AkavalainenT i e d o t u s l e h t i a k a v a l a i s i l l e v a i k u t t a j i l l e 5| 2 0 0 7

Jäsenenä voi olla kahdessakin liitossaMinisteri patistaa tasa-arvotyöhön

Akavalaisten edunvalvontaa monella tasolla

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 72

AkavalainenRautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinkipuhelin 020 7489 400faksi (09) 142 595w w w. ak a v a . f iViestintä faksi (09) 148 1140

Päätoimittaja Hannamaija Helanderhannamaija.helander@akava.fiToimitussihteeri ja taitto Kirsi Tam-minen, kirsi.tamminen@akava.fiToimituksen sihteeriKirsti Hahl, kirsti.hahl@akava.fi

Akavalainen 5|2007

Käännökset Mona HemmerIlmoitusmyynti AcaCom Media Oy,myyntipäällikkö Osmo Ignatiusgsm 041 515 5454, faksi 020 743 9909

Aikakauslehtien liiton jäsen

Painopaikka Kirjapaino UusimaaISSN 0789-6263Seuraava lehti ilmestyy 21.2.2008Piirrokset: Markku HaapaniemiKannen kuva: Tuulikki HolopainenKuvassa: Vesa Putula

Rauhaisaa joulunaikaaAkavalaisen lukijoille!

4 Akavalaisen euro on 68 senttiäLiittokokouksessa keskusteltiin myös palkkauksesta.

5 Kahden liiton miesJärjestäytäytyminen useampaan liittoon.

6 Kunnalla kimurantti kierros

7 Kirkolla sutjakkaat neuvottelut javaltiolla raharatkaisu

8 YTN sai liittokierroksella uusia työehtosopimuksia

9 Onko palkankorotuksille milloinkaansopivaa aikaa?Pertti Jokivuoren kolumni.

10 Kunnissa sovitaan jo paikallisesti

11 Tasavertaisuudesta syntyy reilujasopimuksia

12 Paikallinen sopiminen edellyttääasiantuntemusta

13 Vanhakantaiset asenteet suurin estenaisten urakehitykselleMinisteri Stefan Wallin vastaa visaisiin.

14 Akavalaiset aikovat vanhuuseläkkeelleyhä vanhempina

15 Henkilöstön edustajat voivat vähen-tää vuokratyövoimaongelmia

16 Akavalainen edunvalvonta keskusjär-jestöstä työpaikoilleKuusi erilaista tasoa huolehtii jäsenistöstä.

22 Nuorten yhteiskuntatakuu toteutuuharvoin

23 Työelämässä tarvitaan jatkuvaa kou-luttautumista

24 Akavalaisilla työpaikoillakärsitään kiusaamisesta

25 Konfliktitaitoja voi kehittää

26 Kiina-ilmiö kaihertaa ay-liikettä

27 Metson reviiri ulottuusuomalaismetsistä Kiinaan

28 Julkaisuja

30 Opiskelijat

31 Yhdenvertaisuus on haaste

32 Innovaatioyliopisto onkelpo hanke

33 Nimityksiä

34 Tutkittua

35 Nytt från Akava

Matti ViljanenkeskusteleeTROL:ntoiminnanjoh-taja TomiHeinilän jaJyväskylänammattikor-keakoulunliiketaloudenyksikönjohtaja AstaWahlgréninkanssa AKAVACamp -kiertueella.Sivu 30.

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 3

P ä ä k i r j o i t u s

P u h e e n j o h t a j a n p a l s t a

Pukeuduin Mikael Agricolaksi pikkujoulujuhlaan,jonka teemana oli Suuret suomalaiset. Muita juhli-joita olivat muun muassa vaakunaleijona, Pikku Myy,tohvelisankari ja pari Aira Samulinia. Enemmän kuinhenkilön arvostus valintaa varmasti ohjasi se, mitenhelppo asu oli hankkia.

Muutamat olivat paikalla ilman naamiais-asua, vaikkeivät toki väittäneetkään olevansasuuria suomalaisia. Eipä silti, näinä aikoina jokai-nen, joka arvostaa itseään ja omaa työtään onsuuri suomalainen.

Ihminen on tyytyväinen, kun hän kokee, ettätyössä ponnistelun ja siitä saatavan palkkion suhdeon oikea. Työpaikoilla haasteiden ja annettujenvoimavarojen pitää olla tasapainossa. Jos ihmi-

nen arvostaa omaa työtään, työn jälki on yleensä oivallista. Jos-kus jälki näkyy vuosisatojen päähän, kuten Agricolan kohdalla.

Suomen Kuvalehti julkaisi tänä syksynä ammattien arvos-tusta selvittäneen tutkimuksen. Siitä näki, etteivät suuren ylei-sön arvostus ja palkkataso kulje käsi kädessä.

Samasta asiasta teki omat johtopäätöksensä jo eräs suurisuomalainen, Paavo Nurmi. Veijo Meri kuvailee Nurmen ajatuk-sia rahapalkkioiden taustalla: “Vain tyhmä pässi olisi tyytynytolalle taputteluun. Raha oli totta, kiitos ja maine houretta jaharhaa.”

Monien akavalaisten palkka ei vastaa heidän pitkää koulu-tustaan tai työn vaativuutta. Ammattiliittojen perustehtävä onvaatia omalle ammattikunnalle, ei pelkästään arvostusta, vaanennen kaikkea työssä ponnistelua vastaavaa palkkaa.

Hannamaija Helander

Arvostus ei ole käypää valuuttaa

Akava-yhteisö on kohtuudella selvinnyt syksyn neuvottelukier-roksesta. Ryhdikäs ja yhtenäinen joukko saavuttaa tavoitteensa.Olemme taatusti palkkamme ansainneet.

Neuvottelukierroksen tulokset tarkastellaan alkuvuonna2008, kun akavalaisilta vielä uupuvat pari sopimusta saadaanvalmiiksi.

Akava suuntautuu vahvasti tulevaisuuteen. Järjestäytymisenmerkitys ei ole maailmasta kadonnut, ja sopimusyhteiskunta elääedelleen vahvasti.

Kansainvälisillä mittareilla mitattuna Suomen kansantalous,yhteiskunta ja tuloksellisuus ovat palkintosijoilla. Meidän onkinsyytä pohtia, millä keinoin kykenemme nostamaan myös koulu-tetun väen palkkauksen ja ostovoiman kansainväliselle, vähintäänEU 15 -tasolle.

Osaamisen on kannatettava myös suomalaisessa yhteiskun-nassa. Muuten yhteiskunta näivettyy.

Tarvitsemme muutoksen aikaansaamiseen vankempaa järjes-täytymistä, vahvempaa suunnittelua ja arviointia sekä luovuuttauusien keinojen etsimiseen. Tämä vaatii viestintää tavoitteiden

sisäistämiseksi ja niihin sitoutumiseksi. Akava-yhteisön sisällä me rohkenemme tukea nii-

tä, jotka kulloinkin tuen tarvitsevat, koska yhdessäolemme enemmän.

Meitä suomalaisia odottavat varsin suuret haasteettulevina vuosina: sosiaaliturvan kokonaisuudistus, ilmas-tomuutokset, energiakysymykset, moni-kulttuurisuus, väestön ikääntymisraken-ne. Näihin kaikkiin Akava rakentaa omanpoliittisen ohjelmansa, jotta akavalaistennäkemykset tulevat esille ja koko yhteis-kunnan hyödyksi.

Akava haluaa toimia yhteis-kuntavastuullisesti, mutta niin,että akavalaisuus on ykkösasia.

Menestyksekästä uuttavuotta kaikille akavalaisille!

Matti Viljanen

Suomi on edelleen sopimusyhteiskunta

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 74

Akavalta suositus rinnakkaisjärjestäytymiseenRisto KauppinenJärjestöyksikönjohtaja

– Suomessa lähes kaikki koulutetutovat eurooppalaisittain huonosti palkat-tuja optiomiljonäärejä lukuun ottamat-ta. Alhaisen bruttopalkan lisäksi kireä,progressiivinen verotus ja Suomen kor-kea hintataso tipauttavat Suomen kor-keasti koulutetut ostovoimaltaan vanho-jen EU-maiden hännänhuipuksi, sanooAkavan puheenjohtaja Matti Viljanen.

Eurooppalaisittain heikko ostovoi-ma koskee nimenomaan koulutettujaryhmiä. Esimerkiksi Eurostatin tietojenmukaan vuonna 2002 pelkästään perus-koulun käyneen, kokopäivätyössä ole-van ostovoimakorjatut nettoansiot ovat95 prosenttia EU-15-maiden keskiar-vosta. Sen sijaan korkea-asteen koulu-tuksen saaneen bruttoansiot ovat 68prosenttia siitä mitä EU-15-maissa kes-kimäärin kollegat ansaitsevat.

Suomi on siirtynyt tuotantopai-notteisesta osaamisintensiiviseksi yhteis-kunnaksi.

– Siksi myös palkka- ja veropoli-tiikka on muutettava sen mukaiseksi.Meidän on saatava osaamiseen ja jat-kuvaan itsensä kehittämiseen kannus-

tava järjestelmä, Viljanen vaatii.Kuluneen syksyn liittokierros pal-

jasti selvästi, kuinka vähän oikeastaantiedetään kansainvälisistä ja erityisestiEU-maiden palkoista ja palkansaajienostovoimasta. Neuvotteluissa ja julki-suudessa palkkakäsitteet ja -tiedot oli-vat epämääräisiä ja ristiriitaisia.

– Ennen seuraavaa neuvottelukier-rosta jonkin yhteisen selvitystoimikun-nan, luontevimmin tulopoliittisen, pitäi-si kerätä kiistämättömät tiedot ja teh-dä yhteinen analyysi palkoista, myöskansainvälisesti. Tämä ei palvelisi pelkäs-tään tuloneuvotteluja, vaan tiedot avit-taisivat myös työvoiman liikkuvuutta.Lisäksi aiemmat selvitykset julkisen sek-torin palkkaohjelmien vaikutuksista tu-lee pikaisesti päivittää.

– Tällä liittokierroksella kunta-alal-le saatiin poikkeuksellisesti yksityistäsektoria suuremmat palkankorotukset.Toivoa sopii, että koulutettujen, muttaalipalkattujen ryhmien suhteellinenpalkkataso nousee vähitellen koko työ-markkinakentässä, Viljanen toteaa.

Liittokokouksessa keskuste-lua neuvottelukierroksesta

Neuvottelujärjestö JUKO:n puheenjoh-taja Erkki Kangasniemi kiirehtii ay-lii-kettä käymään perusteellisen sisäisen

Akavalaisen euro on 68 senttiä

Akavan syysliittokokouksessa puhuneenMatti Viljasen mukaan Akava lähteetalkoisiin, jotta korkea-asteen koulutettujenpalkka nousee eurooppalaiselle tasolle.

keskustelun työtaistelutilanteiden peli-säännöistä.

– Vastuu tässä asiassa kuuluukaikille keskusjärjestöille. Järjestöjenoma linjaus riittää, mitään lainsää-däntöuudistuksia ei tarvita, Kangas-niemi painottaa.

Työehtosopimuspolitiikkaan tulisyksyn liittokerroksella työnantajan puo-lelta uudenlaisia periaatekysymyksiä.

– Selkeä viesti meille on ollut se,että matka-ajan korvaukset saadaantyöehtosopimuksiin ainoastaan lakolla,Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n puheen-johtaja Sture Fjäder arvioi liittokierrosta.

Fjäderin mukaan suomalaisessa yh-teiskunnassa ja työelämässä vallitsevatkovat lait verrattuna Ruotsiin. Työnan-tajat vetoavat usein Ruotsin sopimus-järjestelmiin, mutta unohtavat, ettäRuotsin työelämä on keskusteleva ja so-vitteleva. Ruotsissa sopimustoiminta onlaajaa ja kaikilla henkilöstöryhmillä onyhteneväiset yleiset työehdot.

Akavan syysliittokokous hyväksyimarraskuun lopulla keskusjärjestön vuo-teen 2011 ulottuvan strategian. Siinä kes-keisenä tavoitteena on korkeasti koulu-tettujen ostovoiman nostaminen samal-le tasolle kuin vanhojen EU-maidenvastaavilla ryhmillä. Suuntaviivoja käsitel-lään ensi vuoden Akavalainen-lehdissä.

Akava pitää henkilöjäsenen rinnakkais-järjestäytymistä useampaan kuin yh-teen akavalaiseen liittoon kannatetta-vana. Kun jäsenyysehdot täyttyvät,henkilö voi olla jäsenenä useammassakuin yhdessä akavalaisessa jäsenjärjes-tössä ja niiden alajärjestöissä.

Jäsenen kannalta rinnakkaisjärjes-täytymisestä on etua varsinkin tilanteis-sa, joissa työmarkkinaedunvalvontaa

hoitaa eri liitto kuin oma ammattikunta-tai tutkintoliitto. Näin jäsen saa käyttöönsäsekä tarvitsemansa työmarkkinaedunval-vonnan palvelut että omaan tutkintoonsaliittyvät ammatillisen kehittymisen palvelut.Samalla jäsen pysyy kontaktissa itselleenhyödyllisiin verkostoihin.

Rinnakkaisjärjestäytymisestä Aka-van jäsenjärjestöt tekevät keskinäisiäsopimuksia. Sopimuksessa jäsenjärjes-

töt sopivat ensisijaisesta jäsenyydestäliittoon, joka hoitaa jäsenen työ- ja pal-velusuhteen ehtoihin liittyvää edunval-vontaa. Samoin sovitaan molempienjäsenjärjestöjen palveluista ja eduistarinnakkaisjärjestäytyneille.

Jäsenjärjestöt markkinoivat yhdes-sä rinnakkaisjärjestäytymistä ja sopimuk-sillaan tekevät siitä jäsenelle myös talou-dellisesti houkuttelevan vaihtoehdon.

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 5

Kahden liiton miesVesa Putulalla on kaksi tutkintoa: kaupalli-nen ja teknillinen. Hän on myös kahdenakavalaisen liiton jäsen.

Vesa Putula opiskeli suunnilleen sa-manaikaisesti diplomi-insinööriksi jakauppatieteiden maisteriksi. Kauppatie-teen opinnoissa aineyhdistelmä oli ra-kenteeltaan julkishallintoon suuntautu-va. Hän on järjestäytynyt sekä SuomenEkonomiliittoon että Tekniikan Akatee-misten Liittoon.

– Liityin opiskeluaikana, kun jär-jestöt kävivät omassa opiskelupaikassa-ni esittäytymässä.

Koulutustaustainen järjestäytymi-nen mahdollistaa työpaikan tai teh-tävän vaihtamisen alalta toiselle il-man liiton vaihtoa. Putula on työs-kennellyt sekä kaupallisessa ettäteknisessä tehtävässä.

Nykyisen tehtävän voi luokitellakumpaan tahansa. Työpaikka on puo-lustusvoimissa pääesikunnassa ja virka-

nimike on kamreeri, mutta sisäinentarkastaja -nimike kuvaa tehtävää pa-remmin.

– Kaksi kolmasosaa lähimmistäkollegoista sisäisessä tarkastuksessa onsuorittanut kaksi tutkintoa. Se ei oleedellytys, mutta tarkastuksen kannaltalaaja-alaisempi näkökulma on parempi,Putula kertoo.

Kovinkaan moni muu ei ole jär-jestäytynyt kahteen liittoon. Putulanmielestä jäsenmaksumenettelyä onmuutettava, jotta ne, joilla on kaksitutkintoa, järjestäytyvät kahteen liit-toon.

– Akavan jäsenmaksuosuuden jatyöttömyyskassan jäsenmaksun maksanvain yhteen kertaan, mutta muuta jä-senmaksukompensaatiota ei ole senenempää.

Jäsenyyden hyötyjä

– Suurin osa kuitenkin kaipaa vahvaaedunvalvontaa, vaikka osa haluaakin lei-pää ja sirkushuveja, Putula pohtii jäse-

nistön tarpeita.Hän itse on kahden liiton jäsene-

nä edunvalvonnan, jäsenetujen, rek-rytointipörssin ja liittojen järjestä-män toiminnan takia. Hän on käy-nyt molempien liittojentilaisuuksissa. Koska ne ovat aika sa-mansisältöisiä, niin toisen järjestä-mät ovat jääneet välillä väliin. Toi-sesta liitosta saa ammatti-identitee-tillistä tukea, kun taas toinen hoitaaedunvalvontaa.

– Ne ovat jäsenpalvelua, ja kum-mankin liiton palveluja olen voinutkäyttää hyväkseni.

Vesa Putula toimii aktiivisesti aka-valaisessa kentässä. Hän on SEFE:n yh-dyshenkilö sekä JUKOn luottamus-mies. Lisäksi hän on mukana paikallis-yhdistyksessä, jonka toiminta onvähemmän edunvalvonnallista.

Vesa Putulasuositteleerinnakkaisjärjes-täytymistäesimerkiksikahden eriakateemisentutkinnonsuorittaneille.(Kuva: TuulikkiHolopainen)

Kirsi Tamminen

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 76

– Kaikkiaan sopimuksen taso on poik-keuksellisen hyvä, arvioi jukolaisia edus-tavan Julkisalan koulutettujen neuvot-telujärjestö JUKOn neuvottelujohtajaRisto Kangas sopimusta.

Kuntasopimuksen synnyttäminenoli tällä kierroksella värikkäämpää kuinaikoihin. Pohjaa luotiin maalisvaalienalla. Vaalipuheissa ja lopulta maan hal-litusohjelmassa esille nousivat kunta-alan koulutetut alipalkatut naisryhmät.

– Mitään ammattikuntaa ei halli-tusohjelmassa nimetty lisärahan saajak-si. Media loi osaltaan sellaista mieliku-vaa, että kirjaus tarkoitti hoitoalan ryh-miä. Se synnytti alalle epärealistisiaodotuksia ja toiveita, Kangas sanoo.

Tästä asetelmasta lähdettiin liitto-kierrokselle, joka yleensä on merkinnytjulkiselle sektorille muita huonompiasopimuksia.

Neuvottelujen alettua kunta-alankolme pääsopijajärjestöä pääsivät Kan-kaan mukaan melko nopeasti yhteisiintavoitteisiin. Tavoiteltiin palkkaohjel-man jatkoa, parannusta luottamusmie-hen ja työsuojeluvaltuutetun asemaan,määräaikaisten työsuhteitten vähentä-mistä sekä lisäohjeistusta tehtävän vaa-tivuuden arviointiin.

Kankaan mukaan alkuperäinen tavoi-

te useampivuotisesta palkkaohjelmasta jäitoteutumatta. Sen tilalle rakennettiin sa-mapalkkaisuusohjelma, jonka avulla ra-haa kohdennetaan hallituksen ohjelma-kirjauksen mukaisesti: koulutetuille nais-valtaisille ryhmille, joiden palkkaus eivastaa tehtävien vaativuutta.

– Ainoa huolemme ovat hinnoit-telun ulkopuolella olevat, jotka jäivätkokonaan samapalkkaisuusohjelmasta.Näitä ovat esimerkiksi psykologit, ra-vitsemusterapeutit, puheterapeutit, sai-raala-apteekkarit, proviisorit ja ylihoita-jat. On oltava erityisen tarkka siinä, ettänäiden ryhmien palkkoja korjataan pai-kallisesti sovittavien järjestelyerien avul-la, Kangas painottaa.

– Toki tavoitteemme oli, että kou-lutuksen taso olisi korostunut vieläenemmän ratkaisussa.

Määräaikaisten asemasyyniin

Uuteen kuntasopimukseen tuli melkovähän tekstitarkennuksia. Keskeisiä asi-oita saatiin kuitenkin kirjattua.

Tärkein oli Kankaan mielestä mää-räaikaisten aseman nytkähtämineneteenpäin. Kysymystä varten perustet-tiin työryhmä. Sen tehtävänä on toi-saalta tuoda esille hyviä toimintatapo-ja määräaikaisten vähentämiseksi kun-nissa ja toisaalta ottaa käsiteltäväkseenratkaisuja, joilla oletetaan olevan yleis-tä merkitystä määräaikaisuuden perus-teiden laillisuutta arvioitaessa.

Luottamusmies saa jatkossa myösentistä useammin tiedot määräaikaisis-ta työntekijöistä ja määräaikaisuuksien

perusteista. Luottamusmiehen asemaatäsmennettiin muutenkin myönteiseensuuntaan. Sovittiin entistä tarkemminse, millä perusteella tehtävää varten saavapautusta työtehtävistä. Myös luotta-musmiesten palkkioita nostettiin sekätiedonsaantioikeutta parannettiin.

Työsuojeluvaltuutetuille merkittä-vä muutos on, että he saavat uudensopimuksen myötä saman vähimmäis-korvauksen kuin luottamusmiehetkin.Aiemmin työsuojeluvaltuutetuille eimaksettu tehtävästä mitään.

Hyvä sopimus, paljonhämminkiä

– Voimme olla tyytyväisiä sopimuk-seen, etenkin, kun kyse on liittokierrok-sesta ja julkisen sektorin sopimuksesta,Risto Kangas huomauttaa.

Hän on tyytyväinen myös siihen,että sopimuksen paikallisesti jaettavaterät mahdollistavat palkkausjärjestel-män kehittämisen. Siihen on tarvetta,kun kunta- ja palvelurakenneuudistusalkaa toden teolla realisoitua vuoden2009 alusta. Kun kymmeniä kuntia hä-viää yhteenliittymisten kautta, on suu-ri tarve harmonisoida yhtyvien kunti-en palkkoja ja siihen tarvitaan rahaa.

Poliitikkojen keväiset löysät pu-heet sopimuskorotuksiin käytettävistäeuromääristä vaikeuttivat Kankaan mu-kaan neuvotteluja. Hän muistuttaa, et-tei liittokierroksella sopimuspöydässäole poliitikkoja.

Mediajulkisuuskin oli poikkeuksellista.Neuvotteluja häiritsi myös, että media ha-kemalla haki vastakkainasettelua.

Anna Joutsen-niemiAkavan Erityisalat

Kunta: Kimurantti kierros toi hyvän tuloksen

Liittokierroksel-la voittajia ovataiemmin olleetyksityissektorinvientialat, muttajulkinen sektoriylsi niitäparempiinkorotuksiin.JUKOn neuvot-telijat MarkkuNieminen (vas.),Arja Vehmas jaRisto Kangasovat tyytyväisiä.(Kuva: TuulikkiHolopainen)

Reilut korotukset eikä ikäviä teksti-muutoksia. Näin voi luonnehtia kunta-alanuusia virka- ja työehtosopimuksia. Koulute-tut naisvaltaiset ryhmät saivat myössamapalkkaisuusohjelman sekä tärkeissätekstikysymyksissä edettiin.

S o p i m u s k i e r r o s

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 7

S o p i m u s k i e r r o s

JUKOn neuvottelupäällikkö Arja Veh-maksen mukaan yleiskorotuksiltaankirkon sopimus vastaa muuta julkistasektoria. Keskeisin asia kirkon sopimuk-sessa on uuden palkkausjärjestelmänkäyttöönotto, joka oli neuvoteltu joedellisellä sopimuskierroksella.

Palkkausjärjestelmää ei ole kaikissaseurakunnissa helppo rakentaa, muttavuoden vaihteeseen on laitettu takaraja.Kaikkien seurakuntien työntekijöiden pi-täisi saada takautuvat, toukokuun alus-ta maksettavat korotukset joulukuunpalkan yhteydessä. Siihen mennessä arvi-ointien on oltava valmiina ja tehtävänmukainen palkka pystyttävä laskemaan.

– Suurimmassa osassa seurakun-tia yhteistoimintaneuvottelut ovat me-neillään, Vehmas arvioi marraskuussa.JUKOssa kirkon sektorista vastaavanVehmaksen mukaan on syytä olla tyy-tyväisiä neuvotteluihin.

– Laadimme hyvässä yhteisym-märryksessä uuden palkkausjärjestel-män käyttöönotto-ohjeet ja -menette-lyt sekä sovimme järjestelmän tarkista-misvaiheista.

Ensi vuoden sekä sitä seuraavanvuoden keväällä tarkistetaan järjestel-män tehtävän vaativuuteen liittyvääpalkanosaa ja syyskuussa 2009 seura-kunnilla on mahdollisuus ottaa käyt-töön harkinnanvarainen henkilökohtai-nen palkanosa. Siitä, mihin mennessäjärjestelmä on täysimääräisesti käytös-sä, ei pystytty kuitenkaan sopimaan.

– Järjestelmä ei ole uskottava, jossiihen menee kauan, Vehmas korostaa.

Hänen näkemyksensä mukaanpalkkausjärjestelmän pitäisi olla täysinkäytössä viimeistään sopimuskaudenlopussa eli tammikuussa 2010.

Kaikkiin seurakuntiinpaikalliset neuvottelut

Aiemmin paikallisia neuvotteluja on ol-

Kirkko: Sutjakkaat neuvottelutKirkon neuvottelut liittokierroksella sujuivatyllättävän jouhevasti.

lut harvoissa seurakunnissa. Useimmatpalkantarkistukset ja niin sanotut kuop-paneuvottelut käytiin keskustasolla.

Uudessa sopimuksessa paikallistaneuvottelutoimintaa parannettiin siten,että pääsopimukseen tuli omat kirjauk-set menettelytavoista ja luottamusmies-sopimus uudistettiin samassa hengessä.

Vaikka kestää aikansa ennen kuinjärjestelmä toimii hyvin, niin nyt sopi-mukseen saatiin yhteistoiminnallista vi-vahdetta. Samalla luottamusmiestenasemaa selkiinnytettiin paikallisneuvot-telijana. Uuden sopimuksen myötäkaikki luottamushenkilöt saavat palkki-on: pääluottamusmiesten palkkio on 53euroa kuukaudessa ja muille luotta-musmiehille palkkio on 45 euroa.

– Seuraavan kierroksen ykkösasiaon tarkistaa, vastaako palkkausjärjestel-mä tavoitteita. Sen lisäksi tavoitteenaon edistää edelleen kirkon palkkakilpai-lukykyä, Arja Vehmas puntaroi.

Kirsi Tamminen

– Valtion sopimus tulee työnantajallekalliiksi, JUKOn neuvottelupäällikköMarkku Nieminen toteaa valtion neu-vottelutuloksesta ja jatkaa samaan hen-genvetoon, että työnantaja osti järjes-töiltä haluamansa.

Työnantaja piti erittäin tärkeänäuusien palkkausjärjestelmien nopeutet-tua loppuunsaattamista, minkä taas jär-jestöt kokivat aluksi hankalaksi. Nopeu-tettu loppuunsaattaminen osittain pal-kitsi niitä virastoja, jotka olivat tehneetvasta takarajan jälkeen sopimuksen.Työnantaja sai haluamansa rahalla.

– Saimme merkittäviä yleiskoro-tuksia, joissa on lisäksi etupainottei-suus, JUKOssa valtiosektorista vastaavaNieminen summaa.

Uuden sopimuksen myötä myösvaltiolla siirrytään vuosilomassa työpäi-välaskentaan. Arkipäivien sijaan laske-

taan vain työpäivät. Uudistuksella ei oletarkoitus muuttaa vuosiloman pituut-ta, mutta Niemisen mukaan järjestel-mämuutoksena se on merkittävä julki-selle kuvalle.

– Esimerkiksi kaikissa Euroopanunionin vertailuissa vuosilomammenäyttävät pitkiltä, kun ne lasketaan ny-kyisellä tavalla ja muut laskevat työpäi-vinä. Tosiasiassa meillä ei ole juurikaanpidemmät lomat.

Tasa-arvo vahvasti esilläsopimusratkaisussa

Yksi sopimuskierroksen painopisteistä onsukupuolten tasa-arvo. Aiemmin tasa-arvo-erillä on suunnattu rahaa matalapalkkaisillenaisille, mutta nyt tasa-arvoa tarkastellaanpalkkatasosta riippumatta.

– Palkkaus ei saa ole mitenkäänkiinni sukupuolesta, vaan tehtävästä jatyöpanoksesta, Nieminen painottaa.

Kaikilta virastoilta vaaditaan ra-portti siitä, minkälaiset sukupuolivaiku-

tukset jokaisella korotuserällä on.Valtion työmarkkinalaitoksen ta-

voitteet olivat samansuuntaisia kuinElinkeinoelämän keskusliitto EK on esit-tänyt. Työnantaja ehdotti esimerkiksiperälautamenettelyä, jossa työnantajayksin päättää järjestelyvarojen käytös-tä, mikäli yhteisymmärrystä ei synny. Il-man yhteisymmärrystä jaettava summaolisi ollut myös pienempi.

– Emme hyväksyneet toimintata-paa ollenkaan ja se vei neuvotteluistakohtuuttoman pitkän aikaa, MarkkuNieminen toteaa.

Palkansaajien tavoitteena oli en-nen sitoutumista työrauhaan käydä vi-rastokohtaiset neuvottelut. Työmarkki-nalaitos sen sijaan katsoi, että keskus-tasolla on saatava sopimus valmiiksiennen neuvotteluja virastotasolla.

– Tuloksena oli kompromissi: viras-toille annettiin mahdollisuus neuvotella en-nen työrauhan tulemista, mutta aika olikovin lyhyt, Nieminen huomauttaa.

Valtio: Kiinnostavalla kierroksella raharatkaisuJulkisella puolella valtion sektori pääsi viimei-senä neuvottelutulokseen.

Kirsi Tamminen

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 78

S o p i m u s k i e r r o s

– Saimme oman sopimuksen tietolii-kennealalle. Aiemmassa yhteisessä so-pimuksessa Toimihenkilöunionin kans-sa olimme vähän alisteisessa asemassa,Sture Fjäder toteaa.

Myös vanha liikelaitostyönantaja-yhdistyksen sopimus siirtyi JUKOltaYTN:lle. Metsäteollisuuteen YTN saipalkkapöytäkirjan, joka takasi samatpalkankorotukset kuin Paperiliitto jaToimihenkilöunioni saivat.

– Siellä meillä ei ollut vielä voimaasopia muista ehdoista. Työehtosopimus-toimintaa yritetään kuitenkin laajentaaensi keväänä. Uskon, että työnantajatkinovat muuttaneet ajatuksiaan.

Uusi piirre tällä kierroksella oli Fjä-derin mukaan se, että järjestö antoi kak-si lakkovaroitusta, joista toinen toteu-

tui. Työtaistelulla saatiin ylemmille toi-mihenkilöille ensimmäinen sitova sopi-mus vapaa-aikana matkustamisen kor-vaamisesta.

Järjestäytyminen ratkaisee

Kun nykyiset sopimukset päättyvätvuosina 2009-2010, YTN aikoo jatkaataistelua uusista työehtosopimuksista.Fjäderin mukaan tavoitteena on sopi-mus kaikille niille aloille, joilla se onmahdollista ja joilla on riittävästiYTN:n jäseniä. Tällä hetkellä jäsenis-töstä 20 000 – 30 000 on ilman so-pimusta.

– Sopimukset puuttuvat elintarvike-ja rakennusaloilta sekä kaupasta. Esimerkik-si tietoalalla meidän jäsenemme ovat Ertonyleissitovan sopimuksen piirissä.

YTN teki ensimmäisen oman työ-ehtosopimuksensa vuonna 1995. Fjäde-rin mukaan varsinainen murros tes-toi-minnassa alkoi vuodesta 2000.

– Vaatimukset tes-toiminnasta li-sääntyvät. Ihan kaikkea ei pysty enääsopimaan itse, vaan yleisissä pelisään-nöissä tarvitaan kollektiivista turvaa.

Fjäderin mukaan uusien sopimus-ten hakeminen pitää aloittaa esimerki-si uusien jäsenten hankinnasta.

– Hoidamme järjestäytymisenkuntoon. Aiomme perustaa akavalaisiatyöpaikkakohtaisia yhdistyksiä, jottasaamme lisää paikallista toimintaa.

Kaikkea ei voisopia työpaikoilla

Fjäderiä harmittavat työmarkkinakes-kustelussa käytettävät mantrat.

– Kaikki pitää sopia yritystasolla.Jos ei sovita, työ karkaa Kiinaan, Inti-aan tai Viroon.

Fjäderin mukaan Elinkeinoelämänkeskusliiton suulla puhuu lähinnä vien-titeollisuus ja asioista päättää 10–15

Suomen suurinta yritystä. – Aina joku sieltä kertoo, että

koko Suomi on globalisaation puristuk-sessa. Vastakeinoksi vaaditaan jousto-ja, joustoja ja joustoja. Joustoilla tarkoi-tetaan aina heikennyksiä.

Fjäder ihmettelee, miksi palkan-saajajärjestöjenkin pitäisi sopia kollek-tiivisesti siitä, että kaikki asiat siirretäänyritystasolla sovittavaksi.

Tällä kierroksella tehdyissä YTN:nsopimuksissa paikallinen sopiminen li-sääntyi teknologiateollisuudessa ja ra-hoitusalalla. Paikallisesti sovitaan nytnoin 30 prosenttia palkoista.

Fjäderin mukaan työnantajien ta-voitteena on, että vuonna 2010 vähin-tään puolet palkoista sovitaan yrityksis-sä. Hänen mukaansa se on ihan liikaa.

Fjäderin mielestä kaikkia kosketta-vat asiat on jatkossakin sovittava työ-ehtosopimuksilla. Yrityskohtaisia palk-kaeriäkin voi olla, mutta jos niiden ja-kamisesta ei päästä paikallisesti sopuun,raha on jaettava kaikille tasan. Tai sit-ten yrityksessä pitää olla työehtosopi-muksella tai paikallisesti sovittu palk-kausjärjestelmä.

Tupojakin tehdään vielä

Fjäder on vakuuttunut, että Suomessatehdään tulopoliittisia kokonaisratkai-suja jatkossakin, vaikka moni on jo val-mis hautaaman keskitetyt sopimukset.

– Ikuista kasvua ei ole. Uskon, ettäkun seuraava notkahdus tulee, tälläkierroksella tupon lyttyyn haukkuneethaukat ovat taas valmiita siihen.

Fjäder arvelee, että tupon kaata-neet ja liittokierroksen rakentaneettyönantajat tekivät virhearvion.

– Piti saada joustoja työelämään janyt kritisoidaan liian korkeita palkankoro-tuksia. Jos liittokierrokset jatkuvat, voi olla,että korotukset ovat vielä korkeampia.

YTN sai liittokierroksellauusia työehtosopimuksia

Ylempien toimihenkilöiden YTN:n puheen-johtaja Sture Fjäder on kohtalaisen tyytyväi-nen tähän työmarkkinakierrokseen. Järjestösai muun muassa uusia työehtosopimuksia.

Työehtosopi-muksissasovittavaa rahaaFjäder ei suostusiirtämäänpaikallisestijaettavaksi.– Silloinhanmeistä tulisipelkkiäkonsultteja.(Kuva: EijaHiltunen)

Mika PeltonenUP-Uutispalvelu

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 9

K o l u m n i

Lokakuun alussa radiomainoksessa selostetaan juoksukilpailua. Radallaottavat toisistaan mittaa insinööri ja insinöörin palkka. Alussa juoksusujuu tasaväkisesti, mutta pian insinööri ryhtyy irtiottoon, johon insi-nöörin palkka ei pysty vastamaan vaan jää kauaksi jälkeen.

Parin päivän kuluttua samanlaisessa radiomainoksessa samanlaisinlopputuloksin kilpailevat ekonomi ja ekonomin palkka. Lokakuun alku-puolella Tehy jättää Suomen oloissa äärimmäisen rajun työtaisteluva-roituksen joukkoirtisanoutumisesta kuntasektorilla tavoitellen 400–600euron palkankorotuksia terveydenhuollon ammattilaisille.

Lokakuun 25. päivä pudottaa pommin, jolloin käy selväksi, mitenturhaan olemme vieneet sormen kartalla Kuusankosken kohdalle ja sa-noneet: “Se mikä tapahtui Voikkaan tehtaal-le, ei voi tapahtua muualla”.

Metsäjätti StoraEnso ilmoittaa sulke-vansa kokonaan Kemijärven ja Summan teh-taat. Iltauutisissa haastatellaan Kemijärvensellutehtaan paperiliiton ammattiosastonvarapääluottamusmiestä. Toimittaja tiedus-telee, miten tieto tehtaan sulkemisesta otet-tiin vastaan. Varapääluottamusmiehen sa-noin tehdassalissa kuului “suuri huokaus”.

Kulunut syksy on tarjonnut tavallisuu-desta poikkeavia työelämäsuhteiden maise-makuvia. Lähes 40 vuotta kestänyt tulopo-liittisten kokonaisratkaisujen ajanjakso onmerkinnyt tasaisesti vähenevien työtaiste-lujen määrää. Erityisesti viimeiset 15 vuottaovat merkinneet erittäin seesteistä aikaatyörauhan kannalta.

Viime vuonna, jolloin elettiin ennätys-pitkää tupoa, käytiin Suomessa 97 työtais-telua, joihin osallistui noin 48 000 työnteki-jää ja menetettyjä työpäiviä oli noin 85 000.Tällaiset luvut ovat vain murtolukuja ver-rattaessa niitä esimerkiksi 1970-luvun vuosiin, jolloin työtaistelujen vuok-si menetettyjen työpäivien lukumäärä laskettiin miljoonissa.

Nyt tupottoman syksyn työelämäsanastoon kuuluvat joukkoirti-sanoutumislista, tehtaan sulkeminen ja palkankorotuskilpajuoksu.

Työtaistelujen ja suhdannevaihtelujen välillä vallitsee yhteys. Ta-louden noususuhdanteiden aikana palkansaajien palkankorotusvaati-

mukset kasvavat ja laskusuhdanteessa korostuu sen sijaan työpaikkojenturvaaminen.

Esimerkiksi 1990-luvun suurtyöttömyyden aikana palkankorotus-ten vuoksi ei juurikaan lakkoiltu. Tässä suhdanteiden ja palkankorotus-ten välisessä yhtälössä piilee paradoksi ja usein tuntuu siltä, ettei pal-kankorotuksille otollista aikaa tule ikinä.

Monet ovat jo nostaneet inflaatiopeikosta varoittavan etusormensapystyyn: “Näin suuret palkankorotukset vain korottavat nimellispalkko-ja ja hintoja ja ne laskevat organisaatioiden toimintakykyä ja yritystenkilpailukykyä globaaleilla markkinoilla”.

Toisaalta laskusuhdanteessa tarpovan metsäteollisuuden työnte-kijät ainakin Kemijärvellä saattaisivat pi-dättäytyä kokonaan palkankorotuksistavoidakseen pitää työpaikkansa.

Tupot tarjosivat 2000-luvulla maltil-lisia, eri palkansaajaryhmille prosentuaali-sesti melko lailla samansuuruisia palkan-korotuksia, mutta eri palkansaajaryhmienostovoima nousi kuitenkin suotuisasti.

Merkittävä osa ostovoiman kasvus-ta on tullut palkkaratkaisujen yhteydessäsovituista verokevennyksistä. Tupoilla eikuitenkaan ole voitu ratkoa kaikkia ala-kohtaisia ongelmia ja näiden ongelmapa-toutumien murtumisen aikoja nyt eletään.

Palkankorotusvaatimuksissa onkinnähtävissä sekä absoluuttista että suhteel-lista kollektiivista deprivaatiota. Monissapitkän ammatillisen koulutuksen sekä vas-tuullisten ja vaativien työtehtävien am-mattiryhmien sisällä koetaan, että palkkaei absoluuttisesti vastaa sitä työpanosta,jonka työntekijä organisaatiolleen antaa.

Palkansaajien kokemus, että jatku-vasti kiristyneen työtahdin, pitkään jatkuneen korkeasuhdanteen, tuo-tannon kasvun ja jättimäisten yritysvoittojen seassa oma palkka on joohitettu ainakin yhdellä ratakierroksella, on varmasti aito.

Se palkankorotustaso, johon eri ammattiryhmien “vaillejäämisko-kemuksen” suhteellista vertailua tehdään, määriteltiin viime keväänä,kun ensimmäiset sektorikohtaiset työehtosopimukset solmittiin.

Pertti JokivuoriKirjoittaja on työelämätutkija ja koordinaattori Suomen Akatemian monitieteellisessä

Sosiaalinen pääoma ja luottamusverkostot -tutkimusohjelmassa.

Onko palkankorotuksillemilloinkaan sopivaa aikaa?

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 710

Julkisalojen koulutettujen JUKOn neu-vottelupäällikkö Simo Kekki kertoo, ettäkunnissa neuvotellaan tehtävien vaati-vuuden arviointijärjestelmän paikallises-ta soveltamisesta sekä kehittämisestä.

Kunnallisen yleisen virka- ja työeh-tosopimuksen KVTES:n piirissä järjestel-mä on ollut käytössä vuodesta 2002. Ke-kin mukaan suurin painoarvo tehtävänvaativuutta arvioitaessa on tehtävänedellyttämä osaaminen, johon liittyykoulutuskysymys ja tiedollisen-taidolli-sen osaamisen korostaminen. Myös työnvaikutuksia ja vastuuta korostetaan.

JUKOn jäsenliittojen jäsenistä osal-la työ vaikuttaa asiakkaaseen pitkäai-kaisesti, kuten sosiaalityöntekijöillä jalastentarhanopettajilla. Siten arviointi-järjestelmä palkitsee heidän työtään asi-antuntijatehtävissä.

Uuden sopimuksen myötä arvioin-tijärjestelmässä korostetaan nyt esimies-aseman merkitystä: esimiesasemassa ole-van palkan on oltava oikeassa suhteessahänen alaisiinsa nähden. Esimiehet ovatyleensä jukolaisten liittojen jäseniä.

Kaikilla kunnan sopimusaloilla onpaikallisia eriä, joiden jakamisesta ontullut oikeastaan myös pysyvä neuvot-

telumenettely. Esimerkiksi opetusalallatuli jakoon keväällä 0,3 prosentin erä,josta neuvottelu on vielä kesken. Erämaksetaan takautuvasti.

Syksyllä KVTES:n puolella tulleen jär-jestelyvaraerän neuvottelut on jo käyty. Seu-raavat paikalliset erät tulevat ensi keväänä.

Laman keskellä paikallisesti

Paikallista sopimista ei otettu riemui-ten vastaan, kun käytäntö alkoi 1990-luvun alkupuolella. Silloin tuli voimaanpääsopimus, jonka neuvottelujärjestöTNJ irtisanoi aiemmin tänä syksynä.

– Paikallinen sopiminen sisälsi käy-tännössä pelkästään säästösopimuksia,jossa vaihdettiin lomarahaa vapaaseen,Kekki muistelee.

Valtakunnan tasolla tehtiin mata-lia ratkaisuja tai jopa nollaratkaisuja,jonka päälle tuli vielä paikallinen sääs-tövelvoite. Vaikka yleinen taso pysyiitse asiassa plusmerkkisenä, niin yksilö-tasolla palkka saattoi laskea paljonkin.

Jukolaisten pääluottamusmiestenasennemuokkaus 2000-luvulla on tuot-tanut hiljalleen tulosta ja paikallisessasopimisissa havaitaan jo hyviä puoliakin.

Osaltaan siihen on vaikuttanutkuntien työvoimapula tietyissä tehtävis-sä. Jos rekrytointitilanteessa uudelle kun-taan palkattavalle annetaan enemmänpalkkaa, niin se nostaa myös vanhan hen-

kilöstön palkkoja. Tehtävän vaativuuteenperustuvassa palkkausjärjestelmässä vaati-vuustasoltaan samaa tehtävää tekevien onoltava samalla palkkatasolla, muutenhanpalkkausjärjestelmä ei ole toimiva.

Jukolaisten liittojen tavoitteidenmukaisesti sopimushinnoittelusta onpoistettu paljon jukolaisia nimikkeitä,kuten laillistettu psykologi, puhetera-peutti tai ravitsemusterapeutti.

– Hinnoittelemattomien palkka-kehitys on ollut erittäin kilpailukykyi-nen pitkällä aikavälillä. Se edellyttää,että paikallisesti asia huomataan ja hoi-detaan, Kekki toteaa.

Entinen kuntaraja ei saavaikuttaa palkkaan

Parhaillaan kunnissa iso asia on PARAS-hanke eli kuntien välinen yhteistyö sekäkuntaliitokset, jotka vaikuttavat väistä-mättä henkilöstön asemaan. Henkilös-tön edut on pystyttävä turvaamaanmyös muutostilanteissa. Liittyvissä kun-nissa on erilaisia arviointijärjestelmiä,joiden harmonisointiin onkin suunnat-tu paikallisia järjestelyeriä.

Palkkausongelmien lisäksi liitoksetvoivat kasvattaa kuntien työntekijöi-den työmatkoja sekä muuttaa työnsuorituspaikkoja. Kun välimatkat ovatpitkät, päivittäin kilometrejä voi kertyätodella paljon.

Kunnissa sovitaan jo paikallisestiKunnissa paikallinen sopiminen keskittyytällä hetkellä kahteen asiaan: arviointi-järjestelmiin ja järjestelyvarojen jakoon.

Kirsi Tamminen

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 11

Paikallinen sopiminen on tärkeitä lake-ja, tupoja ja tessejä täydentävä järjes-telmä, jonka tehtävänä on sopeuttaatätä yleisempää sääntelyä työpaikka-kohtaisiin tarpeisiin. Näin määritteleeprofessori Martti Kairinen, joka vetääTurun yliopistossa laajaa paikallisen so-pimisen tutkimushanketta.

Kairisen mielestä paikallisen sopi-misen tulisi tarjota työmarkkinoille tur-vattua joustoa. Sopimisen tulisi perus-tua työnantajan ja henkilöstön molem-minpuoliseen luottamukseen ja hyötyyn.Näin järjestelmä tuottaisi “yksilö- ja ti-lannekohtaista oikeudenmukaisuutta”siinä missä tupot ja tessit yleistä tai ryh-mäkohtaista oikeudenmukaisuutta.

– Nyt arvioitavana on, täyttävätköpaikalliset sopimukset oikeudenmukai-suuden kriteerin, Kairinen sanoo.

Avainasemaan nousee sopijapuol-ten tasavertaisuus. Kairinen muistuttaa,että vain silloin, kun ostaja ja myyjäovat riittävän tasavertaisessa asemassakeskenään, voidaan olettaa syntyvänmolempien kannalta oikeudenmukaisiasopimuksia.

Sanelua vai sopimista?

Kairisen tutkimuksen mukaan työnan-

taja- ja työntekijäpuoli asennoituvatpaikalliseen sopimiseen varsin eri ta-voin, vaikka molemmilla on voittopuo-lisesti hyviä kokemuksia. Myös osapuol-ten valmiuksissa on selvä ero.

Siinä missä työnantajien enemmis-tö näkee järjestelmän vapaana sopimi-sena, henkilöstön edustajat kokevat,että kyse on työnantajan ehdoilla ta-pahtuvasta toiminnasta, jossa henkilös-tön näkemyksiä toki otetaan huomi-oon. Myös työnantajan “sanelupolitii-kasta” on kokemuksia.

Erityisen pulmallista Kairisen mie-lestä on, että eräiden henkilöstön edus-tajien valmiudet ja tiedontaso ovat vie-lä kaukana työnantajapuolen osaami-sesta. Asetelma ei aina ole riittäväntasa-arvoinen.

Parhaiten paikallinen sopiminenon toiminut työaikakysymyksissä. Niis-sä myös henkilöstön edustajat kokevatolevansa melko vahvoilla.

Palkka-asioitakin on usein onnis-tuttu sopimaan paikallisesti. Kohteinaovat olleet muun muassa palkkaperus-teet ja palkkiot. Myönteistä on, ettäsopimisen suunta on viime vuosina ol-lut hyvin harvoin palkansaajan etujaheikentävä.

Työntekijöiden aseman muutok-siin järjestelmä sen sijaan tuntuu sopi-van jo huonommin. Esimerkiksi henki-löstövähennyksistä ei useinkaan olekyetty sopimaan, vaan työnantaja onpäättänyt niistä yksipuolisesti.

Jo hyviä kokemuksia

Kairinen on tutkimuksensa perusteellapäätynyt siihen, että nykyinen paikalli-sen sopimisen järjestelmä toimii sinän-sä jo kohtuullisen hyvin. Mitään dra-

maattista muutosta ei tarvita, kehittä-mistä kylläkin.

Olennaista on parantaa henkilös-tön edustajien neuvotteluasemaa ja-osaamista. Tarvitaan laajempaa tiedon-saantia, lisää aikaa, selkeitä sopimusmal-leja, parempia neuvottelutaitoja ja apuariitojen sovitteluun.

Liitoilla on Kairisen mielestä tärkeärooli paikallisten sopimusten mallintami-sessa ja menettelytapojen sääntelyssä.Niiden pitää myös tarjota asiantuntija-apuaan paikallisille neuvottelijoilleen.

Paikallisesti sovittavia asioita voisiKairisen mielestä lisätä hallitusti. Erityi-sesti työaikakysymykset voisivat ollamukana entistä laajemmin – niistähänon jo nyt hyviä kokemuksia. Samoinalakohtaista tuottavuutta vauhdittavapalkitseminen voisi olla yhä enemmänpaikallisesti sovittavissa. Palkkakehityk-sen ja työrauhan Kairinen jättäisi jo läh-tökohtaisesti liittotason asioiksi.

Mitään uutta yleistä lakia Kairinenei paikallisesta sopimisesta laatisi. Sensijaan aikansa elänyttä työehtosopi-muslakia hän soisi avattavan. Muunmuassa luottamusmiesten edustusval-taa voisi lailla selkeyttää.

Tasavertaisuudesta syntyyreiluja sopimuksia

Paikallinen sopiminen toimii Suomessa jomelko hyvin, kertoo tuore valmisteilla olevatutkimus. Edellytyksenä on, että molemmatneuvotteluosapuolet ovat riittävän vahvoillaja osaavat asiansa.

Anna Joutsen-niemiAkavan Erityisalat

Professori Martti Kairinen puhuimarraskuussa palkansaajakeskusjärjestö-

jen yhteisessä paikallisen sopimisenseminaarissa. Lisätietoja Turun yliopiston

haastattelututkimuksista www.mol.fi.

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 712

Paikallinen sopiminenedellyttää asiantuntemusta

Vaikka yleiskielessä paikallinen sopiminenvoi tarkoittaa melkein mitä tahansa, Leena-maija Heinonen rajaa sen tarkoittavanmahdollisuutta sopia työpaikalla työehtoso-pimuksesta poikkeavalla tavalla.

Lakimies Leenamaija Heinonen arve-lee, että työpaikoilla ei ole välttämättäriittävää asiantuntemusta paikalliseensopimiseen. Ylemmät toimihenkilötovat usein enemmän kiinnostuneitaomasta asiantuntijatyöstään kuin sopi-musasioista.

Heinosen mielestä luottamushen-kilöitä on koulutettava paikallista sopi-mista varten. Sen lisäksi hän pitää tär-keänä laadukkaiden juridisten neuvon-tapalvelujen saatavuutta kummallekinosapuolelle.

– Varsinkin pienien työnantajienkohdalla on vaarana, että paikallinensopimus ja esimerkiksi työnantajan yk-sipuolisesti antama ohje menevät se-kaisin.

Heinosen määritelmään paikalli-sesta sopimisesta kuuluu mahdollisuussekä huonontaa että parantaa työnte-kijöiden työehtoja. Työehtosopimuksi-en kuuluu rajoittaa paikallisia sopimuk-sia: vain tessin sallimissa rajoissa voi-daan paikallisesti sopia.

Heinonen tutki työaikakysymyksiäkolmessa akavalaisessa, yleissitovassatyöehtosopimuksessa yksityisoikeudenlaitokselle tekemässään pro gradu -työssä. Tutkitut ovat syyskuussa päät-tyneitä, viime tupokauden sopimuksia.

Alan ensimmäisetsopimukset suppeita

Osa työehtosopimuksista oli hyvinyleisluontoisia ja siten osittain tulkin-nanvaraisia. Kun alalle tehdään ensim-mäisiä työehtosopimuksia, ne ja vielä

pitkään niiden jälkeen valmistuvat ver-siot ovat usein sisällöllisesti suppeam-pia kuin aiemmin tehdyt sopimukset.

Heinonen arvioi, että ne ovat pit-kälti kompromisseja kuten kaikki muut-kin työehtosopimukset. Aluksi sopija-puolet ovat varmasti tyytyväisiä, kunon saatu aikaan edes jokin sopimus.

Osassa sopimuksia näkyy kerrok-sellisuus. Vuosien kompromissien myö-tä sopimuksissa on lausekkeita, joita eiole muutettu, vaikka laki ja tarpeet oli-sivat muuttuneet.

– Yhdessä kohdassa viitattiin la-kiin, jota ei ole enää olemassa, Heino-nen hämmästelee.

Hän huomauttaa, että jos on syn-tynyt molempien puolien yhteisym-märrys tulkintakäytännöstä, määräyk-sestä ei ole haluttu luopua.

– Teksti ei ole välttämättä mää-räävä asia, vaan se, että molemmat osa-puolet ovat yksimielisiä siitä, että se tar-koittaa samaa asiaa. Se on työtuomio-istuimen vahvistama periaate.

Sopimusmääräykset ovat yleisiä janiissä pyritään tasapainottelemaan. Tiu-kat määräykset ovat usein sellaisia, ettäpaikallisesti valitaan kahdesta vaihtoeh-dosta toinen.

– Työntekijät tinkivät jossain asi-assa ja saavat parannuksia jossain toi-sessa, Heinonen selventää paikallisensopimisen ideaa.

Yksityiskohtia tutkituistasopimuksista

Suunnittelu- ja konsulttialan ylempientoimihenkilöiden työehtosopimuksessaon määritelty säännöllinen työaika 37,5tuntia viikossa, ellei paikallisesti toisinsovita. Jos paikallisesti sovitaan, ettätyöaika on pidempi, pitää sopia samal-la palkkausvaikutuksesta.

Esimerkkinä paikallisen sopimisen

mahdollisuudesta huonontaa työnteki-jän työehtoja Heinonen mainitsee tä-män kohdan.

– Toki tässäkin on mahdollisuusmyös parantaa työntekijän työehtojasopimalla hyvästä korvauksesta, kuntehdään yli 37,5 tuntia töitä viikossa.

Teknologiateollisuuden ylempientoimihenkilöiden työehtosopimuksessaon Heinosen mukaan mielenkiintoinenyksityiskohta, sopimus kiinteästä kuu-kausikorvauksesta ylityöstä. Kiinteäkuukausikorvaus tarkoittaa, että nor-maalipalkan lisäksi saa kuukausittaintietyn summan riippumatta siitä, kuin-ka paljon tekee ylitöitä.

Heinosen mielestä sopimuksessajää epäselväksi, onko tässä laajennettukiinteän kuukausikorvauksen könttä-summamahdollisuutta koskemaan kaik-kia teknologiateollisuuden sopimuksenpiirissä olevia ylempiä toimihenkilöitä.

– Laissa on rajoitus, että vain joh-tavassa asemassa olevien kanssa voitehdä tällaisen sopimuksen, eikä tästälain kohdasta ole mahdollista sopia työ-ehtosopimuksella tai paikallisesti toisin.Sen sijaan yleisesti ylitöistä on mahdol-lista sopia työehtosopimuksella tai pai-kallisesti, Heinonen muistuttaa.

Farmaseuttisen henkilöstön työ-ehtosopimuksen mukaan paikallisestivoidaan sopia, että työntekijä tekeeneljänä päivänä viikossa 10 tuntia töi-tä. Sopimustekstissä on maininta: jostyöntekijä niin haluaa.

– Tarkoittaako se sitä, että työn-tekijä sanoo esimiehelle haluavansatehdä neljänä päivänä 10 tuntia viikos-sa vai tarkoittaako se sitä, että työnan-taja ottaa asian puheeksi ja työntekijämyöntyy – ehkä pakon edessä, Heino-nen aprikoi sopimuksen tulkinnanvarai-suutta.

Kirsi Tamminen

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 13

V i i s i v i s a i s t a

1 . M i k s i n a i s i a o n n i i n v ä h ä n j o h -to t e ht ä v i s s ä ?

Vanhakantaiset perinteiset asenteet vai-kuttavat varmasti siihen, että johtajina onenemmän miehiä. Naisten osaamista ei osatanähdä.

Muita syitä on luultavasti vallitsevassarekrytointikäytännössä. Ensimmäisiin esimies-tehtäviin on totuttu palkkaamaan nuoria mie-hiä. Ehkä naiset ovat olleet myös itse vähänliian vaatimattomia oman urakehityksensäsuhteen.

2 . M i t k ä o v a t s u u r i m m a t e s t e e tn a i s ten e t en e m i s e l l e y l i m p ä ä n j o h -to o n ?

Organisaatioissa ei tietoisesti pyritä pur-kamaan asenteita ja niistä kumpuavia toimin-tamalleja. Epätasainen perhevastuun jakautu-minen vaikeuttaa naisten urakehitystä. Jos nuo-ret naiset koetaan kustannuksia aiheuttavinariskeinä, niin naisille ehkä tarjotaan pienem-pää palkkaa ja heikommat uranäkymät kuinmiehille riippumatta siitä, mitä valintoja hekäytännössä tekevät. Naisten työhistoriaa ra-sittavat myös määräaikaisuudet.

Koulutusvalinnoissa tehdään edelleenkinperinteisiä ratkaisuja ja näin ajaudutaan työs-kentelemään “naisten tai miesten aloilla”.

3 . M i t ä hy ö t y ä y r i t y k s i l l e j a s u o -m a l a la i s e l l e y hte i s k u n na l l e o n na i s -j o h t a j i s t a ?

Naisten osaamista tarvitaan talouselämänhuippupaikoilla. Elinkeinoelämän valtuuskun-

ta EVAn teettämä selvitys osoittaa, että nais-ten johtamat yritykset ovat keskimäärin noinkymmenen prosenttia kannattavampia kuinvastaavat miesjohtoiset yritykset. Naisten ete-nemismahdollisuuksien nykyistä parempi huo-mioiminen voi tarjota selvää kilpailuetua yri-tykselle.

Me tarvitsemme naisia entistä enemmänjohtotehtäviin. Olemme suorastaan pulassa,ellei naisia rekrytoida johtoon siinä missä mie-hiäkin. Suurten ikäluokkien – nykyisten esi-

miesten – siirtyessä seuraavan kymmenen vuo-den aikana eläkkeelle Suomessa vapautuu ar-violta reilut satatuhatta esimiestointa.

4 . M i t en vo i d a a n e d i s t ä ä ko r k ea s -t i ko u l u tet t u j en na isten u r a kehi t y s -t ä ?

Yritysten pitää asettaa selvät tavoitteettasapuolisemman sukupuolijaon edistämisek-si ja myös seurata näiden tavoitteiden toteu-tumista. Yritysten pitää rohkaista naisia hakeu-tumaan vastuunalaisiin esimies- ja johtotehtä-viin. Niiden on katsottava, löytyykö yrityksentavoista ja rakenteista kenties naisia syrjiviä käy-täntöjä.

Naisten etenemistä huipulle edistävätmuun muassa verkostoituminen, mentorointi,avoin nimityspolitiikka ja ennakkoluulotto-muus. Naiset voivat myös itse vaikuttaa ura-kehitykseensä hakeutumalla rohkeasti eteen-päin työelämässä. Tasa-arvosuunnittelu on yksikeino edistää korkeasti koulutettujen naistenurakehitystä.

5 . Ku i n k a k a u a n k e s t ä ä , e t t ä na i -s e t j a m i e h e t o v a t t a s a - a r v o i s i at y ö e l ä m ä s s ä ?

Se on kiinni meistä kaikista. En uskalla sa-noa, kuinka kauan tämä vie. Olemme oikeallatiellä, mutta tie on mutkainen ja pitkä.

Toisaalta työmarkkinoiden muuttuessatässä asiassa voi tapahtua yllättävän nopeita-kin muutoksia. Toivon ja uskon, että omat tyt-täreni elävät tulevaisuudessa, jossa he eivät olevalmiiksi valetuissa muoteissa työ- tai perhe-elämässä.

Vanhakantaiset asenteet suurineste naisten urakehitykselleTasa-arvoasioista vastaavan ministeri Stefan Wallinin mukaan naisten mukana olopoliittisessa päätöksenteossa Suomessa näyttää tällä hetkellä varsin hyvältä ainakinhallituksen ja eduskunnan tasolla. Sen sijaan valtaosa suomalaisista yritysjohtajistaon miehiä. Kaikissa johtotehtävissä naisia toimii vajaat 28 prosenttia.

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 714

Akavalaisten suunnittelema eläkeikä

*) AKAVAn työmarkkinatutkimukset

**) TNS Gallup-Forum

Nainen

2007**

Alle 30 v.

30–39 v.

40–49 v.

0 56 58 60 62 66

2004*

Mies

2001*

1997*

Ikä

Kaikki

50–59 v.

Yli 59 v.

Opetus&kasvatusteht.

Asiantuntijatehtävät

Johtotehtävät

Kunta

Valtio

Yksityinen

Toimiasema

Työnantaja

62,9

62,9

62,8

62,4

62,6

62,0

62,9

61,3

61,2

63,1

66,0

62,8

63,2

62,7

62,8

63,4

62,8

64

Akavalaiset aikovatvanhuuseläkkeelle yhä vanhempina

Korkeasti koulutetut siirtyvät vanhuus-eläkkeelle entistä myöhemmin. Esimerkiksi60 vuotta täyttäneet akavalaiset arvioivatjäävänsä eläkkeelle vasta 66-vuotiaina.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoitehoukutella palkansaajia pysymään talo-udellisin perustein pari vuotta pidem-pään työelämässä näyttää toteutuvan.Akavalaiset suunnittelevat jäävänsävanhuuseläkkeelle keskimäärin 62,9-vuotiaina. Tiedot käyvät ilmi Akavantyöeläkeasenteita ja eläkeaikeita mittaa-vasta selvityksestä.

Asenteisiin vaikuttanevat talou-dellisen hyötyajattelun ohella nykyinenhyvä työllisyyssuhdanne sekä pitkäntyöuran tuoman kokemuksen ja osaa-misen arvostus nykyisessä työelämässä.Terveelle palkansaajalle pitkä työura onmahdollinen, jos työ on mielekästä jatyössä huolehditaan hyvinvoinnistasekä jaksamisesta.

Keskimääräinen eläkkeellejäämis-ikä on tällä hetkellä Eläketurvakeskuk-sen mukaan 58,4 vuotta.

Vastaajia pyydettiin kuvittele-maan, että he olisivat 63-vuotiaita jaolisivat valintatilanteessa juuri nyt. Ky-symykseen vastaajista 55 prosenttia siir-tyisi eläkkeelle ja loput jatkaisivat vielätyöelämässä. Koko väestöä koskevassatutkimuksessa osuudet olivat lähes sa-mat. Koska nuoret eivät ajattele juuri-kaan eläkeasioita, alle 35-vuotiaista jokaneljännellä ei ollut asiaan kantaa.

Osa-aikaeläkkeen kiinnostavuuttakoskevaan kysymykseen vastanneistaakavalaisista 43 prosenttia ilmoitti käyt-tävänsä etuutta hyväkseen. Koko väes-töä koskevassa kyselyssä joka toinen olikiinnostunut osa-aikaeläkkeestä.

Osa-aikaeläke on kokopäivätyös-tä osa-aikatyöhön siirtyvälle maksetta-va etuus ja edellyttää 58 vuoden ikää.Osa-aikaeläkkeelle jääminen pienentäälopullista eläkettä.

Eläkeuudistuksienvaikutukset hämmentävät

Akavalaiset olivat hyvin epätietoisia työ-eläkeuudistusten vaikutuksista eläketur-vaan. Kaikista vastanneista useampi kuin

joka kolmas ilmoitti, että ei tiedä,vaikuttivatko uudistukset paranta-vasti vai heikentävästi omaan tule-vaan eläkkeeseen.

Korkeasti koulutetuilla on pessi-mistisempi kuva uudistuksien vaikutuk-sista kuin koko väestöön kuuluvilla vas-taajilla. Mielipiteen muodostaneistaakavalaisista joka toinen arvioi, että uu-distukset heikentävät eläketurvaa. Kokoväestöön kuuluvista tätä mieltä oli rei-lu kolmannes.

Kolme neljästä akavalaisesta onsitä mieltä, että tulee taloudellisesti hy-vin toimeen eläkeaikanaan. Joka kym-menennellä ei ollut mielikuvaa asiasta.Eläkeikää lähimpänä olevista, 60 vuot-ta täyttäneistä vastaajista yhdeksänkymmenestä arvioi eläkkeensä riittävänhyvin kattamaan eläkepäivien menot.

Eläkejärjestelmä onoikeudenmukainen

Nykyisen työeläkejärjestelmän peruspe-riaatteita pidetään oikeudenmukaisina.Miltei joka yhdeksäs niin akavalaisistakuin koko väestöön kuuluvista on an-siosidonnaisen työeläkkeen kannalla.Samoin selvä enemmistö on tyytyväi-nen, että työeläkkeen suuruus on riip-puvainen työssäolovuosista.

Eroa syntyy suhtautumisessa sii-hen, että “nykyisenkaltainen ansioeläkemääräytyy lakisääteisesti ja muun osanvoi jokainen itse määritellä itse kustan-tamallaan eläkevakuutuksella” – akava-laisista 80 prosenttia on samaa mieltä,koko väestöstä 69 prosenttia. Osuudetovat mielipiteensä kertoneista.

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 15

Tavoiteltu ja toteutunutkin työlli-syysasteen nousu vanhemmissa ikäluo-kissa auttaa huoltosuhteen pysymistäaisoissa. Huoltosuhde kuvaa sitä osuut-ta väestöstä, jonka työlliset joutuvatelättämään.

Selvityksessä kysyttiin mielipidet-tä siitä, tulisiko keskimääräistä eläkkeel-le jäämisikää saada nostetuksi parillavuodella, jotta työeläkemenoista voi-daan huolehtia. Tämän tavoitteen alle-kirjoitti joka toinen akavalainen vastaa-ja, koko väestöstä reilu kolmannes.

ETLA:n ja Eläketurvakeskuksentutkimuksessa arvioidaan, että vuoden2005 eläkeremontti pidentää työurianoin yhdellä vuodella. Työurien pite-neminen johtuu etenkin siitä, että pää-syä työttömyysputkeen ja varhennetul-le vanhuuseläkkeelle on rajoitettu. Sa-man tutkimuksen mukaaneläkeuudistus ei juuri muuta työelä-mään astuneiden, nyt noin 25-vuotiai-den, aikanaan saamien työeläkkeidenkeskimääräistä kuukausittaista tasoa.

Lähde: TNS Gallup

Vuoden 2005 eläke-remontin pääkohdat- Vanhuuseläkkeelle voi siirtyä jous-tavasti 63–68-vuotiaana.- Eläkkeen karttumisprosentti nou-see iän myötä.- Työssä pidempään jaksaminen tuoparemman eläkkeen.- Työttömyyseläkeputkea ja varhen-nettua vanhuuseläkettä rajoitettiin.

Vuokraustoimintaan liittyy kuitenkinkäytännössä monenlaisia ongelmia,joista osa kytkeytyy harmaaseen talou-teen ja osa työntekijöiden oikeuksientoteutumiseen.

Työministeriön alainen kolmikan-tainen työryhmä selvitti vuokraustoi-minnan työoikeudellista ulottuvuuttaperehtyen alalla rehottaviin käytännönongelmiin. Lopputuloksena on luonte-va pohja yksimielisille johtopäätöksilleja ehdotuksille, joilla näihin ongelmiinhalutaan pureutua.

Akavan näkökulmasta selvitys laa-dittiin oikeaan aikaan, sillä työvoimanvuokraustoiminta laajenee jatkuvastiniin uusille aloille ja toimintoihin kuinorganisaation kaikille tasoillekin.

– Työryhmän esittämät muutok-set ehkäisevät tyypillisimpien vuokra-työongelmien pesiytymistä akavalaisiinammatteihin, uskoo työryhmän jäsen,Akavan lakimies Maria Löfgren.

Vuokratyöntekijälle tukeahenkilöstön edustajalta

– Työryhmän tärkein ehdotus on vuok-ratyövoimaa työllistävän yrityksen hen-kilöstön edustajien toimivaltuuksienlaajentaminen, Löfgren toteaa.

Jatkossa käyttäjäyrityksen henki-löstön edustajalla on oikeus saadavuokratyöntekijän työsuhteessa esiinty-vän ongelman selvittämiseksi tarvitta-vat tiedot vuokratyöntekijän työnan-

tajalta sekä edustaa vuokratyöntekijää.Ilman tätä mahdollisuutta moni vuok-ratyösuhdeongelma jäisi ratkomatta,sillä oman työnantajayrityksen henki-löstön edustajilla ei ole toimivaltuuk-sia suhteessa käyttäjäyritykseen.

Esitys toteutetaan muuttamallaniin sanottua tilaajavastuulakia, jonkatoimivuutta työryhmä esittää samallaselvitettäväksi.

Henkilöstön edustajaluo työhyvinvointia

Löfgren korostaa esityksen merkittävääperiaatteellista sanomaa.

– Henkilöstön edustajien roolityöyhteisön viihtyvyyden ja työhyvin-voinnin edistäjinä aletaan ymmärtää.Heidän osaamisensa halutaan ottaakäyttöön kehitettäessä aitoa vuorovai-kutuksellista työnantajan ja henkilöstönvälistä yhteistoimintaa.

Muita vuokratyöntekijän arkeahelpottavia työryhmän esityksiä Aka-van on niin ikään helppo tukea. Esimer-kiksi koeajan käyttöön on tulossa ra-joituksia. Vuokratyöntekijän mahdolli-suuksia saada selkoa työsuhteensakeskeisistä ehdoista parannetaan.

Kaiken kaikkiaan Akava pitää sel-vityksen lopputulosta onnistuneenaesimerkkinä siitä, miten työntekijänsuojeluperiaatteen toteutumista voi-daan edistää ja ottaa samalla huomi-oon käytännön työelämän tarpeet.

Lisäys henkilöstön edustajientoimivaltuuksiin vähentäävuokratyöongelmia

Työvoiman vuokraus on osa nykyistätyöelämää. Toisinaan se on ainoa tapahankkia nopeasti osaavaa työvoimaa,kun kiireellinen työvoimantarve yllättää.

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 716

Jos akavalainen sattuu soittamaan kes-kusjärjestön edunvalvontayksikön joh-taja Markku Lemmetylle, tämä ohjaaheidät yleensä oman liiton asiantunti-joiden pakeille. Nämä ovat jäsentensähenkilökohtaisia edunvalvojia.

Lemmetyn työsarka on yhteiskun-nallinen vaikuttaminen ja järjestötasontyömarkkinaedunvalvonta.

– En tee mitään yksin, vaan ainayhdessä muiden kanssa. Yhteistyö-kumppaneita ovat ministeriöiden edus-tajat, Akavan ja sen jäsenjärjestöjen pu-heenjohtajat ja neuvottelupäälliköt jatietysti Akavan toimisto. Yhä useam-min toimintaa vaativia sykäyksiä tuleeEuroopan unionista.

Keskusjärjestön työntekijöillä onuseita edunvalvontarooleja. He ovatasiantuntijoita, neuvottelijoita, koordi-noijia ja neuvonantajia. Asiantuntijanahän toimii mennessään eduskuntaankertomaan Akavan näkemyksen ajan-kohtaiseen lainsäädäntöhankkeeseen taiAkavan antaessa lausuntoja eri ministe-riöille. Yhteiskunnallisena vaikuttajanahän on mukana Akavan ottaessa kantaavaikkapa maan hallitusohjelmaan.

Iso asia on vuoden 2008 alussatyönsä aloittava työ- ja elinkeinominis-teriö, jonka perustamisesta Matti Van-hasen kakkoshallitus päätti viime ke-väänä. Ministeriön perustaminen onAkavan mielestä hyvä asia, sillä uusi mi-nisteriö voi aiempaa paremmin vaikut-taa muun muassa työvoiman saatavuu-teen, tuottavuuteen ja innovaatioihin.

Keskusjärjestötasolla asioiden kirjo

ja suuruusluokka ovat mittavia: työelä-mä, tulopolitiikka, talous ja verot, sosi-aaliturva, koulutus, elinkeinopolitiikka.Yhteistyö työmarkkinakeskusjärjestöjenkanssa on iso viipale Lemmetyn työtä.

Tupo-kierrokselle keskusjärjestönedunvalvoja on neuvottelija, liittokier-roksella pääasiassa tiedon kokoaja jakoordinoija. Lemmetty muistuttaa, ettäliittokierroksellakin tulee käsiteltäväksimonenlaisia suosituksia, joihin Akava jamuut keskusjärjestöt ottavat kantaa.

Työssä ei ole pikavoittoja

Yhä enemmän impulsseja tulee EU:sta.– Tuore esimerkki on eurooppa-

laisten työmarkkinajärjestöjen hyväksy-mä työstressisopimus, jonka kansallisensovelluksen Akavan hallitus on juuri hy-väksynyt, Lemmetty kertoo.

Keskusjärjestötyö on pitkäjänteistä. Pi-kavoittoja ei ole odotettavissa. Useinkestää vuosia, ennen kuin jokin Aka-van ajama asia hyväksytään laiksi. Siksikeskusjärjestön edunvalvojan pitäisikyetä näkemään tulevaisuuteen jamuuttuvaan työelämään.

– Akava alkoi puhua työaikapan-kista 20 vuotta sitten. Nyt asian edistä-minen on kirjattu hallitusohjelmaan jauutta lainsäädäntöä on tulossa. Joskusasiat edistyvät ripeästi. Muutosturva-lain hyväksymiseen meni vain vuosi. Seoli hieno asia, Lemmetty iloitsee.

Muhkea työsarka on vastikäänaloittaneella sosiaaliturvakomitealla, jon-ka jäsen Markku Lemmetty on. Komite-an tehtävä on laatia vuoden 2009 lop-puun mennessä esitys, joka kannustaatyöhön ja takaa kohtuullisen perustulon.

Akava vaikuttaa yhdessäliittojen kanssa

Yksittäiset akavalaiset hyötyvät keskusjärjes-tön edunvalvonnan tuloksista, kun Akavasaa tavoitteitaan lainsäädäntöön tai sopi-muksiin. Yleensä hedelmät ovatpoimittavissa vasta vuosien työn jälkeen.

Anitta Valtonen

A k a v a l a i n e ne d u n v a l v o n t a

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 17

A k a v a l a i n e ne d u n v a l v o n t a

Sääntöjen mukaan YTN:n ainoa tehtä-vä on hoitaa työehtosopimuksia: sopiakollektiivisesti palvelussuhteen ehdot jayleiset palkankorotukset ylemmille toi-mihenkilöille.

YTN on virtuaaliorganisaatio jaitse toimistossa työskentelevät toimis-tonhoitaja ja viestijä. Varsinaisen työneri aloilla tekevät eri liittojen asiamie-het, jotka toimivat neuvottelijoina jakenttäasiamiehinä.

Viestintävastuu on eri liittojentiedottajilla.

YTN:n puheenjohtaja toimii neu-vottelijoiden tukena. Hän osallistuuneuvotteluihin siinä vaiheessa, kun alanneuvottelijat eivät enää pääse eteen-päin ja pyydetään puheenjohtajaa au-kaisemaan tilannetta.

– Esiinnyn julkisuudessa, luonuskoa työehtosopimustoimintaan,kannustan YTN:n laajaa organisaati-ota, Fjäder kuvailee omaa rooliaanpuheenjohtajana.

Yksittäiset jäsenet harvemmin ot-tavat yhteyttä Fjäderiin, mutta välillähän saa palautetta sekä tyytymättömil-tä että tyytyväisiltä jäseniltä.

Enemminkin soittajat ovat medi-an edustajia tai yritysjohtajia, joilla onvankkoja näkemyksiä, miten ammatti-

yhdistysasioita pitää hoitaa. Yllättävä soittajaryhmä ovat ana-

lyytikot, jotka arvioivat pörssiyhtiöitä.– He kysyvät neuvottelutilantei-

den tai työtaistelu-uhkien vaikutuksis-ta eri aloille. Vaikka vastauksien täytyyolla objektiivisia ja vastuullisia, se onpalkansaajaliikkeelle hyvä keino vaikut-taa, Fjäder toteaa.

Työelämän rakenteetovat muuttuneet

Ylemmät toimihenkilöt ovat kasvaneetryhmänä. Korkeasti koulutetut kaikillaaloilla järjestäytyvät akavalaisiin liittoi-hin ja kollektiivisen edunvalvonnan tar-ve on lisääntynyt selvästi.

Nykyään kaikkia henkilöstöryhmiäkohdellaan samalla tavalla esimerkiksiirtisanomistilanteissa.

– Ylemmät toimihenkilöt ovatheränneet siihen, että korkea koulutusei tarkoita silkkihansikkailla käsittelyä taierityisetuja, Fjäder huomauttaa.

Esimerkiksi palvelualojen vanhatyöehtosopimusrakenne ei sovi nyky-työelämään. Vaikka työntekijöiden jatoimihenkilöiden työehtosopimuksetulottavat kohtalaisen ylös, niin se eiulotu korkeasti koulutetuilla esimiehiinja asiantuntijoihin saakka.

Fjäder arveleekin, että jatkossaylemmille toimihenkilöille tehdäänmonella alalla uusia työehtosopi-muksia.

– Akavalaiset haluavat, ettäomat järjestöt tekevät työehtosopi-

muksen. Yksityissektorilla sopimuk-sen tekee YTN.

Tavoitteena akavalainenyhtenäisyys

Akavalaisessa edunvalvonnassa onmonta tasoa tutkintopohjaisen järjes-täytymisen vuoksi. Fjäderin mukaan jä-senhankinnan ja identiteetin takia tut-kintopohjaisuus on hyvä ja tehokas kei-no järjestäytyä. Sen sijaanedunvalvontaan se luo haasteita.

– Toisaalta yksittäinen jäsen nä-kee edunvalvonnan tehon eikä hänmiellä rakenteita, jotka ovat vain väli-neitä.

YTN:n puheenjohtaja peräänkuu-luttaa yhdessä tekemistä Akava-yhtei-sössä. Liitoissa tarjotaan jäsenille perus-palveluja, neuvontaa ja jäsenetuja.Edunvalvonnassa tarvitaan suuria koko-naisuuksia, sillä kaikilla on samoja on-gelmia kuten matka-ajan palkka tai kol-lektiiviset palkitsemisjärjestelmät.

Sture Fjäder ehdottaa, että useitaakavalaisia liittoja yhdistävistä asioistatehdään hankkeita, joiden eteen voi-daan yhdessä työskennellä.

– Kun sadat liittojen työntekijätjoukolla toimivat samanaikaisesti ja sa-mojen tavoitteiden puolesta, se lujit-taa akavalaista yhteistyötä ja yhtenäi-syyttä.

Samoin hän kannustaa neuvotte-lujärjestöjä tiiviimpään yhteistyöhön.

– Kun YTN on vahva, niin JUKO-kin on vahva ja myös päinvastoin.

Neuvottelujärjestöt hoitavatjäsenkunnan työehtosopimuksia

Akavassa on kaksi neuvottelujärjestöä:Ylemmät toimihenkilöt YTN ja Julkisalankoulutettujen neuvottelujärjestö JUKO.YTN:n puheenjohtaja Sture Fjäder hoitaasitä osaa yksityissektorista, jossa on YTN:ntyöehtosopimustoimintaa eli käytännössäteollisuus- ja palvelualoja.

Kirsi Tamminen

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 718

A k a v a l a i n e ne d u n v a l v o n t a

Talentian neuvottelupäällikkö AnteroLahikaisen päätehtävä on ajaa akava-laisten väärinpalkattujen etuja Julkisa-lan koulutettujen neuvottelujärjestöJUKOn kautta.

– Koska työnantajani on Talentia,sydäntäni lähinnä ovat sosiaalialan kor-keasti koulutetut.

Talentia on yksi JUKOn seitsemästäjäsenyhdistyksestä. Pääsopimusala onkunnallinen yleinen virka- ja työehtoso-pimus. Lisäksi Talentiassa on pari tessiäyksityisellä puolella, EK-sektorilla.

Lahikainen on työskennellyt Ta-lentiassa 18 vuotta ja nähnyt muutok-sen, joka kuntasektorilla on tapahtunut2000-luvulla.

– Kunta-alan ammattilaisten työ-voimaennuste näyttää kamalalta. Kun-nissa on alettu tajuta, että koulutettuaporukkaa on vähän eikä heitä voida kor-vata kouluttamattomalla työvoimalla.Heille on pakko maksaa riittävästi, muu-ten he hakeutuvat muihin tehtäviin.

Lahikainen antaa tunnustustaAkavan vuosia ajamalle koulutuspalk-kaerälle. Sitä ei hyväksytty 2000-luvunalussa tupoon, mutta se laukaisi kun-tatyönantajan asennemuutoksen.

Sopimukset eivätole yksiselitteisiä

– Kuntapuolen sopimus on kokoelmi-en kokoelma, paksu kirja täynnä virka-kielisiä virkkeitä. Vaikka tunnen sopi-mukset, joudun joskus miettimään, ettämitä jokin teksti oikein tarkoittaa.

Sopimuskieli kaipaisi siivoamista jaon sitä yritettykin ihan selkeyttämistyö-ryhmän voimin.

– Paikoin teksti muuttui entistävaikeammaksi, Lahikainen huokaa.

Sopimusten vaikeaselkoisuus onvaikuttanut siihen, että kuntasektorille

on vaikea saada luottamusmiehiä.– Meidänkin jäsenille tarjotaan ju-

kolaisia luottamusmiespaikkoja, muttamoni sanoo, ettei ryhdy hommaan,koska se on niin hankala.

Lisäkommervenkkeja kunta-alan sopi-muksiin tuovat vessien ja tessien erot. Kuntyöntekijä siirtyy virkasuhteisesta työsopi-mussuhteiseksi, esimies saattaa edelleen so-veltaa virkapuolen malleja. Hän voi esimer-kiksi yrittää pidentää työaikaa, vaikka työ-sopimuksen yksipuolinen muuttaminen eiole mahdollista.

Sopimuksia monimutkaistaa muuttu-nut työelämä. Tuoreena esimerkkinä Lahi-kainen mainitsee lain osittaisesta sairaslo-masta, joka pitää ottaa myös sopimuksiin.

Puhelin soi useasti

Iso osa Lahikaisen työajasta on jäsen-ten palvelua. Häneltä kysytään kaikkea,mitä kuntasopimuksessa on. JUKO hy-väksyi syyskuussa kunta-alan sopimuk-sen. Sen seurauksena nyt on tullut pal-jon soittoja 270 euron joulurahasta. So-pimuksen mukaan se annetaankertakorvauksena kaikille, jotka ovat ol-leet tietyn ajan kunnan palveluksessa

Anitta Valtonen

Kinkkisten sopimusten tulkitsijaKuntasektorin edunvalvojan on oltava todelli-nen asiantuntija tulkitessaan kunta-alansopimustekstejä. Vuosien saatossa sopimuk-sista on tullut yhä monimutkaisempia.

joulukuun alkuun mennessä.– Korvausta vaille jäävät ovat nä-

reissään, kun samaa työtä tekevä naa-puri saa rahan, mutta he jäävät ilman,Lahikainen kertoo.

– Työn vaativuuteen liittyvät palk-ka-asiat ovat aina ajankohtaisia. Minul-le soitetaan, kun tehtävät muuttuvatvaativammiksi, mutta työnantaja ei ha-lua heti tarkistaa tehtävän vaativuus-luokkaa, vaan sanoo, että katsotaanpuolen vuoden kuluttua.

Myös erilaisista lisistä kysytään pal-jon, samoin työaikakysymyksistä. Talen-tian jäsenrakenteen vuoksi myös perhe-vapaat askarruttavat.

Jotkut kiistat Lahikainen ratkaiseepikaisesti.

– Sain äsken sähköpostin, jossakuntapuolen jäsenemme kertoi, ettähänen palkakseen sovittiin 2 400 euroaja sopimus allekirjoitettiin. Kun palkka-kuitti tuli, työnantaja oli yksipuolisestilaskenut palkkaa 200 eurolla. Lähetinluottamusmiehen kautta viestin, etteityönantaja voi muuttaa tehtyä työso-pimusta, vaikka perustelut olisivat mit-kä. Asia korjattiin.

Esimerkki julkisen alan liiton jäsenmaksusta

OAJ:n perimät jäsenmaksutkäytetään seuraavasti

Piirien ja yhdistystentoiminta 19 %

Jäsenkunnanvakuutukset 5 %

Tukimaksut valtakunnallisilleyhdistyksille 4 %

Paikallisen toiminnan tuki 7 %

Tiedotus 8 %

Toimijoiden matkustuskulut jaansionmenetykset 8 %

Keskusjärjestökulut 4 %

Työttömyyskassanjäsenmaksu 13 %

Muut kulut(mm. henkilökunta-,

kv-toiminta) 32 %

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 19

A k a v a l a i n e ne d u n v a l v o n t a

TEKin toiminnan kulutjakautuvat seuraavasti

Jäsenvakuutukset(työttömyyskassa,vastuu- ja oikeusturvavakuutus) 14 %

Tilatut jäsenetulehdet 15 %

Työmarkkinajärjestömaksut 7 %

Varsinainentoiminta 64 %:

Neuvottelu- ja kenttä- ja opiskelijatoiminta 20 %Koulutus- ja teknologiapoliittinen vaikuttaminen 8 %Oikeudelliset palvelut 6 %Urapalvelut 5 %Viestintä 7 %Tutkimus 4 %Hallinto ja talous 15 %

Esa Vilhonen edustaa reilua 500 aka-valaista jäsentä. Tarkkaa määrää hän eitiedä, koska käytössä ei ole työnantaja-perintää, joten työnantaja ei voi kertoa,kuka kuuluu akavalaisiin liittoihin. Vilho-nen toivookin liitoilta tarkempia tietojajäsenkunnasta. Yhteensä OP-keskukses-sa työskentelee noin 2 000 ihmistä.

Jäsenkunta ottaa häneen useinyhteyttä esimerkiksi kehityskeskustelunyhteydessä.

– Jäsenen mielestä kehityskeskus-telussa ei ole jotakin asiaa kirjattu sitenkuin hän on ajatellut. Siihen vastaan, ettäkaikki puhuttu pitää kirjata. Muuten eri-mielisyystilanteessa ei ole mitään todis-tetta, mistä on mahdollisesti sovittu.

Toinen viimeaikainen esimerkkikoski hoitovapaalta palanneen määrä-aikaisuutta, jonka todettiin täyttävän

toistaiseksi voimassaolevan työsuhteentunnusmerkit. Nämä tapaukset ovatVilhosen mielestä lieviä. Toisinaan hänantaa konsultaatiota, millaisin ehdoinkannattaa allekirjoittaa sopimus työ-hön paluusta, jos vaikka haluaa pitääsapattivapaata.

Pahempia tapauksia, joissa yhteys-henkilön apua tarvitaan, ovat kiusaa-mis- tai työsuhteen päättämistilanteet.

Ensisijaisesti yhteyshenkilö pyrkiihuolehtimaan työpaikkatasolla, ettäasiat ovat kunnossa.

– Kun luottamusmies pystyy hoita-maan hyvin henkilökohtaisia edunvalvon-tatilanteita, niin viesti siitä leviää koko orga-nisaatioon, Vilhonen painottaa.

Piilotyötä valmisteluissa

Rahoitusalalla tehtiin keväällä uusi, pit-kä työehtosopimus, joka sisältää palk-kakeskustelujärjestelmän. Järjestelmänvalmistelu työllistää yhteyshenkilöitä eriorganisaatioissa.

Vilhonen on mukana oman orga-nisaationsa palkkatoimikunnassa, missähänellä on tavoitteena edistää oman vii-teryhmän, ylempien toimihenkilöiden,

asioita. Useat heistä ovat esimiehiä.– Palkkakeskustelumallin kunnol-

linen toimivuus edellyttää varsin mit-tavaa päätösvallan delegointia sinne,missä on vastuukin.

Kun esimies ja alainen keskustele-vat keskenään osasta palkankorotuksia,esimiehen on tiedettävä, minkä verraneuroja hän voi laittaa tuleviin korotuk-siin. Koko palkkakeskustelumallilta ka-toaa pohja, jos esimiehen on haettavapäätökset ylemmältä tasolta.

Palkkakeskustelumallin valmistelu-työ ei näy vielä jäsenistölle. Varsinaisetpalkkakeskustelut alkavat ensi syksynä.

Rahoitusalalla paljonerilaisia asiantuntijoita

Vilhonen kaipaa edunvalvonnan paino-arvon yleistä nostamista. Hän muistut-taa akavalaisen henkilöstön muuttu-neesta roolista. Nykyisin on erittäin pal-jon asiantuntijoita, joilla on aivanerilaiset edunvalvonnalliset tarpeet kuinesimiehillä. Myös ammattikorkeakoulu-järjestelmä tuo omia haasteitaan yksi-lötason edunvalvontaan.

– Kaikista ammattikorkeakoulunkäyneistä ei tule asiantuntijoita tai esi-miehiä ainakaan uran alkuvaiheessa.

Vilhoisen mukaan yritysyhdistyk-sen toiminnan aktivointi on tärkeätä.Ne ovat hieman irrallisia akavalaisestaedunvalvonnasta. Rahoitusalalla yritys-yhdistykset ovat keskustelupöydässäyritysyhdistysten ja YTN:n välisen sopi-muksen nojalla ja paikalliset sopimisettehdään yritysyhdistyksen ja työnanta-jan välillä.

– Aktivointi on neuvottelujärjes-tön yhteinen asia eikä yksittäisen liitonasia. Yksittäisten liittojen pitää tukeayritysyhdistysten ja taustaryhmien työs-kentelyä edunvalvonnan kokonaisuu-den edistämiseksi.

Edunvalvojan painavarooli työpaikkatasolla

Osuuspankkikeskuksen riskienhallinta-yksikön päällikkö Esa Vilhonen on työpaik-kansa neuvotteleva yhteyshenkilö. Yli parivuosikymmentä talossa työskennellytkertoo, että ei enää tunne kaikkiaedustamiaan jäseniä.

Esimerkki yksityissektorin liiton jäsenmaksusta

Kirsi Tamminen

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 720

A k a v a l a i n e ne d u n v a l v o n t a

Maakunnille on tärkeää pysyä kilpailu-kykyisenä ja elinvoimaisena toiminta-ympäristönä, joka pystyy houkuttele-maan ja pitämään alueellaan menesty-viä yrityksiä sekä osaavaa työvoimaa.

Tärkeätä on myös järkevä ja teho-kas kansallinen työnjako. Se tarkoittaakäytännössä sitä, että jokainen alue löy-tää omat vahvuusalueensa ja keskittyyniihin. Resurssit on kohdennettava tar-koituksenmukaisen työnjaon pohjalta.

Vuosikymmenen lopulla on edes-sä rakenteellisia ongelmia kuten väes-tön muuttuva ikärakenne ja siitä osit-tain johtuva matala työllisyysaste.

Ikärakenteen muutos on Euroo-passa suurempaa kuin Yhdysvallois-sa ja Suomessa Euroopan nopeinta.Sen tähden on vahvistettava talous-kasvua ja työllisyyttä. Niitä tarvitaanmyös siihen, että Suomi pysyy kilpai-lukykyisenä.

Myös niin sanotusta kohtaanto-ongelmasta on muodostumassa Suo-melle vakava uhka. Työvoiman raken-ne ja osaamisprofiili eivät vastaa työ-markkinoiden tarpeita. Ongelmaavoidaan osittain ratkaista vaikuttamal-la työn tarjontaan suunnaten sitä esi-merkiksi yksityisille palvelualoille taimuille korkeaa osaamista vaativille tu-levaisuuden aloille.

Myös oikeanlaisella koulutus-politiikalla voidaan saada paljon ai-kaan. Erityisenä painopisteenä on ol-tava korkeasti koulutettujen aikuis-koulutustarpeet.

Akavalaistenmerkitys kasvaa

Korkeasti ja erityiskoulutettujen aka-valaisten merkitys tulevaisuuden teki-jöinä kasvaa. He toimivat eri alojenkeskeisissä asiantuntija- ja johtotehtä-vissä ja muodostavat alueiden avain-kehittäjäverkoston.

Akavan aluetoimikuntien jäsenetkuuluvat juuri näihin verkostoihin.

Suomen kansallisen ja kansainväli-sen menestyksen kulmakivinä pidetäänkorkeata osaamista sekä kilpailukyvys-tä ja hyvinvoinnista huolehtimista. Näi-tä kulmakiviä rakennetaan samanaikai-sesti myös alueilla.

Maakunnissa työ perustuu niidenomiin vahvuuksiin ja mahdollisuuksiinsekä näiden pohjalta lähtevään inno-vatiivisuuteen ja elinvoimaisuuteen.

Keskeistä oikeansuuntaiselle, kes-tävällä pohjalla olevalle yritystoiminnal-le ja alueiden kehitykselle sekä hyvin-voinnille ovat työpaikat, joissa tarvitaankorkeasti koulutettua työvoimaa.

Valtaosa uusista työpaikoista syn-

Merja Fyhrbergjärjestösihteeri

Edunvalvonta ei ole vaintyömarkkinatoimintaa

Euroopan unionin jäsenyyden ja EU:nrakennerahastolainsäädännön myötä työ-markkinajärjestöt pääsivät maakunnanliittojen sekä TE-keskusten neuvottelukun-tiin ja yhteistyöryhmiin. Niissä päätetäänmaakuntien kehittämisen linjauksista jataloudellisten resurssien kohdentamisesta.

tyykin juuri niissä pienissä ja keskisuu-rissa yrityksissä, joissa osaamisen ja in-novatiivisuuden taso on muita yrityk-siä korkeampi.

Alueilla paljon vaikuttamis-mahdollisuuksia

Aluetoimikuntien toiminnan painopis-te on korkeasti koulutettujen koulutus-ja työllisyyskysymyksissä. Palkansaaja-keskusjärjestönä Akava tuo alueidenkehittämiseen arvokkaan lisänsä maa-kuntien yhteistyöryhmissä ja TE-keskus-ten toimielimissä.

Työsuojelupiirien työsuojelulauta-kunnat ja Työterveyslaitoksen alueelli-set neuvottelukunnat ovat foorumei-ta, joissa Akavalla on aluetoimikunti-neen mahdollisuus tuoda esille omianäkemyksiään työelämän kehittämistar-peista.

Keskustelua herätetään alueilla tär-keiksi koetuista asioista myös järjestämäl-lä teemakohtaisia seminaari- ja luentoti-laisuuksia joko yksin tai yhdessä muidenakavalaisten toimijoiden kanssa.

Tulopolitiikan ohella on valtavajoukko muita asioita, joihin akavalaisetvoivat eri tahojen toimijoina yhdessävaikuttaa. Maailmantalouden muutos-vauhti pitänee huolen siitä, että työ-sarkaa riittää.

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 21

A k a v a l a i n e ne d u n v a l v o n t a

Vielä 1980-luvulla kansainvälisten asioi-den hoitaminen tarkoitti lähinnä poh-joismaisia yhteyksiä ja valtuuskuntienvaihtoa Neuvostoliiton ay-järjestönkanssa kotiryssineen. Euroopan unioninjäsenyyden myötä kansainvälisten asioi-den ydin muuttui kertaheitolla ay-dip-lomatiasta jäseniä suoraan koskettavaksiedunvalvonnaksi. Eri tavoin laskien esi-merkiksi Suomen laeista 20–40 prosent-tia on peräisin Euroopan unionista.

Uusi vuosituhat on tuonut vah-vasti kuvaan globalisaation. Esimerkiksitiede, elinkeinoelämä ja monen mieles-tä työpaikatkin kulkevat valtakunnanrajoista piittaamatta. Kiina ja Intia täh-täävät valtavilla panostuksilla akavalais-tenkin alojen haltijoiksi. Yhä useampisuomalaista työntekijää koskeva kysy-mys määräytyy näin kansainvälisen ke-hityksen mukaan. Akavan toiminnanrajoittaminen koskemaan enää vain ko-timaisia kysymyksiä olisi käytännössämahdotonta.

Akava toimii kansainvälisesti ole-malla mukana ylikansallisissa ay-järjes-töissä sekä vaikuttamalla Suomen halli-tuksen kantoihin ja suorilla yhteyksilläpäättäjiin.

Pohjoismaisesti on olemassa kaksitoimintaryhmää: Pohjoismaiden kor-keasti koulutettujen keskusjärjestöjenverkosto sekä kaikkien ammattijärjes-

töjen PAY. Verkostossa vaihdetaan hyö-dyllisiä tietoja. Akava on ammentanutkokemuksia muun muassa Ruotsin pal-jon pidemmällä olevasta paikallisestasopimisesta. Akava puolestaan isännöityöryhmää, jossa keskitytään yrittäjyys-kysymyksiin.

PAY:ssa keskitytään paljolti ajan-kohtaisiin EU-aiheisiin ja siihen, mitenPohjoismaat yhdessä voisivat vaikuttaaniihin.

Viimeksi on keskusteltu työmark-kinajoustoista, joissa PAY on ollut kah-den tulen välissä. Eteläisen Euroopanay-järjestöt haluaisivat työnantajienkanssa sopimisen sijasta yhteenottoa.Toisaalta työnantajille jousto on liianusein yhdensuuntaista eli mukautu-maan joutuu vain työntekijä.

Brysselissä Akava on mukana Eu-roopan palkansaajien keskusjärjestöETUC:ssa sekä sen itsenäisessä korkeastikoulutettujen neuvottelukunnassa Eu-rocadresissa. Näiden työnjako on yllät-tävänkin selvä. Ensin mainittu hoitaayleisiä, kaikkia palkansaajia koskevia ky-symyksiä, Eurocadres on erikoistunutkorkeasti koulutettujen aiheisiin tai nä-kökulmaan.

Loppuvuoden suurimpia ETUC:nkysymyksiä ovat ratkaisevissa vaiheissaolevat työaika- ja vuokratyödirektiivit.

Eurocadres on taas saanut neu-vonantajan aseman Bolognan proses-sissa, joka on linjoittanut Suomenkinkorkeakoulu-uudistuksia. Se valmisteleemyös ylempien toimihenkilöiden ase-man vahvistamista ensi vuonna alkavas-sa työntekijöiden kuulemista koskevas-

sa EWC-direktiivin uudistuksessa.EU:ta varten ministeriöissä on pa-

risenkymmentä kolmikantaista pysyväätyöryhmää käsittelemässä Suomen hal-lituksen kantoja. Useimmissa istuu Aka-van edustaja. Ne ovat erinomaisia tie-tolähteitä, mutta vaikuttamiskanavinalähinnä täydentäviä.

Vaikuttamista maailmalla

Globaalitasolla Akava on jäsenenä maa-ilman palkansaajien keskusjärjestöITUC:ssa. Voi sanoa, että ITUC on Aka-valle kuin YK koko Suomelle. YK:n kan-sainvälinen työjärjestö ILO on toinenmaailmantason näyttämö Akavalle.

Työntekijöiden perusoikeudetovat ITUC:n ja ILO:n arkityömaata. Ny-kyisessä globaalissa kilpailussa muunmaailman työntekijöiden perusoikeuk-sien tilalla voi olla suora vaikutus suo-malaisten työntekijöiden työehtoihintai työpaikan pysyvyyteen.

Akavalla ei keskusjärjestönä olekäytännössä kehitysyhteistyön kaltaisiahankkeita, toisin kuin esimerkiksiSAK:lla ja STTK:lla. Suomenlahden ete-läpuolella on tosin hankeyhteistyötäesimerkiksi uusien jäsenten saamiseksiViron korkeasti koulutettujen keskus-järjestöön eli Taloon.

Oma lukunsa ovat ulkomaille töi-hin tai harjoitteluun menevät akavalai-set, joiden määrä kasvaa tasaisesti.Muuttoa koskevat neuvontapalvelutannetaan tietysti liitoista, mutta Akavavaikuttaa liikkuvuuden sääntöihin, esi-merkiksi ammattipätevyyksien tunnus-tamiseen.

Kotiryssistä globaalitasolleAkava on aikain saatossa muuttunut akatee-misesta kerhosta aidoksi työmarkkina-järjestöksi. Kansainvälisten asioiden hoitami-nen on muuttunut vähintään yhtä paljon.

Akavassa ei pölhöpopulismiaMitkä ovat työtehtäväsi Akavan kansainvälisten asioidenpäällikkönä, Markus Penttinen?Minulla on kokonaisvastuu Akavan kansainvälisestä toi-minnasta ja sen kehittämisestä, erityisesti EU-kysymyksetsekä muiden akavalaisten työntekijöiden tukeminen rajatylittävissä asioissa. Olen akavalainen sarana Suomen jamuiden maiden rajalla.Mitkä ovat Akavan kv. toiminnan vahvuudet?Akava-yhteisössä on paljon asiantuntemusta mitä erilai-simmilta aloilta. Ovathan akavalaiset liitot myös omienammatillisten kysymystensä mestareita. Toiseksi kiinnos-

tus ja asenteet kansainvälisiin kysymyk-siin ovat kohdallaan. Työaika ei meneesimerkiksi EU-pölhöpopulististen nä-kemyksien tai ulkomaalaiskaunaistenasenteiden kanssa tuskailuun.Mitä pitäisi vielä kehittää?Eniten hatuttaa palkansaajakeskusjärjes-töjen amatöörimäinen yhteistyöETUC:n tärkeissä työryhmissä. Edusta-jiksi halutaan suurella hingulla, muttasitten ei käydä kokouksissa eikä ilmoi-teta sijaiselle kotiinjäämisestä ja anneta

raporttia tapahtumista.Mikä on Akavan kv. toiminta vuonna 2020?Perustaltaan sama kuin nyt, koska EU:njäsenyyttä eikä globalisaatiota ole mah-dollista toteuttaa kahta kertaa. Tuonavuonna Suomessa voi kuitenkin olla josatoja tuhansia ulkomaisia työntekijöi-tä. Jos Venäjän kehitys jatkuu nykyisenkaltaisena, Suomi uudestisyntyy auto-nomian aikaan. Yhteyksien ja yhteis-työn määrä olisi valtava.

Markus Penttinenkansainvälistenasioiden päällikkö

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 722

Työllisyysohjelman tavoitteena on työttö-myyden pitkittymisen estäminen kestäväl-lä tavalla joko tukemalla työllistymistä taiedistämällä koulutukseen hakeutumista.

Konkreettisesti yhteiskuntatakuutarkoittaa, että jokaisen työttömäksijoutuvan nuoren palvelutarve arvioi-daan heti työnhaun alussa ja työnha-kusuunnitelma laaditaan määräajassaeli kolmen kuukauden sisällä. Viimeis-tään kolmen kuukauden työttömyydenjälkeen nuorelle luvataan tarjota jota-kin työllistymistä tukevaa aktiivista toi-menpidettä.

Työministeriön tuoreessa tutki-muksessa olevan tilastollisen seurannanmukaan nuorten yhteiskuntatakuu on

lisännyt ja nopeuttanut työnhakusuun-nitelmien laadintaa huomattavasti. Lisäk-si osallistuminen työvoimapoliittisiin toi-menpiteisiin on lisääntynyt hieman.

Nuorten yhteiskuntatakuun ta-voitteista on kuitenkin jääty selvästi. Li-säksi TE-keskusten välillä on suuria ero-ja tavoitteiden toteutumisessa. Määrä-ajassa suunnitelma oli kaikkiaan tehtyreilulle 60 prosentille, mutta vain sel-västi alle puoleen suunnitelmista sisäl-tyi lupaus aktiivitoimenpiteestä tai pe-rustelu sen puuttumisesta.

Lupauksista toteutui seuraavienkolmen kuukauden aikana ainoastaanviidennes. Tarkasteluajanjakson pidentä-minen kuuteenkaan kuukauteen ei lisän-nyt toteutuneiden määrää juuri lainkaan.

Tärkein ja yleisin suunnitelmissa mai-nittu tavoite on ollut työllistyminen, opin-tojen aloittamista havitteli noin neljännesnuorista. Suunnitelmissa arvioitiin, että noinkolmannes nuorista kuuluu parhaiten työl-listyvään ryhmään, joka tarvitsee vain nor-maaleja työnvälityspalveluja.

Yksi viidestä tarvitsee ammatillis-ta koulutusta. Reilu kolmannes yhteis-kuntatakuun piiriin tulleista tarvitseetukitoimia avoimille työmarkkinoilletyöllistyäkseen. Vaikeimmin työllisty-vään ryhmään kuuluu reilu kymmenes.

Yhteiskuntatakuun käytännön on-gelma on, että se toteutuu vain har-voin. Toimintatapojen kriittinen tarkas-telu työvoimatoimistoissa ja tutkimuk-sessa todettujen hyvien käytäntöjenlevittäminen voivat auttaa. Muissakintutkimuksissa on todettu, että työvoi-matoimistojen toiminnan tehokkuuk-sissa on eroja.

Ikäraja liian tiukka

Nuorten yhteiskuntatakuun rajoitteenavoidaan nähdä olevan se, että myösvarsin monet yli 25-vuotiaat ovat työt-tömäksi joutuessaan kipeästi näidentehostettujen toimenpiteiden tarpees-sa, mutta heidät on rajattu ikänsä puo-lesta ulos takuun piiristä.

Kohderyhmän laajentamista olisi-kin syytä harkita vaikkapa niin, että ny-kyisen kohderyhmän lisäksi takuun pii-riin voisivat kuulua iästä riippumattakaikki ne, jotka ensimmäistä kertaa tu-levat työvoimatoimiston asiakkaaksityöttöminä työnhakijoina.

Tämä kattaisi ne koulutuksestavalmistuneet nuoret, joilla ei heti val-mistuttuaan ole työpaikkaa, mutta jot-ka ovat 25 vuotta täyttäneitä ja tarvit-sevat tukea työllistyäkseen.

Myös sellaiset työttömäksi joutu-vat henkilöt, joiden työhistoria on sirpa-leinen tai lyhyt, voisivat iästä riippumat-ta hyötyä nuorten yhteiskuntatakuusta.

Lähde: Työministeriö, Työpoliittinentutkimus 333/2007, Ryhtiä ja ruutia

nuorten työvoimapalveluihin. Nuortenyhteiskuntatakuun toteuttamista ja

tuloksia selvittävä tutkimus.

Jos nuortenyhteiskuntata-kuuta laajenne-taan kaikkiinensi kertaatyöttömänätyönhakijanaoleviin, niinkorkeakouluistavalmistuneetvoivat hyötyäenemmäntyövoimatoimis-ton palveluista.(Kuva: UlfIsacson/Gorilla)

Nuorten yhteiskuntatakuutoteutuu vain harvoin

Nuorten yhteiskuntatakuun kohderyhmänäovat alle 25-vuotiaat työttömäksi joutuvatnuoret. Kohderyhmää voisi laajentaa kaik-kiin, jotka tulevat työttöminä työnhakijoinaensi kertaa työvoimatoimiston asiakkaaksi.

Heikki Taulutyövoimapoliitti-nen asiamies

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 23

Jokaisella itsellään, mutta myös työn-antajalla on vastuu siitä, että uuden op-piminen onnistuu työuran aikana. Vä-estön ikääntymisen ja koulutustasonnousun myötä aikuiskoulutuksen rooliosana koulutusketjua korostuu.

Matti Vanhasen toinen hallitustoteuttaa ammatillisesti suuntautuneenaikuiskoulutuksen kokonaisuudistuk-sen, jolla on tarkoituksena selkiyttäähajanainen hallinto, rahoitus, etuudetja koulutustarjonta. Kokonaisuudistuk-sen tavoitteena on parantaa työvoimanammatillista ja alueellista liikkuvuuttasekä kannustaa aikuisväestöä omanosaamisen ylläpitoon ja kehittämiseentyöuran aikana.

Uudistus kattaa niin ammatillisenja korkeakoulujen aikuiskoulutuksen,työvoimapoliittisen koulutuksen kuintyönantajan maksaman ja organisoi-man henkilöstökoulutuksenkin.

Uudistustyö käynnistyi viime ke-sänä, kun opetusministeriö asetti ko-konaisuudistusta valmistelevan, valtio-sihteeri Heljä Misukan johtaman joh-toryhmän. Sen jäseninä ovattyömarkkinaosapuolten lisäksi työmi-nisteriö, sosiaali- ja terveysministeriösekä Suomen Yrittäjät.

Ryhmän on määrä tehdä ehdotusammatillisesti suuntautuneen aikuis-koulutuksen hallinnollisesta selkiyttä-misestä, ohjauksen kehittämisestä sekärahoituspohjan laajentamisesta ja uu-

distamisesta. Ryhmältä kaivataan ehdo-tusta myös työvoimapoliittisen koulu-tuksen asemasta, tehtävistä, roolista jahallinnosta.

Työn on oltava valmis 31.12.2010mennessä kuitenkin siten, että jo vuo-den 2009 talousarviovalmistelussa voi-daan ottaa huomioon uudistuksen toi-meenpanon aiheuttamat vaikutukset.

Akavalaiset kaipaavataikuiskoulutusta

Työssäkäyvät pitävät aikuiskoulutustaarvossaan. Akavan viime keväänä TNSGallupilla teettämän selvityksen mu-kaan enemmistö työssä käyvistä kokeetarvitsevansa lisää ammattitaitoa kehit-tävää aikuiskoulutusta. Kaikista vastaa-jista näin vastasi kaksi viidestä ja aka-valaisista joka toinen.

Niistä, jotka sanoivat tarvitsevan-sa aikuiskoulutusta, enemmistö sälyttäi-si vastuun koulutuksesta työnantajalle.Työnantajan maksama tai järjestämäkoulutus tapahtuu pääosin työaikanaja sisältö liittyy työtehtäviin. Kolme nel-jästä akavalaisesta peräänkuulutti juuritällaista työnantajan järjestämää hen-kilöstökoulutusta.

Reilu kolmannes ilmoitti tarvitse-vansa omaehtoista koulutusta, jossatyönantaja ei ole velvollinen osallistu-maan kustannuksiin.

Työvoimaan kuuluvista vastaajista86 prosenttia katsoi, että työnantajanpitää osallistua nykyistä enemmäntyöntekijöidensä ammattitaidon ylläpi-tämiseen ja kehittämiseen.

Akateeminen täydennyskou-lutus heikosti hoidettua

Yliopistojen järjestämä täydennyskou-lutus on käyttäjälleen aivan liian kallis-

ta ja tarjonta heikosti suunnattua. Aka-van mielestä yliopistojen on huolehdit-tava kasvattiensa osaamisen päivittämi-sestä myös perustutkinnon suorittami-sen jälkeen.

Aikuiskoulutuksen asemaa osanayliopistojen perustehtävää on vahvistet-tava ja yliopistollinen täydennyskoulu-tus saatava rahoituksellisesti tasa-arvoi-seen asemaan muiden aikuiskoulutus-muotojen kanssa.

Nykyisessä aikuiskoulutusjärjestel-mässä suosittu, akavalaisten laajasti suo-rittama johtamisen erikoisammattitut-kinto on niin sanottu näyttötutkinto.Se toteutetaan useimmiten joko oppi-sopimuksena tai ammatillisena lisäkou-lutuksena. Tästä huolimatta tutkintoasuorittavat suurelta osin korkeasti kou-lutetut, mikä tuntuu ajoittain herättä-vän närää.

On kuitenkin luonnollista, ettähyvin laadittua ja ryhmille räätälöitä-vää koulutusta suorittavat akateemiset,sillä he toimivat usein johtavissa ase-missa ja koulutuksen tuottama osaa-minen on relevanttia heidän työssään.

Aikuiskoulutuksessa rajapinnat erikoulutustasojen välillä eivät ole perus-tutkintojen tapaisesti selvät, vaan kou-lutuksesta haetaan ennen kaikkea osaa-mista.

Tämän vuoksi on kohtuutontaväittää korkeasti koulutettujen olevan“vääränlaista” joukkoa esimerkiksi mai-nitun johtamisen erityisammattitutkin-non suorittamiseen. Päinvastoin onluonnollista, että laadukasta tutkintoasuorittavat juuri ne, jotka voivat sentuottamaa osaamista työelämässäänhyödyntää.

Työelämässä tarvitaanjatkuvaa kouluttautumista

Nykyisessä työelämässä osaaminen vanhe-nee yhä nopeammin. Siksi itsensä kehittämi-sen pitää olla osa ihmisen työtehtäviä,erityisesti asiantuntijatyössä.

Simo Pöyhönenkoulutuspoliitti-nen asiamies

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 724

Työtovereiden välinenepäterve kilpailu

Sanaton viestintä

Muuta

Sukupuolinenhäirintä / ahdistelu

Työnteon vaikeuttaminentai loukkaaminen

Suulliset / kirjallisetuhkaukset

Maineen tai asemanloukkaaminen

Sosiaalinen eristäminen

Kuka kiusaa?

Akavalaisiin kohdistunut henkinen väkivalta tai kiusaaminentyöpaikalla viimeisen vuoden aikana, %

Minkälaistakiusaamista?

Esimies

Työtoveri(t)

Asiakkaat (esim.potilaat, oppilaat)

Alainen (alaiset)

Joku muu

0 20 40 60 0 20 40 60

7

52

13

54

3

32

16

5

37

34

47

21

22

Ei ole kiusattu80,9

Kiusattusilloin tällöin12,7

Kiusattuusein 1,5

Ei osaa sanoa4,9

Miehet kärsivät esimiehensä taholtatulevaa kiusaamista useammin kuinnaiset. Naisia kiusaavat useimmitentyötoverit.

Esimiesten taholta tulevaa kiusaa-mista koettiin erityisesti valtionhallin-nossa, kunnan lääkärisopimuksessa jayksityisellä työantajasektorilla. Työtove-reiden harjoittamaa henkistä väkivaltaakoettiin eniten kunnan KVTESin sopi-musalalla ja erityisesti seurakunnissa,joissa joka toinen koki työtovereidentaholta tulevaa kiusaamista.

Seurakunnissa työskentelevät nos-tivat esiin myös alaistensa taholta tule-van kiusaamisen.

Yksi viidestä johto- ja esimiesteh-tävissä toimivasta oli kokenut joutu-neensa alaistensa kiusaamisen kohteek-si. Kasvatus- ja opetustehtävissä kiusaa-jiksi mainittiin oppilaat tai heidänvanhempansa.

Akavan työmarkkinatutkimukses-sa 2006 selvitettiin akavalaisten koke-

maa työpaikkakiusaamista ja henkistäväkivaltaa.

Lähipiirille puhutaankärsimyksistä

Valtaosa kiusatuista oli puhunut ongel-masta työtoverinsa kanssa. Joka toinenoli purkanut tilanteita puhumalla per-heenjäsenen, omaisen tai ystävien kans-sa. Kolmanneksi yleisintä oli puhumi-nen esimiehen kanssa.

Hyvin harvoin ongelmissa kään-nyttiin työterveyshoidon, luottamus-miesten tai työsuojeluvaltuutetun puo-leen. Vaikka kiusaamisesta kärsineet oli-vat usein puhuneet asiasta jonkunkanssa, heistä yli puolet oli sitä mieltä,ettei kukaan ulkopuolinen taho ollutpuuttunut ongelmiin.

Joka neljäs kiusatuksi tullut katsoikuitenkin, että esimies oli puuttunuttilanteeseen. Joka viidennen työtoverioli pyrkinyt ratkaisemaan ongelmaa.Työterveyshuollon, työsuojeluvaltuute-tun, luottamusmiehen tai oman jäsen-liiton taholta tuleva apu oli jäänyt hy-vin vaatimattomaksi.

Avoimista vastauksista ilmeni, ettätyönohjaaja tai työsuojelupiiri oli puut-tunut tilanteeseen. Harmittavan usein

tilanne oli helpottunut vasta, kun kiu-sattu oli vaihtanut tiimiä, yksikköä taikokonaan työpaikkaa tai kun kiusaajaoli jostain syystä jättänyt työpaikan.

Joka kolmannen työpaikallahenkistä väkivaltaa

Yksityisissä yrityksissä kiusaamista ko-keneita oli selvästi vähemmän kuin jul-kishallinnossa eli yksi kymmenestä vas-taajasta. Seurakunnissa työskentelevis-tä akavalaisista joka neljäs koki tulleensakiusatuksi. Kunnissa ja valtionhallinnos-sa henkisestä väkivallasta kärsineidenosuudet olivat lähellä keskiarvoa eli 15prosenttia.

Lähes joka toinen henkisen väki-vallan uhreista oli kokenut kiusaamisentyönteon vaikeuttamisena tai loukkaa-misena. Toiseksi yleisemmäksi kiusaami-sen muodoksi nousi vastaajan maineentai aseman loukkaaminen. Muita koet-tuja kiusaamisen muotoja olivat sana-ton viestintä, työtovereiden välinenepäterve kilpailu, sosiaalinen eristämi-nen ja suulliset tai kirjalliset uhkaukset.

Eri työnantajasektoreita ja toimi-asemaa edustavien vastauksissa koros-tuivat erityyppiset henkisen väkivallanmuodot. Työnteon vaikeuttaminen tai

Akavalaisilla työpaikoilla kärsitäänkiusaamisesta ja henkisestä väkivallasta

Yksi kuudesta akavalaisesta kokee itsejoutuneensa työpaikkakiusaamisen uhriksiviimeisen vuoden aikana. Kiusaaja on yhtäusein esimies kuin työtoveri.

Ulla AittatutkijaPäivi Knuuttilatutkija

>>

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 25

Työsuojeluvaltuutetun

Työterveyshuollon

Jonkun muun tahon toimesta

Kiusaamiseen ei ole puututtu

Esimiehen

Oman jäsenliiton

Työtovereiden

Luottamusmiehen

Kenen toimesta kiusaamiseen on puututtu? %

(Kokoaikatyössä olevat; Ne vastaajat, joita kiusattu usein taisilloin tällöin; vastaajilla mahdollisuus valita usea vaihtoehto)

0 20 40 60

58

4

6

20

6

24

1

3

Aluksi pieneltä tuntuvat ongelmat voi-vat paisua henkisesti raskaiksi konflikteik-si. Pitkään jatkuneissa tilanteissa ratkai-sujen löytäminen tai edes saman pöy-dän ääreen istuminen voi olla hankalaa.Usein joudutaan turvautumaan kolman-teen osapuoleen välien parantamiseksi.Konflikteja voi kuitenkin hoitaa ja eh-käistä myös ilman ulkopuolista apua.

Tärkeintä työyhteisöjen kitkatilan-teissa on ottaa huomioon ongelmatmahdollisimman aikaisessa vaiheessa, en-nen niiden pahenemista. Huomioiminenei tarkoita välttämättä jokaisen erimieli-syyden kärjistämistä ja ratkaisemista,vaan aktiivista tilanteen seurantaa ja ar-vioimista. Asioihin tarttuminen taas vaa-tii kykyä kohdata vaikeita keskusteluti-lanteita ja toimia niissä oikein. Vaikeidenkeskusteluiden kohtaamista hankaloittaausein se, että ei ymmärretä omaa, saatisitten toisen näkemystä tilanteesta.

Konfliktinhallinnan merkitys onkasvanut viime vuosina.. Esimiesten työ-ajasta jopa 40 prosenttia saattaa kuluaristiriitojen käsittelyyn tai ratkaisemiseen.

Erilaisissa esimies-, asiantuntija- ja ope-tustehtävissä konfliktinhallinnan haas-teet jakautuvat kolmen roolin mukaan:

Ensinnäkin voi olla itse osallisenakonfliktissa. Esimiehet toimivat organi-saatioiden risteyskohdissa, joissa kitkaasyntyy alaisten, omien kollegojen ja omi-en esimiesten kanssa. Haasteena on sel-viytyä monenlaisissa tilanteissa ja mo-nenlaisten ihmisten kanssa. Esimiehenpitää pystyä samalla hahmottamaankonfliktin vaikutukset ympäristöön.

Toiseksi voi olla kolmantena osa-puolena konfliktissa. Esimies on yksitärkeimmistä tahoista, kun työntekijäthakevat ratkaisua erimielisyyksiinsä. Haas-teena on olla jatkuvasti alaisten tavoitet-tavissa, pystyä auttamaan ja pysyä puo-lueettomana. Vaikeiden keskustelutilan-teiden hallinta vaatii esimiehiltä hyviäkonflikti- ja viestintätaitoja.

Kolmas rooli on olla johtajana or-ganisaation konflikteissa. Vaikka esimiesei olisi itse suoraan osallisena konfliktis-sa, hän ei voi kääntää asialle selkäänsä.Johtajat ovat avainasemassa ratkaisumal-lien muodostumisessa; heidän ratkaisu-mallinsa ja ajatuksensa leviävät laajasti kokoorganisaatioon ja jopa sen ulkopuolelle pu-heiden ja kohtaamisten kautta.

Ensin on katsottava peiliin

Toimiminen monessa roolissa on vaa-

Kiusaaminen ja syrjintä ovat työpaikankonfliktien ääri-ilmiöitä, joiden juuret ovatusein syvällä ja pitkän ajan kuluessa kehitty-neitä. Usein ongelmat alkavat hyvinkinhuomaamattomasti.

Konfliktitaitoja voi kehittää

Kalle SiirayrityskonfliktientutkijaHelsingin yliopisto

loukkaaminen oli yleisintä yksityisissäyrityksissä ja valtionhallinnossa sekäopetusalalla ja kunnallisen yleisen vir-ka- ja työehtosopimuksen KVTES:n pii-rissä työskentelevien keskuudessa.

Kunnissa työskentelevät lääkärit ra-portoivat suullisista tai kirjallisista uhka-uksista. Valtionhallinnossa esiintyi muitasektoreita useammin maineen ja asemanloukkaamista sekä työtovereiden välistäepätervettä kilpailua. Seurakunnissa ko-ettiin työtovereiden välistä epätervettäkilpailua ja muita sektoreita useamminsukupuolista häirintää ja ahdistelua.

Johto- ja esimiestehtävissä työs-kentelevät kokivat maineen tai aseman

loukkaamista useammin kuin muut.Kasvatus- ja opetustehtävissä työsken-televät tulkitsivat sanattoman viestin-nän yhdeksi tyypilliseksi kiusaamisenmuodoksi.

Akavan työmarkkinatutkimuksentiedot kerättiin lokakuussa 2006 kol-men prosentin otantakyselyllä. Lomak-keen sai 9 080 akavalaista. Tutkimuk-sen vastausaste oli 40 prosenttia.

Raportit vuoden 2006 työmarkki-natutkimuksesta sekä “Syrjintä ja kon-fliktit akavalaisten työpaikoilla” ovatAkavan internetsivuilla osoitteessawww.akava.fi > tutkimukset ja julkai-sut > jäsentutkimukset.

tivaa, mutta apu on lähellä. Tärkeintä onkeskittyä omiin käsityksiin ja henkilökoh-taisten konfliktitaitojen hiomiseen.

Jokainen konflikti on erilainen. Pa-ras käytäntö -ajattelu ei toimi riitatilan-teissa kuin tuurilla. Konfliktit syntyvätja kehittyvät vuorovaikutuksessa ihmis-ten ja muuttuvien olojen kanssa. Samakonfliktinhallintatyyli ei takaa menestys-tä kaikissa tilanteissa.

Esimies on aina osallinen konfliktis-sa. Olennaista on käsitellä konfliktejaluonnollisena osana työelämää. Ne ovatitse asiassa työyhteisön tapa nostaa epä-kohtia ja kehittämistarpeita esiin.

Lopputuloksen ratkaisevat konflik-titaidot: kyky sopeutua tilanteen vaati-muksiin. Tärkeää on kyky kuunnella jaymmärtää osapuolten näkemyksiä.

Konfliktinhallinta ei ole vain esillenousevien ääriongelmien poistamista,vaan ongelmien ennaltaehkäisemistä janiiden hyvien vaikutusten esiin saamis-ta. Siinä asiassa organisaation jäsenetovat avainasemassa.

Pelkät henkilökohtaiset ominai-suudet ja keskustelutaidot eivät riitä.Henkilöstön tukena pitää olla oikeanlai-set rakenteet, jotka antavat mahdollisuu-den kaikenlaisten konfliktien käsittelyynaikaisessa vaiheessa sekä turvallisessa jaristiriitoja esiin nostamista kannustavas-sa ympäristössä.

>>

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 726

Kiina on muuttanut itsensä nopeastimaailman suurimmaksi tehtaaksi, jossavalmistetaan kaikkea mahdollista maanja taivaan välillä.

Suomalaisetkin ovat hyötyneet kii-nalaisten toiminnasta alentuneina hin-toina ja kasvaneena vientinä. Toisaaltase on merkinnyt lisääntyvää kilpailua jarajuja rakennemuutoksia, kun ääritapa-uksissa tehtaita on siirretty Aasiaan sel-laisenaan Pohjolastakin.

Tälle kehitykselle ei näy loppua jaKiina suunnittelee harppausta korkeanosaamisen alueille. Suomennettunaammattijärjestöjen kielelle Kiina on val-lannut SAK:laisia kokoonpanotöitä, seon työntymässä STTK:laiselle alueelle jalopullisena tavoitteena on akavalaistenalojen haltuunotto. Toimintaa tuetaan1 000 miljardin euron kassalla ja tutki-musbudjetilla, joka ylittää jo Saksantutkimusbudjetin.

Samanaikaisesti maassa on todel-linen ammattiyhdistystoiminta kiellet-ty. Järjestäytymisvapautta ei ole ja niinpakkotyö kuin muut työntekijöidenperusoikeuksien rikkomiset ovat taval-lisia. Tämä yhdistettynä Kiinan suunni-telmiin “maailman valloittamiseksi” on-kin herättänyt muun maailman ammat-tiyhdistysliikkeen.

Kyse ei ole pelkästään satojen mil-joonien kiinalaistyöntekijöiden oikeuk-

sista, vaan myös reilusta kilpailusta. Kii-nalaistyöntekijöiden tilanteen paranta-minen on suoraan muiden maidentyöntekijöiden etu.

Vaikuttamiskanavan löytäminenon kuitenkin hankalaa. Kiinan virallinenammattiyhdistys ACFTU on kommu-nistisen puolueen suora jatke. Se onusein pikemminkin työntekijöiden val-vontaväline ja työnantajan etua ajava.Monet ay-järjestöt, kuten maailmanopettajat ja julkisten alojen järjestö,ovat kieltäytyneet tekemästä yhteistyö-tä sen kanssa.

Toisaalta esimerkiksi maailmanmetalli on aloittanut yhteishankkeitaACFTU:n kanssa, mutta niiden tulok-set ovat epävarmoja.

Lännessä epäillään, kykeneeköACFTU muuttumaan oikeaksi etujär-jestöksi. Hong Kongissa toimivien, ai-dosti työntekijöiden asiaa ajavien kan-salaisjärjestöjen varaan yhteistyötä eivoi kokonaan rakentaa.

Suomalaistyönantajat eivätsuostu raamisopimuksiin

Jotkut ammattiyhdistykset ovat ryhty-neet vaikuttamaan oman maansa yri-tysten toimintaan Kiinassa. Keskimää-rin ainakin Kiinassa toimivissa euroop-palaisissa yrityksissä työntekijöiden olotovat kunnossa.

Yhtenä keinona on myös ollutkansainvälisen ay-järjestön ja yrityksenvälillä solmittu niin sanottu raamisopi-mus kansainvälisen työjärjestö ILO:nperusoikeuksien noudattamisesta. Nii-tä on allekirjoitettu 38 ja erityisesti Poh-joismaissa. Yksikään suomalainen yritysei ole sopimukseen silti suostunut.

Suurempaa lämpenemistä on eri-laisiin yhteiskuntavastuuhankkeisiin,mutta niiden seuranta, valvonta ja to-delliset aikaansaannokset ovat kysy-mysmerkki.

Akava on saman tilanteen edessäkuin kaikki muut ammattiyhdistysjär-jestöt: lähteäkö johonkin Kiina-yhteis-työhön ja miten? Korkeasti koulutettu-jen keskusjärjestössä on pohdittava, jät-tääkö yhteistyön maailmantasonjärjestöille kuten ILO:lle ja maailmanpalkansaajien keskusjärjestö ITUC:lle vaialoittaako jotain omaakin.

SAK ja STTK ovat avanneet suo-rat kanavat Kiinaan, mutta Akava ei.Lyhyellä aikavälillä Intia on Akavan nä-kökulmasta tärkeämpi, mutta tulevai-suudessa voi olla toisin.

Nykyiset voimavarat tai toiminnanpainopisteet eivät juurikaan mahdollis-ta akavalaista Kiina-yhteistyötä – eikäsen paremmin Intia-yhteistyötä tai mui-ta vastaavia. Nyt on kuitenkin tullutvähintään tilannearvion paikka.

Kiina-ilmiö kaihertaa ay-liikettä

MarkusPenttinenkansainvälistenasioiden päällikkö

Kuka olisi voinut uskoa vielä toistakymmen-tä vuotta sitten, että ammattijärjestötmiettivät 2000-luvulla kuumeisesti Kiina-ilmiötä. Kiina on noussut lyhyessä ajassamaailmanmahdiksi ja sen seuraukset eivätole jääneet huomaamatta yhdeltäkäänihmiseltä Etelä-Afrikasta Utsjoelle.

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 27

Metso Paperin tapaus on malliesimerk-ki talouden globalisaatiosta ja Kiina-il-miöstä. Metson tarina on moniulottei-nen. Monimutkaisia ovat myös globaali-taloudelliset syy- ja seuraussuhteetsuomalaisen palkansaajan näkökulmasta.

Metson kansainväliseen strategi-aan kuuluu suuntautuminen kehittyvil-le markkinoille. Suomalaisyhtiö on vah-vistanut läsnäoloaan Kiinassa entises-tään ostamalla paperikoneitavalmistavan yrityksen Shanghain alueel-ta vuonna 2006. Toimenpiteen strate-gisena tarkoituksena oli lisätä mahdol-lisuuksia tuottaa paperikoneita mah-dollisimman lähellä laajoja markkinoitaja kasvavaa määrää kiinalaisia rikastuviakuluttajia.

Kuten kaikissa kansainvälisissä yri-tyksissä Metsonkin julkisuuskuvaankuuluu yritysvastuullisuus.

Yritysjohto noudattaa kansainvä-lisiä standardeja ja on uudistanut olojaShanghain tehtaalla. Ensimmäisiä asioi-ta, jotka uudessa komennossa haluttiinsaada oikealle tolalle, oli palkkojen mak-su ajallaan. Tämä ei Kiinassa aina oleitsestään selvää. Maailman väkirikkainvaltio ja neljänneksi suurin talous ontunnettu työntekijöiden oikeuksienloukkauksista.

Metsolla on haaste: sen pitää on-nistua yhdistämään globaaleihin soidin-menoihin sopeutuminen sekä työpaik-kojen säilyttäminen perinteisillä pesä-paikoillaan Suomessa.

Metson väki korostaa, että osaa-miselle Jyväskylän Rautpohjassa ei olevertaa. Tuotanto parasta osaamista vaa-tivissa tehtävissä ei siirry halvempienkustannusten maihin.

Metso on kuitenkin toimija glo-baalissa kilpailussa ja käyttäytyy sen

mukaisesti. Syyskuun lopulla yhtiö ker-toi aloittavansa yt-neuvottelut Suomes-sa. Rautpohjan työpaikat ovat moni-mutkaisten vaikutussuhteiden välityk-sellä riippuvaisia Metson menestyksestämyös Kiinassa.

Kiinassa toimii tätä nykyä noin250 suomalaisyritystä ja arviot suoma-laisyritysten palveluksessa olevasta hen-kilöstöstä liikkuvat noin 40 000 työn-tekijän vaiheilla. Joukossa on suuria japieniä, yksinään toimivia ja verkottunei-ta yrityksiä ja esimerkiksi sopimusval-mistajia. Yritykset perustelevat tuotan-non siirtojaan kustannussäästöillä jajoustavuuden lisäämisellä. Kiinan laajatkuluttajamarkkinat ovat nykyään yhäuseammin painavin peruste.

Suomen ILO-neuvottelukunta vie-raili Metson Jyväskylän tehtailla Raut-pohjassa alkusyksyllä.

Noora Rikalainenkansainvälistenasioiden asiamies

Metson Paper Shanghain tehtaan rekrytointitiimi Yao Ligang (vas.), Cici Wang, Lynn Lin ja Sherry Song. (Kuva: Jorma Vänttinen)

Metson reviiri ulottuu suomalaismetsistä kauas KiinaanSuomalainen metsä- ja kaivosteollisuudenkonepajakonserni Metso Paper on viimevuosina laajentanut reviiriään. Sen toimintaulottuu nyt Kiinaan saakka.

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 728

J u l k a i s u j a

On harvinaista herkkua saada eteensäjotain merkittävää maailmanlaajuista il-miötä käsittelevää teosta, joka on teh-ty suomalaisen palkansaajan silmin. Täl-lainen teos on Heikki Kehälinnan laa-tima raportti Kiina-ilmiö ja suomalainenammattiyhdistysliike.

Raportti kuvaa ensinnäkin niin sa-notun Kiina-ilmiön vaiheita Suomessa.Lähtölaukaus oli ilmoitus kemijärveläisenSalcompin tehtaan siirrosta Kiinaan. Senjälkeen loppua ei ole ollutkaan. Kiinankasvava mahti ja jo kymmenet tuhannetsuomalaisyritysten työpaikat siellä ovattehneet maasta pysyvän pääotsikon.

Toinen osa esittelee ammattiliitto-jen suhtautumista Kiinaan ja sen kans-sa tehtävään yhteistyöhön. Monet am-mattiyhdistykset ovat tähän asti ajatel-leet yhteistyön hoituvankansainvälisten järjestöjen, kuten YK:nkansainvälisen työjärjestön ILO:n jamaailman palkansaajien keskusjärjestönITUC:n hankkeiden kautta. Toiseksisuhtautuminen Kiinan kommunistisenpuolueen jatkeena toimivaan ainoaansallittuun työntekijöiden edustusjärjes-tö ACFTU:hun on ollut nihkeää tai vä-hintään ristiriitaista.

Selvityksen kolmannen osan mu-kaan Kiina on kasvanut maaksi, jonkamahtiasema ei enää sallisi maata jätettä-väksi vain kansainvälisten järjestöjen toi-minnan kohteeksi. Tästä syystä monetay-järjestöt ovat rynnänneetkin sinne.

Lisäksi Kiinan ainoan sallitun am-mattiyhdistysjärjestön toiminnassa onhavaittavissa avautumista. Kiinan kom-munistisen puolueen uloke ACFTU yrit-tää muuttua ja puolustaa työntekijöidenoikeuksia. Tähän asti se on lähinnä olluttyönantajien puolella. Hong Kongissatoimii joukko kansalaisjärjestöjä, jotkaovat oikeasti työntekijöiden takana.

Myös raportin suosituksia leimaaajattelu, että Kiina on liian suuri jätet-täväksi yksin. Yksinkertaisesti sanoensuomalaistenkin palkansaajajärjestöjen

Kiina on liian suuri jätettäväksi yksin

Akava on julkaissut yhdistystoimintaakäsittelevän kirjan Osaava yhdistys -avain akavalaiseen yhdistystoimintaan.Kirja on tarkoitettu järjestöjen ja pai-kallisyhdistysten käytännön yhdistystoi-minnan ohjekirjaksi.

Kirja soveltuu esimerkiksi paikal-lisyhdistysten puheenjohtajille, sihteereil-le ja muille hallituksen toimihenkilöille.Erityisen suositeltava kirja on uusille toi-mihenkilöille, sillä kirja käsittelee yhdis-

Avain akavalaiseen yhdistystoimintaan

tystoiminnan keskeisiä perusteemoja.Kirjan suunnittelusta ja toteutta-

misesta on vastannut yhdistystoimin-nan asiantuntijana TJS:n koulutussuun-nittelija Seppo Paasolainen. Kirja ontehty yhteistyönä TJS Opintokeskuksenja Akavan järjestöistä kootun toimitus-kunnan kanssa.

Kirjaa voi tilata viiden euron kap-palehintaan Akavasta sähköpostiosoit-teella ritva.lehmusoksa@akava.fi.

pitäisi aloittaa Kiina-toiminta tai vähin-tään vakavasti pohtia sitä.

Selvitys on jo ainutlaatuisuudes-saan niin arvokas, että vähänkään ai-heesta kiinnostuneen kannattaa lukease. Raportista saa myös kattavan kuvankysymyksen eri osasista.

Mikään ei ole kuitenkaan täydel-listä eikä tämäkään teos. Se keskittyyansiokkaasti tähänastisen kehityksen janykytilanteen esittelyyn. Tulevaisuuteenkatsominen jää sen sijaan liian vähälle.Myös muita kuin Akavaa kiinnostaneeKiinan aie siirtyä kokoonpanijasta osaa-miseen perustuvaksi taloudeksi. Suomenvienti Kiinaan perustuu korkeaa osaamis-ta vaativiin tuotteisiin. Mitä tapahtuisi,jos Kiina onnistuu ottamaan haltuunnäidenkin tuotteiden markkinat?

Samanlaiset raportit pitäisi kirjoit-taa esimerkiksi Intiasta ja LatinalaisestaAmerikasta. Suomalaisen työntekijänelo määräytyy aina vain enemmän maa-ilmanmenon mukaan ja nämä nouse-vat maailmanmahdit ovat tämän kehi-tyksen kärjessä.

Raportti on Suomen ammattiliit-tojen solidaarisuuskeskuksen SASK:in,SAK:n, STTK:n ja Teollisuuden palkan-saajat ry:n tilaama.

Markus Penttinen

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 29

Kuinka pitkällehänellä on

oikeus päästä?

“Sinä osaat, me tuemme!”

- tasavallan presidenttitarja halonen

“Kykyjen mukaan minne tahansa.”

- koneen toimitusjohtajamatti alahuhta

“Työhön, jossa kyvyt ratkaisevat.”

- ministeri stefan wallin

“Sinne, missä osaajia arvostetaan.”

- finanssialan keskusliitontoimitusjohtaja satu huber

Menestyksen mahdollistajat osoitteessa www.mahdollistamenestys.fi:tasavallan presidentti tarja halonen | matti alahuhta | antti hietala | arto

hiltunen | satu huber | janne huhtala | juha itkonen | kimmo karvonen | mia-

riitta kivinen | maarit koivisto | nicke lignell | eva liljeblom | aleksi neuvonen

sauli niinistö | arto nyberg | reetta räty | johanna saarinen | sinikka salo

hannu säävälä | maarit tastula | tuomas toivonen | stefan wallin | sanna

varpukari-anttila | riitta vermas | ritva viljanen www.mahdollistamenestys.fi

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 730

O p i s k e l i j a t

Johanna Hytönen liittyi Akavaan kuu-luvan Tradenomiopiskelijaliitto TROL:njäseneksi lokakuussa AKAVA Camp-korkeakoulukiertueen yhteydessä. Hänon korkeasti koulutettujen keskusjärjes-tön sadastuhannes opiskelijajäsen.

Saarijärveltä kotoisin oleva Hytö-nen opiskelee yrittäjyyttä toista vuottaJyväskylän ammattikorkeakoulussa.Hän vakuuttui jäsenyyden tärkeydestä,kun hän kuuli Camp-kiertueen tilaisuu-dessa TROL:n palveluista.

Erityisesti Hytönen oli kiinnostu-nut tutkimustiedoista, jotka koskevatesimerkiksi tradenomien palkkoja ja si-joittumista työelämään. Kiinnostustaherätti myös tieto työehtosopimuksis-ta ja niiden syntymisestä sekä erityises-ti TROL:n palkkasuosituksista.

Akavan sadastuhannes opiskelijajäsen

Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen kukitti Johanna Hytösen, tuoreenakavalaisen yhteisön jäsenen. (Kuva: Jorma Ursin)

Kuluneen syksyn Suomen korkeakou-luja kiertäneen AKAVA Campin pää-teemana oli opiskelun ja työnteon yh-teensovittaminen. Tavoitteena oli muis-tuttaa sekä opiskelijoita, työnantajiaettä myös korkeakouluja opiskeluaikai-sen työnteon tärkeydestä. Kaikkien osa-puolten etu on, että opiskelija suorit-taa tutkintonsa loppuun, mutta erityi-sen tärkeää on myös valmistumisenjälkeinen työllistyminen.

Teema osoittautui monella tapaaajankohtaiseksi. Opiskelijoiden mieliinon ilmeisesti iskostunut ajatus, että no-pea valmistuminen on tavoiteltavaa.Vastapainoksi on hyvä korostaa sitä,että pelkkä tutkinto ei työmarkkinoillaole paljonkaan arvoinen. Opintojenohella hankittu työkokemus on äärim-mäisen tärkeää valmistumisen jälkeisen

työllistymisen ja erityisesti omalle alal-le työllistymisen kannalta.

AKAVA Camp oli kahden ja puo-len kuukauden mittainen rutistus, jos-sa Akava kiersi jäsenliittojensa kanssaSuomen korkeakouluja. Mittava kiertuekävi yhteensä kolmessakymmenessä kor-keakoulussa kattavasti ympäri maata.

AKAVA Campin tarkoitus oli le-vittää työelämätietoutta opiskelijoille.Korkeakouluihin jalkautuminen on tar-peellista, koska työelämän pelisäännötovat epäselviä yllättävän suurelle osallekorkeakouluopiskelijoista.

Pienet kysymyksetvoivat jäädä epäselviksi

Työelämän kiemurat saattavat useinaskarruttaa esimerkiksi osa-aikaisestitöissä käyviä opiskelijoita. Joskus ongel-

mat saattavat tuntua niin pieniltä, ettäopiskelija ei selvitä niitä esimerkiksi otta-malla yhteyttä omaan ammattiliittoon.

Näissä tapauksissa omalla opiske-lupaikkakunnalla eteen sattuva Camp-teltta tulee tarpeeseen, koska vastausmielessä olevaan kysymykseen on useinhelposti saatavilla.

Opiskelijoiden esittämät kysymyk-set vaihtelivat perusasioista paljon han-kalampiin kysymyksiin. Usein opiskeli-joille sai perustella ammattiliittoonkuulumisen tärkeyttä, mutta myös esi-merkiksi liiton tai työttömyyskassanvaihtamisesta kysyttiin jatkuvasti. Opis-kelijat tuntuvat kaipaavan tietoa työ-elämäasioista enemmänkin. Erityisestivoi korostaa sitä, että opiskeluaika kan-nattaa nähdä osana työuraa ja omanammatti-identiteetin kehittämistä.

Kosti Hyyppäopiskelijatoimin-nan projektiasia-mies

Työ ja opiskelu limitettävissä

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 31

Vuoden aikana on kiinnitetty huomio-ta vähemmistöjen asemaan työelämäs-sä ja edistetty suvaitsevaisuutta erilai-suutta kohtaan. Yhdenvertaisuutta työ-elämässä ohjaa kattava lainsäädäntö,mutta käytännön tasolla toteutus kan-gertelee.

– Yhdenvertaisuuden toteutumi-sessa työelämässä on yhä ongelmia, Aka-van lakimies Paula Ilveskivi vahvistaa.

Aina syrjintää ei kuitenkaan olehelppo todentaa. Akavalainen palkan-saaja on yleensä päätynyt työhönsäosaamisensa vuoksi, eikä esimerkiksiseksuaalisella suuntautumisella tai etni-sellä taustalla ole sinänsä työelämässämerkitystä.

Kansainvälistyminen ja asian-tuntijoiden lisääntynyt liikkuvuusovat omalta osaltaan muokanneetasenteita myönteisemmiksi erilai-suutta kohtaan.

– Asiantuntijaorganisaatio on

yleensä tietyllä tapaa suvaitseva, Ilves-kivi pohtii.

Avoin suhtautuminen nimettävis-sä oleviin vähemmistöihin ei silti kerrokoko totuutta. Ongelmia työpaikoillaaiheuttavat hienovaraisemmat syrjin-nän muodot, kuten suosikkijärjestelmätja vaikeasti todennettava sanaton kiu-saaminen tai sosiaalinen eristäminen.Akavan työmarkkinatutkimus vuodel-ta 2006 osoittaa, että joka viides onkohdannut työpaikallaan syrjintää.

Tunnistaminen ja ennalta-ehkäisy tärkeää

Syrjintä ja työpaikkakiusaaminen ovatvakavia ongelmia, jotka jättävät jälken-sä uhrin lisäksi usein koko työyhtei-söön. Paula Ilveskiven mukaan on it-sestään selvää, että syrjintään tulee ainapuuttua. Siihen velvoittaa laki. Reagoin-ti jo tapahtuneeseen syrjintään ei kui-tenkaan riitä.

– Tärkeää on kiinnittää huomiotailmiön tunnistamiseen ja ennaltaehkäi-semiseen.

Työpaikalla esiintyvää syrjintää erimuodoissaan voidaan kitkeä yhteistoi-mintamenettelyllä ja suunnittelulla.Vastuu yhdenvertaisuuden edistämises-tä on sekä henkilöstön edustajilla ettäesimiehillä.

Yhdenvertaisuus on yhteinen haaste

Kuluneena vuonna on vietetty Euroopanunionin yhdenvertaisten mahdollisuuksienteemavuotta. Myös työmarkkinajärjestötovat olleet mukana yhdenvertaisuustal-koissa omalla Moninaisuus työelämässä -verkostohankkeellaan.

– Tarvitaan tietoa, osaamista sekäaikaa puuttua mahdollisiin ongelmiin,Ilveskivi summaa.

– Esimiesten tulisi saada riittäväs-ti koulutusta ja valtuuksia käsitellä syr-jintätapauksia.

Syrjintää on helpompi torjua, kunon kehitetty mekanismeja sen tunnis-tamiseen. Sukupuolisyrjinnän tunnista-misessa alkaa Ilveskiven mukaan jomuodostua käytäntöjä. Haasteena onlaajentaa tasa-arvo koskemaan suku-puolen lisäksi muutakin ihmisten välis-tä erilaisuutta.

Periaatteet ovat sukupuolten väli-sessä tasa-arvossa ja yhdenvertaisuu-dessa samat, joten yhdenvertaisuuteenvoisi työpaikoilla kiinnittää enemmänhuomiota esimerkiksi tasa-arvosuunni-telmia laadittaessa.

Yhdenvertaisuuden toteutuminenei ole vain vähemmistöjen päänsärky,vaan se koskettaa kaikkia.

– Sukupuolten välinen tasa-arvo-kaan ei ole vain naisten tasa-arvoa, vaanmyös miesten, Ilveskivi muistuttaa.

Arjessa vastuu työpaikan yhteis-hengestä on jokaisella.

– Sivistynyt ja asiallinen käytöstyötovereita kohtaan on omiaan luo-maan ilmapiirin, jossa syrjinnälle ei jäätilaa.

Jenni Karjalainen

M i k ä y h d e nve r t a i s u u s ?

- Yhdenvertaisuus tarkoittaa, että kaikille kansalaisille tulee tarjota samanlaiset mahdollisuudet koulutukseen, työhönja erilaisiin palveluihin. Yhdenvertaisuus koskee esimerkiksi sukupuolta, mielipiteitä, uskontoa ja terveydentilaa.- Yhdenvertaisuudesta säädetään vuonna 2004 voimaan astuneen yhdenvertaisuuslain lisäksi muun muassa perustus-laissa ja tasa-arvolaissa.- Vuonna 2007 vietettiin EU:n yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotta. Teemavuoden tavoitteena oli lisätätietoisuutta vähemmistöjen oikeuksista ja kitkeä erilaisuuteen kohdistuvia ennakkoluuloja.- Työmarkkinajärjestöt osallistuivat teemavuoteen Monimuotoisuus työelämässä -verkostohankkeella, johon kuuluimuun muassa työnantajien ja palkansaajien yhteinen Ulkomaalaiset työntekijät tervetuloa! -kiertue.

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 732

Suomeen ollaan perustamassa niin sa-nottua innovaatioyliopistoa, joka koos-tuu Helsingin kauppakorkeakoulusta,Taideteollisesta korkeakoulusta ja Tek-nillisestä korkeakoulusta. Innovaatioyli-opistohanke on kansallinen hanke, jokatoteutuessaan hyödyttää koko suoma-laista yhteiskuntaa.

– Huippuosaamista ei luoda pel-kin hallinnollisin päätöksin, vaan inno-vaatioyliopistohanke vaatii toteutuak-seen lisärahoitusta. Lisärahoitus onosoitettava nykyiseen koulutukseenkäytettävän kehyksen ulkopuolelta si-ten, ettei hanke vähennä muiden kor-keakoulujen rahoitusta, arvioi Akavankoulutuspoliittinen toimikunta.

– Tämä koskee paitsi kaavaillunsäätiömuodon säätiöpääomaa, erityi-sesti vuosittaista käyttöpääomaa, jotaon kasvatettava nykyisestä merkittäväs-ti. Vain siten hankkeella on realistinentoteutumismahdollisuus.

Akava katsoo, että samalla kokoyliopistolaitoksen perusrahoitusta on

Innovaatioyliopisto kelpo hanke

Akava pitää innovaatioyliopistoa hyvänähankkeena, mutta edellyttää, että muidenkorkeakoulujen rahoitus samalla turvataan.

nostettava vähintään 50 miljoonallavuosittain, kuten muun muassa tiede-ja teknologianeuvosto on arvioissaanesittänyt. Innovaatioyliopiston to-teuttaminen ei saa vaarantaa min-kään muun koulutustason tai -tyy-pin rahoitusta.

Innovaatioyliopiston on tarkoitusaloittaa toimintansa syksyllä 2009. Kaa-vaillussa yliopistossa yhdistyisivät kol-me huippuosaamisen alaa. Teknolo-gian, liiketoimintaosaamisen ja taiteel-lisen toiminnan rajapinnat ovatpotentiaalisia uusien innovaatioidentuottajia. Valituilla aloilla kansainväli-sesti huipputasoisen, poikki- ja moni-tieteisen yliopiston arvioidaan houkut-televan Suomeen huippuosaajia sekätuottavan uusia innovaatioita ja paran-tavan suomalaisen elinkeinoelämän kil-pailukykyä. Myös laadukkaan opetus-ja tutkimustoiminnan yhteensaattami-nen tarjoaa mahdollisuuksia huippu-osaamisen kehittymiselle.

Valtion ohjausrooli säilyy

Innovaatioyliopistohanke pilotoi suo-malaisessa koulutusjärjestelmässä uut-ta yliopiston oikeushenkilömuotoa. Seantaa yliopistolle huomattavasti ny-kyistä paremmat mahdollisuudet kil-

pailla kansainvälisillä koulutus- ja tutki-musmarkkinoilla. Aiempaa eriytynees-tä, säätiöpohjaisesta asemasta huoli-matta myös valtion ohjausrooli säilyte-tään. Saadut kokemukset ovatmyöhemmin hyödynnettävissä laajem-min koko suomalaisen korkeakoulujär-jestelmän kehittämisessä.

Korkeakoulujen rakenteellisella ke-hittämistyöllä tavoitellaan mm. korkea-koulujen profiloitumista, keskittymistävahvuusalueisiinsa ja strategistenkumppanuuksien hakemista, joihinAkava suhtautuu myönteisesti. Ne ovattärkeitä myös kansallisen innovaatiojär-jestelmän kehittämisen kannalta.

Innovaatioyliopistohanke on näh-tävä osana korkeakoulujen rakenteellis-ta kehittämistä.

– On tarkoituksenmukaista, ettäSuomi säilyttää toiminnallisesti katta-van korkeakouluverkoston, jonka toimi-jat kuitenkin profiloituvat nykyistä pa-remmin omiin vahvuusalueisiinsa. Hen-kilöstön ja opiskelijoiden asema javaikutusmahdollisuudet on turvattavakoko rakenteellisessa kehittämistyössäja kaikilla korkeakoulujen hallinnon ta-soilla riippumatta niiden oikeudellises-ta asemasta, Akavan koulutuspoliitti-nen toimikunta toteaa.

Painettu esite vuoden 2008 koulutuk-sista on ilmestynyt. Tilauksia voi teh-dä koulutussihteeri Teija Laamaselle,toimisto@tjs-opintokeskus.fi, puh. (09)229 3030. TJS lähettää esitettä halu-tun määrän maksutta myös suorapos-tituksena esimerkiksi yhdistyksiin.

Tiedot koulutuksista tekstitiedos-toina ovat TJS:n internet-sivuilla.

Koulutusten sisältötiedot ovatosoitteessa: www.tjs-opintokeskus.fi/f i l e s / T e k s t i t i e d o s t o t /TJS_koulutus_2008.doc.

Koulutusten tiedot otsikkotasolla

ovat osoitteessa: www.tjs-opintokeskus.fi/f i l e s / T e k s t i t i e d o s t o t /TJS_koulutus_2008_otsikot.doc.

Kurssi-ilmoittautumiset ovat joalkaneet.

TJS Opintokeskuksen vuoden 2008 koulutukset

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 33

N i m i t y k s i ä

Jaana Meklin on Akavan ensimmäinenlakimies, jonka toimenkuva painottuuelinkeinopoliittisiin asioihin. Mats Ny-man on elinkeinopoliittinen asiamies.– Elinkeinopolitiikka kattaa laajalti,mutta keskiössä on akavalainen yrittä-jä, Nyman kuvailee.

Akavan jäsenenä on noin 17 000 yrit-täjää. Tyypillinen akavalainen ammatinhar-joittaja on korkeasti koulutettu ja tehtäväon korkeaa koulutusta vaativa. Moni am-matinharjoittaja tekee samanlaista työtäkuin vastaava palkansaaja tai toimii sivutoi-misena yrittäjänä.

– Yrittäjillä voi olla hyvinkin pit-kä koulutus taustalla: oman alan kou-lutuksen jälkeen paljon työkokemustaja usein myös jokin toinen tutkinto taijatko-opintoja, Meklin sanoo.

Hänen mukaansa akavalaisten amma-tinharjoittajien toimintaympäristöön kuu-luu hyvin monenlaista lainsäädäntöä.Muun muassa sosiaaliturvakysymyksetovat iso aihealue. Eri akavalaisissa liitoissaon hyvin erilaisia ammatinharjoittajia, jo-ten yksittäiset, tärkeät kysymykset voivatolla hyvinkin erilaisia.

Meklin kertoo, että joillakin verotus-

kysymykset ovat avainasemassa, toisilla sai-rausvakuutuksen korvattavuuskysymykset.

Vaikka Akava on perinteinen pal-kansaajajärjestö, niin yrittäjäjäsenillekinon hyötyä järjestäytymisestä. Meklinin jaNymanin mukaan yrittäjien asioita aje-taan tosissaan myös Akava-yhteisössä.

Osa-aikainen yrittäjyys kasvaa Suo-messa, kun esimerkiksi kunnat käyttävätjatkossa entistä enemmän ostopalveluja.

– Akavalaisilla ryhmillä on paljontarjottavaa ja mahdollisuuksia, Meklinkorostaa.

Korkeasti koulutetut ovat olleetusein jo kauan työelämässä ennen kuinryhtyvät yrittäjiksi. Vaikka onkin am-mattilainen, niin yrittäjyys voi olla myöstaloudellinen riski.

– Sen tähden usea perusakavalai-nen kokeilee yrittäjän hommia parikinvuotta palkkatyön ohessa ennen kuinuskaltaa ryhtyä täysipäiväiseksi amma-tinharjoittajaksi, Nyman arvioi.

Meklinin ja Nymanin tavoitteena onedistää akavalaisten yrittäjien asemaa, jottakynnys siirtyä ammatinharjoittajaksi tai yrit-täjäksi olisi mahdollisimman matala.

– Yrittäjyys on monelle ammattilaisel-le tapa oppia uutta, mutta aina voi palatatakaisin palkkatyöhön, Nyman huomauttaa.

Jaana Meklin jaMats Nymanpainottavat,että hyvä jatoimivaelinkeinopoli-tiikka luotyöpaikkoja.(Kuva: TuulikkiHolopainen)

Yrittäjyys on mahdollisuusakavalaisille

Akavan toimistossa on aloittanut kaksi elinkeino-politiikkaan keskittynyttä asiantuntijaa.

Kirsi Tamminen

Muutoksia Akavantoimistopalveluissa

Leena Malm on siirtynyt toimistopal-veluyksiköstä edunvalvontayksikköönyksikönsihteeriksi. Hän toimii yksikönlakimiesten ja koulutuspoliittisen asia-miehen sihteerinä sekä hoitaa sähköis-tä arkistoa.

Toimistopalveluyksikössä toimis-tovirkailija Seija Katajan tehtäviinkuuluvat kokouskahvitukset, kopioin-ti, tarviketilaukset sekä muut toimis-totehtävät.

Toimistovirkailija Airi Seppäsentehtäviin kuuluvat tekstinkäsittely jaasiakirjapohjat. Hän hoitaa myös Aka-van rekistereitä sekä pöytäkirja-arkistoa.

Harjuhahto-Madet-oja SEFEn toimitus-johtajaksi

KTM Katrina Harjuhahto-Madeto-ja on valittu Suomen EkonomiliittoSEFEn uudeksi toimitusjohtajaksisyyskusta alkaen.Harjuhahto-Madetoja on toiminuthallituksen tietoyhteiskuntaohjelmanohjelmajohtajana kesäkuusta 2003.Tehtävään hän siirtyi TalentumOyj:stä, jossa toimi tietohallintojoh-tajana.

Harjuhahto-Madetoja pitää tär-keänä parantaa ekonomien, ekonomi-koulutuksen ja ekonomiosaamisenarvostusta yhteiskunnassa.

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 734

Akateemisia siirtolai-sia tarvitaan korkea-kouluissa

David Hoffman tutki Jyväskylän yli-opistolle tekemässään väitöstyössäsuomalaisessa korkeakoulujärjestel-mässä työskentelevien akateemistensiirtolaisten näkökulmia ja kokemuksia.Yhteiskuntapoliittinen tutkimus toiesiin tärkeitä haasteita liittyen suoma-laisen väestön nopeaan ikääntymiseenja kansainväliseen muuttoliikkeeseen.

Hoffmanin analyysi tunnisti tie-teenaloja, joilla akateeminen liikku-vuus on vahvaa sekä aloja, joilla se onlähes olematonta. Lisäksi tutkimusosoittaa, että akateeminen liikkuvuustoimii hyvin joidenkin siirtolaisryhmi-en kohdalla, kun taas toisia siirtolais-ryhmiä ei juuri ole henkilöstölistoilla.

Hoffmanin mukaan tulevaisuu-dessa kohdataan ongelmia, kun maa-hanmuuttajien Suomessa syntyneetlapset siirtyvät koulutusjärjestelmään,jonka kokemus siirtolaisuudesta onvähäistä. OECD-tutkimusten mukaansuomalainen koulutus on tähän saak-ka lukeutunut maailman parhaidenjoukkoon. Siitä huolimatta koulutus-ala ei välttämättä houkuttele maahan-muuttajia.

– Siirtolaistaustan omaavien vä-häinen määrä yliassistenttien, opetta-jien, erikoistutkijoiden ja professorei-den joukossa saattaa osoittautua suo-malaisen koulutusjärjestelmän akilleenkantapääksi, Hoffman ennakoi.

www.jyu.f i

Korkeasti koulutetutisät vanhempainva-paalla

Johanna Lammi-Taskulan väitöstut-kimuksen aiheena on vanhempainva-paan käyttö sukupuolen mukaan. Van-hempainvapaan jakamista isän ja äidinkesken määrittää paitsi isän, myös äi-din asema työelämässä. Jos sekä äiti ettäisä ovat korkeasti koulutettuja, on to-

dennäköisempää, että molemmat käyt-tävät vanhempainvapaata.

Julkisen sektorin naisvaltaisissaorganisaatioissa työskentelevät isätpitävät vanhempainvapaata jonkinverran enemmän kuin muut miehet.Työelämän vaatimusten ja stressaa-vuuden vuoksi monet pienten lastenisät haluavat pitää taukoa töistään.Kyseessä on vanhempainvapaan pitä-miseen merkittävästi vaikuttava asia,josta vanhemmat eivät usein kuiten-kaan puhu keskenään.

Monet isät kertovat perheen ta-loustilanteen estävän heitä ottamastavapaata, mutta valinnat perustuvat pi-kemminkin olettamuksiin kuin laskel-miin. Taustalla on usein sukupuoleenkohdistuvia asenteita sekä käsitys van-hempien erillisistä vastuista. Vanhem-painvapaan jakamisella on seurauksiapaitsi asemaan työelämässä, myös pal-kattomien kotitöiden jakautumiseen.

www.uta .f i

Starttirahauudistuson kannattanut

Starttirahalla perustettujen yritystenalkuvaiheen elossapysyminen näyttääparemmalta kuin aloittavien yritystenyleensä. Starttirahalla palkkatyöstäyrittäjäksi siirtymisen myötä syntyvätvälilliset työllisyysvaikutukset ovatkorkeat.

Starttirahajärjestelmää muutet-tiin pari vuotta siten, että starttirahaavoidaan myöntää työttömien työnha-kijoiden lisäksi muun muassa palkka-työstä, opiskelusta tai kotityöstä ko-koaikaisiksi yrittäjiksi ryhtyville. Viimei-sen kahden vuoden aikana starttirahallaon aloittanut yritystoiminnan kaikkiaannoin 21 000 henkilöä, joista muita kuintyöttömiä starttirahan hakemishetkel-lä oli lähes puolet.

Pekka Stenholmin tekemän jatyöministeriön tilaaman tutkimuksenmukaan starttirahan vahvuutena onyrittäjyyteen kannustava vaikutus, vaik-ka rahallisesti se koetaan pieneksi.

Tutkimuksen mukaan lähes 90prosenttia yrityksistä on elossa kah-

den vuoden jälkeen. Osuus on selväs-ti korkeampi kuin aloittavilla yrittäjil-lä yleensä.

Yritysten alkutaipaleen selviyty-miseen vaikuttavat muun muassastarttirahakauden pituus ja yrityksenperustamisen yhteydessä hyödynne-tyt asiantuntija- tai neuvontapalvelut.

Tutkija esittää, että jatkossa tär-keämpänä kriteerinä starttirahan saa-miselle pitää olla yrittäjän liikeidea, eitoimeentulon tarve kuten nykyisin.

www.mol.f i

Tervaskannot jaksa-vat työelämässä pit-kään

Eläkevakuutusyhtiö Etera selvitti, mikäsaa jaksamaan fyysisesti raskaassatyössä myös silloin, kun eläkkeelleläh-tö olisi jo mahdollista. Tutkimuksenkohteena olivat edelleen työelämässäolevat 60 vuotta täyttäneet rakennus-,metsä-, maatalous- ja satama-alojentyöntekijät.

– Työssä jaksaminen on kiinni pal-jon asenteista ja suhtautumisesta työntekemiseen. Vaikutuksensa on niin työnsisällöllä, työoloilla, omalla asenteellakuin terveydentilallakin, toteaa Eteranylilääkäri Juhani Juntunen.

Työelämän tervaskannon tunnis-taa siitä, että hän on työsuuntautu-nut, motivoitunut ja terveempi kuintyötoverinsa.

– Hän huolehtii itse omasta jak-samisestaan ja asennoituu työhönmyönteisesti, kiteyttää Juntunen tut-kimuksen tuloksia.

Työssä jaksaminen on paljoltikiinni työympäristöstä, -yhteisöstä javarsinkin esimiestyöstä. Tärkeää ontyöturvallisuuden, työn kuormitta-vuuden ja haittojen huomioiminen.Myös työn sisältö, työn kokeminenmielekkääksi sekä työssä saatu kan-nustus ja arvostus tukevat jaksamista.

Eteran mukaan tavoitteellinen jasuunnitelmallinen työhyvinvointitoi-minta edistää sekä työntekijöiden työ-kuntoa että yrityksen tuottavuutta.

www.etera .f i

Tutkittua tietoa

A k a v a l a i n e n 5 | 2 0 0 7 35

N y t t f r å n A k a v a

Ordförande för de högre tjänstemän-nen FHT Sture Fjäder är rätt belåtenmed arbetsmarknadsrundan. Organi-sationen fick bland annat nya kollek-tivavtal. I vår kommer man att ytter-ligare försöka utvidga kollektivavtals-verksamheten. Ett nytt drag för dennarunda är enligt Fjäder att organisatio-nen utfärdade två strejkvarsel, av vilka

den ena ledde till strejk. Genom strej-ken uppnådde man för de högretjänstemännen det första bindandeavtalet gällande ersättning för tjäns-teresor under egen fritid.

När de nuvarande avtalen lö-per ut under åren 2009-2010 kom-mer FHT att fortsätta sin kamp förnya kollektivavtal. Enligt Fjäder är

målet att få kollektivavtal för allade områden där det är möjligt ochinom vilka det finns tillräckligt medFHT medlemmar. I dag är mellan20 000och 30 000 av medlemmar-na utan kollektivavtal.

Offentliga sektorn framgångsrikunder förbundsrundan

FHT fick nya kollektivavtal genomförbundsrundan

Rejäla förhöjningar och inga tråkigatextförändringar. Så kan man karak-terisera det nya kommunala tjänste-och arbetskollektivavtalet. De utbil-dade kvinnodominerade gruppernafick ett likalönsprogram och mangjorde framsteg i viktiga textfrågor.

– Ett osedvanligt gott avtal, sä-jer Risto Kangas, förhandlingsdirek-tör för Förhandlingsdelegationen föroffentliga sektorn utbildade FOSU.

Det blev en delvis dramatiskrunda inom den kommunala sektorn.Grunden lades redan vid riksdagsva-len i mars. De utbildade lågavlönadekvinnogrupperna inom den kommu-nala sektorn lyftes fram i både val-propagandan och slutligen i rege-ringsprogrammet.

Från denna utgångspunkt gickman in i avtalsförhandlingar på för-bundsnivå, vilket i allmänhet för denoffentliga sektorn medfört sämre av-tal än för andra. Efter det förhandlin-garna inletts enades, enligt Kannas,de tre kommunala huvudavtalspar-terna snabbt om gemensamma mål.

– Vårt ursprungliga mål attuppnå ett f lerårigt löneprogramförverkligades inte. I stället bygg-

de vi upp ett likalöneprogram. Meddess hjälp riktades pengar i enlighetmed regeringsprogrammet in på ut-bildade kvinnodominerade grupper,vilkas lön inte motsvarade kraven i ar-betet, berättar Kangas.

– Vårt enda bekymmer är degrupper som inte finns nämnda i av-talets lönesättningslista. Hit hör tillexempel, näringsterapeuter, taltera-peuter, sjukhusapotekare, provisoreroch översköterskor. Vi måste specielltbevaka att deras löner korrigeras medhjälp av lokala justeringspotter, beto-nar Kangas.

– Förhandlingarna inom denkyrkliga sektorn gick överraskandesmidigt. De beror på den snabba för-handlingsgången inom den kommu-nala sektorn säjer FOSUs förhandling-schef Arja Vehmas.

– Den generella förhöjningeninom den kyrkliga sektorn motsvararden övriga offentliga sektorn. Det vikti-gaste är att man nu tar i bruk det nyalönesystem, som redan förhandladesfram under föregående avtalsrunda.

Det nya lönesystemet är inte lättatt bygga upp i församlingarna. Detbör dock införas före årsskiftet. Alla

arbetstagare inom församlingarnaborde i samband med utbetalningenav december månads lön få retroak-tiva förhöjningar räknade från majmånad. Därförinnan bör beskrivnin-gen och bedömningen av arbetsup-pgifterna vara klar, så att man kan räk-na ut och specificera lön enligt ar-betsuppgift.

Staten var det sista avtalsområdetinom den offentliga sektorn. Förhandling-schef Markku Nieminen säjer att avtals-rundan kom långsamt igång.

– Det statliga avtalet blir dyrtför arbetsgivaren, konstaterar Niemi-nen, men arbetsgivaren köpte vad deville uppnå av fackorganisationerna.För arbetsgivaren var det ytterst viktigtatt snabbt genomföra de nya lönesyste-men, medan arbetstagarsidan var tvek-sam. Den snabba slutspurten var delvistill förmån för de ämbetsverk, som slutitavtal först efter det avtalstiden löpt ut.Arbetsgivaren uppnådde med pennin-gens hjälp vad den ville ha.

– Vi fick ordentliga generella för-höjningar, som dessutom utfaller ibörjan av avtalsperioden, summerarMarkku Nieminen, som inom FOSUansvarar för den statliga sektorn.

Oletko tullut ajatelleeksi kuinka monta erilaista vakuutusta sinulla on, mitä ne oikeastaan tur-vaavat – tai mitä sinä niistä hyödyt? Tuumaustauko Pohjolassa vie sinulta vartin, mutta se voi antaa yllättävänkin paljon. Nyt on hyvä aika varmistaa, että kodin ja perheen vakuutusturva on kattava ja tarkoituksenmukainen. Keskittämällä vakuutuksesi saat monia etuja. Jo esim. koti-, liikenne- ja autovakuutuksilla saat keskittämisalennuksia. Etusi paranevat entisestään, jos olet OP-bonusasiakas. Vakuutukset ja korvaukset mutkattomasti numerosta 0303 0303. Kysy myös liittosi neuvottelemista jäseneduista. OP-bonusasiakas on sellainen Osuuspankin omistajajäsen tai Helsingin OP:n asiakas, jonka oma tai perheen yhteinen pankkiasiointi on vähintään 5000 euroa kuukaudessa.