla puolella on sosiaali- jaterveysalan koulutus, viidennes omaatekniikan ja luonnontieteen osaamista,ja loput toimivat mm. kirjapito- tai asi-anajotoimistossa omistajana tai osak-kaana. Myös kulttuurialan yrittäjyys onkasvussa.

Akavalaisista yrittäjistä enemmis-tö on miehiä. Yrittäjiä leimaa korkeaikä, lähes puolet heistä on yli 50-vuoti-aita. Koulutuspohja on laaja, yli puolel-la on useita tutkintoja tai tieteellinenjatkotutkinto. Kaksi kolmesta on yksin-yrittäjiä, kolmannes yrityksistä on yh-teisomistuksessa. Joka kolmas yrittäjätoimii työnantajana. Useimmat toimi-vat päätoimisesti ammatinharjoittajanatai yrittäjänä, mutta myös sivutoimi-suus on yleistä.

Yrittäjäksi puhtaaltapöydältä

Yrittäjäksi ryhdytään AKAVAn kentäs-sä tyypillisesti 31–40 vuotiaana. Aka-valaisen yrittäjän palkkatyöhistoria onvastannut omaa koulutusta, mutta työ-ura on muita akavalaisia useammin

Akavalaisille yrittäjyys on luontevapalkkatyön vaihtoehto

Yrittäjyys on akavalaisille nykypäivänä yhä houkuttelevampi vaihtoehto kaikilla ammattialoilla. AKAVAn tuore sel-vitys osoittaa, että akavalaiset yrittäjät ovat tyytyväisiä uravalintaansa.

edennyt johtavaan asemaan. Palkka-työssä on ollut myös runsaasti yrittäjä-mäisiä piirteitä.

Neljä viidestä akavalaisesta amma-tinharjoittajaksi tai yrittäjäksi ryhtyväs-tä aloittaa yrittäjyyden perustamallauuden yrityksen. Toimivan yrityksen os-tomahdollisuutta ei juuri hyödynnetä.Yhtiömuodoista ylivoimaisesti yleisim-mät muodot ovat ammatinharjoittami-nen tai toiminimi sekä osakeyhtiö.

Yrittäjäksi ryhdytään omasta ha-lusta eli niin sanotut vetotekijät yrittä-jyyteen korostuvat. Pakkoyrittäjyyttä ei

olekaan havaittavissa. Yrittäjyys koet-tiin luontevaksi askeleeksi omalle ura-kehitykselle sekä mahdollisuutena hyö-dyntää omaa osaamista laaja-alaisem-min, mutta myös hankkia lisäansioita.

Yrittäjyys perustuu lähes täysinpalkkatyössä ja koulutuksessa han-kittuun osaamiseen ja kokemukseen.Vain 4 % vastanneista ryhtyi yrittäjäksitäysin uudella alalla. Lähes puoletakavalaisista yrittäjistä on aloittanutyrittäjyyden sivutoimisena ja heistäkolmannes oli myöhemmin siirtynytpäätoimiseksi yrittäjäksi.

Muu sosiaali- ja terveysala(pl. lääkärit)• enemmistö naisia,

useita tutkintoja• toimivat eri puolilla Suomea• sivutoimisia yli puolet• toimivat yksin• aiempi työhistoria: kuntasekto-

rin palkkatyö, määräaikaisuuksia,vähän työttömyyttä, eijohtamiskokemuksia

• kannusteet: luonteva askeluralla, halu ansaitalisätuloja

• kasvua ei koeta kiinnostavaksi• toimintaan ollaan tyytyväisiä.

Tekninen/luonnontieteellinenkoulutusala• enemmistö miehiä,

yksi tutkinto• toimivat pääosin Uudellamaalla• lähes kaikki päätoimisia• tiimi- ja työnantajayrittäjyyttä• aiempi työhistoria: yksityinen

sektori, pysyviä työsuhteita,toisaalta työttömyyttä, useinjohtava asema

• kannusteet: luonteva askeluralla, työsuhteen epävarmuus

• kasvuhakuisuutta jonkinverran

• toimintaan ollaan tyytyväisiä.

Outi Ervasti

elinkeinopoliitti-

nen asiamies

AKAVAn ammatinharjoittajien ja yrittäjien kirjava joukko

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 5

Valintaan ollaan tyytyväisiä

Kaikkia vastanneita yrittäjiä yhdistäätyytyväisyys omaan yrittäjäuraan. Po-sitiivisina puolina korostuvat mahdolli-suus vaikuttaa omaan työhön, työta-poihin ja työaikaan. Työ koetaan sisäl-löllisesti ja taloudellisesti palkitsevaksi,ja elämänlaadun koetaan parantuneenyrittäjäksi ryhdyttyä. Yrittäjyyden ajoit-taisina haittapuolina korostui yksinäi-syys, työn sitovuus ja toimeentulonepävarmuus.

Samanaikaisesti kun aiemmassapalkkatyössä on koettu yrittäjämäisiäpiirteitä, koetaan nykyisessä yrittäjyy-dessä palkkatyömäisiä piirteitä. Tähänliittyen myös kasvuhakuisuus jää vähäi-seksi. Aiemmin kasvaneet aikovat kas-vattaa toimintaansa myös jatkossa,muista toiminnan kasvattaminen tun-tuu raskaalta ja yrittäjiä leimaa kriitti-syys omaan osaamiseen. Akavalaistenkasvuhaluisten yritysten osuus ei kui-tenkaan eroa kaikista suomalaisista yrit-täjistä.

Omaan yrittäjyyteen ollaan sitou-tuneita myös jatkossa. Paluu palkkatyö-hön ei juuri kiinnosta. Kaksi kolmestavastaajasta arvioi toimivansa yrittäjänä,ja johtuen vastaajien korkeasta keski-iästä (50 vuotta) kolmannes arveli ole-vansa jo eläkkeellä 10 vuoden kuluttua.

AKAVAlta kaivataanroolimalleja

Huolimatta akavalaisen yrittäjyydenheterogeenisuudesta vastaajien odo-tukset AKAVAn edunvalvonnalta ovatvarsin samoja.

Kun vastaajilta kysyttiin, mihin asioihinAKAVAn tulisi yrittäjyyden edunval-vonnassa panostaa, he korostivat sosi-aaliturva- ja verotuskysymyksiä. Tämäjohtuu pitkälti yrittäjyyden pienimuo-toisuudesta, joten akavalaiset samaistu-vat enemmän palkansaajaan kuin yrit-täjään.

Vastauksissa korostettiin myös ny-kyisen yrityskoulutuksen puutteelli-suutta. AKAVAn toivotaan vaikuttavansiihen, että ammatillisessa koulutukses-sa keskityttäisiin enemmän yrittäjyy-teen ja sen esille nostamiseen yhtenävaihtoehtona. Opiskelijat tarvitsevat joopintovaiheessa nykyistä laajemmin tie-toja oman alansa työllistymisvaihtoeh-doista. Vastaajien mukaan korkeakoulu-jen yrittäjyyskoulutuksen ei tulisi val-mentaa vain ammatillisesta, vaan myösliiketoiminnallisesta yrittäjyysosaamisennäkökulmasta.

AKAVAlta toivottiin roolimallejayrittäjyyteen, jäsenten rohkaisemistahavaitsemaan ja kokeilemaan erilaisiauravaihtoehtoja sekä edunvalvontaapalkkatyön ja yrittäjyyden joustavaanyhdistämiseen ja vuorotteluun.

Pientyönantajat ja kasvuhaluisetyrittäjät korostivat työnantajavelvoittei-den parempaa hallintaa. Työministeri-ön selvityksen mukaan työlainsäädän-töä ei koeta työllistämisen esteeksi,vaan sen puutteellista hallintaa. Siksityölainsäädännöstä tiedottamista tulisitehostaa kolmikantaisesti ja hajallaanolevaa työlainsäädännön koulutustaolisi koottava yhden luukun alle.

Edunvalvonta haasteidenedessä

Edunvalvonta on perustunut Suomes-sa perinteisesti palkkatyöyhteiskunnanpelisääntöihin. Selvityksen mukaanerottelu palkkatyön ja yrittäjyyden vä-lillä on menettämässä merkitystään.Työuralla palkkatyö ja yrittäjyys vuorot-televat tai ovat samanaikaisesti läsnä,esimerkiksi sivutoimisuutena. Yrittä-jyysyhteiskunnassa myös edunvalvon-nan on sopeuduttava uusiin oloihin.

Myös AKAVAn tulee palvella en-tistä laajemmin jäsenten tarpeita muut-tuvilla työurilla, olivat he sitten palkka-työssä tai yrittäjiä. Samalla on mietittä-vä keinoja, uusien akavalaistenammatinharjoittajien ja yrittäjien hou-kuttelemiseksi eläköityvien tilalle. Eläk-keelle siirtyvien ja uusien yrittäjien tu-lisi kohdata toisensa, ja akavalaisten eriammattialojen yrittäjien verkoistoitu-mista tulisi edistää.

Akavalaisuus perustuu vankkaanammattikuntapohjaisuuteen, mikä ontulevaisuudessakin AKAVAn ja sen jä-senjärjestöjen vahvuus. Jäsenenä pysy-tään yrittäjänäkin.

Koko selvitys löytyy osoitteestawww.akava.fi – Tutkimukset ja julkai-sut - Jäsentutkimukset

Mitä tutkittiin?

AKAVA teetti Turun kauppakorkeakoulun PK-Insituutilla selvityksenakavalaisesta ammatinharjoittamisesta ja yrittäjyydestä. Kysely lähetet-tiin reilulle 9 000 akavalaiselle.Vastausprosentti oli 20. Tutkimus onensimmäinen koko AKAVAn yrittäjä- ja ammatinharjoittajajäsenetkattava.

Tutkimuksessa selvitettiin akavalaisen yrittäjyyden profiili, taustayrittäjäksi ryhtymiselle, nykytila ja tulevaisuuden odotukset. Lisäksiselvitettiin yrittäjien näkemyksiä siitä, mihin AKAVAn tulisi yrittäjyydenedunvalvonnassa painottua.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 66

Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT)maaliskuussa julkistama tutkimus ker-too, että ammattikorkeakoulu-uudistuson vastannut työelämän tarpeisiin. Eri-tyisesti hallinnon ja kaupan alalta val-mistuneiden eli tradenomitutkinnonsuorittaneiden työmarkkina-asema pa-rani. PT selvitti AMK-uudistuksen vai-kutuksia vastavalmistuneiden työllisty-miseen, tuloihin sekä työtehtävien vaa-tivuuteen.

AKAVA ei täysin allekirjoita tutki-muksen johtopäätöksiä.

– Työllistymisen laatu ei ainakaantoistaiseksi vastaa ammattikorkea-koulu-uudistukselle asetettuja tavoit-teita. Erityisesti tradenomien on vaikealöytää koulutusta vastaavaa työtä, sa-noo AKAVAn koulutus- ja työvoima-poliittinen sihteeri Heikki Liede.

Tutkimuksen mukaan tradenomi-en työllisyys on ollut 90-luvulla lähesyliopistotutkinnon suorittaneiden ta-soa. Työllisyysaste on vuosi valmistu-misen jälkeen 22 prosenttiyksikköä kor-

Tarja Arkio

tiedottaja

Ammattikorkeakoulu-uudistuksellaei ole saavutettu kaikkia tavoitteita

Ammattikorkeakouluista valmistuneet työllistyvät AKAVAn mukaan liian usein suorittaviin töihin.

keampi kuin samoista kouluista aiem-min valmistuneiden merkonomien.Myös tradenomien palkkakehitys onPT:n mukaan parantunut, vuositulotkasvavat ensimmäisenä vuonna lähes8 500 eurolla merkonomeihin verrattu-na.

Lieteen mukaan tutkimuksen joh-topäätökset tradenomien parantunees-ta työllisyydestä ja palkkauksesta ovatsinänsä myönteisiä.

– Ne vaativat kuitenkin jatkosel-vityksiä, jotta ei perusteetta luotaisi pai-neita pitää aloituspaikkoja nykyisellätasolla.

Huolena on myös se, että traden-omien työttömyys kääntyi kasvuunvuonna 2000, ja on nyt noin 6,5 pro-senttia.

Insinöörien ja sairaanhoita-jien tilanne ennallaan

Tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali- jaterveysalan tutkintoihin AMK-uudis-tuksella oli melko vähäinen merkitys.

AMK-insinöörin ja opistoinsinöörintyöllisyyden ja palkkauksen välillä ei olesuurta eroa. Tämä pätee myös AMKsairaanhoitajiin ja opistotason sairaan-hoitajiin.

– Insinöörikoulutuksen osalta vai-kutuksia ei suuremmin odotettukaan,sillä tutkinnon laajuus säilyi ennallaan.Kohtuuttomana ei kuitenkaan voi pi-tää vaatimusta parantuvasta työmark-kina-asemasta pidentyneen ja korkea-koulutasoiseksi muuttuneen opiskelunmyötä, Liede huomauttaa.

Koulutusta ei päästä hyö-dyntämään

Tutkimuksessa selvitettiin myös valmis-tuneiden työllistymistä omaa koulutus-taan vastaaviin töihin teollisuuden pal-veluksessa. Vertailua ei PT:n mukaan ol-lut mahdollista tehdä palvelualoilla, silläpalkka-aineistossa ei ole riittävän tark-kaa koulutusluokitusta AMK-tutkin-non tunnistamista varten. Myöskään

KUVAPANKKI: HY/VEIKKO SOMERPURO

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 7

Taustalla väliä

Petri Böckerman, Ulla Hämäläinen ja Roope Uusitalo arvi-

oivat Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksessa ”Vas-

tasiko ammattikorkeakoulu-uudistus työelämän tarpeita?”

uudistuksen onnistumista vertaamalla AMK-tutkinnon

suorittaneiden ja vastaavan opistotasoisen tutkinnon

suorittaneiden työllisyyttä, tuloja ja työtehtäviä. Vaikutus-

ten arvioinnissa käytettiin kattavia rekisteriaineistoja 1990-

luvulla tutkinnon suorittaneista henkilöistä.

Tutkijat muistuttavat, että työmarkkina-aseman ke-

hitykseen vaikutti yleisen taloudellisen tilanteen parane-

minen. Myös opiskelemaan hakeutuvien taustoilla on mer-

kitystä.

Tekniikan ja liikenteen alan koulutukseen hakeutui lähes

saman verran ylioppilaita, kuin aiemmin vastaavaan opistota-

soiseen koulutukseen. Sen sijaan sosiaali- ja terveysalalle sekä

hallinnon ja kaupan alan koulutukseen haki aiempaa enem-

män ylioppilastutkinnon suorittajia. Hallinnon ja kaupan alan

hakijoiden yo-tutkinnon arvosanat olivat paremmat kuin ai-

emmin merkonomikoulutukseen hakeutuneiden arvosanat.

Tutkimuksesta paljastuu myös se, että uudistus on lisän-

nyt naisten kiinnostusta tekniikan ja liikenteen alan opintoi-

hin. Vanhoja opistotasoisia insinööritutkintoja 90-luvulla suo-

rittaneista harvempi kuin joka kymmenes oli nainen. AMK-

tutkinnon suorittaneista jo joka kuudes oli nainen.

teollisuuden kaltaista tehtävien vaati-vuusluokitusta ei ole olemassa.

Teollisuudessa kaikista AMK-tut-kinnon suorittaneista joka viides sijoit-tuu suoritustason tehtäviin ja sitenkoulutukseensa nähden epätarkoituk-senmukaisesti. Ero insinöörien ja tra-denomien välillä on merkittävä: insi-nööreistä ainoastaan kahdeksan pro-senttia toimi suoritustason tehtävissä,tradenomeista peräti 38 prosenttia.

Heikki Liede muistuttaa, että vaik-ka suoritustason töissä vastavalmistu-neen palkkaus saattaa jopa olla suu-rempi kuin aloittelijan palkka asiantun-tijatehtävässä, sieltä ei kuitenkaannousta automaattisesti asiantuntijaksi.Myös palkkataso jää usein paikalleen.

Nuorille annettavatotuudenmukainen kuva

Lieteen mukaan ammattikorkeakouluis-sa opiskelevien nuorten odotukset jatyöelämän todellisuus ovat kovin etääl-lä. Lääkkeeksi usein esitetyt vaatimuk-set nuorten asenteiden muuttamisestaja tyytymisestä suoritustason työtehtä-viin ovat hyödyttömiä.

– Ammattikorkeakoulujen veto-voima riippuu siitä, pystyvätkö ne to-teuttamaan nuorten odotukset tulevis-ta työtehtävistä ja työurista. Nuorilleon annettava totuudenmukainen kuvatyömarkkinoista.

Lieteen mielestä on tärkeää, ettäammattikorkeakoulutus pysyy nuorten

keskuudessa vähintään yhtä vetovoi-maisena kuin tähänkin asti. AMK-tut-kinnon suorittaneiden työmarkkina-aseman paraneminen vaatii opetuksenja työelämän vuorovaikutuksen tehos-tamista ja lisäystä opetusresursseihin.Nykyiset opiskelijamäärät ovat resurs-seihin verrattuna täysin ylimitoitettuja.

– Opistoista kehitettiin työelämäntarpeiden mukaisia ammatillisia korkea-kouluja ja tulostavoitteiden on oltavasen mukaisia. Seuraavissa tutkimuksis-sa vertailuja voitaisiinkin suorittaa yli-opistoista valmistuviin, Liede kehottaa.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 68

� Mitä keinoja valtiolla on tarjota yhteistyönlisäämiseksi ja työnjaon selkiyttämiseksi, ope-tusministeri Antti Kalliomäki?

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhtei-set aluestrategiat on juuri päivitetty. Niidenyhtenä tavoitteena oli selkeyttää korkeakou-lusektorien keskinäistä työnjakoa. Ministeriöon myös varautunut tukemaan parhaita yh-teishankkeita. Kuopiossa, Lappeenrannassaja Oulussa on korkeakoulujen omasta aloit-teesta ja opetusministeriön tuella käynnissäselvitystyöt yhteistyön mahdollisuuksista toi-minnan eri sektoreilla. Lisäksi mm. Joensuussa,Vaasassa ja ruotsinkielisten korkeakoulujen pii-rissä on käynnissä vastaavaa yhteistyön kehit-tämistä omaehtoisesti. Opetusministeriöon varautunut tukemaan rahoituksellaan ja in-formaatio-ohjauksella merkittäviä rakenteelli-sen kehittämisen toimenpiteitä. Rahoituksenlisäksi yhteistyötä voidaan tukea lainsäädän-tötoimenpiteillä.

�Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujenopiskelijamääristä käydään jatkuvaa keskus-telua. Syökö korkeakoulutus opiskelijoitaammatilliselta koulutukselta?

Valtioneuvosto vahvistaa koulutuksen ja tut-kimuksen kehittämissuunnitelmassa koulutuk-sen mitoitustavoitteet eri koulutustasoilla. Voi-massa olevat tavoitteet ulottuvat vuoden 2008loppuun asti. Opetusministeriössä on myös jokäynnissä vuoden 2012 mitoitustavoitteidenennakointityö. Tässä yhteydessä mitoitusta val-mistellaan laajapohjaisessa yhteistyössä mm.alueiden ja työelämän edustajien kanssa. Li-säksi monilla erityisaloilla tehdään omia enna-kointiselvityksiä. Tässä kokonaisuudessa arvioi-daan väestön koulutustarpeet niin korkeakou-lutuksen kuin ammatillisen koulutuksen osalta.

On selvää, että ammatillista koulutusta jakorkeakoulutusta ei voida asettaa vastakkain.Valinta lukio- tai ammatilliseen koulutukseentehdään pääsääntöisesti 16-vuotiaana, muttahakeutuminen korkeakoulutukseen tapahtuu

lukion tai ammatillisen koulutuksen suoritta-misen jälkeen.

Pidän tärkeänä, että suomalaisten osaa-mista kehitetään laaja-alaisesti. Menestyksem-me nojaa hyvin pitkälle siihen, kuinka laaja-alaista osaamisemme on.

�Opetusministeriön tavoitteena on, ettäkorkeakoulut voivat vastata nykyistä parem-min alueiden erilaisiin tarpeisiin. Kuitenkinesimerkiksi yliopistoja on kritisoitu siitä, ettäne toimivat liiaksi maakuntien ehdoilla. Mis-sä menee kultainen keskitie?

Valtioneuvosto on 7.4.2005 tehnyt periaate-päätöksen julkisen tutkimusjärjestelmän raken-teellisesta kehittämisestä, joka sisältää myösajatuksen korkeakouluverkon kokoamisesta.Tavoitteena on luoda korkeakouluyksikköjä,jotka ovat laadun ja vaikuttavuuden osalta riit-tävän vahvoja myös kansainvälisesti vertaillen.Samassa päätöksessä korostetaan myös yhteis-työn ja verkostoitumisen sekä osaamisen siir-ron merkitystä. Näin ollen tulevaisuudenaluevaikutuksia vahvistetaan lisäämällä nykyis-ten korkeakouluyksiköiden yhteistyötä ja vai-kuttavuutta, ei luomalla taloudellisesti ja toi-minnallisesti epätehokkaita pieniä ja kapea-alaisia toimintayksiköitä. Opetusministeriönnäkökulmasta kyseessä on valtakunnallisenkorkeakoulupolitiikan ja alueellisten tarpeidenyhteensovittaminen rajallisten resurssien puit-teissa.

�Korkeasti koulutettujen ammatillinen täy-dennyskoulutus on sattumanvaraista ja kal-lista. Sen tarve kuitenkin kasvaa. Mikä on tu-levaisuudessa yliopistojen täydennyskoulu-tuksen rooli?

Opetusministeriössä valmistui äskettäinselvitystyö yliopistojen elinikäisen oppimisenkehittämisestä. Yliopistoja on pyydetty tämäntyön pohjalta päivittämään aikuiskoulutusstra-tegioitaan. Selvityksessä nousi esiin myösmahdollisuus täydennyskoulutuksen yhtiöittä-misestä, mikä tarjoaa mahdollisuuksia kehittää

yliopistojen täydennyskoulutusta uudenlaisel-la toimintakonseptilla, jossa mm. korkeakoulu-jen, alueiden ja yritysten yhteistyön mahdolli-suudet ovat nykyistä suuremmat. Opetusmi-nisteriö tukee paraikaa Oulussa ja Jyväskylässäkäynnissä olevia selvityshankkeita. Elinikäisenoppimisen yhteydessä joudutaan myös pohti-maan sitä, mikä osa koulutustarpeista on tar-koituksenmukaista toteuttaa perustutkintojensisällä ja mikä osuus kuuluu täydennyskoulu-tuksen piiriin. Samoin työnantajien tulee miet-tiä, mikä on heidän vastuunsa henkilöstönsäosaamisen kehittämisessä.

�AKAVA on esittänyt, että yliopistojen tu-loksellisuutta mitattaessa yhdeksi kriteeriksiotettaisiin vastavalmistuneiden sijoittuminenkoulutusta hyödyntävään työhön. Mitä miel-tä olette tästä?

Kyseinen kriteeri kuulostaa sinänsä hyvältä,mutta siihen liittyy eräitä ongelmia. Mitenarvioidaan se, onko henkilö koulutustaanhyödyntävässä työssä? Määritelläänkö kriteeritvai kuunnellaanko henkilöiden subjektiivistanäkemystä? Monet yliopistojen koulutusalateivät esimerkiksi suoraan tähtää johonkinerityiseen ammattiin, vaan antavat yleisiä val-miuksia työelämään tai tieteelliseen tutkimuk-seen. Opetusministeriössä tätä näkökulmaa onlähestytty hieman toisin ottamallatuloksellisuusrahoituksen yhdeksi kriteeriksiopiskelijapalaute.

V i i s i v i s a i s t a

Miten lisätä korkeakoulujenyhteistyötä?

Opetusministeriö haluaa kehittää korkeakoululaitosta yliopistoista, ammat-ti-korkeakouluista ja niiden välisistä yhteenliittymistä muodostuvana koko-naisuutena. Se on valmis rahoittamaan yhteishankkeita. Myös lainsäädäntövoidaan ottaa avuksi yhteistyön edistämiseksi.

Antti Kalliomäki

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 9

Maaliskuun alussa julkistetun raportinovat koonneet tutkimusjohtaja RitaAsplund sekä tutkimuspäällikkö MikaMaliranta Elinkeinoelämän tutkimuslai-toksesta.

Raportin mukaan ylemmän elimaisteritason korkeakoulututkinnonsuorittaneiden palkkahyöty on viimevuosina hidastunut verrattuna pelkänperuskoulun käyneisiin sekä bruttoan-sioilla että tutkinnon antamalla lisätuo-tolla mitattuna. Yksi syy tähän kehityk-seen on maisterin tutkintojen suoritta-neiden osuuden kasvu työmarkkinoillaetenkin alle 35-vuotiaiden ja erityisestinaisten keskuudessa. Tämän seuraukse-na korkeakoulutettujen työntekijöiden“hinta” työmarkkinoilla on laskenut. Ja-kautuminen mies- ja naisvaltaisille aloil-le pitää naiset miehiä pienemmissä pal-koissa ja on vaikuttanut palkkaerojenkasvuun korkeakoulutettujen kesken.

– Monen kohdalla maisterin tut-kintoon investointiin liittyy huomatta-va riski. Tätä selittää naisistuminen,koulutusalan valinta sekä työsuhteenlaatu. Naiset tekevät “vääriä” koulutus-valintoja, totesi ETLA:n tutkimusjohta-ja Rita Asplund raportin julkistustilai-suudessa.

Kuitenkin raportissa vakuutetaan,että koulutus kannattaa yhä. Maisterintutkinnon suorittaneet tienaavat kes-kimäärin 70 prosenttia enemmän kuinperuskouluun opintiensä päättäneet.

– Pidempi koulutus on edelleenyksilön kannalta hyvä sijoitus sekä työl-listymisen, palkkatason että palkkake-

Koulutus kannattaa yhä mutta maistereiden palkkahyöty on heikentynyt

Koulutus on Suomessa yhä kannattava investointi, mutta maisteritason korkeakoulututkinnon suorittaneiden palkka-hyöty suhteessa vähemmän koulutettuihin on heikentynyt. Tämän paljastaa Sitran raportti Koulutuksen taloudel-liset vaikutukset, jossa on kartoitettu koulutusinvestointien taloudellisia vaikutuksia työmarkkinoilla, elinkeinoelä-mässä ja koko kansantalouden kannalta.

hityksen kannalta.Koulutuksen keski-määräinen tuotto-aste on pysynytSuomessa korkeanamyös kansainväli-sesti verrattuna,Asplund huomaut-ti.

Tutkitussa ti-lastoaineistossa olimukana myös jon-kun verran tutkija-koulutettuja. Pie-nen määrän vuoksinäitä koskevat tu-lokset eivät ole täy-sin vertailukelpoisiamuun aineistonkanssa. Se raportintaulukoista kuiten-kin näkyy, että tut-kijakoulutettujenpalkkataso asettui10 prosenttia mais-tereiden ansioitaylemmäksi.

– Olisin toivonut, että tohtorinkoulutuksesta saatava palkkahyöty oli-si ollut parempi. Palkkataso verrattunamaisterinkoulutuksen omaaviin ei oleihmeellinen, Asplund sanoi Sitran tilai-suudessa.

Raportista käy ilmi, että työvoi-man koulutustaso vaikuttaa siihen, mil-laisia teknologioita yritykset ottavatkäyttöönsä ja kuinka tehokkaasti uusiakehitetään. Korkeasti koulutettu työ-

Kirsti Sintonen

tiedottaja

Professoriliitto ja

Tieteentekijöiden

liitto

Maisterit tienaavat edelleen noin 70 prosenttiaenemmän kuin pelkän peruskoulun käyneet.

KU

VA

PAN

KK

I: H

Y-A

INEI

STO

/VEI

KKO

SO

MER

PURO

voima parantaa merkittävästi toimipai-kan tuottavuutta.

– Koulutus helpottaa uusien tek-nologioiden käyttöönottoa ja lievittäärakennemuutoksen kasvukipuja, totesitutkimuspäällikkö Mika Maliranta, jokaoli raportissa pohtinut koulutuksen,teknologian ja tuottavuuden yhtymä-kohtia.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 610

Yliopistot ovat profiloituneet tasa-ar-votyön edelläkävijöiksi julkisella sekto-rilla. Oma tasa-arvotoimikunta ja -suunnitelma löytyy lähes jokaisestaopinahjoista.

Myös Helsingin yliopistossa tasa-arvotyötä tehdään suunnitelmallisesti.Yli 7 500 työntekijää ja 38 000 opiskeli-jaa luotsaavalla yliopistolla on omatasa-arvovastaava, ja käytössä on jo kol-mas tasa-arvosuunnitelma. Sen tärkeintavoite on tasa-arvon valtavirtaistami-nen.

– Käytännössä kaikessa päätök-senteossa pitäisi ottaa huomioon pää-tösten vaikutukset naisten ja miestenasemaan. Tavoite on haastava, eikä sekaikilta osin toteudu. Silti tasa-arvot-yössä on menty eteenpäin, sanoo tasa-arvovastaava Terhi Saarikoski.

Suurimmat epäkohdat liittyvätnaisten määräaikaisuuksiin sekä virka-kiertoon. Tasa-arvon edistämistä vai-keuttaa se, ettei naisten uralla etene-miseen liittyviä ongelmia nähdä raken-teellisena, vaan ne selitetään useinyksilöstä johtuvana.

Ylimmissä viroissa vahvamiehitys

Helsingin yliopistossa professuurin hal-tijoista joka neljäs on nainen, lehtoreis-ta jo vähän yli puolet. Toisaalta tilastotkertovat myös sen, etteivät naiset haeprofessorin virkoja yhtä aktiivisesti kuinmiehet. Hakijoista vain noin 30 prosent-tia on naisia.

Pientä parannusta tilanteeseenkuitenkin uskalletaan odottaa. Naistenosuus nimitetyistä professoreista nousi39 prosenttiin vuonna 2005.

– Jatko-opiskelija naisten rekry-toitumiseen laitoksille vaikuttaa se, mil-laista ohjausta he saavat ja miten heitälaitoksilla tuetaan, Saarikoski sanoo.

Hän viittaa valtio-opin laitoksella

Työpaikkojen arjessa tasa-arvosuun-nittelun tulokset näkyvät pikkuhiljaa

Yliopistossa tasa-arvotyö vaatii sinnikkyyttä

vastikään tehtyyn sel-vitykseen, jonka mu-kaan naiset kokevat jat-ko-opintojen ohjauksenpuutteellisemmaksi jalaitoksen toimintaan in-tegroitumisen vaikeam-maksi kuin miehet.

– Naisten rekrytoi-tumista edistää se, ettävirat ja viransijaisuudetovat avoimessa haussa,Saarikoski sanoo.

Tilastot apuun

Myös Helsingin yliopis-ton biotieteellisen tie-dekunnan tasa-arvoyh-dyshenkilönä toimivayliopistolehtori RagnaRönnholm korostaaavoimuutta. Tehokkaintyökalu ovat tilastot.

– Miesten ja naisten sijoittumineneri tehtäviin pitää tehdä näkyväksi jaasiaa pitää aktiivisesti pitää esillä. Kunongelma on nostettu esiin, vain harvakehtaa nykypäivänä enää olla puuttu-matta siihen.Rönnholm ei usko, että naisopiskelijoi-den tai -viranhaltijoiden määrän kasvuitsessään lisää tasa-arvoa.- Vaikka yliopistoissa on naisia enene-vässä määrin, miehiä silti puffataan ural-la eteenpäin. Räikeää sukupuolista syr-jintää yliopistomaailmasta ei löydy,mutta piilosyrjintä on massiivista. Vali-tettavasti johtavassa asemassa olevatnaiset eivät ole niin sukupuolisensitii-visiä kuin he voisivat olla.

Rönnholm on jo useamman vuo-den ajanut tiedekunnalle omaa tasa-ar-vosuunnitelmaa. Asia etenee hitaasti.

– Tiedekunnan hallinto vetoaa sii-hen, että yliopistolla on jo oma tasa-arvosuunnitelma, eikä tiedekunnalla

Helsingin yliopiston tasa-arvovastaa-va Terhi Saarikosken mukaansuurimmat epäkohdat liittyvätmääräaikaisuuksiin sekä virkakier-toon.

TARJ

A A

RKIO

Tarja Arkio

tiedottaja

näin ole velvoitetta laatia omaa suun-nitelmaa. Syynä on myös resurssienpuute. Hallinto on ylikuormitettu jatasa-arvosuunnitelman laatiminen teet-täisi lisää töitä. Tasa-arvo työlle on taat-tava kunnon resurssit, muuten hommaei toimi, sanoo Rönnholm.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 11

Tapiola-ryhmässä ollaan hyvin tietoisiasiitä, että houkuttelevaa työnantajaku-vaa tulee vaalia kaikin keinoin. Toimivatasa-arvosuunnittelu on apuna myösuusien työntekijöiden rekrytoinnissa.

Tapiolassa on käytössä järjestyk-sessään toinen tasa-arvosuunnitelma,joka on valmisteltu tasa-arvotyöryh-mässä. Akavalaisia työryhmässä edus-taa työpaikkayhdistyksen monivuoti-nen sihteeri, laskentapäällikkö Marja-Liisa Salmenkari.

Suunnitelman uusimista vauhdit-tivat Salmenkarin mukaan niin kesällävoimaan tullut tasa-arvolaki kuin Tapi-olan halu muokata yrityskuvaa. Uusisuunnitelma voisi tuoda tullessaanmyös konkreettisia työkaluja.

– Tasa-arvosuunnitelmaan liitty-vän palkkatilaston avulla nähdään mah-dolliset naisten ja miesten väliset palk-kaerot. Tilastojen perusteella voitaisiinarvioida, ovatko palkkaerot sukupuo-lesta vai jostain muusta johtuvia.

Myös tehtäviin sijoittumisesta toi-votaan tilastoja, jotka näyttävät pidem-män aikavälin suunnan.

– Nyt naisten osuus vastuullisissatehtävissä näyttää kasvavan. Tapiolassaon paljon koulutettuja naisia, joilla onmyös mahdollisuus edetä.

Salmenkari uskoo, että mahdolli-siin epäkohtiin tullaan puuttumaan.

– Tapiolan tapa toimia on hyvä.Asiat viedään arkeen, eikä täällä ole ta-pana jättää asioita juhlajulkaisujen ta-solle.

Työnantajakuva vaikuttaasitoutumiseen

Myös yksityisellä sektorilla tasa-arvoasi-oiden merkitys korostuu tulevaisuudes-sa. Tapiola-ryhmän henkilöstöjohtajaSirpa Kaisanlahden mukaan palkkaus eisuinkaan ole ainoa asia, mikä työnha-kijoita kiinnostaa.

Toimiva tasa-arvosuunnittelu on yritykselle kilpailuvaltti

– Työhönotossa haasta-teltavat kysyvät eniten koulu-tus- ja uralla etenemisen mah-dollisuuksista. Ne ovat jopapalkka-asioiden edellä. Se, ettäsaadaan ihmiset pysymään ta-lossa, riippuu työnantajaku-vasta, johon vaikuttaa tasa-ar-vopolitiikka.

Tasa-arvotyön tulevai-suuden haasteena Tapiolassaon Kaisanlahden mukaan on-nistunut seuraajasuunnittelusukupolvenvaihdoksen yhtey-dessä.

– Meillä on käytössä avainhenki-löjärjestelmä, jonka yhtenä osana onseuraajasuunnittelu. Pyrimme tunnista-maan potentiaalisia henkilöitä, jotkavoivat esimerkiksi tehtäväkierron kaut-ta pätevöityä johtotehtäviin.

Onnistuminen tarkoittaa tasa-ar-votyön kannalta sitä, että myös suku-puolijakaumassa toteutuu tasapuoli-suus. Nyt Tapiola-ryhmässä noin jokakolmas johdon tulospalkkiojärjestel-män piiriin kuuluvista on nainen. Osas-topäälliköistä puolet, ja tiiminvetäjistäsekä palvelupäälliköistä noin 80 pro-senttia on naisia.

Avainhenkilöjärjestelmään nime-tyistä potentiaalisista tapiolalaisistanoin 70 % on naisia, joten tulevaisuu-dessa naisjohtajien määrä todennäköi-sesti kasvaa. Kaisanlahti kuitenkin ko-rostaa, että johtopaikalle eteneminenedellyttää monipuolista kokemusta eritehtävistä yhtiöryhmässä, eikä suku-puoli itsessään ole määräävä tekijä.

Työtä ja yksityiselämää

Marja-Liisa Salmenkari nostaa tasa-arvotyön tulevaisuuden haasteeksiyksityiselämän ja työelämän yhteenso-vittamisen.

– Vaikka naiset kantavat edelleen

vastuun perheen arjesta, korostavatmyös miehet työn ja yksityiselämänyhteensovittamista. Työnantajilla onmahdollisuus luoda keinoja, joilla asiaaedistetään. Keinovalikoimassa voisi ollajoustavat työajat ja etätyön mahdolli-suus, Salmenkari visioi.

Sirpa Kaisanlahti uskoo, että tule-vaisuudessa teknologiasta on paljonapua joustavien työnteon mallien ke-hittämisessä. Hän myös huomauttaa,että tasa-arvon edistäminen vaatii eritoimenpiteitä eri ikäkausina.

– Puhumme Tapiolassa ikäkausi-johtamisesta. Eri ikäisillä työntekijöilläkorostuvat erilaiset vaatimukset esimer-kiksi ajankäytön suhteen, ja ne tuleeottaa mahdollisuuksien mukaan huo-mioon työjärjestelyissä.

Henkilöstöjohtaja Sirpa Kaisanlahti jaakavalaisen työpaikkayhdistyksensihteeri, laskentapäällikkö Marja-LiisaSalmenkari ovat yhtä mieltä siitä,että onnistunut tasa-arvosuunnittelulisää Tapiola-ryhmän houkuttele-vuutta työpaikkana.

Tarja Arkio

tiedottaja

TA

RJA

AR

KIO

Naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskeva lakiuudistus astui voimaan kesäkuussa. Se velvoittaa yli 30 hengen-työnantajaa laatimaan henkilöstön edustajien kanssa tasa-arvosuunnitelman. Työpaikan tasa-arvotilannettakoskevan selvityksen lisäksi suunnitelman tulee sisältää kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta,palkoista ja palkkaeroista. Akavalainen-lehti kävi kentällä kysymässä, miten suunnittelu sujuu.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 612

Työn vaativuuteen perustuvia palkka-usjärjestelmiä on otettu käyttöön mo-nella sopimusalalla teollisuudessa, yk-sityisillä palvelualoilla, valtionhallinnos-sa ja kunnissa. Uudistukset perustuvatuseimmiten työ- ja virkaehtosopimuk-siin.Työnarviointijärjestelmien seurantaryh-mä TASE on 1990-luvun alusta seuran-nut, miten analyyttista työn vaativuu-den arviointia on kehitetty ja mitentämä on vaikuttanut eri sopimusalojenpalkkausjärjestelmiin.Tähän mennessä ei ole ollut tutkimus-tietoa siitä, miten työn vaativuuden ar-viointiin perustuvat palkkausjärjestel-mät ovat vaikuttaneet naisten ja mies-ten palkkoihin. Nyt on.

Palkankorotusperusteitaei vieläkään tunneta

Palkkajärjestelmän läpinäkyvyys on edellytys sille, että henkilöstö voi varmistua järjestelmän ja sen soveltamisentasa-arvoisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Järjestelmän on oltava ymmärrettävä ja hyväksyttävä ja sen uskot-tavuutta on tuettava sanoin ja teoin.

Mitä tutkittiin?

Samapalkkaisuuteen palkkausjärjestelmäuudistuksin -tut-kimus- ja kehittämishanke toteutettiin vuosina 2003–2005. Hankkeen päätösseminaari pidettiin 24.3. Espoos-sa.Hankkeessa analysoitiin ja kehitettiin työn vaativuudensekä henkilön pätevyyden ja suoriutumisen arviointiin pe-rustuvia palkkausjärjestelmiä ja niihin liittyviä prosesseja.Tavoite on edistää naisten ja miesten palkkatasa-arvoa.Hankkeeseen osallistui viisi kuntaa: Helsinki, Turku, Pori,Lohja ja Järvenpää. Kustakin kunnasta oli mukana yksitai useampia – naisvaltaisen kvtes:in ja miesvaltaisen tek-nisten sopimuksen – organisaatiota. Teollisuudesta mu-kana olivat Nokia Salo Operations, Instrumentarium Ima-ging, Ekokem, Orion Diagnostica, Gasum ja Cloetta Fa-zer Suklaa.

Hankkeen kokemuksista on koottu työkalupakkimenetelmistä, joita voidaan soveltaa palkkausjärjestelmänkäyttöön ja kehittämiseen, www.bit.tkk.fi/samapalkkai-suus/pakki.

12 A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6

Palkkaerot kaventuneetvähän

Naisten ja miesten välinen palkkaero onpysynyt parinkymmenen viime vuodenajan osapuilleen samana. Naisten sään-nöllisen työajan kuukausiansiot ovatnoin 82 % miesten palkoista.

Hankkeen palkka-analyysejä esitel-lyt tutkija Sini Jämsén Teknillisestä kor-keakoulusta kertoi, että sukupuoltenväliset palkkaerot ovat supistuneet ke-mianteollisuuden organisaatioissa.Muilla teollisuusaloilla palkkausjärjes-telmän vaikutus ei ole niin selvä.

– Selittämätön palkkaero on teol-lisuudessa supistunut olemattomiin.Jäljelle jääneitä palkkaeroja selittää se,että naiset ovat miehiä useamminalemman vaativuustason tehtävissä.

Kunnissa on Jämsénin mukaan py-rittävä vähentämään jakoa miesten janaisten töihin, jotta sukupuolten väli-set palkkaerot pienenisivät. – Kuntienpalkkatilastointi on paikoin puutteellis-ta eikä tutkijoiden aina ollut helpposaada tilastoja, hän kertoi.

Palkankorotusperusteita eitunneta

Työn vaativuuden arviointi on työläs-tä. Tätä kuvaa se, että suhtautuminentyön vaativuuden ja työsuorituksen ar-viointiin muuttui hankkeen aikana kiel-teisemmäksi.

Tulosten mukaan palkkatietämyson heikkoa joka organisaatiossa. Työ-paikan palkkausjärjestelmää, saati pal-kankorotusmekanismeja, ei tunneta,

mikä lisää kriittisyyttä järjestelmää koh-taan.

Sekä esimiesten että muun henki-löstön palkkatietämyksen heikoin koh-ta liittyy palkankorotusmekanismientuntemukseen. Niiden läpinäkyvyyttäolisikin aihetta lisätä. Kokemusten mu-kaan läpinäkyvät toimintamallit ja yh-tenäiset käytännöt hyödyttävät sekähenkilöstöä että organisaatiota.

Naiset edelleen kriittisiä

– Useissa organisaatioissa oli vaikeapäästä sisälle tehtävien vaativuuteen ja

Porin kaupungin henkilöstöpäällikköHelena Metsälän mukaan palkkaus-järjestelmää ei voi uudistaa kustan-nusneutraalisti.– Fakta on, että palkat eivätjärjestelmän muuttuessa saa laskea.

Anitta Valtonen

vapaa toimittaja

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 13

niissä tapahtuviin sisällöllisiin muutok-siin, kuntasektorin tuloksia esitellyt Saa-ra Tarumo kertoi.Tilanne parani, kun käyttöön otettiintyöpaikkakohtaiset työpajat, joissa töi-den vaativuuteen paneuduttiin. Niidenjälkeenkin sopimusten soveltamiseen jatulkintaan liittyy paljon epävarmuutta.

– Tavoite on, että eri tehtävienvaativuus on määritelty mahdollisim-man yksiselitteisesti. Työn vaativuudenja työsuorituksen arvioinnin pitäisi sel-keästi kytkeytyä palkkaan, Tarumo sa-noi.

Hankkeen projektipäällikkö CaritaLahti Teknillisestä korkeakoulun BITTutkimuskeskuksesta kertoi, että myön-teistä mukana olleiden mielestä oli se,että heitä kuultiin hankkeen aikana jaluotiin yhteistä tulkintaa työn vaativuu-den osatekijöistä.

– Tyytyväisyys palkka-asioidenhoitoon kasvoi tutkimuksen kestäessä.Miehet olivat naisia tyytyväisempiä,vaikka naisten asema suhteessa miehiinkoheni lähtötilanteeseen verrattuna.Hankkeen aikana esille tuli epäkohtiaja porsaanreikiä, mikä ylläpiti naistenkriittisyyttä.

Case Pori

Palkkausjärjestelmäuudistus käynnistyiPorissa vuonna 2001, kun kvtes:iin si-sällytettiin työn vaativuuden arviointiakoskevat määräykset. Henkilöstöjohta-ja Helena Metsälä kertoi, että uudistusotettiin tyytyväisenä vastaan.

– Aiemmin joku onnekas sai jos-tain tuntemattomasta syystä palkka-

luokan korotuksen. Tilalle on tullut sel-vä systeemi, joka on erityisesti teknisel-lä sektorilla otettu myönteisesti vas-taan. Ongelmiakin on.

– Hälyttävää on se, ettei esimie-hilläkään ole selvää käsitystä siitä, mikätyön vaativuuden arvioinnin ja henki-löstön palkkojen välinen yhteys on. Eitiedetä, mihin palkankorotukset perus-tuvat ja miten palkkaan voisi vaikuttaa,Metsälä sanoi.

Varsinkin iäkkäämmät ihmisetsuhtautuivat kielteisesti työsuorituksenarviointiin. Nuoremmat ovat tottu-neempia erilaisiin arviointeihin.Metsälä kertoi myös yllättävästä puhe-linpalautteesta.

– Soittaja piti myönteisenä sitä,että esimies ensi kerran 25 vuoteenosoitti hänelle huomiota.

Ankkurikäsikirjaohjausvälineeksi

Orion Diagnostican henkilöstöpäällik-kö Jaana Neuvonen kertoi, miten uu-distus heillä eteni. Kun tehtävien alku-kartoitus tehtiin vuonna 2003, moni ky-syi: miksi? miten? onko tätä pakkotehdä.

Esimiestyöpajojen jälkeen työ jä-sentyi. Nyt yrityksessä on saatu aikaan18-sivuinen Ankkurikäsikirja. Siinä yri-tyksen 300 hengen henkilöstön toi-menkuvat on tehtävien sisältämien vas-tuiden mukaan koottu viideksi ankku-ritoimenkuvaksi. Ne jakautuvat noinsadaksi toimenkuvaksi. Lopputulokse-na on Neuvosen mukaan toimiva oh-jausväline.

Ekokemissa alettiin kehittää työnvaativuuden arviointia nelikantai-sesti vuonna 1999. Mukana ovattyönantajan ja kolmen palkansaa-jajärjestön edustajat. Ylempiätoimihenkilöitä edustavalla JormaMannisella ja teknisiä edustavallaRaino Salmella on myönteisiäkokemuksia työn etenemisestä.

Avuksi työkalupakki

Hankkeen johtopäätös on, että ulkoapäin tuodulle palkkausjärjestelmällesaadaan mieli ja merkitys vain siten, ettäse kytketään kunkin yksikön tavoittei-siin ja käännetään omalle kielelle.

Työn vaativuuden arviointijärjes-telmä tukee samapalkkaisuuden toteu-tumista, kun vaativuustekijät reagoivattyön sisältöön ja sen kehittämiseen.

Arviointijärjestelmien on oltavariittävän yksinkertainen, jotta arvioin-nit ja tehtäväkohtaiset palkat ovat yllä-pidettävissä. Järjestelmän on sisällettä-vä selkeät pelisäännöt palkkakytken-nöistä.

Korkean tason seuran-taryhmä valvoo sama-palkkaisuuden edisty-

mistäTasa-arvoministeri Tuula Haatainennimitti maaliskuussa arvovaltaisenseurantaryhmän, jonka tehtävänäon valvoa hallituksen samapalkka-ohjelman toteuttamista. Puheen-johtajana toimii eduskunnan pu-hemies Paavo Lipponen. Myös kai-kista työmarkkinjärjestöistä onedustus, AKAVAa edustaa pu-heenjohtaja Risto Piekka

KU

VA

T: A

NIT

TA V

ALT

ON

EN

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 614

Vuosi 2005 toi 13 000 uutta jäsentä

Kollektiivisten tavoitteiden ajamiseensuhteessa työnantajiin tarvitaan painos-tusvoimaa ja yhteiskunnalliseen vaikut-tamiseen tarvitaan painoarvoa. Am-mattiliiton jäsenhankinta ja -pito ovatehdoton edellytys menestyneelle edun-valvonnalle. Ilman vahvaa jäsenpohjaaja jäsenkasvua ei ole vaikuttavuutta, kil-pailu- ja toimintakykyä.

Kasvulla luonnolliset rajat

AKAVAn jäsenliittojen yhteinen jäsen-määrä kasvoi vuonna 2005 kolme pro-senttia. Yhteinen kokonaisjäsenmääräylitti vuoden taitteessa 461 000. Jäsen-määrän jatkuva kasvu antaa yhä tuke-vamman toimintapohjan AKAVAlle,joka toteuttaa jäsenliittojensa yhteistäedunvalvontaa. Jäsenliitoille keskusjär-jestön kautta tapahtuva kollektiivistenetujen ajaminen ja muutoksiin vaikut-taminen on erittäin tärkeää, ellei joparatkaisevan tärkeää oman jäsenkunnanodotusten täyttämisessä.

AKAVAn jäsenliittojen jäsenmää-riä ja voimasuhteita arvioitaessa onotettava huomioon ammattikunta- jatutkintopohjainen järjestäytymistapa,joka antaa liitoille selvät luonnollisenkasvun rajat. Toisaalta ns. pienten am-mattikuntien on muita tarkemmin har-kittava jäsenmäärän tuottaman paino-arvon rajallisuutta ja voimien yhdistä-misen etuja voimasuhteissa jaedunvalvonnassa.

Isoja, keskisuuria ja pieniäliittoja

Nykyinen AKAVAn liittorakenne voi-daan karkeasti jakaa isoihin, yli 15 000jäsenen liittoihin, keskisuuriin yli 5000jäsenen ja pieniin alle 5000 jäsenen liit-toihin. Isoja liittoja on yhdeksän, keski-suuria kymmenen ja pieniä 12. Viimek-si mainituista kolme on alle 1000 jäse-

Jarmo Nurmio

johtaja

järjestö- ja

talousyksikkö

Ammattiliittoja ei ole perustettu jäsenmääräänsä kasvattamaan, vaan jäsentensä tueksi ja turvaksi. Silti jäsen-määrällä on valtava merkitys.

nen liittoja, joista kahdella on sivutoi-minen puheenjohtaja eikä palkattujatoimihenkilöitä.

AKAVAn suurin jäsenliitto onOpetusalan Ammattijärjestö OAJ(115 000). Kokonaisjäsenmäärän mukai-sessa suuruusjärjestyksessä seuraavatovat Tekniikan Akateemisten Liitto TEK(64 400) ja Insinööriliitto IL (59 300).

Suurten liittojen “sarjassa” koko-naisjäsenmääräänsä kasvattivat vuoden2005 aikana eniten Akavan Erityisalatja Sosiaalialan korkeakoulutettujenammattijärjestö Talentia (6,0 %) sekäTradenomiliitto TRAL (4,7 %).

Keskisuurissa suurim-pia kasvulukuja kirjasivatYTY & Valmentajat (7,2 %),Suomen ValtiotieteilijöidenLiitto SVAL (5,5 %) ja Suo-men Psykologiliitto (3,7 %).Pienistä liitoista kasvoivateniten Terveystieteidenakateemiset johtajat ja asi-antuntijat (15,3%), SuomenPuheterapeuttiliitto (5,2 %)ja Suomen Eläinlääkäriliitto(4,6 %).

Kun kasvuvertailu tehdään maksa-vien jäsenten osalta eli kokonaisjäsen-määrästä vähennetään eläkkeellä olevatja opiskelijat, isojen liittojen suurimmatsuhteelliset kasvajat olivat TRAL (8,8%), Talentia (4,8 %) ja TEK (4,5 %). Kes-kisuurista kasvoivat eniten YTY & Val-mentajat (6,9 %), SVAL (5,4 %) ja Suo-men Psykologiliitto (3,1 %). Pienistä lii-toista suhteellinen maksavien jäsentenkasvu oli suurinta Terveystieteiden aka-teemisilla johtajilla ja asiantuntijoilla(9,7 %), Suomen Työterveyshoitajaliitol-la (6,1 %) ja Suomen Eläinlääkäriliitolla(5,9 %).

Jos viime vuoden tattisatooli hyvä, niin oli myösAKAVAn jäsenmääränkehitys. Ei kuitenkaan oleitsestään selvää, ettänuoremmat ikäluokatkasvavat ammattijärjes-tön jäsenyyteen.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 15

Jäsenhankinta ja -pito entistätärkeämpää

AKAVAn kasvu ei yksinään riitä paik-kaamaan harventuvaa rivistöä. Jäsen-hankintakampanjoita onkin tervehdit-tävä ilolla, koska ne julkisuudellaan nos-tavat palkansaajien asioita esiin jahyödyttävät koko liikettä. Kampanjoil-la on luonnollisesti vaaransa. Jos needistävät epäterveellä tavalla jäsenkil-pailua työpaikoilla ja suunnataan vää-rään kohteeseen, kukaan ei hyödy.Akavalaiset ammattiliitot ovat perin-teisesti huolehtineet omistaan. Jäsen-hankinnassa ja -pidossa jäsenliittojenyhteistyö ei ole ollut tavallista eikä kes-kusjärjestöltäkään ole juuri apua tarvit-

tu. Ammattikunta- jatu tk i ntop o hj a i n enjärjestäytymistapa ontukenut jäsenrek-rytointia ja helpotta-nut jäsenpitoa.

Haasteenanuoret

Tällainen visio on kui-tenkin harhakuva. Ylei-sessä tiedossa on nuo-rempien ikäpolvienerilainen suhtautumi-nen järjestäytymiseen,myös korkeakoulusu-kupolven. Akavan Eri-tysalojen pitkäaikai-nen, nyt eläkkeellä ole-va, järjestöpäällikköAulikki Sauramo todis-taa tuoreessa väitöskir-jassaan nuorten van-hempia polvia suu-remman hyötyajattel-un. Suuret ikäluokatovat sitä paitsi eläköi-tymässä, mikä todellahaastaa jäsenrekry-toinnin jatkossa.

Kun tähän lisätään YTK-kassanyhä kasvava vetovoima sekä liittoon liit-tymisen harkinta-aikojen pidentyminentai liittymisen kokonaan “unohtami-nen”, ei jäsenmäärän jatkuvaan kasvuuntuudittautumiseen ole aihetta. Akava-lainen jäsenpotentiaali, jota ei ole vieläsaatu rekrytoitua, näyttää kasvavan. Li-säksi jäsenpidossa on “luisto-ongelmia”.

AKAVAn jäsenliittojen maksavienjäsenten suhteellinen kasvu on jämäh-tänyt kokonaisjäsenmäärän kasvua pie-nemmäksi ja lisäksi kasvuprosentitosoittavat laskevaa käyrää. Tämä siitähuolimatta, että suoritettujen korkea-koulututkintojen ja akavalaisten työ-paikkojen määrä on jatkuvasti kasvanut.Akavalaisista entistä suuremman osuu-den muodostavat työvoimasta poistu-neet ja sinne vasta opiskelevat.

Akavalainen jäsenhankinta-kampanja tarpeen

Kuva tulevaisuudesta voi kuitenkin ollapositiivinen. Akavalaisella palkansaaja-liikkeellä ja akavalaisilla ammattiliitoillaon kaikki mahdollisuudet kasvattaa jä-senmäärää ja painoarvoaan ja hyödyn-tää tämä menestyksellisenä edunval-vontana ja vaikuttamisena.

Yhteisvoiman ja asiantuntemuk-sen käyttäminen on yksi ydinkysymyk-sistä. Keskusjärjestön roolin voimista-minen on keskeinen strateginen menes-tystekijä.

Keskusjärjestön käyttö koordinoi-vana ja jäsenliittojen jäsenhankintaa ja-jäsenpitoa tukevana organisaationa onoikeastaan kokeilematta. Yhteisakava-lainen jäsenhankintakampanja odotut-taa yhä itseään. Parisen vuotta sittenperustettiin liittojen jäsenhankkijoidenverkosto, joka on antanut mahdollisuu-den vuorovaikutteiseen tiedon ja ko-

kemusten vaihtoon. Monelle liitolle onollut hyötyä toisten kokemuksista erirekrytointivälineiden käytössä.

Verkosto on myös kerännyt yhtei-seen käyttöön paljon jäsenhankinnanja -pidon materiaalia. Seuraava koulu-tustapahtuma järjestetään ensi syksynä.

Yhteiset markkinointikanavat janiihin liittyvät tekniset ratkaisut, joitavoitaisiin käyttää laajemminkin esimer-kiksi jäsenpalvelun ja ostoetujen tuot-tamiseen, ovat myös kehittämisen koh-teena.

2007 päätösten vuosi

Vuosi 2007 on jälleen yksi virstanpyl-väs AKAVAn toiminnassa. Päätettävi-nä ovat nelivuotiset suuntaviivat ja pu-heenjohtajan vaali. Edunvalvonnassapainottuvat hallitusohjelmaan vaikutta-minen ja tuponeuvottelut. Yhteinenakavalainen jäsenhankintakampanja tu-kisi edunvalvontatavoitteita sekä kes-kusjärjestön ja sen jäsenliittojen julki-sen kuvan rakentamista. Ja mikä tär-keintä, siitä hyötyisivät nykyiset jatulevat jäsenet.

Tekninen valmius ja osaaminen onjo. Asennetta löytyy ja taloudellinenpuoli on järjestelykysymys. Puuttuuvain järjestötahto ja sen edellyttämätpäätökset. Akavalaiselle, jäsenliittojenyhteiselle jäsenhankintakampanjalle ontilaus.

Akavalaisten määrä kasvaa yhä, mikä on työmarkkinoilla poikkeuksellista. Viime vuosina kaikkien suomalaisten pal-kansaajien järjestäytymisaste on huolestuttavasti laskenut.

JUHA VÄNTTINEN

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 616

Aulikki Sauramon aineisto perustuuAKAVAn vuoden 2000 työmarkkina-tutkimuksen kysymyksiin sekä kuuden-toista vastavalmistuneen akavalaisenhaastatteluun.

Tutkimuksen mukaan ammattijär-jestöä pidetään työelämän asiantunti-jana, jolta saa tarvittaessa tietoa omanelämän ratkaisuihin. Jäsenyydestä ontullut asiakassuhde, jolloin palvelut jaedut “ostetaan” jäsenmaksulla ilmanomaa sitoutumista toimintaan.

Yksilöllisyyttä elämän erisektoreilla

Haastatteluissa kävi ilmi yksilöllisyydenmerkitys eri elämänalueilla. ≤Sauramonmukaan yksilöllistyminen näyttää ole-van ensisijaisesti hyötyä tavoittelevaaindividualismia.

– Tärkeää on henkilökohtainenetu: aineellinen menestys ja suoriutu-minen. Se painottaa myös henkilökoh-taista vapautta ja yksilön mahdollisuuk-sia, Sauramo kirjoittaa tutkimukses-saan.Sauramo luonnehtii vastaajia tulevai-suuteen uskoviksi fiksuiksi nuoriksi, joi-den odotukset ovat realistisia. Työssäheille on tärkeää mahdollisuus henki-lökohtaiseen kehittymiseen ja tavoittei-den saavuttamiseen. Oleellista on työnsisältö; työn on oltava merkityksellistäheille itselleen tai yhteiskunnalle.Haastateltavat kertovat, että jos heilläolisi mahdollisuus tehdä elämässäänjuuri sitä mitä he haluaisivat, he eivätluopuisi työnteosta. He vain vähentäi-sivät sitä.

Jäseneksi kaiken varalta

VTM Aulikki Sauramo tarkastelee juuri valmistuneessa väitöskirjassaan vaatimuksia, joita vastavalmistuneet kor-keasti koulutetut asettavat ammattijärjestöjäsenyydelle. Työn pääotsikko “Kaiken varalta” kiteyttää liittymisen syyt.

Jäsenyys lisää turvallisuutta

Tärkein ammattijärjestöön liittymisensyy on ansiosidonnainen työttömyys-turva. Tämä yhdistettynä siihen, ettei-vät haastateltavat mainitse pysyväätyöpaikkaa työssä tärkeinä pitämiensäasioiden yhteydessä, osoittaa Sauramonmielestä sopeutumista nopeasti muut-tuvaan työelämään.

Jäsenyys tuo sekä taloudellista ettäammatillista turvaa. Taloudellista tur-vallisuutta tuovat muun muassa jäsen-edut, joista jäsen kokee saavansa hen-kilökohtaista taloudellista hyötyä. Am-matillista turvallisuutta lisäävätpalvelut, jotka tukevat vastavalmistu-nutta hänen työssään. Jäsenyyden tuo-ma ammatillinen turvallisuus saattaakallistaa vaa’an liittymisen puolelle.

– Vastaajat liittyivät AKAVAan,koska tiesivät sen koulutettujen edun-valvojaksi. Tältä osin AKAVAn haluamaimago on toteutunut. Sen sijaan AKA-VAn toiminta jäsenkunnan yhteiskun-nallisena puolestapuhujana oli vastaa-jille tuntematonta, Sauramo toteaa.

Oma koulutusala identifioi

Haastateltavat tuntevat yhteenkuulu-vuutta ensisijaisesti omaan koulutus-

alaansa. Sen sijaan yhteenkuuluvuustoisiin akavalaisiin on heikkoa.Haastateltavat eivät puhu yhteisten asi-oiden hoitamisesta eivätkä oman pa-noksen antamisesta jonkin yhteisen int-ressin takia. Solidaarisuuden he ymmär-tävät joksikin myönteiseksi, vaikka eivätaina tunne sanan merkitystä. Yhteen-kuuluvuuden ja solidaarisuuden ilmen-tymänä voi pitää osallistumista ay-toi-mintaan. Tähän haastateltavat eivät itseole halukkaita.

Jotkut naishaastateltavat kertoivatolevansa tyytymättömiä järjestönsätapaan huolehtia naisvaltaisten alojenjäsenistä. He epäilevät, ettei järjestöhuolehdi naisvaltaisten alojen edunval-vonnasta yhtä tehokkaasti kuin mies-valtaisten alojen.

Aulikki Sauramo. Kaiken varalta. Tutkimus vasta-

valmistuneiden korkeasti koulutettujen ammatti-

järjestöjäsenyydelleen asettamista odotuksista.

2006. Acta Universitatis Tamperensis 1136, Tam-

pere University Press, Tampere 2006.

Anitta Valtonen

vapaa toimittaja “Sitä voi pitää eräänlaisena sijoituksena. Että vaikkase ei tuota voittoa huomenna, niin ajan kanssa. Seluo sitä turvaa”.

Upseerin perustelut järjestäytymiselleen.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 17

Työryhmä ehdottaa säädettäväksi uut-ta lakia, joka velvoittaa tilaajan selvit-tämään käyttämiensä alihankkijoiden javuokratyöfirmojen luotettavuuden.Lain tarkoituksena on varmistaa, ettäalihankkijat suorittavat veronsa ja nou-dattavat lainmukaisia työehtoja.

– Ehdotettava malli on hyvä poh-ja laittomuuksien kitkemiselle. Mitääntäysin uutta toimintatapaa ei olla luo-massa, sillä jokainen vastuullinen tilaa-ja on jo toiminut työryhmän ehdotta-malla tavalla. Nyt menettely vain tuleepakolliseksi kaikille, toteaa AKAVAatyöryhmässä edustanut neuvottelu-päällikkö Minna Helle.

Säädettävä laki koskee vain tilan-teita, joissa tehdään työtä tilaajan työ-tiloissa tai -kohteessa ja alihankintaso-pimuksen arvo on vähintään 7 500 eu-roa tai vuokratyösopimuksen laajuuson vähintään 10 työpäivää. Laki ei kos-

Tilaajan vastuusta järkevä ratkaisu

Harmaan talouden kitkeminen helpottuu, kun tilaajan vastuu kasvaa. Työministeriön kolmikantainen ULTEVA2-työryhmä on päässyt sopuun tilaajan vastuusta.

ke kotitalouksia eikä siten esimerkiksiomakotitalon rakentajia.

– Kun otetaan huomioon, ettäasia oli monimutkainen, on työryhmätehnyt hyvää työtä. Hankalasta asiastaon saatu aikaiseksi järkevä lopputulos.

Tilaajan täytyy selvittää ennen ali-hankinta- tai vuokratyösopimuksen te-kemistä alihankkijan viranomaisrekiste-ritiedot sekä verojen ja eläkemaksujenmaksaminen. Alihankkijan on lisäksiannettava tilaajalle selvitys sovelletta-vasta työehtosopimuksesta tai keskei-sistä työehdoista. Myös tilaajan henki-löstön edustajille tulee oikeus saadatietoja alihankintasopimuksesta.

Työryhmän ehdottama tilaajanvastuu ei ulotu sopimussuhteen ulko-puolelle. Jokainen tilaaja vastaa omistaalihankkijoistaan.

– Ratkaisu oli oikea. Sopimussuh-teen ulkopuolelle ulottuva vastuu olisi

johtanut kohtuuttomiin lopputulok-siin, sanoo Helle.

Työryhmän ehdottaman selvitys-velvollisuuden laiminlyönnistä seuraamaksu, joka on normaalitapauksessa 1500–15 000 euroa. Maksu määrätäänmyös silloin, kun tilaaja on tietoinen sii-tä, ettei alihankkijalla ole aikomustasuorittaa velvoitteitaan. Tilaaja ei jou-du vastuuseen alihankkijan laiminlyön-neistä, kuten maksamattomista verois-ta tai palkoista.

–Jos tilaaja tietää, että alihankkijatoimii laittomasti esimerkiksi pitämälläpimeitä tai alipalkattuja työntekijöitä,eivät muodollisesti kunnossa olevat pa-perit riitä poistamaan vastuuta. Näinpitää olla, Helle sanoo.Hallituksen esityksen laiksi tilaajan vas-tuusta odotetaan valmistuvan vielä ke-vään kuluessa.

Soveltamisala

Sovelletaan tilaajaan, joka� käyttää vuokratyöntekijää tai� jonka työtiloissa tai työkohteessa työskentelee

alihankkijan työntekijä. Tällöin työtehtävien onliityttävä tilaajan toiminnassa tavanomaisestisuoritettaviin työtehtäviin tai kuljetuspalveluihin.

� Rakennusalalla järjestelmää sovelletaan tilaajantoimialasta riippumatta ja myös itsenäiseltäammatinharjoittajalta tilattavaan työhön.

Tilaajan vastuu koskee vain tilanteita, joissa sopimuksensuuruus on� vuokratyössä yli 10 työpäivän työskentely� alihankinnassa vastikkeen arvo vähintään 7 500 e

(peräkkäiset sopimukset lasketaan yhteen)

Tilaajan selvitysvelvollisuus

Tilaajan on ennen sopimuksen tekemistä selvitettäväsopimusosapuolen taustat:� merkintä ennakkoperintä-, työnantaja- ja arvonlisävero-

velvollisten rekisterissä� kaupparekisteriote� todistus verojen maksamisesta/verovelkatodistus� todistus eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkemaksujen

suorittamisesta� selvitys sovellettavasta työehtosopimuksesta tai

keskeisistä työehdoista.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 618

K o l u m n i

Viime keväänä tehdyn Teknologiateollisuuden ylempi-en toimihenkilöiden työehtosopimuksen merkittävinuudistus oli kirjaus vapaa-aikana matkustamisen kor-vauksen sopimisesta paikallisesti sekä ylityökorvauksettyöaikalain mukaan. Käytännössä korvauksesta sopimi-nen ei ollut enää vain mahdollisuus, vaan suorastaanvelvollisuus, sillä perälautana toimii ratkaisulautakunta,joka antaa sitovan ratkaisun.

Neuvottelut korvauksesta käynnistyivät Rautaruu-killa nopeasti TES:n allekirjoituksen jälkeen. Paikallisetosapuolet molemmin puolin neuvottelupöytää olivatnopeasti selvillä ja jopa pääosin entuudestaan tututtoisilleen.

Vuoden jälkeen tilanne on kuitenkin lohduton.Meillä ei pystytty sopimaan asiasta paikallisesti ja siitäon jouduttu kirjoittamaan erimielisyysmuistio. Tilanneon sama myös useimmissa samanaikaisesti neuvottelutaloittaneissa yrityksissä.

Vuoden aikana tehtyjen uusien matka-aikasopi-musten piiriin kuuluu vain pari tuhatta alan (kaikista58 000) ylemmästä eli muutama prosentti teknologia-teollisuuden ylemmästä toimihenkilöstä. Ylemmät toi-mihenkilöt ovat valmiita joustamaan ja matkustamaanvapaa-aikanaan työtehtävissä, mutta työnantajat eivätole vastavuoroisesti halukkaita korvaamaan tätä.

Ongelmana on tasavertaisen neuvotteluasemanpuuttuminen. Ylempien toimihenkilöiden luottamus-henkilöillä on hyvin rajalliset toimintaedellytykset val-mistautua ja hoitaa paikallisia neuvotteluja. Jo pelkäs-tään ajankäyttö on jo tuottanut vaikeuksia, tiedonsaannista puhumattakaan.

Meillä on olemassa joukko hyviä työkaluja kehittää työyhteisöämme jayhteistoimintaa, kuten tavoite- ja kehityskeskustelut tai yhteistyötoimikunnat.Hankaluutena näiden keinojen tuloksekkaalle käytölle on haluttomuus tai pa-himmillaan jopa osaamattomuus käyttää niitä aidosti ja rakentavasti.

Usein tyydytään pakkopullamaisesti täyttämään asetettujen työkalujen ul-koiset vaatimukset. Syy tähän lienee keskinäinen luottamuspula. Esimerkiksi to-dellisista koulutusbudjeteista tai suunnitelmista ei haluta aidosti keskustella yh-dessä henkilöstön kanssa, vaan työnantaja katsoo paremmaksi päättää asioistayksin.

Mikäli asioita halutaan muuttaa, eikä vain siirtää ongelmana paikalliselletasolle, on niistä varminta sopia selkeästi työehtosopimuksessa. Toistaiseksi seon tehokkain väylä huolehtia motivoituneen henkilöstön avulla yhdessä työlli-syydestä ja kilpailukyvystä. Muutokset toteutuvat sitä nopeammin ja sitä pa-remmin, mitä tarkemmin niistä on työehtosopimuksissa sovittu.

Paikallinen sopiminen tökkii

Jaakko Savola

Kirjoittaja on Rautaruukin Raahen tut-kimuskeskuksen tuotekehitysinsinöörija päätoimen ohella paikallinen ylem-pien toimihenkilöiden luottamushenki-lö. Hän toimii myös YTN:n teknologia-teollisuuden tes- taustaryhmän pu-heenjohtajana.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 19

– Ehdotus tasaa äitiys- ja vanhempain-vapaista aiheutuvia kustannuksia erityönantajien kesken. Samalla se nostaakorvaustasoa, joka toivottavasti kan-nustaa isiä käyttämään vapaita nykyis-tä enemmän, sanoo AKAVAn lakimiesJarmo Pätäri.

Äitiysrahan taso korotetaan neu-vottelutuloksen mukaan 90 prosenttiinetuuden perusteena olevasta työtulos-ta 56 ensimmäiseltä päivältä. Isän saa-man vanhempainrahan taso korotetaanvastaavasti 80 prosenttiin 50 ensimmäi-seltä päivältä. Äidin vanhempainrahasäilyy 70 prosentissa.

Jos etuuden perusteena oleva työ-tulo ylittää 43 699 euroa, päiväraha kas-vaa ylimenevältä osalta 32,5 prosenttiin.Akavalaisista tätä taitetta korkeampivuositulo kokopäivätyössä olevista alle40-vuotiaista on 11 prosentilla naisistaja 33 prosentilla miehistä.

Uudistuksen kustannukset, noin60 miljoonaa euroa, katetaan korotta-malla työnantajan vakuutusmaksuja0,05 ja työntekijöiden vakuutusmaksu-ja 0,04 prosenttiyksikköä. Vaikutuksetvaltion talousarvioon ovat vähäiset,noin 800 000 euroa.

Ratkaisu tukee naistenurakehitystä

Kustannusten epätasainen jakautumi-nen on haitannut korkeasti koulutet-tujen naisten urakehitystä, sillä miehetovat käyttäneet perhevapaita vain vä-hän. Yksi syy asenteiden ohella on per-heen talous. Koska mies usein ansait-see enemmän, naiset jäävät kotiin. On-gelmaa lisää se, että perhe-etuuksissa

Perhevapaakustannusten uusjakoedistää naisten urakehitystä

Perhevapaakustannuksia selvittänyt työryhmä on sopinut yksimielisesti ehdotuksesta perhevapaakustannustentasaamiseksi.

on niin kutsutut taitteet, jotka leikkaa-vat etuuksia tietyn tulorajan ylittäviltäansioilta.

– Valitettavasti etuuksien taittei-ta ei kokonaan poistettu, vaikka ratkai-sussa liikuttiinkin oikeaan suuntaan.Ylemmissä tuloluokissa olevien päivä-rahakorvaukset nousivat selvästi, mut-ta he ovat edelleen muita palkansaajiahuonommassa asemassa maksujen jaetuuksien suhteen. Maksut ja edut ei-vät vastaa toisiaan vakuutusperiaatteenmukaisesti, Pätäri sanoo.

Perhevapaiden aikana kertyvienvuosilomien työnantajalle aiheuttami-en kustannusten kompensaatiota ko-rotetaan kattamaan palkan lisäksi laki-sääteiset sosiaalivakuutusmaksut. Saira-usvakuutus korvaa vuosiloma-ajanpalkan työnantajalle kokonaisuudes-saan.

Perhevapaiden käyttömahdolli-suuksiin tulee lisää joustoa. Isän van-

Äitiys- ja vanhempainrahan suhde bruttokuukausiansioihin

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

3500

4000

4500

1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000

Bruttopalkka, e/kk

Van

hem

pai

nra

ha

e/kk

(25

ker

taa

päi

vära

ha)

Nykytila (äitiys- ja vanhempainrahan perustaso)Korotettu vanhempainraha isälle (50 päivää)Korotettu äitiys-päiväraha (56 päivää)

Toinen taitepiste: etuudenperusteena olevat vuositulot,43 699 euroa, vastaavat46 593 euron bruttovuosituloja.

hempainvapaan sijoittaminen helpot-tuu ja adoptiovanhempien perheva-paaoikeudet paranevat.

Perhe ja ura tasa-arvo-suunnittelun haasteena

Perhevapaiden kustannusten mer-kitystä naisten palkka- ja urakehi-tykselle sekä työssä menestymiselleja hyvinvoinnille arvioidaan Palkan-saajien tutkimuslaitoksen, Elinkei-noelämän Tutkimuslaitoksen jaTyöterveyslaitoksen yhteishank-keessa. Keskeinen kysymys on,miten työstä poissaolot ja keskey-tykset vaikuttavat naisten ura- japalkkakehitykseen ja miten ne voi-daan ottaa huomioon tasa-arvo-suunnittelussa. Hankkeen ohjaus-ryhmän puheenjohtajana toimiiAKAVAn tutkija Ulla Aitta.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 620

Myös AKAVAn hyväksymän kannan-oton tavoitteena on edistää yhteiskun-nan ja työyhteisöjen myönteisiä asen-teita maahanmuuttajia kohtaan sekäkehittää monikulttuurista työelämää.Monikansallisemman ja -kulttuurisem-man työelämän ja yhteiskunnan raken-taminen on haaste niin poliittisille päät-täjille kuin työnantaja- ja palkansaaja-järjestöille.

Keskustelua maahanmuutosta onkäyty vilkkaasti. Hallitus antoi vastikääneduskunnalle esityksen Suomen maa-hanmuuttopoliittiseksi ohjelmaksi jaSuomi päätti luopua EU:n kahdeksanuuden jäsenmaan osalta siirtymäaika-laista.

Kun Suomi liittyi Euroopan unio-niin työmarkkinajärjestöjen tuella, hy-väksyttiin EU:n keskeiset periaatteet –mukaan lukien ihmisten vapaa liikku-minen. Tämä periaate on yksi EU:n ta-loudellisen tehokkuuden edellytyksistäja se tukee integraation etujen mahdol-lisimman tehokasta hyödyntämistä.

AKAVA on korostanut, että Suo-meen tarvitaan enemmän korkeastikoulutettuja ulkomaalaisia, jotka tuo-vat mukanaan erilaisia ajatuksia ja toi-mintatapoja. Mitä enemmän moninai-suutta, sitä helpommin voi syntyä uu-sia innovaatioita. Suomen on kyettävätarjoamaan huippuosaajille kattavien jalaadukkaiden julkisten palveluiden lisäk-si houkutteleva ostovoima, palkka javerotus. Myös toimivat ja oikeudenmu-kaiset työmarkkinat, urakehityksellemyönteiset työmahdollisuudet sekä

Pia Björkbacka

kansainvälisten

asioiden asiamies

Ulkomaiset työntekijät toivotettavatervetulleiksi

Työmarkkinajärjestöjen johtajat allekirjoittivat maaliskuussa yhteisen kannanoton, jossa he vetoavatmonikulttuurisempien suomalaisten työyhteisöjen puolesta.

turvallinen yhteiskunta ovat tärkeitätekijöitä.

Työperäistä maahanmuut-toa lisättävä

Työmarkkinajärjestöjen mukaan Suo-mi tarvitsee lisää ulkomaisia osaajia jatyöntekijöitä eli työperäistä maahan-muuttoa. Tosin ulkomaista työvoimaatarvitaan täydentämään suomalaistatyövoimaa – ei korvaamaan sitä. Työt-tömänä olevien suomalaisten ja täälläjo asuvien ulkomaalaisten nopeampija tehokkaampi työllistäminen onedelleen avainasemassa, kun etsitäänratkaisuja niin sektori- kuin aluekoh-taiseen työvoimapulaan ja työvoima-prosentin parantamiseen.

Vuoteen 2030 mennessä työ-ikäisten määrä Suomessa vähenee ar-violta 300 000 hengellä. Hyvinvoinninkannalta ratkaiseva talouskasvu uhkaahiipua, ellei Suomi vastaa ajoissaikääntymisen haasteeseen.

Toistaiseksi työperäinen maa-hanmuutto Suomeen on ollut vähäis-tä. Sen sijaan tilapäinen tai määräai-kainen työskentely lähialueilta on li-sääntynyt. Vuosittain Suomessa käytöissä noin 30 000 ulkomaalaista ly-hyemmällä tai pidemmällä komen-nuksella.

Arvostus lähteetyöpaikoilta

Työelämän kansainvälistyminen onvälttämätöntä ja tärkeä keino menes-tyä globaalissa kilpailussa.

Syntyperästään riippumatta työ-yhteisön kaikkia jäseniä tulisi arvostaaja suvaita tasavertaisina ihmisinä, jollaon samat oikeudet ja velvollisuudet.Työnantajien olisi puolestaan nouda-tettava Suomen lainsäädäntöä, jonkaperuslähtökohtana on se, että Suo-messa tehtävään työhön sovelletaansuomalaisia työehtoja ja työehtosopi-muksia.

Työmarkkinajärjestöt edesautta-vat suotuisan asenneilmaston muo-dostumista työpaikoilla ja sitoutuvattorjumaan ennakkoluuloja, tietämät-tömyyttä ja suoranaista rasismia. Jär-jestöt toteuttavat syksystä 2006 alka-en esimiehille ja luottamushenkilöillesuunnatun yhteisen tiedotus- ja kou-lutushankkeen, jolla edistetään hyviäetnisiä suhteita työpaikoilla.

Yhtenä askeleena suvaitsevaan jamonikulttuuriseen Suomeen ja Eu-rooppaan työmarkkinajärjestöt esittä-vät, että Suomi EU-puheenjohtajuus-kaudellaan toteuttaisi aktiivisesti Eu-roopan työvoiman liikkuvuuden tee-mavuotta.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 21

– Suomalainen siirtymäaikamalli ei oletoiminut toivotulla tavalla, sillä työvoi-man liikkumista on rajoitettu, muttapalveluja ei. Sen seurauksena uusista jä-senmaista on meille tullut pääosinvuokratyövoimaa tai lähetettyjä työn-tekijöitä, joita on ollut hankala valvoa,sanoo AKAVAn edunvalvontayksikönjohtaja Markku Lemmetty.

EU:n laajentumisen jälkeen1.5.2004 käyttöön otettu siirtymäai-kalaki velvoitti uuden EU-maan kan-salaisen hakemaan työlupaa työvoima-toimistolta. Käytännössä ulkomaiselletyövoimalle työntekoa varten myön-nettyjen lupien määrä on vähentynytsiirtymäaikalain ja uuden ulkomaalais-lain voimaan tulon jälkeen.

Uusi ulkomaalaislaki vapautti siir-tymäaikalain piirissä olevien maidenkansalaiset hakumenettelyltä useissatyötehtävissä. Sellaisia ulkomaalaisryh-miä, jotka ovat aikaisempaan nähdenlaajemmin oikeutettuja työntekoon il-man työvoimatoimiston tarkoituksen-mukaisuusharkintaa ovat esimerkiksiyritysten yli- ja keskijohdon tehtävissätoimivat henkilöt, erilaiset asiantunti-jat, kouluttajat ja konsultit, marjanpoi-mijat sekä tieteen ja taiteen harjoitta-jat.

Vuokratyön valvontavaikeaa

Lupien määrää on vähentänyt myös lä-hetetyn työvoiman tarjonnan lisäänty-minen. Suomi ei halunnut unionin laa-jentuessa rajoittaa palvelujen vapaata

Suomi luopuu siirtymäajoista

Uusien EU-maiden työntekijät saavat vapaasti hakea Suomesta töitä toukokuun alusta. Työvoiman liikkuvuuttaon tähän asti rajoitettu siirtymäaikalailla. AKAVA pitää päätöstä tervetulleena.

liikkuvuutta, minkä seurauksena pal-veluja – erityisesti rakennusalalla - onostettu suoraan toisesta jäsenmaasta.Työt on teetetty palvelujen alkuperä-maasta lähetetyillä työntekijöillä.Tämä on vaikeuttanut työehtojen val-vontaa alihankinta- ja vuokratyötilan-teissa. Myös työntekijän asema onmonessa tapauksessa ollut epävarma,eikä Suomi ole saanut lähetetyistätyöntekijöistä verotuloja.

Markku Lemmetty korostaa, ettäne Euroopan unionin vanhat jäsen-maat, jotka eivät EU:n laajentuessa ra-joittaneet ulkomaisen työvoiman liik-kuvuutta maahan ovat osanneet hyö-dyntää laajentumisen taloudellisestiparhaiten. EU-komission mukaan en-nen kaikkea Britannia, Irlanti ja Ruotsiovat saaneet motivoitunutta työvä-

keä uusista jäsenmaista paikkaamaantyövoimapulaansa.

Lemmetty uskoo, että myös Suo-mi hyötyy työvoiman liikkuvuuden va-pauttamisesta.

– Siirtymäajoista luopuminen siir-tää ainakin osan ulkomaisesta vuokra-työvoimasta työsuhteeseen suoraansuomalaisiin yrityksiin. Tämä puoles-taan tuo lisää verotuloja Suomeen.

Siirtymäajoista luopuminen kui-tenkin edellyttää, että EU-kansalaisiakoskevaa rekisteröintimenetelmää kehi-tetään. Myös kolmikantainen työryh-mä, joka valmisteli selonteon siirtymä-ajoista, esitti rekisteröinnin tiukentamis-ta.

LEHTIKUVA/KIMMO RÄISÄNEN

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 622

Vaatimukset prosenttipohjaisista pal-kankorotuksista ja verotuksen keventä-misestä ovat asioita, joita AKAVA onvaatinut jo pitkään. Kuitenkin esimer-kiksi työaikojen lisäjoustoissa tulee esiintyönantajien ikipäämäärä: kasvavienvoittojen repiminen palkansaajien sel-känahasta.

Keskustelunavauksena työnantaji-en ulostulo on myönteinen. On hyvä,että työmarkkinoiden seisovaa vettäyritetään saada liikkeelle sopimusneu-vottelujen välillä.

EK valittaa jälleen kerran Suomentyövoimakustannuksista. Ne ovat Eu-roopan korkeimmat Tanskan, Saksan jaBelgian jälkeen. Tämä ei kuitenkaan näypalkoissa. Erityisesti ylempien toimihen-kilöiden bruttoansiotaso on eurooppa-laisittain heikko. Kun mukaan otetaanvielä kireä verotus, ollaan ostovoimas-sa läntisen Euroopan häntäpäässä.

Eurooppalaisen vertailun perus-teella palkkoja Suomessa olisi varaavähän nostaakin, mutta tämä tuskinsopii työnantajille. He alentaisivat mie-lellään veroja, mikä on korkeasti vero-tettujen ylempien toimihenkilöidenkannalta hyvä asia sekin. Tällöin koro-tukset maksetaan kuitenkin pääasiassavaltion eli veronmaksajien pussista.

Maltillinen kehitys vaijoustohelvetti?

EK ei sano suoraan, että keskitetyistäsopimuksista pitäisi luopua, mutta kri-tiikki on kovaa. Huolimatta järjes-telmän jäykkyyksistä ovat keskitetyttuloratkaisut olleet takaamassa kilpai-lukykymme suotuisaa kehitystä. Palkan-

Ari Åberg

viestintäjohtaja

Tekniikan

Akateemisten

Liitto

Työnantajien työmarkkina-avausherättää kysymyksiä

Helmikuussa julkistettuja Elinkeinoelämän keskusliiton työmarkkinapoliittisia linjauksia selailee ristiriitaisin tuntein.

korotukset ovat olleet maltillisia kunmukaan on voitu kytkeä muita ele-menttejä kuten veronalennuksia.

Sopimusjärjestelmämme kaipaakehittämistä - tästä ei liene kauheaa eri-mielisyyttä. Mutta kun palkansaajat pu-huvat asioiden joustavasta sopimisestaeri tasoilla, merkitsee joustojen lisäämi-nen työnantajille direktio-oikeuden li-säämistä.

Tämä lisäämispyrkimys tekeemyös ymmärrettäväksi (muttei hyväk-syttäväksi) sen, että työantaja vaatiijoustojen nimissä asioiden viemistä yri-tystasolle, muttei ole valmis paranta-maan paikallisen sopimisen edellytyk-siä. Esimerkiksi ylempien luottamus-miesten asema on edelleenkin heikko.Tiedonsaantimahdollisuuksia rajoite-taan, ajankäyttömahdollisuudet pide-tään minimissä ja korvauksetkin ovatvähän sitä sun tätä. Mikäli sopimusjär-jestelmää halutaan joustavoittaa, onsopimisen edellytyksiä eri tasoilla pa-rannettava.

Työelämästä on työntöä

EK puhuu tavoitteissaan kauniisti työnja perhe-elämän yhteensovittamisentärkeydestä. Kuitenkin se samalla hai-kailee työajan pidentämisen peräänväittäen, että työaika on Suomessa EU-maiden lyhyimpiä. Ylempien toimihen-kilöiden kohdalla tämä ei pidä paik-kaansa. Ylemmät tekevät vuodessa työ-tä 1 914 tuntia, mikä hyvin vastaatyönantajan tilaston kärkimaan Liettu-an vuosittaista työaikaa.

Työnantajat haluavat myös hei-kentää työeläkkeitä. Perusteena ovat

kasvavat kustannukset. Täytyy muistaa,että työntö työelämästä pois on mo-nissa tapauksissa jopa voimakkaampaakuin veto eläkkeelle. Tänä irtisanomis-ja yt-neuvottelujen leimaamana aikanaon työnantajapuoli ollut tässä työntö-touhussa kovin aktiivinen.

Vetäytyminen eläkkeelle toki kiin-nostaa myös palkansaajia. Syyt ovat pit-kälti työelämässä. Milloinkahan työ-markkinoilla ymmärretään, että pitkäpäivittäinen, viikoittainen ja vuosittai-nen työaika lyhentää elinikäistä työai-kaa. Pyrky eläkkeelle mahdollisimmanvarhain kasvaa. Kynttilässä kun on vainkaksi päätä.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 23

Kysymyksiin etsittiin vastauksia Euroo-pan elin- ja työolojen kehittämissäätiönkunnianhimoisessa ja laajassa tutkimus-hankkeessa ”Quality of life in Europe”.Tutkimusaineisto kerättiin haastatte-lututkimuksella 28 Euroopan maassa.Mukana olivat EU:n vanhat ja uudetjäsenmaat sekä kolme jäsenehdokasta.

Eri maiden välinen vertailu ei olehelppoa, sillä vastaajien subjektiivisetarviot elämästään ja elinolosuhteistaanvoivat poiketa paljonkin todellisistaobjektiivisista olosuhteista. Suomalais-ten elämän laadusta suhteessa muihineurooppalaisiin vastaajiin voitaneenkuitenkin tehdä varovaisia tulkintoja.

Suomi, kuten muutkin Pohjois-

Elämän laatua Euroopassa

Mitkä tekijät yhteiskunnassa ja työelämässä vaikuttavat ihmisten kokemiin mahdollisuuksiin elää onnellista, antoi-saa ja tervettä elämää? Mikä on julkisen sektorin tehtävä kansalaisten elämänlaadun parantamisessa?

Suomi EU-15 EU-10 HM-3

ka. ka. ka.

Subjektiivinen hyvinvointiYleinen tyytyväisyys elämään 1 8.0 7.2 6.1 5.6

Koettu onnellisuus1 8.1 7.6 6.9 6.6

Optimistinen tulevaisuuden suhteen 2 44 % 19 % 18 % 26 %

Aineelliset olotEi varaa viikon lomamatkaan vuodessa 2 21 % 24 % 61 % 70 %

Koettu taloudellinen ahdinko 2 6 % 10 % 39 % 47 %

Terveys- ja hoitopalvelutTyytyväisyys omaan terveydentilaan 1 7.8 7.5 6.8 7.1

Pitkäaikainen sairaus2 38 % 20 % 32 % 23 %

Tyytyväisyys terveydenhoitopalvelujen laatuun 1 7.3 6.4 5.0 4.3

Työelämä ja työolotTyön menettämisen pelko 2 8 % 8 % 17 % 27 %

Koettu työtyytyväisyys1 1 7.9 7.4 6.9 6.7

Kokee käyttävänsä liian paljon aikaa työhön 2 29 % 31 % 34 % 52 %

1 Asteikko 1–102 %-osuus vastaajista

Elämän laatua kuvaavia tunnuslukuja Suomessa,vanhoissa EU-jäsenmaissa (EU-15), uusissa jäsenmaissa (EU-10)ja jäsenyyttä hakevissa maissa (HM-3)

Lähde: European Foundation for the Improvement of Living

and Working Conditions, Quality of life in Europe. 2004.

maat, sijoittuu useimpien tunnusluku-jen kohdalla eurooppalaiseen kärkeen.Suomalaiset olivat keskimäärin tyyty-väisempiä elämäänsä ja optimistisem-pia tulevaisuutensa suhteen kuin Eu-roopan kansalaiset keskimäärin. Myöstaloudelliset resurssit ja turvallisuus ko-ettiin täällä muuta Eurooppaa parem-pana.

Sairas vai terve?

Eri maiden välinen vertailu ja tulkintavaikeutuu kuitenkin esimerkiksi koettuaterveydentilaa koskevien kysymystenkohdalla. Suomalaisista vastaajista lähes40 prosenttia ilmoitti kärsivänsä josta-kin pitkäaikaissairaudesta tai -vammas-

ta. Osuus oli korkein tässä vertailuase-telmassa. Yleinen tyytyväisyys omaanterveydentilaan ei juurikaan ollut mui-ta eurooppalaisia parempi. Jopa kol-messa hakijamaassa (Bulgaria, Romania,Turkki) vastaajat olivat lähes yhtä tyy-tyväisiä terveydentilaansa kuin Suomes-sa.

Tulokset herättävät pohtimaan,päteekö tässäkin vanha viisaus tiedonja tuskan lisääntymisen yhteyksistä.Suomen korkeatasoinen terveyden-huolto saattaa paljastaa tehokkaamminja nopeammin erilaisia pitkäaikaissaira-uksia kuin esimerkiksi terveydenhoito-palvelut kolmessa uudessa hakijamaas-sa.

Työttömyys pelottaa uusissaEU-maissa

Työn menettämisen ja työttömyydenpelko oli selvästi suurempaa uusissa EU-10 jäsenmaissa ja hakijamaissa. Koetus-sa työtyytyväisyydessä ei kuitenkaanollut suuria eroja eri maaryhmittymienvälillä. Työhön käytettyä aikaa piti liianpitkänä joka toinen hakijamaissa asuvavastaaja, muualla Euroopassa asuvistanoin joka kolmas.

Laajan hankkeen ensimmäinenosaraportti ‘Quality of life in Europe’(2003) avaa kiinnostavan ikkunan Eu-rooppaan. Kokemusten laaja kirjo erimaissa vakuuttaa lukijan siitä, että EU:npoliittiset päättäjät työskentelevät ää-rettömän monitasoisen ja moniarvoi-sen Euroopan ja eurooppalaisuuden pa-rissa.

Eurooppalainen

tutkimuslaitos on

julkaissut hankkeesta

useita osaraportteja,

joissa käsitellään

eurooppalaista

hyvinvointia, perheitä,

työtä, tuloeroja,

asumista ja ajankäyttöä.

www.eurofound.eu.int

Ulla Aitta

työelämän tutkija

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 624

Humanistien ura- ja rekrytointipäivientavoite oli tukea humanistien laadullis-ta ja määrällistä työllistymistä.

– Monikulttuuriset luovan talou-den työmarkkinat tarvitsevat humanis-teja, joiden vahvuuksia ovat kokonai-suuksien hallinta, hyvä yleissivistys, kriit-tinen ja luova ote sekä kulttuurinen jakielellinen osaaminen, Akavan Erityis-alojen toiminnanjohtaja Salla Luoman-mäki luetteli.

Akavan Erityisalojen ja Kluuvintyövoimatoimiston tuottaman urapäi-vän ohjelmassa olivat muun muassa cv-klinikka, neuvoja työelämän pelisään-nöistä tarjoava lakimieskonttori jatyönantajien rekrytointitori.

Tapahtumassa julkistettiin Huma-nistina työelämään -opas, joka esitte-lee humanistien työmarkkinoita, edun-valvontaa sekä humanistikoulutuksensaaneiden tuttuja ja uusia uramahdol-lisuuksia.

Nykytyömarkkinat tarvitsevathumanisteja

Humanistiopiskelijoille ja vastavalmistuneille suunnattu Humanisti URA 2006 oli suurmenestys. Tilaisuus veti maa-liskuussa Helsingin Vanhalle Ylioppilastalolle yli 500 osanottajaa.

Pätevyys ja vahva luottamus

Professori Timo Airaksinen käsitteli vas-tuuta ja luottamusta ammatti-identi-teetin perustana.

Hänen mielestään humanistisenkoulutuksen saaneilla on mainostami-sen arvoisia vahvuuksia. Filosofian ter-mein kyse on koulutusvastuusta, päte-vyysvastuusta, sosiaalisesta vastuusta jaluottamuksesta.

Koulutusvastuu tarkoittaa teo-reettista, tieteellistä, arvovapaata kou-lutusta, joiden tuloksena on tietyn alanprofessio. Airaksinen painotti sanojatieteellinen ja arvovapaa.

Pätevyysvastuu tarkoittaa sitä, ettätietty auktoriteetti antaa todistuksen,jonka perusteella ihminen on pätevähoitamaan tehtäväänsä. Maisterintut-kinto on osoitus tietyn alan maisterita-

soisesta pätevyydestä.Sosiaalinen vastuu tarkoittaa sitä,

että ihminen ilman korvausta huoleh-tii esimerkiksi ympäristön viihtyisyydes-tä. Hoivavastuu on sosiaalisen vastuunalalaji. Kun lapselle annetaan lemmik-kieläin, hän oppii huolehtimaan siitä.Timo Airaksisen mielestä humanististenalojen ihmisten vahvuuksiin kuuluu so-siaalinen vastuu.

Sanaparilla “vahva luottamus”Timo Airaksinen tarkoittaa syvää luot-tamusta, jota tunnetaan jotakin ihmis-tä kohtaan ilman, että ihmisen tarvit-see todistaa luotettavuuttaan.– Työelämässä tarvitaan juuri tällaistavahvaa luottamusta. Silloin ihmisellä onvapaus hoitaa tehtävänsä parhaaksi kat-somallaan tavalla. Ilman vahvaa luotta-musta ihminen on työssään koneenasemassa, hän sanoi.

Anitta Valtonen

vapaa toimittaja

– Ihminenkaipaa työssäänsitä, että häneenluotetaan.Silloin asiattulevat hoide-tuiksi, professoriTimo Airaksinensanoo.

Akavan Erityis-alojen toimin-nanjohtaja SallaLuomanmäelläon arvokasneuvo työpaikka-hakemuksenlähettäjille.– Älkää tehkömonisivuistaCV:tä PowerPoin-tilla. Se ei ehkäaukea vastaanot-tajan koneellaeikä hänellä oleaikaa lukeamonisivuisiahakemuksia.

KU

VA

T: A

NIT

TA V

ALT

ON

EN

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 25

Nexstim Oy:ssä työskentelevällä MariaIholla on englanninkielinen titteli: Se-nior Technical Writer. Hän kirjoittaateknisten laitteiden, kuten Nokian kän-nykän, käyttöohjeita.

Hän on filologi, joka rakastaa työ-tään. Mutta ensin olivat ne valmistu-misen jälkeiset vaikeat vuodet. Vakitui-sen työn saaminen kesti viisi vuotta.Vihdoin tärppäsi.

Työssään hän tarvitsee sekä gene-ralistin että spesialistin taitoja.

– Generalistin taitoihin kuuluvatoman itsensä tuntemus ja ihmissuhde-taidot, uteliaisuus, kyky ymmärtää ko-konaisuuksia, kyky suodattaa tietoa jakyky olla tuottava.

Hän toteaa, että erilaiset tietoko-neohjelmat oppii viikossa, kun kunnol-la paneutuu.

Rakastan työtäni

FM Heile Kaarna tuli urapäiville katso-maan, löytyisikö hänen kaltaiselleenmarginaalitapaukselle mitään lääkettä.Hän valmistui vuonna 2004 pääainee-naan yleinen historia. Gradunsa hänteki Yhdysvaltain ulkopolitiikasta. Hänosaa sujuvasti englantia ja espanjaa.

Nyt hän on kaksinkertaisessa lou-kussa, osittain yli-, osittain väärinkou-lutettu. 90-luvun alussa hän valmistuimerkonomiksi, mutta meni yliopistoon,koska uskoi sitä kautta saavansa kiin-nostavan työn.

– Silloin historianopettajille oli töi-tä. Nyt merkonomiopintoni ovat van-hentuneet, tilalle ovat tulleet traden-omit.Pari vuotta hän on turhaan hakenuthistorian opettajan töitä.– Tänä aikana on ollut avoinna kaksikokoaikaista työpaikkaa, loput määrä-aikaisia. Paikkaan, jota viimeksi hain, tulisata hakemusta.Opettajakokemusta hänelle on kerty-nyt pikku pätkistä noin kaksi vuotta.Se ei riitä, kun hakijoina on ihmisiä, joil-la on kymmenen vuoden kokemus.Heile luettelee syyt, joiden vuoksi ti-

Miten saisin vakituisen työn?

Urapäivän jälkeen Heile Kaarna ontoiveikas.– Humanistisen ammattikorkea-koulun kautta voin hakea aikuiskou-lutukseen, jossa opintoihin kuuluutyössäoppimisjaksoja.

Maria Iho kehottaa työtä hakeviahankkimaan itselleen mentorin, joltavoi oppia.– Katsokaa ja ottakaa opiksi.Matkikaa. Kierrättäkää taitojanne.

– Työnhakijan pitää pystyä tarjo-amaan työnantajalle jotakin ekstraa.Omassa työssäni on hallittava proses-sit, projektinhallinta ja käytettävyys.

Maria Iho kumoaa painokkaastiyhden harhakäsityksen.

– Humanisteille sanotaan, että teette ymmärrä rahan päälle mitään. Seei pidä paikkaansa. Kun joutuu huo-lehtimaan jostakin projektista, varmas-ti oppii ymmärtämään, mitä mikinmaksaa.

Vakituista paikkaa vailla oleviaMaria Iho kehottaa hankkimaan itsel-leen mentorin.

– Miettikää, tunnetteko jonkun,jonka taitoja arvostatte ja jolta voisitteoppia. Kertokaa muille, mitä olette op-pineet.

seen, joka työharjoittelun kautta tarjo-aisi väylän kokopäivätyöhön.

Hän ei ole toimeton eikä apaatti-nen. Pari vuotta hän on tehnyt vapaa-ehtoistyötä lasten ja nuorten parissa.Hän harrastaa psykologiaa, filosofiaa,kirjallisuutta ja maalaamissta.

– Mutta harrastus on harrastus.Haluan päästä kunnon töihin. En haluamiksikään pilipalipirtanauhatutkijaksi,hän sanoo.

lanne on umpikujassa.– Historian opetuksen tuntimää-

rät vähenivät kouluissa 90-luvun puoli-välissä, kun kouluja lakkautettiin kunti-en säästötoimien seurauksena. Lakkau-tettujen koulujen opettajat ovatsaaneet uudet vakinaiset paikat.

– Humanistit kilpailevat ammatti-korkeakouluista valmistuneiden kanssa.Ammattikorkeakouluista valmistuu pä-teviä koulukuraattoreja tehtävään, jokaon alkanut kiinnostaa minua. Siihentehtävään pitää olla spesialisti, yleishu-manisti ei riitä.

Heile Kaarnan mielestä maisteri-koulutusta pitäisi ehdottomasti vähen-tää.

– Maisterien arvostus laskee, kunheitä tehtaillaan.

Nyt Heile tekee keikkatöitä. Pääs-täkseen keikkaruljanssista hän on val-mis vielä yhteen koulutukseen, sellai-

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 626

Enemmistö AKAVAn palvelukartoituk-seen osallistuneista vastaajista on tyy-tyväinen keskustoimistoon ja erityises-ti sen henkilöstöön. Kaksi kolmesta onvähintään melko tyytyväinen toimin-taan yleensä.

Henkilöstön tavoitettavuutta eipidetä aivan yhtä hyvänä, vaikka enem-mistön (64 %) mielestä tässäkin suh-teessa on syytä olla ainakin melko tyy-tyväinen.

Useampi kuin neljä viidestä tutki-mukseen osallistuneesta kertoi olleen-sa yhteydessä keskustoimistoon kulu-neen vuoden aikana. Vain harvojen(5 %) yhteydenotot ovat kuitenkaan ol-leet jokapäiväisiä. Joka viides oli tehnytniin vähintään noin kerran viikossa, kol-masosa 1–3 kertaa kuukaudessa.

AKAVAn hallituksen jäsenet ja va-rajäsenet ovat pitäneet keskimääräistä

Sakari Nurmela

yksikönjohtaja

TNS Gallup

Keskustoimiston palvelut arvioitu

TNS Gallupin tekemän tutkimuksen mukaan AKAVAn keskustoimiston henkilöstöön ollaan tyytyväisiä. Yhtey-denpidossa sähköposti on suosituin väline, ja tietoa haetaan runsaasti myös internetistä.

aktiivisemmin yhteyttä. Heistä peräti 14prosentin kontaktit ovat olleet päivit-täisiä, 38 prosentin lähes viikoittaisia.

Sähköposti suosituin

Valtaosa eli 87 prosenttia vastaajista oliottanut työasioissa keskustoimistoonyhteyttä sähköpostitse. Kukaan ei moit-tinut keskustoimistoa ja sen väkeä hi-taudesta vastattaessa näihin viesteihin.45 prosenttia antoi asiasta kiitettävänarvion ja 53 prosentille vastaukset oli-vat tulleet jokseenkin ripeästi.

“Sähköinen” asiointi on muuten-kin ollut yleistä. 79 prosenttia kertoi ha-keneensa tietoa AKAVAn nettisivuiltatai sisäisiltä sivuilta, 59 prosenttia kysy-neensä neuvoa puhelimitse tai sähkö-postitse.

Yhtä moni on osallistunut semi-naariin, neuvottelupäivään tai koulu-

tustilaisuuteen. 69 prosenttia kertoikäyneensä kokouksissa tai verkostojentapaamisissa.

Tietoa tarjolla tyydyttävästi

Enemmistö saa mielestään vähintäänmelko hyvin tietoa AKAVAn toimin-nasta ja linjauksista. Kaksi kolmesta(68 %) tietoa saaneesta oli sitä mieltä,että on saanut kaipaamansa informaa-tion riittävän nopeasti.

61 prosenttia kertoi saavansa tie-don AKAVAn tiedotteista, joka toinenvastaaja nettisivuilta. Lähes yhtä moni(47 %) saa järjestöä koskevaa tietoaAkavalainen-lehdestä.

Vaikka nettisivut osoittautuivattärkeäksi tiedonlähteeksi, harvat käyt-tävät niitä aktiivisesti. Vain 3 prosent-tia käy niillä päivittäin ja 24 prosenttiaviikoittain, 40 prosentin tyytyessä 1-3

AKAVAnkeskustoimis-tossatyösken-teleetällähetkellä31henkilöä.

TARJA ARKIO

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 27

Tiedotteet 64

50

47

39

37

35

32

27

26

24

23

19

17

10

5

%

32

31

12

5

14

18

11

4

8

21

11

25

8

12

2

16

% 20 % 40 % 60 %

www.akava.fi

Akavalainen-lehti

Oman liiton kollegat

Keskustoimiston järjestämätkokoukset ja palaverit

Tiedotusvälineet

AKAVAn keskustoimistonhenkilökunta

Asiakirjat

AKAVAn toimielinten jäsenet

Seminaarit jakoulutustilaisuudet

Jäsenjärjestöjen lehdet

AKAVAn Intranet

Koulutustilaisuudet

Aluetilaisuudet

Muu

Ei osaa sanoa

Saa yleensä tiedon

Pitäisi kehittää

Tärkeimmät AKAVAn toimintaa ja linjauksiakoskevat tiedonlähteet (%)

Tyytyväinen

Ei tyytyväinen eikä tyytymätön

Melko tyytymätönMelko tyytyväinen

Ei osaa sanoa

Tyytymätön

Kaikki

Hallituksen jäsenet

Toimikuntien jäsenet

Jäsenjärjestöjen johto

Asiamiehet

Sihteerit

AOVAn jäsenet

Aluetoimikunta

Muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Tyytyväisyys AKAVAn keskustoimistoon:toiminta kokonaisuudessaan (%)

11 56 19 4 9

25 70 5

11 61 14 15

4 67 19 11

10 63 14 2 10

15 50 23 12

9 82 9

8 33 38 3 18

14 55 18 5 9

vierailuun kuukaudessa. Noin jokakymmenes käyttää sivuja tuskin lain-kaan. Sisäiset sivut ovat harvempienkäytössä, vaikka niitäkin käyttää vajaatkaksi kolmasosaa.

Netin käyttäjät antoivat kohtalai-sen hyvää palautetta. 20 prosenttia ker-too saavansa tarvitsemaansa tietoaAKAVAn www-sivuilta, 73 prosenttiayleensä, joskaan ei aina.

Tutkimukset luotettavia

Enemmistö uskoo keskusjärjestön teke-miin selvityksiin ja tutkimuksiin. Jokatoisen mielestä ne ovat luotettavia jajoka kolmannen mukaan melko luotet-tavia. 18 prosenttia arvioi niistä olevanpaljon hyötyä omassa työssään, 39 pro-senttia melko paljon. 17 prosenttia ko-kee, etteivät kyseiset selvitykset tuotaheille vastaavaa hyötyä.

Kaikkein tarpeellisimpina pidetytpainotuotteet ovat AKAVAn työmark-kinatutkimus ja Tulopoliittinen sopi-mus 2005–2007. Kärkeen sijoittuvatmyös Akavalaiset työmarkkinat, Akava-lainen-lehti, sekä suuntaviivat 2004-2007 ja Kehittyvä asiantuntijuus AKA-VAn työelämän tavoitteet -julkaisut.

Toimikuntiin ollaan tyyty-väisiä

AKAVAn hallituksen ja toimikuntienjäsenet arvioivat myös toimikuntientyöskentelyä. Palaute oli vähintään koh-talaisen hyvää. Eniten kehuttiin kokous-materiaaleja ja sihteerityötä kokonai-suudessaan. Vain materiaalin toimitus-aikataulu herätti jonkin verran kritiikkiä.

Lausuntotyöskentely herätti tyyty-mättömyyttä 19 prosentissa. Tämä oli-kin ainoa asia, johon enemmistö ei ol-lut tyytyväinen, joskin 44 % oli.

Tutkimus toteutettiin Internet-kyse-lynä joulukuussa 2005. Se suunnat-tiin yhteensä 700 AKAVA-yhteisöntoimijalle. Kyselyyn vastasi 355 hen-kilöä, mikä nostaa vastaamisaktiivi-suuden 51 prosenttiin. Tätä voi ny-kypäivänä pitää varsin hyvänä tulok-sena. * Aluetoimikunnissa tutkimukseen vastasivat työvaliokuntien jäsenet

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 628

Työnantajalinnake EK vaati äskettäin20 000 ulkomaalaisen ottamista Suo-meen pikatahdilla joka vuosi. Ajatuk-sena olisi pelastaa maamme työmark-kinat ikääntymiseltä ja työvoimapulal-ta. Toisaalla taas ulkomaalaisten niskaansysätään syyt työttömyydestä ja monis-ta muista vitsauksista.

Tieteellinen ja tosiasioihin perus-tuva keskustelu maahanmuuton vaiku-tuksista onkin valitettavan harvinaista.Sellaisen pohjaksi kelpaa erinomaisestiRuotsin akateemisten huippujen tuoreteos “En gränslös europeisk arbetsmark-nad”. Se käsittelee erityisesti ihmistenja palvelujen liikkuvuutta yhteiseuroop-palaisilla työmarkkinoilla.

Kirjan pääviesti on, että maahan-muuttoon liitetyt ongelmat ja odotuk-set ovat ylimitoitettuja.Ensinnäkään maahanmuutosta ei oleratkaisua työmarkkinoiden ikääntymis-kehitykseen. Suomeenkin täytyisi tullavuosittain kymmeniä tuhansia nuoriamuuttajia, jotta kehitys saataisiin edespysäytettyä. Tavanomaisesti muuttajatovat keskimääräistä nuorempia, muttakokemusten mukaan heidän ikäraken-teensa alkaa pikku hiljaa muistutta-maan alkuperäisväestön lukuja. Lisäksiedellä mainitun kokoista muuttoa eiole näköpiirissä.

Toiseksi maahanmuutolla ei myös-kään voida yksin ratkaista työvoimapu-laa. Jokainen maahanmuuttaja kuluttaaja käyttää palveluja, mikä puolestaan li-sää työvoiman kysyntää. Kokonaisuu-tena katsoen työvoimapulan lieventä-minen jää rajalliseksi.

K i r j a - a r v i o

Markus

Penttinen

kansainvälisten

asioiden päällikkö

Tosiasioita maahanmuutosta - mitkä ovatkaan todelliset työmarkkinavaikutukset?

Maahanmuutto herättää ristiriitaisia tunteita. Sitä voidaan syyttää tai kiittää melkein mistä vaan.

Kirjassa maahanmuuton seurauk-sia ikääntymiskehitykselle ja työvoima-pulalle kuvataankin lähinnä jarruttavik-si ja lieventäviksi. Tämä on kaukana sii-tä ihmelääke-ajattelusta, joka näkyyajoittain suomalaisessakin keskustelus-sa. Kirjasta voi myös vetää sen johto-päätöksen, että taitavasti käytettynä -nuoria ja osaavia muuttajia valikoiden- siirtolaisuus voisi olla yksi keino mui-den joukossa vastaamaan työmarkki-noidemme tuleviin haasteisiin. Kirjoit-tajat eivät kuitenkaan käsittele sitäosaamista, kansainvälistymisen pää-omaa ja muita myönteisiä seikkoja, joi-ta harkitulla maahanmuutolla voitaisiinlisätä.

Teos laittaa yksiselitteisesti jauhotsuuhun niille, jotka väittävät työttö-myyden johtuvan maahanmuutosta.Maahanmuuttajien määrän ja työttö-

myyden välillä ei ole voitu osoittaa ole-van selkeää yhteyttä. Jos näin olisi, niinmiksi Suomen työttömyys on kaksin-kertainen Ruotsiin nähden, vaik-ka naapurimaassamme on maahan-muuttajia moninkertainen määrä.

Palkanalennuksista maahanmuut-tajia on myöskin turha syyttää. Yleistäkytköstä maahanmuuton ja palkkake-hityksen välillä ei ole pystytty näyttä-mään toteen. Sen sijaan joillain tietyilläaloilla palkankorotukset saattavat lie-ventyä runsaan ulkomaisen työvoimantarjonnan vuoksi.

Mielenkiintoinen on kirjan havain-to, miten paljon maahanmuutto voivaikuttaa alkuperäisväestön ammatin-valintaan. Joistain ammateista tulee yhäsuuremmassa määrin maahanmuutta-jien hallitsema ja alkuperäisväestönosuus vähenee. Tämä ei aina välttämät-tä tarkoita sitä, että kyseiset ammatitolisivat vähän arvostettuja tai huonoja.

Toukokuun alkupuolella poistuvatliikkuvuuden siirtymäajat uusien EU-jä-senmaiden työntekijöiltä Suomeen. Nii-nä aikoina on varmasti odotettavissanäkyviä keskusteluja siirtolaisuudesta.Siihen osallistuva saisi tästä kirjasta val-lan erinomaista ja tosiseikkoihin perus-tuvaa tietoa. Kirjaa sopisi lukea myöstyönantajapuolella ja palkansaajaliik-keessä.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 29

T u t k i t t u a

Sosiaali- ja opetusalalla altistuu väkivallalle

Sosiaalialan työ ja opetustyö ovat neljän kärjessä tarkastelta-essa työntekijöiden väkivaltaisten työtapaturmien määrää.Akavalaisista altistuvat usein väkivallalle myös päivähoidossasekä terveyden- ja sairaanhoidossa työskentelevät.

Vuonna 2003 sosiaalialan työssä väkivaltainen tapatur-ma kohtasi 169 henkilöä, opetusalalla 116 ihmistä ja lastenpäivähoidossa 89 työntekijää. Kärjessä on terveyden- ja sai-raanhoitotyö 339 tapauksella, toisena vartiointi- ja suojelu-työ, 285 tapaturmaa.

Nainen joutui väkivallan kohteeksi 58 prosentissa tapa-uksista.

Miesten väkivaltaisista työtapaturmista 32 prosenttiasattui 25–34-vuotiaille. Ikäluokan osuus kaikista työllisistä

miehistä oli 22 prosenttia.Naisiin kohdistuneet väkivaltatyötapaturmat jakautui-

vat tasaisesti ikäluokkien kesken. Työllisten määrään ver-rattuna naisista väkivallalle altteimpia olivat 25–34-vuoti-aat. Ikäluokan osuus työllisistä oli 20 prosenttia, mutta vä-kivaltatyötapaturmista 26 prosenttia.

Vuonna 2003 väkivaltainen työtapaturma sattui 1 464henkilölle. Työtapaturmien luokittelussa noudatettiin EU:ntilastoviraston ohjeita, ns. ESAW-luokitusta.

Noora Hintikka ja Kaija Leena Saarela: Väkivaltatyöta-paturmat vuonna 2003, Tampereen teknillinen yliopisto,Turvallisuustekniikan laitos, raportti 92, Tampere 2005

Lisätietoa: turva.me.tut.fi/julkaisut/Raportti92.pdf.

Akavalaiset suhtautuvat globalisaatioon myönteisimmin

Akavalaisten mielestä globalisaatio on sekä kansallisesti ettäkansainvälisesti myönteinen asia. STTK:laiset katsovat, ettäglobalisaatiosta ei ole juurikaan kansallista hyötyä. SAK:laisetpitävät globalisaatiota arveluttavana sekä Suomelle että kan-sainvälisesti. Evan asennetutkimuksen mukaan EU-myönteiset kansalai-set, kokoomuslaiset ja opiskelijat uskovat eniten, että Suo-melle on hyötyä globalisaatiosta. Kansainvälisesti globalisaa-

tiota pitävät myönteisenä RKP:n kannattajat, yleensä akatee-misesti koulutetut ja akavalaiset. Naiset suhtautuvat tutkimuksen mukaan globalisaatioonselvästi miehiä optimistisemmin.

Kai Torvi ja Pentti Kiljunen: Ikkunat auki maailmaan,EVAn Suomi, EU ja Maailma -asennetutkimus 2006, Talous-tieto Oy, Helsinki 2006

Lisätietoja www.eva.fi.

Sosiaalinen vuorovaikutus palauttaa työkykyä

Tukitoimien avulla työllistyneet mielenterveyskuntoutujat pi-tävät työssä tärkeimpänä mahdollisuuksia sosiaaliseen vuo-rovaikutukseen. Myös taloudellisen aseman koheneminen jaitsetunnon vahvistuminen arvostetaan korkealle. Yli puolet katsoo arkirytmiin pääsemisen tärkeimmäksimuutokseksi. Jo istuminen aamuruuhkassa riittää kohenta-maan kuntoutujan mieltä.

Työpaikkakoulutuksella legitimoidaan muutoksia

Työpaikkakoulutus lisää sivujuonteena sekä johdon että työn-tekijöiden tietoa työprosessista. Tätä ei kuitenkaan juuri käy-tetä hyväksi, sillä koulutuksella pyritään usein legitimoimaantyöpaikan muutostilanne ja muuttamaan henkilöstön asen-teita. Niinpä suurin osa työpaikan innovaatiopotentiaalistajää käyttämättä.

Työpaikkakoulutus on paitsi työnantajan satsaus henki-löstöön, myös työntekijän satsaus työnantajaan, sillä vapaa-ajan käyttöä koulutukseen pidetään itsestäänselvyytenä.

Anu Järvensivu: Koulutus työpaikalla: legitimointia vailuovaa toimintaa? Työpoliittinen tutkimus 2006.

Koonnut: UP/Birgitta Suorsa

Kuntoutus onnistui sitä paremmin, mitä enemmän ihminenpystyi vaikuttamaan työtahtiinsa, työn määrään ja työn si-sältöön. Jukka Valkonen, Ulla Peltola ja Kristiina Härkäpää: Työtä, tu-kea ja mielenterveyttä –Kokemuksia mielenterveyskuntou-tujien työllistymismalleista, Kuntoutussäätiö, Helsinki 2006.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 630

Suomalaisten alkoholinkäyttö on selke-ästi muuttunut. Viimeisten neljänkym-menen vuoden aikana kulutus on lä-hes viisinkertaistunut ja parina viimevuonna kasvu on edelleen kiihtynyt.Tämän seurauksena alkoholihaitat ovatlisääntymässä ja ne heijastuvat myöstyöelämään. Työterveyshuollon asiak-kaista noin joka viidennen miehen jajoka kymmenennen naisen alkoholinkulutus on riskitasolla.

Tiedottamisella ja henkilöstön,työnantajien ja työterveyshuollon yh-teistyöllä voidaan vaikuttaa asenteisiintyöyhteisössä ja madaltaa päihdeongel-mien puheeksi ottamisen kynnystä.

Päihdeongelmiin puututtava varhainmyös työpaikoilla

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt ovat sopineet uudesta hoitoonohjaussuosituksesta. Siinä korostetaan ennaltaeh-käisyn ja varhaisen puuttumisen merkitystä päihdeongelmien hoitamisessa.

Keskusjärjestöt suosittelevat työpaikoil-le päihdeongelmien ennaltaehkäisyä,päihdeasioiden käsittelyä ja hoitoonoh-jausta sisältävän toimintamallin teke-mistä.

Keskusjärjestöt esittävät lisäksi,että Kansaneläkelaitos laatisi päihdeon-gelmaisen katkaisuhoitoon ja kuntou-tukseen liittyvät ohjeet ensisijaisestikuntoutusrahan maksamisesta. Ohjeil-la olisi tarkoitus parantaa päihdeongel-maisen toimeentulojärjestelmää työstä-poissaolon aikana ja edesauttaa hoidononnistumista.

Suositus korvaa yli 30 vuotta van-han suosituksen alkoholin ja huumeai-

neiden haittatekijöiden vähentämises-tä työelämässä ja siihen myöhemminliitetyn hoitoonohjausjärjestelmän pe-riaatteita koskevan liitesopimuksen.

AKAVA on muiden työmarkkina-järjestöjen tapaan mukana sosiaali- jaterveysministeriön Alkoholiohjelmassavuosille 2004–2007. Ohjelman tavoit-teena on ehkäistä ja vähentää alkoho-lin käytöstä aiheutuvia haittoja yhteis-työssä eri hallinnonalojen, kuntien, kirk-kojen, järjestöjen ja elinkeinoelämänkanssa.

Suositus löytyy AKAVAn netti-sivuilta osoitteesta www.akava.fi

TELA Eläketiedotus aloittaa tänä kevää-nä 35 paikkakunnalla tiedotustilaisuuk-sien sarjan, joka on kohdistettu 1946 ja1947 syntyneille. Jatkoa seuraa vuosit-tain eri paikkakunnilla ja uusille ikäluo-kille.

Tilaisuuksissa käsittelemme työ-eläkeuudistusta. Mitä joustava eläkeikätarkoittaa, mitä työssä jatkaminen pi-dempään merkitsee eläketurvassa sekämitä vaihtoehtoja löytyy työkyvyn hei-ketessä?

Kutsuttavat ikäluokat ovat niitä,joilla on lähivuosina mahdollisuus teh-dä valintoja eläke-asioissaan. Valintoja,jotka vaikuttavat henkilön koko loppu-elämän eläketurvaan.

Tilaisuuden pitopaikkakuntien janaapurikuntien vuosina 1946 ja 1947syntyneet saavat henkilökohtaisen kut-sun. Iltatilaisuudet kestävät pari tuntia.Lisätietoa: www.tela.fi

Työeläketietoajäsenille ikäluokittain

PIENYRITYSKESKUS

-25 vuotta osaamisen kehittämistä-

PIENYRITYSKESKUSEteläinen Hesperiankatu 4, 00100 Helsinki

PERUSTA OMA YRITYSYrittäjyysvalmennus Sinulle, joka olet miettinyt omanyrityksen perustamista joko pää- tai sivutoimisesti.Valmennus käynnistyy loppukeväästä 2006, ilta- jamonimuoto-opintoina Helsingissä.

Ohjelman sisältö:

• Onko minusta yrittäjäksi?• Mitä pitää tietää yritystä perustettaessa?• Liikeideasta liiketoimintasuunnitelmaksi• Yrittäjyys ja yrittäjänä toimiminen• Yritysmuodot – Tmi, Oy vai muu?• Taloushallinto – Miten saan rahat riittämään?• Juridiikka ja sopimusoikeudet – Mitkä asiat on sovittava kirjallisesti?• Markkinointi ja myynti – Mistä löydän asiakkaat?

Lisätiedot:• anne.gustafsson-pesonen@pyk.hkkk.fi tai 040 834 4217.

www.pyk.hkkk.fi

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 31

Merja Fyhrberg

järjestösihteeri

AKAVAn aluetoimikuntiintarvitaan vaikuttajia

Tänä keväänä käynnistyy jälleen haku AKAVAn aluetoimikuntiin toimikaudeksi2007–2009. Ensi vuoden alussa toimikauden pituus muuttuu kaksivuotisestakolmivuotiseksi.

Akavalaisten osaajien ja vaikuttajienhaku aluetoimikuntiin käynnistyy kes-kusjärjestön jäsenliitoille lähettämällänimeämispyyntökirjeellä toukokuunpuolivälissä. Tämän jälkeen liitot etsi-vät sopivia ehdokkaita jäsenistönsä kes-kuudesta syyskuun puoliväliin mennes-sä. Aluetoimikuntien jäsenvalinnoistapäättää AKAVAn järjestötoimikunta.

Tärkeää on, että toimintaan saa-daan mukaan parhaat mahdolliset voi-mat. Toisin sanoen akavalaisia, joilla esi-merkiksi oman työnsä kautta on tie-toa, osaamista ja kontaktiverkostotalueen päättäjiin ja vaikuttajiin. Paraslopputulos akavalaisen jäsenkunnankannalta syntyy, kun aluetoimikuntaonnistutaan kokoamaan osaajista, joi-den työ liittyy tai sivuaa aluetoiminnan

Aluetoiminta pähkinänkuoressaAluetoimikuntia on 15 ja kussakin 27 jäsentä, joista kaksi AOVAn valitsemaa, alueenyliopisto- ja ammattikorkeakoulusektoreita edustavaa opiskelijajäsentä. Aluetoimi-kunnat ovat keskusjärjestön toimielimiä, jotka huolehtivat AKAVAn aluetoiminnas-ta.

Toiminnan tarkoituksena on toteuttaa keskusjärjestön yhteiskuntapoliittistaedunvalvontaa ja vaikuttamista maakunnissa. Toiminnalla pyritään tukemaan jä-senliittojen ja neuvottelujärjestöjen eli JUKOn ja YTN:n tavoitteita erityisesti jäsen-kunnan työllistymisen edellytysten parantamiseksi sekä työhyvinvoinnin edistämi-seksi.

Aluetoimikunnat vaikuttavat muun muassa maakuntaliittojen ja TE-keskustenkautta alueella toteutettavaan työvoima- ja koulutuspolitiikkaan, tutkimus- ja in-novaatiopolitiikkaan, elinkeinopolitiikkaan sekä muihin alueiden ja koko Suomenkannalta keskeisiin kysymyksiin, joilla pärjäämisemme turvataan myös tulevaisuu-dessa. Työelämän laadullisessa kehittämisessä korkeasti koulutettujen työhyvinvoin-nin ja työssä jaksamisen edistämiseksi aluetoimikunnat vaikuttavat työsuojelupiiri-en sekä aluetyöterveyslaitosten kautta.

Jotta akavalaiset linjaukset ja painotukset näkyisivät kehittämistyössä, on kes-keistä, että AKAVA on edustettuna myös alueellisissa yhteistyö- ja päätöksenteko-elimissä. AKAVA osallistuu ja vaikuttaa muiden työmarkkina- ja elinkeinojärjestö-jen rinnalla alueiden kehittämiseen, jonka koordinoinnista vastaa sisäasiainministe-riö.

Tavoitteena on luoda edellytyksiä alueiden kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin ta-kaavalle osaamiseen ja kestävään kehitykseen perustuvalle taloudelliselle kasvulle,elinkeinotoiminnalle ja työllisyyden parantamiselle. Aluekehityslain mukaisesti ke-hittämisestä vastaavat valtio, kunnat ja aluekehitysviranomaisina toimivat maakun-

taliitot.

AKAVAn aluetoimikunnatkaudella 2007–2009

1. AKAVA Uusimaa2. AKAVA Varsinais-Suomi3. AKAVA Satakunta4. AKAVA Häme5. AKAVA Pirkanmaa6. AKAVA Kaakkois-Suomi7. AKAVA Etelä-Savo8. AKAVA Pohjois-Savo9. AKAVA Pohjois-Karjala10. AKAVA Keski-Suomi11. AKAVA Pohjanmaa12. AKAVA Pohjois-Pohjanmaa13. AKAVA Lappi14. AKAVA Kainuu15. AKAVA Etelä-Pohjanmaa

osa-alueita. Tällaisia ovat esimerkiksialueiden kehittäminen osaamiskeskuk-sineen ja hankerahoituksineen, työvoi-ma- ja/tai koulutuskysymykset, työelä-män tutkimus, luottamusmiestoimin-ta, työterveys ja työsuojelu.

Työnjako tärkeäAlueilla toimii koko joukko eri akava-laistahon edustajaa. On jäsenliittojenpiiri- ja paikallisyhdistyksiä sekä asiamie-hiä, JUKOn ja YTN:n luottamusmiehiäja yhteyshenkilöitä sekä keskusjärjes-tön alueellisia edustajia eli aluetoimi-kuntien jäseniä. Moni aktiivinen ken-tällä toimija on lisäksi mukana omanliittonsa hallinnossa, ja moni toimii sa-manaikaisesti useissa edellä mainituistayhteisöistä. Vaikka toisaalta yksilölle

saattaa olla huomattavaakin etua mo-nessa mukana olemisesta, on keskeistäosata erottaa eri tehtävät ja roolit toi-sistaan.

Erityisesti uusien toimijoiden onhyvä tuntea eri akavalaistahojentyönjako alueellisessa toiminnassa.AKAVAn piirissä sovitun ja toteutetuntyönjaon mukaisesti jäsenliitot sekäneuvottelujärjestöt JUKO ja YTNvastaavat sektorikohtaisesta sopimus-ja neuvottelutoiminnasta sekä kaikestatähän liittyvästä yksilö- ja työpaikka-tason toiminnasta. Tällaisia ovat eri-tyisesti palkkaukseen ja muihin työ-suhteen ehtoihin liittyvät kysymykset.

Keskusjärjestö puolestaan vastaaedunvalvonnasta ja vaikuttamisestaaluetasolla akavalaisia yhteisesti kos-kevissa asioissa, jotka liittyvät yhteis-kuntapoliittiseen vaikuttamiseen sekäneuvottelujärjestöjä ja jäsenliittojatukevaan työelämän laadulliseen ke-hittämiseen.

Aluetoimintaa ohjaa AKAVAn hal-litus toimikuntineen. Näitä ovat sisäl-tökysymyksissä AKAVAn työelämäntoimikunta, sosiaalipoliittinen toimi-kunta, koulutus- ja työvoimapoliittinensekä elinkeinopoliittinen toimikunta.Toiminnan koordinoinnista vastaaAKAVAn keskustoimisto.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 632

Työn ja työvoiman kohtaaminen onongelma. Toinen ongelma on työn tun-nistaminen. Usein nuori tulee aikuise-na ensimmäiseen työpaikkaan, saa en-simmäisen kontaktin työntekoon.Seinäjokelainen kansanedustaja, terve-ystieteiden tohtori Paula Risikko eh-dotti kokeiltavaksi kaksivaiheista am-matillista koulutusta:

– Kuin autokoulussa ikään. Perus-koulutuksen jälkeen kakkosvaihe suo-ritettaisiin esimerkiksi kolmen-viidenvuoden kuluttua. Yhteiskunta sitoutuisitähän jatkokoulutukseen, Risikko visi-oi.

Koulutuksen tulevaisuus puhutti Pohjanmaalla

AKAVA Pohjanmaan aluetoimikunnan järjestämä koulutuksen tulevaisuusfoorumi oli yksimielinen siitä, että Suo-mi tarvitsee huippuosaajia kaikille työn tasoille.

Kaksivaiheisen koulutuksen etunaolisi koulutusajan lyheneminen ja nuor-ten saaminen nopeammin työelämään.Myös osaamista voitaisiin näin päivit-tää.

Boliden Kokkola Oy:n tuotanto-johtaja Jarmo Herronen peräänkuulut-ti maailman parasta keskivertotyöväkeä:

– Boliden Kokkolan 700 työnteki-jästä 90 prosenttia on ns. suoristusta-son työntekijöitä. Heidän on kuitenkinoltava siinäkin maailman parhaita. Seon ainoa tapa säilyttää sinkkitehdasSuomessa, Herronen sanoo.

Paneeli vaati myös muutostaHuippuosaaja-ajatteluun: Huippuosaa-jia eivät ole vain tutkijat ja tietokone-asiantuntijat. Suomi tarvitsee huippu-osaajia kaikille tasoille, maailman par-haita työntekijöitä.

Tilaisuudessa puhuivat myös Vaa-san yliopiston rehtori Matti Jakobsson,Länsi-Suomen lääninhallituksen koulu-neuvos Maria Terttu Hautanen-Jokelaja Seinäjoen koulutusyhtymän puheen-johtaja Jorma Yli-Suomu.

A l u e i l t a

Pirkanmaalla edistetään työelämäosaamista

AKAVA Pirkanmaa on perustajajäsenenä mukana Pirkanmaalla toimivassa Työelämäosaamisen edistäminenPirkanmaalla -hankkeessa.

Markku Leiwo

Kyseessä on poikkitieteinen ja moni-muotoinen verkosto-organisaatio, jokakeskittyy työelämäosaamisen ennakoi-vaan parantamiseen työorganisaatiois-sa.

Verkosto-organisaation toimin-taan ovat sitoutuneet keskeisimmät pir-kanmaalaiset oppilaitokset, opistot jauseat tutkimus- ja koulutusyksiköt.Mukana on myös viranomaisia, paikal-lisjärjestöjä, kansainvälisiä yhteistyölai-toksia sekä kymmeniä yrityksiä ja julki-sia työorganisaatioita. Lundin Työelä-mäkorkeakoulu ja Narvan ammatillinenkoulutuskeskus mukaan lukien yhteis-työtahoja on 59.

Kehittäminen onkokonaisuus

Verkoston yleisenä tavoitteena on et-siä ja testata kehittämismalleja,- joissa työyhteisöjen ja työorganisaati-oiden toimivuus liittyy kiinteästi itsetyön kehittämiseen,- jossa henkilöstö on aloitteellinenja ottaa vastuuta kehittämisestä ja

- joka mahdollistaa organisaation op-pimisen ja uuden, myönteisen, k a n -nustavan ja luottamuksellisen työkult-tuurin syntymisen työorganisaatioissa.Työorganisaatioiden kehittämisestä ha-lutaan näin luoda itse työstä, työn or-ganisoinnista, työelämän laadusta jatyöntekijöiden hyvinvoinnista ja osaa-misesta muodostuva kokonaisuus, jo-hon liitetään kiinteästi organisaatioidentoiminnallisen ja liiketaloudellisen osaa-mistarpeen ennakointi ja osaamisen ke-hittämisen tukeminen.

Pirkanmaasta työelämä-osaamisen maakunta

Työelämäosaamisen vahvistaminen japarantaminen profiloi Pirkanmaan “työ-elämäosaamisen maakunnaksi”. Samal-la se lisää maakunnan vetovoimaisuut-ta ja kilpailukykyä. Verkosto-organisaa-tio kokoaa, siirtää ja edelleen jalostaajo olemassa olevaa ja syntyvää yhtei-söllistä asiantuntemusta, tietoa ja kou-lutusta, joka edistää työelämää, työor-ganisaatioita ja työntekoa. Huomioon

otetaan työelämän laadulliset ja raken-teelliset uudistumistarpeet lähitulevai-suudessa.

PSKJ-yhteistyötä 20vuotta

Palkansaajajärjestöjen organisoituayhteistyötä on Pirkanmaalla toteu-tettu onnistuneesti 20 vuotta. Tätäjuhlistettiin iltatapahtumalla sopi-muksen vuosipäivänä jo viime vuo-den lokakuussa, ja juhlinta huipen-tui tammikuussa Pirkanmaan pal-kansaajajärjestöjen Työllisyys- jatyövoimafoorumissa.

Satoja osallistujia houkutta-neessa tapahtumassa pohdittiinkäytännön toimenpiteitä Pirkan-maan työllisyyden parantamiseksi.Myös Työelämäosaamisen kehittä-mishanke oli foorumissa laajastiesillä. Foorumiin sisältyneissä semi-naarissa, workshopeissa ja panee-leissa pohdittiin laaja-alaisesti am-mattijärjestöjen roolia aluetasontyöllisyyden hoidon verkostoyh-teistyössä.

Hanna Ahonen

puheenjohtaja

AKAVA

Pirkanmaa

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6 33

Järjestöt luovuttivat asiaan liittyvän ve-toomuksen opintotukiasioista vastaa-valle kulttuuriministeri Tanja Karpelalle(kesk.) maaliskuun alussa. Myös AKA-VAn opiskelijavaltuuskunta AOVA al-lekirjoitti kirjelmän ja oli siten mukanatukemassa korkeakouluopiskelijoidentaloudellisen aseman parantamista.

AOVAn keskeisenä tavoitteena onedelleen opintotuen kehittäminen. Ai-heeseen liittyvä keskustelu vilkastui,kun opetusministeriön kansliapäällikköMarkku Linna sekä ministeri Karpelaantoivat maaliskuussa Keskisuomalaisen

Markus

Söderlund

opiskelija-

asiamies

AKAVA ja opiskelijajärjestöt vaativatparannuksia opintotukeen

Valtakunnalliset opiskelijajärjestöt sekä poliittiset ja työmarkkinajärjestöjen opiskelijajärjestöt ovat asettaneet ta-voitteekseen 50 euron korotuksen korkeakouluopiskelijoiden opintorahaan.

haastattelussa varovaisen tukensa opin-totuen tulorajojen korotukselle. Ope-tusministeriössä näytetään näin ollenalustavasti vihreää valoa AOVAn pitkä-aikaiselle tavoitteelle korottaa opinto-tuen vapaan vuositulon rajoja 20 pro-sentilla. Tulorajojen korottamisen puo-lesta on vedonnut useaan otteeseenmyös AKAVAn puheenjohtaja RistoPiekka.

AOVAn puheenjohtajan AnttiLehtorannan mukaan AOVA haluaaolla etulinjassa puolustamassa opiske-lijoiden taloudellisen aseman paranta-

mista, mutta myös mahdollisuutta teh-dä töitä jo opiskeluaikana.

– AOVAn ensisijaisena tavoittee-na on jo pitkään ollut opintotuen tu-lorajojen korottaminen, mutta myöskaikki muut opiskelijan taloudellistaasemaa parantavat uudistukset ovattervetulleita, Lehtoranta toteaa.

Yli 35 000 opiskelijaa sai opinto-tuen takaisinmaksuehdotuksen tänäkeväänä. Takaisinmaksupyynnön saa-neiden opiskelijoiden määrä kasvoi vii-me vuodesta yli 10 prosenttia.

Korkeakouluja kierretäänmyös keväällä

Akavalaisten liittojen tavoitteena onkohdata opiskelijat oppilaitoksissaan.Keskeinen syy järjestäytymättömyy-delle on se, ettei kukaan ole jäsenyyt-tä koskaan tarjonnut. Siksi liitot jal-kautuvat oppilaitoksiin jälleen ke-väällä – sinne missä opiskelijat ovat.AKAVA kiertää yhteistyössä liittojenkanssa ammattikorkeakouluja ja yli-opistoja seitsemällä paikkakunnallaeri puolilla Suomea helmi-touko-kuun aikana. Tavoitteena on houku-tella lisää jäseniä sekä lisätä työelä-mätietoutta opiskelijoiden keskuu-dessa. Työelämän pelisäännöistä onhyvä muistuttaa kesätöiden lähesty-essä.

Opiskelijajäsenmääräkasvoi lähes 5 %

AKAVAn korkeakoulukierrosten on-nistumisen mittarina toimii muunmuassa jäsenmääräkehitys. Suuntanäyttää olevan oikea: akavalaisiaopiskelijoita oli 1.1.2006 jo yli 95 000.Vuoden 2005 alussa opiskelijajäse-niä oli noin 91 000.

Oikaisu:

Akavalaisessa 2/06 AOVAn työja-oston kokoonpanossa oli virhe.Työvaliokunnan jäseneksi vuodel-le 2006 on nimitetty Juha Vauhko-nen (YKL), eikä Mira Kokkonen(Talentia), kuten lehti virheellisestiväitti. Pahoittelemme virhettä.

O p i s k e l i j a t

Opiskelija,

omasi– liity liittoon!

odottavat

AKAVA uusi opiskelijaesitteensä. Esitteen on kuvittanutSamuli Siirala.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 634

nytt från AKAVA

Företagsverksamhet blir ett allt med lockande alternativ för akavamedlemmar inom alla professionsområden. Enutredning, som AKAVA nyligen gjort, visar att de akavaanslutna företagarna är nöjda med sitt val av yrkesbana.

Outi Ervasti

näringspolitisk

ombudsman

Företagsverksamhet ett naturligt alternativ till lönearbeteför akavamedlemmarna

Traditionell har det funnits färre före-tagare bland de högutbildade än blandgenomsnittet av befolkningen. Situatio-nen håller dock på att förändras . Blandnya företagare finns det nästan likamånga högutbildade som övriga. Förallt fler akavamedlemmar har fritt yr-kesutövande och företagsverksamhetblivit ett naturligt alternativ till lönear-bete.

Inom AKAVA-fältet finns det 17000 fria yrkesutövare på del- eller hel-tid. Av dessa är drygt hälften utbildadeinom social- och hälsovårdssektorn, enfemtedel är experter inom teknik ochnaturvetenskaper och resten verkarbland annat som ägare eller delägarevid bokförings- och advokatbyråer .Företag inom kultursektorn är också påframmarsch.

Majoriteten av de akavaanslutnaföretagarna är män och över hälften av

dessa är över femtio år. Utbildningsba-sen är bred, mer än hälften har avlagtflera examina eller har en vetenskapligvidareutbildning. Två av tre är ensam-företagare, en tredjedel av företagen ärsamägda. Var tredje företagare verkarsom arbetsgivare. De flesta är fria yrke-sutövare på heltid, men det är ocksåvanligt med företagsverksamhet på del-tid.

Nyskapade företag

Den akavamedlem som blir företagareär i allmänhet mellan 30 och 40 år. Lön-tagarkarriären har varit relevant för per-sonens utbildning , men har oftare änför genomsnittet inom AKAVA lett tillen ledande position. Det är sällan manutnyttjar möjligheterna att köpa ettverksamt företag. De vanligaste före-tagsformerna är fritt yrkesutövande, fir-ma eller aktiebolag.

Man blir företagare av egen fri vil-ja. Företagsamhet är med andra ordlockande och man har inte tvingats tilldetta. Företagsverksamhet upplevdessom ett naturligt steg i den egna yr-keskarriären, samt som en möjlighetatt kunna utnyttja det egna kunnan-det på bredare bas och samtidigt fåökade inkomster.

Företagsverksamheten baserar sigfrämst på det kunnande och den erfa-renhet man har från sitt eget lönear-bete och sin utbildning. Endast fyraprocent av de svarande blev företagareinom helt nya branscher. Närmare hälf-ten av de akavaanslutna företagarna harinlett sin företagsverksamhet på deltid, och av dessa har en tredjedel senareblivit företagare på heltid.

Det främsta orsaken till facklig anslut-ning är det inkomstrelaterade arbets-löshetsskyddet. Dessutom anser de in-tervjuade att en permanent arbetsplatshör till de viktigaste arbetslivsfrågornaoch dessa faktorer ser Sauramo som enanpassning till det snabbt förändradearbetslivet.

Medlemskap ger både ekonomiskoch professionell trygghet. Ekonomisktrygghet ger bland annat medlemsför-månerna, som av medlemmarna upp-levs som personlig ekonomisk nytta.Professionell trygghet ger de tjänster,som stöder den nyexaminerade i arbe-tet. De tjänster som ökar den profes-

Anitta Valtonen

Påstående:Medlemskap ger ökad trygghet

Pol.mag. Aulikki Sauramo granskar i sin nyligen färdigblivna doktorsavhandlingvilka faktorer som får nyexaminerade högutbildade att ansluta sig till enfackorganisation.

sionella tryggheten kan få vågen att lutaöver mot en facklig anslutning.

– De svarande anslöt sig till AKA-VA, för de visste att organisationen be-vakade de högutbildades intressen. Tillden delen har AKAVA lyckats genom-föra den image man eftersträvat. Däre-mot var de intervjuade inte medvetnaom AKAVAs verksamhet som med-lemskårens samhälleliga förespråkare,konstaterar Sauramo.

De intervjuade känner främstsamhörighet med sin egen utbildnings-sektor. Däremot är samhörigheten medandra akavamedlemmar svag.

Det sammanlagda medlemstalet förAKAVAs medlemsförbund växte un-der år 2005 med tre procent. Vidårets slut översteg det totala med-lemstalet 461 000.

AKAVA fortsätter att växa, vil-ket är ett undantag på arbetsmark-naden. Under de senaste åren har definländska löntagarnas organisation-sgrad sjunkit oroväckande. Tillväxteninom AKAVA räcker dock inte till föratt lappa de glesande leden över lag.

Året 2005 gav13 000 nyamedlemmar

3535A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 6

Löntagarnas forskningsinstitut publice-rade i mars en utredning som visar attyrkeshögskolereformen motsvarat ar-betslivets behov. Speciellt de som ute-xaminerats från det administrativa ochmerkantila området med tradenome-xamen fick en bättre ställning på ar-betsmarknaden.

AKAVA underskriver inte heltslutsatserna i undersökningen.

– Sysselsättningens kvalitet mots-varar hittills inte de krav man ställdepå yrkeshögskolutbildningen. Speciellttradenomerna har svårt att finna arbe-te som motsvarar deras utbildning, sä-jer AKAVAs utbildnings- och arbets-kraftspolitiska sekreterare Heikki Liede.

Enligt undersökningen har tra-denomerna under 90-talet haft en näs-tan lika god sysselsättning som perso-ner med universitetsexamen. Deras sys-selsättningsgrad är ett år efter examen22 procentenheter högre än vad denvar för merkonomer som tidigare ute-xaminerades från samma skolor.

Tarja Arkio

informatör

Yrkeshögskolreformen har inte nått alla sina mål

Utexaminerade från yrkeshögskolor sysselsätts enligt AKAVA alltför ofta i icke relevant prestationsarbete.

Tradenomernas löneutveckling harockså förbättrats enligt LF. Årsin-komsten växer under det första åretmed närmare 8 500 euro jämfört medmerkonomer.

Enligt Liede är utredningens slut-satser beträffande tradenomernas för-bättrade sysselsättning och avlöning isig positiva.

– De kräver dock vidare utrednin-gar, för att man inte omotiverat skaparett tryck för att hålla studieplatsernapå dagens nivå.

Ett bekymmer är också att tra-denomernas arbetslöshet började stigaår 2000 och nu är omkring 6,5 procent.

Oförändrat läge föringenjörer och sjukskötare

Yrkeshögskolreformens inverkan påexamina i teknik och trafik samt so-cial- och hälsosektorn var rätt obetyd-liga. Differenserna mellan sysselsättnin-gen och avlöningen för yrkeshögsko-leingenjörer och institutsingenjörer är

obetydlig. Detta gäller även sjuksköta-re från yrkeshögskolor eller institut.

– Beträffande ingenjörsstudiernaförväntade man sig inga större fö-rändringar, därför att examen bevara-de sin tidigare omfattning. Men kravetpå att studier som förlängs och försupp på högskolnivå leder till en för-bättrad ställning på arbetsmarknadenär naturligtvis motiverade, påpekar Lie-de.

Utbildningen tillgodogörsinte

I undersökningen utredde man även ivilken mån de nyexaminerade inom in-dustrin anställs i arbete som motsvararderas utbildning. Inom industrin fickvar femte prestationsarbete och sålun-da oändamålsenligt arbete i förhållan-de till utbildningen. Skillnaden mellaningenjörer och tradenomer är stor: avingenjörerna verkar endast åtta procenti prestationsarbete , av tradenomernaså mycket som 38 procent.

Målet för ställningstagandet, som även godkänts av AKAVA,är att i samhället och på arbetsplatserna befrämja positivaattityder till invandrare samt utveckla ett mångkulturellt ar-betsliv. Att bygga upp ett mera multinationellt och multi-kulturellt arbetsliv och samhälle är en utmaning såväl för depolitiska beslutsfattarna som arbetsgivar- och arbetstagaror-ganisationerna.

Enligt arbetsmarknadsorganisationerna behöver Finlandfler utländska experter och arbetstagare, det behövs immi-gration av arbetskraft. Men den utländska arbetskraften be-hövs för att komplettera den finländska arbetskraften – inteför att ersätta den. Medel för en effektivare sysselsättning av

Pia Björkbacka

ombudsman för

internationella

ärenden

Arbetsmarknadsorganisationerna:

Utländska arbetstagare välkomna

Ledarna för arbetsmarknadsorganisationerna undertecknade i mars ett gemensamt ställningstagande, där de vädjarför ett mer mångkulturellt finländskt arbetssamfund.

arbetslösa finländare och i Finland redan bosatta utlännin-gar är fortfarande i nyckelställning, då man försöker lösa bris-ten på arbetskraft inom olika sektorer och områden ochhöja sysselsättningsprocenten.

A k a v a l a i n e n 3 | 2 0 0 636

Naisista johtajia - Suomessa ja EuroopassaTervetuloa AKAVAn järjestämään seminaariin

perjantaina 21.4.2006 klo 9 – 12 Akavatalon valopihalle.

Ohjelma:8.30 - 9.00 Ilmoittautuminen ja kahvitarjoilu9.00 - 9.15 Seminaarin avaus, AKAVAn puheenjohtaja Risto Piekka9.15 - 9.45 Naiset Euroopassa - mitä Euroopan tasolla voidaan tehdä naisten uralla etenemisen

edistämiseksi, MEP Anneli Jäätteenmäki, naisten oikeuksien ja sukupuoltentasa-arvovaliokunnan jäsen

9.45 - 10.45 Naisjohtajat tutkimuksen valossa,professori Sinikka Vanhala, Helsingin kauppakorkeakoulu

11.00 - 11.30 Naiset Suomessa - keinoja naisten uralla etenemisen edistämiseksi,apulaisjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen, Elinkeinoelämän keskusliitto

11.30- 11.50 FEMANET/Promoting Gender Balance for Europe’s Professional Women,projektikoordinaattori Gina Ebner, EUROCADRES

11.50 - 12.00 Seminaarin päätös, AKAVAn tasa-arvotyöryhmän puheenjohtaja

Seminaaria tukevat Eurocadres ja EU

Ilmoittautuminen Sally Ovaskaiselle joko sähköpostilla sally.ovaskainen@akava.fi taipuhelimitse 020 7489 404.