Arkistolaitoksen asiakaslehti 2/2013

sivu 5 ja 8Tilda katsasti

karttanäyttelyn

sivu 12Sota-ajan kuvat

vetävät verkossa

sivu 6Stedingk-suvun

arkisto Suomeen

2 3akti 2/2013akti 2/2013

JulkaisijaArkistolaitos

OsoiteKansallisarkisto

PL 258

00171 Helsinki

Lehden taittoMainostoimisto HINKU

PainopaikkaKopijyvä Oy

Kotisivuwww.arkisto.fi

Tilaukset ja palauteakti@narc.fi

ISSN 1798-2065 (painettu)

ISSN 2341-6327 (verkkojulkaisu)

PäätoimittajaMarie Pelkonen, Kansallisarkisto

Toimituskuntasektorijohtaja Juhani Tikkanen, Kansallisarkisto

sektorijohtaja Marja Pohjola, Kansallisarkisto

tutkija Pertti Vuorinen, Kansallisarkisto

johtaja Päivi Hirvonen, Jyväskylän maakunta-arkisto

ToimitussihteeriMinna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti

minna.nurro@pp.inet.fi

akti 2/2013 Sisältö Pääkirjoitus

Kannen kuvaHeidi Mustajoki

Pääkirjoituksen kuvaMatti Tiisanoja / Kansallisarkisto

ArkistoAineiston luovuttAmistA arkistolaitokseen vauh-

dittaa usein edessä oleva remontti. Näin on käynyt nyt myös ta-

savallan korkeimman johdon arkistoille Presidentinlinnan mittavan

korjaustyön takia. Aineistojen luovuttamista ryhdyttiin valmistele-

maan tasavallan presidentin kanslian ja Kansallisarkiston yhteis-

työnä jo viime vuoden puolella.

Kansallisarkistoon siirrettiin ensin linnassa vielä oleva presidentti

martti Ahtisaaren yksityisarkisto. Aineiston läpikäynnin jälkeen

presidentti Ahtisaari ja Kansallisarkisto allekirjoittivat huhtikuus-

sa arkiston luovutussopimuksen. Kun vielä sovittiin presidentti

tarja Halosen linnaan jääneen yksityisen aineiston liittämisestä

hänen Kansallisarkistossa jo olevaan yksityisarkistoonsa, kaik-

kien presidenttien yksityisarkistot ovat yhtä poikkeusta lukuun

ottamatta nyt saman katon alla ja luovutussopimusten ehtojen

mukaisesti tutkijoiden käytettävissä. Kaikkiaan näitä aineisto-

ja on 130 hyllymetriä. Poikkeuksen muodostaa tunnetusti pre-

sidentti urho kekkosen arkisto, jota säilytetään Hovilan tilalla

Orimattilassa Tasavallan Presidentin Arkistosäätiön hallinnoima-

na. Tähän arkistoaineistoon sisältyy niin presidentti Kekkosen

yksityistä aineistoa kuin hänen presidenttikaudellaan syntynyttä

virka-arkistoakin.

Kanslian kanssa on valmisteltu myös sen hallussa vielä olevien

presidenttien virka-arkistojen siirtoa Kansallisarkistoon. Kyseessä

ovat presidenttien Kekkonen, Koivisto ja Ahtisaari toimikausilla

syntyneet aineistot, joita on yhteensä runsaat 200 hyllymetriä.

Vain presidentti Halosen virka-arkisto jää edelleen linnan uusittui-

hin arkistotiloihin. Tarkoituksena on, että tulevaisuudessa presi-

dentin virka-arkisto siirretään Kansallisarkistoon aina kymmenen

vuoden kuluttua virkakauden päättymisestä.

Tätä kirjoittaessani on heinäkuun toiseksi viimeinen päivä ja mo-

net vielä lomailevat täyttä päätä. Silti toivotan kaikille jo nyt hyvää

ja antoisaa loppuvuotta!

Marja Pohjola, sektorijohtaja, Kansallisarkisto

Remontin alta arkistoon

3 Remontit vauhdittavat presidenttien arkistojen luovu-

tusta, kerrotaan pääkirjoituksessa.

4 Lyhyet

6 Kansallisarkisto teki vuodenvaihteessa kaikkien aiko-

jen merkittävimmän arkisto-ostonsa.

8 Kansallisarkistossa voi tutustua lokakuun alkuun asti

näyttelyyn, joka esittelee suomalaista maanmittausta

ja kartantekoa.

10 kyrillisten aakkosten takaa löytyvät munkkiveljekset

Kyrillos ja Methodios.

11 Arkistouralla: tietopalvelupäällikkö Outi Örn, sosiaali-

ja terveysministeriö

12 Puolustusvoimat julkaisi keväällä 160 000 sota-ajan

kuvaa verkossa. Palvelun suosio ylitti kaikki odotuk-

set.

15 Arkistolöytöjä / Käsitätkö?

16 Asiakirjahallinta kannattaisi kytkeä tiiviimmin toimin-

nan ja palveluiden kehittämiseen.

18 Amiraali oscar von kraemer valloitti maailman meriä

Venäjän keisarillisessa laivastossa.

20 Yhteensä 18 hyllykilometriä sota-ajan aineistoja saa-

daan järjestykseen vuoden 2015 loppuun mennessä.

22 Kymenkartanon lääninhallituksen arkisto tarjoaa ar-

vokasta lähdemateriaalia Itä-Suomen historian tutki-

mukseen.

4 5akti 2/2013akti 2/2013

Lyhyet

Suomalaiset kunniamerkit luovutettiin Kunnialegioonan museoon

Kansallisarkisto on Suomen heraldinen virasto. Se ottaa

kantaa paitsi vaakunaheraldiikkaan myös valtiollisten kunnia-

merkkien ja mitalien heraldiseen muotoon. Uusia kunniamerkkejä

vahvistetaan vain harvoin. Viimeksi käsittelyssä olivat vuonna 2005

Suomen evankelisluterilaisen kirkon perustamat kunniamerkit.

Pariisissa oleva Ranskan Kunnialegioonan museo (Musée de la

Légion d'Honneur) on maailman paras alan erikoismuseo. Muse-

on kokoelmissa on kuitenkin ollut vain muutamia satunnaisia suo-

malaisia kunniamerkkejä. Tästä syystä Suomen Valkoisen Ruusun

ja Suomen Leijonan ritarikuntien hallitus ja Vapaudenristin ritari-

kunnan hallitus päättivät luovuttaa täydellisen sarjan suomalaisia

kunniamerkkejä Kunnialegioonan museoon.

Luovutustilaisuus järjestettiin Pariisissa 29.4.2013. Suomen val-

tion puolesta luovutuksen suorittivat suurlähettiläs Pilvi-Sisko Vier-

ros-Villeneuve ja ritarikuntia edustanut pääjohtaja Jussi Nuorteva.

Kunnialegioonan kansliapäällikkö Françoise Sourd ja museonjoh-

taja Luc Fons vastaanottivat luovutuksen. Tilaisuuteen osallistui

myös Ranskan arkistolaitoksen edellinen pääjohtaja, valtioneuvos

Martine de Boisdeffre.

Tilda tykkäsi kartoista

Kuusivuotias Tilda Toivonen pistäytyi tutustumassa "Havain-

nosta kartaksi" -näyttelyyn Kansallisarkistossa. Näyttelyn

nuorin kävijä oli tullut pääkaupunkiin lomamatkalle äitinsä ja mum-

munsa kanssa Turusta.

Tilda tykkäsi etenkin sellaisista kartoista, joissa näkyi Suomi histo-

riansa eri vaiheissa. "Ne maanmittarin laitteet olivat kanssa kivoja",

Tilda kertoili näyttelyn jälkeen Cafe Hausenin terassilla.Heidi MUSTAJOKi

MARie PeLKONeN

JUSSi NUORTeVA

Venäläiskollegat ilahtuivat kuullessaan käännöksiä

suomenkielisistä aineistoista.

Kansanhuoltoministeriöstä kertova näyttely oli kesän esillä Mikkelissä

Kansallisarkiston kokoama kiertävä näyttely ”Korttipeliä –

kansanhuoltoministeriö (1939–1949)” siirtyi toukokuussa

Jyväskylän maakunta-arkistosta Mikkeliin. Koska Mikkelin maa-

kunta-arkistossa ei ole näyttelytiloja, näyttely pystytettiin yhteis-

työssä Mikkelin kaupungin museotoimen kanssa Suur-Savon mu-

seoon. Se oli esillä museossa elokuun loppuun asti.

Kansanhuoltoministeriön tehtävänä oli vastata väestön toimeen-

tulon turvaamisesta sekä talouden ja työvoiman käytön säännös-

telystä sodan tai muun poikkeuksellisen tilanteen aikana.

Museo elävöitti asiakirja-aineistoa Suur-Savon kokoelmasta koo-

tulla materiaalilla. Aineistot herättivät vanhimmissa avajaisvierais-

sa sekä mukavia että ikäviä muistoja säännöstelyn ja puutteen

aikakaudesta. Näyttely sai huomiota kaupungissa ilmestyvissä

lehdissä, ja museossa siihen kävi tutustumassa useampia kävijöi-

tä kuin jos näyttely olisi ollut esillä maakunta-arkistossa.

Suur-Savon museon aineistot elävöittivät kansanhuoltoministeriön ajasta kertovaa näyttelyä Mikkelissä.

PäiVi RANTANeN/SUUR-SAVON MUSeO

Kansanhuoltoministeriön ajasta kertova näyttely siirtyy seuraavak-

si Joensuun maakunta-arkistoon.

kansallisarkiston tutkijasalin aukioloajat 2.9.-31.12.2013maanantai-tiistai klo 9.00-16.00keskiviikko klo 9.00-20.00torstai-perjantai klo 9.00-16.00

Saattue Murmanskiin

Suomen arkistolaitoksen delegaatio vieraili toukokuussa

Murmanskissa tutustumassa alueen arkistoihin ja neuvot-

telemassa yhteistyöstä.

Murmanskin alueen valtiollisen ar-

kiston asiakirjoista suuri osa käsitte-

lee pohjoista merenkulkua, kala- ja

maataloutta. Aineisto on muodos-

tettu pääasiassa 1900-luvulla. Toi-

nen toimipiste sijaitsee Kirovskissa,

josta löytyvät muun muassa Mon-

tegorskin, Kantalahden ja Kirovin

kaupunkien sekä Kuolan keski- ja

eteläniemimaan alueiden arkistot.

Arkistoaineisto koostuu neuvosto-

ajan aineistoista. Osa aineistoista on

suomenkielistä.

Arkistoista löytyy tietoja esimerkiksi

• suomalaisten ja saamelaisten kala-

kolhooseista 1930-luvulta

• puoluekomiteoista

• kommunistisesta suomalaisesta

kansanpuolueesta 1920-luvulta

• suomenkielisestä julkaisutoiminnasta

(Pohjoinen Kollektivisti -lehti)

• suomalaisten perustamista laitoksista

(imatran Voima, Nikkelin kombinaatti, Jäniskosken voimalaitos)

• Trifonin luostarista jopa 1600-luvulta.

Valtionarkistot ovat digitoineet arkisto-

luetteloitaan. Yli puolet fondien meta-

tiedoista on syötetty arkistotietokan-

taan ja asiakirjojen nimistä miltei ¾

löytyy jo netistä. Asiakirjojen tilaamis-

ta varten asiakkaan on tunnistaudutta-

va, mutta tietoja pääsee katselemaan

anonyyminä. Hakuja pystyy tekemään

nimihaulla ja teemoittain.

Kirovskin arkisto esitteli myös teke-

määnsä arkistopedagogista työtä,

joka teki suomalaisdelegaatioon vaiku-

tuksen. Arkistossa järjestetään paljon

koululaisvierailuja ja esimerkiksi Nuori

arkistotyöntekijä -kilpailuja. Lisäksi ar-

kisto järjestää vuosittain konferensse-

ja yhteistyökumppaneille, tutkijoille ja

muille toiminnasta kiinnostuneille.

6 7akti 2/2013akti 2/2013

Kansallisarkisto osti Curt von Stedingkin arkistonRuotsin valtionarkistonhoitaja Tomas Lidman lähetti allekirjoittaneelle tammikuussa 2010 sähköposti-viestin, jossa hän ehdotti tapaamista Tukholmassa, kun olisin käymässä kaupungissa. Viestin lopussa hän totesi hieman kryptisesti: ”Jag har en ganska avancerad fråga till Dig också”.

Curt von Stedingk

6 7

tApAAminen joHti Suomen Kansallisarkiston kaikkien aikojen

merkittävimpään arkisto-ostoon. Tämä ei tosin alun perin ollut Lid-

manin tavoitteena. Hänen toiveenaan oli saada ulkopuolinen arvio

Ruotsin viimeisen sotamarsalkan ja Venäjän lähettilään Curt von

stedingkin (1746–1837) arkistosta, jotta Ruotsin valtionarkisto voisi

neuvotella sen ostosta. Arkisto oli ollut 1930-luvulta lähtien deponoi-

tuna valtionarkistoon, mutta sotamarsalkan jälkeläiset omistivat sen

edelleen.

Suku ja valtionarkisto olivat käyneet tuloksettomia keskusteluja arkis-

ton ostosta jo viiden vuoden ajan. Viimein suku oli päättänyt, että jos

neuvottelut eivät johda pikaisesti tulokseen, aineisto laitetaan myyn-

tiin. Siksi tarvittiin arviointi arkiston tieteellisestä arvosta ja siihen pe-

rustuva hinta-arvio.

Historiallinen arvo kaupallista suurempi Suostuin ilman muuta kollegan pyyntöön, onhan Curt von Stedingk

myös Suomen historiassa tärkeä henkilö – Savon Prikaatin komentaja

kustaa iii:n sodassa 1789–1790 ja vuoden 1809 Haminan rauhanso-

pimuksen ruotsalainen allekirjoittaja.

Kansallisarkiston tutkijan pertti Hakalan kanssa kävimme maalis-

huhtikuussa 2010 läpi 15 hyllymetriä sisältäneen arkiston ja laadimme

siitä laajan luettelon, jossa arvioimme aineiston historiallista merkitys-

tä ja pyrimme määrittelemään sen kauppahinnan. Jälkimmäinen oli

hyvin vaikeaa, asiakirjojen historiallinen arvo oli paljon suurempi kuin

niiden kaupallinen arvo.

Päädyimme lopulta 2,5 miljoonaan Ruotsin kruunuun. Se oli aika

etäällä suvun käyttämän asiantuntijan arvioimasta kuudesta miljoo-

nasta kruunusta. Tämä haarukka mahdollistaisi kuitenkin konkreetti-

set neuvottelut. Pidimme tärkeimpänä sitä, ettei arkistoa myytäisi osi-

na. Silloin sen historiallinen merkitys olisi menetetty ikuisiksi ajoiksi.

Suku päätti laittaa aineiston myyntiinNeuvottelut Ruotsin valtionarkiston ja suvun välillä eivät valitettavasti

johtaneet tulokseen, joten suku päätti syksyllä 2012 laittaa aineiston

myyntiin.

Tämä oli huonoin mahdollinen ratkaisu – tärkeä osa myös Suomen

historian keskeistä aineistoa oli häviämässä. Suomen arkistolain nojal-

la olisimme voineet ottaa kopiot arkistosta, jos se laitetaan myyntiin,

mutta Ruotsin laki ei sitä sallinut.

Päätimme vielä neuvotella Suomea koskevien aineistojen ostamises-

ta Kansallisarkistoon. Suku halusi kuitenkin neuvotella vain koko arkis-

ton myynnistä. Muuten se myytäisiin pilkottuna ja saisimme hankkia

meitä kiinnostavat aineistot ”vapailta markkinoilta”.

Arkisto oli tässä vaiheessa jo sijoitettu yksityisen antikvariaatin varas-

toon. Ratkaisu oli siis tehtävä todella nopeasti. Nopean tinkimisen

jälkeen suku päätyi laskemaan hinnan neljään miljoonaan kruunuun.

Hinta oli siis 415 000 euroa. Mutta mistä tällaiset rahat?

Kilpajuoksu euron kurssia vastaanOpetus- ja kulttuuriministeriö ansaitsee suuren kiitoksen nopeasta

tilannearviosta ja päätöksenteosta. Ylijohtaja (nykyisin kansliapäällik-

kö) Anita lehikoinen ilmoitti tunnin kuluttua lähettämästäni viestistä,

että ministeriö voi osallistua kansallisesti poikkeuksellisen arvokkaan

aineiston ostoon 150 000 eurolla. Svenska Litteratursällskapet ja Suo-

men Kulttuurirahasto tekivät myös nopeat päätökset ja tulivat kumpi-

kin mukaan 100 000 eurolla. Koneen Säätiö päätti tukea ostoa 50 000

eurolla.

euron kurssi kuitenkin laski nopeasti syksyn aikana. Joulukuussa ra-

hoitustarve oli noussut jo 465 000 euroon. Kauppatieteiden tohtori

Björn Wahlroosin mukaantulo ratkaisi sen, että osto Suomeen voitiin

varmistaa ja kauppasumma lyödä lopullisesti lukkoon.

Vuodenvaihteessa allekirjoitettiin kauppakirjat, ja Suomen ja Ruotsin

kannalta äärettömän merkittävä arkisto oli pelastettu tutkimukselle.

Ruotsin valtionarkisto sitoutui digitoimaan sen. Tämä oli merkittävä

kontribuutio, sillä kuvausyksikköjä kertyi peräti 76 000. Kesäkuussa

digitointi oli valmis ja aineisto siirrettiin Suomeen ja sijoitettiin Kansal-

lisarkistoon.

Uutta näkökulmaa historiantutkimukseenStedingk-suvun aineisto on Kansallisarkiston arvokkaimpia yksi-

tyisarkistoja. Siihen sisältyy toista sataa Kustaa iii:n yksityiskirjettä

Stedingkille sekä tuhansia muita yksityiskirjeitä. erityisen tärkeitä

tutkimukselle ovat Stedingkin omasta kirjeenvaihdosta laaditut rekis-

terit ja kokonaiset asiakirjakopiot. Yhdessä alkuperäiskirjeiden kanssa

ne muodostavat keskeisen osan Ruotsin Venäjä-suhteiden historiaa

1700-luvun lopulta 1820-luvulle.

Suomen kannalta arkiston helmi on Savon prikaatin arkisto vuosilta

1788–1790, kaikkiaan 14 kansiota. Myös arkiston muissa osissa on

hyvin paljon tähän vaiheeseen liittyvää aineistoa, mainittakoon vaik-

kapa Kustaa iii:n Stedingkille antamat alkuperäiset ohjeet Värälän

rauhanneuvotteluista. Savon Prikaatin aineistoon kuuluvat myös sen

edelliseltä komentajalta, vapaaherra Berndt johan Hastferilta taka-

varikoidut kirjeet, joiden perusteella tämä tuomittiin maanpetoksesta

kuolemaan.

Stedingkin arkistoa on toistaiseksi käytetty tutkimuksessa vain hyvin

vähän. Lukuisat asiakirjat antavat aivan uutta perspektiiviä 1700-luvun

lopun ja 1800-luvun alun suomalaiselle ja ruotsalaiselle historiantut-

kimukselle. Aineistoja tarkemmin Helsingissä läpikäydessämme

vahvistui entisestään ymmärrys siitä, että teimme sekä hyvät kaupat

että saimme omaksemme aineiston, jonka tieteellinen arvo on vielä

paljon suurempi kuin keväällä 2010 osasimme arvioida. Mutta tämä

hyöty koituikin lopulta omaksi iloksemme!

TeksTi ja kuva: jussi NuorTeva, pääjohtaja, Kansallisarkisto

8 9akti 2/2013akti 2/2013

Kapkaupungin valot.

Kansallisarkisto ja Maanmittauslaitos ovat koon-neet karttanäyttelyn, joka esittelee suomalaista maanmittausta ja kartantekoa. Maanmittauslai-tos on valinnut yhteisnäyttelyyn maa-aiheisia karttoja ja Kansallisarkisto vesiaiheisia. Yhteen-sä 80–90 karttaa esittelevä näyttely on avoinna Kansallisarkistossa 4. lokakuuta asti.

merikArtoitus on AinA pohjautunut Suomen vaikeakulkuis-

ten rannikkovesien navigointitarpeeseen. Vanhin näyttelyssä esillä

oleva kartta on hollantilaisen lucas Waghenaerin Suomenlahtea

esittävä kartta vuodelta 1598. Tämä Suomen vesien toiseksi van-

hin merikartta kuuluu John Nurmisen säätiön kokoelmiin.

Esillä olevat ruotsalaiset ja venäläiset 1700-luvun lopun ja 1800-lu-

vun Suomen merikartat osoittavat, kuinka tarkat mittaukset ja laa-

jat luotaukset tuottivat aivan eri tason karttoja kuin viitteelliset hol-

lantilaiset. Venäläisen merikartografian erityispiirteenä voi mainita

Suomenlahden merikarttojen varaamisen vain Venäjän laivaston

käyttöön. ei ollut suotavaa, että mahdolliset vihollismaat voisivat

hyödyntää niitä.

Suomalainen karl Gustaf ekebom sai tuntemattomalla tavalla

käyttöönsä näitä venäläiskarttoja ja julkaisi niiden pohjalta 1880-lu-

vulla Suomen etelärannikon merikarttoja, joista yksi on näyttelys-

sä. esillä on myös Saimaan, Päijänteen ja Näsijärven vesiliiken-

teen varhaisia karttoja.

Karttanäyttely kertoo haastavista vesistä ja jaetuista maista

Saimaan kanavan karttojen lisäksi näyttelyssä on muita keinote-

koisia väyliä esittäviä karttoja. Ne muistuttavat myös suunnitel-

mien epäonnistumisesta – esimerkiksi Höytiäisten järvenlasku

ja sitä seurannut hyökyaalto ilmenevät 1859 laaditusta kartasta.

Järvi laski kertaheitolla lähes kymmenen metriä. Hyökyaallon ko-

keneet muistivat sen varmasti elämänsä loppuun saakka.

Sotilaskarttoja eri ajoiltaSotilaalliset kartat muodostavat suuren osan näyttelystä. esillä ovat

muun muassa kustavilaista merisodankäyntiä koskevat vuoden

1788 Suursaaren taistelun ja vuoden 1790 Viipurinlahden kujanjuok-

sun ja sitä seuranneen Ruotsinsalmen murskavoiton kartat.

Sotilaskartat antavat laajan ja monipuolisen kuvan kartoituksesta

sotilaallisia tarkoituksia varten – ja osoittavat muun muassa sen,

että suomalaiset kartat olivat talvisodan alla Neuvostoliiton käy-

tössä. Hyvä esimerkki tästä ovat rinnakkaiset Viipurin edustan

Uuraan kartat.

Kiinnostava kohde on ns. Terijoen hallituksen Neuvostoliiton kans-

sa 2. joulukuuta 1939 solmimaan ystävyys- ja yhteistyösopimuk-

seen pohjautuva neuvostoliittolainen kartta. Se osoittaa, kuinka

suuria alueita Suomen sosialistinen kansantasavalta olisi saanut

korvaukseksi vaadituista Karjalan Kannaksen alueista Neuvosto-

liitolta. Hanke haudattiin, kun talvisota ei edennytkään odotusten

mukaisesti.

Vasemmalla: Ensimmäisen Suomen vesiä kuvaavan merikartan julkaisi hollan-tilainen Lucas Waghenaer. Sen uskotaan perustuneen havaintoihin merimatkalta, joka tehtiin Viron rannikkoa pitkin Viipuriin.

Oikealla: Avajaisvieraat tutki-vat kiinnostuneina entisajan silmiä hiveleviä karttoja ja piirustuksia.

Viime sotiemme miinakartta vuodelta 1944 muistuttaa hiukan

puistattavallakin tavalla aivan lähivesillä käydystä jatkosodan mii-

na- ja sukellusvenesodasta. Kansallisarkiston vanhassa porras-

käytävässä on suomalainen elektromekaaninen merimiina mallia

S/43. Saimme miinan lainaksi Turun Forum Marinum -museosta.

Rajoja, maanjakoa ja paikkatietoaNäyttelyn vanhin maa-aiheinen kartta esittää Kymin suistoa ja se

laadittiin vuonna 1556. Se on erikoisuus, sillä varsinainen maan-

mittaus Suomessa alkoi vasta 1630-luvulla. Asutusta ja viljelyksiä

kuvaavat kartat 1600- ja 1700-luvulta kertovat maanmittauksen

taustoista: mittaus- ja kartoitustiedot koottiin pitkälti verotusta

varten. Varhainen 1750-luvun isojakokartta todistaa valtavasta rati-

onalisointihankkeesta, isojaosta, joka alkoi vuonna 1749 ja päättyi

Lapissa vasta 1950-luvulla.

Rajojen ja rajapyykkien määrittely on aina ollut maanmittauksen

tärkeimpiä tehtäviä. Varsinais-Suomen ns. Kuhankuonon rajakart-

ta seitsemän pitäjän välisine rajapyykkeineen vuodelta 1695 tuo

näkyviin ikivanhan, keskiajalla syntyneen rajan. esillä on myös

kaksi magnus von Wrightin piirtämää karttaa, jotka esittävät

Aunuksen kuvernementin ja Suomen suuriruhtinaskunnan välistä

rajaa vuodelta 1840.

Kaavoitusta ja politikointiaNäyttelyn kaupunkien ja pitäjien kartat 1600-, 1700- ja 1800-luvul-

ta kertovat sekä maanmittauksen että asemakaavoituksen tasos-

ta eri aikoina. Turun läänin eli Varsinais-Suomen 1600-luvun maan-

tieteellinen kartta, jonka paikannimet on kirjoitettu pikkuriikkisellä

käsialalla, herättää ihailua – merkinnät tehtiin sulkakynällä. G.W.

Gyldénin julkaisemasta Suomen vanhimmasta kaupunkikartas-

tosta on valittu Porvoon kartta, josta ilmenee muun muassa miten

jo 1840-luvulla harkittiin ruutukaavaa koko kaupungille.

Havainnosta kartaksi. Kartoituksen ja maanmittauksen historia Suomessa -näyttely on avoinna Kansallisarkis-tossa 4.10. asti tiistaista perjantaihin klo 11–16 sekä syys-kuussa keskiviikkoisin klo 18 asti.

Kiinnostava on myös Ahvenanmaan kartta vuodelta 1714: siinä

on merkintä maakunnan itärajasta, jonka takaa alkaa Suomi. Sii-

hen vedottiin 1920-luvun alussa Ruotsin ja Suomen kiistellessä

Ahvenanmaasta, osoituksena siitä, ettei maakunta historiallisesti

kuulunutkaan Suomeen.

Tie- ja yleiskarttojaNäyttelyn kokoamisessa suuren työn tehneen kartta-asiantuntija

jan strangin kokoelmista saatiin edustava otos maamme tiekar-

toista, vanhimmasta 1740-luvun kartasta alkaen. Aikansa ABC-

asemien eli kestikievarien välisiä teitä ja etäisyyksiä esittävien

karttojen tilalle tulivat 1910-luvulla ensimmäiset autoilijoiden tie-

kartat. Molempia on esillä runsaasti.

Yleiskartoista valittiin muun muassa maamme kartoituksen klas-

sikko, s.G. Hermelinin kustantama Ruotsin yleiskartta 1790-lu-

vulta. Kartan tekijänä kunnostautui suomalainen Carl petter Häll-

ström. Näyttelyssä voi tutustua myös maamme ensimmäiseen

kotimaiseen yleiskarttaan, joka valmistui vuonna 1872. Vuotta

myöhemmin se palkittiin Wienin maailmannäyttelyssä.

Näyttelyä täydentävät Maanmittauslaitoksen ja John Nurmisen

säätiön lainaamat maanmittauslaitteet ja navigointivälineet, joita

on myös käytetty kolmessa installaatiossa.

TeksTi: PerTTi hakala, tutkija, Kansallisarkisto

kuva: Maria arPoNeN, valokuvaaja, Kansallisarkisto

JOHN NURMiSeN SääTiö

10 11akti 2/2013akti 2/2013

julistenäyttely oli pääasiallisesti Slovakian Historiallisen

museon sekä Slovakian Arkeologisen museon ja instituutin suun-

nittelema. Se oli tuotu Suomeen Bratislavasta. Näyttelyn avasivat

Slovakian tasavallan ulko- ja eurooppaministeri miroslav lajčák

ja Suomen ulkoministeri erkki tuomioja.

Tämä vuosi on Slovakiassa omistettu kahdelle tärkeälle tapahtu-

malle: on kulunut 20 vuotta siitä, kun maasta tuli itsenäinen tasa-

valta, ja 1 150 vuotta Kyrilloksen ja Methodioksen lähetysmatkois-

ta (nykyisten) itä-Tšekin, Länsi-Slovakian ja Länsi-Unkarin alueille.

Veljekset Konstantinos ja Methodios syntyivät virkamiesper-

heeseen Thessalonikissa. Kreikkalainen kaupunki sijaitsi lähellä

slaavilaisten asuinaluetta ja veljekset oppivat erään kaupungissa

puhutun slaavilaisen murteen. Konstantinos, joka myöhemmin

munkkina sai nimen Kyrillos, muutti Konstantinopoliin opiskele-

maan ja hänestä tuli myöhemmin filosofian opettaja. Methodios

vetäytyi lyhyen virkamiesuran jälkeen luostariin munkkina.

Kansallisarkiston aulaan rakennettu Kyrilloksen ja Methodioksen elämästä kertova näyttely kiinnosti suuresti avajaisvieraita.

Veljekset, jotka muuttivat maailmaa

Aikansa ortodoksivaikuttajia

Veljekset tekivät matkoja muun muassa Mustanmeren ja Kaspi-

anmeren väliselle alueelle, ja vuonna 863 Bysantin keisari mikael

lähetti heidät Määriin. Veljeksillä oli hyvät edellytykset osallistua

ortodoksisen kirkon lähetystyöhön. He käänsivät osan Uudesta

Testamentista sekä kanonisista ja liturgisista käsikirjoista mui-

naisbulgariaksi eli kirkkoslaaviksi, jota slaavit ymmärsivät.

Kyrilloksesta ja Methodioksesta tuli ortodoksisen kirkon lähetys-

vaiheen merkittävimpiä vaikuttajia. Heidän muistoaan kunnioite-

taan ortodoksisen kirkon lisäksi roomalaiskatolisessa ja anglikaa-

nisessa kirkossa.

Veljesten toiminta osoittaa sen jännitteisyyden, joka kirkon sisäl-

lä vallitsi 800-luvulla. Slaavinkielinen liturgia aiheutti närää lännen

kirkon edustajissa ja veljekset kutsuttiin paavin kuultavaksi. Paavi

hyväksyi kuitenkin veljesten toimet täysin ja nimitti Methodioksen

Määrin ja Pannonian eli nykyisen Unkarin arkkipiispaksi. Kyrillos

joutui vetäytymään terveytensä vuoksi luostariin. Hänet on hau-

dattu Roomaan.

Harvinaisia ikoneja ja arvoteoksia Kansallisarkiston näyttelyssä oli esillä Suomessa harvinaisia iko-

neja, jotka esittävät Pyhiä Kyrillosta ja Methodiosta sekä näköis-

painos munkkiveljesten painetuista pyhimyselämänkerroista.

Helsingin ortodoksinen seurakunta osallistui näyttelyn järjestämi-

seen lainaamalla ikoneja, kirjoja ja asiakirjoja, minkä lisäksi ikoneja

saatiin lainaksi Suomen ikonimaalarit ry:ltä.

Kyrilloksen ja Methodioksen lähetystyö vaikutti myös Valamon

luostarin perustamiseen, mistä muistutuksena oli esillä Pyhiä Ser-

gei ja Herman Valamolaista esittäviä ikoneja sekä luostariin liittyviä

kuvia ja kirjoja. Näyttelyssä oli esillä muun muassa Proglas-teos,

joka on ensimmäinen kirkkoslaaviksi kirjoitettu runo.

TeksTi: johN sTröMberg, erikoistutkija, Kansallisarkisto

kuva: Maria arPoNeN, valokuvaaja, Kansallisarkisto

Kansallisarkistossa oli touko-heinäkuussa esillä kreikkalaisten munkkiveljesten Kyrilloksen ja Met-hodioksen (noin 826–885) elämästä kertova näyttely. Heidät muistetaan muun muassa slaavilaisen kirjaimiston eli kyrillisten aakkosten kehittäjinä.

Tietoinen valintatuliko sinustA ArkistoAlAn AmmAttilAinen sAttu-

mAltA vAi tietoisen vAlinnAn kAuttA?

Kyllä se oli melko pitkälti tietoinen valinta. Aloitin vuonna 2001

historian opinnot Joensuun yliopistossa ja minusta piti tulla histo-

rian opettaja. Jo ensimmäisenä opiskeluvuonna kuitenkin muutin

suunnitelmiani, koska opettajaksi opiskelevien määrä suhteessa

avoinna oleviin paikkoihin ei näyttänyt hyvältä. Opintojen alussa

entiset historian opiskelijat kävivät kertomassa, mihin eri aloille

voi työllistyä historian opintojen kautta. eräs henkilö kertoi arkis-

toalasta ja se vaikutti kiinnostavalta. Tästä syystä lähdin opiskele-

maan sivuaineena informaatiotutkimusta ja tähtäsin korkeakoulu-

harjoitteluun Joensuun maakunta-arkistoon.

ArkistourallaArkistouralla-palstalla eri organisaatioissa työskentelevät arkistoalan ammattilaiset

kertovat urastaan ja työstään. Tässä numerossa Aktin kysymyksiin vastaa sosiaali- ja terveysmi-nisteriön tietopalvelupäällikkönä viime kevää-nä aloittanut Outi Örn.

missä kAikessA olet urAllAsi ollut

vAikuttAmAssA?

ensimmäiset vuodet työskentelin Joensuun maakunta-arkistossa

eri tehtävissä, kunnes muutin etelä-Suomeen. Helsingissä työs-

kentelin parissa eri ministeriössä ennen siirtymistä muutamaksi

vuodeksi Säteilyturvakeskuksen tietopalvelupäällikön tehtäviin.

Tätä nykyä työskentelen sosiaali- ja terveysministeriön tietopalve-

lupäällikkönä. Töiden lisäksi toisenlaista näkökulmaa tälle alalle on

antanut toimiminen ammattiyhdistyskuvioissa.

mitä teHtäviä nykyiseen toimeesi kuuluu?

Olen toiminut nykyisessä tehtävässäni vasta muutaman kuukau-

den, joten osa tehtävistä on vasta hahmottumassa. Käytännössä

kuitenkin vastaan sosiaali- ja terveysministeriön tietopalveluryh-

män toiminnasta. Tietopalveluryhmään kuuluu sekä kirjaamo ja

arkisto että kirjasto.

Vastaan ryhmäni kanssa siitä, että ministeriön asiakirjahallinta su-

juu lainsäädännön ja ministeriön toiminnan kautta tulevien vaati-

musten mukaisesti ja että ministeriön virkamiehillä on käytettävis-

sään tarvittava tietoaineisto päätöksenteon tueksi. Näiden lisäksi

tehtäviin kuuluu hallinnonalan tietopalvelujen yhteistyön vetämi-

nen, vastuu ministeriön tietoarkkitehtuurista sekä osallistuminen

terveyden ja hyvinvoinnin kohdealueen tietoarkkitehtuurityöhön.

Ajoittain eteen tulee lisäksi erilaisia projektiluonteisia tehtäviä.

stm:n HAllinnonAlAllA puHAltAvAt muutoksen

tuulet. näkyykö se työssäsi?

Nämä muutokset eivät ole ainakaan vielä näkyneet suoraan

omassa työssäni. Hallinnonalan yhteistyön puitteissa olemme

kuitenkin keskustelleet paljon siitä, mitä STM:n alaisten tutkimus-

laitosten rahoituksen leikkaukset tarkoittaisivat eri laitosten ja teh-

täviemme osalta.

sujuuko yHteistyö ArkistolAitoksen kAnssA?

Yhteistyö arkistolaitoksen kanssa on sujunut aina hyvin toimies-

sani eri työpaikoissa. Yhteydenpitoa on tietenkin voinut edesaut-

taa se, että tunnen monet arkistolaitoksen työntekijät siltä ajalta,

kun olin Joensuun maakunta-arkistossa ja siten yleensä tiedän

suoraan kehen ottaa yhteyttä missäkin asiassa. Uskon kuitenkin,

että yhteistyö sujuisi aivan yhtä hyvin ilman näitä aiempia yhteyk-

siäkin.

12 13akti 2/2013akti 2/2013

Näinkin runollisia kuvia löytyy arkistosta. Hevosia uitetaan Tuupovaaran Luulahdessa kesällä 1941.

Puolustusvoimat julkaisi viime keväänä 160 000 TK-kuvaajien eli päämajan alaisten tiedotuskomppanioiden kuvaajien ottamaa sodanaikaista valokuvaa uudessa verkkopal-velussaan www.sa-kuva.fi:ssä. Palvelu saa-vutti välittömästi erittäin suuren suosion.

suururAkkA Alkoi vuonna 2009, kun kansanedustaja,

evp prikaatinkenraali olli nepponen teki aloitteen edus-

kunnalle työn rahoittamiseksi. Puolustusvoimien Kuvakes-

kuksen sodan ajan kuvien järjestelmällinen digitointi alkoi

kesäkuussa 2010 ja kesti 3,5 vuotta työllistäen 10 henki-

lötyövuoden verran Kansalliskirjaston digitointi- ja konser-

vointikeskuksen henkilöstöä Mikkelissä.

Hyvin sujuvaa yhteistyötäKuvakeskus suunnitteli digitoinnin aikataulun yhteistyössä

mikkeliläisten kanssa. Oman haasteensa työlle asetti se,

että Kuvakeskuksen toiminta pystyttiin säilyttämään mah-

dollisimman optimaalisena myös sota-ajan kuvien suhteen.

digitoitava aineisto jaettiin sopiviksi katsottuihin eriin, jotka

pakattiin huolellisesti Mikkeliin siirtämistä varten. Näin val-

taosa aineistosta oli edelleen Kuvakeskuksen käytettävissä

ja digitoitua aineistoa saatiin sujuvasti käyttöön digitointi- ja

konservointikeskuksen palvelimelta etäyhteyden kautta.

Kuvakeskuksen henkilökunta siirsi itse aineistot Mikkeliin

ja takaisin Helsinkiin autolla. Aineistonvaihtojen yhteydes-

sä oli hyvä keskustella esiin tulleista seikoista. Samalla

Kuvakeskuksen henkilökunta sai konkreettisesti seurata

digitointityön etenemistä ja tutustua työn tekijöihin. Yh-

teistyö digitointi- ja konservointikeskuksen kanssa oli koko

projektin ajan erittäin sujuvaa ja hyvähenkistä sekä työn

laatu korkeaa.

Puolustusvoimain kuvat saivat suursuosion verkossa

14 15akti 2/2013akti 2/2013

Mikä on T-3384/5?kAnsAllisArkiston tutkijApAlvelussA tapahtui suu-

ri muutos pari vuotta sitten: Sörnäisten toimipiste eli entinen

Sota-arkisto ja siviilipuoli Rauhankadulla yhdistivät voimansa ja

alkoivat palvella tutkijoita yhdessä toimipisteessä.

Sulautuminen oli jouhevaa, kahden eri yksikön tietopalvelijat

hitsautuivat kokonaisuudeksi nopeasti. Hieman enemmän ih-

metystä aiheutti sotilas- ja siviilipuolen erilainen arkistointitapa.

Ministeriöiden, keskusvirastojen ja jopa komiteoiden arkistot

noudattavat samaa virka-arkistokaavaa. A on yhtä kuin diaari, C

KäsitätköPalstalla arkistolaitoksen asiantuntijat avaavat alan termistöä.

Palstalla esitellään arkistojen kätköistälöytyneitä kuriositeetteja.

Ruotsalaista ruukkihistoriaasuomAlAisen kirjAllisuuden seurAn keskustelukatsel-

muksissa marraskuussa 1869 todetaan, että lehtori G.e. euré-

nilta Hämeenlinnasta on saatu kuningas maunu eerikinpojan

antama vanhanaikuinen päärmekirja, joka koskee Noran vuo-

ristoseutuja Ruotsissa. Vuonna 1886 SKS:n hallitus päätti luo-

vuttaa pergamentin Valtionarkistoon.

Vihkoksi sidottu kopio koostuu kolmesta kuningas Maunu Ee-

rikinpojan antamasta vuoriasetuksesta. 7.11.1340 annetussa

hän takaa Närken läntisen vuoren kaivosmiehille henkilökoh-

taisen vapauden ja osuuden yhteismetsistä. 24.2.1354 päivät-

ty asetus määrittelee Norbergin kaivosmiesten oikeuksia ja

muun muassa oluen myyntiä sekä rangaistuksia taposta ja

ruumiinvammasta. Kolmas on päivätty 5.2.1360 ja antaa kai-

kille Järnbergin asukkaille ohjeita miilunpolttajista, kaivosten

työrauhasta ja verotuksesta.

Kuinka asiakirja on päätynyt Suomeen? Ns. Godegård-

handskrift on 1400-luvun lopulla eläneen pappi sveno johan-

ArkistolöytöjäNegatiivien skannaamisen lisäksi kirjoitettiin digitaaliseen muo-

toon kuvien kuvaselosteet. Julkaistavaksi nämä alkuperäistiedos-

tot olivat kuitenkin liian suuria.

Kuvat kuuluvat kansalleJulkaisualustaksi valikoitui Anygraaf Oy:n NeO-kuvapankki, joka

räätälöitiin ulkoasultaan ja ominaisuuksiltaan palvelulle sopivaksi.

Lähtökohdaksi haluttiin yksinkertaisuus ja helppokäyttöisyys ja

mahdollisuus kommentoida yksittäistä kuvaa.

Kuvamassan siirtäminen Anygraafin palvelimille onnistui kitkat-

ta. Kaikille kuville tehtiin automaattisäädöt, ne muutettiin JPG-

formaattiin sekä kuvakokoa pienennettiin niin, että tulostus A3-

kokoon oli vielä mahdollista.

Noin 10 prosenttia kuvista oli ylivalottuneen näköisiä. Nämä kuvat

säädettiin käsin optimaalisiksi varusmiesvoimin. Samalla kuvat

tarkastettiin ja liian raaka materiaali piilotettiin. Tällaisia kuvia oli

vain muutamia satoja ja ne ovat tarvittaessa tutkijoitten saatavilla.

Hakutoiminnot kunnossaAvainasia palvelun toiminnassa ovat hakuominaisuudet. Kuvase-

losteista saatiin paljon hyödyllisiä metatietoja, kuten kuvauspäivä

ja kuvaajan nimi.

Kuvien paikkatiedot ovat summittaisia eikä henkilöiden ja joukko-

jen nimiä voitu sodan aikana kirjata tarkasti salaamissyistä. Näitä

tietoja pyydetäänkin nyt yleisöltä. ensimmäisen kuukauden aika-

na yksittäisiin kuviin saatiin kerättyä noin tuhat lisätietoa.

Kuvia voi hakea päivämäärän perusteella tai Boolen operaatto-

reiden OR, ANd tai NOT avulla. Lingsoft Oy:n suomenkielen pe-

rusmuotoon palauttamisominaisuuden ansiosta hakuja voi tehdä

minkä vain perusmuodossa olevan sanan perusteella. Tämä on

osoittautunut erittäin hyvin toimivaksi ratkaisuksi.

Palvelun suosio yllättiOsasimme odottaa suurta mielenkiintoa tätä uniikkia kansallis-

omaisuudeksi julistettua arkistoa kohtaan, mutta palvelun suosio

ylitti kaikki odotukset. ensimmäisen tunnin aikana palveluun tuli

250 000 kävijää ja se jumiutui täysin.

Pikaisten korjaustoimenpiteiden jälkeen ja palvelinkapasiteettiä

rajusti lisäämällä palvelu saatiin uudelleen pystyyn vielä saman

illan aikana. Kahden ensimmäisen viikon aikana palvelua käytettiin

noin 850 000 kertaa. Vierailijoita on tullut lähes kaikista maailman

maista.

TeksTi: Pasi leskiNeN, komentajakapteeni, Puolustusvoimat

kuvaT: sa-kuva

Sotakoira Taru tulilinjoilla. Koiralle kirjoitetaan viestiä vietäväksi Martinsaaressa 1941.

Kuvista löytyy myös huumoria. Tässä lehmä kummastelee filmi-kameraa Ilomantsissa.

Pieniä ilon hetkiä. Lapset ottavat aurinko- ja vesikylpyjä Aunuk-sen lastensairaalan pihalla kesällä 1942.

niksen käsialaa. Asetukset on kopioitu neljälle kahtia taitetulle

pergamenttilehdelle. Pergamentti vastaanotettiin Tukholmassa

vuorikollegiossa kopioitavaksi 8.4.1643. Vuonna 1734 se siir-

rettiin kamarikollegiosta antikviteettiarkistoon, josta se päätyi

yksityisomistukseen.

Eurén lienee ostanut sen Tukholmassa; toinen mahdollisuus

on, että hän on löytänyt asiakirjan arkistosta ja liittänyt sen

oman kansioonsa.

Noin vuosi sitten sain sähköpostin Ruotsista. Siinä Närken alu-

een ruukkitutkijat tiedustelivat, onko Suomessa tietoja kaivos-

ta koskevasta pergamentista. Arkistolaitoksemme harvat tuon

kaltaiset asiakirjat on tallennettu Digitaaliarkistoomme, joten

saatoin lähes välittömästi lähettää linkin ruotsalaisille tutkijoil-

le. Puoli vuotta myöhemmin sain viestin, jossa kerrottiin Go-

degårdia koskevan tutkimuksen valmistuneen, ja kaikkien kir-

joittajien yllättyneen, että keskeinen asiakirja löytyi Suomesta.

TeksTi: PerTTi vuoriNeN, tutkija, Kansallisarkisto

pöytäkirja ja E saapuneet asiakirjat. Tämä pätee jopa venäläistä

arkistokulttuuria noudattaviin kenraalikuvernöörin ja valtiosih-

teerin kokonaisuuksiin.

Sen sijaan puolustushallinnon dokumenteissa avainasemassa

ovat kirjain- ja numerotunnukset. Totuttautuminen Sk-, Perus-,

PK- ja Sark-kokonaisuuksiin vaati hieman aikaa.

Suurin kokonaisuuksista on T. Mistä moinen kirjain? Jatkosodan

jälkeen joukko-osastoilla oli hallussaan valtavasti asiakirjoja. Ne

määrättiin talletettaviksi Sota-arkistoon, jonne niitä saapui juna-

lasteittain. Jokaiselle saapuneelle erälle annettiin Sota-arkistos-

sa oma tulonumeronsa, T. Sen mukaan niitä tilataan edelleen.

Esimerkiksi T-3384 on jalkaväkirykmentti 12 esikunnan arkisto-

tunnus, ja sen kansio 5 sisältää muun muassa rykmentin tupak-

kavihkot.

TeksTi: heikki haloNeN, tietopalvelusihteeri ja PerTTi vuoriNeN, tutkija, Kansallisarkisto

16 17akti 2/2013akti 2/2013

Asiakirjahallintaa pitäisi viedä eteenpäin tiivii-nä osana toiminnan ja palvelujen kehittämistä. Sähköisistä palveluista saatavat hyödyt jäävät vähäisiksi, jos niitä kehitetään palasina.

AsiAkirjAHAllinnAn keskeisiä tavoitteita ovat asiakirjatie-

don luotettavuuden takaaminen, käsittelyprosessien virtaviivais-

taminen ja automatisoinnin edistäminen sekä paperiarkistoinnin

olennainen vähentäminen. Nämä tavoitteet etenevät hitaasti

käytäntöön, koska asiakirjahallinta on usein irrallaan toiminnan ja

palveluiden kehittämisestä.

Nykyisin sähköisiä palveluita kehitetään palasina, jolloin niistä

saatavat hyödyt ovat vähäisiä. Usein palvelualustojen ja tausta-

järjestelmien integraatiot jäävät puolitiehen tai kokonaan toteut-

tamatta, joten tehokas ja luotettava asiakaspalvelu siirtyy kauem-

mas tulevaisuuteen.

Laajamittainen kehittäminen taka-alalla

Siiloutuneiden toimintojen romuttaminen ja tiedon

mahdollisimman automaattisen liikkumisen edis-

täminen pitäisi olla myös asiakirjahallinnon am-

mattilaisten yhteinen tavoite. Laajamittainen

kehittäminen on jäänyt taka-alalle, kun vähäi-

nen ammatillinen keskustelu on jämähtänyt

ROdeO

tehtäväluokituksiin, kansalliseen normipohjaan ja myöhemmän

tutkimuksen käytössä olevan asiakirjatiedon yksipuolisuuteen.

Oma vaikutuksensa hitaaseen edistymiseen on toki sillä, että

arkistolaitoksen toimivalta on rajallinen, eikä asiakirjahallinnan ja

asiakirjahallinnon ohjaus- ja kehittämisvastuuta ole kokonaisuu-

dessaan määritelty. Nykyisen arkistolain aikana arkistolaitos on

vetäytynyt operatiivisen asiakirjahallinnan ohjaamisesta, mutta

sähköistä asiakirjahallintaa kehittävälle ja asiakirjahallintoa ohjaa-

valle taholle vetäytyminen ei sovi. Se synnyttää epävarmuutta toi-

mivallasta ja normien kohdentumisesta.

Operatiivista toimintaa vai säilytystä?Asiakirjahallinnan tehtävänä on varmistaa asiakirjatietojen luotet-

tava käsittely operatiivisessa toiminnassa. Käsittelyprosessien

ja metatietoarvojen tallentumisen mahdollisimman täydellinen

automatisointi lisää luotettavuutta. ensisijaista on operatiivisen

toiminnan luotettavuus, jolla voidaan turvata myös tietojen myö-

hempi käyttö ja minimoida paperiarkistointi.

Arkistolaitoksen Sähke2-normi on asiakirjalähtöinen ja kohdentuu

siten ensisijaisesti asianhallintajärjestelmiin. Arkistolaitoksessa

ymmärretään hyvin, että jotkin organisaatiot hoitavat substanssi-

tehtäviään pääosin muilla tietojärjestelmillä kuin asianhallintajär-

jestelmillä.

Sähke2-normin vaatimusten toteuttaminen ei tarkoita sitä, että

vaatimukset täyttävä tietojärjestelmä olisi pitkäaikaissäilytysjär-

jestelmä. Normi edellyttää, että operatiivisessa käsittelyproses-

sissa tallentuu riittävä määrä metatietoa, joka dokumentoi käsitte-

lyprosessin etenemistä ja ohjaa asiakirjatiedon elinkaarta.

Pitkäaikaissäilytys on taloudellista ja tehokasta hoitaa keskite-

tysti, mutta tällä hetkellä hallinnolliset linjaukset arkistolaitoksen

omistaman palvelun käyttöön puuttuvat edelleen.

Automatisointi lisäisi käyttömukavuuttaNykyiset asianhallintajärjestelmät on pitkälti kehitetty vanhoista

diaarijärjestelmistä, jolloin niiden keskeisenä toiminnallisuutena

on tehtäväluokan/asiaryhmän valinta ja asiakirjojen liittäminen

asiaan toimenpiteen kautta. Kumpikin on tärkeä ja relevantti toi-

minnallisuus, mutta niiden tekeminen ei kuulu asianhallintajärjes-

telmien loppukäyttäjille.

Todennäköisesti tietojärjestelmätoimittajilta ei ole edes vaadittu

asianhallintajärjestelmien käsittelyprosessien mahdollisimman

täydellistä automatisointia ja tehtäväluokkaa kuvaavan metatie-

don automaattista tallentumista, jolloin järjestelmät työllistävät

loppukäyttäjää edelleen liikaa. On selvää, että näiden hankaliksi

koettujen toiminnallisuuksien automatisointi lisäisi huomattavasti

tehokkuutta ja asianhallinnan käyttömukavuutta.

eri yhteyksissä on peräänkuulutettu kansallisista asiakirjahallinnan

normeista luopumista ja tukeutumista kansainvälisiin standardei-

hin, tällä hetkellä lähinnä MoReq2010:iin. Käytännön tasolla on

kuitenkin hiljaisempaa. eri maissa on Sähke-normien tapaan kan-

salliset määrityksensä. MoReqia on hyödynnetty niiden pohjana

lähinnä viitekehyksenä tai inspiraation lähteenä.

Muutakin kuin hallinnollisia päätöksiäArkistolaitos päivitti tämän vuoden alussa julkisen hallinnon seu-

lontapolitiikan ja -strategian. Tavoitteena on ottaa arvonmääri-

tyksessä tasapuolisesti huomioon eri tieteen- ja tutkimusalojen

tietotarpeet ja näkemykset. Sähköinen toimintaympäristö (ml.

sähköinen säilyttäminen) mahdollistaa sen, että entistä kattavam-

pi osa julkisen hallinnon asiakirjatiedoista voidaan säilyttää pysy-

västi.

Arkistolaitos on luopunut määrällisestä seulontatavoitteesta ja on

luopumassa asiakirjaotannoista, jos asiakirjatiedot säilytetään yk-

sinomaan sähköisessä muodossa. Näin ollen useiden hallinnon

käyttämien rekisterien tiedot voidaan säilyttää kokonaisuudes-

saan pysyvästi ja yhdistää muiden rekisterien tietoihin. Nämä

muutokset parantavat tutkimuksen mahdollisuuksia merkittäväs-

ti. Arvonmääritys tehdään tehtävätasolla, ei asiakirjatasolla. Pysy-

västi säilytetään siten hyvin paljon muutakin kuin julkisen hallin-

non organisaatioiden hallinnollisia päätöksiä.

Pysyvä säilytys ei jatkossa ole enää irrallinen osa asiakirjahallintaa,

kun säilytettävän asiakirjatiedon määrää ei olennaisesti rajoiteta.

Toimintojen ja palveluiden kehittämisessä on otettava huomioon

myös integraatio keskitettyyn pitkäaikaissäilytyspalveluun ja sel-

vitettävä sen tuomat käyttömahdollisuudet eri organisaatioiden

tuottamiin julkisiin tietoihin. Tämä vaikuttaa nykyisiin käsittelypro-

sesseihin ja asiakkaalta vaadittavien tietojen määrään. Keskitetyn

pitkäaikaissäilytyspalvelun tuleekin olla yksi perustietovaranto.

TeksTi: Päivi haPPoNeN, tutkimusjohtaja, Kansallisarkisto

Asiakirjahallinta nivottava toiminnan ja palveluiden kehittämiseen

16 17AKTi 3/2013

18 19akti 2/2013akti 2/2013

joHAn Fredrik osCAr von krAemer (1829–1904) teki an-

siokkaan uran Venäjän laivastossa, saavutti amiraalin arvon ja toi-

mi sekä keisarikunnan meriministeriössä että valtakunnanneuvos-

ton jäsenenä. Hän vaikutti myös Venäjän merivoimien tekniseen

kehittämiseen.

Pienikokoinen von Kraemer oli sivistynyt, kielitaitoinen ja taitava

diplomaatti. Hän matkusti laajalti ulkomailla Venäjän edustajana ja

tutustui moniin aikansa keskeisiin vaikuttajiin. Näyttely tarkastelee

von Kraemerin uran ja elämänvaiheiden rinnalla Venäjän laivaston

kehitystä 1800-luvulta 1900-luvun alkuun.

Venäjän laivasto alkoi 1800-luvun loppupuolella liikkua laajasti kai-

killa maailman merillä. Von Kraemer purjehti kahdesti sekä Yhdys-

valtoihin että Kaukoitään.

Amiraali maailman merilläForum Marinum -merikeskuksessa Turussa oli kesän ajan esillä näyttely amiraali Oscar von Kraemerin urasta Venäjän keisarillisessa laivastossa. Autonomian ajan merkittävin suomalainen meriupseeri oli aikansa kosmopoliitti.

Laaja ja merkittävä kokoelma

Oscar von Kraemer keräsi ja säilytti laajan aineiston omasta toi-

minnastaan. Hänen Kansallisarkistossa säilytettävä kokoelmansa

on erittäin merkittävä, ja sisältää osan hänen aineistostaan. Osa

aineistosta on edelleen perillisten hallussa.

Kokoelma sisältää Oscar von Kraemerin virallisia asiakirjoja kuten

kunniamerkkien myöntämisasiakirjat sekä muuta aineistoa ku-

ten päiväkirjoja, juhlaohjelmia, kutsuja, käyntikortteja ja sähkeitä.

Näyttelyyn saatiin lainaksi valikoituja asiakirjoja tästä kokoelmasta.

erityisen hienoa oli, että kunniamerkit voitiin asettaa esille alkupe-

räisten myöntämisasiakirjojen kanssa.

Näyttelyn ajaksi järjestettiin myös mahdollisuus tutkia aineistoa

Everstiluutnantti Georg Armstrong Custer ja suuriruhtinas Aleksei Aleksandrovitš kuvattuna St. Louisissa puhvelinmetsästysretken jälkeen.

KANSALLiSARKiSTO

18

Suuriruhtinaan matka ”villiin länteen” muodostui legendaksi, ja

sata vuotta tapahtumien jälkeen Le Piloten -lehdessä julkaistiin

jatkokertomuksena Lucky Luke -sarjakuva Le Grand duc eli Suu-

riruhtinas. Sarjakuvassa suuriruhtinas matkustaa Lucky Luken

opastamana länteen. Adjutanttina suuriruhtinaalla on mukana erit-

täin pienikokoinen, kielitaitoinen ja sivistynyt eversti. Tämän hah-

mon esikuvaa voi vain arvailla.

TeksTi: Mikko MeroNeN, tutkija, Forum Marinum

Forum Marinum tuotti ”Suomalainen Oscar von Kraemer Venäjän keisarillisessa laivastossa” -näyttelyn yhteistyös-sä Venäjän Keskusmerisotamuseon kanssa. Näyttely kuu-luu Turun ja Pietarin ystävyyskaupunkisuhteen 60-vuo-tisjuhlien ohjelmaan, ja se on tarkoitus siirtää syksyllä Pietariin Keskusmerisotamuseon uuteen rakennukseen. Näyttely toteutettiin yhteistyössä Oscar von Kraemerin jälkeläisten, Turun museokeskuksen ja arkistolaitoksen kanssa.

Merikeskus Forum Marinum on aktiivinen ja mo-nipuolinen merellisen toiminnan keskus, meren-kulun valtakunnallinen erikoismuseo ja Suomen Laivastomuseo.

Forum Marinum on sekä merihenkinen vierailukohde että koko-usten ja yleisötapahtuminen pitopaikka. Merikeskukseen kuuluu huomattava museoaluslaivasto: kaksi suurta purjelaivaa, neljä so-talaivaa ja useita pienaluksia höyrykäyttöisestä satamahinaajasta poliisiveneeseen. Museoalukset ovat avoinna kesäkuukausina ja näyttelyt ympäri vuoden.www.forum-marinum.fi

tarkemmin Turun maakunta-arkistossa. Näyttely siis tavallaan laa-

jeni arkistoon.

Pohjoisvaltioiden tueksiKansallisarkiston aineistossa on runsaasti materiaalia von Krae-

merin Yhdysvaltojen vierailuilta. Hänen ensimmäinen matkansa

Yhdysvaltoihin tapahtui 1863. Amerikassa oli käynnissä sisällisso-

ta ja amiraali lessovskin johtama eskaaderi purjehti Pohjoisvalti-

oiden eli Unionin satamiin osoittamaan tukeaan Pohjoiselle.

Tämä oli harkittu ulkopoliittinen ratkaisu, sillä englanti oli asettu-

massa tukemaan etelävaltioita eli Konfederaatiota. Venäjä pyrki

näin saamaan Yhdysvalloista liittolaisen englantia vastaan. Venä-

läisten osoittama tuki osaltaan ehkäisi englantilaisten laajemman

sekaantumisen Yhdysvaltojen sisällissotaan, mikä sai paljon kii-

tosta Pohjoisvaltioissa.

Suuriruhtinaan seurueessaVon Kraemerin toisella purjehduksella Yhdysvaltoihin höyryfre-

gatti Svetlanalla oli mukana koulutettavana suuriruhtinas Aleksei

Aleksandrovitš. Suuriruhtinaan valtiovierailu Yhdysvalloissa oli

menestys. Vierailun kunniaksi järjestettiin valtaisia paraateja, juh-

latilaisuuksia ja näytöksiä.

Kansa halusi nähdä kuuluisan vieraan ja yleisö seurasi kaikkialla

suuriruhtinaan liikkeitä. Suuriruhtinas kiersi maata laajasti. eri rauta-

tieyhtiöt antoivat seurueen käyttöön erikoisjunia ja vaunuja.

Oscar von Kraemer seurasi Aleksein mukana St. Louisiin saakka.

Sen jälkeen hänen piti palata New Yorkiin huolehtimaan laivastaan.

Puhvelijahti kuuluisuuksien kanssaAleksein seurue jatkoi puhvelimetsästykseen Omahaan. Metsäs-

tysretken järjestelyistä vastasivat kenraalit William t. sherman ja

phillip sheridan.Tähän niin kutsuttuun kuninkaalliseen puhvelin-

metsästykseen (Royal Buffalo Hunt) osallistuivat myös William

Cody eli ”Buffalo Bill” sekä everstiluutnantti Georg Armstrong

Custer. Metsästyksessä oli avustamassa myös 2. ratsuväkiryk-

mentin miehiä sekä Lakota Sioux -päällikkö spotted tail seuru-

eensa kanssa.

Oscar von Kraemer vuonna 1894.

OS

CA

R V

ON

KR

Ae

Me

RiN

Jä

äM

iSTö

JA

ATL

ASA

RT

/ RiS

TO P

eK

KA

Ne

N

20 21akti 2/2013akti 2/2013

Puolustushallinnon asiakirja-aineistoja on kun-nostettu vuoden 2008 alusta lähtien puolustusmi-nisteriön, arkistolaitoksen ja Suomen Elinkeino-elämän Keskusarkiston yhteisessä hankkeessa. Koko 18 hyllykilometrin urakka on vuoden 2015 loppuun mennessä valmis.

viime sotien jälkeen Sota-arkistoon luovutettiin lähes 20 hyl-

lykilometriä puolustushallinnon asiakirjoja. Ne saapuivat pääosin

alkuperäisissä säilytysvälineissään ja puutteellisesti luetteloituina.

Sota-arkiston vähillä resursseilla aineiston järjestäminen ja luet-

telointi eteni hitaasti. Vapaaehtoisten kunnostajien apuun tur-

vauduttiin vuosina 2003–2007 toimineessa Sota-arkiston ystävät

-projektissa.

Kun Sota-arkiston liittämistä Kansallisarkistoon alettiin suunnitella,

kunnostamattoman aineiston valtava määrä nousi neuvotteluissa

esille. Vuoden 2007 lopulla allekirjoitettiin puolustusministeri-

ön, arkistolaitoksen ja Suomen elinkeinoelämän Keskusarkiston

(elka) välillä sopimus, jolla ongelma ratkaistiin.

Sopimuksen mukaan aineistot kunnostetaan ja luetteloidaan

puolustusministeriön kustannuksella ja arkistolaitos vastaa työn

suunnittelusta, ohjeistamisesta ja laadunvalvonnasta. Varsinaisen

kunnostustyön puolustusministeriö ostaa Mikkelissä toimivalta el-

kalta. Alun perin työn piti valmistua vuoden 2013 lopulla, mutta hil-

jattain tehdyllä jatkosopimuksella saatiin kahden vuoden lisäaika.

Sopimuksen toteuttamista varten perustettiin Sota-arkiston ai-

neistojen kunnostamisprojekti, joka aloitti työnsä vuoden 2008

alussa. Projektin vastuulla ovat itsenäisen Suomen puolustushal-

linnon asiakirjat vuoden 1918 sisällissodan jälkeisestä ajasta aina

Lapin sodan päättymiseen vuonna 1945. Varsinaisten armeijaan

luettavien yksiköiden lisäksi kokonaisuuteen sisältyvät esimerkik-

si puolustusministeriön ja suojeluskuntajärjestön aineistot. Kun-

nostettavaa aineistoa on yhteensä noin 18 hyllykilometriä.

12 hyllykilometriä kunnostettuProjektin tärkein tavoite on parantaa asiakirjojen säilyvyyttä ja käy-

tettävyyttä. Aineistoista poistetaan metalliset liittimet, ja asiakirjat

suojataan happamuudeltaan neutraaleilla materiaaleilla. Asiakirjo-

jen sisältöä, arkistoyhteyttä ja rajavuosia koskevat tiedot luetteloi-

daan yhdenmukaisella tavalla tietokantaan.

Tähän mennessä aineistoa on kunnostettu noin 12 hyllykilometriä,

ja seuraavat asiakirjakokonaisuudet ovat pääosin valmiit:

• suojeluskuntajärjestön aineistot 1918–1944

• puolustusvoimien rauhanajan joukko-osastojen ja muiden yksiköi-

den aineistot 1918–1939

• puolustusministeriön aineistot 1918–1939

• talvisodan aineistot 1939–1940

”Siistimpää aineistoa helpompi käsitellä”Millaisia kokemuksia kunnostetuista aineistoista on päätoimittaja

pentti mannisella, joka on tutkinut Suomen ilmavoimiin liittyviä

asiakirjoja vuodesta 1979 lähtien?

”Kunnostettu aineisto on paljon siistimpää kuin ennen ja sitä on

helpompi käsitellä. esimerkiksi liitinten poistaminen on digikuva-

uksen kannalta ollut erinomainen asia. Omaan työmenetelmääni

tämä sopii hyvin, sillä kuvaan asiakirjat Rauhankadulla ja analysoin

niitä sitten kotona.”

”Aineistojen uusi luettelointi on tullut tarpeeseen ainakin ilmavoi-

mien rauhanajan aineistojen kohdalla. Samassa aineistoerässä

20

saattoi aiemmin olla jopa 85 koteloa ilman kunnollista luettelointia,

minkä vuoksi aineiston läpikäynti oli usein hyvin puuduttavaa. Vali-

tettavasti yhteys ilmavoimien arkiston varhaisimpiin rakenteisiin on

vuosien saatossa päässyt katkeamaan.”

Asianmukainen arkistointi nopeuttaa aineiston käsittelyä Kansal-

lisarkiston sisäisissä prosesseissa ja tehostaa tilankäyttöä. Tähän

mennessä aineistot ovat tiivistyneet yli 600 hyllymetriä.

Kaikkia asiakirjoja ei säilytetäPuolustushallinnon asiakirjat siirtyivät Kansallisarkistolle siinä laa-

juudessa, jossa ne oli aikanaan luovutettu Sota-arkistoon. Aineis-

tojen joukossa on myös sellaisia asiakirjoja, joiden poistaminen ar-

kistosta on arkistolaitoksen seulontastrategian ja voimassa olevien

seulontapäätösten mukaista. Tästä työstä vastaavat Kansallisarkis-

ton virkamiehet.

Rauhanajan aineistoista on seulottu eräitä taloushallinnossa ja ar-

meijan huoltotehtävissä kertyneitä rutiiniasiakirjoja, joiden infor-

maatioarvo on vähäinen. Sota-ajan aineistojen seulonta on ollut

hyvin varovaista ja se on kohdistunut pääasiassa autovarikoiden,

vaatevarastojen ja erilaisten korjaamoiden eräisiin asiakirjoihin.

Astiaa koskevat odotukset korkeallaSyksyn aikana kunnostusprojektissa tallennetut tiedot saadaan ar-

kistolaitoksen Astia-verkkopalvelun piiriin. Sen monipuoliset hakuo-

minaisuudet lisäävät asiakkaan mahdollisuuksia löytää asiakirjoja, ja

myös aineistojen tilaaminen on aiempaa selkeämpää. Muuttuva toi-

mintaympäristö voi avata asiakkaille monenlaisia uusia näkökulmia.

”Astian käyttö tulee mullistamaan ainakin oman tutkimustyösken-

telyni. Tilaaminen kotikoneelta vähentää ”turhaa jalkatyötä”, ja

jos sanahaun voi arkistokaavoista piittaamatta ulottaa laajoihin

aineistokokonaisuuksiin, vaikuttaa se tutkimuksen metodologi-

aankin”, toteaa Pentti Manninen.

TeksTi: ville vuolle, tutkija ja Markku lePPäNeN, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto

kuvaT: kare saloNvaara, suunnittelija, Kansallisarkisto

70 vuotta vanhat aineistot ennen ja jälkeen kunnostuksen.

Projekti jatkuu MikkelissäPääesikunta, Elka ja Kansallisarkisto ovat sopineet Sota-

arkiston järjestämättömän aineiston kunnostusprojek-

tin jatkamisesta vuosina 2014–2015. Hankkeen toteutus-

tapa säilyy ennallaan.

Vaikka yhteistyö sopimusosapuolten välillä on toiminut

hyvin, projekti ei ole täysin edennyt alun perin suun-

nitellussa aikataulussa. Lisäksi kunnostusta vaativien

aineistojen määrä on osoittautunut projektin alussa ar-

vioitua suuremmaksi. Jatkosopimuksella varmistetaan,

että projekti saadaan toteutettua täysimääräisesti vuo-

den 2015 loppuun mennessä. Sopimuksen arvo on enin-

tään 2,5 miljoonaa euroa.

Projektin työllistävä vaikutus on merkittävä. Kunnostus-

työssä Elkan toimitiloissa Mikkelissä työskentelee noin

25 henkilöä. Lisäksi Helsingissä Kansallisarkiston tilois-

sa työskentelee 1–3 hankkeen työntekijää.

TeksTi: juhaNi TikkaNeN, sektorijohtaja, Kansallisarkisto

21

Sota-ajan aineistojen kunnostus etenee

22 23akti 2/2013akti 2/2013

Itäsuomalainen joutuu usein rakentamaan kuvan menneisyydestään niukempien lähteiden varaan kuin Länsi-Suomessa asuva ystävänsä, sillä so-dat, rajamuutokset, tulipalot ja huonot säilytys-olot ovat usein koituneet asiakirjojen tuhoksi. Arvokasta aineistoa tarjoaa Kymenkartanon lää-ninhallituksen arkisto.

ruotsin jA venäjän vuosina 1741–1743 käymällä Hattujen

sodalla oli suuri vaikutus itä-Suomen lääninhallinnon kehitykselle.

Lappeenrannan taistelussa 23.8.1741 kaupungissa sijainneen Sa-

vonlinnan ja Kymenkartanon lääninhallituksen rakennukset tuhou-

tuivat ja kappale itä-Suomen historiaa haihtui ilmaan palavina asia-

kirjoina. Vuonna 1743 solmitun Turun rauhan seurauksena Ruotsin

itäraja siirtyi Kymijoelle ja maaherran residenssi täytyi siirtää pois

Lappeenrannasta.

Vuonna 1742 Tukholmaan paennut lääninhallituksen henkilökun-

ta palasi vähitellen Suomeen ja lääninhallinto jatkoi toimintaansa

vuoteen 1747 saakka Ristiinan Brahelinnasta ja Mikkelin kirkonky-

lästä käsin. Samana vuonna läänin alueita järjestettiin uudelleen,

jolloin siihen liitettiin muutamia Hämeen ja Uudenmaan läänin

pitäjiä.

Uuden, vuonna 1748 toimintansa aloittaneen Kymenkartanon ja

Savon läänin keskukseksi tuli degerby eli Loviisa. Maantieteelli-

sesti uusi suurlääni ulottui Suomenlahden rannikolta kauas Savon

ja Pohjois-Karjalan erämaihin.

Suurlääni pilkottiin pienemmiksiKuningas kustaa iii:n aikana Kymenkartanon ja Savon lääni jaet-

tiin kahtia vuonna 1775. Läänin eteläosasta muodostettiin Kymen-

kartanon lääni, jonka hallintopaikkana oli Heinola. Pohjoisosasta

muodostettiin Savon ja Karjalan lääni (myöhempi Kuopion lääni)

keskuspaikkanaan Kuopio.

Vanhan Suomen liittäminen muun Suomen yhteyteen vuonna 1812

aiheutti jälleen muutoksia läänijaossa. Vuonna 1831 Kymenkarta-

non läänin pohjoisosasta muodostettiin Mikkelin lääni ja eteläosat

liitettiin Uudenmaan lääniin. Mikkelin läänin pääpaikka oli aluksi

Heinola, mutta vuonna 1843 pääkaupungiksi tuli Mikkeli. Se toimi

etelä-Savon hallinnollisena keskuksena vuoteen 1997 saakka.

Kymenkartanon läänin nousu ja tuho

Maaherra oli lääninsä kuningasKoska maaherra toimi keskus- ja paikallishallinnon välisenä yleis-

hallintoviranomaisena, lääninhallitusten arkistot tarjoavat runsaan

lähdeaineiston sukututkimuksen harrastajille sekä väestö-, ta-

lous-, asutus-, kulttuuri- ja hallintohistorian tutkijoille. Kuninkaan

oikeuksin maaherra saattoi puuttua lähes kaikkiin lääninsä asioi-

hin. Ainoastaan tuomarina toimiminen ja sotilasasiat oli rajattu hä-

nen toimivaltansa ulkopuolelle.

Maaherran tuli edistää läänissään valtion ja sen asukkaiden kaik-

kinaista hyvinvointia. Hänen tehtävänään oli muun muassa valvoa

Luettelo Savon ja Karjalan lääninhallitukselle 15.4.1776 luovute-

tuista asiakirjoista.

Heinolan kaupungin ensimmäinen asemakaavaluonnos 4.10.1779 liittyy maaherra Riddercreutzin esitykseen Ruotsin kamarikollegiolle lääninhallituksen sijaintipaikalle rakennettavaksi kaupungiksi.

Itä-Suomen historia ojennukseenMikkelin maakunta-arkistossa vuonna 2008 aloitettu Kymen-

kartanon lääninhallituksen arkiston järjestäminen, luettelointi

ja kuvailu saatiin päätökseen syksyllä 2012. Kymenkartanon

lääninkanslian ja lääninkonttorin arkistot sisältävät 245 hyl-

lymetriä asiakirjoja 1600-luvun lopulta vuoteen 1831 saakka.

Varsinaisen Kymenkartanon lääninhallituksen (1776–1831)

aineiston lisäksi arkistokokonaisuuteen sisältyy Kymenkar-

tanon ja Savon läänin (1743–1775) sekä vähäisiä määriä Sa-

vonlinnan ja Kymenkartanon läänin (1721–1743) sekä eräiden

muiden arkistonmuodostajien asiakirjoja.

Arkiston vanha, jo 1800-luvun lopulla laaditun ruotsalaisen

arkistokaavan mukainen asiakirjojen fyysinen järjestys säi-

lytettiin järjestämistyössä ennallaan. Arkiston epäjärjestyk-

sessä olleet aktit ja muut asiakirjat pyrittiin mahdollisuuksien

mukaan palauttamaan diaarien mukaiseen järjestykseen. Ai-

neisto syötettiin arkistotietokantaan sarjoittain vakiintuneen

ABC-kaavan mukaisesti, ja suurelta osin uudelleen koteloidut

ja nimiöidyt säilytysyksiköt merkittiin uusin, juoksevin nume-

roin. Vanhat, monien tutkimusten viitetiedoissa mainitut sig-

numit merkittiin myös Vakka-tietokantaan.

Aineiston järjestämättömyydestä johtuen Kymenkartanon

lääninhallituksen arkistoa ei ole suppeaa tutkijaryhmää lu-

kuun ottamatta juuri käytetty. Arkiston kuvailun yhteydessä

noudatetun Vakka-tietokannan kuvailuelementtien monipuo-

lisen hyödyntämisen tarkoituksena onkin auttaa ns. tavallista

tutkijaa lähestymään usein vaikeakäyttöisiksi koettuja läänin-

hallitusten arkistoja.

yleistä järjestystä ja oikeudenhoitoa, edistää elinkeinoja, valvoa

siltoja, teitä ja kestikievareita, olla läsnä sotaväen ruodutuksessa,

ehkäistä irtolaisuutta sekä pitää silmällä kruununmaiden käyttöä.

Apunaan maaherralla oli lääninsihteerin johtama kanslia ja läänin-

kamreerin johdolla toiminut, verotuksesta ja muista talousasioista

vastannut lääninkonttori.

Ajan hammas on ollut armollinenKatkelmallisten lähteiden varassa

itäsuomalaista menneisyyttä luo-

taava tutkija ei voi sivuuttaa Kymen-

kartanon lääninhallituksen asiakirjo-

ja. Kun muun muassa Suur-Savon

tuomiokunnan 1600-luvun lopun ja

1700-luvun kantatuomiokirjat jalos-

tuivat Mikkelin Sairilan kartanon

mamsellien käsittelyssä hius-

kiehkuroiksi ja leivospapereiksi

ja turkulaisten huolimaton tulen-

käsittely vuonna 1827 täydensi

tuhon hävittämällä tuomiokun-

nan renovoidut tuomiokirjat, ar-

tikkelin eteläsavolainen kirjoittaja

on sitäkin suuremmalla innolla

hypistellyt lääninhallituksen ar-

kiston kellastuneita asiakirjoja.

Vaikka monet asiakirjoista ovat-

kin melko huonokuntoisia, ajan

hammas on ollut Kymenkartanon

lääninhallituksen arkistolle poikke-

uksellisen armollinen. Lääninkans-

lian ja -konttorin diaarit, päätös-

toisteet sekä kirje- ja anomusasiakirjat ovat säilyneet 1740-luvun

puolivälistä alkaen lähes täydellisinä sarjoina.

TeksTi: jari oiNoNeN, tutkija, Mikkelin maakunta-arkisto

kuvaT: Kymenkartanon läänihallituksen lääninkanslian arkisto

Vuoden 1863-1864 valtiopäivistä 150 vuotta

Tule tutustumaan Kansallisarkistossa esillä olevaan näyttelyyn, joka valottaa

valtiopäivien taustaa, niiden merkitystä, valtiopäivämiehiä ja -työskentelyä,

suomen kielen asemaa sekä valtiopäivien kokoontumispaikkaa ja avajaisia.

Näyttely avautuu lokakuun lopulla ja se on avoinna huhtikuuhun 2014 saakka

Kansallisarkistossa (Rauhankatu 17, Helsinki).

Näyttelyn järjestävät eduskunta ja Kansallisarkisto.