MAATILAYRITYKSEN TALOU-DEN PERUSTEITA MAATILAYRITTÄJÄN KÄSIKIRJA

Toimittanut Mika Mujunen

Versio 17.1.2018

Savon ammatti- ja aikuisopisto

Sisältö

1. Johdantoa aiheeseen ................................................................................................................... 1

2. Yrittäjyys ...................................................................................................................................... 3

Liiketoiminnan käynnistäminen ............................................................................................................... 3

Yritysidea ja yritysmuodot ....................................................................................................................... 3

3. Maatilan yhtiömuodot ja yhtiöittäminen sekä yritykseen liittyviä joitakin oikeusasioita ............11

Yleistä .................................................................................................................................................... 11

Luonnollinen henkilö / yrittäjäpuolisot/ Elinkeinon harjoittaja ”Toiminimi” ......................................... 11

Verotusyhtymä ...................................................................................................................................... 12

Avoin yhtiö tai Kommandiittiyhtiö ......................................................................................................... 14

Maatila osakeyhtiönä ja syitä maatilan yhtiöittämiselle ...................................................................... 15

Perheviljelmästä osakeyhtiömuotoon eli ns. toimintamuodon muutos ................................................ 15 Apportti ............................................................................................................................................ 17 Osakeyhtiön maataloustuista ........................................................................................................... 18

Kuolinpesä ............................................................................................................................................. 18

Johdatus yrittäjän joihinkin oikeusasioihin ............................................................................................ 19

Avioliittoon liittyviä ............................................................................................................................... 19

Laki perintökaaresta: ............................................................................................................................. 19

Laki holhoustoimesta ............................................................................................................................. 20 Edunvalvontavaltuutus ..................................................................................................................... 20

Aviopuolisoiden hallintaoikeustestamentti ........................................................................................... 21

Pohdittavaksi ......................................................................................................................................... 22

4. Työnantajana toimiminen ja Palkanlaskenta ..............................................................................23

Työntekijän työaika, lisätyö, ylityö ........................................................................................................ 25

Lepoajat, lomat ..................................................................................................................................... 27

Ylityökorvauksen laskeminen ................................................................................................................ 27

Loma-ajan palkka, Lomaraha, Lomaltapaluuraha, Lomakorvaus ......................................................... 28

Palkan sivukulut ..................................................................................................................................... 28

Työnantajan tekemä ennakonpidätys työntekijälle maksettavasta palkasta ....................................... 31

Työntekijältä palkasta perittävät maksut ............................................................................................. 31

Työnantajan tilitys- ja ilmoitusmenettely .............................................................................................. 32

Työntekijälle mahdollisesti annettavista luontoiseduista ja niiden laskemisesta (liittyy palkkaan) ..... 37

Pohdittavaksi ......................................................................................................................................... 37

5. Johdatus maataloustukien perusteisiin .......................................................................................39

Maatila .................................................................................................................................................. 40

MAATALOUSMAA .................................................................................................................................. 40

Peruslohko ja kasvulohko, piennar, eläinyksiköt ................................................................................... 41

Uusi tukijärjestelmä vuodesta 2015 alkaen........................................................................................... 43

AKTIIVIVILJELJÄ ...................................................................................................................................... 43

HAKIJAN TUKIKELPOISUUS .................................................................................................................... 44

EU:n suorat peltotuet ...........................................................................................................................45

Perustuki ................................................................................................................................................ 45

VIHERRYTTÄMISTUKI ............................................................................................................................. 45

NUOREN VILJELIJÄN TUKI (EU:n maksama tuki) .................................................................................... 47

PELTOKASVIPALKKIO (EU:n maksama tuki) ........................................................................................... 47

EU:n osarahoitteiset PELTOtuet ...........................................................................................................48

YMPÄRISTÖKORVAUS (EU:n ja Suomen yhteisrahoittama) ................................................................... 48

Ympäristösopimukset (EU:n ja Suomen yhdessä maksama tuki) .......................................................... 51

Luonnonhaittakorvaus eli LHK (EU:n ja Suomen yhdessä maksama tuki) ............................................. 52 Luonnonhaittakorvauksen kotieläinkorotus ..................................................................................... 53 Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa (kasvit) ..................................................................... 53

LUONNONMUKAINEN TUOTANTO ........................................................................................................ 53

Kansalliset peltotuet ............................................................................................................................54

Pohjoinen hehtaarituki .......................................................................................................................... 54

Yleinen hehtaarituki .............................................................................................................................. 55

Nuorten viljelijöiden tuki (Kansallinen C-alue) ....................................................................................... 55

Kasvihuonetuotannon tuki (kansallinen tuki) ........................................................................................ 56

Puutarhatuotteiden varastointituki ....................................................................................................... 56

Eläinperusteiset tuet (EU:n maksamat) ................................................................................................57

Nautapalkkio ......................................................................................................................................... 57

EU:n lypsylehmäpalkkio ......................................................................................................................... 58

EU:N LAMMAS- JA VUOHIPALKKIOT ...................................................................................................... 58

Uuhipalkkio ............................................................................................................................................ 58

Kuttupalkkio .......................................................................................................................................... 58

Teuraskaritsa- ja kilipalkkio ................................................................................................................... 58

ELÄINTEN HYVINVOINTIKORVAUS (EU:n maksama) ............................................................................. 59

Eläinperusteiset tuet (suomen maksamat kansalliset tuet) ..................................................................59

Nautojen eläinyksikkötuki (pohjoinen nautatuki) .................................................................................. 60

Teurasnautojen tuki (nautojen pohjoinen nautatuki) ............................................................................ 60

Pohjoinen uuhituki ................................................................................................................................. 61

Pohjoinen kuttutuki ............................................................................................................................... 62

Sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettu tuki ........................................................................... 62

Sikatalouden kriisituki ........................................................................................................................... 62

Pohjoinen hevostuki .............................................................................................................................. 62

Maidon tuotantotuki ............................................................................................................................. 63

Laskentaesimerkkejä ............................................................................................................................. 64

Muita tukia: Alkuperäisrotujen kasvattaminen ..................................................................................... 65

6. Maatalous-/Maaseutupolitiikan perusteet .................................................................................66

7. Maidon laatu ja hinnan muodostuminen ....................................................................................66

Maidon hinnan muodostuminen ........................................................................................................... 66

Maidon laatuluokitus ............................................................................................................................ 67

8. Lihan laatuluokitus......................................................................................................................69

Yleistä .................................................................................................................................................... 69

NAUTAELÄINTEN RUHOJEN LUOKITTELU .............................................................................................. 69

Lihan laatuluokat ................................................................................................................................... 70

9. Vilja- ja öljykasvien laatuvaatimukset ja hinta ............................................................................72

Hehtolitrapaino, sakoluku ja valkuaispitoisuus ..................................................................................... 72

Muita esim. TSP eli 1000 siemenen paino (tarvitaan kylvösiemenmäärän laskennassa) ..................... 73

Viljan kylvömäärä .................................................................................................................................. 74

Sadon arviointi kotikonstein .................................................................................................................. 74

Vilja-, öljy- ja nurmikasvisiementen kylvömäärätaulukko ..................................................................... 76

10. LASKUTUS ...................................................................................................................................77

Laskutuksen perusohjeet ....................................................................................................................... 77

Kevennetyt laskumerkintävaatimukset satunnaislaskuttajalle ............................................................. 77

Peruslaskumalli (viljelijän yleinen peruslaskumalli – ei kevennetty) ..................................................... 78

Sähköinen lasku ..................................................................................................................................... 79

11. Johdon laskentatoimi ..................................................................................................................79

12. Sisäinen eli Operatiivinen laskentatoimi - KUSTANNUSLASKENNAN perusteet ..........................87

Laskentamenetelmiä ............................................................................................................................. 88 Jakolaskenta ..................................................................................................................................... 88 Lisäyslaskenta ................................................................................................................................... 88 Toimintolaskenta .............................................................................................................................. 89 Katetuottolaskenta ........................................................................................................................... 89 Poistomenetelmiä ja niiden erovaisuuksia ....................................................................................... 98

13. Hinnoittelu ................................................................................................................................ 105

Kustannusperusteinen hinnoittelu ....................................................................................................... 105 Hinnoittelukerroin .......................................................................................................................... 106

Markkinalähtöinen hinnoittelu ............................................................................................................ 107

Arvoperusteinen hinnoittelu ................................................................................................................ 107

Sopimusperusteinen hinnoittelu .......................................................................................................... 107

Kysyntään vaikuttavat tekijät - joustot ............................................................................................... 108

14. Ulkoinen eli yleinen laskentatoimi - Maatilayrityksen KIRJANPIdon perusteet ......................... 109

Kirjanpidon tarkoitus ........................................................................................................................... 109

Mitä kirjanpitovelvollisuus tarkoittaa?................................................................................................ 111

Kirjanpidosta yleistä ............................................................................................................................ 111

TYÖJÄRJESTYS KIRJANPIDON TEKEMISEKSI ......................................................................................... 112

Yhdenkertainen kirjanpito ................................................................................................................... 112

Kahdenkertainen kirjanpito ................................................................................................................. 113 Maatilayrityksen tuloslaskelma (tuloksen muodostuminen) ......................................................... 115 Maatilayrityksen tase (maatilan varat ja sen rahoituslähteet) ....................................................... 118 Taseen vastaavaa koostaminen maatilalle ..................................................................................... 120 Taseen vastattavaa koostaminen maatilalle .................................................................................. 121

Verolomakkeet .................................................................................................................................... 123

Maatalouden veronalaiset tulot .......................................................................................................... 123

Maatalouden vähennyskelpoiset vuosimenot ..................................................................................... 125 Yksityistalouteen kuuluvan auton menojen vähentäminen ........................................................... 130 Maatalouden vähennyskelpoiset investointimenot (poistot) ........................................................ 130 Menojäännöspoiston esimerkki (Ilman tasausvarausta) ................................................................ 132 Menojäännöspoisto rakennukselle esimerkki (tasausvaraus mukana) .......................................... 132 Poistoprosentti ............................................................................................................................... 133

Maatalouden tilinpäätöksestä ............................................................................................................ 133 Maatalousverotuksen muistiinpanokaava: .................................................................................... 133 Tasausvaraus .................................................................................................................................. 134 Nettovarallisuus, maatalousyrityksen voitonjako pääomatuloon ja ansiotuloon .......................... 136

Ennakkoverot ....................................................................................................................................... 138

Arvonlisävero ....................................................................................................................................... 139

Arvonlisäveron laskeminen .................................................................................................................. 140

15. Laskentatoimi - Maatalousyrityksen tuloksen analysointi ja kannattavuuden mittaaminen ..... 141

Käyttökate % ....................................................................................................................................... 142

Kannattavuuskerroin ........................................................................................................................... 143

Yrittäjätulo (maataloustulo) ................................................................................................................ 143

Oman pääoman tuotto % .................................................................................................................... 144

Maksuvalmius (Quick ratio) ................................................................................................................. 144

Current ratio ........................................................................................................................................ 145

Omavaraisuusaste ............................................................................................................................... 146

Suhteellinen velkaantuneisuus (%) ...................................................................................................... 146 Lainojen takaisinmaksuaika ............................................................................................................ 147

Maatalouden verotuspoistojen määrä suhteessa velkojen lyhennyksiin ............................................ 147

Kannattavuuskertoimen laskenta ja laskentataulukon käyttö (pikaopas) .......................................... 148

16. BUDJETOINTI ............................................................................................................................. 151

17. Talouden kriisitilanteet maatalousyrityksessä ja niiden ratkaiseminen .................................... 153

Nopea kasvu – mahdollisuus vai uhka? ............................................................................................... 154

Talousongelmien välttämisen keinot ................................................................................................... 154

18. Maatilan prosessit .................................................................................................................... 155

19. Johdatus Maatilan sukupolvenvaihdoksen perusteisiin ............................................................ 158

Sukupolvenvaihdoksen toteutuksen vaihtoehdot 2014 saakka ........................................................... 159

Luopumistuki (LUTU) ........................................................................................................................... 161

Nuoren viljelijän Aloitustuki ................................................................................................................. 161

20. InvestointiLASKELMAT .............................................................................................................. 162

Yleistä ja käsitteitä .............................................................................................................................. 162

Laskentamenetelmät ........................................................................................................................... 164 Yleistä ............................................................................................................................................. 164 Takaisinmaksuajan menetelmä ...................................................................................................... 164 ROI .................................................................................................................................................. 165 Annuiteettimenetelmä ................................................................................................................... 165 Nykyarvomenetelmä ...................................................................................................................... 166 Sisäisen korkokannan menetelmä .................................................................................................. 167 Diskonttaus - taulukko (vuosittaiset maksut vaihtelevat) .............................................................. 168 Diskonttaus-taulukko (vuosittaiset maksut eivät vaihtele) ............................................................ 169 Annuiteetti-taulukko (Tulosta tämä taulukko työpöytäsi seinälle!) ............................................... 170

21. Markkinointi ............................................................................................................................. 171

Markkinoinnilla tarkoitetaan ............................................................................................................... 171

Markkinointiajattelun kehityskaaret ................................................................................................... 172

Kuluttajan ostokäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä .................................................................... 173

Mikä tuote on? .................................................................................................................................... 175

Tuotteen kerrokset .............................................................................................................................. 175

Tuotekehityksestä ................................................................................................................................ 178

Merkki .................................................................................................................................................. 179

Tuotteen pakkaus ................................................................................................................................ 179

Markkinoiden segmentointi ................................................................................................................ 180

Segmentointiprosessi........................................................................................................................... 180

Markkinoinnin kilpailukeinot 5P (people, product, price, place promotion)........................................ 182

Myytävien tuotteiden/palveluiden tuotekehitys ................................................................................. 183

Markkinointiviestintä .......................................................................................................................... 184

22. Maatilan johtaminen ................................................................................................................ 185

Johtamis- ja päätöksentekotavat ........................................................................................................ 185 Operatiivinen johtaminen (aikajänne maksimissaan 1-2 vuotta) ................................................... 185 Strateginen johtaminen (aikajänne 3-5-10 vuotta) ........................................................................ 185 Visionäärinen johtaminen (aikajänne noin 10 vuotta) ................................................................... 185

Maatilan suunnittelu- ja johtamistöiden pääluokat ............................................................................ 187

Ajankäytön hallinta ............................................................................................................................. 188

Maatilan riskien hallinta ...................................................................................................................... 188

23. Yrityssuunnittelu, Strategia ja johtaminen ................................................................................ 190

Menestymistään parantaneiden maitotilojen strategian hallitseva piirre on ollut kasvu ................... 190

Suunnittelu .......................................................................................................................................... 190

Strategian perusteita ........................................................................................................................... 191

Yrityksen elämäntehtävä, toiminta-ajatus .......................................................................................... 193

Yrityksen arvot ..................................................................................................................................... 194

Yrityksen visio ...................................................................................................................................... 195

Strategiset tavoitteet........................................................................................................................... 195

24. YRITYSSUUNNITTELU (Lopputyö ja Yritystalouden näyttö) ....................................................... 197

Liiketoimintasuunnitelman ohje mallipohjaan opiskelijalle ................................................................ 197

25. Yrityssuunnittelu - Maatilan strategiasuunnitelman laatiminen (Jatko-osa) ............................. 213

Yleistä .................................................................................................................................................. 213

Analyysien tekeminen .......................................................................................................................... 215

Balanced scorecard (tasapainotettu tuloskortti) menetelmä .............................................................. 216

Työvaiheet strategian rakentamiseen Balanced scorecard – tasapainotetun tuloskortin avulla ....... 219

Strategiasuunnitelman ohje mallipohjaan opiskelijalle ....................................................................... 220

26. Innovatiivisuus johtamisen tukena ........................................................................................... 241

Ideasta innovaatioksi – kirjan satoa .................................................................................................... 241

Mistä innovaatiot saavat alkunsa? ..................................................................................................... 242

27. LÄHTEET ja lisälukemista ........................................................................................................... 245

28. Liitteet ...................................................................................................................................... 247

Liite: Väite: ”Maatalous saastuttaa järvet…” ...................................................................................... 247

1

1. JOHDANTOA AIHEESEEN

Maatilalla tarkoitetaan niin sanottua aktiivitilaa, jolla on käytössä olevaa maatalous-

maata vähintään yksi hehtaari ja tila harjoittaa maataloustuotantoa. Maatiloja ovat myös

alle 1ha:n maataloustuotantoa harjoittavat tilat, jotka viljelevät puutarhakasveja. Käy-

tännössä verotoimisto kuitenkin päättää, onko kyseessä maatila.

Tukipolitiikassa kansallisia pelto- ja kotieläintukia saadakseen hakijalla tulee olla vii-

meistään 15.6. hallinnassaan kasvukauden ajan vähintään viisi (5,00) hehtaaria viljelyk-

seen soveltuvaa peltoa. Huom. Jos tilalla viljellään puutarhakasveja, ympäristötuen vä-

himmäisalaa koskeva ehto täyttyy, kun puutarhakasveja viljellään vuosittain tukikelpoi-

siksi hyväksytyillä lohkoilla yhteensä vähintään 1 hehtaarin alalla.

Maatilataloudella puolestaan tarkoitetaan maatilan harjoittamaa maa- tai metsätaloutta.

Maataloudella tarkoitetaan varsinaista maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta tai

maa- tai metsätalouteen liittyvää muuta toimintaa, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä.

Naudanlihan suhteen Suomi ei ole omavarainen, sillä kotimainen naudanlihan tuotanto

on noin 82 miljoonaa kiloa ja kulutus 99 miljoonaa kiloa. Suurimmat naudanlihan tuoja-

maat ovat Puola, Saksa ja Tanska. (A-tuottajat 2011.)

Kansantalouden mittareita

Talouden kehittymistä ja tilaa arvioidaan numeraalisilla mittareilla, jotka ovat eri maissa

samat ja mahdollistavat näin vertailun. Keskeisiä indikaattoreita ovat bruttokansantuote

eli BKT, työttömyysaste ja inflaatiosta kertova hintaindeksi. Myös vienti ja tuonti ovat

keskeisiä käsitteitä kansantalouden tilaa arvioitaessa.

Bruttokansantuote eli BKT kertoo vuodessa tuotettujen, markkinoilla myytyjen tai julki-

sen sektorin tarjoamien tavaroiden ja palvelujen kokonaisarvon kertymä. Siinä lasketaan

yhteen kaikki sellainen taloudellinen toiminta, josta maksetaan palkkaa tai saadaan

myyntituloa. Mitä suurempi BKT asukasta kohden on, sitä vauraampi yhteiskunta. Suo-

messa pienet ja keskisuuret yritykset vastaavat yli puolesta koko yritystoiminnan syn-

nyttämästä bruttokansantuotteesta, joten niiden merkitys on suuri. Eniten BKT:n kas-

vuun vaikuttaa työn tuottavuus eli se, kuinka paljon tuotantoa työvoima saa aikaan an-

netuilla panoksilla, esimerkiksi koneilla ja raaka-aineilla. Kansantalouden kannalta on

sitä parempi, mitä kehittyneempää ja tehokkaampaa yritysten toiminta on. Kun yritykset

investoivat Suomeen ja teettävät täällä työtä, bruttokansantuote kasvaa.

Paljonko on suomalaisen maatalouden osuus BKT:sta?

Vienti ja tuonti vaikuttavat kansantalouden tilaan. Jos tavaroiden ja palvelujen myynti

Suomesta ulkomaille on suurempaa kuin tuonti, jää erotuksena Suomeen ylijäämää hyö-

dyttämään Suomen taloutta.

2

Työttömyysaste kertoo, montako prosenttia työikäisistä on työttöminä. Työttömyys hei-

kentää kansalaisten ostovoimaa ja kulutusta ja siten myös yritysten mahdollisuuksia

myydä tuotteita ja palveluja. Jos jollekin alalle koulutettujen ihmisten määrä ja alan työ-

paikkojen määrä eivät vastaa toisiaan, syntyy rakenteellista työttömyyttä. Rakenteellista

työttömyyttä saattaa syntyä myös maantieteellisistä syistä, jos avointen työpaikkojen si-

jainti ja työtä hakevien ihmisten asuinpaikat ovat kaukana toisistaan. Viimevuosina mo-

net alat ovat kärsineet työvoimapulasta, kun taas joillakin aloilla on ollut ylitarjontaa

koulutetusta työvoimasta.

Hintaindeksillä seurataan hintojen kehittymistä, indeksissä tiettyä perusvuotta, esimer-

kiksi vuotta 2006, merkitään sadalla. jos indeksi on 110, hinnat ovat nousseet kymme-

nen prosenttia vuodesta 2006. Yleisestä seurattuja ovat esimerkiksi asuntojen, kuluttaja-

hintojen, rakentamisen sekä julkisten menojen hintaindeksit. Kuluttajahintaindeksiä

käytetään inflaation mittarina ja se tarkistetaan määrävuosittain. Kuluttajahintaindeksi

kuvaa tavaroiden ja palvelujen kuluttajahintojen muutosta keskimääräisen kotitalouden

kulutusrakenteen mukaisesti painotettuna. Liian suuri inflaatio on haitaksi taloudelle.

Erityisen haitallista inflaatio on maan ulkomaisen hintakilpailukyvyn kannalta. Hyödyk-

keitä on aikaisempaa vaikeampi saada kaupaksi ulkomaille hintojen noustessa voimak-

kaammin kuin muissa maissa.

Inflaatio nostaa hintoja. Deflaatio puolestaan laskee hintoja, mutta miksi kansantalou-

den näkökulmasta Deflaatio on paha paikka?

3

2. YRITTÄJYYS

Osakeyhtiölaki 5§: Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomista-

jille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.

Tämä on hyvä periaate. Yrittäjä toimii tyypillisesti joko yksin tai yhdessä omien suku-

laistensa tai yrittäjäkumppaniensa kanssa. Yrittäjä on tällöin joko yksinyrittäjä, tii-

miyrittäjä tai perhe- tai sukuyrittäjä. Yrittäjä on henkilö, joka voi käyttää yrityksessä

omistajan valtaa ja kantaa myös omistajan vastuun.

Liiketoiminnan käynnistäminen

Yleisin tapa ryhtyä yrittäjäksi on perustaa yritys oman idean pohjalta. Useimpien yritys-

ideoiden taustalla on syvällinen tuotteen, alan ja asiakaskunnan tuntemus, jopa oma har-

rastus.

Muita tapoja ovat perhe- tai sukuyrityksen jatkaminen tai yritysosto, joissa yrittäjyys

aloitetaan valmiimmasta lähtötilanteesta. Maatilalla monesti on kyse sukutilan jatkami-

sesta. Yrityskaupassa ostetaan joko koko yritys, yrityksen liiketoiminta tai osakkeita.

Yritysidea ja yritysmuodot

Mukaillen ja lainaten Viitala & Jylhä (Liiketoimintaosaaminen: 2013,39-):

Yritysidea on lähtölaukaus, joka voi johtaa uuden liiketoiminnan käynnistämiseen. Sen

kehittelyn ja suunnittelun tuloksena syntyvät liikeidea ja liiketoimintasuunnitelma.

Yritysidea tarkentuu toiminta-ajatukseksi ja liikeideaksi.

Toiminta-ajatus vastaa kysymykseen, miksi yrityksen aiotaan perustaa. Toiminta-aja-

tuksen ja perustehtävän määrittelyllä haetaan vastausta kysymyksiin, miksi yritys on

olemassa, mitä varten töitä tehdään, mikä on koko homman tarkoitus ja tehtävä.

Liikeidea on kuvaus yrityksen tavasta menestyä valitulla toiminta-alalla: Mitä, kenelle,

miten. Lisäksi se kuvaa yrityksen menestystekijöitä. Liikeidea on tärkeä kirjata mahdol-

lisimman tarkkaan, sillä siten muut voivat arvioida sitä.

Liikeideassa määritellään yrityksen asiakkaat, tuotteet ja kilpailuedut. Liikeidea perus-

tuu asiakkaan tarpeisiin, ja siinä selvitetään, miten nämä tarpeet aiotaan tyydyttää. Yri-

tyksen kaiken toiminnan, tuotteiden, henkilöstön, toimintatavan ja tavoitellun ulkoisen

kuvan tulisi olla sopusoinnussa ja viestiä samaa.

Uudelle yritykselle on valittava yritysmuoto. Valintaa tehdessään uuden yrittäjän tulee

pohtia oikeudellista asemaansa, tulevaa verotuskohtelua, toiminnan laajuutta, hallinnol-

lista joustavuutta sekä voitonjako- ja vastuunkantokysymyksiä.

Ammatti- ja elinkeinotoiminnan harjoittaminen yksityisenä elinkeinonharjoittajana on

yrittämisen pelkistetyin muoto. Yksityinen toiminimi ei ole erillinen yhtiö, vaan kaikki

4

päätöksenteko kuuluu yrittäjälle itselleen. Vastaavasti myös vastuu sekä yrityksen

saama voitto ja koko yrityksen omaisuus kuuluvat yrittäjälle.

Yhtiömuotoja on neljä: avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö ja osakeyhtiö sekä osuuskunta.

Ne jaetaan kahteen pääryhmään: henkilöyrityksiin ja pääomayrityksiin. Henkilöyrityk-

siin kuuluvat avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö. Pääomayrityksiin kuuluvat osakeyhtiö

ja osuuskunta. Keskeisin ero näiden ryhmien välillä on, että henkilöyrityksissä yrittäjät

vastaavat henkilökohtaisella omaisuudellaan yrityksen veloista, kun taas pääomayrityk-

sissä vastuu rajoittuu sijoitettuun pääomapanokseen.

Avoin yhtiö ja Kommandiittiyhtiö

Perustuu soveltaen lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä

Finlex: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1988/19880389

Avoin yhtiö soveltuu yritysmuodoksi pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joissa on vähän

osakkaita ja joiden toimintaan ei liity mainittavaa tappionvaaraa. Avoin yhtiö on melko

yleinen perheyritysmuoto.

Avoin yhtiö perustetaan yhtiömiesten välisellä sopimuksella. Yhtiöllä on oltava toimi-

nimi, jossa tulee olla sanat avoin yhtiö tai yhtiömuoto muutoin ilmaistuna. Avoin yhtiö

on aina ilmoitettava kaupparekisteriin.

Avoin yhtiö rakentuu yhtiömiesten välille. Kaikki yhtiömiehet, väh. 2 henkilöä, ovat oi-

keutettuja osallistumaan yhtiön hallintoon ja toimimaan yksin yhtiön puolesta, mutta

työnjaosta voidaan sopia keskinäisellä sopimuksella.

Yhtiösopimukseen kirjoitetaan panokset, jotka voivat olla erisuuruisia (rahaa tai koneita

ja kalustoa). Jokaisen yhtiömiehen panosta seurataan omalla kirjanpidon tilillään esim.

”Mika Mujusen yhtiöpanos/sijoitus”. Työpanos on myös mahdollinen, mutta sitä ei kir-

jata kirjanpitoon. Yhtiön kirjanpitoon kirjataan vain maksettu yhtiöpanos.

Viranomaisille on tehtävä perustamislomake Y2 ja toimitettava kirjallinen yhtiösopi-

mus. Sopimukselle ei ole määrämuotoa, mutta mainittava esimerkiksi: yhtiön toiminimi,

kunta, toimiala, tilikausi, yhtiömiehet ja kommandiittiyhtiössä lisäksi yhtiömiesten erit-

telyjä äänettömän sijoittama panos. Sopimukseen on hyvä kirjata myös voitonjako, yh-

tiön edustaminen, yhtiösopimuksen irtisanominen ja toiminta mahdollisessa kuoleman-

tapauksessa.

5

Yhtiösopimusmalli

Kaupparekisteriin merkittävällä henkilöyhtiöllä on oltava toiminimi. Toiminimilain

(128/1979) mukaan avoimen yhtiön toiminimessä tulee olla sanat ”avoin yhtiö”. Lyhen-

nettä ”Ay” tai ”ay” ei kaupparekisterikäytännössä ole hyväksytty osoittamaan yhtiö-

muotoa (Koski – Immonen 1990, s. 42 – 43). Avoimen yhtiön toiminimessä ei saa olla

muun henkilön nimeä kuin yhtiömiehen.

Kommandiittiyhtiön toiminimessä on oltava sana ”kommandiittiyhtiö” tai sen yleisesti

tunnettu lyhenne (yleensä ”Ky” tai ”ky”). Kommandiittiyhtiössä ei saa olla muun henki-

lön nimeä kuin henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen.

6

Avoimessa yhtiössä yhtiömiehet voivat nostaa varoja, jos he sopivat siitä keskenään.

Yksi henkilöyhtiön tärkeä perusedellytys onkin luottamus kumppaniin. On välttämä-

töntä tuntea toistensa toiminta ja kyetä pitämään kiinni keskinäisistä sopimuksista liike-

toiminnan erilaisissa käänteissä.

Yhtiömiehet ovat henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön sitoumuksista ja muista velvoit-

teista. Yhtiön velvoitteista on siten vastuussa, paitsi yhtiö itse omalla varallisuudellaan,

kukin yhtiömies koko henkilökohtaisella varallisuudellaan. Yhtiömiesten vastuu on soli-

daarista ja omavelkaista. Kukin yhtiömies on täyteen määrään asti vastuussa kaikista

velvoitteista, ja velkoja voi kohdistaa maksuvaatimuksensa suoraan keneen tahansa yh-

tiömiehistä eikä hänen tarvitse ensin vaatia suoritusta yhtiöltä.

Kommandiittiyhtiö

Kommandiittiyhtiö soveltuu yritysmuodoksi pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joissa on

vähän osakkaita ja tappionvaara on pieni. Kommandiittiyhtiö on sovelias perheyritys-

muoto. Se on sopiva tilanteessa, jossa osa yrittäjistä haluaa ja voi henkilökohtaisesti

osallistua yhtiön toimintaan ja osa puolestaan haluaa ja voi olla mukana vain pääoman-

sijoittajana.

Vastuunalainen yhtiömies on kommandiittiyhtiössä kuin yhtiömiehet avoimessa yhti-

össä. Vastuunalainen yhtiömies on myös vastuussa yhtiön velvoitteista samalla tavoin

kuin avoimen yhtiön yhtiömies. Lain 3§:n mukaan äänettömällä yhtiömiehellä ei ole oi-

keutta hoitaa yhtiön asioita eikä kielto-oikeutta.

Osakeyhtiö

Osakeyhtiössä omistajien vastuuta on rajoitettu samoin kuin kommandiittiyhtiössä ää-

nettömien yhtiömiesten vastuuta. Osakeyhtiössä vastuu rajoittuu vain sijoitettuun pää-

omaan, kun taas kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet sekä avoimen yhtiön

yhtiömiehet ja yksityiset elinkeinonharjoittajat vastaavat yrityksensä sitoumuksista koko

omaisuudellaan. Omistusosuus määrittelee myös äänivallan yhtiökokouksessa tehtävissä

päätöksissä.

Osakeyhtiön ylin päättävä elin, yhtiökokous, valitsee hallituksen tekemään yhtiön toi-

mintaa koskevia päätöksiä. Yhtiössä on lisäksi lähes aina hallituksen valitsema toimitus-

johtaja, joka huolehdi päivittäisestä johtamisesta. Toimitusjohtaja ei ole pakollinen. Yh-

den henkilön yhtiössä sama henkilö on ainoa osakas, ainoa hallituksen varsinainen jäsen

ja toimitusjohtaja.

Yksityisen osakeyhtiön (Oy) osakepääoman vähimmäissuuruus on 2 500 euroa.

Osakeyhtiölaki 2. luku 1§: Yhtiön perustamiseksi on laadittava kirjallinen perustamisso-

pimus, jonka kaikki osakkeenomistajat allekirjoittavat. Perustamissopimuksessa on aina

7

mainittava:1) sopimuksen päivämäärä, 2) kaikki osakkeenomistajat ja kunkin merkitse-

mät osakkeet, 3) osakkeesta yhtiölle maksettava määrä (merkintähinta), 4) osakkeen

maksuaika ja 5) yhtiön hallituksen jäsenet. Perustamissopimuksen allekirjoituksella

osakkeenomistaja merkitsee perustamissopimuksesta ilmenevän määrän osakkeita.

Lisäksi mukaan liitetään yhtiöjärjestys, joka sisältää minimimuodossaan kolme kohtaa:

toiminimi, kotipaikka ja toimiala. Toimialaksi tässä yrityksessä voidaan merkitä yleis-

toimiala, joka tarkoittaa kaikkea laillista liiketoimintaa (eli ei ole pakko merkitä jotakin

erityistä toimialaa). Jos taas kyseessä olisi esim. kukkakauppa, voisi toimialaksi merkitä

Kukkien vähittäiskauppa (47761) tai jos maatalous ja maidontuotanto, niin toimiala olisi

esim. Lypsykarjan kasvatus (01410).

Osakeyhtiö on pakko rekisteröidä kaupparekisteriin ennen kuin se saa lainvoiman. Il-

moitus tehdään Y1 – lomakkeella ja sen liitelomakkeella. Sitten täytetään henkilötieto-

lomake. On huomattava, että ilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa perusta-

missopimuksen allekirjoittamisesta, muussa tapauksessa perustaminen raukeaa. Osake-

yhtiön voi helpoiten verkossa ositteessa www.ytj.fi.

Osakeyhtiön pitää perustaa pankkiin oma pankkitili rahaliikennettä varten, jonne osake-

pääoma tulee olla maksettu yhtiötä perustettaessa.

Sähköisellä osakeyhtiön perustamispalvelulla saa synnytettyä käytännössä tarvittavan

perustamisasiankirjan sekä yhtiöjärjestyksen:

Kuvakaappaus Ytj:n tietopalvelusta osakeyhtiön perustamisdemosta

8

Lisäksi pitää päättää tilikausi, joka tyypillisimmillään on 12 kk esim. kalenterivuosi,

mutta se voi pitempi, kuitenkin maksimissaan 18 kk. Lisäksi yrityksen pitää antaa itsel-

leen nimi, joka ei ole vielä varattu. Yhtiön nimeä kannattaa miettiä tarkasti, sillä se on

julkinen ja luo mielikuvan yrityksestä. Aputoiminimellä voidaan harjoittaa osaa yrityk-

sen toiminnasta. Kustakin aputoiminimestä on maksettava oma, erillinen käsittely-

maksu.

Perustamisilmoituksella (Y1-lomake) voi tehdä ilmoituksen sekä Patentti-ja rekisterihal-

litukselle (PRH) että Verohallinnolle. Yritys saa toimintaansa varten Y-tunnuksen, joka

osoittaa yhtiön olevan laillinen ja on merkitty tarvittaviin rekistereihin Patentti- ja rekis-

terihallitukseen sekä verottajan rekistereihin (alv-velvollisuus, mahdollinen työantajare-

kisteri, vakuutusmaksurekisteri, ennakonpidätysrekisteri).

Y1-lomakkeen lisäksi osakeyhtiö liittää mukaan liitelomake nro 1. Perussääntö on, että

perustamisilmoitus on lain mukaan tehtävä ennen toiminnan aloittamista. Toiminnan

voi halutessaan aloittaa rekisteröidyttyään yhtiön YIT-palvelussa, mutta on muistettava

että viranomainen voi vaatia lisäselvityksiä yms. jotka on varmistettava ennen toimin-

nan aloittamista.

Lisäksi muutamia yleisiä asioita: Tilikaudesta on määrättävä joko perustamissopimuk-

sessa tai yhtiöjärjestyksessä. Perustamissopimuksessa on lisäksi tarvittaessa mainittava

yhtiön toimitusjohtaja, hallintoneuvoston jäsenet ja tilintarkastaja. Perustamissopimuk-

sessa voidaan nimetä hallituksen ja hallintoneuvoston puheenjohtaja. Pienessä yhtiössä

ei tarvita erillistä hallintoneuvostoa, riittää että on hallitus, johon kaikki perustajat kuu-

luvat. Jos hallituksen varsinaisia jäseniä on enemmän kuin yksi, on valittava puheenjoh-

taja. Varajäsen on valittava, jos hallitukseen valitaan vähemmän kuin kolme varsinaista

jäsentä. Toimitusjohtaja on osakeyhtiölain mukaan vapaaehtoinen toimielin, mutta olisi

järkevää keskittää operatiivinen johto jollekin perustajista. Yhtiötä voivat edustaa: 1.

Hallitus kokonaisuudessaan suoraan lain nojalla tai 2. yhtiöjärjestysmääräyksen perus-

teella hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja.

(Soveltaen Osakeyhtiölaki, Patentti- ja rekisterihallitus 2014, Yrityksen perustamisopas

2014, Y1-lomakkeen täyttöopas 2014.)

Osuuskunta

Osuuskunta eroaa osakeyhtiöstä yrittäjän aseman ja roolin suhteen. Osuuskunnassa jo-

kaisella toiminnassa mukana olevalla on yksi ääni. Jäsenet maksavat jäsen- tai osuus-

maksua, minkä lisäksi osuuskunta voi kerätä ulkopuolisilta sijoittajilta pääomarahoi-

tusta. Yrittäjät ovat myös jossain muussa vaihdantasuhteessa osuuskunnan kanssa, esi-

merkiksi työntekijänä (työosuuskunta), kuluttajana (osuuskaupat) tai raaka-aineen tuot-

tajana (maatalouden tuottajaosuuskunta).

Osuuskunnan voi perustaa pienemmällä alkupääomalla kuin osakeyhtiön. Siihen liitty-

minen ja siitä eroaminen on myös helpompaa kuin osakeyhtiössä.

Jotta henkilö- ja pääomayhtiöt saisivat niin sanotun oikeustoimikelpoisuuden, yritys on

rekisteröitävä Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään kaupparekisteriin. Kauppare-

9

kisteri-ilmoituksen tekevät myös yksityiset elinkeinonharjoittajat, jotka harjoittavat lu-

vanvaraista elinkeinoa ja joilla on pysyvä toimipaikka ja vierasta työvoimaa. Kauppare-

kisteri sisältää perustiedot yrityksistä, muun muassa yrityksen nimen, yritysmuodon,

yrityksen toimialan, yrittäjän tai yrittäjien henkilötiedot, yhtiösopimuksen sekä merkin-

tälistan.

Lopuksi yleistä

Lisäksi yrittäjän on järjestettävä suhteensa verottajan kanssa sekä yritysverotusta (en-

nakkoperintärekisteri) että tarvittaessa arvonlisäverotusta (arvonlisäverorekisteri) var-

ten. Mikäli yritys maksaa perustajille tai omistajille palkkaa tai työllistää vierasta työ-

voimaa, perustamismuodollisuuksiin kuuluu myös esimerkiksi palkanmaksua (muun

muassa työnantaja-rekisteri) ja henkilöstön vakuuttamista koskevia toimenpiteitä.

10

Yrityksen perustamisvaiheet (kirjasta liiketoimintaosaaaminen 2015 sivu 59)

11

3. MAATILAN YHTIÖMUODOT JA YHTIÖITTÄMINEN SEKÄ

YRITYKSEEN LIITTYVIÄ JOITAKIN OIKEUSASIOITA

Yleistä

Maatalouden yritysmuotoina voivat olla:

• Luonnollinen henkilö / Yrittäjäpuolisot /Elinkeinonharjoittaja

• Verotusyhtymä

• Avoin yhtiö/Kommandiittiyhtiö

• Osakeyhtiö

• Kuolinpesä

Suomen maatilat ovat pääosin perheviljelmiä. Suurin osa maatilayrittäjistä harjoittaa

maataloutta yksityisenä luonnollisena henkilönä tai avioparina.

Luonnollinen henkilö / yrittäjäpuolisot/ Elinkeinon harjoittaja ”Toiminimi”

Tässä yritysmuodossa maatila on yksityinen elinkeinonharjoittaja ja se on helppo perus-

taa. Ammatti- ja elinkeinotoiminnan harjoittaminen yksityisenä elinkeinonharjoittajana

on yrittämisen pelkistetyin muoto. Yksityinen toiminimi ei ole erillinen yhtiö, vaan

kaikki päätöksenteko kuuluu yrittäjälle itselleen. Vastaavasti myös vastuu sekä yrityk-

sen saama voitto ja koko yrityksen omaisuus kuuluvat yrittäjälle.

Kaupparekisteriin ilmoitusvelvollisia ovat kaupparekisterilain mukaan kaikki elinkei-

nonharjoittajat. Yksityisten elinkeinonharjoittajien osalta on kuitenkin kaksi poikkeusta.

Ilmoitusvelvollisuus ei koske yrittäjiä

1. joilla ei ole liikehuoneistoa eikä muita apulaisia kuin aviopuoliso tai suoraan etenevää

polvea olevia vajaavaltaisia jälkeläisiä, tai

2. jotka ovat maatilatalouden tai kalastuksen harjoittajia.

12

Vaikkei elinkeinonharjoittaja olisikaan ilmoitusvelvollinen kaupparekisteriin, hänen

kuitenkin kannattaa yleensä tehdä ilmoitus. Näin hän suojaa toiminimensä. Eli esimer-

kiksi toimintaa aloitettaessa maatalousyrittäjän ei ole välttämätöntä tehdä erillistä ilmoi-

tusta yritys- ja yhteisötietojärjestelmään (YTJ), mutta yrittäjä voi halutessaan kuitenkin

rekisteröidä maatilansa yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi esimerkiksi markkinointi-

tarkoituksissa.

Perustettaessa maatila Luonnollinen henkilö / yrittäjäpuolisot – muotoon yrittäjän on

välttämätöntä asioida verotoimistossa ja hänen on rekisteröidyttävä perustamisilmoitus-

lomakkeella (Y3) arvonlisäverovelvolliseksi, sillä maataloudenharjoittaminen on arvon-

lisäverovelvollista (jos tilikauden liikevaihto vähintään 8 500 €). Samalla Y3-lomak-

keella ilmoittaudutaan arvonlisäverovelvolliseksi, ennakkoperintärekisteriin ja rekiste-

röidytään tarvittaessa työnantajaksi.

Y3-lomake:

https://www.ytj.fi/palvelut/y-lomakkeet/perustamisilmoituslomakkeet

Tässä yritysmuodossa yrittäjä toimii siis yksin, jolloin hän on henkilökohtaisella varalli-

suudellaan vastuussa maatilan veloista ja vastuista. Myös tulo on kokonaisuudessaan

yrittäjän tuloa, joka jakaantuu periaatteessa pääoma- ja ansiotulo-osuuksiin, mutta voi

olla myös kokonaan joko pääoma- tai ansiotuloa. Pääomatulo-osuus määritetään ensin,

ja loppuosa tuloksesta luetaan ansiotuloksi. Mikäli yrittäjällä on puoliso(joko avo- tai

aviopuoliso), ja puoliso työskentelee tai on omistajana tilalla, jakaantuu tulos ja vastuu

omistus- ja työntelemisen osuuksien suhteessa näiden henkilöiden kesken eli maata-

loutta harjoittavia luonnollisia henkilöitä ja puolisoita koskevat samat henkilöverotuk-

sen säännökset kuin muitakin luonnollisia henkilöitä ja puolisoita. TVL sisältää yrittäjä-

puolisoiden erillisverotussäännökset, jotka ovat samat niin maataloutta kuin elin-

keinotoimintaakin harjoittaville puolisoille. (Kiviranta 2007.)

Verotusyhtymä

Maatalousverotusyhtymä (maataloudessa kutsutaan usein nimitystä maatalousyhtymä)

voidaan perustaa tyypillisesti tilanteissa, että sukutilalla on jatkajahalukkaita sisaruksia

enemmän kuin yksi, ja tilan koko mahdollistaa riittävän tulonmuodostuksen kaikille ha-

lukkaille. Maatalousyhtymä on vähintään kahden tai useamman eri henkilön muodos-

tama yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on kiinteistön viljely tai hallinta. ProAgria on

kirjoittanut erinomaisen oppaan maa- ja metsätalousyhtymiä varten ja se on luettavissa

osoitteessa:

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/proagria.../opas.pdf.

Yhtymäoppaan (sivu 3) mukaan Verotusyhtymä on kahden tai useamman henkilön

muodostama yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on kiinteistön käyttö, viljely tai vuok-

raus. Verotusyhtymistä käytetään nimitystä maatalousyhtymä, metsäyhtymä tai kiinteis-

töyhtymä, niiden harjoittaman toiminnan mukaan. Verotusyhtymä on ns. laskentayk-

sikkö. Verotusyhtymä ei ole oikeushenkilö, joten se ei voi hankkia omaisuutta tai ottaa

velkaa omiin nimiinsä.

13

Yhtymäoppaan mukaan (sivu 3) mukaan Maatalousyhtymä muodostuu maatilan yhteis-

omituksen tai hallinnan (vuokramies) perusteella. Maatalousyhtymä harjoittaa maa- tai

maa- ja metsätaloutta. Yleensä verotusyhtymän muodostavat vanhemmat ja lapsi (lap-

set) yhdessä puolisonsa kanssa. Metsäyhtymä muodostuu yleensä metsäkiinteistön yh-

teisomistuksen perusteella. Metsäyhtymä harjoittaa metsätaloutta. Kiinteistöyhtymä

muodostuu kiinteistön omistamisen tai hallinnan perusteella. Kiinteistöyhtymä voi

omistaa esimerkiksi kesämökin tai omakotitalon.

Enroth ym. (Enroth ym. 2007, 44.) puolestaan toteaa, että yhtymän perustaminen vaatii

mukaan toimintaan kolmannen henkilön pääomapanoksen, yrittäjäpuolisot eivät siten

voi kahdestaan perustaa verotusyhtymää. Kirjallisen yhtymäsopimuksen laatiminen

saattaa epäselvyyksien välttämiseksi olla paikallaan.

Verotusyhtymä voi syntyä vaiheittaisen sukupolvenvaihdoksen, perinnönjaon tai yhtei-

sen hankinnan seurauksena. Vanhempien ja ennen verovuoden alkua 17 vuotta täyttä-

neen lapsen (ja tämän puolison) kesken katsotaan muodostuvan jaettavana verotusyhty-

mänä verotettava maatalousyhtymä, jos lapsi sijoittaa yritystoimintaan työpanoksen li-

säksi myös pääomaa.

Maatalousyhtymä syntyy usein myös siten, että täysi-ikäinen lapsi vuokraa tilan ulko-

puolista maatalousmaata, jota hän hoitaa vanhempiensa kanssa yhdessä käyttäen joko

vanhempiensa koneita ja rakennuksia tai omiaan taikka molempia. Samaan tulokseen

voi johtaa myös se, että lapsi ostaa tilan ulkopuolista maatalousmaata. (Kiviranta 2007.)

Verotuksessa verotusyhtymä on vain laskentayksikkö, jolle vahvistetaan luonnollisten

vähennysten tultua vähennetyksi puhdas tulo tai tappio. Tämä tulo tai tappio jaetaan

osakkaille heidän osuuksiensa suhteessa. Osakkaiden osuudet yhtymän maatalouden

puhtaaseen tuloon tai tappiolliseen puhtaaseen tuloon määräytyvät osakkaiden työ- ja

pääomapanosten mukaisessa suhteessa. Näistä osuuksista vähennetään osakaskohtaisesti

kunkin osakkaan maatalouteen kohdistuvien velkojen korot. Osakaskohtaisesti vähenne-

tään myös osakkaan maatilan tai sen osan hankintaan kohdistuvien velkojen korot. (Ki-

viranta 2007.)

Korkojen vähentämisen jälkeinen osakkaan osuus yhtymän maatalouden tulosta on pää-

oma- ja ansiotulo-osuuteen aivan kuten maatalouden harjoittajalla yleensäkin. (Kivi-

ranta 2007.)

Yhtymäopas toteaa (sivu 5), että Yhtymä voidaan perustaa myös muilla kuin edellä ker-

rotuilla omistukseen perustuvilla tavoilla. Tällaisia voi olla esim. tapaukset, joissa vilje-

lijän kumppaniksi tuleva henkilö tuo yhtymään esim. vuokramaata tai maatalouskoneita.

Yhtymän voi myös perustaa kaksi tai useampi viljelijä ryhtymällä harjoittamaan osak-

kaiden tiloilla maataloutta yhtymänä. Opas toteaa, että päätöksentekoa verotusyhty-

mässä ei säätele mikään erityinen lainsäädäntö vaan kaikki perustuu osakkaiden keski-

näisiin sopimuksiin, suullisiin tai kirjallisiin. Siksi olisi äärettömän tärkeää, että ”peli-

säännöistä” keskusteltaisiin mahdollisimman paljon ennen yhtymän perustamista.

Yhtymäopas toteaa, että Yhtymän kassasta (pankkitililtä) maksetaan yhtymän rahame-

not ja investointien omarahoitusosuus. Näiden kulujen maksamisen jälkeen kassaan ker-

tyvät varat ovat se ”potti”, joka on osakkaiden käytettävissä maksettavaksi määrättyjen

verojen maksun jälkeen mm. kunkin yksityistalouden menoihin. Yksityistalouden rahan

käyttö on usein se sudenkuoppa, johon koko yhtymä saattaa kaatua. Osakkaiden tapa

käyttää rahaa ja kulutustottumukset saattavat olla kovin erilaiset, mikä aiheuttaa erimie-

lisyyksiä. Tämän välttämiseksi asiasta on sovittava mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

14

Vastuut yhtymässä jakautuvat kaikille osakkaille, mutta ne voivat olla erisuuruisia eri

asioissa. Koska esim. velat ovat yhtymässä aina osakkaiden henkilökohtaisia, eivät

nämä ole samansuuruisia. Kuitenkin näiden velkavastuiden vakuudeksi rahoittajat vaati-

vat pääsääntöisesti kaikkien osakkaiden omaisuuden kiinnitysten piiriin. Tätä kautta

useimmiten yhtymän kaikki osakkaat ovat vastaamassa toistensa veloista. Sopimusoi-

keudellisesti kukaan yhtymän osakas ei voi yksin tehdä mitään sitoumuksia yhtymän

puolesta.

Yhtymän purkaminen esimerkiksi lasten ja vanhempien välillä on yleensä kitkaton. Yh-

tymäoppaan (sivu 6) mukaan vaiheittaisen sukupolvenvaihdoksen kautta syntynyt yh-

tymä purkautuu normaalisti spv:n toisessa vaiheessa, jossa jatkaja ostaa loputkin osat

tilasta. Muut tapaukset ovat hankalampia purkaa. Syynä on yleensä omaisuuden arvotta-

misesta syntyvät erimielisyydet. (Katso lisätietoja Yhtymäoppaasta).

Avoin yhtiö tai Kommandiittiyhtiö

Avoin yhtiö on henkilöyhtiö, jossa yhtiömiehiä on oltava vähintään kaksi. Yhtiön osak-

kailla on rajaton vastuu yhtiön velvoitteista. Avoin yhtiö ei ole verotuksessa erillinen

verovelvollinen, vaan laskentayksikkö kuten verotusyhtymä. (Enroth ym. 2007, 28-30.)

Kommandiittiyhtiön perustaminen vaatii vähintään yhden vastuunalaisen ja yhden ää-

nettömän yhtiömiehen. Vastuunalaiset yhtiömiehet vastaavat yhtiön käytännön toimin-

nasta. Äänettömät yhtiömiehet toimivat käytännössä rahoittajina. Jos voittoa syntyy, he

saavat sijoittamalleen pääomalle vuosittaisen tuoton. Äänettömät yhtiömiehet voivat

olla yrityksessä töissä, mutta he eivät osallistu yrityksen hallintoon. Kommandiittiyhtiö

on hyvä valinta silloin, kun tarvitaan ylimääräinen rahoittaja yritykseen. Sijoittajan ei

itse tarvitse osallistua yrityksen toimintaan ja hänen taloudellinen vastuunsa yhtiöstä

voidaan rajata vain sijoituksen suuruiseksi.

Kivirannan (Maatalousverotus-WsoyOnline 2011) mukaan avointa yhtiötä ja komman-

diittiyhtiötä verotetaan elinkeinoyhtymänä (TVL 4.1 § 1 k). Avointa yhtiötä tai kom-

mandiittiyhtiötä verotetaan kokonaan jaettavana yhtymänä kuten verotusyhtymää. Näin

ollen myös liiketoimintaa harjoittavan avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön tulo jae-

taan verotettavaksi osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka osakkailla on yh-

tiön tuloon. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön osakkaiden tulo-osuudet määräyty-

vät käytännössä yleensä yhtiösopimuksessa sovitulla tavalla.

Kiviranta toteaa, että elinkeinoyhtymälle vahvistetaan erikseen elinkeinotoiminnan,

maatalouden ja henkilökohtaisen tulolähteen tulo tai tappio. Tulo kustakin tulolähteestä

erikseen jaetaan edelleen osakkaille, joiden tulo-osuudet yhtymän tulolähteiden tuloihin

määräytyvät yhtiösopimuksessa sovitulla tavalla. Osakkaan verotuksessa elinkeinotoi-

minnan ja maatalouden tulot jaetaan edelleen elinkeinotoiminnan ja vastaavasti maata-

louden nettovarallisuuden mukaisesti pääoma- ja ansiotulo-osuuksiin. Muun toiminnan

tulo on pääomatuloa. Tappio vahvistetaan elinkeinoyhtymälle eli yhtiölle, ja sitä ei siten

osakas voi jakaa yhtiön osakkaille, eikä sitä edes yhtymän purkautuessa tai sen toimin-

nan lopettamisen jälkeen voida vähentää osakkaan tuloista.

Avoin yhtiö ja Kommandiittiyhtiö ovat kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollisia ja

niiden on pidettävä kahdenkertaista kirjanpitoa.

15

Kiviranta toteaa, että avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön perustaminen maatalouden

harjoittamista varten ei ole tarkoituksenmukaista. Verotusyhtymässä korkojen vähen-

nysoikeus on osakaskohtainen, mutta elinkeinoyhtymän maatalouteen liittyvät toimin-

nan aikaiset korot vähennetään elinkeinoyhtymän tulosta.

Maatila osakeyhtiönä ja syitä maatilan yhtiöittämiselle

Syy kasvinviljelytiloilla muuttaa juridinen muoto osakeyhtiöksi on yleensä verotukselli-

nen. Nämä tilat ovat usein osa-aikaisia ja yrittäjillä on esimerkiksi palkkatuloja, joilla

voidaan pääosin kattaa yrittäjäperheen kulutustarpeet. Tällöin maataloudesta kertyviä

tuloja ei välttämättä tarvitse jakaa osinkona yrittäjälle, vaan ne voidaan jättää tilan ke-

hittämiseen. Veroetu tulee siitä, että osakeyhtiönä maatalouden tuloista maksetaan vain

yhteisövero, joka on huomattavasti alempi kuin olisi pääomatulovero tai ansiotuloista

maksettava vero. Lisäksi pelto-omaisuuden erilaisesta arvottamisesta johtuen osakeyh-

tiön nettovarallisuus on muita maatiloja suurempi, joka toisaalta mahdollistaa nykyvero-

tuksella tiettyyn rajaan asti myös verovapaan osingon jakamisen.

Kotieläintilat puolestaan ovat usein päätoimisia, jolloin yrittäjäperheen on pakko saada

myös tuloa maataloudesta yksityisten kulutustarpeiden tyydyttämiseen. Tällöin maata-

loudesta on saatava tuloa myös osakeyhtiöstä, joko osinkona tai palkkana. Verohyötyä

ei tällöin pienillä tiloilla ole, koska ansiotulosta maksettava vero jää pienillä tulotasoilla

selvästi jopa pääomaveroa pienemmäksi. Tämä selittää sen, että kotieläintuotannossa

osakeyhtiöittäneet tilat ovat varsin suuria. Niillä tulotaso on jo niin korkea tai sen odote-

taan investointien ansiosta nousevan niin korkeaksi, että verohyötyä tulee, vaikka tila

olisi päätoiminen ja maatalouden tuloja nostettaisiin osinkoina. (MTT 2013.)

Perheviljelmästä osakeyhtiömuotoon eli ns. toimintamuodon muutos

Kivirannan (Maatalousverotus-WsoyOnline 2011) mukaan osakeyhtiöittäminen on pe-

rusteltua verosäästösyistä toteuttaa TVL 24 §:n mukaisena toimintamuodon muutok-

sena. Tällöin osakeyhtiöön siirtyminen on mahdollista ilman tuloveroseuraamuksia ja

eräissä tapauksissa myös varainsiirtoverovapaasti. Kiviranta korostaa, että verotukselli-

sista syistä osakeyhtiöön ei ole tarkoituksenmukaista siirtyä maatalousomaisuuden kau-

palla tai muulla luovutuksella. Kiviranta toteaa, että TVL 24 §:n mukaisessa toiminta-

muodon muutoksessa sovelletaan ns. jatkuvuusperiaatetta, mikä merkitsee sitä, että yh-

tiöittäminen voidaan toteuttaa ilman tuloveroseuraamuksia. On huomattava, että jos

maatalousomaisuus myydään osakeyhtiölle, aiheutuu tarpeettomia tuloveroseuraamuk-

sia.

Kiviranta toteaa, että toimintamuodon muutosta koskevan TVL:n säännöksen tarkoituk-

sena on joustavoittaa siirtymistä yritysmuodosta toiseen, esim. maatalouden harjoittami-

sesta luonnollisena henkilönä osakeyhtiömuotoiseen maatalouden harjoittamiseen. Maa-

talouden harjoittajan ei katsota lopettavan toimintaansa, jos aiemmin harjoitettuun toi-

mintaan liittyvät varat ja velat siirretään toimintamuodon muutoksessa samoista arvoista

toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle, jonka kaikki osakkeet maatalouden harjoittajat mer-

kitsevät samassa omistussuhteessa kuin he ovat yrityksen edellisessäkin toimintamuo-

dossa omistaneet (TVL 24.1 § 1 k; ks. myös KHO 2002/982).

16

Jos esim. puolisot ovat yhdessä harjoittaneet maataloutta, heidän on omistettava maata-

loutta jatkavan osakeyhtiön osakkeet samoissa omistussuhteissa kuin he aiemmin omis-

tivat maatalouteen kuuluvan nettovarallisuuden. Muutoin kysymyksessä ei ole TVL 24

§:ssä tarkoitettu toimintamuodon muutos, jonka kulmakiviä siis ovat ehdoton omistus-

suhteiden muuttumattomuus ja "tasejatkuvuus".(Kiviranta Esko- Maatalousverotus-

WsoyOnline 2011.)

Kun noudatetaan tällaista ehdotonta omistussuhteiden muuttumattomuutta ja "tasejatku-

vuutta", osakeyhtiön toiminta katsotaan aiemman toiminnan jatkamiseksi: toimintamuo-

don muutoksessa kiinteistön luovutusvoittoverotus ei realisoidu, irtaimen käyttöomai-

suuden eli koneiden, kaluston ja laitteiden poistot eivät palaudu eivätkä tasausvaraukset

purkaudu. (Maatalousverotus-WsoyOnline 2011.)

Identtisyyden säilyessä eivät myöskään kotieläinten, maitokiintiön ja varastojen hankin-

tamenot miltään osin tuloudu maatalouden harjoittajan verotuksessa, koska käteisperi-

aatteesta johtuen näiden erien "tasearvo" on nolla. Tällöin ei kuitenkaan myöskään pe-

rustettavan osakeyhtiön verotuksessa katsota näillä maatalouden irtaimiston omaisuus-

osilla olevan hankintamenoa.

Kiviranta tarkoittaa yritysmuodon muutoksella sellaista muutosta, jossa yrityksen ident-

tisyys eli yrityskokonaisuus säilyy (kokonaisuus=eläimet, pellot, rakennukset, koneet).

Liiketoimintaa ei keskeytetä eikä siis jouduta selvitysmenettelyyn. Kivirannan mukaan

yrityksen identtisyys on ennen kaikkea vero-oikeudellinen kysymys. Tuloverotuksen

kannalta tärkeintä on, aiheuttaako muutos yrityksen vuositulosta rasittaen tehtyjen va-

rausten purkautumisen ja palautuvatko käyttöomaisuudesta tehdyt poistot tuloon. Yri-

tysmuodon muutoksen syynä on yleensä yrityksen kehittyminen ja laajentuminen sekä

näiden mukanaan tuoma oman pääoman lisäämistarve. Muutokseen voivat johtaa myös

perheolot, yrityksen uudelleen organisointi tai yrityksen omistajan vaihtuminen. Myös

verotussyillä voi olla merkitystä (Maatalousverotus-WsoyOnline 2011.)

Jos yrityksen identtisyyden säilyttämisestä luovutaan, maatalouden harjoittajan verotuk-

sessa voi ajatella sovellettavan koneiden, kaluston ja laitteiden alkuperäisen hankinta-

menon tai sitä alemman käyvän myyntihinnan mukaista tuloutusta (MVL 4.3 §). Sama

koskee kotieläimiä, maitokiintiötä ja maatalouden varastoja. Osakeyhtiön tuloverotuk-

sessa nämä tuloutukset ovat vastaavasti vähennyskelpoisia hankintamenoja. (Kiviranta

Esko- Maatalousverotus-WsoyOnline 2011.)

Toimintamuodon muutospäivämäärään asti verotus toimitetaan aiemman toimintamuo-

don mukaan, muutospäivästä lähtien verotetaan osakeyhtiötä. Verovuonna, jona toimin-

tamuotoa muutetaan, poistot voidaan tehdä kumman tahansa, joko aiemman toiminta-

muodon tai osakeyhtiön, verotuksessa tai jakaa näiden kesken. Yleensä muutosvuoden

poisto on edullista tehdä kokonaan osin progressiivisen tuloverotuksen piirissä olevassa

aiemmassa toimintamuodossa (esim. konepoisto 25 % menojäännöksestä).

Kiviranta mainitsee, että jos kaikkia maatalouden varoja ei siirretä yhtiölle (sille luovu-

tetaan vain esim. kotieläintalouden tuotantorakennus eläimineen tai maatalouden ir-

taimisto), tuloveroseuraamuksilta ei voi välttyä. Toimintamuodon muutoksessa saanto-

kirja ei ole kauppa- tai muu luovutussopimus, vaan osakeyhtiön perustamissopimus.

Yhtiöön siirrettävistä kiinteistöistä (maapohja, rakennukset) on maksettava varainsiirto-

vero kiinteistön käyvästä arvosta. Kiviranta pohtii, ettei tämä käypä arvo voine olla kor-

keampi kuin perintö- tai lahjaverotuksessa sovellettava käypä arvo.

17

Varainsiirtovero on maksettava myös, jos kiinteä omaisuus siirretään osakeyhtiöltä ta-

kaisin henkilökohtaiseen omistukseen. Tätäkin luovutussuuntaa koskee myös luovutus-

voiton verotus.

Yhtiöön sovelletaan aina puun myyntitulon verotusta. Metsä tietenkin osaltaan korottaa

osakkeen matemaattista arvoa ja täten lisää osakkeenomistajan verovapaan ja veronalai-

sen pääomatulo-osingon saantimahdollisuuksia. Toisaalta yhtiöön ei sovelleta metsävä-

hennystä eikä menovarausta. Varsinkin metsävähennyksellä on suuri taloudellinen mer-

kitys.

Osakeyhtiön maatalous MVL:n (maatalousverolaki) mukaan:

Osakeyhtiömuotoinen maatila on kirjanpitovelvollinen. Siihen sovelletaan kirjanpitolain

säännöksiä, mm kahdenkertaista kirjanpitoa.

Osakeyhtiön harjoittamaan maatalouteen sovelletaan MVL:n verotusperusteita. MVL:n

mukainen verotus edellyttänee, että osakeyhtiöllä on omistuksessaan tai hallinnassaan

maatila tai ainakin maatalousmaata. Muissa tapauksissa sovellettaneen EVL:n säännök-

siä.

Kivirannan mukaan maatilataloutta harjoittavassa osakeyhtiössä johtavassa asemassa

oleva osakas voi olla MYEL-eläkevakuutuksen ja siihen liittyvän pakollisen ja vapaaeh-

toisen MATA-tapaturmavakuutusturvan sekä ryhmähenkivakuutuksen piirissä. MYEL-

eläkevakuutuksen myöntäminen edellyttää (MYEL 5 §), että:

• osakeyhtiön osakas omistaa yksin yli 30 % yhtiön osakepääomasta tai hänellä on

yksin yli 30 % yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä,

• osakeyhtiön osakas omistaa yhdessä avio- tai avopuolisonsa tai samassa talou-

dessa asuvan, osakkaalle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa ole-

van henkilön kanssa yli 50 % yhtiön osakepääomasta tai heillä on yhdessä yli 50

% yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä

• omistusosuutta laskettaessa otetaan huomioon myös välillinen, toisten yhteisöjen

tai yhtymien kautta tapahtuva omistaminen, jos osakeyhtiössä tai muussa yhtei-

sössä johtavassa asemassa työskentelevä henkilö yksin tai yhdessä avio- tai avo-

puolisonsa tai samassa taloudessa asuvan, hänelle sukua suoraan ylenevässä tai

alenevassa polvessa olevan henkilön kanssa omistaa sanotusta toisesta yhteisöstä

tai yhtymästä yli 50 % tai heillä on tätä vastaava määräämisvalta.

Jos esim. puoliso ei omista maataloutta harjoittavan osakeyhtiön osakkeita, hän ei ole

MYEL:n piirissä.

Apportti

Yrittäjä siirtää perustettavaan osakeyhtiöön vähintään omistamansa maatilaomaisuuden

apporttina, ja saa vastikkeeksi yhtiön osakkeita. Apportti tarkoittaa muuta kuin rahasi-

joitusta, ei kuitenkaan työsuoritusta, vaan esimerkiksi koneita, kiinteistöä tms. Osak-

kaan maatalouteen kohdistuvat velat siirtyvät myös perustettavalle yhtiölle. Koko maa-

tilaomaisuus siirtyy siten samoista arvoista uuteen yhtiöön, jolloin toimintamuodon

muutos ilman veroseuraamuksia on mahdollinen.

18

Osakeyhtiön maataloustuista

Katso hakuopas.

Kuolinpesä

Kun henkilö kuolee, syntyy kuolinpesä. Kuolinpesä tarkoittaa henkilön kuoltuaan jättä-

mää omaisuutta, jota omaiset hallinnoivat kuolinpesän kautta. Kuolinpesä on voimassa

niin kauan kunnes kuolinpesä on purettu ja omaisuus on jaettu perillisille. Kuolinpesä

voi olla voimassa useita vuosia.

Verohallinto saa tiedon kuolemantapauksesta väestötietojärjestelmästä. Kuolemasta ei

tarvitse erikseen ilmoittaa. Kuolinpesän osakkaiden velvollisuus on järjestää perunkir-

joitus 3 kuukauden kuluessa kuolemasta ja toimittaa perukirja verohallintoon 1 kuukau-

den kuluessa perunkirjoituksesta.

Aviopuolison kuoltua jäljelle jääneestä puolisosta tulee leski. Avio-oikeuden perusteella

leski saa puolet aviopuolisoiden yhteenlasketusta varallisuudesta. Jos hänen omistus-

osuutensa on pienempi kuin kuolleen puolison omaisuus, saa hän yhteenlasketuista va-

roista tasinkoa niin paljon, että osuudet ovat yhtä suuret. Toinen puolisko omaisuudesta

periytyy lapsille.

Maataloutta harjoittavia jakamattomia kuolinpesiä verotetaan erillisinä verovelvollisina

niin kauan kuin osakkaat pitävät kuolinpesän (tai kuolinpesään kuuluvan maatilan tai

osan siitä) jakamatta. Jakamattoman kuolinpesän säilyttämisen verotuksellinen mielek-

kyys riippuu sekä kuolinpesän että sen osakkaiden omista tuloista.

Myös kuolinpesän harjoittaman maatalouden tulo jaetaan pääoma- ja ansiotulo-osuuteen

siten, että tulosta lasketaan ensin pääomatulo-osuus maatalouteen kuuluvan nettovaralli-

suuden perusteella. Pääomatulo-osuuden ylittävä osa tulosta on ansiotuloa. Kuolin-

pesänkin maatalouden tulo voi olla kokonaan joko pääoma- tai ansiotuloa. (Kiviranta

2007.)

19

Johdatus yrittäjän joihinkin oikeusasioihin

Avioliittoon liittyviä

Avioliittolaki (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234)

34§:n mukaan se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edel-

leen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.

35§:n mukaan kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla

saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset…

41§: Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään kirjallisessa avioehtosopimuksessa

voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuu-

teen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjes-

tyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä

aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta.

Avioehto

Omaisuus voi kuulua miehelle tai vaimolle tai se voi olla heidän yhteistä omaisuuttaan.

Pääsäännön mukaan omaisuus on sen, jonka nimiin se on hankittu.

Avio-oikeudella on merkitystä, kun liitto päättyy joko eroon tai toisen puolison kuole-

maan. Avioeron jälkeen tehtävässä osituksessa enemmän avio-oikeuden alaista omai-

suutta omistava puoliso joutuu luovuttamaan vähemmän omistavalle omaisuuttaan (ta-

sinko) niin paljon, että puolisot saavat yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta.

Mikäli puolisoilla on avioehto, kukin pitää omaisuuden, joka heillä oli liittoon tulles-

saan. Puolisot voivat siis keskenään sopia, että heillä ei ole avio-oikeutta toistensa omai-

suuteen. Avioehto voidaan tehdä jo ennen avioliiton solmimista tai milloin tahansa

avioliiton aikana.

Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Nimensä mukaisesti lakia sovelletaan

ainoastaan taloudellisiin kysymyksiin. Lakia sovelletaan sekä eri että samaa sukupuolta

oleviin puolisoihin. Avoliiton päättyessä ei tehdä ositusta eikä puolisoilla ole oikeutta

toistensa omaisuuteen. Jos avoliitto on kestänyt yli viisi vuotta tai puolisoilla on yhtei-

nen lapsi, voi toisella puolisolla olla oikeus erityiseen hyvitykseen. Hyvitystä on mah-

dollista saada, jos toinen puolisoista on omalla panoksellaan vaikuttanut toisen puolison

omaisuuden karttumiseen ja puolisoiden varojen määrässä on tästä johtuen epäsuhta.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026

Laki perintökaaresta:

18. luku:

1§:n mukaan kuolinpesän osakkaita ovat perilliset … sekä eloonjäänyt puoliso. Milloin

… tai puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen, ei eloonjäänyt puoliso

ole osakas, ellei hän ole perillinen.

3§n mukaan jos perillinen tai testamentinsaaja on vajaavaltainen ts. hän on alle 18-vuo-

tias henkilö tai vajaavaltainen täysi-ikäinen holhottava. Alaikäisen edunvalvojina ovat

20

hänen huoltajansa tai jos hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu, eikä hänellä ole

edunvalvojaa, sen, jonka hallussa pesä on, tulee ilmoittaa siitä holhoustoimesta annetun

lain (442/1999) 46 tai 47 §:ssä tarkoitetulle holhousviranomaiselle.

Laki holhoustoimesta

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990442

1§: Holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka

eivät vajaavaltaisuuden, … tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asi-

oistaan.

2§: Vajaavaltaisella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä (alaikäinen) ja sellaista 18

vuotta täyttänyttä henkilöä (täysi-ikäinen), joka on julistettu vajaavaltaiseksi.

3§: Vajaavaltaisen taloudellisia ja muita tässä laissa tarkoitettuja asioita hoitaa edunval-

voja. Sille, joka ei ole vajaavaltainen, voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen mää-

rätä edunvalvoja, jos hän tarvitsee tukea asioittensa hoitamisessa.

Toisen vanhemman kuollessa jäljelle jäänyt on alaikäisen huoltaja. Alaikäisen periessä

kuolleen vanhempansa omaisuutta valvoo huoltaja alaikäisen perimää omaisuutta ja

huoltajan on hakeuduttava holhousasioiden rekisteriin maistraattiin.

Huom. Jos lapsen edunvalvonta on merkitty holhousasioiden rekisteriin, edunvalvojan

on laadittava vuosittain tili lapsen omaisuuden hoitamisesta. Vuositili tarpeellisine tosit-

teineen on annettava maistraatille tarkastettavaksi kolmen kuukauden kuluessa tilikau-

den (kalenterivuosi) päättymisestä. Tilistä tulee käydä selville lapsen varat ja velat tili-

kauden alkaessa ja päättyessä, tilikauden aikana niissä tapahtuneet muutokset, lapsen

puolesta tehdyt merkittävät oikeustoimet sekä muut vastaavat toimenpiteet, joihin edun-

valvoja on ryhtynyt omaisuutta hoitaessaan. Jos edunvalvojana on alaikäisen lapsen

vanhempi, voi maistraatti eräin edellytyksin päättää, että hoidettavaa omaisuutta tai sen

määrättyä osaa koskeva tili saa olla yleispiirteinen. (maistraatti.fi.)

Holhoustoimilain 34§ määrää toimet, joihin leski tarvitsee luvan holhotessaan alaikäis-

ten lastensa omaisuutta:

Mm. puun myyntiin, muun lainan kuin valtion takaaman opintolainan ottamiseen, pää-

miehen rahavarojen lainaamiseen. Lupa tarvitaan myös silloin, kun luvanvarainen oi-

keustoimi tehdään kuolinpesän nimissä ja pesän osakkaana on alaikäinen lapsi.

Oikeustoimi, jonka edunvalvoja on tehnyt ilman tarvittavaa lupaa, ei sido päämiestä,

ellei maistraatti hyväksy sitä jälkeenpäin edunvalvojan hakemuksesta.

Tuohon 3§:ään liittyen kannattaa yrittäjän laatia puolisoiden välille hallintaoikeustesta-

mentti.

Edunvalvontavaltuutus

Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen

varalta, että hän myöhemmin tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi

21

sairauden tai heikentyneen terveydentilan vuoksi. "Miten haluaisin asioitani hoidetta-

van, jos sairastun vakavasti tai jos kykyni tehdä päätöksiä heikkenee vanhana?" on ky-

symys, jota yhä useampi pohtii etukäteen. Marraskuussa 2007 voimaan tullut edunval-

vontavaltuutusta koskeva laki antaa aikaisempaa paremmat keinot varautua hyvissä

ajoin etukäteen mahdolliseen toimintakyvyn heikkenemiseen. Tekemällä edunvalvonta-

valtuutuksen ihminen voi varmistaa, että mahdollisen toimintakyvyttömyyden kohda-

tessa hänen asioitaan hoitaa hänen itse valitsemansa uskottu henkilö.

Edunvalvontavaltuutus tehdään kirjallisesti testamentin tapaan. Edunvalvontavaltuu-

tusta koskevassa valtakirjassa valtuuttaja nimeää valtuutetun, joka on suostunut tehtä-

vään, sekä määrittelee asiat, jotka valtuutus kattaa. Hän voi oikeuttaa valtuuttamansa

henkilön huolehtimaan omaisuutensa hoidosta ja muista taloudellisista asioistaan sekä,

niin halutessaan, häntä itseään koskevista asioista, kuten terveyden- ja sairaanhoidosta.

Kahden esteettömän todistajan on oltava samanaikaisesti läsnä, kun valtuuttaja allekir-

joittaa valtakirjan tai tunnustaa siinä olevan allekirjoituksensa. Tämän jälkeen todista-

jien on todistettava valtakirja allekirjoituksillaan. Lähiomainen ei voi toimia todistajana.

Allekirjoitettu valtakirja luovutetaan valtuutetun haltuun tai siitä ilmoitetaan muutoin

valtuutetulle.

Valtakirjan laatimisessa voi olla hyvä pyytää oikeudellista apua oikeusaputoimistosta tai

asianajajalta. Valtakirjan voi luonnollisesti myös peruuttaa tai sitä voi muuttaa.

Laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) löytyy internetistä osoitteesta

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070648

Aviopuolisoiden hallintaoikeustestamentti

Maatilalla voi syntyä hankala tilanne toisen omistajan kuollessa, varsinkin jos on ala-

ikäisiä lapsia. Tilan omistajana on tällöin kuolinpesä, jossa osakkaina ovat leski ja ala-

ikäiset lapset. Kun tilaa omistavat nyt osin alaikäiset lapset, niin asioihin vaikuttavat

holhouslain mukaiset velvoitteet ja viranomaisvalvonta. Siksi puolisojen kannattaa laa-

tia toisilleen Hallintaoikeustestamentti, joka turvaa lesken aseman kuoleman kohdatessa

toista (keskinäinen testamentti: tyypillisesti keskinäisessä testamentissa aviopuolisot

testamenttaavat toisilleen omaisuutensa käyttö-, hallinta- tai omistusoikeuden; usein tar-

koituksena on, että omaisuus jaetaan rintaperillisille vasta, kun molemmat puolisot ovat

kuolleet). Ilman hallintaoikeustestamenttia saattaa olla hankaluuksia (esim. aviehdon ta-

kia) hoitaa tilan taloudellisia asioita, koska holhouslaki ja viranomaisvalvonta seuraavat

alaikäisten lasten edun toteutumista.

Hallintaoikeustestamentilla leskelle voidaan antaa laaja elinaikainen käyttöoikeus tilan

omaisuuteen, jonka turvin hän voi jatkaa itsenäisesti tilan toimintaa. Hän ei voi kuiten-

kaan pantata omaisuutta eikä myydä sitä eteenpäin.

Keskinäisen hallintaoikeustestamentin tarkoitus on turvata siis jäljelle jäävän puolison

oikeutta säilyttää yhteinen omaisuus hallussaan mutta ei loukata perillisten lopullista oi-

keutta. Samalla pyritään välttämään kaksinkertainen perintöverotus. Puoliso voi hallin-

taoikeustestamentin turvin pyörittää yritystoimintaa ja myydä esimerkiksi puuta metsän

vuotuista kasvua vastaavasti.

Ota yhteys lakimieheen yhdessä puolison kanssa ja laita asia kuntoon. Varsinkin, jos on

alaikäisiä lapsia.

Laki: Perintökaari: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040

22

Muita tärkeitä lakeja:

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista.

Pohdittavaksi

Kuinka paljon Suomessa on maatiloja? Entä peltoa? Viljelijä omistaa keskimäärin pel-

toa montako ha? Paljonko Suomessa on metsää?

Maatilalle soveltuvat eri yritysmuodot?

Mitä merkitystä on puolisojen keskinäisellä avioehdolla maatilayrittämisessä? Mitä ta-

pahtuu maatilayrittäjyydessä, jos toinen puolisoista kuolee?

23

4. TYÖNANTAJANA TOIMIMINEN JA PALKANLASKENTA

Palkanlaskenta on oma erillinen itsenäinen kurssinsa, jonka aineisto perustuu Työsopi-

mus- ja työaikalakeihin sekä maatalousalan työehtosopimukseen. Tutustutaan palkan-

laskennan perusteisiin Excel-taulukkopohjaa hyväksi käyttäen. Lisäksi tutustutaan työ-

tulosta kertyvään eläkkeen määrään ja tutustutaan MYEL (maatalousyrittäjien eläke-

laki)- ja MATA (maatalouden tapaturma)-vakuuttamisen perusteisiin. Tämä aineisto

löytyy Yritystalouden Moodle-kurssiltasi.

Palkatessa työntekijää on pohdittava, millä työehdoilla työntekijä on yrittäjällä töissä.

Työehtosopimus on työntekijäjärjestön ja työnantajan tai työnantajien järjestön välinen

sopimus alakohtaisista työehdoista kuten palkoista, työajoista, lomista ja muista eduista,

joita sopimuksen soveltamisalalla noudatetaan. Työehtosopimukset voivat olla joko nor-

maalisitovia tai yleissitovia. Työehtosopimuksen yleissitovuus tarkoittaa sitä, että työso-

pimuslain mukaan myös järjestäytymättömän työnantajan (eli ei kuulu työantajaliittoon)

on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän

työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista

ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä.

Yleissitovaa työehtosopimusta on noudatettava kaikissa toimialalla toimivissa yrityk-

sissä, siis myös sellaisessa yrityksessä, joka ei ole työehtosopimuksen tehneen työnanta-

jaliiton jäsen. Työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa yleissitovan työehtosopimuksen

vastaavan määräyksen kanssa, on mitätön ja sen sijasta on noudatettava yleissitovan työ-

ehtosopimuksen määräystä. Normaalisitovat työehtosopimukset velvoittavat niitä osa-

puolia, jotka ovat sopimuksen allekirjoittaneet, tai jotka kuuluvat järjestöön, joka on sol-

minut työehtosopimuksen. (Yrittäjät.fi.)

Yleensä työsopimukset ovat yleissitovia.

24

Malli työehtosopimuksesta

25

Työntekijän työaika, lisätyö, ylityö

Työaikalaki 4§: työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on vel-

vollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. 6§:n mukaan säännöllinen työ-

aika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työehtosopimuk-

sissa on kuitenkin yleensä sovittu lyhemmästä työajasta (katso oma työehtosopimus). Ly-

hyempi työaika voi perustua myös työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Työehtosopi-

muksessa työnantaja ja työntekijäjärjestöt voivat sopia säännöllisestä työajasta työaika-

lain 6–8 §:n säännöksistä poiketen. Työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika

saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon ajanjakson aikana.

Työaikalain 13 §:n mukaan, ellei työehtosopimuksessa muuta sanota, työnantaja ja työn-

tekijä voivat sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään yhdellä

tunnilla. Säännöllisen työajan tulee tällöin tasoittua keskimäärin 40 tunniksi viikossa

enintään neljän viikon ajanjakson aikana. Viikoittainen työaika saa olla enintään 45 tun-

tia. Maataloustyössä säännöllisen työajan tulee tasoittua keskimäärin 40 tunniksi viikossa

enintään kolmen kuukauden ajanjakson aikana. (Finlex.fi)

Lisätyö = työtä, jota työntekijä tekee säännöllisen työaikansa ja pisimmän lainmukaisen

säännöllisen työajan välisenä aikana. Pisin lainmukainen normaali työaika on yleensä 8

tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työehtosopimuksissa on yleensä sovittu lakia

lyhemmistä työajoista. Eli laki sanoo 40 tuntia, mutta työehtosopimus monesti antaa työn-

tekijälle tätä lyhemmän työajan. Lisätyötä on siis lain maksimi-TES:n maksimi.

Eli lisätyö, joka on työnantajan aloitteesta sovitun työajan lisäksi tehty työaika, joka ei

kuitenkaan ylitä säännöllistä työaikaa, ei ole ylityötä, ellei siitä ole erikseen työehtosopi-

muksessa sovittu. Vuorokautisella ylityöllä tarkoitetaan yleensä säännöllisen vuorokauti-

sen eli 8 tunnin työajan aikana tehtyä työtä. Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta

ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.

Kun viikkoylityökorotus on maksettu 8 tunnilta (50 %) korvataan sen jälkeiset työviikon

muut ylityökorotukseen oikeuttavat tunnit aina 100 %:n ylityökorotuksella riippumatta

siitä, onko kyseessä viikoittainen tai vuorokautinen ylityö. Työaikalain mukaan lisätyöstä

maksetaan vähintään sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus. Miksi ei

korotusta? Pohdi ensin, mitä on lisätyö. Esim. maatalous- ja puutarha-alojen TES ei puhu

lainkaan lisätyöstä. Kaupan alan TES:ssä sanotaan seuraavaa ” Lisätyö on sovitun työajan

lisäksi tehty työ enintään 40 tuntiin saakka viikossa”.

Työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa on yleensä sovittu lakia paremmista eh-

doista.

Lisätyön voi sopia vapaaksi 1:1 periaatteella, ellei TES:ssä toisin ole sovittu.

Vuorokautinen ylityö = työtä, jota työntekijä tekee säännöllisen lain mukaisen enimmäis-

työajan lisäksi vuorokaudessa. Eli vuorokautisella ylityöllä tarkoitetaan niitä tunteja,

jotka tehdään vuorokautisen säännöllisen työajan, 8 tunnin, lisäksi.

Viikoittainen ylityö = työtä, jota työntekijä tekee viikoittaisen lainmukaisen enimmäis-

tuntimäärän lisäksi viikossa. Eli tarkoitetaan niitä tunteja, jotka tehdään viikoittaisen

säännöllisen työajan lisäksi (40 tuntia) ja joista on vähennetty vuorokautiset ylityötunnit.

26

Viikoittaisen ja vuorokautisen ylityön erottaminen on tärkeää, koska niistä maksettava

korvaus on erisuuruinen. Päivittäisessä 2 ensimmäistä ylityötuntia 50 % korotus, mutta

viikkotasolla laskettaessa 50 % korotukseen lasketaan 8 ylityötuntia.

Ensisijaisesti ylityökorvaus maksetaan lain mukaan päivittäisestä ylityöstä, vasta toissi-

jaisesti viikoittaisesta ylityöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lauantaina tehtävä työ

on viikoittaista ylityötä, jos se tehdään normaalin 40 tunnin työviikon lisäksi.

(Soveltaen työaikalaki 22§.)

Työntekijä voi pitää ylityökorvauksen halutessaan palkallisena vapaana. Mikäli työnan-

taja ei suostu antamaan työntekijän esittämää ajanjaksoa vapaaksi, työntekijä voi vaatia

korvauksen rahana.

Lisä- ja ylityön laskeminen: työaikalainsäädännössä ajatellaan, että "normi" viikkotyö-

aika on 40 tuntia ja sen yli meneviä tunteja käsitellään ylitöinä. Eli lisätyötunteja kertyy

vain jos tekee alle 40 tunnin työviikkoa. Jos todellinen työtuntimäärä viikon ajanjaksolla

jää 40 tuntia pienemmäksi, lasketaan todellisten viikkotuntien ja 40 tunnin erotus lisä-

työksi. Esimerkki: Jos työntekijän säännöllinen työtuntimäärä on 37,5 tuntia viikossa ja

hän työskentelee joku viikko 42 tuntia, niin hänelle maksetaan lisätyökorvausta 2,5 tun-

nilta (40–37,5) ja ylityökorvausta 2 tunnilta. Lisätyökorvaus on useimmiten yksinkertai-

nen tuntipalkka, mutta joissakin työehtosopimuksissa (esim. Erto) on sovittu paremmin

ja korvausta maksetaan 50 %:lla korotettuna palkkana. Yli 40 viikkotunnin tehty työ on

ylityötä ja lasketaan ylityökorvaussääntöjen mukaisesti.

Tai että työntekijä voisi tehdä viikon (5 päivää) työt sisään 4 päivässä esim. tekemällä 8

tunnin sijasta 10 tunnin päiviä. Tällöin ei tulisi päivittäistä ylityötä, koska viikottainen

työaika täyttyy. Esim. rakennusalan TES:ssa ei puhuta päivittäisestä ylityöstä, mutta viik-

koylityöstä sanotaan sopimuksessa 13§:ssä, että viikoittaisesta ylityöstä maksetaan 8 en-

simmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.

Työaikalain 19§:n mukaan ylityötä saadaan teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden

ajanjakson aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa.

Säännöllisen työajan määräytyessä 6, 9, 10, 12 tai 13 §:ssä säädetyllä tavalla on vuoro-

kautisen säännöllisen työajan ylittävältä kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta maksettava

50 prosentilla ja seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisen säännöllisen

työajan ylittäviltä työtunneilta on maksettava 50 prosentilla korotettu palkka.

Työaikalain 25§:n mukaan jos työntekijän palkka määräytyy tuntia pidemmältä ajalta,

lasketaan tunnilta suoritettava palkka jakamalla sopimuksen mukainen palkka säännölli-

sen työajan mukaisella tuntimäärällä. Suorituspalkalla tehtävässä työssä tuntipalkka las-

ketaan jakamalla suorituspalkka työn suorittamiseen käytetyllä tuntimäärällä.

Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, ne on otettava huomioon tässä pykälässä tarkoi-

tettua palkkaa laskettaessa. Säännöllisen työajan ansioon ei lueta työntekijän työsuorituk-

sesta riippumatonta enintään kaksi kertaa vuodessa suoritettavaa voitto- tai muuta vastaa-

vaa palkkiota.

27

Lepoajat, lomat

Työaikalain 28§ säätää päivittäisestä lepoajasta seuraavasti: Jos vuorokautinen työaika

on kuutta tuntia pidempi eikä työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta

välttämätöntä, on hänelle annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kes-

tävä lepoaika, jonka aikana työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikaltaan. Työnantaja

ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta le-

poajasta. Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun eikä loppuun. Jos työ-

aika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, työntekijällä on halutessaan oikeus pitää enintään

puoli tuntia kestävä lepoaika kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.

Moottoriajoneuvon kuljettajalle on annettava jokaista 5 tunnin 30 minuutin pituista työ-

jaksoa kohti vähintään 30 minuutin pituinen tauko yhdessä tai kahdessa erässä.

29§ säätää vuorokausilevosta, jos mainitaan mm. että lepoa on oltava vähintään 11 tuntia.

Jos työn tarkoituksenmukainen järjestely edellyttää, työnantaja ja 10 §:ssä tarkoitettu

työntekijöiden edustaja voivat sopia tilapäisestä vuorokausilevon lyhentämisestä työnte-

kijän suostumuksella.

Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kes-

tävän keskeytymättömän vapaa-ajan, joka on mikäli mahdollista sijoitettava sunnuntain

yhteyteen. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuoro-

kauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.

Viikonlopputyö? Maatalousalan TES sanoo: Lauantai on yleensä viikon toinen vapaa-

päivä. Töissä, joita laatunsa vuoksi on tehtävä kaikkina arkipäivinä, voidaan lauantain

sijasta antaa vapaapäiväksi jokin muu saman viikon arkipäivä. Tällainen vapaapäivä on

pyrittävä sijoittamaan viikkolepopäivän yhteyteen.

Vuosilomaa kertyy 2,5 pv tehtyä 14 työpäivää/kk, kun työsuhde on jatkunut yli vuoden,

muutoin lomaa kertyy 2 pv/kk. Vuosilomaa ei voi vaihtaa rahaksi. Poikkeuksena tässä

ovat esim. harjoittelijat, joiden työsuhde on lyhyt. Harjoittelijoiden ja muiden lyhyiden

työsuhteiden (esim. marjanpoimijat) kertynyt loma voidaan maksaa lomakorvauksena.

Lomapäivä=Arkipäivä.

Käy läpi kohtaa Maatalous- ja Puutarha-alojen työehtosopimuksissa.

Ylityökorvauksen laskeminen

Ylityötunneista maksetaan aina korotettua palkkaa. Vuorokautisen säännöllisen työajan

ylittävältä kahdelta tunnilta tulee työaikalain mukaan maksaa 50 %:lla korotettu palkka

ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.

28

Säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettu

palkka.

Lisä- ja ylityökorvausten määrittelyssä laskentaperusteena on työntekijän tuntipalkka.

Tuntipalkka lasketaan siten, että sopimuksen mukainen palkka jaetaan säännölliseen työ-

hön käytetyllä tuntimäärällä. Palkkaukseen mahdollisesti sisältyvät luontaisedut (esim.

auto-, puhelin- ja asuntoetu) on myös otettava huomioon, ellei työehtosopimuksessa ole

toisin sovittu. Jos työntekijän työaika on 37,5 tuntia viikossa, voi tuntipalkan jakaja olla

enintään 160. Työehtosopimuksissa on yleensä kuitenkin sovittu paremmasta jakajasta,

jolloin se em. tapauksessa on yleensä enintään 158. Katso oman alasi työehtosopimus.

Jos työnantaja ilmoittaa, ettei ylityökorvauksia makseta, ylitöitä ei tarvitse tehdä.

Loma-ajan palkka, Lomaraha, Lomaltapaluuraha, Lomakorvaus

Työntekijä saa vuosilomansa ajalta säännönmukainen palkkansa. Palkkaan kuuluvat

luontoisedut on annettava vähentämättöminä. Palkan lisäksi työntekijälle maksetaan vuo-

silomarahaa, joka on yleensä 50 % loma-ajan palkasta.

Jos työntekijä ei ole ansainnut vuosilomaa (työntekijä, jolla on oikeus vapaaseen esim.

harjoittelija), hänelle maksetaan vuosilomakorvauksena työehtosopimuksessa sovitun

%:n mukaan maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta ylityökorvausten ko-

rotusosia. Huom! Prosenttikorvausta käytetään pääsääntöisesti osa-aikaisten lomapalkkaa

ja ns. vapaata ansaitsevien lomakorvausta laskettaessa. Vuosilomapalkka on 9 % taikka

työsuhteen jatkuttua lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä

vähintään vuoden 11,5 % lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajaltamaksetusta

tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuk-

sen mukaisesta ylityöstä maksettavaa korotusta. Vuosilomapalkan perusteena olevaan

palkkaan lisätään laskennallisesti työssäolon veroiselta poissaoloajalta saamatta jäänyt

palkka. Työehtosopimuksissa prosentista on voitu sopia toisin (esim. maaseutuelinkeino-

jen alalla 15,8 % työsuhde kestänyt yli vuoden tai 12,5 % työansiosta sellaiselle työnte-

kijälle, jonka työsuhde on jatkunut alle vuoden).

Lomaraha ei ole lakisääteinen asia, joten siitä pitää sopia erikseen. Katso loman kertymi-

nen työehtosopimuksesta. Maatalousalan TES:ssa on sovittu seuraavaa: Työntekijälle,

joka aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman pää-

tyttyä, suoritetaan lomaltapaluurahana (lomaraha) 50 % hänen vuosilomapalkastaan. Lo-

maltapaluuraha maksetaan kunkin lomajakson päätyttyä.

Lomakorvaus puolestaan on korvaus lomasta, jota ei voi pitää jostain syystä.

Palkan sivukulut

Sairausvakuutusmaksu (Sotu-maksu)

Jokainen, joka maksaa ennakkoperintälain mukaista palkkaa, on työnantajana velvollinen

maksamaan työnantajan sosiaaliturvamaksua sairausvakuutuslain mukaan Suomessa va-

kuutetuista työntekijöistä. Ei alle 16 -vuotiaasta, eikä 68 vuotta täyttäneestä.

Sotumaksua suoritetaan kuukauden aikana maksetuista eläkevakuutuksen alaisista pal-

koista. Maksu lasketaan paitsi rahapalkasta myös palkkana pidettävistä luontoiseduista.

29

Sotu-maksua maksetaan myös pelkän luontoisedun arvosta, jos rahapalkkaa ei makseta

lainkaan. Sotumaksu on maksettava riippumatta siitä, onko palkasta toimitettu ennakon-

pidätys. Kustannusten korvaukset jäävät sotu-maksun ulkopuolelle siltä osin kuin ne ovat

Verohallinnon päätöksen mukaan verottomia.

Tilitetään ennakonpidätysten yhteydessä veroviraston tilille viimeistään palkanmaksua

seuraavan kuukauden 12. päivänä.

Tarkista määrä vuosittain.

Työeläkevakuutusmaksu eli TyEl

TyEl kerryttää työntekijän eläketurvaa. Vakuutus on otettava viimeistään ensimmäistä

palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden aikana. Yksityinen työnantaja vakuuttaa

kaikki työntekijänsä työntekijäin eläkelain eli TyEL:n mukaan. Työnantajan on järjestet-

tävä työntekijöidensä työeläketurva kuukauden kuluessa ensimmäisestä palkanmaksusta.

TyEL:in mukaan vakuutetaan, kun työ tehdään työsuhteessa. Yrittäjän työ vakuutetaan

YEL:n ja maatalousyrittäjän MyEL:n mukaan. Vakuuttaminen alkaa työntekijän 18:tta

syntymäpäivää seuraavan kalenterikuukauden alusta ja päättyy sen kuukauden loppuun,

jolloin työntekijä täyttää 68 vuotta. Työntekijän tai työnantajan kansalaisuudella ei ole

merkitystä. Suomessa tehty työ vakuutetaan pääsääntöisesti Suomessa.

TyEL vakuutussopimus on tehtävä työnantajan valitseman eläkevakuutusyhtiön kanssa,

kun palveluksessa on vakituisia työntekijöitä tai kun maksetut palkat ylittävät vuosittain

vahvistettavan euromäärän kuuden kuukauden aikana. Työnantajan on ilmoitettava työn-

tekijöilleen, missä eläkeyhtiössä työeläketurva on järjestetty.

Sekä eläkkeet että vakuutusmaksut perustuvat työnantajan ilmoittamiin työntekijöiden

ansiotietoihin. Työntekijöiden tiedot voi ilmoittaa eläkevakuutusyhtiöön kahdella tavalla

joko vuosi-ilmoituksella tai kuukausittain. TyEl-maksut voi yrittäjä suorittaa kuukausit-

tain (jos palkat hyvin vähäisiä) tai vuosi-ilmoituksella.

Tapaturmavakuutus

Tapaturmavakuutuslain (608/48) 8 §:n mukaan työnantajan on otettava työntekijöilleen

tapaturmavakuutus. Lakisääteinen tapaturmavakuutus korvaa työntekijän työssä aiheutu-

neet tapaturmat sekä eräät erikseen määritellyt vammat ja ammattitaudit. Työnantaja

maksaa tapaturmavakuutusmaksut. Tapaturmavakuutusyhtiö perii ryhmähenkivakuutuk-

sen maksun lakisääteisen tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä. Vakuutus otetaan va-

kuutuskaudeksi, joka on yleensä kalenterivuosi. Vakuutussopimus voidaan tehdä myös

määrättyä, kestoltaan rajallisesti rajoitettua työtä tai työkohdetta varten.

Jos työnantaja on teettänyt vuoden aikana yhteensä vain alle 12 työpäivää, hän on tapa-

turmavakuutusvelvollisuudesta vapautettu.

Tapaturmavakuutusmaksun suuruus vaihtelee työn vaarallisuuden ja toimialan mukaan

0,3 - 8 % välillä.

Vakuuttamisvelvollisuus koskee kaikkia työsuhteessa olevia työntekijöitä työntekijän

palkasta tai iästä riippumatta. Myöskään työsuhteen kestolla ei ole merkitystä. Pääasial-

lisen toimeentulonsa yrittäjätyöstä saavat yrittäjät eivät ole velvollisia ottamaan itselleen

30

lakisääteistä tapaturmavakuutusta, mutta voivat ottaa itselleen vapaaehtoisena samansi-

sältöisen vakuutuksen. Lisäksi yhtiömuotoisissa yrityksissä saattavat myös yrityksen

omistajaosakkaat olla pakollisesti vakuutettavia.

Työttömyysvakuutusmaksu ja Ryhmähenkivakuutusmaksu

Työttömyysvakuutusrahasto perii työttömyysvakuutusmaksun Tapaturmavakuutusmak-

sun yhteydessä. Työnantaja pidättää työntekijän työttömyysvakuutusmaksun palkanmak-

sun yhteydessä. Maksua ei peritä alle 17-vuotiaista eikä yli 64-vuotiaista työntekijöistä.

Työttömyysvakuutusmaksujen maksaminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus.

Työnantaja pidättää palkansaajan osuuden työttömyysvakuutusmaksusta jokaisen pal-

kanmaksun yhteydessä. Työnantajana vastaat sekä palkansaajan että työnantajan maksun

suorittamisesta Työttömyysvakuutusrahastolle eli TVR:lle.

Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työnantajan palkkasumman mu-

kaan. Jos työnantajan kalenterivuonna maksamat palkat ylittävät vuosittain muuttuvan

palkkasummarajan, työnantaja maksaa rajan ylittävältä osalta korkeampaa työnantaja-

maksua. Palkkasummarajaan ei lasketa mukaan osaomistajien palkkaa.

Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun suuruus riippuu siitä, onko henkilö työntekijä

vai yrityksen osaomistaja.

Työttömyysvakuutusmaksut määräytyvät palkansaajille maksettujen palkkojen mukaan.

Maksuvelvollisuus jakautuu sekä työnantajalle että työntekijälle. Työnantaja suorittaa

kummankin osuuden Työttömyysvakuutusrahastolle eli TVR:lle maksuprosenttien mu-

kaan. TVR lähettää työnantajalle maksulomakkeet maksujen suorittamista varten.

Ilmoita toteutuneet palkat Työttömyysvakuutusrahastoon vakuutusvuoden päättymisen

jälkeen.

Ilmoittaminen

31

Työnantajan tekemä ennakonpidätys työntekijälle maksettavasta palkasta

Tuloverolain (TVL) mukaan veronalaista tuloa on verovelvollisen rahana tai rahanarvoi-

sena etuutena saamat tulot, ellei niitä ole TVL:ssä erikseen säädetty verovapaaksi. Tulot

jaetaan lisäksi veronalaisiin ansio- ja pääomatuloihin. Tuloista määräytyvät verot kerä-

tään verovelvollisilta ennakkoperinnällä. Ennakkoperinnän tarkoituksena on kerätä vero-

velvollisilta verot ja maksut jo verovuoden aikana. Tavoitteena on, että ennakkoon vero-

vuoden aikana veronsaajille suoritettu määrä vastaisi mahdollisimman hyvin verovelvol-

listen lopullista verotusta. Ennakkoperinnän muodot ovat ennakonpidätys (työntekijälle)

ja ennakonkanto (yrittäjälle). Yrittäjä maksaa yrityksen tuloveron ennakonkannon kautta.

Ennakonpidätysjärjestelmän piiriin kuuluvat palkka, eläketulot, erilaiset sosiaaliset tuet

ja avustukset sekä vakuutuslaitosten maksamat veronalaiset suoritukset. Ennakonpidätys

on toimitettava myös muulle kuin palkansaajalle maksetusta työkorvauksesta, jos kor-

vauksen saaja ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. Ennakonpidätyksen toimittaa ve-

rovelvollisen puolesta suorituksen maksaja. Ennakonpidätys on ensisijainen ennakkope-

rinnän muoto. Kotitalouksille on säädetty eräitä erivapauksia pidätysvelvollisuudesta ja

työnantajan sosiaaliturvamaksun suorittamisesta.

Ennakonkannossa verovelvollinen maksaa verovuoden aikana veronsa ennalta määrätty-

jen eräpäivien mukaan. Ennakonkannon alaisia tuloja ovat mm. vuokratulo, maatalouden

tulo ja elinkeinotulo.

Ennakkoperintälaissa käsitteet työnantaja ja palkansaaja on korvattu käsitteillä suorituk-

sen maksaja ja saaja.

Ennakonpidätyksen on velvollinen toimittamaan jokainen, joka maksaa toiselle suori-

tusta, ellei tulo ole verovapaa. Todetakseen ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuu-

den suorituksen maksajan on selvitettävä: 1) onko maksettava tulo veronalaista, 2)onko

tulo ennakonkannon alaista, 3)onko suorituksen saaja ennakkoperintärekisterissä. Jos tu-

loa ei ole rajattu ennakonpidätysvelvollisuuden ulkopuolelle ja saaja ei ole ennakkope-

rintärekisterissä, maksajan on toimitettava ennakonpidätys.

Ennakonpidätysvelvollisuus koskee yleensä kaikkia Suomessa olevan työnantajan lukuun

tehdystä työstä maksettuja palkkoja. Kotitalous, joka toimii työnantajana, ei tarvitse toi-

mittaa ennakonpidätystä eikä maksaa työnantajan sotu-maksua silloin, kun sen maksama

palkka samalle työntekijälle on enintään 1500 € kalenterivuodessa.

Työntekijältä palkasta perittävät maksut

Työnantaja perii työntekijältään tämän palkasta seuraavat maksut: Veron ennakonpidä-

tys, Työntekijän osuuden eläkemaksusta eli TyEl:in, sekä työttömyysvakuutusmaksun.

Työntekijän maksuprosentin suuruus riippuu hänen iästään. Työntekijän osuus TYEL-

maksusta on matalampi alle 53-vuotiailta ja korotettua maksua ryhdytään perimään 53

vuotta täyttäneeltä, syntymäpäivää seuraavan kuukauden alusta. Työnantaja pidättää

työntekijän osuuden palkasta ja tilittää sen vakuutusyhtiölle työntekijän puolesta.

32

Työntekijälle palkasta pidätetty ja maksettu eläkevakuutusmaksu on työntekijälle tulove-

rotuksessa vähennyskelpoinen meno. Saadakseen verovähennyksen työnantajan on eri-

teltävä maksu palkansaajakohtaisesti palkkakirjanpidossa ja ilmoitettava maksun määrä

vuosi-ilmoituksella ja palkansaajalle annettavalla maksutositteella.

Työttömyysvakuutusmaksu pidätetään työ- ja virkasuhteessa tai muussa palvelussuh-

teessa olevilta henkilöiltä, joita koskee työnantajan järjestämä pakollinen tapaturmasuoja.

Ky:n ja ay:n vastuunalaisen yhtiömiehen palkasta maksua ei peritä. Maksun periminen

perustuu lakiin, jonka mukaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on pysyvä. Työn-

antaja ei tilitä erikseen työntekijöiden osuutta, vaan se peritään heiltä samassa yhteydessä

kuin työnantajan työttömyysvakuutusmaksu.

Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on palkansaajan tuloverotuksessa vähennyskel-

poinen. Vähennystä varten työnantaja merkitsee perimänsä maksun vuosi-ilmoitukseen

ja palkansaajalle antamaansa tositteeseen samalla tavalla kuin työeläkevakuutusmaksun.

Työnantajan tilitys- ja ilmoitusmenettely

Yritys on säännöllisesti palkkoja maksava työnantaja, jos se maksaa vakituisesti palkkaa

kahdelle tai useammalle palkansaajalle. Yrityksen on ilmoittauduttava säännöllisesti

palkkaa maksavaksi työnantajaksi myös silloin, kun se maksaa palkkaa samanaikaisesti

vähintään 6 palkansaajalle, vaikka heidän työsuhteensa ovat tilapäisiä ja tarkoitettu lyhyt-

aikaisiksi. Säännöllisesti palkkoja maksava työnantaja ilmoittautuu verohallinnon rekis-

teriin ytj-tietojärjestelmän kautta.

Jos yrityksellä on palveluksessaan vain 1 vakituinen tai 1-5 työntekijää, joiden työsuhde

ei kestä koko kalenterivuotta, yritys on ns. satunnaisesti palkkoja maksava työnantaja.

Säännöllisesti tai satunnaisesti palkkoja maksavien työnantajien ilmoitusmenettelyt poik-

keavat hieman toisistaan.

Yrittäjä, palkatessaan työntekijän, joutuu tekemään seuraavat ilmoitukset:

Kausiveroilmoitus kuukausittain, jossa selvitetään työnantajasuoritukset verottajalle.

Työnantajasuorituksia verottajalle ovat työntekijöiden palkan ennakonpidätykset sekä

työnantajan sairausvakuutusmaksu. Kausiveroilmoitus tehdään kohdassa Veroilmoitus

oma-aloitteisista veroista Tämän voit tehdä verkossa Omavero-palvelussa (vero.fi)

33

Kausiveroilmoitus annetaan kohdekausittain. Kohdekausi on pääsääntöisesti kuukausi.

Sähköisessä muodossa annetun kausiveroilmoituksen määräpäivä työnantajasuorituksista

on palkkojen maksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden 12. päivä.

Vuosi-ilmoitus verottajalle

Työnantajan on annettava Verohallinnolle kuukausi-ilmoituksen lisäksi vuosittain ilmoi-

tus maksamistaan palkoista ja muista suorituksista. Nämä tiedot annetaan vuosi-ilmoituk-

sella. Verohallinto saa vuosi-ilmoituksista laajasti tietoja henkilöasiakkaiden verotukseen

vaikuttavista tuloista, vähennyksistä ja varallisuudesta. Esimerkiksi esitäytetyn veroil-

moituksen palkkatiedot perustuvat työnantajien antamiin vuosi-ilmoitustietoihin.

Vuosi-ilmoitus on annettava kerran vuodessa, yleensä suorituksen maksuvuotta seuraa-

van tammikuun loppuun mennessä. Sillä ei ole merkitystä, miltä ajalta palkkaa tai muuta

suoritusta on maksettu. Esimerkiksi 3.1.2017 maksettu palkka merkitään vuoden 2017

vuosi-ilmoitukseen, vaikka työ olisikin tehty vuonna 2016.

34

Tämä lomake on helpointa täyttää verkossa.

Huomaa, että pientyönantaja ei useinkaan tarjoa luontaisetuja, joten lomake on helppo

täyttää.

TyEl-ilmoitus eläkevakuutusyhtiölle

Kannattaa tehdä kuukausittain. Näin toimit kuukausi-ilmoittajana:

Teet palkkatiedoista ilmoituksen joko palkanlaskentaohjelmiston TyEL-kuukausi-ilmoi-

tustiedostona tai verkkolomakkeella. Lähetät tiedot työsuhde- ja palkkatiedoista heti pal-

kanlaskennan jälkeen tai viimeistään seuraavan kuukauden 20. päivä mennessä. TyEL-

maksun eräpäivä on palkanmaksua seuraavan kuukauden 20. päivä mennessä. Esim.ilma-

rinen.fi tai etera.fi.

Tapaturmavakuutusmaksu

Työnantajan otettava tapaturmavakuutus työntekijöilleen ennen vakuutettavan työn alka-

mista. Vakuutusta ei voi ottaa taannehtivasti. Työnantajan otettava vakuutus, jos työan-

tajan maksamaksi sovitut palkat ylittävät kalenterivuodessa 1 200 euroa. Raja on työan-

tajakohtainen, joten kaikki työnantajan saman kalenterivuoden aikana maksamat palkat

lasketaan yhteen. Työtapaturmavakuutukseen liitetään työehtosopimusten edellyttämä

työntekijäin ryhmähenkivakuutus. Vakuutusmaksun perusteena on työantajan ilmoitta-

mat palkkatiedot. Työantaja ilmoittaa vakuutuskauden aikana maksetut palkat eriteltyinä

työnlaaduittain tammikuun loppuun mennessä.

35

Palkkasummailmoitus Työttömyysvakuutuksesta

Kun vakuutusvuosi eli kalenterivuosi on päättynyt, tee palkkasummailmoitus TVR:lle.

Tee ilmoitus viimeistään seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä. Ilmoita palk-

kasummailmoituksella vuoden aikana maksetut palkat. Ilmoita vain maksuvelvollisuuden

piirissä olevat palkat. Jos olet arvioinut ennakkopalkkasumman pienemmäksi kuin toteu-

tuneet palkat, TVR lähettää lopullisen päätöksen mukana tasausmaksun. Jos arvioimasi

ennakkopalkkasumma on suurempi, kuin toteutuneet palkat, palauttaa TVR ylimääräiset

maksut.

36

Ryhmähenkivakuutusmaksu

Työntekijöiden ryhmähenkivakuutuksen ovat velvolliset ottamaan ne työnantajat, joiden

toimialaa koskevassa yleissitovassa työehtosopimuksessa on tästä määräys. Tapaturma-

vakuutusyhtiö perii ryhmähenkivakuutusmaksun tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä.

Vakuutusmaksu vaihtelee vakuutusyhtiöittäin.

Oletko tilapäinen vai sopimustyönantaja?

Olet tilapäinen työnantaja, jos palveluksessa on vain satunnaisissa tai määräaikaisissa

työsuhteissa olevia työntekijöitä ja työntekijöille yhteensä maksettavien palkkojen määrä

on puolessa vuodessa alle 8 334 €. Jos taas työllistät säännöllisesti tai maksat palkkoja

vähintään 8 334 € (vuonna 2017) puolen vuoden aikana, sinun tulee tehdä TyEL-hake-

mus. Täytettyäsi TyEL-hakemuksen sinulle syntyy vakuutussopimus ja saat vakuutus-

yhtiöltä vakuutuskirjan, jossa näkyy vakuutusnumero.

Sopimustyönantajana voit valita, ilmoitatko palkkatiedot vakuutusmaksuineen kuukau-

sittain vai vuosi-ilmoituksella. Vakuutussopimuksen voi tehdä, vaikka ehdot eivät täyt-

tyisikään.

37

Työntekijälle mahdollisesti annettavista luontoiseduista ja niiden laskemisesta (liit-

tyy palkkaan)

Asuntoetu

Työntekijä käyttää työsuhteensa ajan yrityksen omistamaa tai vuokraamaa asuntoa. Asun-

toetu lasketaan perusarvosta ja laskettavasta arvosta neliömetriä kohti. Jos asunto on ra-

kennettu ennen vuotta 1961, 150 m2:ä ylittävästä osasta huomioidaan vain puolet (näin

laskelmissa on huomioitu hukkaneliöt). Asuntoetu sisältää yleensä myös vesi-ja lammi-

tysmaksut. Jos työnantaja perii vuokraa työntekijältään käyttämästään asunnosta, huomi-

oidaan se asuntoedun arvoon vähentävästi.

Autoetu

Autoeduksi nähdään työntekijän käyttäessä työnantajan henkilö- tai pakettiautoa yksityis-

ajoihinsa. Vapaassa autoedussa työnantaja kustantaa kaikki auton kulut kun taas auton

käyttöedussa työntekijä maksaa muun muassa käytöstä aiheutuneet polttoainekulut.

Autoetu koostuu perusarvosta (prosenttiosuus) ja käyttökustannuksista (euromäärä). Pe-

rusarvo lasketaan uushankintahinnasta, joka perustuu käyttöönottokuukauden automallin

yleiseen suositushintaan jonka automallin maahantuoja tai tukkukaupan ilmoittaa. Auton

hinnasta vähennetään kuitenkin 3 400 € ennen perusarvon laskemista.

Auton käyttökustannukset voidaan nähdä joko kuukausittaisena tai yksityisajojen mää-

rään kohdistuvana kilometrikohtaisena arvona. Kuukausikohtainen arvo on laskettu 1

500 km:n kuukausikohtaisella ajomäärällä, eli 18 000 km/'vuosi. Kilometrikohtaisessa

arvossa edun arvo perustuu siihen kilometrimäärään, joka on kerääntynyt yksityis-

ajoista. Tässä tapauksessa on hyvä pitää ajopäiväkirjaa ajetuista kilometreistä

Pohdittavaksi

Mitä työsopimuksessa tulee vähintään sopia?

Miksi työsuhteen alkuun kannattaa sopia koeaika? Mitä se tarkoittaa työnantajalle käy-

tännössä?

Millä perusteilla työnantajana voit irtisanoa työsopimuksen? Mitä sinun pitää huomi-

oida? Irtisanomisaika? Entä työntekijä, kuinka pitkä on irtisanoutumisaika?

Paljonko on maatalousalan työntekijän säännöllinen työaika päivässä? Viikossa?

Miten määritellään tauot? Entä vuosiloma?

Selvitä ylityön teettämisen ja sen korvaamisen periaatteet. Paljonko ylityötä työnantaja

voi teetättää, jos työntekijä on siihen valmis?

Miksi MYEL on maatalousyrittäjälle tärkeä. Kerro myös MYEL-maksun määräytymis-

perusteet. Katso tietoa aiheesta osoitteessa www.mela.fi

Pohdittavaksi seuraava kokonaisuus: Kevät on koittanut ja olet palkkamassa kesäksi

nuoren työntekijän ajalle 1.5.–30.9.

38

Täytä työsopimus, joka on liitteenä kurssissa. Kyseessä on määräaikainen työsopimus.

Henkilö, jonka palkkaat, on Matti Mainio, kesän ajan maataloustyöntekijä. Matti on

täysi-ikäinen, juuri maatalousalan perustutkinnon suorittanut henkilö vailla alan työko-

kemusta (valmistui keväällä kuluvaa vuotta). Palkka maksetaan tuntien mukaan eli ky-

seessä on tuntipalkkainen työntekijä ja palkka maksetaan 2 x kuukaudessa (2 viikon jak-

soissa) kuukauden 1. ja kuukauden 15. päivä. Pohdi työehtosopimuksesta tilanteeseen

sopiva koeaika. Matille kuuluvat kaikki päivittäiset maatilan työt pellolla ja tarpeen mu-

kaan myös navetassa.

Laske, paljonko on työntekijän keskimääräinen kuukausipalkka kyseisellä tuntiansiolla,

jos keskimääräinen kuukausituntimäärä on 160 tuntia. Saatko kyseisellä palkalla työnte-

kijän töihin? Motivoiko palkka työntekijää? Miten voisit motivoida/palkita hyvää työn-

tekijää? Mitä sivukuluja palkasta aiheutuu?

Tee Matti Mainion viimeisen työkuukauden eli syyskuun ajalta palkkalaskelma. Työ-

päiviä syyskuussa on 22 päivää. Pohdi loman kertyminen ja lomakorvauksen maksami-

nen (annatko kertyneen loman vapaana vaiko rahallisena lomakorvauksena). Kuinka

paljon työntekijän palkkaus maksaa syyskuussa yrittäjälle sivukuluineen ja lomakor-

vaukset huomioiden. Työntekijälle ei ole luontaisetuja (ei puhelin-, auto- eikä asun-

toetua). Paljonko työntekijälle jää kulujen jälkeen palkasta käteen, jos työntekijän

vero- % on 18? Käytä apunasi esim. Excel-palkkalaskentataulukkoa, jonka näet tämän

kurssin liitteenä tai vapaasti jokin käytössäsi oleva jokin muu palkkalaskentajärjestelmä

tulosteineen.

39

5. JOHDATUS MAATALOUSTUKIEN PERUSTEISIIN

Teksti tukihakuopasta sekä www.mavi.fi ja

http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/maatalous/tuet/ mukaillen:

Suomen maataloustukijärjestelmä on osa Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiik-

kaa (CAP = Common Agriculture Policy). Suomessa yhteistä maatalouspolitiikkaa kut-

sutaan YMP:ksi.

Maataloustuki tarkoittaa rahallista avustusta, joka maksetaan maanviljelijälle tuotannon

kannattavuuden parantamiseksi maatiloilla. Tuen tarkoituksena on mahdollistaa maan-

viljelyn jatkuvuus olosuhteissa, missä vaihteleviin maailmanmarkkinahintoihin nähden

tarvitaan investointien vuoksi vakaa maatalouden rahoitus sekä elintarvikkeiden saata-

vuuden turvaaminen.

Useimpien tukien maksamisen ehtona mainitaan, että viljelijä mainitun tukiehtojen li-

säksi joutuu noudattamaan ns. täydentäviä ehtoja. Täydentävät ehdot tähtäävät siihen,

että pellot säilyvät hyvässä viljelykunnossa, pysyvät laitumet säilyvät avoimina, ravin-

nepäästöjä vesistöihin vältetään ja luonnon monimuotoisuutta pidetään yllä. Ne sisältä-

vät myös useita kansanterveyteen sekä eläinten ja kasvien terveyteen liittyviä vaatimuk-

sia. Täydentäviä ehtoja tulee noudattaa koko kalenterivuoden ajan.

40

Maatila

Maatilalla tarkoitetaan viljelijän johtamaa yhden tai useamman kiinteistön tai kiinteistön

osan tai tuotantorakennuksen ja sen maapohjan muodostamaa, maatalouden harjoittami-

seen käytettävää toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäistä tuotantoyksikköä, jota halli-

taan yhtenä kokonaisuutena omistuksen tai vuokrauksen perusteella.

MAATALOUSMAA

Maatalousmaata ovat tukiehtojen mukaan:

Pelto, pysyvä laidun, pysyvä nurmi, pysyvä kasvi, kasvihuoneala, hoidettu viljelemätön

pelto eli kesanto sekä tilapäisesti viljelemätön ala. Maatalousmaan hoidosta säädetään

täydentävien ehtojen asetuksella.

Maatalousmaa on viljelykelpoinen. Viljelykelpoisuudella tarkoitetaan, että peruskun-

nostustoimenpiteitä, kuten kalkitus tai ojitus, ei tarvitse lohkolla enää tehdä. Lohkolla

olisi pystyttävä tuottamaan tavanomainen sato.

41

Peruslohko ja kasvulohko, piennar, eläinyksiköt

Peruslohkolla tarkoitetaan viljelijän viljelemää ja hänen omistuksessaan tai hallinnas-

saan olevaa yhtenäistä viljelyaluetta, jota rajoittaa esimerkiksi raja, vesistö, reunaoja, tie

tai metsä. Peruslohkon pinta-ala on pysyvä. Hallinto antaa peruslohkolle tunnuksen, jota

ei saa muuttaa.

Kasvulohkolla tarkoitetaan yhteen peruslohkoon kuuluvaa yhtenäistä aluetta, jossa vilje-

lijä kasvattaa yhtä kasvilajia. Yhdellä peruslohkolla voi olla yksi tai useampia kasvuloh-

koja. Kasvulohko voi kuulua vain yhteen peruslohkoon. Kasvulohkojen rajat ja samalla

niiden pinta-alat voivat vaihdella peruslohkon sisällä vuosittain. Kasvulohkon pinta-ala

voi siis vaihdella vuosittain esim. viljelykierrosta riippuen. Kasvulohko tunnus merki-

tään kirjaimin A, B, C jne. Pienin pinta-alatukiin hyväksyttävä perus- ja kasvulohko on

kooltaan vähintään 0,05 ha.

Peruslohko 1

42

Pientareet

Tukihakuoppaan määritelmä: Valtaojien varsilla sijaitseville peltolohkoille on jätettävä

vähintään yhden (1) metrin levyinen monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämä pien-

nar valtaojan varteen. Piennar saa olla enintään keskimäärin kolme (3) metriä leveä.

Piennarta ei tarvitse niittää. Se on kuitenkin aina niitettävä, jos se uhkaa vesakoitua.

Valtaojaa suurempien vesiuomien ja vesialueiden varsilla oleville peltolohkoille on pe-

rustettava vesiuoman varrelle vähintään keskimäärin kolme (3) metriä leveä monivuoti-

sen nurmi- heinä ja niittykasvillisuuden peittämä suojakaista. Suojakaistan leveys saa

olla enintään keskimäärin kymmenen (10) metriä leveä. Suojakaista on suositeltavaa

niittää kerran kasvukauden aikana. Suojakaista on kuitenkin aina niitettävä, jos se uhkaa

vesakoitua. Vesistöjen ja valtaojien varsilla oleville peltolohkoille on jätettävä vähin-

tään 60 senttimetrin levyinen, muokkaamaton piennar, jolle ei levitetä lannoitteita eikä

kasvinsuojeluaineita.

Eläinyksikkö

Eläinyksikkö tarkoittaa eläinten vertailulukua, jonka perusvertailulukuna on lypsylehmä

(tai emolehmä, yli 24 kk vanha sonni tai emolehmähieho). Muita tukikelpoisia eläimiä

verrataan lehmään.

Nautojen, uuhien, kuttujen ja hevosten kansallisia kotieläintukia laskettaessa käytetään

koko Suomessa eläinyksikkökertoimia. Tukeen oikeuttava eläinyksikkömäärä saadaan

kertomalla eläinryhmän eläinmäärä (kpl) taulukossa mainituilla ey-kertoimilla.

Kotieläintila, kasvinviljelytila, puutarhatila (määritteitä Luonnonhaittakorvauksessa).

43

Kotieläintila on maatila, jossa on eläimiä. Kotieläintilan määritelmänä on eläintiheys

peltohehtaaria kohden.

LFA säännöissä sanottiin, että eläintiheyden tulee olla vähintään 0,4 eläinyksikköä

LFA-tukikelpoista hehtaaria kohti TAI tilalla on oltava vähintään 10 eläinyksikköä koti-

eläinten koko laskentajakson ajan ja eläintiheys on oltava vähintään 0,2 eläinyksikköä

LFA-tukikelpoista hehtaaria kohti.

Kasvinviljelytila

Ei kotieläintila eikä puutarhatila. Vähintään 5 ha peltoa. Aktiiviviljelijä.

Puutarhatilalla tarkoitetaan maatilaa, jolla viljellään vuosittain puutarhakasveja vähin-

tään 1 hehtaarin peltoalalla.

Puutarhakasveja: (https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070366)

Puutarhakasvien ryhmään 1 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan koristekasveja,

vihanneksia, siemenmausteita, mauste- ja lääkekasveja. Koristekasveilla tarkoitetaan

tässä yksi- ja monivuotisia avomaalla leikko- ja kuivakukiksi viljeltyjä koristekasveja.

Vihanneksiin luetaan myös muun muassa tilli, persilja ja piparjuuri sekä monivuotiset

vihannekset kuten maa-artisokka, raparperi ja parsa. Mauste- tai lääkekasveihin voidaan

lukea muun muassa basilika, etelänarnikki, helokki, iisoppi, kamomillasaunio, kangas-

ajuruoho, kehäkukka, keltakatkero, kesäkynteli, kissanminttu, koiruoho, korianteri, kul-

tapiisku, liperi, maraljuuri, maurinmalva, maustekirveli, maustemeirami, mintut, mäki-

kuisma, särmäkuisma, mäkimeirami, niittyhumala, nokkonen, ei kuitenkaan kuitunok-

konen, punahattu, purasruoho, rakuuna, ratamot, reunuspäivänkakkara, rohtoraunioyrtti,

rohtosormustinkukka, rohtovirmajuuri, ryytisalvia, saksankirveli, siankärsämö, sitruuna-

melissa, takiaiset, timjami, tuoksuampiaisyrtti, ukontulikukka, rohtotulikukka, unikko,

öljyunikko, villasormustinkukka, väinönputki, yrtti-iiso ja lääkepaju. Lääkepajun vilje-

lystä edellytetään sopimusta lääketehtaan kanssa.

Puutarhakasvien ryhmään 2 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan marja- ja hedel-

mäkasveja sekä taimitarhakasveja. Hedelmä- ja marjakasveihin luetaan muun muassa

omena, luumu, kriikuna, kirsikka, päärynä, makea pihlajanmarja, mansikka, mustahe-

rukka, punaherukka, valkoherukka, viherherukka, karviainen, vadelma, mesivadelma,

mustavatukka, mesimarja ja jalomaarain, tyrni, pensasmustikka, marja-aronia, ruusu

ruusunmarjojen tuotantoon, ruusukvitteni, tuomipihlaja, puolukka, karpalo ja lakka. Tai-

mitarhakasveilla tarkoitetaan monivuotisten koristekasvien eli perennoiden, pensaiden

ja puiden sekä marja- ja hedelmäkasvien taimituotantoa, johon luetaan myös katu- tai

puistopuuviljelykset. Taimitarhakasveihin luetaan myös pellolla kasvatettavat monivuo-

tiset puut ja pensaat, joista korjataan ammattimaisesti vuosittain leikkohavuja tai leikko-

vihreää. Taimitarhaviljelyalaan kuuluu myös pistokkaiden ja astiataimien tuotanto kas-

vulohkoilla katteiden alla, esimerkiksi kevyissä muovihuoneissa.

Uusi tukijärjestelmä vuodesta 2015 alkaen

AKTIIVIVILJELJÄ

44

Viljelijätuet kohdennetaan tuenhakijoille, joiden maataloustoiminta ei ole hyvin vä-

häistä. Tähän liittyen on luotu aktiiviviljelijä-käsite. Aktiiviviljelijöiden ulkopuolelle

halutaan rajata ne, joiden liiketoiminnan tarkoituksena ei ole ollut lainkaan tai on vain

hyvin vähäisessä määrin ollut maataloustoiminnan harjoittaminen. Aktiiviviljelijän vaa-

timusten täyttämistä edellytetään suoria tukia, luonnonhaittakorvausta, luonnonmukai-

sen tuotannon korvausta, eläinten hyvinvointikorvausta sekä pääsääntöisesti myös ym-

päristökorvauksia hakevilta.

Osa-aikaviljelijöitä ei haluta rajata ulos aktiiviviljelijöiden joukosta. Osa-aikaviljelijät,

jotka ovat saaneet alle 2 000 euroa suoria tukia edellisenä vuotena, ovat aktiiviviljeli-

jöitä.

Et ole Aktiiviviljelijä, jos sinulla on osakkuus seuraavissa: lentoasema, rautatieyhtiö,

vesiyhtiö, kiinteistöyhtiö, pysyvä urheilukenttä tai vapaa-ajan alue. Näistä muodostetaan

ns. (negatiivi)kieltolista. Kieltolistalle joutuu, jos tuenhakija hallinnoi jotain näistä

edellä mainituista. Kiinteistöyhtiöllä tarkoitetaan isännöintitoimistoja, perustajaurakoit-

sijoita ja kiinteistövälittäjiä. Majoituspalveluiden tarjoamista tilalla ei pidetä kiinteistö-

yhtiötoimintana.

HAKIJAN TUKIKELPOISUUS

Rriittää, että hakija on 18-vuotias. EU:n kokonaan rahoittamissa tuissa ei tätä alaikära-

jaa ole.

Viljelijälle maksettavia tukia ovat:

EU:n suorat tuet: Perustuki, Peltokasvipalkkio, Viherryttäminen, Nuoren viljelijän tuki,

Eläinpalkkiot.

EU:n osarahoitteiset tuet: Luonnonhaittakorvaus (LHA), Ympäristökorvaus, Ympäristö-

sopimukset, Eläinten hyvinvoinnin korvaus, Luomu.

Kansalliset tuet: Kansalliset peltotuet, Kansalliset kotieläintuet.

Viljelijä sitoutuu Täydentävien ehtojen noudattamiseen kaikissa tukimuodoissa:

Viljelijän on pyrittävä korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottamiseen.

2015

45

EU:N SUORAT PELTOTUET Perustuki

Perustuen aiempi nimitys oli tilatuki. Perustuki on EU:n maksamaan suoraa tukea pelto-

hehtaarilta. Pellon perustukea saa, jos pellolla on tukioikeus. Ilman tukioikeutta pelto ei

voi saada tukea. Tukioikeudet on jaettu 2006. Ennen kuin viljelijä voi päästä osaksi pe-

rustukijärjestelmää, hänen on täytettävä aktiiviviljelijän määritelmä. Aktiiviviljelijöitä

ovat pääsääntöisesti ne viljelijät, jotka jättävät tukihakemuksen.

Saadakseen tuen on oltava aktiiviviljelijä. Ei ikärajaa. Perustukea saava noudattaa kai-

kella maatalousmaalla täydentäviä ehtoja.

Perustuessa tukikelpoista alaa on kaikki maatalousmaa eli pelto, pysyvä nurmi / pysyvä

laidun sekä pysyvät kasvit.

Eli käytännössä lähes kaikki viralliset maatalouskasvit ovat perustuen piirissä. Edellyt-

tää tietenkin, että sinulla on perustukioikeus peltoosi. Perustukea maksetaan kaikista

maatalousmaan kasvulohkoista, joiden koko on vähintään 0,05 ha ja joilla on tukikel-

poista kasvustoa tai muuta tukeen oikeuttavaa käyttömuotoa. Hakuoppaan liitteessä B

on lueteltu kaikki käytössä olevat kasvikoodit. Perustukea ei makseta tilapäisesti viljele-

mättömälle alalle, kasvihuonealalle (joka on pysyvillä kasveilla), eikä 20-vuotisille eri-

tyisympäristötukisopimusaloille.

Voit siirtää tukioikeuksia joko pysyvästi tai määräajaksi. Ilmoita tukioikeuksien siirros-

ta lomakkeella 103B ja liitteellä 103A.

VIHERRYTTÄMISTUKI

Muista: Tukialueita ovat AB ja C-alueet. Viherryttämistukea maksetaan maatilan tuki-

kelpoiselle maatalousmaalle enintään viljeljän hallinnassa olevia tukioikeuksia vastaa-

valle alalle.Myös viherryttämistuen vaatimuksista vapautetuille tiloille maksetaan viher-

ryttämistukia (katso tarkemmin alempaa). Viherryttämistuella tuetaan ilmaston ja ympä-

ristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä. Sen avulla monipuolistetaan viljelyä, säi-

lytetään pysyviä nurmia ja lisätään maatilojen ekologisia aloja. Tuessa kohteena ovat il-

maston ja ympäristön kannalta suotuisat maatalouskäytännöt:

a) viljelyn monipuolistaminen

b) pysyvän nurmen säilyttäminen

c) ekologinen ala.

Tukihakuopas sanoo: Jos haet perustukea, viherryttämistuen vaatimukset koskevat maa-

tilasi kaikkia tukikelpoisia hehtaareja. Pienet maatilat sekä pääosin nurmituotantoa har-

joittavat tilat saavat vapautuksia viljelyn monipuolistamisesta ja ekologisesta alasta. Jos

maatilallasi on luomutuotantoa, sinulla on automaattisesti oikeus viherryttämistukeen

eikä sinun tarvitse noudattaa viherryttämistuen vaatimuksia maatilan luomutuotanto-

alalla.

46

Pysyvän nurmen säilyttämisen tavoitteena on ympäristön huomioiminen viljelyssä, eri-

tyisesti hiilen talteenoton varmistaminen. Pysyvät nurmet ovat lohkoja, jotka ovat olleet

nurmella yli viisi vuotta, eivätkä ole sinä aikana kuuluneet tilan viljelykiertoon. 1-5

vuotta nurmella olleet lohkot katsotaan viljelykierrossa oleviksi nurmiksi. Viljelykier-

rossa oleva nurmilohko muuttuu pysyväksi nurmeksi kuudentena vuonna, kun ilmoitat

sen edelleen jollakin heinä- tai nurmirehukasvilla. Lohkon nurmen uusiminen niin, että

se esimerkiksi välillä kynnetään ja kylvetään uudelle nurmikasvustolle, ei katkaise nur-

mivuosien laskentaa.

47

Ekologinen ala (EFA): Ekologisen alan tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säi-

lyttäminen ja parantaminen. Ekologisen alan velvoite koskee Uudenmaan, Varsinais-

Suomen ja Ahvenanmaan maakunnissa sijaitsevia tiloja. Muu Suomi vapautuu ekologi-

sesta alasta metsäisyyden perusteella. Jos maatilallasi on yli 15 ha peltoalaa, ilmoita vä-

hintään viisi prosenttia maatilasi peltoalasta ekologiseksi alaksi (Efa-ala).

Ekologisen alan vaatimus ei koske maatilaasi, jos

• yli 75 prosenttia peltoalasta on nurmella, kesannolla, palkokasvien viljelyssä,

tai näiden käyttötapojen yhdistelmänä, edellyttäen että näiden käyttötapojen

ulkopuolelle jäävä peltoala on enintään 30 hehtaaria. Palkokasveja ovat her-

neet, pavut, lupiinit (ei Alaskan eikä komealupiinia), virnat, soijapavut, mesi-

kät, mailaset ja apilat.

• yli 75 prosenttia tukikelpoisesta maatalousmaasta on pysyvää nurmea tai nur-

mea, tai näiden käyttötapojen yhdistelmänä, edellyttäen että näiden käyttöta-

pojen ulkopuolelle jäävä peltoala on enintään 30 hehtaaria.

NUOREN VILJELIJÄN TUKI (EU:n maksama tuki)

Tuen tavoitteena on helpottaa maataloustoiminnan aloittamista ja edistää maatalouden

rakennekehitystä. EU:ssa huoli nuorten saamisesta maatalousalalle => CAP2020-uudis-

tuksessa tavoitteena nuorten viljelijöiden tukeminen aiempaa enemmän tilan aloitusvai-

heessa. Tämän vuoksi v. 2015 alkaen jäsenmaille pakollinen uusi nuorten viljelijöiden

tuki suorien tukien järjestelmässä. Nuoren viljelijän tuki on EU:n suora tuki, jota mak-

setaan koko maassa.

Voit saada tukea, jos olet aktiiviviljelijä, toimit tilasi pääasiallisena yrittäjänä, olet en-

simmäisen perustukihakemuksen jättämisvuonna korkeintaan 40-vuotias. Sinulle mak-

setaan myös perustukea.

Tukea maksetaan enintään viisi vuotta. Jos olet aloittanut tilanpidon pääasiallisena yrit-

täjänä ennen ensimmäisen hakemuksen jättämistä, vähennetään nämä vuodet tukikel-

poisten vuosien määrästä.

Sinun on haettava myös perustukea ja aktivoitava vähintään yksi tukioikeus tilatunnuk-

sen alle, jotta voit saada nuoren viljelijän tukea. Tukea voit saada perustuessa aktivoitu-

jen tukioikeuksien perusteella enintään 90 hehtaariin asti.

Voit hakea tukea keväällä päätukihaun yhteydessä. Max. 90 tukioikeushehtaaria.

PELTOKASVIPALKKIO (EU:n maksama tuki)

48

On tuotantoon sidottu EU:n suora tuki, jonka tavoitteena on nykyisen tuotannon tason

ylläpitäminen. Peltokasvipalkkio maksetaan hehtaariperusteisesti. Lopullinen palkkion

taso määritetään kunkin kasviryhmän palkkiokelpoisen kokonaisalan perusteella.

Yleisiä ehtoja:

Tuenhakijan on oltava aktiiviviljelijä. Tällä tuella ei ole ikärajoja.

Tukialueella AB maksetaan avomaanvihanneksille, tärkkelysperunalle, rukiille, sokeri-

juurikkaalle sekä valkuaiskasveille.

Tukialueella C maksetaan tärkkelysperunalle, rukiille, sokerijuurikkaalle sekä valkuais-

kasveille.

Tärkkelysperunasta vaaditaan viljelysopimus perunatärkkelysteollisuuden kanssa.

Valkuaiskasvien seokset viljojen kanssa eivät ole tukikelpoisia.

EU:n suorien tukien yhteenlasketun summan on ylitettävä 200 euroa.

Tuotantosidonnaisia tukia voidaan maksaa myös tukioikeudettomille hehtaareille.

Pienin peltokasvipalkkioon oikeuttava kasvulohko on 0,05 hehtaaria.

Peltokasvipalkkioon oikeuttavat kasvit:

Peltokasvipalkkion määrä (ehdotetut tukitasot, ei hyväksytyt)

EU:N OSARAHOITTEISET PELTOTUET YMPÄRISTÖKORVAUS (EU:n ja Suomen yhteisrahoittama)

Ympäristötuki muuttui ympäristökorvaukseksi.

Ympäristötukisitoumus on jatkossa ympäristösitoumus.

Ympäristötuen lisätoimenpide on jatkossa toimenpide.

49

Erityisympäristötukisopimus on jatkossa ympäristösopimus.

Ympäristösitoumus koostuu:

• ravinteiden tasapainoisen käytön tilakohtaisesta toimenpiteestä, jota toteutat kai-

killa maatilan peltolohkoilla ja

• sitoumuslohkojen valinnaisista lohkokohtaisista toimenpiteistä.

• Sitoumuksen vähimmäispinta-ala on 5 hehtaaria ja puutarhakasveilla 1 hehtaari.

Sitoumuksen tekeminen tarkoittaa, että sitoudut noudattamaan ympäristökorvauksen vä-

himmäisvaatimusten mukaisia ehtoja lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä.

Sitoudut toteuttamaan ravinteiden tasapainoisen käytön toimenpidettä, joka koskee koko

tilaa. Lisäksi voit valita yhden tai useamman lohkokohtaisen toimenpiteen, jota voit to-

teuttaa sitoumukseen kuuluvilla korvauskelpoisilla lohkoilla. Valitsemasi lohkokohtai-

sen toimenpiteen toteutusala voi vaihdella vuosittain.

Ympäristösitoumuksen perustason vaatimuksena on täydentävien ehtojen vaatimusten

noudattaminen. Lisäksi Ympäristösitoumuksen vaatimuksena on yhden päivän pakolli-

nen ympäristökorvauksen koulutus, joka sinun tulee suorittaa kahden ensimmäisen si-

toumusvuoden aikana. Koulutusvaatimuksen voit täyttää vaihtoehtoisesti suorittamalla

verkkotentin hyväksytysti. Voit sitoutua ympäristökorvaukseen ja lohkokohtaisiin toi-

menpiteisiin viideksi vuodeksi päätukihaussa. Sitoutumisen yhteydessä voit valita yh-

den tai useamman lohkokohtaisen toimenpiteen.

Ympäristösitoumuksen sisältö:

Perustaso

• Täydentävät ehdot (ympäristökorvauksen perustason vaatimuksena on suorien

tukien mukainen maatalousmaan säilyttäminen sellaisessa kunnossa, että se so-

veltuu laitumeksi tai viljelyyn ilman, että sitä pitäisi valmistella muuten kuin ta-

vanomaisilla maatalouskäytännöillä)

• Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytön vähimmäisvaatimukset

o Yli viiden hehtaarin lohkoilla lannoituksen on perustuttava kahteen tai

useampaan maanäytteeseen.

o Toteuta sekä typpi- että fosforilannoitus lohkokohtaisesti viljeltävän kas-

vin, maan viljavuuden tai multavuuden ja satotason perusteella sitoumus-

ehtojen mukaisesti. N ei saa ylittyä.

o P voi ylittyä, koska voit käyttää fosforilannoituksessa viiden vuoden ta-

sausjaksoa. Aloita fosforintasaus silloin, kun sallittu vuosittainen fosfori-

taso ylittyy. Voit aloittaa tasausjakson myös fosforimäärän alittaessa sal-

litun vuosittaisen määrän. Kirjaa tasausjakson alkaminen ja päättyminen

lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

50

• Tilakohtaiset toimenpiteet

o Ravinteiden tasapainoinen käyttö

▪ Ravinteiden tasapainoinen käyttö - toimenpide on pakollinen toi-

menpide ympäristökorvaukseen sitoutuvalle ja se koskee kaikkia

tilan peltolohkoja. Ympäristösitoumuksen lohkokohtaisiin toi-

menpiteisiin sitoutuminen edellyttää, että tuensaaja toteuttaa ra-

vinteiden tasapainoisen käytön tilakohtaista toimenpidettä koko

peltoalalla.

▪ Tee viljelykiertosuunnitelma (5- vuotinen aiesuunnitelma)

▪ Tee vuosittain viljelysuunnitelma

▪ Teetä viljavuustutkimukset tilan viljelyssä olevista pelloista sään-

nöllisesti viiden vuoden välein

▪ Tee peltomaan laatutesti kerran sitoutumiskauden aikana, vii-

meistään 3. vuoden loppuun mennessä.

▪ Täytä ympäristökorvauksen yhden päivän koulutusvaatimus.

▪ Jätä suojakaista, jos peruslohko rajoittuu vesistöön.

Lohkokohtaiset toimenpiteet (korvaus ilmoitetun peltoalan mukaan)

• Lietelannan sijoittaminen peltoon

• Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen

• Valumavesien hallinta

• Ympäristönhoitonurmet

• Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys

• Orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla

• Peltoluonnon monimuotoisuus

• Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu

• Korkeampi tukitaso ja vaativammat ehdot kohdentamisalueilla

Peltojen talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä, suojavyöhykkeistä ja luonnonhoitopel-

tonurmista maksetaan korkeampaa tukea kohdentamisalueilla. Näillä alueilla myös eh-

dot ovat vaativampia ja vaikuttavampia.

Ympäristösitoumuksiin kuuluu koko tilan toimenpiteenä ravinteiden tasapainoinen

käyttö ja suojakaistat (peltoviljelykasvit 54 € / puutarhakasvit 200 €).

Lohkokohtaisista toimenpiteistä viljelijä voi valita lietelannan sijoittamisen, valumave-

sien hallinnan, suojavyöhykkeet, monivuotiset ympäristönurmet, luonnonhoitopellot tai

peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden. Toimenpiteellä peltoluonnon monimuotoisuus

edistetään sitoumuksissa kerääjäkasvien, viherlannoitusnurmien, saneerauskasvien ja

monimuotoisuuspeltojen viljelyä lohkokohtaisesti. Uutena lohkokohtaisena toimenpi-

teenä otetaan käyttöön ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen.

51

Puutarhakasveille on tarjolla toimenpiteet: vähennetty lannoitus, orgaanisen katteen

käyttö sekä vaihtoehtoisten kasvinsuojelumenetelmien hyödyntäminen.

Ympäristösopimukset (EU:n ja Suomen yhdessä maksama tuki)

Jos täytät aktiiviviljelijän määritelmän, voit hakea kaikkia ympäristösopimuksia.

Rekisteröidyt yhdistykset voivat hakea kosteikkojen hoitosopimusta tai maatalousluon-

non monimuotoisuuden ja maiseman hoitosopimusta. Vesilain mukaiset vesioikeudelli-

set yhteisöt voivat hakea kosteikonhoitosopimusta.

Sinun ei tarvitse enää sitoutua ympäristökorvaukseen, jotta voit hakea ympäristösopi-

musta. Sopimusten kesto on 5 vuotta. Palauta sopimushakemus ELY – keskukseen pää-

tukihaun yhteydessä.

52

Sopimusalan tulee olla vähintään 0,3 ha, paitsi kurki-, hanhi- ja joutsenpeltojen osalta 5

ha.

Alkuperäisrotujen kasvattamisesta tehdään sopimus, jos

lampaita ja vuohia on vähintään 0,9 ey (vähintään 5 yli 1-vuotiasta eläintä)

nautoja 1,0 ey (vähintään 1–2 eläintä 1–2 v.)

hevosia 2,0 ey (vähintään 2 hevosta)

maatiaiskanoja vähintään 20 vähintään ½-vuotiasta eläintä.

Luonnonhaittakorvaus eli LHK (EU:n ja Suomen yhdessä maksama tuki)

Luonnonhaittakorvauksella (tunnetaan aiemmin nimellä LFA) tasataan tuotanto-olosuh-

teiden eroja eri alueiden välillä korvaamalla epäedullisista olosuhteista aiheutuvaa hait-

taa. Tuella pyritään varmistamaan maatalousmaan pysyminen maatalouskäytössä.

Luonnonhaittakorvaus jakautuu kolmeen osioon, osarahoitteiseen osuuteen, kansalli-

seen lisäosaan sekä kansalliseen kotieläintilan korotukseen. Osarahoitteisen EU-rahoi-

tusosuus on 42 % ja kansallinen osuus vastaavasti 58 %. Kaksi muuta osaa ovat koko-

naan kansallisesti rahoitettuja.

Hakijalla tulee olla korvauksen maksamiseksi vähintään 5 hehtaaria korvauskelpoisia

lohkoja tai saaristoalueilla sijaitsevia lohkoja vähintään 3 hehtaaria.

Tuenhakijan tulee olla suorien tukien mukainen aktiiviviljelijä ja vähintään 18-vuotias.

Hakija voi olla alle 18-vuotias jos hakijan puoliso täyttää ikävaatimuksen tai hän har-

joittaa tuotantoa yhdessä ikävaatimuksen täyttävän perheenjäsenensä kanssa. Luonnon-

haittakorvauksissa ei ole yläikärajaa tai eläke-ehtoa.

Maksettava hehtaarikohtainen korvaus alenee tilan LHK:n maksualan kasvaessa.

Korvaus maksetaan kaikille lähtökohtaisesti kaikille korvauskelpoisille lohkoille. Tukea

ei kuitenkaan makseta kasvihuonealoille, tilapäisesti viljelemättömiksi ilmoitetuille loh-

koille, eikä 20-vuotisten erityistukisopimusten lohkoille. Vähimmäisala korvauksen

53

maksamiseksi on 5 hehtaaria korvauskelpoisia lohkoja (pellon ja pysyvän laitumen loh-

kot yhteenlaskettuna).

Voit ilmoittaa kesantoja ja luonnonhoitopeltonurmia yhteensä enintään 25 % korvaus-

kelpoisesta peltoalasta (pysyviä laitumia ei lueta peltoalaan). Lopulla alalla on ilmoitet-

tava viljelykasveja, jotta korvaus voidaan maksaa koko tilasi korvauskelpoiselle alalle.

Luonnonhaittakorvauksen kotieläinkorotus

Luonnonhaittakorvauksen kotieläinkorotusta on haettava erikseen. Kotieläinkorotusta

myönnetään tilalle, jolla täyttyy eläintiheysraja 0,35 eläinyksikköä korvauskelpoista

peltohehtaaria kohti. Eläinmäärä lasketaan eläinrekisteristä tai tilallasi pidettävästä kir-

janpidosta.

Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa (kasvit)

Poistunut 2015.

LUONNONMUKAINEN TUOTANTO

Luomu omana sitoumuksenaan vuodesta 2015 alkaen.

Opas s.118: Luomutuotanto edistää turvallisten orgaanisten lannoitusaineiden kierrä-

tystä ja lisää kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuutta sekä eläinten lajinmukaisempaa hoi-

toa.

Voit antaa luomusitoumuksen, jos täytät aktiiviviljelijän määritelmän. Sitoutuvan henki-

lön tulee olla yli 18-vuotias, mutta yläikärajaa ei enää ole. Sitoumus edellyttää lisäksi

luomukurssin suorittamista. Kasvinviljelytiloilta vaaditaan 5-päiväinen ja kotieläinti-

loilta 7-päiväinen kurssi luonnonmukaisen tuotannon perusteista.

Sitoumustyypit: Toimenpide jakautuu kahteen sitoumustyyppiin, kasvitilan ja kotieläin-

tilan sitoumukseen. Kotieläintilan sitoumus sisältää sekä peltoviljelyn että kotieläintuo-

tannon. Molemmissa pinta-alan vähimmäisvaatimus on 5 hehtaaria korvauskelpoisia

lohkoja tai joka vuosi vähintään 1 hehtaari puutarhakasvien viljelyssä olevaa korvaus-

kelpoista peltoa.

Luomusitoumuksen tekeminen ei edellytä ympäristösitoumuksen tekemistä. Avomaan-

vihannesten viljelyssä voit antaa sitoumuksen myös pelkästään niistä tilan lohkoista,

joilla sitoumuskauden aikana viljelet avomaan vihanneksia.

Lisäksi, jos harjoitat luonnonmukaista kotieläintuotantoa, maksetaan korotusta 134 eu-

roa/ha. Kotieläintilallasi on tällöin oltava korvauskelpoista sitoumushehtaaria kohti vä-

hintään 0,3 eläinyksikköä luonnonmukaisesti kasvatettuja eläimiä. Eläinmäärä lasketaan

ensimmäisenä sitoumusvuonna 1.5.–31.12. ja myöhempinä vuosina kalenterivuodelta.

Tila/kasvi Korvaus €/ha/v

kasvinviljelytila 160

54

Kotieläintila 160+134 =294

Avomaan vihannesten viljelyalalle 600

Luomutila voi ilmoittaa vuosittain kesantoja ja luonnonhoitopeltonurmia yhteensä enin-

tään 25 % sitoumusalasta.

KANSALLISET PELTOTUET

Opas s. 124: Ei yläikärajaa. Vähimmäispinta-alavaatimus on 5 ha. Puutarhakasvien vä-

himmäispinta-alavaatimus on 1 ha. Peruslohkon ominaisuus on korvauskelpoisuus (enti-

nen tukikelpoisuus).

Etelä-Suomessa ei makseta enää kansallisia peltotukia.

Pohjoiset peltotuet koostuvat kolmesta tukimuodosta, jotka maksetaan peltoviljelylle

kasvikohtaisena tukena, yleisenä hehtaaritukena ja nuorille viljelijöille suunnattuna tu-

kena.

Ympäristöehdot

Pohjoisissa tuissa tulee noudattaa osaa täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ym-

päristön vaatimuksista. Ehdot koskevat suojakaistoja, pientareita, viljellyn maatalous-

maan hoitoa, sängen polttoa, maisemapiirteiden säilyttämistä ja hukkakauran ja jättiput-

kien torjuntaa.

Pohjoinen hehtaarituki

Pohjoinen hehtaarituki on tarkoitettu tukialueella C viljeltäville tietyille peltokasveille:

vehnä, ruis, sokerijuurikas, tärkkelysperuna, avomaanvihannekset, öljy- ja valkuaiskas-

vit, öljy- ja kuitupellava, tattari, maissi, tietyt valkuaiskasvustot ja tietyt hamppukasvus-

tot. Pohjoiseen hehtaaritukeen liittyy pinta-alarajoite. Tämän takia tukeen on asetettu tu-

kiyksikkökerroin. Tukiyksikkökerrointa muutetaan, jos tuen myöntämisen perusteena

olevien tukiyksiköiden määrä ylittyy. Pohjoisen hehtaarituen tukiyksikkökerroin on

0,65.

Herneen/härkäpavun/makea lupiinin ja viljan seoskasvusto on tukikelpoinen,

jos seoksen yhteenlasketusta siemenmäärästä (kg) yli 50 % on herneen, härkäpavun tai

makean lupiinin siementä

55

Yleinen hehtaarituki

Yleinen hehtaarituki on tarkoitettu kaikelle peltoviljely-alalle tukialueella C2–C4. Tu-

keen ei kuitenkaan ole oikeutettu viljelemätön lohko, hoidettu viljelemätön pelto, luon-

nonlaidun ja -niitty, kasvimaa eikä kasvihuoneala. Tukikelpoisia kasveja ovat maata-

lous-, puutarha- ja energiakasvit.

Tukialueilla C3 ja C4 yleistä hehtaaritukea maksetaan avomaanvihanneksille, mutta

ei muille pohjoista hehtaaritukea saaville kasveille.

Nuorten viljelijöiden tuki (Kansallinen C-alue)

Nuorten viljelijöiden tuki on tukialueella C maksettava kansallinen pinta-alatuki. Tu-

keen oikeuttavat maatalous-, puutarha- ja energiakasvien viljelyala. Viljelyssä tulee

noudattaa paikkakunnan tuotanto-olosuhteet huomioivaa viljelytapaa ja osaa täydentä-

vistä ehdoista.

Nuoren viljelijän määritelmä

Tuenhakijana voi olla sama kuin EU:n nuoren viljelijän tuessa. Tukea maksetaan viljeli-

jälle, joka on perustanut maatilan ensimmäistä kertaa sen pääasiallisena yrittäjänä. Ha-

kija saa olla ensimmäisen hakemuksen jättämisvuonna korkeintaan 40-vuotias. Tukea

maksetaan korkeintaan viisi vuotta.

56

Kasvihuonetuotannon tuki (kansallinen tuki)

Yhteenlaskettu kasvihuonepinta-ala on oltava vähintään 300 m2. Kasvihuonetuotannon

tuki on koko maassa maksettava kansallinen tuki. Tukialueilla A ja B kasvihuonetuki

maksetaan Etelä-Suomen kansallisena tukena, jolloin myös kasvihuoneen on sijaittava

tukialueella A tai B. Vastaavasti tukialueella C tuki on pohjoista tukea ja maksetaan

vain niille kasvihuonealoille, jotka sijaitsevat C-alueella.

Tukikelpoiset kasvit:

tomaatti, kasvihuonekurkku, avomaankurkku, salaatti (Lactuca sativa ja Cichorium -la-

jit), lehtitilli, persilja, paprika, kiinankaali, leikkokukat, leikkovihreä, ryhmäkasvit, sisä-

tiloihin tarkoitetut ruukussa viljeltävät koristekasvit.

Voit hakea tukea myös salaatin sekä ruukkulehtitillin ja ruukkupersiljan taimituotantoon

omaan kasvihuonekäyttöösi. Muu taimituotanto ei oikeuta tukeen.

Tuen määräytyminen

Saamaasi tuen määrään vaikuttavat kasvien viljelypinta-ala sekä viljelyjakson pituus

(2­–7 kk vai yli 7 kk). Kasvihuoneiden tulee olla hallinnassasi ja viljelyssä 15.5. sekä

huoneiden tulee täyttää tietyt tekniset vaatimukset. Tuki myönnetään kasvien viljely-

pinta-alaa kohti (m2).

Lue muista tuen ehdoista hakemuslomakkeen hakuohjeesta.

Puutarhatuotteiden varastointituki

Puutarhatuotteiden varastointitukea voidaan myöntää 15 päivänä lokakuuta, 16 päivänä

marraskuuta ja 15 päivänä joulukuuta varastossa olevien puutarhatuotteiden varastointi-

määrien keskiarvon perusteella tukeen oikeuttavasta varastointimäärästä enintään seu-

raavasti:

Varastotyyppi euroa/m³

Koneellisesti jäähdytetty varasto 14,2

Muu varasto 8,8

Tuen perusteena oleva varastointimäärä ilmoitetaan kuutiometrin tarkkuudella ja siihen

sisällytetään ainoastaan ne puutarhatuotteet, jotka ovat olleet kauppakelpoisia varastoon

pantaessa. Tuen edellytyksenä on, että tuotteet säilytetään normaalin varastointitavan

mukaisesti. Kauppakunnostuksen yhteydessä pilaantuneiksi havaittuja tuotemääriä ei si-

sällytetä ilmoitettavaan varastointimäärään.

57

Varastointitukikelpoisia puutarhatuotteita ovat kiinankaali, kyssäkaali, lanttu, mukula-

selleri, nauris, omena, palsternakka, porkkana, punajuuri, punakaali, purjo, ruusukaali,

savoijinkaali, sipuli ja valkokaali.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150044#Lidp1536064

ELÄINPERUSTEISET TUET (EU:N MAKSAMAT)

Lähde Euroopan unionin eläinpalkkiot – hakuohjetta mukaillen:

EU:n eläinpalkkioiden maksamisen edellytyksenä tukivuonna on, että viljelijä ilmoittaa

kaiken hallinnassaan olevan maatalousmaan lomakkeella 102B (VIPU.fi).

Kaikkien EU:n rahoittamien suorien tukien, kuten nautapalkkio ja lypsylehmäpalkkio,

saaminen vaatii täydentävien ehtojen noudattamista koko kalenterivuoden ajan.

Tukikelpoisuuspäivällä tarkoitetaan päivää, jonka nauta on ollut palkkiokelpoisena ti-

lalla.

Nautapalkkio

Nautapalkkioita maksetaan koko maassa. Hakijan pitää olla aktiiviviljelijä, joka on re-

kisteröitynyt eläintenpitäjäksi.

Palkkiokelpoisia sonneja ja härkiä (koko maa) ovat lihantuotantotarkoitukseen kasvatet-

tavat tai kasvatetut vähintään 6 kuukauden mutta alle 20 kuukauden ikäiset eläimet.

Myös jalostussonnit hyväksytään palkkiokelpoisiksi eläimiksi.

Hiehoille palkkio määräytyy käyttötavan mukaan: Emolehmähieho (koko maa) iältään 8

kk- 4 v oikeuttaa palkkioon, kun käyttötapa on emolehmä.

Saaristohieho (AB-alueen ulkosaaristo) iältään 6 kk – 4 v oikeuttaa palkkion, kun käyt-

tötapa on maidontuotanto.

Teurashieho (AB-alue pl. ulkosaaristo) enintään 4 v oikeuttaa palkkioon, kun käyttötapa

on muu kuin emolehmä. teurashiehon ruhopainon tulee olla vähintään 170 kiloa. Palk-

kio perustuu nautarekisterin tietoihin. Palkkio määräytyy aktiiviviljelijän hallinnassa ol-

leiden teurashiehojen lukumäärän mukaan. Palkkio maksetaan tukivuoden (1.1.-

31.12.201x) aikana nautarekisteriin ilmoitettujen teurastusilmoitusten perusteella. Hie-

hon on oltava aktiiviviljelijän hallinnassa yhtäjaksoisesti vähintään 60 vuorokautta teu-

rastusta edeltävien 90 vuorokauden aikana, jotta viljelijä on oikeutettu teuraspalkkioon.

Hallinta-ajalla varmistetaan, että teuraspalkkio maksetaan hiehon kasvattajalle eikä esi-

merkiksi välittäjälle.

Tilan keskimääräinen eläinmäärä määräytyy tukivuoden (1.1.–31.12.201x) aikana vilje-

lijän hallinnassa olleiden palkkion ehdot täyttävien sonnien ja härkien tukikelpoisuus-

päivien perusteella. Keskimääräinen eläinmäärä lasketaan nautarekisterin tietojen perus-

teella, laskemalla yhteen tilan kaikkien sonnien ja härkien tukikelpoisuuspäivät ja jaka-

malla tämä luku 365:llä.

Huom! Myöhästyneet ilmoitukset (syntymä, osto, poisto, tuonti ja vienti) nautarekiste-

riin vähentävät viljelijälle maksettavan EU:n nauta- ja lypsylehmäpalkkion määrää.

Palkkion perusteena olevia eläimiä koskevien ilmoitusten myöhästyminen vähentää

naudalle kertyvien tukikelpoisuuspäivien määrää. Vähennystä ei kuitenkaan tehdä, jos

58

ilmoitukset on tehty kyseisen nautaeläimen ensimmäiseen tukikelpoisuuspäivään men-

nessä. Edellisen omistajan myöhästyneet ilmoitukset eivät vähennä tukikelpoisuuspäiviä

uudella omistajalla.

EU:n lypsylehmäpalkkio

Lypsylehmäpalkkiota maksetaan AB-tukialueella. Palkkion määrä määräytyy keskimää-

räisen eläinmäärän perusteella. Täysi palkkio maksetaan lypsylehmästä, joka on ollut

tilalla palkkiokelpoisena koko tukivuoden (1.1.– 31.12.201x).

EU:N LAMMAS- JA VUOHIPALKKIOT

Uuhipalkkio

Uuhipalkkiota maksetaan vain AB-tukialueella. Palkkio määräytyy lammas- ja vuohire-

kisteristä saadun keskimääräisen eläinmäärän mukaan. Täysi palkkio maksetaan uu-

hesta, joka on ollut tilalla palkkiokelpoisena koko tuen määräytymisjakson eli täyden

kalenterivuoden.

Uuhipalkkiota maksetaan uuhien kaskimääräisen eläinmäärän perusteella siten, että

palkkiokelpoisten uuhien enimmäismäärä voi olla enintään 201x syntyneiden karitsoi-

den määrä.

Minimimääränä keskimäärin 20 kpl uuhia. Palkkiokelpoinen uuhi on naaraspuolinen

lammas, joka on yli 12 kuukauden (vähintään 12 kuukauden ja yhden päivän) ikäinen ja

joka on merkitty ja rekisteröity.

Kuttupalkkio

Kuttupalkkiota maksetaan AB-tukialueella. Palkkio määräytyy lammas- ja vuohirekiste-

ristä saadun keskimääräisen eläinmäärän mukaan. Vuohitilan on toimitettava vuohen-

maitoa tai vuohenmaidosta valmistettuja tuotteita myyntiin ja muutoinkin noudatettava

tavanomaista tuotantotapaa.

Tilalla on oltava keskimäärin vähintään 20 kappaletta kuttupalkkioon oikeuttavia kut-

tua. Palkkiokelpoinen kuttu on naaraspuolinen poikinut vuohi, joka on yli 12 kuukauden

(vähintään 12 kuukauden ja yhden päivän) ikäinen ja joka on merkitty ja rekisteröity.

Tilan keskimääräinen eläinmäärä määräytyy kalenterivuoden (1.1.–31.12.201x) aikana

viljelijän hallinnassa olleiden palkkion ehdot täyttävien kuttujen tukikelpoisuuspäivien

perusteella. Keskimääräinen eläinmäärä lasketaan lammas- ja vuohirekisterin tietojen

perusteella, laskemalla yhteen tilan kuttujen tukikelpoisuuspäivät ja jakamalla tämä

luku 365:llä. Tukikelpoisuuspäivien lisäksi tukikelpoistenkuttujen määrää rajaa hyväk-

sytty maitomäärä. Tukivuoden (1.1.–31.12.201x) hyväksytty maitomäärä on 400 litraa

maitoa per kuttu.

Teuraskaritsa- ja kilipalkkio

Teuraskaritsoista ja -kileistä maksetaan palkkiota koko maassa. Palkkiokelpoinen ka-

ritsa on enintään 12 kuukauden ikäinen poikimaton lammas, joka on merkitty ja rekiste-

röity säädösten mukaisesti. Karitsan ruhopainon tulee olla vähintään 18 kiloa. Huomioi,

59

että 12 kuukauden ja yhden päivän ikäinen lammas ei enää täytä karitsan ikäehtoa, eikä

näin ollen ole oikeutettu teuraskaritsapalkkioon.

Palkkiokelpoinen kili on enintään 18 kuukauden ikäinen poikimaton vuohi, joka on

merkitty ja rekisteröity säädösten mukaisesti. Kilin ruhopainon tulee olla vähintään 15

kiloa. Kääpiövuohet eivät ole palkkiokelpoisia eläimiä. Huomioi, että 18 kuukauden ja

yhden päivän ikäinen vuohi ei enää täytä ikäehtoa.

Palkkio perustuu lammas- ja vuohirekisterin tietoihin. Palkkio määräytyy aktiiviviljeli-

jän hallinnassa olleiden teuraskaritsoiden/ teuraskilien lukumäärän mukaan. Palkkio

maksetaan tukivuoden (1.1.–31.12.201x) aikana lammas- ja vuohirekisteriin ilmoitettu-

jen teurastusilmoitusten perusteella. Teuraskaritsa – ja kilipalkkiota maksetaan vain

eläimistä, jotka on teurastettu Maaseutuvirastolle ilmoittautuneessa teurastamossa.

Karitsan/ kilin on oltava aktiiviviljelijän hallinnassa yhtäjaksoisesti vähintään 30 vuoro-

kautta teurastusta edeltävien 50 vuorokauden aikana, jotta viljelijä on oikeutettu teuras-

palkkioon. Hallinta-aika varmistaa, että teuraspalkkio maksetaan karitsoiden/ kilien kas-

vattajalle eikä esimerkiksi välittäjälle.

ELÄINTEN HYVINVOINTIKORVAUS (EU:n maksama)

Yksivuotinen eläinten hyvinvointikorvauksen sitoumus voidaan tehdä eläinlajikohtai-

sesti naudoista, sioista, lampaista ja vuohista tai siipikarjasta (munivista kanoista, broi-

lereista ja kalkkunoista, pois lukien näiden emolinnut). Eläinlajikohtaisten toimenpitei-

den ehdot ylittävät peruslainsäädännön vaatimukset.

Vähimmäispeltoalavaatimusta ei ole.

Toimenpiteet liittyvät muun muassa eläinten ruokintaan ja hoitoon, pito-olosuhteiden

parantamiseen, laidunnukseen ja ulkoiluun sekä eläinlajikohtaisiin erityistoimiin.

Katso ohje: www,mavi.fi

ELÄINPERUSTEISET TUET (SUOMEN MAKSAMAT KANSALLI-

SET TUET)

Usein kotieläimet tulevat kansallisissa kotieläintuissa tukikelpoisiksi saavuttaessaan tu-

keen oikeuttavan kuukausi-/vuosimäärinä ilmoitetun ikärajan. Naudoista sonneilla, hä-

rillä ja emolehmähiehoilla on kuukausimääränä ja hevosilla vuosina ilmoitettu ikäraja.

Kansallisten kotieläintukien myöntämisen edellytyksenä on, että olet rekisteröitynyt

eläintenpitäjäksi Eviran eläintenpitäjärekisteriin nautaeläinten, sikojen, siipikarjan, lam-

paiden ja/tai vuohien osalta. Rekisteröityminen tapahtuu Eviran lomakkeilla sen kunnan

maaseutuelinkeinoviranomaisen kautta, missä maatilasi talouskeskus sijaitsee tai missä

asuinpaikkasi on.

60

Nautojen, uuhien ja kuttujen keskimääräinen lukumäärä saadaan laskemalla yhteen

eläinryhmän yksittäisten eläinten tukikelpoisuuspäivät tuen määräytymisjaksolta tuki-

vuonna 1.1.201x – 31.12.201x ja jakamalla summa luvulla 365. Eläimen ensimmäisellä

tukikelpoisuuspäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jolloin se tulee tukikelpoiseksi. Se voi

olla tuen määräytymisjakson ensimmäinen päivä (tukivuosi 1.1.201x) tai päivä, jolloin

eläin saavuttaa tietyn ikäryhmän ikävaatimuksen (6 kk, 8 kk tai 24 kk), poikimispäivää

seuraava päivä tai eläimen ostopäivää seuraava päivä.

Eläimen viimeisellä tukikelpoisuuspäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jolloin eläin lakkaa

olemasta tukikelpoinen. Se voi olla eläimen poistopäivä, toiseen ikäryhmään (yli 6 kk,

yli 8 kk tai yli 24 kk) siirtymistä edeltävä päivä, tuen määräytymisjakson viimeinen

päivä (tukivuonna 31.12.201x) tai poikimispäivä.

Nautojen eläinyksikkötuki (pohjoinen nautatuki)

Nautojen pohjoinen eläinyksikkötuki määräytyy nautarekisteristä tukivuonna 1.1.201x–

31.12.201x saadun eläinten keskimääräisen lukumäärän perusteella.

Eläinyksikkötukea myönnetään C-alueella emolehmistä, emolehmähiehoista, sonneista

ja häristä. Hallinnassasi olevan emolehmän ja emolehmähiehon käyttötapana nautare-

kisterissä on oltava emolehmä tuen määräytymisjakson (1.1.201x – 31.12.201x) viimei-

senä päivänä. Jos poistat eläimen hallinnastasi kesken tuen määräytymisjakson, niin

eläimen käyttötapana on oltava emolehmä viimeisenä päivänä, kun eläin on hallinnas-

sasi.

Emolehmähieho on tukikelpoinen, kun se on vähintään 8 kk:n, mutta enintään 4 vuoden

ikäinen.

Teurasnautojen tuki (nautojen pohjoinen nautatuki)

Nautojen pohjoinen teurastuki määräytyy tukivuonna 201x teurastettujen eläinten luku-

määrän perusteella.

Tukea maksetaan hiehoista, sonneista ja häristä, joiden ruhot on todettu lihantarkastuk-

sessa ihmisravinnoksi kelpaavaksi. Ruhopainon on hiehoilla oltava vähintään 170 kg ja

sonneilla ja härillä 220 kg.

Teurastukea ei makseta niistä teurastetuista hiehoista, joista on maksettu emolehmähie-

hojen ey-tukea eli ts. liharotuisesta hiehosta ei makseta kahta eri kansallista nautatukea.

Kun ostat 8 kk täyttäneen liharotuisen hiehon teurashiehoksi kasvatettavaksi, sinun on

syytä tiedustella hiehon käyttötapaa myyjältä. Jos hiehon käyttötapana on emolehmä,

siitä on saatettu maksaa tai voidaan tulevaisuudessa maksaa ey-tukea, joka vaikuttaa

hylkäävästi teurastukeen. Jos haluat hiehosta teurastuen, muuta tarvittaessa sen käyttöta-

vaksi lihantuotanto ja pyydä myös myyjää tekemään omalta osaltaan sama käyttötapa-

muutos. Eläimen käyttötapa on omistajakohtainen tieto.

61

2015

Pohjoinen uuhituki

Uuhien pohjoinen kotieläintuki määräytyy lammas- ja vuohirekisteristä 1.1.201x–

31.12.201x saadun uuhiesi keskimääräisen lukumäärän perusteella. Tukikelpoisten uu-

hiesi määrää rajaa tukivuotta edeltävänä syntyneiden karitsoiden lukumäärä. Tuen

62

myöntämiseksi hallinnassasi on oltava tukikelpoisia uuhia vähintään keskimäärin 2 ey

(= 10 kpl).

Uuhituen myöntämisen edellytyksenä on, että uuhien keskimääräinen karitsamäärä on

tukivuotta edeltävänä vuonna ollut vähintään 1,0 karitsaa tukivuoden uuhta kohden.

Tukihakuoppaan (kansalliset kotieläintuet s.38) esimerkki soveltaen: Tukialueella C2

sijaitsevan tilan uuhet ovat kerryttäneet yhteensä 14 610 tukikelpoisuuspäivää. Keski-

määräinen uuhien lukumäärä on (14 610/365 = 40,03) eli 40,0 uuhta. Tilalla on tuki-

vuotta edeltäneenä vuonna 201x syntynyt 41 karitsaa, joten kaikista 40 uuhesta voidaan

myöntää tuki. Uuhituki lasketaan seuraavasti: 40 kpl x 0,2 ey/kpl = 8 ey → 8 ey x 369

€/ey = 2 952 €.

Pohjoinen kuttutuki

Kuttujen pohjoinen kotieläintuki määräytyy lammas- ja vuohirekisteristä 1.1.201x–

31.12.201x saadun kuttujesi keskimääräisen lukumäärän perusteella. Tukikelpoisten

kuttujesi määrää rajaa kuttujesi tukivuonna 201x tuottama, tuen perusteeksi hyväksytty

maitomäärä. Tuen myöntämiseksi hallinnassasi on oltava tukikelpoisia kuttuja vähin-

tään 1 ey (= 5 kpl).

Täyden kuttutuen saamiseksi kuttujesi hyväksytyn maidontuotannon on tukivuonna

1.1.– 31.12. oltava vähintään 400 litraa/kuttu.

Sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettu tuki

Hakuopas s.28.

Sikatalouden kriisituki

Hakuopas s.32

Pohjoinen hevostuki

Hakuopas s. 34: Tuen ehtona n, että hevonen on rekisteröity eli tunnistettu (Hippos).

Tukikelpoisia hevosia ovat siitostammat (hevonen tai poni), vähintään 1-vuotiaat suo-

menhevoset ja 1 - 3 -vuotiaat muut hevoset ja ponit. Siitostamma ja suomenhevonen

antavat yhden eläinyksikön ja muu 1 - 3 -vuotias hevonen tai poni 0,6 eläinyksikköä.

Kansallista kotieläintukea ei makseta Etelä-Suomen alueella. Hakijan on oltava vähin-

tään 18-vuotias ja hakijan hallinnassa on oltava tukikelpoisia hevosia vähintään 3 ey.

Pohjoista hevostukea myönnetään enintään 5 ey suuremmalta ey-määrältä kuin mistä

hakijalle on myönnetty tukea vuonna 2014. Lisäksi hakijalla on oltava kasvukauden

ajan hallinnassasi vähintään 5 hehtaaria viljelykseen soveltuvaa peltoa.

Hevosilla on 100 päivän hallinta-aika, joka alkaa tukivuonna 1.5.201x ja päättyy

8.8.201x (alkamis- ja päättymispäivät mukaan lukien). Hakemuksella ilmoittamiesi he-

vosten on oltava hallinnassasi koko hallinta-ajan.

63

Maidon tuotantotuki

Maidon tuotantotukea maksetaan C-tukialueella tuottajalle meijeriin toimitetusta ja suo-

raan kuluttajille myydystä maidosta.

64

Laskentaesimerkkejä

Perustietoja tilasta:

Esimerkki 1: Lypsy+lihanautakarjatila C2-alue 2016

Tilalla on 60 lypsylehmää ja 20 lihasonnia. Peltoa tilalla 105 ha, josta säilörehulla (si-

sältäen laidunnuksen) 60 ha ja rehuviljalla 45 ha. Laske tilan tukiennuste sis. peltotuet ja

eläintuet.

Tuki Yksikkö €/yksikkö Peltoala Yhteensä €

Perustuki ha 101 105 10 605,00 €

Viherryttämistuki ha 66 105 6 930,00 €

Luonnonhaittakorvaus LHK ha 242 105 25 410,00 €

LHK:n kotieläintilakorotus ha 60 105 6 300,00 €

Ympäristökorvaus (perus) ha 54 105 5 670,00 €

Pohjoinen hehtaarituki ha 105 - €

Yleinen ha-tuki ha 0 105 - €

Nuoren viljelijän tuki €U (max 90ha) ha 50 90 4 500,00 €

Nuoren viljelijän kansallinen tuki ha 36 105 3 780,00 €

Summa peltotuet 63 195,00 €

Tuet eläimistä: Lehmä €/ey 0 60 - €

Sonni (6-20 kk) Eu nautapalkkio €/eläin/v 20 160 3 200,00 €

Pohjoinen tuki sonni €/ey 12 430 5 160,00 €

Summa eläintuet 8 360,00 €

Tuet yhteensä 71 555,00 €

Esimerkki 2: Lammastila C2 alue

Tilalla on 100 uuhta. Peltoa tilalla 31ha, josta säilörehulla (sisältäen laidunnuksen) 18

ha ja rehuviljalla 13 ha. Laske tilan tukiennuste sis. peltotuet ja eläintuet.

65

Tuki Yksikkö €/yksikkö Ala Yhteensä €

Perustuki ha 101 31 3 131,00 €

Viherryttämistuki ha 66 31 2 046,00 €

Luonnonhaittakorvaus LHK ha 242 31 7 502,00 €

LHK:n kotieläintilakorotus ha 60 31 1 860,00 €

Ympäristökorvaus (perus) ha 54 31 1 674,00 €

Pohjoinen hehtaarituki ha 31 - €

Yleinen ha-tuki ha 0 31 - €

Nuoren viljelijän tuki €U (max 90ha) ha 50 31 1 550,00 €

Nuoren viljelijän kansallinen tuki ha 36 31 1 116,00 €

Summa peltotuet Ey Määrä 18 879,00 €

Tuet eläimistä: uuhipalkkio EU C2 €/uhi 0 100 - €

Teuraskari tsat, teuraski l i t EU €/karitsa 40 100 4 000,00 €

Pohjoinen tuki UUHI, Kuttu €/ey 369 0,2 100 7 380,00 €

Summa eläintuet 11 380,00 €

Tuet yhteensä 30 259,00 €

Muita tukia: Alkuperäisrotujen kasvattaminen

Alkuperäisrotujen kasvattamisesta tehdään sopimus, jos lampaita ja vuohia on vähintään

0,9 ey (vähintään 5 yli 1-vuotiasta eläintä) nautoja 1,0 ey (vähintään 1–2 eläintä 1–2 v.)

hevosia 2,0 ey (vähintään 2 hevosta) maatiaiskanoja vähintään 20 vähintään ½-vuotiasta

eläintä.

Nautarodut: itä-, pohjois- ja länsisuomenkarja 530 €/ey/vuosi Suomenhevonen

300€/ey/vuosi Lammas 300 €/ey/vuosi Suomenvuohi 300 €/ey/vuosi Maatiaiskanat ja -

kukot 300 €/tila.

66

6. MAATALOUS-/MAASEUTUPOLITIIKAN PERUSTEET

Maatalouspolitiikan ja maaseutupolitiikan kurssi on oma erillinen itsenäinen kurssinsa,

jonka aineisto perustuu alan ajankohtaisiin lähteisiin. Kurssin tavoitteena on lähdeai-

neistoja lukien selvittää, miksi maaseutu-/maatalouspolitiikkaa tarvitaan. Tämä aineisto

löytyy Yritystalouden Moodle-kurssiltasi. Keskimääräinen karitsamäärä tarkoittaa sitä,

että yksittäinen uuhi ei menetä tukeaan vaikka se ei olisi karitsoinut, jos joku toinen ti-

lasi uuhista on saanut esimerkiksi kaksoset.

7. MAIDON LAATU JA HINNAN MUODOSTUMINEN

Maidon hinnan muodostuminen

Maidon hinta koostuu monesta osasta. Meillä Suomessa hinta rakentuu seuraavasti:

• perushinta

• rasva- ja valkuaiskorjaus

• laatuvähennys

• kausilisä/-vähennys

• luomulisä

Maidon perushinta tarkoittaa E-luokkaisen, rasva- ja valkuaispitoisuudeltaan normimai-

don hintaa, johon sisällytetään myös laatusopimuslisä. Jos tuottajamaidon hinnassa ta-

pahtuu muutoksia, tarkoittaa se tätä perushinnan muutosta. Jos tuottajamaidon rasva- tai

valkuaispitoisuus ylittää / alittaa normimaidon pitoisuudet, korjataan maidon hintaa

ylös-/ alaspäin (hinta nouse/laskee).

Itämaidolla rasvakymmenyksen arvo on 0,024 €/litra ja valkuaiskymmenyksen arvo on

0,065 €/litra (arvot pysyneet vakaina vuosittain). Perushinta E-laatuluokan maidolle,

joka sisältää 4,3 % rasvaa ja 3,3 %. Laskentaperusteena Itämaito käyttää kahden viimei-

simmän kuukauden rasva- ja valkuaistulosten keskiarvoa.

67

Raakamaidon laatuvaatimukset:

Tilan raakamaitovaatimukset. Lähde: Itämaito Valio

Meijerille olisi tärkeää, että maitoa tulisi tasaisesti. Siksi on käytössä ns. kausilisä, jolla

tilityshintaa korjataan perushinnasta ylös- tai alaspäin ja pyritään näin hinnalla ohjaa-

maan tuotantoa. Esimerkiksi vuonna x kausilisä/-vähennys oli:

tammi-helmikuu 0 snt/l

maalis-toukokuu - 2,0 snt/l

kesä-heinäkuu 0 snt/l

elo–lokakuu + 2,0 snt/l

marras-joulukuu 0 snt/l

Maidon laatuluokitus

Maidon laatuluokkia on kolme, joista paras on tavoiteltava perusluokka E.

Laatuluokat. Lähde:Valio Itämaito

68

Laatuluokka voi tippua (katso Laatuluokat-taulukko) raja-arvojen lisäyksestä bakteerien

ja solujen osalta. Laatuluokka voi tippua myös esim. seuraavista syistä: Jos tilalta otettu

maitoerä aiheuttaa ns. kuormapoikkeaman ja koko maitoerä hylätään, maito hinnoitel-

laan I-luokkaan; tai jos tilan maitoerä sisältää antibioottijäämiä, maito hinnoitellaan I-

luokkaan, jolloin tilalta veloitetaan myös aiheutunut kuormamenetys; tai jos maidossa

on haju- ja makuvirhe tai korkea VHBI-pitoisuuden (huonolaatuisen säilörehun voihap-

poitiöt) aiheuttama vastaanoton keskeytys pudottaa maidon laadun I-luokkaan.

Terveen lehmän utareessa muodostuvassa maidossa ei ole bakteereita. Niitä

tulee maitoon ensimmäisen kerran vedinkanavassa. Maidon bakteereista

suurin osa on peräisin eri pinnoilta (lypsylaitteisto, tilasäiliö, lehmän utare,

vetimet). Myös lypsäjän henkilökohtaisella hygienialla on merkityksensä.

Lehmän maidossa on myös aina jokin verran soluja. Ne eivät lisäänny mai-

dossa bakteerien tapaan. Solupitoisuus kertoo ensisijaisesti lehmän tervey-

dentilasta, mutta sillä on vaikutusta myös valmiiden tuotteiden laatuun.

Siksi solupitoisuus on yksi tuottajamaidon maidon hinnoitteluperusteista.

Terveellä lehmällä maidon solupitoisuus on yleensä alle 100 000 kpl/ml. Tu-

lehdukset utareessa kohottavat herkästi maidon solupitoisuutta.

Lähde: http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMI/Milkworks/Oppimate-

riaali/mita_maito_on

Laatuluokilla on vaikutusta hintaan:

• 1-luokkaisen maidon laatuvähennys on -2 snt/l

• 2-luokkaisen maidon laatuvähennys on -32 snt/l

Jos tilalla ei ole laatusopimusta ja E- luokan ehdot eivät täyty, alenee maidon hinta lisää

-0,5 snt/l.

Saadaksesi parhaan tuloksen maidontuottajana tuotat parasta E-laatua kustannustehok-

kaasti ja pyrit hyödyntämään myös kausilisän, jos vain mahdollista.

69

8. LIHAN LAATULUOKITUS Yleistä

Suomessa naudanlihantuotanto perustuu Suomessa maito- ja liharotuisiin eläimiin. Mai-

torotuisten osuus on suurempi, liharotuisia eläimiä kokonaismäärästä on noin 17 %.

Teuraaksi kasvatettavista vasikoista noin kolmannes kasvatetaan syntymätilalla, tällöin

puhutaan yhdistelmätuotannosta. Nautatilojen erikoistumisen myötä välitysvasikoiden

määrät ovat lisääntyneet. Maitotilalla syntyneistä välitettävistä sonnivasikoista jo lähes

kaikki kasvatetaan kolmivaiheisesti.

Tyypillisesti maitotilalla syntynyt vasikka siirretään n. 14 vuorokauden ikäisenä terniva-

sikkana vasikkakasvattamoon, josta se viiden kuukauden ikäisenä siirretään loppukas-

vattamoon. Loppukasvatusvaihe on noin 14 kuukautta, jonka aikana sonni saavuttaa

teuraspainon (lihapaino), joka on 340 kiloa. Teurashiehojen teurastusikä on keskimäärin

16 kuukautta ja teuraspainotavoite 240 kiloa.

Pihvirotuisten sonnien keskiteuraspaino on 410 kiloa ja kasvatusaika 18 kuukautta. Pih-

virotuisten hiehojen keskiteuraspaino on 245 kiloa ja kasvatusaika 18 kuukautta. (A-

tuottajat 2011.)

NAUTAELÄINTEN RUHOJEN LUOKITTELU

Nautaeläinten ruhojen luokittelu tehdään lihakkuuden (Europ kirjainluokitus) ja rasvai-

suuden (numeroilla 1-5) perusteella.

Ruho tarkoittaa teurastetun eläimen koko ruhoa nyljettynä ilman päätä ja sisälmyksiä ja

sorkkia.

Katso luokituskuvat Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen sivuilta: Mallikuvat

http://www.ltk.fi/img/file.php?id=97 ja ruhojen luokitusohjeet:

http://www.ltk.fi/img/file.php?id=98

70

Lihan laatuluokat

Katso luokituskuvat Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen sivuilta: Mallikuvat http://www.ltk.fi/img/file.php?id=97 ja ruhojen luokitusohjeet: http://www.ltk.fi/img/file.php?id=98

71

Lähde: Lihateollisuuden tutkimuskeskus 2011 (http://www.ltk.fi/img/file.php?id=98/)

72

9. VILJA- JA ÖLJYKASVIEN LAATUVAATIMUKSET JA HINTA

Hehtolitrapaino, sakoluku ja valkuaispitoisuus

Mukaillen Eviran laatumääritysohjeita (www.evira.fi) sekä Raision vastaanottovaati-

muksia (www.raisio.com).

Viljan hyvä laatu koostuu monista tekijöistä. Viljan tulee olla tuleentunutta ja väriltään

ja muulta ulkonäöltään kaunista sekä hajutonta. Se ei saa olla aistinvaraisesti arvostel-

tuna tunkkaista eikä nokista, eikä siinä saa olla tuholaisia ja ulosteita. Laatuun vaikuttaa

mm. hehtolitrapaino, sakoluku, valkuaispitoisuus sekä rikkakasvisiemenpitoisuus.

Hehtolitrapaino on viljan tilavuuspaino, kg/hl. Yksi hehtolitra on 100 litraa. Hehtolitran-

paino kuvaa viljan kuntoa ja leipäviljoilla hehtolitranpaino kuvaa määrättyyn rajaan asti

viljasta myllyssä saatavaa jauhosaalista.

Hehtolitranpainoon vaikuttaa mm. jyvien muoto, koko ja pintarakenne. Hehtolitran-

paino nousee, kun jyvät ovat pyöreähköjä, sileäpintaisia ja samankokoisia. Hehtolitran-

painoa alentaa esim. jyvien epätasainen pinta, kapea ja pitkähkö muoto sekä näytteessä

olevat kevyet tilaa vievät roskat. Yleensä mitä suurempi on viljan hehtolitranpaino sitä

parempi. Leipäviljan laatuhinnoittelussa perushintaisen myllyvehnän hehtopainon tulee

olla 76 - 78 kiloa. Ohra ja kaura 60–70.

Perushintaisen rehuohran hehtolitrapainon on oltava vähintään 65 kg. Vastaanotossa

hehtolitrapainon on oltava vähintään 62 kg. Perushintaisen rehukauran hehtolitrapainon

on oltava vähintään 55 kg. Vastaanotossa hehtolitrapainon pitää olla vähintään 52 kg.

Kotikonsti hehtolitrapainon määrittelyyn: Ota 10 litran sanko, punnitse sen paino ennen

täyttöä. Laita lukema muistiin (tai taaraa elektroninen vaaka). Täytä sanko täyteen vil-

jalla ja punnitse. Vähennä pois sangon paino. Kerro saamasi viljan paino lukemalla 10

(koska 1 hl=100 l 1 sanko 10 l10 l x 10=100 l=1 hl). Laita lukema ylös. Ota vilja-

erästä useita punnituksia eri puolelta varastoa ja laske keskiarvo.

Sakoluvulla mitataan leipäviljan itämisastetta. Itäneillä jyvillä entsyymiaktiivisuus on

korkea. Sakoluku perustuu siihen että, jauhojen entsyymiaktiivisuudella on leivonnassa

merkitystä paiston aikana tapahtuvalle tärkkelyksen liisteröitymiselle. Jos sakoluku on

matala eli entsyymiaktiivisuus korkea, leivän sisus ei kypsy paiston aikana, vaan seu-

rauksena on taikinamainen ja kostea sisus. (Evira.)

Leipäviljan laatuhinnoittelussa perushintaisen vehnän sakoluvun on oltava vähintään

180. Leivontaominaisuuksien kannalta sakoluvun optimi vehnärouheella on 190–220.

Vehnäjauhojen sakoluku optimi on 230–280. Myllyt pyrkivät pitämään leipurivehnäjau-

hon sakoluvun noin 250:ssä.

Rukiin sakoluvut ovat yleensä alhaisempia kuin vehnän. Rukiin sakoluvun tulee olla yli

90, jotta sen leivontakelpoisuus olisi hyvä.

Valkuaispitoisuus tarkoittaa vehnän leivontalaatua sekä mallasohran ja rehuviljan käyt-

töarvoa. Vehnän proteiinipitoisuus on tärkeä leivontalaadun kannalta. Vehnän proteii-

nipitoisuus on suoraan verrannollinen nostatetun leivän tilavuuteen ja sisuksen rakentee-

seen. Leipävehnän yleisenä laatuvaatimuksena on noin 12–13 %:n proteiinipitoisuus.

73

Sitkopitoisuus mittaa, paljonko vehnässä on sitkoa muodostavaa proteiinia eli gluteenia.

Vehnän erinomaiset leivontaominaisuudet perustuvat sen sisältämiin proteiineihin, jotka

veden kanssa sekoitettaessa muodostavat sitkeän ja elastisen massan, ns. vehnän sitkon.

Sitko antaa vehnäjauholle sen ainutlaatuisen kyvyn muodostaa venyvä ja kimmoisa tai-

kina.

Rikkapitoisuus ja lajittelumittauksessa viljanäytteestä määritetään rikkapitoisuus eli

puhtaus erottamalla näytteestä rikat, joita ovat roskat ja rikkajyvät. Roskat ovat täysin

käyttökelvotonta materiaalia ja rikkajyvät alentavat viljan käyttöarvoa. Rikkajyviin lue-

taan mm. surkastuneet, vihreät, tuholaisten vioittamat, rikkoutuneet, muiden viljalajien

ja itäneet jyvät.

Öljykasvit: Katso Raision laatuohjeet.

Raisio Oy:n viljan laatuvaatimukset

Muita esim. TSP eli 1000 siemenen paino (tarvitaan kylvösiemenmäärän lasken-

nassa)

Lisää kotikonsteja:

1000 siemenen painon määrittäminen omalle siemenelle suunniteltaessa siemenmäärää

hehtaarille:

74

Ota eri puolilta käytettäväksi aiottua siemenerää otetaan kourallinen jyviä siten, että

näyte vastaa koko erän laatua. Sekoita huolellisesti ja ota pari kolme kourallista paperi-

pussiin, merkkaa muistiin laji, lajike sekä mistä näyte on peräisin. Laske valikoimatta

500 jyvää näytteestä ja punnitse tarkalla vaa’alla. Kerro grammamäärä kahdella (koska

laskit 500 jyvää ja tarvitaan 1000 500 kpl x 2 = 1000 kpl).

Tai laske 4 kpl sadan siemenen eriä, punnitse jokainen erä, lasken näiden keskiarvo,

kerro tulos kymmenellä. Tai käytä lajikkeen taulukkoarvoja, jos siemen vaikuttaa nor-

maalikokoiselta.

Tuhannen siemenen paino voi joinakin vuosina poiketa huomattavasti suuntaan tai toi-

seen lajikkeittain annetuista taulukkoarvoista. Eviran ohje on, että sopivan tiheän kas-

vuston varmistamiseksi se kannattaa aina määrittää eräkohtaisesti.

Alla Tilasiemen Oy:n taulukko.

Viljan kylvömäärä

Viljan kylvömäärä lasketaan seuraavasti:

Kylvömäärä kg/ha = (kylvötiheys kpl/m2 x tuhannen siemenen paino, g) / itävyys-%

Haluttu kylvötiheys päätetään itse olosuhteiden ja viljalajin ja lajikkeen perusteella.

Kylvötiheys arvioidaan haluttuna oraiden lukumääränä neliömetrille. Ohralla käytetään

kylvötiheytenä yleensä 450–500 kpl itäviä jyviä/m2, joillakin lajikkeilla jopa 550 kpl/m2

. Kauralla tavallinen kylvötiheys on noin 500 kpl/m2. Vehnä kylvetään tiheämpään,

koska se versoo vähemmän, vehnän kylvötiheytenä käytetään noin 600 - 650 kpl/m2.

Sadon arviointi kotikonstein

Rajaa pellolta 1 m2 alue. Odotettavissa oleva puimaton laskennallinen sato voidaan arvi-

oida seuraavasti: tähkäluku (kpl/m2) * jyväluku tähkässä * tuhannen jyvän paino / 100.

75

Laske tähkäluku/m2 eli laske, montako tähkää on neliöllä. Kun tähkämäärä on selvillä,

laske yhdessä tähkässä olevien jyvien kpl-määrä (useiden tähkien keskiarvo). Kerro täh-

kässä olevien jyvien lkm ennustetulla 1000 siemenen painolla. Jaa saamasi tulos luvulla

100 saat selville hehtaarisadon.

500 kpl x 27 kpl/röyhy x 34,2 g/1000sp /100=4617 kg/ha.

Tai voit laskea sen vaikka myös näin:

Yhdelle neliölle kylvät 500 kpl siemeniä. Yhdessä kauraröyhyssä on keskim. 27 jyvää.

Jos keskimäärin kaikki siemenet itävät, saat neliöltä 500 x 27 = 13500 jyvää13500

kpl/m2 x 10 000 m2 Syntyy hehtaarilta jyviä paljon…

Jos 1000sp on kuivattuna 34,2 g, tulisi neliöltä satoa (0,0342/1000kpl)*13500kpl=461,7

g eli 0,4617 kg/m2. Hehtaarilla on 10 000 m2, joten hehtaarisato olisi 0,4617 x 10 000

m2=4617 kg.

76

Vilja-, öljy- ja nurmikasvisiementen kylvömäärätaulukko

Maatalous: http://www.k-maatalous.fi/palvelut/asiakkuus/Documents/VO_2013_netti_W.pdf

77

10. LASKUTUS Laskutuksen perusohjeet

Yrittäjänä laskutat myymistäsi tuotteista tai palveluista. Vaikka ostaja maksaisi saman

tien ”rahat käteen”-periaatteella, on sinun yrittäjänä todistettava myynnin oikeellisuus

laskutositteella, jonka voit siirtää kirjanpidon tulotositteeksi. Tämä tarvitaan, koska

Suomessa kaikki myynti on veronalaista tuloa + tuotteisiin ja palveluihin on sisällytel-

tävä arvonlisävero.

Laskun voit kirjoittaa käsin paperille tai tehdä sen tietokoneella laskutusohjelmalla tai

tehdä sen internetissä esim. täällä: http://ilmainenlaskutusohjelma.fi

Arvonlisäverolaki 209 b § määrittää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, joita ovat:

• laskun antamispäivä

• juokseva tunniste

• myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)

• myyjän ja ostajan nimi ja osoite

• tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne

• tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä

• ALV-veron peruste verokannoittain ja yksikköhinta ilman veroa ja hyvityk-

set ja alennukset (jos eivät yksikköhinnassa)

• suoritettavan veron määrä muutoslaskussa sekä viittaus aikaisempaan las-

kuun.

Kevennetyt laskumerkintävaatimukset satunnaislaskuttajalle

Arvonlisäverolaki joustaa satunnaisia tavaranmyyjiä ns. kevennetyillä laskumerkintä-

vaatimuksilla, jolloin kaikkia edellä mainittuja laskumerkintöjä ei tarvitse tehdä las-

kuun. Tämä mahdollisuus koskee määrältään vähäisiä lasku ja. Tällaisia tilanteita voisi-

vat olla esim. kun laskujen teko on vähäistä ja sen loppusumma on enintään 1000 euroa.

Seuraavat tiedot on oltava laskuissa, jos niihin sovelletaan kevennettyjä laskumerkintöjä

• laskun antamispäivä

• myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)

• myytyjen tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen luonne

• suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain.

78

Peruslaskumalli (viljelijän yleinen peruslaskumalli – ei kevennetty)

79

Sähköinen lasku

Yleistermi sähköisessä muodossa olevalle laskulle. Yhä enenevässä määrin suuret tava-

ran ostajat haluavat laskunsa sähköisessä muodossa eli paperinen lasku ei heille käy.

Tyypillisesti laskutusohjelmassa on mahdollisuus ns. Finfoice-laskuun. Tällöin tarvitset

tietokoneelle laskutusohjelman, jossa on valmius muodostaa Finvoice-verkkolaskuja ja

tee sopimus pankkisi kanssa palvelun käyttöönotosta. Ilman tietokonetta verkkolaskutus

ei toimi ja joudut ostamaan laskutuspalvelun esim. tilitoimistolta.

Suosittelen oman laskutusohjelman hankkimista. Aiheesta lisää ollessamme tietokone-

luokassa.

11. JOHDON LASKENTATOIMI

Lähde: Talousohjaus ja kustannuslaskenta. Sanoma Pro 2013 sivut 51–59.

Yrityksen tulos ei ole yksiselitteinen asia tai käsite, sillä tuloksella voidaan tarkoittaa

useita erilaisia asioita. Voidaan puhua esimerkiksi liikevaihdosta, myyntituotoista,

myyntikatteesta, käyttökatteesta, liiketuloksesta, rahoitustuloksesta tai kokonaistulok-

sesta. Koska tuloskäsitteitä on monia, on syytä varmistaa, mitä tulosta itse asiassa tar-

koitetaan. Eri tuloskäsitteitä käytettäessä johtopäätökset yrityksen tulokseen liittyvistä

asioista voivat olla hyvin erilaisia.

Tuloslaskelman perusidea:

LIIKEVAIHTO

+ Liiketoiminnan muut tuotot

-Materiaalit ja palvelut

-Henkilöstökulut

-Poistot ja arvonalentumiset

-Liiketoiminnan muut kulut

LIIKEVOITTO (-TAPPIO)

-Rahoitustuotot ja –kulut

VOITTO (TAPPIO) ENNEN TILINPÄÄTÖSSIIRTOJA JA VEROJA

-Tuloverot (Veroennakko tähtää mahd. lähelle tätä arvoa!)

TILIKAUDEN VOITTO (TAPPIO)

Liikevaihdolla tarkoitetaan yhteenlaskettua eri tuotteiden ja palvelujen myyntimäärien

ja yksikköhintojen tuloa. Liikevaihto tarkoittaa rahamäärää, jonka yritys saa varsinai-

sesta liiketoiminnastaan palveluja, tuotteita ja tavaroita myymällä. Liikevaihto saadaan

bruttomyynnistä, kun siitä vähennetään myönnetyt avustukset, arvonlisävero ja muut

välittömästi myynnin määrään perustuvat verot.

Myyntikate = liikevaihto - muuttuvat kustannukset.

80

Myyntikatteen tulisi siten kattaa kaikki muut kuin muuttuvat kustannukset.

Käyttökate = myyntikatteesta vähennetään kiinteät kustannukset. Käyttökatetta lasketta-

essa ei kuitenkaan huomioida poistoja eikä korkoja.

Liiketulos lasketaan siten, että myyntituotoista vähennetään liiketoiminnan varsinaiset

kustannukset, kuten muuttuvat ja kiinteät kustannukset sekä suunnitelman mukaiset

poistot.

Rahoitustulos saadaan liiketuloksesta, kun siitä vähennetään rahoitukseen liittyvät kus-

tannukset, kuten korkokustannukset.

Nettotuloksella tarkoitetaan tuloskäsitettä, jossa rahoitustuloksesta on vähennetty verot.

Nettotuloksen tarvitsee kattaa vain satunnaiset kustannukset ja omistajien voittotavoite.

Satunnaisia kustannuksia voi syntyä esimerkiksi tuotantokoneiden tai muun käyttöomai-

suuden myynnin seurauksena.

Kokonaistuloksella tarkoitetaan yleensä "viivan alle jäävää tulosta”. Se saadaan, kun

myyntituotoista vähennetään kaikki kustannukset.

Toiminnan kustannukset voidaan luokitella eri kustannuskäsitteisiin. Sisäisessä eli joh-

don laskentatoimessa (vapaaehtoisessa) puhutaan kustannuksista, kun taas kirjanpidossa

(pakollisessa) käsitellään menoja ja kuluja. Menolla tarkoitetaan tuotannontekijän hank-

kimisesta suoritettua vastiketta. Menoja ovat siten esimerkiksi useamman tilikauden

ajan käytössä olevien pitkävaikutteisten tuotannontekijöiden, kuten kiinteistöjen tai ko-

neiden hankintakustannukset. Kulu puolestaan tarkoittaa sitä osaa menosta, joka on jak-

sotettu tuotannontekijän käyttöajalle. Tyypillinen esimerkki kulusta on koneista tai kiin-

teistöistä tehtävät poistot. Poistot näkyvät tuloslaskelmassa, kun taas poistolla vähen-

netty hankintameno kirjataan taseeseen. Rahoituslaskelmassa esitetään hankinnoista

syntyneet menot.

Jos tuotannontekijän, esimerkiksi koneen, hankintahinta on 1 000 € ja tuotannontekijän

käyttöaika viisi vuotta. Tällöin meno on 1 000 € ja kulu 200 € vuodessa (1 000 €/5 v.)

viiden vuoden ajan. Alle viiden vuoden käyttöajalla kulu on yli 200 € vuodessa ja yli

viiden vuoden käyttöajalla alle 200 € vuodessa.

Kustannukset mittaavat tuotannontekijän käyttöä tai kulutusta rahamääräisesti. Johdon

laskentatoimessa kustannukset jaotellaan muuttuviin ja kiinteisiin, välittömiin ja välilli-

siin, yhteis- ja yleiskustannuksiin sekä erillis- ja kokonaiskustannuksiin.

Kun kustannuksia luokitellaan sen mukaan, miten ne vaihtelevat tuotantomäärän mu-

kaan, puhutaan muuttuvista ja kiinteistä kustannuksista. Muuttuvat kokonaiskustannuk-

set kasvavat tuotantomäärän kasvaessa ja vastaavasti pienenevät tuotantomäärän supis-

tuessa. Muuttuvia kustannuksia ovat tavallisesti materiaali- ja suorittavan työn palkka-

kustannukset. Kun esimerkiksi huonekalutehtaassa valmistetaan yksi pöytä, siihen ku-

luu yhden pöydän vaatima materiaali- ja työmäärä. Vastaavasti kahden pöydän valmis-

tamiseen kuluu kaikkiaan kahden pöydän vaatima materiaali- ja työmäärä.

81

Kiinteät kokonaiskustannukset taas eivät muutu tuotantomäärän muutosten mukana.

Esimerkiksi huonekaluliikkeen myymälän pääomakustannukset eivät muutu sen mu-

kaan, myydäänkö yksi vai kymmenen pöytää. Pääomakustannuksilla tarkoitetaan esi-

merkiksi käyttöomaisuudesta tehtäviä poistokustannuksia ja rahoituksen hankinnasta ai-

heutuvia rahoituskustannuksia eli korkoja.

On olemassa myös puolimuuttuvia kustannuksia. Niissä osa kustannuksista muuttuu

tuotantomäärän muuttuessa ja toinen osa kustannuksista pysyy kiinteinä tuotantomäärän

vaihteluista huolimatta. Puolimuuttuvia kustannuksia ovat esimerkiksi sähkö- ja vesi-

kustannukset. Osa sähkön ja veden kustannuksistahan on kiinteitä, kuten kuukausi-

maksu. Osa sähkölaskun kustannuksista taas määräytyy sähkön kulutuksen mukaan.

Sähkölaskuun voi siten vaikuttaa pienen-tämällä kulutusta, jolloin muuttuvat kokonais-

kustannukset pienenevät.

Eli laskentatoimessa puhutaan kustannuksista, mutta kirjanpidossa käsitellään menoja ja

kuluja. Menolla tarkoitetaan tuotannontekijän hankkimisesta suoritettua vastiketta.

Menoja ovat useamman vuoden ajan käytössä olevien pitkävaikuteisten tuotannonteki-

jöiden esim. kiinteistön tai koneen euromääräiset hankintakustannukset.

Kulu puolestaan tarkoittaa sitä osaa menosta, joka on jaksotettu tuotannontekijän käyt-

töajalle. Esimerkki kulusta on koneista tai kiinteistöstä tehtävä poisto.

Kustannnukset mittaavat tuotannontekijän käyttöä tai kulutusta rahamääräisesti. Tyypil-

lisesti laskentatoimessa kustannukset jaetaan muuttuviin ja kiinteisiin, välittömiin ja vä-

lillisiin ja välittömiin, yhteis- ja yleiskustnnuksiin sekä erillis- ja kokonaiskustannuksiin.

Kokonaiskustannukset, yksikkökustannus

Valmistusmäärän vaikutus muuttuviin ja kiinteisiin kokonaiskustannuksiin (57,Talousohjaus- ja kustannuslaskenta 2013)

82

Valmistusmäärän vaikutus muuttuviin ja kiinteisiin yksikkökustannuksiin (57,Talousohjaus- ja kustannuslaskenta 2013)

Rajakustannus

Muuttuvien ja kiinteiden kustannusten lisäksi kustannukset voivat olla tai välillisiä kus-

tannuksia. Välittömillä kustannuksilla tarkoitetaan sellaisia kustannuksia, jotka ovat hel-

posti kohdistettavissa suoraan laskentakohteille, esimerkiksi tuotteille tai palveluille.

Välittöminä kustannuksina käsitellään yleensä esimerkiksi raaka-ainekustannuksia tai

tuotantohenkilöstön palkkakustannuksia.

83

Välillisillä kustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, joita on vaikea tai mahdotonta koh-

distaa välittömästi tuotteisiin tai palveluihin. Kustannusten kohdistaminen on haastavaa,

jos yrityksessä valmistetaan useita erilaisia tuotteita samoilla tuotantovälineillä. Esimer-

kiksi huonekaluja valmistavassa yrityksessä voidaan valmistaa useita erilaisia pöytiin,

tuoleihin ja hyllyihin liittyviä tuoteryhmiä. Huonekaluvalmistaja voi kuitenkin käyttää

samoja tiloja, koneita ja myyntihenkilöstöä tuotteiden valmistamisessa ja toimittami-

sessa asiakkaille. Tällaisessa tilanteessa haasteena on se, millä tavalla tiloista, koneista

ja myyntihenkilöstöstä aiheutuvat kustannukset kohdistetaan eri tuoteryhmille. Koska

eri tuoteryhmien valmistaminen vaatii todennäköisesti erilailla tilojen tai koneiden käyt-

töä, se tulisi saada näkyviin eri tuoteryhmien ja tuotteiden kustannusten laskennassa.

Välittömät ja muuttuvat kustannukset eivät tarkoita samaa asiaa, vaikka esimerkiksi ma-

teriaalikustannukset yleensä ovat sekä muuttuvia että välittömiä. Samoin välilliset ja

kiinteät kustannukset ovat eri käsitteitä. Kustannukset voi kohdistaa tuotteisiin (välittö-

mät kustannukset), mutta vastaavasti ne voivat olla valmistusmäärästä riippumattomia

(kiinteät kustannukset). Toisaalta kustannukset voi olla haasteellista kohdistaa laskenta-

kohteisiin (välilliset kustannukset), mutta ne kuitenkin voivat muuttua valmistusmäärän

mukaan (muuttuvat kustannukset). Tällaisessa tapauksessa puhutaan välillisistä ja muut-

tuvista kustannuksista. Jako muuttuviin ja kiinteisiin johtuu siis kustannusten volyymi-

riippuvuudesta ja jako välittömiin ja välillisiin niiden kohdistettavuudesta aiheuttamis-

periaatteen mukaan laskentakohteisiin.

Muuttuvien ja välittömien sekä kiinteiden ja välillisten kustannusten eroja

Muuttuvat kustannukset Kiinteät kustannukset

Välittömät Yhden tuotteen sisäänosto- Kuukausipalkaliisen kustannukset kustannukset myymäiäpäällikön palkka

Provisiopalkkaisen myyjän

palkkakustannukset:

Välilliset kus-tannukset

Myymälän energiakustannukset

Ketjun markkinointikusannukset Tietojärjestelmäkustannukset

Edellä mainittujen kustannuskäsitteiden lisäksi on muitakin kustannuskäsitteitä. Niitä

ovat esimerkiksi raja- ja lisäkustannukset, yksikkö- ja kokonaiskustannukset, erillis- ja

yhteiskustannukset seka uponneet ja vaihtoehtoiskustannukset.

Rajakustannuksilla tarkoitetaan kustannusten lisäytä, joka syntyy, kun valmistusmäärää

kasvatetaan yhden yksikön verran. Tällöin esimerkiksi tarkastellaan, kuinka paljon kus-

tannuksia syntyy, kun tuolien valmistusmäärää kasvatetaan viidestä tuolista kuuteen

tuoliin. Rajakustannuksia voidaan pitää alimpana hintana, jolla tuotetta kannattaa

myydä lyhyellä aikavälillä. Käytännössä rajakustannusten käyttämiselle hinnoittelussa

pitää kuitenkin olla painavat perusteet. Rajakustannukset voivat joissain tapauksissa

84

kasvaa suurestikin, jos esimerkiksi kapasiteettia tai henkilökunnan määrää täytyy kas-

vattaa.

Lisäkustannuksilla tarkoitetaan kustannusten lisäystä, joka syntyy, kun valmistusmäärää

kasvatetaan enemmän kuin yhden yksikön verran. Talloin tarkastellaan esimerkiksi kus-

tannusten lisäystä, joka syntyy siitä, että tuolien valmistusta kasvatetaan viidestä tuolista

vaikkapa kymmeneen tuoliin.

Yksikkökustannukset saadaan, kun kokonaiskustannukset jaetaan valmistusmäärällä.

Yksikkökustannukset huomioivat siten muuttuvat ja kiinteät välilliset ja välittömät kus-

tannukset. Yksikkökohtaiset kustannukset on tärkeää tietää, jotta kyetään laskemaan esi-

merkiksi tuotekohtaisia kannattavuuslaskelmia. Kokonaiskustannuksilla tarkoitetaan

kaikkia toiminnassa aiheutuneita kustannuksia. Ulkoisessa laskentatoimessa kokonais-

kustannukset voidaan selvittää tuloslaskelmasta. Kokonaiskustannukset on tärkeää tie-

tää, jotta tiedetään koko yritystoiminnan kannattavuus ja yrityksen kyky selviytyä ky-

syntävaihteluista.

Erilliskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka aiheutuvat esimerkiksi tietyn tuot-

teen valmistamisesta ja toimittamisesta. Erilliskustannuksia ei aiheudu, jos tietyn tuot-

teen valmistamisesta tai palvelun tuottamisesta luovutaan. Erilliskustannuksia ovat esi-

merkiksi raaka-ainekustannukset ja tietyn tuotteen valmistamiseen vaadittavien konei-

den kustannukset. Yhteiskustannukset eroavat erilliskustannuksista siinä, että ne jäävät

voimaan, vaikka tietyn tuotteen valmistamisesta luovuttaisiin. Yhteiskustannuksia ovat

esimerkiksi yleisjohtamiseen tai -markkinointiin liittyvät kustannukset. Erillis- ja yhteis-

kustannukset on hyvä tietää esimerkiksi tuotevalikoimiin liittyvässä päätöksenteossa,

jolloin pohditaan esimerkiksi tuotannon jatkamiseen tai suuntaamiseen liittyviä toimia.

Uponneilla kustannukset tarkoitetaan tuotteen valmistamiseen sitoutuneita kustannuk-

sia, vaikkei itse tuotetta koskaan valmistettaisikaan. Joissakin tilanteissa suunnitelmat

saattavat muuttua niin, ettei uutta tuotetta ennakkokaavailuista huolimatta saadakaan

markkinoille. Tämän tyyppisessä tilanteessa on kuitenkin usein ehditty jo tekemään in-

vestointeja tuotannon aloittamista varten. Mahdollisesti on ehditty hankimaan uusia ko-

neita, rekrytoitu henkilöstöä, ostettu raaka-aineita ja vuokrattu tuotantotiloja. Kun tuot-

teen valmistamisesta päätetään luopua, on siis jo sitouduttu suureen määrään kustannuk-

sia. Tällöin voi käydä niin, että vaikka päätetäänkin luopua tuotteen valmistamisesta,

esimerkiksi tuotantotilojen vuokra täytyy maksaa vuokrasopimuksen irtisanomisajalta.

Erityisesti sellaisten tuotteiden osalta, joiden valmistusaika on pitkä, on siis tärkeää olla

selvillä siitä, millaisiin kustannuksiin on sitouduttu projektin eri vaiheissa.

Vaihtoehtoiskustannuksilla tarkoitetaan tuottoja, jotka aiheutuvat toiseksi parhaan vaih-

toehdon valitsematta jättämisestä. Yrityksissä tulisi miettiä vaihtoehtoiskustannuksia

esimerkiksi silloin, kun investoidaan uusiin toimitiloihin. Yrityshän voi käyttää inves-

toinnissa vaadittavat rahat myös muihin tarkoituksiin, kuten sijoituksiin, kilpailijoiden

ostamiseen tai uuden tuotantolinjaston hankintaan. Investoinnin kustannuksia lasketta-

essa tulisikin siten miettiä sitä tuottoa, joka saataisiin samalla investoinnilla muista koh-

85

teista, kuten osakemarkkinoilta. Toinen esimerkki vaihtoehtoiskustannuksista liittyy ti-

lanteeseen, jossa toimitaan omissa tiloissa. Vaihtoehtoiskustannus on tällöin se tulo,

joka saataisiin, jos tila vuokrattaisiin jollekin ulkopuoliselle vuokralaiselle.

Kannattavuus

Kannattavuus on yksi tärkeimpiä asioita yrityksen menestymisen kannalta. Kannatta-

vuudella tarkoitetaan tuottojen ja kustannusten erotusta.

Kannattavuutta voidaan mitata absoluuttisesti ja suhteellisesti. Kun kannattavuutta mita-

taan absoluuttisilla mittareilla, käytetään rahamää-räisiä mittareita, kuten myyntikatetta,

liikevoittoa tai nettotulosta. Absoluuttiset mittarit ovat kuitenkin siinä mielessä haasta-

via, että niiden perusteella on vaikeaa vertailla erikokoisten yritysten menestymistä.

Vertailtavuuden helpottamiseksi käytetäänkin usein suhteellisia kannattavuuden mitta-

reita. Usein kannattavuutta tarkastellaan suhteessa myyntiin tai sijoitettuun pääomaan.

Suhteellisen kannattavuuden mittareita ovat esimerkiksi myyntikateprosentti, liikevoit-

toprosentti ja sijoitetun pääoman tuottoprosentti. Absoluuttisen kannattavuuden ja suh-

teellisen kannattavuuden eroja voidaan havainnollistaa seuraavan esimerkkilaskelman

avulla:

Absoluuttinen ja suhteellinen kannattavuus

€ (absoluuttinen) % (suhteellinen) Myyntituotot 1 200 100 % - Muuttuvat kustannukset 720 60% Myyntikate 480 40 % = (480/1 200) • 100 %

Esimerkkilaskelmasta havaitaan, että absoluuttinen myyntikate on 480 € ja suhteellinen

myyntikate 40 %. Myyntikateprosentti kertoo, että jokaista myytyä euroa kohden jää

0,40 € myyntikatetta kattamaan kiinteitä kustannuksia. Vaikka myyntikateprosentti on

esimerkkilaskelmassa korkea, sen perusteella ei voi päätellä yrityksen taloudellista me-

nestystä. Kaikkihan riippuu viime kädessä siitä, kuinka paljon myyntikatteen tulisi vielä

kattaa esimerkiksi kiinteitä tai rahoituskustannuksia.

Maksuvalmius ja vakavaraisuus

Kannattavuuden lisäksi maksuvalmius ja vakavaraisuus ovat talouden tilanteen arvioin-

nin keskeisiä näkökulmia. Kannattavuutta voidaan pitää myös yritystoiminnan pääta-

voitteena ja perustana. Yrityksen pitää myyntituotoillaan kyetä kattamaan kaikki ku-

lunsa ja niiden jälkeen tuottaa voittoa omistajilleen. Kannattavuuden hallinta onkin yri-

tys¬johdon keskeisimpiä tehtäviä. Kannattavuus on ennen kaikkea pitkän aikavälin ta-

voite, ja toiminta voi olla lyhyen aikaa jopa kannattama¬tonta, jos yrityksellä riittää

omaa pääomaa tappioiden kattamiseen ja maksuvalmiutta laskujen maksuun.

86

Maksuvalmiutta sen sijaan voidaan pitää lyhyen aikavälin tavoitteena, koska yrityksen

on aina kyettävä suoriutumaan maksuistaan. Juuri tätä maksukykyä kuvaa termi maksu-

valmius. Maksuvalmiutta voidaan mitata erilaisilla tunnusluvuilla, kuten current tai

quick ratiolla. Keskeinen idea molemmissa tunnusluvuissa on vertailla helposti rahaksi

muutettavan omaisuuden (esim. rahoitusomaisuus) riittävyyttä suhteessa lyhytaikaiseen

vieraaseen pääomaan (esim. ostovelat).

Vakavaraisuudessa on puolestaan kysymys yrityksen rahoitusrakenteesta eli oman ja

vieraan pääoman suhteesta yrityksen rahoituksessa. Vieras pääoma on ulkopuolisten ra-

hoittajien yritykseen velaksi antamaa rahaa, jolla on yleensä tuottovaatimus eli korko.

Omaa pääomaa yritykseen taas voi kertyä joko omistajien sijoituksista tai tulorahoituk-

sesta. Vakavaraisuutta voidaan mitata esimerkiksi omavaraisuusasteella tai nettovel-

kaantumisasteella.

87

12. SISÄINEN ELI OPERATIIVINEN LASKENTATOIMI -

KUSTANNUSLASKENNAN PERUSTEET

Yrityksen laskentatoimi jakaantuu yleensä sisäiseen ja ulkoiseen laskentatoimeen. Sisäi-

seen laskentatoimen alueeseen kuuluvat esim. tuote-, hinta-, ja kannattavuuslaskelmat.

Ulkoista laskentatoimea on kirjanpito.

Pienyrityksessä, kuten esim. maatilalla, saattaa sisäinen laskentatoimi puuttua kokonaan

tai se on heikosti järjestetty. Monesti kuitenkin maatilan sisäisen laskentatoimen hoitaa

maatalousneuvoja.

Yrityksellä on tarve laskea tuote- ja palvelukohtaisia yksikkökustannuksia. Tätä tarvi-

taan hinnoittelussa, toiminnan tehostamisessa, valmistettavien tuotteiden valinnassa, toi-

minnan ohjauksessa sekä päätöksissä.

Yksikkökustannuksia voidaan arvioida usean vaihtoehtoisen laskentamenetelmän

avulla. Jakolaskenta on käyttökelpoinen yritykselle, jossa valmistetaan keskenään sa-

manlaisia tuotteita massatuotantona jatkuvan prosessin avulla. Lisäyslaskenta on käyttö-

kelpoinen, kun valmistetaan useita erilaisia tuoteryhmiä, joiden valmistusprosessit erä-

tuotannossa eroavat toisistaan.

Katetuottolaskennassa yrityksen toiminnan kannattavuutta arvioidaan ja hallitaan kes-

kittymällä muuttuvien kustannusten ja toiminnan volyymin suhteen analysointiin. Kate-

tuottolaskentaa käytetään tuotteen, palvelun ja yrityksen kannattavuuden analysoinnissa.

Katetuottolaskentaa voi hyödyntää myös kustannusrakennemuutosten tarkastelussa, kun

verrataan esimerkiksi eri vaihtoehtoja toisiinsa. Tuotteiden ja palvelujen hinnoittelussa

katetuottolaskennan avulla voidaan analysoida tuotteiden volyymin ja myyntihinnan

muutosten vaikutusta kannattavuuteen. Budjetoinnin tukena katetuottolaskenta toimii

myös, sillä kannattavaan toimintaan vaadittavaa tuote- ja palvelukohtaista myyntimää-

rää voidaan analysoida kattavasti kustannustasoon suhteuttamalla katetuottoajatteiun pe-

rusteella.

Katetuottoajattelu perustuu seuraaviin olettamuksiin: 1. Toiminnan kustannukset on

mahdollista jakaa kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. 2. Muuttuvat kustannukset

muuttuvat tasasuhteisesti (lineaarisesti) toiminnan tai myynnin määrään nähden. 3.

Kiinteät kustannukset ovat kiinteitä toiminnan tai myynnin volyymin suhteen. 4. Koko-

nais¬kustannukset ja -tuotot muuttuvat lineaarisesti. 5. Tuotannontekijöiden hankinta-

kustannukset ja tuotteiden myyntihinnat ovat riippumattomia toiminta-asteesta ja pysy-

vät ennallaan tarkastelukauden aikana.

Useampaa laskentamenetelmää käytettäessä puhutaan hybridilaskennasta.

Tähän kurssiin kuuluu Excel-työkirja, joka on ladattavissa Sakkyn Moodle-verkossa

kustannuslaskennan kursseilta. Laskelmapohja käydään läpi lähipäivien aikana.

Ohjelmaan olen tehnyt erillisen ohjeen.

88

Laskentamenetelmiä

Jakolaskenta

On yksi suoritekohtaisen kustannuslaskennan menetelmä. Jakolaskennalla tarkoitetaan

yksinkertaisimmillaan kustannusten jakamista tuotetulla suoritemäärällä.

Esim. jos kasvinviljelytila, joka tuottaa vain esim. yhtä viljalajia:

Kustannukset kirjanpidosta + poistot + korot / tuotettu viljamäärä=Tuotantokustannus

€/kg.

Jakolaskenta on hyvin yksinkertainen ja helppo toteuttaa käytännössä. Siinä oletetaan,

että kustannukset riippuvat suoraan tuotantovolyymista. Jakolaskenta sopii siten verrat-

tain hyvin jatkuvan prosessin mukaisesti valmistettavien matalan jalostusasteen tuottei-

den kustannuslaskentamenetelmäksi. Jakolaskennan käyttö muuttuu sen sijaan haasteel-

liseksi, jos yritys valmistaa useita samantyyppisiä tuotteita tai tuoteryhmiä, jolloin tuo-

tannon kokonaisvolyymi ei kuvaa enää luotettavasti aiheuttamisperiaatetta.

(Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 123.)

Lisäyslaskenta

Lisäyslaskenta on käyttökelpoinen, kun valmistetaan useaa hyvin erilaisen valmistus-

prosessin vaativaa tuotetta tai palvelua. Sitä voidaan käyttää tilanteissa, joissa jakolas-

kenta ei toimi. Lisäyslaskennassa kustannukset luokitellaan välittömiin ja välillisiin kus-

tannuksiin. (Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 126.)

89

Työvaiheet lisäyslaskenassa (Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 127.)

Toimintolaskenta

Toimintolaskennannassa kustannukset kohdistetaan todellisen käytön mukaan. Laskenta

lähtee liikkeelle resursseihin sitoutuneista kustannuksista, jotka kohdistetaan toimin-

noille niiden käytön mukaan. Toiminnoilta kustannukset kohdistetaan edelleen laskenta-

kohteille.

Toimintolaskenta soveltuu organisaatioihin, joiden toiminta on monimutkaista kuten

että esim. yrityksessä on toisistaan eroavia erilaisia tuotteita ja tuoteperheitä on run-

saasti, ja tuotantoprosessit ovat vaativia, monivaiheisia ja keskenään erilaisia. Runsau-

desta seuraa monesti se, että kustannusten kohdentaminen luotettavasti ja oikein on

haasteellista eikä se aiheuttamisperiaatteen tarkoittamalla tavalla onnistu riittävän tar-

kasti perinteisillä menetelmillä. Toimintolaskennasta hyötyvät siten usein eniten organi-

saatiot, joissa yleiskustannusten osuus kustannusrakenteesta on suuri ja joissa niiden

kohdentamista tuotteille, projekteille, palveluille ja asiakkaille pidetään tärkeänä.

Tyypillisesti toimintolaskennan soveltajia on metalli- ja elintarviketeollisuudessa.

(Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 155–156.)

Katetuottolaskenta

Katetuottolaskennan perusajatus on kustannusten jakaminen muuttuviin ja kiinteisiin

kustannuksiin. Katetuottolaskelman peruskaava on:

Tuotot

-muuttuvat kustannukset

= katetuotto A

-työpalkkavaatimus (€/h x työtunnit)

= katetuotto B

- kiinteät kustannukset

= Katetuotto Ctulos

Tuotteen tuotantokustannus saadaan katetuottolaskennasta laskemalla yhteen:

+muuttuvat kustannukset

+ työpalkkavaatimus (€/h x työtunnit)

+ kiinteät kustannukset

+ voitto

90

Kustannusten yhteissumma jaetaan tuotetulla määrällä tuotetta, jolloin vastauksena on

€/yksikkö Alin hinta, jolla voit myydä tuotetta.

Tuotantokustannus katetuottolaskelmaa ja toimintolaskelmaa hyödyntäen Hybridilas-

kelma.

Kriittinen piste

Kriittisessä pisteessä tulo (liikevaihto) on juuri sen suuruinen, että liiketoiminnan kulut

saadaan katettua. Kriittisessä pisteessä tulos on 0; ei synny voittoa eikä tappiota. Kriitti-

nen piste ilmoitetaan joko myyntituottona (€) tai tuotemääränä (kpl), jolla liiketoimin-

nan tulos on nolla euroa.

Kriittinen piste (€)=kiinteät kustannukset (€) : katetuottoprosentti (%) x 100%

Sen voit laskea myös:

+muuttuvat kustannukset (Huomaa, että muuttuvien kulujen suhteellinen osuus pysyy

samana! Absoluuttinen €-määrää muuttuu)

+ työpalkkavaatimus (€/h x työtunnit)

+ kiinteät kustannukset.

Saat laskettua oman yrityksesi kriittisen pisteen kurssiin kuuluvalla kustannuslaskenta-

mallilla.

Esimerkki kriittisen pisteen laskennasta:

Tuotteen myyntihinta on 1000 euroa, Muuttuvat kustannukset 700

1000 €- 700 €=300 €. Myyntikate on 30 % (koska 300 € / 1000 € x 100% =30%.

Jos yrityksen kiinteät kustannukset ovat 30 000 euroa, voidaan kriittisen

pisteen edellyttämä myynnin määrä laskea seuraavasti:

30 000

---------- * 100 = 100 000 euroa.

30

Kokonaiskustannukset, yksikkökustannus

91

Valmistusmäärän vaikutus muuttuviin ja kiinteisiin kokonaiskustannuksiin (57,Talousohjaus- ja kustannuslaskenta 2013)

Valmistusmäärän vaikutus muuttuviin ja kiinteisiin yksikkökustannuksiin (57,Talousohjaus- ja kustannuslaskenta 2013)

92

Rajakustannus

Rajakustannuksilla tarkoitetaan kustannusten lisäystä, joka syntyy, kun valmistusmäärää

kasvatetaan yhden yksikön verran. Tällöin voidaan pohtia, kuinka paljon kustannuksia

syntyy litraa kohden, kun maidon tuotantoa kasvatetaan 9000 litrasta 10 000 litraan. Tai

rajakustannuksessa tarkastellaan, kuinka paljon kustannuksia syntyy, kun viljan satota-

voitetta kasvatetaan 3500 kg:sta 4500 kg. Saadaksesi enemmän tuottoja, on panoksia li-

sättävä ja tämä maksaa. Rajatuoton avulla etsitään raja, jossa kustannusten lisäys on

vielä kannattavaa.

93

Yksikkökustannukset saadaan, kun kokonaiskustannukset jaetaan valmistusmäärällä.

Yksikkökustannukset huomioivat siten muuttuvat ja kiinteät välilliset ja välittömät kus-

tannukset. Yksikkökohtaiset kustannukset on tärkeää tietää, jotta kyetään laskemaan esi-

merkiksi tuotekohtaisia kannattavuuslaskelmia. Kokonaiskustannuksilla tarkoitetaan

kaikkia toiminnassa aiheutuneita kustannuksia. (61-62, Talousohjaus- ja kustannuslas-

kenta 2013).

Kustannusten laskenta on vaiheittain etenevä prosessi. Ennen laskentaa on laskettava

kotoisten rehujen tarve ja pelto-alatarve. Tälle löytyy tuotantokustannuslaskentataulu-

kossa peltoalalaskuri. Että saisimme myös hidasvaikutteiset kiinteät kustannukset huo-

mioitua (mm. rakennukset), on syytä laskea seuraavassa järjestyksessä: Vaihe 1, jossa

laskemme koneiden aiheuttamat kiinteät kustannukset. Vaihe 2, jossa laskemme raken-

nusten kiinteät kustannukset. Vaihe 3, jossa laskemme kasvituotannon tuotantokustan-

nuksen. Vaihe 4, jossa laskemme kotieläinten tuotantokustannukset.

Laskennan vaiheet:

Vaihe 2. Kiinteät rakennuskustannukset

Vaihe 1. Kiinteät konekustannukset

Vaihe 3. Kasvien tuotantokustanus

Vaihe 4. Maidon/Lihan tuotantokustannus

Yhteenveto ->Tuloslaskelma

muodostuu

94

Katetuottolaskennan kiinteät kustannukset – pääomakulut ja niiden luonne

Kiinteät konekustannukset

• Poisto=Hankintahinta-jäännösarvo /käyttövuodet

• Korko pääomalle

• Vakuutusmaksut

Koneet yleensä kohdistuvat

kasvituotantoon

• Kohdistuvat kasvilaskelmille

• Navettakoneet eläinlaskelmille

Jaetaan peltohehtaareille

•Kiinteä kustannus alenee, mitä enemmän hehtaareja!

Kiinteät rakennuskustannukset

• Poisto=Hankintahinta-/käyttövuodet

• Korko pääomalle

• Vakuutusmaksut

• Kunnossapito

• Energia (voisi olla myös muuttuva kust.)

• Kiinteistövero

Rakennukset kohdistuvat eläin- ja

kasvituotantoon

• Kohdistuvat kasvi- ja eläinlaskemille

Jaetaan peltohehtaareille ja

eläimille

•Kiinteä kustannus alenee, mitä enemmän eläimiä ja/tai hehtaareja!

95

Kiinteitä kustannuksia ovat pääoman poisto ja korko, vakuuttaminen, rakennuksissa

myös kunnossapito (ylläpito) ja kiinteistövero. Salaojien poistot, korot sekä kunnossa-

pito ovat samoin koko tilan kustannuksia.

Kiinteille kustannuksille on ominaista, että kustannus on pysyvä. Sen suuruus ei suu-

remmin vaihtele vuosien välillä. Kustannus pysyy, vaikka tuotantosuunta vaihtuisi tai

loppuisi kokonaan.

Kiinteitä kustannuksia ovat myös ns. välilliset yleiskustannukset, jotka pitävät sisällään

mm yrittäjän MYEL vakuutuksen, kouluttautumisen, ammattikirjallisuuden, tiemaksut,

kirjanpito. Yleiskustannusten peruste on 3 % muuttuvien ja kiinteiden kustannusten yh-

teissummasta. Eli kasvinviljelyn kustannuslaskentaharjoituksessammehan joudut sijoit-

tamaan alkutietoihin lähtöarvot kiinteidenkustannusten laskemiseksi. Kustannukset syö-

tetään koko tilalta ja jaetaan omistuksessa olevien peltohehtaarien mukaan. Pellon osalta

kustannus tulee keskimääräisenä kiinteänä kuluna hehtaaria kohden, mikä on riittävä

tarkkuus, kunhan vain lähtösummat ovat mahdollisimman oikeita.

Kiinteä kustannus tarkoittaa pitkäaikaisten investointikustannusten jakamista niiden

käyttövuosille ja tätä kautta laskettujen vuosikulujen jakamista peltohehtaareille ja tuo-

tantoeläimille, mistä kustannus voidaan vyöryttää tuotetulle viljakilolle, maitolitralle ja /

tai lihakilolle.

Kiinteät kustannukset rakennuksissa

Rakennuksesta aiheutuvia kustannuksia ovat:

• Poisto, jolla tarkoitetaan rakentamiskulujen jakamista käyttövuosille.

• Korko, jolla tarkoitetaan oman pääoman aiheuttamaa tuottovaatimusta ja/tai

vieraan pääoman kustannusta.

• Vakuutusmaksut, jolla tarkoitetaan rakennuksen tuhoutumisriskin siirtoa mak-

sua vastaan vakuutusyhtiölle.

• Energiakustannus esim. lämpö ja sähkö. (periaatteessa muuttuva kustannus,

mutta meidän laskelmissa on kiinteää kustannusta)

• Kunnossapito esim. joka 5. vuosi tapahtuva kunnostus.

• Mahdolliset muut kustannukset esim. kiinteistövero kunnalle.

Selvitettäessä jonkun rakennuksen kustannusvaikutusta (esim. navetan vaikutusta mai-

don tai lihan tuotantokustannukseen tai konehallin vaikutusta koneketjun tuntihintaan)

selvitetään ensin rakennuksen hankintahinta poiston ja koron laskemiseksi.

Uuden, äskettäin rakennetun rakennuksen hinta on tiedossa ja silloin tämän rakennuksen

kustannus on kohtuullisen helppo selvittää, mutta jos rakennuksista, joiden rakentami-

96

sesta on kulunut jo vuosia, voi olla hyvin työlästä ”kaivaa esille” rakennuksen toteutu-

nut todellinen hinta poiston ja koron laskemiseksi. Siksi laskennan avuksi voidaan ottaa

uushankintahinta, jossa pohjana käytetään rakennusten jälleenhankinta-arvoja.

Mikäli rakennus on hyvin vanha, ei poistoa ja korkoa kannata väkisin lähteä las-

kemaan. Mutta muut kulut kuten kunnossapito, vakuutus ja energia sekä mahdollinen

kiinteistövero on syytä kuitenkin laskea, sillä ne ovat todellisia kustannuksia.

Rakennusten taloudellinen kestoaika on yleensä 20 – 35 vuotta. Fyysinen käyttöikä voi

olla paljon pitempi esim. 50 vuotta, mutta taloudellisissa laskelmissa käytetään siis 20–

35 vuotta.

Rakennuksilla ei ole jäännösarvoa. Jäännösarvolla tarkoitetaan kohteen arvoa sen käy-

tön loppuessa ja myytäessä pois. Jäännösarvo voidaan laskea koneille, mutta rakennuk-

sille sen laskeminen ei ole useinkaan mielekästä, koska se on kiinteästi paikallaan. Jos

rakennus olisi siirrettävissä, voisi jäännösarvon laskeminen olla tarpeen.

Poisto ja korko (kiinteää kustannusta)

Poisto on sijoitetun pääoman jakamista käyttövuosille. Tolvanen & Granqvistin (25,

1984) mukaan uuden omaisuusesineen hankintaan sijoitettu pääoma tulee maksetuksi

takaisin omaisuusesineen käyttövuosien kuluessa.

Pääoman käytöstä aiheutuu myös korkokustannuksia. Korko on hinta, joka joudutaan

maksamaan rahan sitoutumisesta toimintaan. Ensin on ratkaistava, otetaanko korot kus-

tannuslaskennassa huomioon ja miten ne huomioidaan. Korkojen huomioon ottamiseksi

on kustannuslaskennassa kolme periaatteellista vaihtoehtoa:

- Toimintaan sitoutuneen pääoman korot sisällytetään kustannuksiin.

- Vain maksetut vieraan pääoman korot sisällytetään kustannuksiin

- Korkoja ei sisällytetä lainkaan kustannuksiin vaan ne otetaan huomioon voitto- tai ka-

tetavoitteessa.

Myös laskentakoron määrittelyyn on johdon laskentatoimessa useita vaihtoehtoja. Mää-

rittelyssä voidaan käyttää niin sanottuja vaihtoehtoiskustannuksia, jotka vastaavat kysei-

sen pääomamäärän tuottoa, jos se käytettäisiin parhaaseen vaihtoehtoiseen sijoituskoh-

teeseen. Korkona voidaan pitää myös vieraan pääoman korkoa lainamarkkinoilla. Kol-

mas vaihtoehto on omistajan tuottovaatimus sijoituksilleen. Neljäntenä voidaan käyttää

oman ja vieraan pääoman tuottovaatimusten painotettua keskiarvoa. (89, Talousohjaus

ja kustannuslaskenta 2013.)

97

Poiston laskemiseksi on useita menetelmiä. Yleinen tapa on tasapoistomenetelmä, jossa

pääoma jaetaan tasan käyttövuosille. Toinen tapa on ns. aleneva poisto, joista esimerk-

kinä voidaan mainita verotuksen menojäännöspoisto. Kolmas tapa on käyttää annuiteet-

tia. Annuiteetti on yleinen tapa laskea omaisuusesineen poisto ja korkokustannus. Tällä

tavalla laskien saadaan myös linkitettyä poisto ja korkokustannus pankkilainojen lyhen-

nyksiin ja korkoihin, koska laskentamekanismi on yhteinen.

98

Poistomenetelmiä ja niiden erovaisuuksia

Tasapoistomenetelmä

Tasapoiston vuotuinen poistoerä rakennuksilla = Hankinta-arvo (alv o %) / kestoaika.

Tasapoiston vuotuinen poistoerä koneilla = Hankinta-arvo (alv o %)-jäännösarvo / ko-

neen kestoaika.

Kun poistettavan omaisuusesineen arvonlisäverottomasta uudisarvosta vähennetään niin

monta poistoerää kuin poistokohteen ikä on vuosina, saadaan kohteen nykyarvo. Nyky-

arvo = hankinta-arvo – ikä x (hankinta-arvo /kestoaika). (Tolvanen & Granqvistiä mu-

kaillen 25, 1984).

Aleneva poisto, eli Menojäännöspoisto

Poimi poisto veroilmoitukselta. Periaatteen löydät kohdasta Menojäännöspoiston esi-

merkki Kirjanpitoluennosta.

Annuiteettimenetelmä

Annuiteettimenetelmä on hyvin käyttökelpoinen ja helppo. Tarvitset tietää/arvioida in-

vestointiajan vaikutuksen ja haluamasi korkoprosentin sekä annuiteettitaulukon.

Annuiteettimenetelmällä investoinnin koron ja poiston summa on yhtä suuri joka vuosi,

mutta alussa koron osuus on poistoa suurempi. Laskennan kannalta tärkeintä on, että

poisto ja korko ovat vuodesta toiseen saman. Niiden keskinäinen suhde muuttuu, mutta

yhteissumma säilyy samana koko ajan. Katso esimerkiksi korkolaskuria Excel-talous-

laskennassa (Annuiteetti sama, mutta poiston ja koron keskinäinen suhde vaihtuu.

Alussa koron osuus suurempi, mutta kun pääoma alenee, suurenee poiston osuus ja ko-

ron osuus alenee).

Annuiteettikerroin valitaan annuiteettitaulukosta. Kertoimeen vaikuttavat haluttu korko-

kanta ja investoinnin kestovuodet.

Esimerkki: Investointi maksaa 45 000 euroa (ei jäännösarvoa). Investoinnin kestoaika

on 20 vuotta ja korkokanta on 6 %. Tällöin investoinnin vuotuiset poisto- ja korkokus-

tannukset ovat annuiteettimenetelmällä (annuiteettitekijä 20 vuoden kestoajalla ja 6 %:n

korkokannalla 0,087):

45 000 * 0,087 (poisto ja korko) = 3 915 €. (Kertoimen saat taulukosta Annuiteetti.)

99

Koron osuuden saat selville näin:

Korkoprosentti x pääoma eli 6% / 100 x 45000 €=2700 € korkoa.

Kun korko vähennetään annuiteettista eli 3915 € - 2700 € = 1 215 €on tämä poiston

osuus.

Korko on rahan hinta eli se on korvaus ajalta, jolloin lainattu raha ei ole lainan antajan

käytössä. Jos ostat työkoneen ja lainaan tarvittavan rahan pankista, joudut maksamaan

vallitsevan korkotason mukaisen koron + pankin marginaalin korvauksena rahan käy-

töstä. Jos taas sijoitat pankkitilillä olevan oman rahan mainittuun esimerkkityökonee-

seen, ei pankkitilin raha ole enää muussa käytössäsi ja siksi sijoittamallesi pääomalle tu-

lee laskea korko kustannuslaskennassa.

Tyypillisesti siis korkoa maksetaan rahalaitokselle korvauksena saadusta luotosta ja kor-

koa siis voidaan laskea myös sijoitetulle omalle pääomalle eli maatalouden yritystoi-

mintaan sijoittamasi raha vaatii korvausta, koska se ei esim. pankkitilillä kasvamassa

korkoa.

Muista, että päätät itse: Korkojen huomioon ottamiseksi on kustannuslaskennassa kolme

periaatteellista vaihtoehtoa:

- Toimintaan sitoutuneen pääoman korot sisällytetään kustannuksiin.

- Vain maksetut vieraan pääoman korot sisällytetään kustannuksiin

- Korkoja ei sisällytetä lainkaan kustannuksiin vaan ne otetaan huomioon voitto- tai ka-

tetavoitteessa.

100

Vakuutusmaksut (kiinteää kustannusta)

Vakuuttaminen on vapaaehtoista. Vakuuttamisella siirretään esim. rakennusten tuhoutu-

misen riski maksua vastaan vakuutusyhtiölle. Vakuutusmaksu määräytyy monesti maa-

tilavakuutuksen kokonaisuudesta, jossa on monesti asiakas ja vakuutusyhtiökohtaisia

eroja alennusten kautta.

Mitä vakuuttaminen sitten maksaa? Suoraa vastausta tähän minulla ei ole, mutta huo-

mioi se kustannuksissa esim. kysymällä hintoja vakuutusyhtiöstä. Jos teet laskelmia ko-

titilallesi, selviää asia tilan kirjanpidosta. Kirjanpidon luvut ovat oikeita, toteutuneita lu-

kuja ja niitä kannattaa silloin käyttää laskelmissa. Mieti, onko vakuutusturva ajan ta-

salla!

Tolvanen & Granqvistin (29, 1984) mukaan palovakuutusmaksun määränä voit käyttää

0,2 % omaisuusesineen vakuutusarvosta.

Energiakustannus (kiinteää kustannusta)

Ilmaista energiaa ei aurinkoa lukuun ottamatta ole. Tyypillinen energiakustannus maati-

lalla on sähkö ja polttoöljy. Sähkön kulutuksen perusyksikkö on kWh eli kilowattitunti

eli 1000 wattituntia. Eli jos 40 W (watin) lamppu palaa yhden tunnin, on sähköä kulunut

40 Wattituntia eli 0,040 KWh. Yksityistalouden sähkön hinta on noin 5-8 centtiä/kWh +

5-6 centtiä/kWh verkkomaksua eli yhteensä 10–14 centtiä/kWh. Tällöin tunnin lampun

polttaminen tuli maksamaan 0,040 kWh x 0,10 €/kWh = 0,004 €/h. Keskimäärin säh-

köä kuluu omakotitalossa noin 15 000 – 18 500 kWh.

Kotieläintila käyttää sähköä tyypillisesti 100 000 - 150 000 kWh/vuosi. Sähkön hintaan

vaikuttaa sulakekoko. Omakotitalouksissa tyypillisin sulakekoko on 3 X 35 A (ampee-

ria). Maatiloilla koko on suurempi johtuen isoista sähkömoottoreista. Tyypillisin sulake-

koko on 3 x 63 A.

Paljonko kulutus on maitotilalla lehmää kohden? Energiaa kuluu esim. kotieläintilan na-

vetassa valaistukseen, lannanpoistoon, ilmanvaihtoon, vedenpumppaukseen, ruokinta-

laitteiden käyttämiseen, lypsämiseen, veden lämmitykseen, rakennuksen perus- ja lisä-

lämmitykseen ja rakennuksen erilaisten koneiden ja laitteiden käyttämiseen.

101

(Mikko Posio 2010)

Lehmää kohden voi siis laskea noin keskimäärin 900 – 1500 kWh/vuosi riippuen siitä,

lämmitetäänkö navettaa (sähkö vai biolämpö kuten esim. hake) ja lämmitetäänkö nave-

tan kuuma vesi sähköllä vai biolämmöllä. Energiankulutuksen keskiarvot olivat: sähköä

1348, lämpöenergiaa 1630 kWh/lehmäpaikka/vuosi). (Lähde: Posio, Mikko. Tutkielma

HY - Kotieläintilan energian kulutus 2010).

Näin laskien esim. 50 lehmän navetassa sähköenergiaa menisi arviolta 50 x 1348 kWh/v

= 67 400 kWh/vuosi.

Konehallissa vastaavasti sähkön kulutus täytyy arvioidaan käyttötarpeen mukaan. Onko

lämmitys sähköllä? Hitsataanko? Käytetäänkö sähkökoneita, kuten esim. metallityöstö-

koneita? Arvio 500 €/v.

102

Rakennusten kunnossapito (kiinteää kustannusta)

Rakennuksia on kunnostettava jatkuvasti. Tyypillisesti rakennuksiin tehdään vuosittain

pientä pintakorjausta ja säännöllisin väliajoin isompi huoltoremontti, kuten esim. pinto-

jen maalaaminen ja sokkelin korjaus. Nämä kulut tulee huomioida kustannuslasken-

nassa. Ne voidaan arvioida esim. jos navetta maalataan joka viides vuosi, lasketaan kus-

tannus aina vuotta kohden jakamalla kustannus/5 vuodella.

Muut kiinteät kustannukset esim. kiinteistövero

Kiinteistövero on kiinteistön arvon perusteella kunnalle vuosittain suoritettava vero.

Kiinteistövero koskee kaikkia kiinteistöjä lukuun ottamatta metsiä ja maatalousmaita.

Verottomia ovat myös eräät yleiset alueet, kuten kadut ja torit. Kiinteistövero menee

kiinteistön sijaintikunnalle.

Kiinteistövero tulee maksettavaksi kiinteistölle määrätyn verotusarvon perusteella. Vero

on kunnanvaltuuston vahvistaman prosentin mukainen määrä kiinteistön edellisen vuo-

den verotusarvosta.

Kiinteistöveron perusteena käytetyt verotusarvot määrätään arvostamislain (1142/2005)

mukaan.

Kiinteistöveroprosentit

Kunta päättää veroprosentit vuosittain seuraavissa rajoissa:

yleinen kiinteistöveroprosentti 0,50 - 1,00

vakituisten asuinrakennusten veroprosentti 0,22 - 0,50

muiden asuinrakennusten veroprosentti, (esim. kesämökki) 0,50 - 1,00

yleishyödyllisen yhteisön veroprosentti 0,00 - 1,00

rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentti x) 1,00 - 3,00

Tuotantorakennusten ja vastaavien menojäännöksen omaavien maatalousrakennusten

kiinteistöveroprosentti on yleinen kiinteistöveroprosentti eli 0,50–1,00 %. Eli jos kone-

hallin poistamaton menojäännös on 50 000 €, niin kiinteistövero on:

103

Kooste rakennusten kiinteistä kuluista

Em. kustannukset eli poisto, korko, kunnossapito, vakuutus, energia ja muut kulut on

parasta selvittää keskimäärin vuotta kohden ja johtaa siitä sitten esim. m2:ä tai eläintä

kohden. Kun on saatu selville vuosikustannus ja m2 – kustannus, on tämä kustannus

”vyörytettävissä” sitä käyttäville kohteille esimerkiksi konehallin kustannus traktorille

ja työkoneille tai navetan kustannus eläimelle tai puutarhan tuotteille tonnia tai kiloa

kohden.

Selvitettäessä jonkun rakennuksen kustannusvaikutusta (esim. navetan vaikutusta mai-

don tuotantokustannukseen tai konehallin vaikutusta koneketjun tuntihintaan tai kasvi-

huoneen vaikutusta puutarhatuotteen kilohintaan) selvitetään ensin siis aina rakennuk-

sen hinta.

104

Katetuottolaskennan muuttuvat kustannukset

Muuttuvat kustannukset ovat välittömiä vuosikustannuksia, jotka määräytyvät tuotanto-

suunnittain ja tuotannon voimakkuuden mukaan.

Koneiden muuttuvia kustannuksia ovat mm. polttoaine-, voiteluaine- ja huoltokustan-

nukset. Näiden määrä riippuu pitkälti siitä, kuinka paljon koneita käytetään. Jos konetta

ei käytetä, ei myöskään polttoainetta kulu ja huolto on vähäistä.

Kasvituotannon muuttuvia kustannuksia ovat esim. kasvinviljelyssä tavanomaiset vilje-

lykustannukset, kuten lannoitteet, siemenet, kalkitus (vuotta kohden) ja urakoitsijoiden

perimät työkustannukset. Lisäksi mukaan lasketaan omasta traktorista ja leikkuupuimu-

rista aiheutuvia muuttuvia kustannuksia, joita ovat poltto- ja voiteluainemenot sekä näi-

den kunnossapitokustannukset. Mukaan lasketaan myös viljankuivaamossa sähkön ja

polttoaineen kulutuksesta aiheutuva menot. Jos satotasoa halutaan nostaa, kalkitaan pel-

toa ja sitä lannoitetaan voimakkaammin, jolloin muuttuvat kustannukset nousevat.

Kotieläintuotannossa muuttuvia kustannuksia aiheuttavat mm. eläinten ruokinta, tervey-

denhoito ja eläinkannan uudistaminen.

105

13. HINNOITTELU

Hinnoittelumenetelmiä ovat esim. Kustannusperusteinen hinnoittelu, Markkinaperustei-

nen hinnoittelu, Arvoperusteinen hinnoittelu ja Sopimusperusteinen hinnoittelu.

Kustannusperusteinen hinnoittelu

Kustannusperusteisessa hinnoittelussa menetelmänä käytetään usein Katetuottohinnoit-

telua, jonka perusperiaatteena on jakaa kustannukset muuttuviin ja kiinteisiin kustan-

nuksiin, johon lisätään voitto.

+Muuttuvat kustannukset

+Työpalkka

+Kiinteät kustannukset

+Voittotavoite

Hinta saadaan, kun summa jaetaan tuotetulla määrällä.

106

Hinnoittelukerroin

Kustannusperusteisen hinnoittelun apuna voidaan käyttää hinnoittelukerrointa.

Hinnoittelukertoimen ideana on määrittää kerroin, jonka avulla tuotteen hinta lasketaan.

Hinnoittelukertoimen käyttö on helppoa, mutta sen määrittelyssä pitää huomioida tar-

kasti, mitä hinnoittelukertoimen tulee kattaa.

Pohdittava, että kattaa muuttuvia ja kiinteitä kustannuksia sekä voittotavoitteen.

Hinnoittelukertoimen avulla myyjä pystyy esimerkiksi itsenäisesti määrittelemään tuot-

teen myyntihinnan, kun hän tietää sen sisäänostohinnan.

Esimerkiksi kukkakauppias tai maatalouskonekorjaaja varaosamyynnissä voi käyttää

tätä.

Esimerkki: Hinnoittelukertoimen laadinta ja käyttö esimerkkiyrityksessä kukkakau-

passa:

Hinnoittelukertoimen perustaksi on päätetty raaka-ainekustannukset. Tällöin hinnoitte-

lukerroin on:

(Kokonaiskustannukset + Voittotavoite) / Raaka-ainekustannukset = (28500

+1700+33474 +5000) / 28500 = 2,41

Tällöin hinnoittelukaavaksi saadaan: tuotteen hinta = 2,41 • raaka-ainekustannus

Hinnoittelukertoimen etuja? Hinnoittelukerroin määräytyy katetuottoprosentin mukaan.

Katetuottoprosentti tarkoittaa sitä prosenttiosuutta tuotteen hinnasta, joka jää yrityk-

selle. Hinnoittelukertoimella varmistat ALENNUSTA laskiessa, ettet tule myyneeksi

alle oman hinnan. Hinnoittelukerroin on siis hyvä ja turvallinen laskentamenetelmä.

107

Markkinalähtöinen hinnoittelu

Markkinalähtöisessä hinnoittelussa (market-based pricing) hinta saadaan suoraan mark-

kinoilta. Tällöin on tarjolla useita vaihtoehtoisia substituutteja eli korvaavia tuotteita.

Markkinalähtöisessä hinnoittelussa maatalousyritysten on tärkeää pyrkiä sopeuttamaan

kustannuksensa markkinahinnan alapuolelle toimiakseen kannattavasti. Kustannuslas-

kennassa opit laskelmaan oman tuotantokustannuksen, jota nyt voit verrata markkina-

hintaan. Markkinalähtöisiä hintoja on esimerkiksi raaka-ainepörsseissä, joissa raaka-ai-

neet, kuten vilja, hinnoitellaan markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Myytävällä

suoritteella on markkinoilla varsin usein aitoja substituutteja, jotka luovat sille markki-

nahinnan tai ainakin hintatason, jota on hinnoittelussa varsin vaikeata menestyksellä

ylittää, ellei suoritetta kyetä jollakin tavoin erilaistamaan eli differoimaan kilpailijois-

taan. (223, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)

Arvoperusteinen hinnoittelu

Arvoperusteisessa hinnoittelussa (value-based pricing) hinnoittelu tapahtuu sen perus-

teella, miten arvokkaaksi tuotettu tuote tai palvelu koetaan. Tällaista voisi olla esimer-

kiksi koneurakointi. Hinnoittelu on tehtävä kustannusperusteisesti, mutta hintaa on ver-

rattava markkinatarjontaan. Esim. hyvällä laadulla voi perustella korkeamman hinnan.

Asiakas päättää. Arvoperusteisessa hinnoittelussa olennaista on miettiä asiakkaan silmin

tuotteen tai palvelun lisäarvoa. Asiakashan voi arvostaa kohtuullisen hinnan lisäksi luo-

tettavuutta ja toimintavarmuutta. (223, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)

Sopimusperusteinen hinnoittelu

Sopimusperusteisessa hinnoittelussa (agreed price) hinta sovitaan myyjän ja asiakkaan

välisissä neuvotteluissa.

Hinnoittelumenetelmien soveltuvuutta ja kilpailun kovuuden välistä suhdetta havainnol-

listaa seuraava kuva:

Kilpailutilanteen vaikutus käytettävään hinnoittelumenetelmään

Jos yritys on monopoliasemassa eli se hallitsee markkinoita, on sillä suuri vapaus päät-

tää hintatasosta. Kustannusperusteisen hinnoittelun käyttö on tällöin yleistä. Kilpailun

108

kiristyminen taas lisää arvo- ja sopimusperusteisen hinnoittelun käyttöä. Kovassa kilpai-

lutilanteessa on tyypillisesti käytettävä markkinaperusteista hinnoittelua. Kustannuslas-

kentaperusteista hinnoittelua käytettäessä on muistettava myös asiakkaiden tarpeet ja

markkinatilanne. Jos joko kustannukset tai markkinanäkökulma jätetään huomioimatta,

kannattavuusongelmiin ajautumisen vaara on suuri. Ei pidä hinnoitella itseään ulos

markkinoilta eikä tehdä myöskään liian halvalla. (224, Talousohjaus ja kustannuslas-

kenta 2013.)

Kysyntään vaikuttavat tekijät - joustot

Hinnoittelussa joudut miettimään eri tekijöiden vaikutusta kysyntään, tällä tarkoitetaan

kysynnän joustoa. Usein arvioidaan hinnan, tulojen tai toisen tuotteen hinnan muutosten

vaikutusta tuotteen kysyntään. Käytännössä näiden tekijöiden täsmällinen arviointi on

haastavaa, varsinkin jos kyse on uusista tuotteista. Vanhojen olemassa olevien tuottei-

den tapauksessa voidaan helpommin arvioida, kuinka esimerkiksi hinnan muutokset

vaikuttavat kysyntään.

Hintajoustoa laskettaessa tutkitaan hinnan vaikutusta kysynnän määrään. Jos pienetkin

hinnanmuutokset vaikuttavat merkittävästi tuotteen kysyntään, puhutaan joustavasta ky-

synnästä. Joustamattomasta kysynnästä taas puhutaan, jos hinnan muutoksilla ei ole

merkittävää vaikutusta tuotteen kysyntään.

Kysyntä voi olla joustavaa tai joustamatonta.

Kpl

euroa

Joustava ja joustamaton kysyntä. 225, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.

(225, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)

Kysynnän tulojoustossa on kyse siitä, kuinka tulojen muutos vaikuttaa hyödykkeen ky-

syntään. Ylellisyyshyödykkeissä pienikin tulojen muutos voi vaikuttaa merkittävästi

tuotteen kysyntään esim. kallis laukku. Tulojesi noustessa ostat helpommin ylellisyys-

tarvikkeita. Vastaavasti välttämättömyyshyödykkeissä (ruoka) tulojen muutos ei juuri

lainkaan vaikuta tuotteen kysyntään.

109

14. ULKOINEN ELI YLEINEN LASKENTATOIMI - MAATILAYRI-

TYKSEN KIRJANPIDON PERUSTEET

Kirjanpidon tarkoitus

• Antaa oikeat ja riittävät tiedot yrityksen tai muun yhteisön toiminnan tulok-

sesta ja taloudellisesta asemasta.

• selvittää toiminnan tulos (omistajia, rahoittajia ja verottajaa varten).

• selvittää taloudellinen asema (varat ja velat).

• pitää kirjanpitovelvollisen talous erillään yksityistaloudesta.

Kirjanpidossa kerätään ja järjestetään tositteet eli kuitit, rekisteröidään niiden tiedot tie-

tyn menetelmän mukaan ja saadaan tulokseksi laskelmat yrityksen taloudesta. Kirjanpi-

don kokonaisuus muodostuu yrityksen tuotoista, kuluista, omaisuudesta, omista varoista

ja veloista. Kirjanpito tuottaa tietoa yrityksen johtamista varten.

Tositteessa on tärkeää siinä oleva tieto.

• Tositteen merkinnät on oltava selkeitä

• Tositteiden pitää olla alkuperäisiä, kirjanpitovelvolliselle osoitettuja, luettavia

ja tositteen antajan nimellä ja osoitteella varustettuja.

• Tosite voidaan muuttaa toiseen muotoon kirjanpidon laatimista varten, esimer-

kiksi paperilasku pdf-kuvaksi.

• Tosite voi olla sähköinen tai paperinen.

Tositteen sisältö

• päiväys (luovutus-, lasku- tai maksupäivä)

• mitä ja keneltä on ostettu, kun on kyse ostosta

• mitä ja kenelle on myyty, kun on kyse myynnistä

• maksutositteesta pitää näkyä maksaja, maksun saaja ja maksun syy

• Kaupan kohteena olevan tavaran tai palvelun luovutusajankohta on myös voi-

tava osoittaa tositteen tai sen liitteen avulla tai muutoin.

Lähde soveltaen: Kirjanpidon abc

http://www.taloushallintoliitto.fi/tilitoimistot/kirjanpidon_abc/

110

Kirjanpidossa tehtävän arvonlisäverotuksen ostovähennyksen edellytyksenä on, että os-

tosta on kirjanpitotositteena lain vaatimukset täyttävä lasku.

Arvonlisäverolaki 209 b § määrittää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, joita ovat:

• laskun antamispäivä

• juokseva tunniste

• myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)

• myyjän ja ostajan nimi ja osoite

• tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne

• tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä

• ALV-veron peruste verokannoittain ja yksikköhinta ilman veroa ja hyvityk-

set ja alennukset (jos eivät yksikköhinnassa)

• suoritettavan veron määrä muutoslaskussa sekä viittaus aikaisempaan las-

kuun.

Tositemerkintöjä voi, kannattaa ja joskus pitääkin täydentää. Esimerkiksi edustuskulu-

tositteeseen merkitään ketkä ja miksi olivat kestittävinä.

Kirjanpidon perusperiaate on, että kirjataan yrityksen tulot ja vähennyskelpoiset ostot.

Lisätään menoihin pitkäaikaisten investointien vuosipoistot. Tehdään mahdolliset va-

raukset tulevaisuudessa tapahtuvia investointeja varten. Lasketaan erotus. Mikäli tulos

on positiivinen eli tulot ovat menoja suuremmat, syntyy voittoa. Vastaavasti jos menot

ovat tuloja suuremmat, syntyy tappiota.

Tulot Menot Investointien poistot (pit-

käkestoiset investoinnit)

Verollinen myynti 24 % mu-

kaan (alv poistettava)

+ Eläinten myyntitulot

+ Muut myyntitulot

Verollinen myynti 14 % mu-

kaan (alv poistettava)

+ Kotieläintuotteiden myynti-

tulot

+ Kasvinviljelytuotteiden

myyntitulot

Verollinen myynti 10 % mu-

kaan (alv poistettava)

+Majoituspalvelut yms. myyn-

titulot

Arvonlisäveroton myynti

-Palkkamenot

-Vähennyskelpoiset ostot

[Poistot]

Verovuodelta vapaaehtoinen

tasausvaraus

Poistot koneista

Poistot rakennuksista

Poistot silloista ja sala-

ojista

111

+Valtiolta saadut tulot

+Muut arvonlisäverottomat

tuet ja korvaukset

+Muut arvonlisäverottomat

tulot.

EROTUS (Voitto/Tappio)

Mitä kirjanpitovelvollisuus tarkoittaa?

Kirjanpitovelvollisia ovat:

Kaikki liike- tai ammattitoiminnan harjoittajat ovat kirjanpitovelvollisia. Kirjanpito tu-

lee tehdä joko yhdenkertaisen tai kahdenkertaisen kirjauksen periaatteilla. Maanviljeli-

jälle riittäisi tositteiden muistiinmerkitseminen ilman tiliöintiä, mutta käytännössä

maanviljelijä tekee kirjanpidon yhdenkertaisen kirjanpidon mukaisesti, jolloin hän saa

tuloslaskelman.

Kirjanpitovelvollisuus tarkoittaa sitä, että yrittäjän on pidettävä kahdenkertaista kirjan-

pitoa, jollei kirjanpitolaissa toisin säädetä. Tulot ja menot kirjataan joko suoriteperustei-

sesti tai maksuperusteisesti. Pääsääntö laissa on, että kirjanpito tehdään suoriteperustei-

sena (menon kirjaamisperusteena on tuotannontekijän vastaanottaminen ja tulon kirjaa-

misperusteena suoritteen luovuttaminen). Maksuperusteisessa kirjanpidossa meno ja

tulo kirjataan maksuun perustuen.

Kirjanpidosta yleistä

Maataloudessa tilikausi on aina 12 kk, kalenterivuosi. Kirjanpidon tekeminen perustuu

päivättyihin ja numeroituihin kuitteihin. Sekä yhden- että kahdenkertaisessa kirjanpi-

dossa kirjausten perusteena olevien tositteiden täytyy olla päivättyjä ja numeroituja.

Kirjaukset kirjataan aikajärjestyksessä. Nippukirjausta ei suositella (eli kuitit kasataan

aiheen mukaan nippuun ja lasketaan nipun kokonaissumma yhteen). Kuititon maksupal-

velu = tiliote ja kuitti yhdessä riittävät todentamaan maksun tapahtuneeksi.

Tilikauden tositteet tulee Suomessa säilyttää vähintään 6 vuotta sen vuoden lopusta lu-

kien, jonka aikana tilikausi on päättynyt. Yhtiömuotoisen maatilan kahdenkertaisessa

kirjanpidossa tasekirja, tase-erittelyt ja muut kirjanpitokirjat on säilytettävä vähintään

10 vuotta laskettuna tilikauden päättymisestä.

112

TYÖJÄRJESTYS KIRJANPIDON TEKEMISEKSI

• Tositteet ja tiliotteet mappiin aikajärjestykseen

• Alimmaisena on Tosite 1, sitten tosite 2 tositteen 1 päällä jne. Viimei-

sin tosite on päällimmäisenä. Eli tilivuoden ensimmäinen tosite (tosite

1) on alimmaisena kansiossa ja sen päällä ovat seuraavat tositteet

juoksevassa numerojärjestyksessä.

• Pienikokoiset tositteet kannattaa niitata isommalle paperille kiinni.

• Kaupan kassakonekuiteista kopio, koska niiden teksti ei säily kuutta

vuotta.

• Pankin tiliote pitää tulostaa mappiin mukaan. Tiliote ja tosite ovat kir-

janpidon perusta. Kirjaus perustuu aina tositteeseen. Tosite on liiketa-

pahtumasta syntynyt tosite. Huomaa, että pelkkä tiliote ei riitä menon

tai tulon tositteeksi, vaan siihen täytyy liittää kululasku, myyntilasku

tai muu selvitys. Tiliotteella ei ole riittävästi yksilöiviä tietoja, että se

sellaisenaan kävisi tositteesta.

• Kun kuitit on kirjattu, tehdään tilinpäätös

• Tilinpäätöksessä tilikauden (12 kk)

o tulot lasketaan yhteen

o menot lasketaan yhteen

o menoihin lisätään poistot koneista ja rakennuksista

o menot vähennetään tuloista

o ennen verojen laskemista vähennetään velkojen korot

o tulostetaan tuloslaskelma

o tehdään veroilmoitus

o veroilmoitukselle menoihin lisätään mahdollinen varaus

o lasketaan nettovarallisuus

o tulos jaetaan pääomatuloksi ja ansiotuloksi.

o veroilmoituksen tulostaminen

o päiväkirjan (tositekirjaukset numerojärjestyksessä) tulostaminen

o mappiin

o pääkirjan (tositekirjaukset tileittäin) tulostaminen mappiin

o veroilmoituksen jättäminen.

Yhdenkertainen kirjanpito

Maatalouden yhdenkertaisessa kirjanpidossa puhutaan ns. käteis- eli kassaperiaatteesta,

mitä kutsutaan myös maksuperusteiseksi kirjaamiseksi. Tämä tarkoittaa, että tulo lue-

taan yleensä sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona maksu on saatu. Meno taas

katsotaan maksuvuotensa vähennyskelpoiseksi menoksi.

Varastokirjanpito ei ole pakollinen peruskirjanpidossa, jolloin esim. maataloustuottei-

den varaston lisäystä ei lueta maatalouden tuloksi. Myöskään verovuoden päättyessä

olevia tilisaatavia ei lueta tuloiksi eikä tilivelkoja menoiksi. Maksuperusteisessa kirjan-

pidossa meno ja tulo kirjataan maksuun perustuen. Kuten suoriteperusteisessa, myös

113

maksuperusteisessa kirjanpidossa ostovelat ja myyntisaamiset on pystyttävä aina selvit-

tämään.

Yhdenkertaisessa kirjanpidossa kirjattava tapahtuma merkitään tuloksi, menoksi, ko-

roksi, veroksi tai omaksi käytöksi. Kirjaus tehdään vain yhdelle tilille, vastatiliä ei käy-

tetä kuten kahdenkertaisessa kirjanpidossa. Kirjaukset yhdenkertaiseen kirjanpitoon

tehdään silloin, kun rahaa on luovutettu tai saatu. Kun rahaa on luovutettu, kirjanpitoon

merkitään, mihin se on käytetty. Kun rahaa on saatu, kirjanpitoon merkitään, mistä

syystä sitä on saatu. Sitä, onko menoon käytetty raha otettu kassasta vai nostettu pankki-

tililtä tai onko tullut kassaan vai pankkitilille, ei merkitä kirjanpitoon.

Yhdenkertaisessakin kirjanpidossa kirjaukset tehdään eri tileille, josta selviävät menot

ja tulot eriteltyinä. Yhdenkertaisesta kirjanpidosta selviävät vain menot ja tulot, mutta ei

esimerkiksi se, kuinka paljon ammattitoimintaan liittyviä varoja tai velkoja on kertynyt;

siksi tilinpäätöstä varten yhdenkertaisen kirjanpidon tekijän on luetteloitava varansa ja

velkansa.

Maatilataloudenharjoittajan pitämän yhdenkertaisen kirjanpidon ja osakeyhtiömuotoisen

maatilan kahdenkertaisen kirjanpidon väliset erot on tärkeää huomioida. Erityisesti va-

rastokirjanpidon puuttuminen aiheuttaa ongelmia yhdenkertaista kirjanpitoa pitävien

maatilayritysten analysointiin. Kun varastojen muutos ei näy maatilojen tuloksessa, yrit-

täjä pystyy pienentämään tai suurentamaan vuotuista tulostaan tekemällä hankintoja (ns.

tilinpäätösostoja) ennen vuodenvaihdetta tai siirtämällä hankinnat vuodenvaihteen yli.

Yhdenkertaista kirjanpitoa pitävien maatilojen omaisuuserien arviointiin liittyy myös

huomattavaa harkinnanvaraisuutta, koska tasetta ei laadita. Kiinteisiin omaisuusosiin si-

toutuneen pääoman määrän arviointi on varsin työlästä erityisesti koneiden, kaluston ja

rakennusten osalta. (Heikkilä, Timo 2011, 9.)

Kahdenkertainen kirjanpito

Maataloudenharjoittaja ei ole pakotettu tekemään maataloudesta kirjanpitolain mukaista

kahdenkertaista kirjanpitoa. Mutta halutessaan hän saa sen tehdä. Yhtiömuotoinen maa-

tila tekee aina kahdenkertaisen kirjanpidon. Mutta mitä on kahdenkertainen kirjanpito?

Kahdenkertaisessa kirjanpidossa jokainen liiketapahtuma kirjataan kahdelle eri tilille -

toisen debetiin ja toisen kreditiin.

Kirjaus tehdään sekä lähteestä että rahan käytöstä.

DEBET-kirjaus tehdään rahan käytöstä;

KREDIT-kirjaus tehdään rahan lähteestä.

114

Kirjaukset ovat toistensa vastakirjauksia.

Vastakirjaus voi koostua useammastakin tilimerkinnästä. Esimerkiksi pankkitililtä otet-

tua rahaa voidaan käyttää osittain lainan lyhennykseen (kirjaus lainatilille) ja osittain

korkomenoon (kirjaus korkomenojen tilille). Kredit=Meno. Debit=Tulo. Kun kassaan

tulee rahaa, on se kassan Debit kirjaus. Vastaavasti Kredit vastakirjaus tehdään tilille,

jota luovutettiin rahan saamiseksi. Esim.

Kuvassa yllä näet teknisen suorittamisen. Vaihe 1, jossa kirjataan lainan lyhennys ta-

seen tilille 25302, vaihe 2 taas kuvaa rahan lähteen eli raha siirtyi pankkitililtä lainan ly-

hennykseen. Näin toistuvat myös vaiheet 3-6. Vaiheessa 7 kirjataan esimerkkikorko,

joka lainan lyhennyksen tavoin otetaan pankkitililtä.

115

Maatilayrityksen tuloslaskelma (tuloksen muodostuminen)

Tuloslaskelmassa on tilikaudelle kuuluvat tuotot ja kulut.

Tuloslaskelmassa esitetään päättyneen tilikauden ”tuotot” ja ”kulut” – siis tulot ja menot

vähennysmuotoisena laskelmana. Laskelman lopputuloksena saadaan tilikauden tulos.

Tämä luku esittää yrityksen ja samalla sen omistajien varallisuuden muutoksen (voiton

tai tappion) tilikauden aikana. Yrityksen verotus perustuu tuloslaskelmaan.

OIKAISTU TULOSLASKELMA

+ Myynti

= LIIKEVAIHTO

+ tuotevarastojen ja kotieläinomaisuuden lisäys

- tuotevarastojen ja kotieläinomaisuuden vähennys

= KOKONAISTUOTTO

- muuttuvat kulut

- kiinteät kulut ilman poistoja ja korkoja

- yrittäjäperheen palkkavaatimus

= KÄYTTÖKATE

- poistot

= LIIKETULOS

+ rahoitustuotot

- korot ja rahoituskulut

= NETTOTULOS

116

– oman pääoman korkovaatimus

= YRITTÄJÄNVOITTO

Lähde: MTT:n Taloustohtori

Käsitteiden selityksiä

Myyntituotot: Myyntituotot on kyseisellä tilikaudella myytyjen tuotteiden arvo (koti-

eläin- ja kasvinviljely- sekä puutarhatalouden tuotot). Tuottoihin ei lueta arvonlisäveroa.

Tuet: Tuet sisältävät sekä kansalliset, osarahoitteiset että EU:n kokonaan maksamat

tuet. Erä sisältää sekä "suorat tuet" että myös tuotteen hinnan mukana maksetut tuet

(esim. maidon tuotantotuki).

Liikevaihto: Toiminnan laajuutta (volyymia) kuvaava liikevaihto saadaan myyntituotto-

jen ja tukien summana.

Tuotevarastojen arvon muutos: Tuotevarastot sisältävät myytävien tuotteiden ja ns. väli-

tuotteiden (esim. tilalla tuotetut rehut ml. karkearehut) varastot. Varastojen arvot määri-

tetään vuodenvaihteessa käyvin arvoin (voit käyttää kustannuslaskennan hintaa). Varas-

tojen arvon muutos lasketaan vuoden lopun ja alun arvojen erotuksena.

Kotieläinomaisuuden arvon muutos: Kotieläinomaisuus sisältää sekä tuotantoa varten

pidettävien että myyntiin kasvatettavien kotieläinten arvon. Kotieläinten arvot määrite-

tään vuodenvaihteessa käyvin arvoin. Kotieläinomaisuuden arvon muutos lasketaan

vuoden lopun ja alun arvojen erotuksena.

Sisäiset siirrot: Sisäiset siirrot sisältää maa- ja puutarhatalouden ulkopuolelle (yksityis-

talouteen, muuhun yritystoimintaan) maksutta luovutettujen tuotteiden arvon.

Muut tuotot: Maa- ja puutarhatalouden muut tuotot sisältävät mm. kiinteistöjen ja ko-

neiden vuokratulot sekä tuotantopanosten myyntitulot.

Kokonaistuotto: Kokonaistuotto on tilivuoden maa- ja puutarhatalouden tuotannon ar-

von (myyntituotot, varastojen muutokset, sisäiset siirrot toimialan ulkopuolelle) ja tu-

kien summa. Se kuvaa yrityksen toiminnan laajuutta liikevaihtoa paremmin silloin, kun

huomattava osa tilikauden tuotannosta on sitoutunut varastoihin tai kasvaviin koti-

eläimiin.

Muuttuvat kulut: Sisältää mm. aine- ja tarvikeostot (lannoitteet, rehut, poltto- ja voitelu-

aineet, sähkö, siemenet), tarvikevarastojen muutokset, sisäiset siirrot (muilta toimi-

aloilta vastaanotetut), ostopalvelut, palkat, konevuokrat.

Kiinteät kulut: Kiinteät kulut sisältää mm. yrittäjäperheen palkkavaatimuksen, raken-

nusten ja viljelysmaan vuokrat, käyttöomaisuuden kunnossapitokulut ja vakuutusmak-

sut.

117

Yrittäjäperheen palkkavaatimus: Yrittäjäperheen oman työn käytöstä aiheutuva kustan-

nus on laskettu kertomalla työkirjanpitoon perustuva yrittäjäperheen työtuntimäärä en-

nalta asetetulla tuntipalkkavaatimuksella. Palkkavaatimus ei sisällä sosiaalikuluja, jotka

on luettu muihin kiinteisiin kuluihin. Tuntipalkkavaatimusta on muutettu vuosittain

maataloustyöntekijän tuntipalkan muutoksen mukaisesti.

Käyttökate: Yrityksen liiketoiminnan tulos ennen poistoja ja rahoituseriä.

Poistot: Poistot lasketaan omaisuusosittain (jokainen kone, rakennus jne. erikseen)

suunnitelman mukaisina poistoina jälleenhankinta-arvosta johdetuista nykyarvoista.

Poistomenetelmänä käytetään yleensä tasaprosenttipoistoa, jossa poistoprosentti mää-

räytyy käyttöomaisuusryhmittäin (rakennukset 9 %, koneet 18 %, traktorit 14-22 %,

puimurit 12-18 %, salaojitukset 5 %).

Liiketulos: Liiketulos saadaan, kun käyttökatteesta vähennetään suunnitelman mukaiset

poistot. Liiketulos mittaa yrityksen varsinaisen toiminnan tulosta ennen rahoituseriä ja

veroja.

Rahoitustuotot: Maa- ja puutarhatalousomaisuuden tuottamat korko- yms. rahoitus-

tuotot.

Korot ja rahoituskulut: Maa- ja puutarhatalouden lainoista maksetut korko- ja muut ra-

hoituskulut.

Nettotulos: Nettotulos saadaan, kun liiketulokseen lisätään rahoitustuotot ja vähenne-

tään korot ja muut rahoituskulut. Nettotulos jää koroksi yritystoimintaan sijoitetulle

omalle pääomalle. Nettotulosta tarkasteltaessa on huomattava, että veroja ei ole vähen-

netty voitonjakoeränä.

Oman pääoman korkovaatimus: Yrittäjäperheen oman pääoman käytöstä aiheutuva kus-

tannus. Se lasketaan kertomalla tilikauden alun ja lopun keskiarvona laskettava oma

pääoma laskentakorkokannalla. Laskentakorkokanta on viisi prosenttia (5 %).

Oma pääoma lasketaan vähentämällä maa- ja puutarhatalouden omaisuudesta velat.

Omaisuuteen luetaan: tuotanto-oikeudet (mm. maidon viitemäärä), maaomaisuus (pel-

lot), rakennukset, koneet ja kalusto, salaojat, muu käyttöomaisuus, osakkeet ja osuudet,

tuotanto-panosten varastot, tuotevarastot (sis. karkearehuvarastot), kotieläimet, muu

vaihto-omaisuus, saamiset ja rahoitusomaisuus.

Yrittäjänvoitto: Yrittäjänvoitto kuvaa yrityksen euromääräistä (absoluuttista) kannatta-

vuutta. Se saadaan vähentämällä kokonaistuotosta kaikki (myös laskennalliset poisto-,

palkkavaatimus- ja korkovaatimuskustannukset) tuotantokustannukset. Jos yrittäjän-

voitto on negatiivinen, yritys on tuottanut tappiota. Tuottojen pitäisi olla näiden tappioi-

den verran suurempia tai kustannusten alhaisempia, jotta omalle työlle ja omalle pää-

omalle olisi saatu vaatimusten mukaiset korvaukset.

118

Maatilayrityksen tase (maatilan varat ja sen rahoituslähteet)

Maatilan tasemalli Taloustohtori 2012

Taseen tehtävä on antaa kuva maatilayrityksen taloudellisesta asemasta. Se kertoo varal-

lisuuden tasearvon ja sen, miten omaisuus on rahoitettu omalla ja vieraalla pääomalla.

(Salmi 2010, 35.)

Maatalouden tase muodostuu kahdesta osasta. Toisessa esitetään omaisuuden arvo

(VASTAAVAA) eli maan, koneiden, rakennusten sekä tuote- ja tarvikevarastojen arvo,

ja toisessa yrityksen rahoituksen järjestäminen (VASTATTAVAA) eli rahoituksen ja-

kaantuminen omaan pääomaan ja vieraaseen pääomaan. Vastaavaa ja vastattavaa on ol-

tava arvoltaan toisiinsa verrattuna yhtä suuret.

Vastaavaan eli maatilan varoihin kuuluvat voidaan jakaa pysyvät vastaavat (pitkäaikai-

set varat) ja vaihtuvat vastaavat (lyhytaikaiset varat). Pysyviä vastaavia ovat aineetto-

mat ja aineelliset hyödykkeet. Aineettomiin hyödykkeisiin luetaan pitkävaikutteinen ra-

hankäyttö, mikä ei muodosta aineellista omaisuutta, esim. maitokiintiö. Aineellisia hyö-

dykkeitä ovat muun muassa maa-alueet, rakennukset ja koneet. Pellon arvo perustuu

edellisen viiden vuoden keskimääräisiin peltokauppahintoihin ilman salaojituksia, jotka

luetaan perusparannuksiin. Verotuksessa käytetään pellon verotusarvoa, taseen lasken-

nassa sitä ei pidä käyttää. Pohdi, paljonko olet maksanut pelloistasi, onko käypä arvo

suurempi kuin mitä olet niistä maksanut. Pellon kysynnän kasvu nostaa pellon hintaa,

jolloin tilan varallisuus kasvaa.

119

Rakennusten ja koneiden käypien arvojen laskenta perustuu niiden jälleenhankinta-ar-

voihin ja käyvän arvon muutosta vastaaviin poistoihin. Vaihtuvia vastaavia ovat esimer-

kiksi myyntisaamiset, rahat ja pankkisaamiset sekä vaihto-omaisuus eli aine- ja tarvike-

varastot.

Maatalouden tase lasketaan kunkin laskelmavuoden alun sekä lopun tilanteen mukai-

sena siten, että edellisen vuoden lopun (31.12.) tase on sama kuin seuraavan vuoden

alun (1.1.) tase.

Elinkeinosuunnitelman täyttöohje (2011) ohjeistaa seuraavasti: Älä käytä taseessa omai-

suuden arvoina verotuksen mukaisia arvoja. Olemassa olevien rakennusten ja peruspa-

rannusten osalta tulee käyttää jälleenhankintahinnasta poistot vähentämällä saatavaa ny-

kyarvoa ja muilla omaisuusosilla arvioitua käypää arvoa. (Puhutaan tästä lisää lähitun-

neilla.)

Tuloslaskelmassa esitettävät omaisuuden vuotuiset poistot perustuvat maatalouden ta-

seen arvoihin, eivätkä verotuslaskelmissa käytössä oleviin arvoihin.

Lähteet: Salmi 2010; Taloustohtori 2012; ELINKEINOSUUNNITELMAN (LNRO

430) LAADINTAOHJE 7.12.2011.

120

Taseen vastaavaa koostaminen maatilalle

Maaomaisuus ja perusparannukset (sa-

laojat yms.).

Pellon arvoksi maatalouden taseessa

kirjataan omistuksessa olevan pellon ar-

vioitu käypä arvo. Laske mukaan sala-

ojat, sillat, padot ja kaivot.

Muista maa-alueista maatalouden tasee-

seen kirjataan vain tuotantorakennusten

rakennuspaikan arvo, johon voidaan so-

veltaa metsämaan tai peltomaan hintata-

soa, ellei muuta arvoa rakennuspaikalle

ole osoitettavissa. Käytössä olevien

luonnonlaidunten ja -niittyjen arvoon

voidaan soveltaa 35 prosenttia sijainti-

alueen vastaavasta peltomaan arvosta.

Koneet ja laitteet

Koneiden ja laitteiden arvo käypään ar-

voon eli vastaavien vaihtokoneiden hin-

tatietoihin tai muihin vastaaviin tieto-

lähteisiin tai laskemalla arvo menojään-

nösperiaatteella. Uusilla koneilla ja lait-

teilla käytetään arvona maksettua tai ar-

vioitua ostohintaa.

Maidon viitemäärä (kiintiö)

Suosituksena maidon viitemäärän ar-

voksi on enintään tilan verotuksessa

käytettävä viitemäärän arvo. Eli litra-

määrä x arvo €/l.

Osakkeet, osuudet ja muut sijoitukset

Laske mukaan vain sellaiset maatalous-

toimintaan liittyvät osakkeet, osuudet ja

muut sijoitukset, joista saatavat osinko-

ja korkotulot käsitellään verotuksessa

maatalouden tai muun yritystoiminnan

tulona, ja jotka ovat välttämättömiä

maatalouden tuotantosopimusten tai

muulla tavalla tuotteiden markkinoinnin

kannalta. Osuuspääomien (osuusmaksu-

jen) arvo maksamiesi osuuksien mu-

kaan.

Kotieläimet voit arvostaa seuraavasti:

121

Elävien eläimien suositusarvot taseessa € (Elinkeino-

opas 2011)

Taseen vastattavaa koostaminen maatilalle

Valtionlainat ja korkotukilainat

Kohdassa ilmoitetaan valtion myöntämien tuettujen

lainojen lyhentämättä oleva pääoma.

Muut pitkäaikaiset lainat

Esitetään maatalouteen kohdistuvien pitkäaikaisten

(yli vuoden lyhennysaika) lainojen tai muiden

vieraan pääoman ehdoilla myönnettyjen pitkäai-

kaisten sijoitusten lyhentämättä oleva pääoma tai

sen maatalouteen kohdistuva osuus.

122

Lyhytaikaiset lainat

Esitetään maatalouteen kohdistuvien lyhytaikaisten lainojen (alle vuoden lyhennysaika)

tai muiden vieraan pääoman ehdoilla myönnettyjen lyhytaikaisten sijoitusten lyhentä-

mättä oleva pääoma tai niiden maatalouteen kohdistuva osuus.

Muita lyhytaikaisia velkoja ovat esimerkiksi ostovelat ja saadut ennakot. Ostovelkoihin

kirjataan ennen tilikauden päättymistä saatuihin palveluihin ja/tai tuotteisiin liittyvät

maksamattomat laskut.

Muita lyhytaikaisia velkoja ovat arvonlisäverovelat. Alv-saamisten ja alv-velkojen kir-

jaukset on selkeää tehdä nettokirjauksena siten, että alv-saamisista ja alv-veloista kirja-

taan taseeseen vain niiden erotus. Jos alv-saamisia on enemmän kuin alv-velkoja, taseen

muihin lyhytaikaisiin saamisiin kirjataan alv-saamisten ja alv-velkojen erotus. Jos alv-

velkoja on enemmän kuin alv-saamisia, taseen muihin lyhytaikaisiin velkoihin kirjataan

alv-velkojen ja alv-saamisten

erotus.

Oma pääoma

Oma pääoma saadaan laskettua niin, että taseen VASTAAVAA -puolen yhteissum-

masta vähennetään VASTATTAVAA -puolen valtion- ja korkotukilainat, muut pitkäai-

kaiset lainat, lyhytaikaiset lainat ja muut lyhytaikaiset velat.

123

Verolomakkeet

Maatalous täyttää 2 – lomakkeen ja Metsätalous 2C – lomakkeen. Arvonlisävero erotel-

laan erikseen ja ilmoitus tehdään kausiveroilmoituksella.

Maatalouden veronalaiset tulot

Maatalouden tuloa ovat kaikki maatalouteen liittyvästä toiminnasta rahana tai rahanar-

voisena etuutena saadut tulot. Myyntitulot ilmoitetaan veroilmoitukselle nettomääräi-

sinä ilman myynnistä suoritettavan arvonlisäveron osuutta. Täydellistä listaa ei ole ole-

massa. Verovapaita tuloja ei oikeastaan ole olemassa. Yksityishenkilö saa kerätä luon-

nonantimia ja myydä niitä verovapaasti.

Verotettava tulo muodostuu suoraan maatalousyrityksen tuloksesta. Tulot ja menot ker-

tyvät kirjanpidon kautta. Verotettava tulo muodostuu suoraan maatalousyrityksen tulok-

sesta.

Ohessa listaa verotettavista tuloista Esko Kivirannan (Wsoy-Online 2011) mukaan:

1) Maatalous- ja puutarhatuotteista, myös kotieläimistä, saadut luovutushinnat ja muut

vastikkeet sekä niistä ja sadonvarasta ynnä muusta sellaisesta saadut vahingon-, vakuu-

tus- ja muut korvaukset kuitenkin niin, että milloin olennainen osa kotieläimistä myy-

dään tai menetetään verovuoden aikana, jaetaan saadut luovutushinnat tai korvaukset

verovelvollisen vaatiessa yhtä suurina erinä verovuoden ja kahden sitä seuraavan vero-

vuoden veronalaisiksi tuotoiksi;

2) maatalouteen kuuluvasta rakennuksesta, rakennelmasta tai sen osasta saadut luovu-

tushinnat sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset

3) koneista, kalustosta ja laitteista saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä vahin-

gon-, vakuutus- ja muut korvaukset, kuitenkin niin, että sellaisista koneista, kalustosta ja

laitteista, joiden hankintamenot on vähennettävä poistoina, saadut vastikkeet ja kor-

vaukset tuloutetaan menojäännösmenettelyn kautta;

4) maatalouteen saadut avustukset ja korvaukset, lukuun ottamatta uudis- ja kivenrai-

vauspalkkioita ja muita niihin verrattavia maanparannusavustuksia; koneiden, kaluston

ja laitteiden hankkimista tai perusparannuksia varten saadut avustukset ja korvaukset

kuitenkin tuloutetaan menojäännösmenettelyn kautta, samoin salaojitusavustukset.

Myös rakennusten ja rakennelmien hankintaan ja perusparannuksiin saadut avustukset

tuloutetaan vähentämällä ne vastaavista hankinta- tai perusparannusmenoista (meno-

jäännösmenettelyn kautta).

124

5) tilalta otetusta sorasta, savesta, mullasta, turpeesta, jäkälästä ynnä muusta sellaisesta

saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset;

6) tilalla olevan tuotantolaitoksen tuotteiden luovutushinnat sekä maa- tai metsätalouden

yhteydessä harjoitetusta muusta toiminnasta saadut korvaukset, mikäli tuotantolaitosta

tai toimintaa ei ole pidettävä eri liikkeenä;

7) kalastuksella ja metsästyksellä saatujen tuotteiden luovutushinnat;

8) koneista, kalustosta ja laitteista, hevosista sekä muista tuotantovälineistä saadut

vuokrat ja muut käyttökorvaukset.

9) tilasta, sen osasta ja tilalla olevasta rakennuksesta saadut vuokrat ja muut sellaiset

korvaukset;

10) ostettujen maataloustarvikkeiden luovutushinnat jne…

Koneiden myynti

Koneista, kalustosta ja laitteista saadut myyntihinnat ja korvaukset tuloutetaan ensisijai-

sesti hankintamenojäännöksestä vähentämällä. Jos tuloutettava määrä on hankintame-

nojäännöstä suurempi, ylittävä osa tuloutetaan suoraan veronalaiseksi tuloksi.

Maatalouden korko- ja osinkotulot

Maatalouden harjoittaja voi saada maatalouteen kuuluvasta omaisuudesta korko-, jopa

osinkotulojakin. Maatalouteen kiinteästi liittyvien osuuskuntien osuus-, lisäosuus- ja si-

joitusosuuspääoman sekä ns. tuottajalainojen korot ja osuuspääoman korko ovat maata-

louden veronalaista tuloa 1500 € ylittävältä osalta (eli 1500 € verovapaasti). Sama kos-

kee mahdollista maatalouteen kuuluvasta omaisuudesta saatua osinkoa. Osingoista 43 %

on verovapaata tuloa. Nämä kaikki jakaantuvat nettovarallisuusmenettelyn mukaisesti

pääoma- ja ansiotulo-osuuksiin kuten muukin maatalouden tulo.

125

Maatalouden tulolähteen sivutoiminta

Jos tilalla harjoitetaan sellaista maa- tai metsätalouteen liittyvää toimintaa, jota ei pidetä

eri liikkeenä, siitä saadut tulot ovat veroilmoituksessa erikseen ilmoitettavia maatalou-

den sivuansiotoiminnasta saatuja tuloja.

Maatalouden vähennyskelpoiset vuosimenot

MVL:a ja Kivirantaa mukaillen:

Palkat

Maataloudessa työskennelleille maksetut rahapalkat ovat vähennyskelpoisia. Palkkaa

maksettaessa on toimitettava ennakonpidätys. Vähennyskelpoisia ovat myös palkan si-

vukulut, kuten työnantajan sosiaaliturvamaksu (sotumaksu). Palkka vähennetään sen ve-

rovuoden verotuksessa, jona se on maksettu. Työn tekemisajankohta ei vaikuta vähen-

nysoikeuden ajoittumiseen.

Veromuistiinpanoihin on sisällytettävä yksityiskohtainen selvitys palkkamenoista. Sel-

vitykseen kuuluu kunkin työntekijän täydellinen nimi, henkilötunnus ja kotikunta sekä

työssäoloaika, rahapalkka, ennakonpidätys ja sotumaksu.

Vähennysoikeuden piiriin kuuluvat myös työntekijöiden ja heidän omaistensa eläke-,

sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus-, työttömyyskorvaus- ja muiden niiden kal-

taisten oikeuksien järjestämisestä johtuvat vakuutus- yo. maksut. Näitä ovat esim.

TyEL-eläkevakuutusmaksut ja lakisääteiset tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksut

sekä työntekijäin ryhmähenkivakuutusmaksu. Työntekijöiden ja heidän omaistensa työ-

suhteeseen perustuvat avustukset ovat myös vähennyskelpoisia.

Investointeja, kuten maatalouden rakentamista, salaojitusta yms. koskevat palkkamenot

on aktivoitava eli vähennettävä poistoina.

Perheenjäsenet

Maatalouden menona saa vähentää ennen verovuoden alkua 14 vuotta täyttäneelle

omalle, otto- tai kasvattilapselle tai muulle perheenjäsenelle maksetun rahapalkan.

Säännöksessä tarkoitettu muu perheenjäsen elää verovelvollisen taloudessa ja hänen toi-

meentulonsa riippuu verovelvollisesta.

126

Rahapalkan määrä

Omalle lapselle maksettuna palkkana ei saa vähentää enempää kuin vastaavasta työstä

olisi vieraalle ollut maksettava. Palkan määrän on oltava kohtuullisessa suhteessa teh-

tyyn työhön.

Siemenet, lannoitteet, rehut, yms.

Maatalouden harjoittajalla on oikeus vähentää vuosimenoina maataloutta varten hankit-

tujen siementen, lannoitteiden, maanparannusaineiden (esim. maanviljelyskalkin), kas-

vinsuojeluaineiden, rehujen, rehunsäilöntäaineiden, poltto- ja voiteluaineiden sekä säh-

kön hankintamenot. Myös mm. maataloutta varten hankittujen taimien hankintamenot ja

siementen lajittelu- ja peittausmenot saadaan vähentää.

Energia

Poltto- ja voiteluaineista sekä sähköstä aiheutuneet menot joudutaan yleisesti jakamaan

maatalouden ja yksityistalouden kesken. Erittely tehdään verolomakkeella 2 tehtyihin

muistiinpanoihin perustuen. Verovelvollisen on aina esitettävä selvitys kunkin menola-

jin kokonaiskuluista. Ostopolttoaineiden käytön jakaantumisesta maatalouden ja yksi-

tyistalouden kesken on huolellisesti tehtyjen muistiinpanojen pohjalta mahdollista tehdä

yksityiskohtainen selvitys. Sähkölasku muodostuu energiamaksuista ja pääsulakkeen

koosta riippuvista perusmaksuista. Perusmaksut jaetaan yksityistalouden ja tuotannon

kesken samassa suhteessa kuin energiamaksut.

Kotieläimet

Maataloutta varten hankittujen kotieläinten hankintamenot ovat niiden maksuvuonna

vähennyskelpoisia.

Hankintamenon jaksottaminen

Kotieläinten hankintamenot vähennetään verovelvollisen vaatimuksesta yhtä suurin

vuotuisin poistoin kolmessa vuodessa, eli hankintameno jaetaan kolmeen yhtä suureen

osaan vähennettäväksi kolmena verovuonna. Hankintamenon jaksottaminen edellyttää

ennen verotuksen päättymistä, mieluimmin jo veroilmoituksessa tai ainakin hyvissä

ajoin verotuksen toimittamisen aikana, esitettyä vaatimusta.

127

Menojen jaksottaminen on vain harvoin edullista verovelvolliselle, sillä menojen vähen-

tämistä lykättäessä vero tulee maksettavaksi tietysti aikaisemmin kuin muutoin. Jaksot-

tamista käytetään esim., jos tulolähteen tuloksesta muutoin tulisi hyvin epätasainen tai

tappiollinen. Jaksotetut kotieläinten hankintamenot on muistettava vähentää jaksotta-

misvuosien verotuksessa.

Maatalouden palvelut

Karjantarkkailusta ja -lääkinnästä sekä siementarkastuksesta, viljavuustutkimuksesta

yms. johtuneet menot saa vähentää. Kotieläintalouden yksittäisiä vähennyskelpoisia me-

noeriä ovat mm keinosiemennys-, astutus-, kantakirja-, puhdistusaine-, kengitys- ja

näyttelymenot.

Maatalouskoneiden korjausmenot

Verotuksessa saadaan vähentää maataloudessa käytettyjen koneiden, kaluston ja laittei-

den korjaus- ja kunnossapitomenot (MVL 6.1 § 7 k). Lähes poikkeuksetta ne ovat vuo-

simenoina vähennettävissä edellyttäen kuitenkin, että kone, kalusto tai laite saatetaan

vain aikaisempaa vastaavaan kuntoon. Joskus harvoin kunnostamista voidaan pitää pe-

rusparannuksena: Maatilaverotuksen käsikirjan mukaan käytetyn traktorin tai leikkuu-

puimurin perusteellista korjausta heti oston jälkeen voitaisiin pitää perusparannuksena.

Rakennusten korjausmenot

Tilan rakennusten ja rakennelmien korjauksesta ja kunnossapidosta johtuneet menot

ovat vuosimenoina vähennyskelpoisia. Omana asuntona tai muutoin yksityistaloudessa

käytetyn rakennuksen korjausmenoja ei kuitenkaan saa vähentää. Siksi nämä menot on

pidettävä erillään tai vähennettävä kokonaismenoista.

Verotuksessa joudutaan vetämään rajaa perusparannusmenojen ja korjaus- ja kunnossa-

pitomenojen välille. Perusparannuksella tarkoitetaan omaisuuden saattamista aikaisem-

paa parempaan kuntoon, korjauksella ja kunnossapidolla taas omaisuuden saattamista

enintään siihen kuntoon, missä se aikaisemminkin on ollut.

Rakennuksen korjaus- ja kunnossapitomenoihin on luettu mm sähkö-, vesi- ja viemäri-

johtojen, ovien ja ikkunoiden uusiminen sekä rakennuksen uudelleen maalaaminen.

Myös vesikaton uusiminen uudella kattomateriaalilla on katsottu vuosimenoksi, jos

tästä aiheutuneet menot ovat pienemmät tai enintään yhtä suuret kuin aikaisempaa katta-

mistapaa käyttäen. Rakennuksen perusparannukseksi on katsottu esim. rakennuksen laa-

jentaminen tai lämmitysjärjestelmän muuttaminen.

128

Tuotantovälineiden vuokrat ja käyttökorvaukset

Maatalousmaan, rakennusten, koneiden, kaluston ja laitteiden sekä muiden tuotantoväli-

neiden vuokrat ja käyttökorvaukset ovat ns. luonnollisia vähennyksiä ja vähennyskel-

poisia maatalouden tulosta.

Leasing

Leasingvuokrat eli -vastikkeet ovat tuloverotuksessa eräin edellytyksin kokonaan vä-

hennyskelpoisia sinä verovuonna, jona ne maksetaan. Leasingsopimuksin vuokratun ko-

neen vastikkeiden vähentäminen edellyttää, että kone on maatalouden harjoittajan hal-

lussa, mutta ei sen sijaan sitä, että kone on otettu maatalouden käyttöön.

Ojat

Pellon kuivatusta edistävien avo-ojien, myös esim. piiriojien, kunnossapidosta (per-

kauksesta tms.) aiheutuneet menot ovat maatalouden ns. luonnollisia vähennyksiä ja

vuosimenoina vähennyskelpoisia. Ojien kunnossapitomenoihin voidaan lukea Maatila-

verotuksen käsikirjan mukaan myös uusien sarkaojien tekemisestä aiheutuneet menot.

Kiviranta mainitsee, että uusien valtaojien ja viemäreiden (myös piiriojien) kaivunme-

not eivät ole vähennyskelpoisia, koska niiden katsotaan nostavan pysyvästi viljelysmaan

arvoa.

Tiet

Maatilaa palvelevan yksityistien tiemaksu katsottiin vuosimenona vähennyskelpoiseksi

siltä osin, kuin se kohdistuu tien kunnossapitomenoihin (KVL 1969/109). Myös vilje-

lysteiden kunnossapitomenot saadaan vähentää vuosimenoina. Vähennyskelpoisia ovat

esim. hiekan, soran, sepelin tms. ajo viljelystielle sen kunnossapitämiseksi, tien vierus-

ojien perkaus jne.

Sen sijaan sillan, tilalle johtavan tien tai viljelystien rakentamis- tai perusparannusmenot

eivät ole vuosimenoina eivätkä poistoina vähennyskelpoisia, sillä niiden katsotaan nos-

tavan pysyvästi kiinteistön arvoa. Siksi ne ovat vähennyskelpoisia ainoastaan TVL:n

mukaisessa luovutusvoittojen verotuksessa.

Aidat

129

Kotieläintalouteen liittyvien aitojen rakentamis-, korjaus- ja kunnossapitomenot ovat

maatalouden vuosimenoina vähennyskelpoisia.

Pienkaluston hankintamenot

Sellaisten koneiden, kaluston ja laitteiden hankintameno, joiden taloudellinen käyttö-

aika on enintään kolme vuotta, vähennetään kokonaan sinä verovuonna, jona se on suo-

ritettu.

Pienkalustoon on vanhastaan luettu lapiot, talikot, kirveet jne. Mitään euromääräistä

enimmäisarvoa ei laissa ole tällaiselle esineelle asetettu. Pienkaluston ja aktivoitavan

kaluston välisessä rajauksessa käytäntö vaihtelee verolautakunnittain. Enintään kolmen

vuoden taloudellisen käyttöajan määritelmä antaa tiettyä tulkintaväljyyttä.

Eläke-, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutusmaksut

Maatalouden harjoittaja saa vähentää maatalousyrittäjien eläke- ja tapaturmavakuutus-

maksut. Vähennysoikeus koskee niin verovelvollisen kuin hänen perheenjäsentensäkin

vakuutusmaksuja.

Eläkevakuutusmaksu

Puolisot saavat vähentää pakollisen eläkevakuutusmaksun vaihtoehtoisesti joko maata-

louden verotuksessa (2-verolomakkeella) tai pääveroilmoituksessa ansiotulosta (1-vero-

lomakkeella). Eläkevakuutusmaksua ei saa jakaa vähennettäväksi osaksi maatalouden

tulosta ja osaksi TVL:n mukaisesta ansiotulosta.

Verovelvollisen on eräissä tapauksissa tarkoituksenmukaista vähentää MYEL-maksu 1-

verolomakkeella. Syynä voi olla esim. tarve suurentaa maatilan maatalouden puhdasta

tuloa, jotta tasausvarausta voidaan suurentaa.

Perheyrityksen jäsenten eläkevakuutusmaksu vähennetään aina 2-verolomakkeella.

Maataloutta harjoittavan kuolinpesän tai verotusyhtymän osakkaiden eläkevakuutus-

maksut saadaan vähentää kuolinpesän tai verotusyhtymän maatalouden veroilmoituk-

sessa, mutta osakas saanee vähentää eläkevakuutusmaksunsa niin halutessaan myös an-

siotulostaan (1-verolomakkeella).

Metsätalouden harjoittaja saa vähentää pakolliset eläkevakuutusmaksut metsätalouden

pääomatulosta.

130

Yksityistalouteen kuuluvan auton menojen vähentäminen

Kilometrivähennys

Maatalouden harjoittaja saa vähentää tekemästään maatalouteen liittyvästä matkasta sa-

mansuuruisen kilometrivähennyksen, kuin mikä on palkansaajan oman auton käytöstä

tilapäiseen työmatkaan saama verovapaa kilometrikorvaus (tarkasta määrä vuosittain

www.vero.fi). Auton maatalouteen liittyvän käytön pääasiallisuus määritellään autolla

ajetun kokonaiskilometrimäärän perusteella. Käytä aina ajopäiväkirjaa ajaessasi maata-

louden ajoja.

Verohallitus toteaa verotusta varten antamissaan yhtenäistämisohjeissa, että jos ajopäi-

väkirjaa ei ole pidetty, edellytyksenä on tällöinkin, että ajetut kilometrit voidaan luotet-

tavasti selvittää. Jos maataloudenharjoittajalla on vuoden aikana säännöllisesti toistuvia,

esim. kerran viikossa tehtäviä, matkoja samaan kohteeseen, ilmoitetaan tällaisen matkan

kilometrimäärä ja kuinka monta kertaa vuodessa kohteeseen ajetaan. Lisäksi on aina sel-

vitettävä autolla verovuoden aikana ajettu kokonaiskilometrimäärä. Eli siis vuoden alun

km-lukema ja vuoden lopun km-lukema kannattaa pitää ajopäiväkirjassa muistissa.

Maatalouden vähennyskelpoiset investointimenot (poistot)

Koneiden, kaluston ja laitteiden aktivoitavaan hankintamenoon eli poistopohjaan lue-

taan hankintaan välittömästi liittyvät menot, kuten kuljetus-, vakuutus- ja asennusme-

not. Näihin voi kuulua myös maataloutta varten palkattujen työntekijöiden palkka- yms.

menoja.

Rakennusten poistot

Maatalouden käyttöomaisuuteen kuuluvien rakennusten ja rakennelmien hankinta- ja

perusparannusmenot saa vähentää poistoina menojäännösjärjestelmän mukaan kuten

muustakin maatalouden käyttöomaisuudesta aiheutuneet menot. Sama koskee maatalou-

teen liittyvän toiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvien rakennusten ja rakennelmien han-

kinta- ja perusparannusmenoja. Enimmäispoisto poistamatta olevasta hankinta- ja perus-

parannusmenosta vaihtelee rakennuslajista riippuen 6–20 %:iin. Poisto tehdään kustakin

rakennuksesta erikseen. Poistomenettelyn piiriin kuuluvat myös tähän rakentamiseen

liittyvät palkka- yms. menot.

Talousrakennus

Käyttöomaisuuteen kuuluvan talousrakennuksen vuotuinen enimmäispoisto on 10 %

poistamattomasta hankintamenosta (MVL 9.2 § 1 k).

131

Asuin- ja toimistorakennus

Käyttöomaisuuteen kuuluvan asuin-, toimisto- tai muun niihin verrattavan rakennuksen

vuotuinen enimmäispoisto on 6 % poistamattomasta hankintamenosta (MVL 9.2 § 2 k).

Poistokelpoisia ovat maatalouden palkattujen työntekijöiden käytössä olevat asuinra-

kennukset. Tällaisia työntekijöitä voivat olla myös omat täysi-ikäiset lapset. Asuinra-

kennuksen poisto-oikeus koskee myös maatilatalouteen liittyvässä maatilamatkailutoi-

minnassa käytettyjä vuokrattavia lomamökkejä. Viljelijäperheen omana asuntona tai

muuten yksityiskäytössä (esim. maatalousyhtymän osakkaan käytössä) olevasta raken-

nuksesta ei saa tehdä poistoja.

Kasvihuone

Käyttöomaisuuteen kuuluvan kasvihuoneen ja muun kevyen rakennelman vuotuinen

enimmäispoisto on 20 % poistamattomasta hankintamenosta.

Ympäristönsuojeluun liittyvä rakennelma

Vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankittujen rakennelmien

vuotuinen enimmäispoisto on 25 % poistamattomasta hankintamenosta.

Kertapoisto

Maatalouteen kuuluvan rakennuksen tai rakennelman enintään 1 000 euron suuruinen

poistamaton hankintameno vähennetään kertapoistona. Säännös koskee paitsi maatalou-

den talousrakennuksia ja MVL:n mukaan verotetun toiminnan käytössä olevia kasvi-

huoneita ja muita kevyitä rakennelmia myös maatalouden käytössä olevia asuin-, toi-

misto- ja muita näihin verrattavia rakennuksia, kuten MVL:n mukaan verotettavassa lo-

mamökkien vuokraustoiminnassa käytettyjä mökkejä.

Poistojen aloittaminen

Rakennuksesta tai rakennelmasta ei saa tehdä poistoja ennen käyttöönottoa. Tämä mer-

kitsee sitä, että ennen käyttöönottovuotta hankittujen ja maksettujen rakennustarvikkei-

den hankintamenot saa ottaa poistomenettelyn kohteeksi vasta rakennuksen tai raken-

nelman käyttöönottovuonna. Sama koskee muitakin rakentamisesta aiheutuneita me-

noja. Verovelvollisen on siis syytä huolellisesti säilyttää tositteet vastaisuudessa tehtä-

vää verotusselvitystä varten.

132

Menojäännöspoiston esimerkki (Ilman tasausvarausta)

Konehalli

Alkusaldo vuo-

den alussa Poisto % Max. Menojäännöspoisto

Loppusaldo vuoden

lopussa

1. vuosi 50 000 € 10 % 5 000 € 45 000 €

2. vuosi 45 000 € 10 % 4 500 € 40 500 €

3. vuosi 40 500 € 10 % 4 050 € 36 450 €

4. vuosi 36 450 € 10 % 3 645 € 32 805 €

5. vuosi 32 805 € 10 % 3 281 € 29 525 €

6. vuosi 29 525 € 10 % 2 952 € 26 572 €

7. vuosi 26 572 € 10 % 2 657 € 23 915 €

8. vuosi 23 915 € 10 % 2 391 € 21 523 €

9. vuosi 21 523 € 10 % 2 152 € 19 371 €

10. vuosi 19 371 € 10 % 1 937 € 17 434 €…

…

33. vuosi 1 717 € 10 % 172 € 1 545 €

34. vuosi 1 545 € 10 % 155 € 1 391 €

35. vuosi 1 391 € 10 % 139 € 1 252 €

Menojäännöspoisto rakennukselle esimerkki (tasausvaraus mukana)

Konehalli

Alkusaldo

vuoden

alussa

Poisto %

Max. Tasausvaraus Menojäännöspoisto

Loppusaldo

vuoden lo-

pussa

1. vuosi 50 000 € 10 % 10 000,00 4 000 € 36 000 €

2. vuosi 36 000 € 10 % 3 600 € 32 400 €

3. vuosi 32 400 € 10 % 3 240 € 29 160 €

4. vuosi 29 160 € 10 % 2 916 € 26 244 €

5. vuosi 26 244 € 10 % 2 624 € 23 620 €

6. vuosi 23 620 € 10 % 2 362 € 21 258 €

7. vuosi 21 258 € 10 % 2 126 € 19 132 €

8. vuosi 19 132 € 10 % 1 913 € 17 219 €

9. vuosi 17 219 € 10 % 1 722 € 15 497 €

10. vuosi 15 497 € 10 % 1 550 € 13 947 €…

…

33. vuosi 1 373 € 10 % 137 € 1 236 €

34. vuosi 1 236 € 10 % 124 € 1 113 €

35. vuosi 1 113 € 10 % 111 € 1 001 €

133

Poistoprosentti

Aktivoidusta koneiden ym. hankintamenosta voidaan verotuksessa tehdä 0–25 %:n

poisto. Rakennuksissa poisto vaihtelee 0-10 %.

Esimerkki:

Koneet 0-25 % menojäännöksestä

Laske poisto ja jäljelle jäävä menojäännös max. 25 % mukaan.

Vuoden alun menojäännös 50 000 €.

Poisto verovuonna: 25 % X 50 000 € = 12 500 €

Seuraavalle vuodelle siirtyvä menojäännös on 37 500 €.

Rakennukset: talousrakennukset 10 %, toimisto- ja lomarakennukset 6 %, ympäristöra-

kennukset 25 %, kasvihuoneet 20 %.

Laske navetan poisto ja jäljelle jäävä menojäännös.

Poisto - % 10. Menojäännös 300 000 €.

Poisto verovuonna: 10 % X 300 000 € = 30 000 €

Seuraavalle vuodelle siirtyvä menojäännös on 300 000 €- 30 000 €=270 000 €.

Myös salaojien kustannukset menevät poistomenettelyn kautta.

Maatalouden tilinpäätöksestä

Tilinpäätöksessä veronalaiset tulot summataan ilman arvonlisäveroa. Samoin summa-

taan verovähennyskelpoiset menot. Tilinpäätöksessä tuloista voidaan vähennyskelpois-

ten menojen lisäksi vähentää investointimenot poistomenettelyn kautta sekä joitain ve-

rotuksellisia vähennyksiä kuten tasausvaraus.

Maatalousverotuksen muistiinpanokaava:

TULOT

134

Verollinen myynti 23 %

1. Eläinten myyntitulot

2. Verovuoden tuotoksi jaksotetut kotieläinten myyntitulot

3. Muut myyntitulot

Verollinen myynti 13 %

4. Kotieläintuotteiden myyntitulot

5. Kasvinviljelytuotteiden myyntitulot

Verollinen myynti 9 %

6. Majoituspalvelut yms. myyntitulot

Arvonlisäveroton myynti

7. Valtiolta saadut tulot

8. Muut arvonlisäverottomat tuet ja korvaukset

9. Tasausvarauksen suora tuloutus

10. Muut arvonlisäverottomat tulot

MENOT

11. Palkkamenot

12. Arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoiset ostot 23 %

13. Verovuoden poistona vähennettävät kotieläinten jaksotetut hankintamenot

14. Arvolisäverotuksessa vähennyskelpoiset ostot 13 %/ 9 %

15. Muut maatalouden menot

16. Poistot

17. Verovuodelta tehty tasausvaraus

EROTUS (Voitto/Tappio).

Tasausvaraus

Tasausvaraus on valtion keino houkutella yrittäjää investoimaan. Tasausvarauksen

määrä on verovelvollisen valinnan mukaan 0–40 % maatilan maatalouden puhtaasta tu-

losta, joka on luonnollisten vähennysten, myös maatalouden harjoittajan tosiasiallisesti

135

tekemien poistojen, vähentämisen jälkeinen tulo. Laskentapohjana ei siis ole kaavamai-

sesti täysillä poistoilla rasitettu maatalouden puhdas tulo. Metsätalouden puhdasta tuloa

ei oteta tasausvarauksen määrää laskettaessa lukuun.

Tasausvarauksen vähimmäismääräksi on säädetty 800 euroa verovuodessa, mikä mer-

kitsee sitä, että varauksen tekeminen edellyttää vähintään 2 000 euron suuruista maati-

lan maatalouden puhdasta tuloa. Tasausvarauksen enimmäismäärä on puolestaan 13 500

euroa. Tällainen varaus edellyttää 33 750 euron suuruista maatalouden puhdasta tuloa.

Tämän ylittävä puhdas tulo ei enää lisää tasausvarauksen määrää. Varauksen määrää

laskettaessa täysien satojen eurojen yli menevä osa jätetään huomioon ottamatta.

Tasausvaraus on vähennyskelpoinen sekä valtion- että kunnallisverotuksessa. Siihen ei

liity talletusvelvollisuutta. Tasausvarauksen hyväksymiseksi riittää, että se on tehty ve-

roilmoituksessa. Se voidaan tehdä ja sitä voidaan muuttaa vielä veroilmoituksen jättä-

misajan päätyttyäkin ennen verotuksen päättymistä.

Varauksen käyttö

Tasausvarausta voidaan käyttää investointeihin. Varauksen tulevaa käyttökohdetta ei

maatalouden harjoittajan tarvitse ilmoittaa varausta tehdessään.

Tasausvaraus voidaan tulouttaa vähentämällä se maatalouden käyttöomaisuushyödyk-

keiden hankinta- ja perusparannusmenoista. MVL 8.2 §:ssä tarkoitettujen koneiden, ka-

luston ja laitteiden hankintamenoihin tasausvarausta on käytettävä sinä verovuonna,

jona hyödyke on hankittu, ja perusparannusmenoihin sinä verovuonna, jona perusparan-

nus on suoritettu.

Kone katsotaan hankituksi sinä verovuonna, jonka aikana sitova sopimus koneen han-

kinnasta on tehty. Jos konetta ei ole otettu hankintavuonna käyttöön, varaus käytetään

eri vuonna kuin poistojen tekeminen hankintamenosta alkaa.

MVL 9 §:ssä tarkoitettujen rakennusten ja rakennelmien ja MVL 10 §:ssä tarkoitettujen

salaojien, siltojen ja patojen yms. hyödykkeiden hankinta- ja perusparannusmenoihin ta-

sausvarausta on käytettävä sinä verovuonna, jona hyödykkeen rakennustyö on aloitettu

tai se on valmistunut.

Ennen rakennus- tai salaojitustyön aloittamisvuotta hankittujen rakennus- tai salaojitus-

tarvikkeiden hankintamenoihin tasausvarausta saa käyttää aikaisintaan työn aloittamis-

vuonna. Toisaalta varauksen käyttämisvuonna ei tarvitse olla lainkaan vastaavia kuluja.

Verovelvollisen mahdollisuus käyttää halutessaan tasausvarausta jo rakennustyön aloit-

tamisvuonna on merkityksellistä nimenomaan rakennusten ja rakennelmien hankinta- ja

perusparannusmenojen kannalta, koska rakentaminen ajoittuu usein monelle kalenteri-

vuodelle. Peltolohkon salaojitus sen sijaan tehdään yleensä saman kalenterivuoden ai-

kana, joten varauksia käytetään salaojien hankintamenoihin samana vuonna, jona pois-

tojen tekeminen alkaa.

136

Nettovarallisuus, maatalousyrityksen voitonjako pääomatuloon ja ansiotuloon

Aihe käsitellään tarkasti luennolla. Jos haluat tutustua aiheeseen, tutustu Esko Kiviran-

nan maatilaverotus – kansion sisältöön.

Tiivistettynä:

Maatalouden pääomatulo: 20 % tai 10 tai 0 % oman valinnan mukaan. Lasketaan maata-

louden edellisen vuoden nettovarallisuudesta. Verottajan olettama 20 %.

Maatalouden nettovaroihin lasketaan

+ Maatalousmaan arvo salaojituksineen

+ Tuotantorakennukset + rakennuspaikka

+ Koneet (menojäännös)

+ Tuotantokiintiöt

- Maatalouden velat

Edellisen vuoden nettovarallisuuteen lisätään käsiteltävänä verovuoden maksetuista pal-

koista 30 % lisäämään nettovarallisuuden määrää.

Esimerkki:

Kun tulos on voitollinen, jaetaan syntynyt tulos aina ensin pääomatulo-osuuteen ja lop-

puosa ansiotulo-osuuteen. Tätä jakoa varten tarvitaan tieto nettovarallisuudesta edelli-

sestä verotuksesta vuodelta verovuosi-1. Tässä harjoituksessa nettovarallisuus olkoon

100 000 €. Verolaki sanoo, että nettovarallisuuteen (tässä 100 000 €) on lisättävä 30 %

verovuonna maksetuista palkoista.

Oliko palkkoja? Olkoon esimerkissä maksettuja palkkoja 1000 €, joten nettovarallisuus

on 100 000 + (30 % x 1000 €) = 100 300 €.

Oletus on, että pääomatulo-osuus on 20 % nettovarallisuudesta. ELI

20 % x 100 300 € = 20 060 €.

Tämä 20 060 € osuus on pääomatulo-osuutta, joka vähennetään maatalouden voitolli-

sesta tuloksesta.

137

Eli jos tulos olisi 31 000 €, silloin:

Vaihtoehto A: Pääomatulo-osuus 20 % nettovarallisuudesta

Palkoista nettovaroihin 0,30 x 1000 € = 300 €

nettovarallisuus + 30 % palkoista =

100 000 € + 300 € = 100 300€

Pääomatulo-osuus 20 %

0,20 x 100 300 € =20 060 €

Ansiotulo-osuus

31000 € - 20060 € =10940 €

Ansiotulon jako puolisoille 50/50 % 10940 / 2 = 5470 €

138

Vaihtoehto B: Pääomatulo-osuus 10 % nettovarallisuudesta

Pääomatulo-osuus 10 %

0,10 x 100 300 € = 10 030 €

Ansiotulo-osuus

31000 € - 10030 € = 20970 €

Ansiotulon jako puolisoille 50/50 % 20970 / 2 = 10485 €

Vaihtoehto C: Pääomatulo-osuus 0 % nettovarallisuudesta

Pääomatulo-osuus 0 %

0 x 100 300 € = 0 €

ansiotulo-osuus

31000 € - 0 = 31000 €.

Ansiotulon jako puolisoille 50/50 % 31000 € / 2 = 15500 €.

Tästä lisää lähituntien aikana.

Ennakkoverot

Ennakot kannetaan 1 – 12 erässä kannettavan veron suuruudesta riippuen. Eräpäivä on

kunkin kalenterikuukauden 23. päivä. Eli veroa ei pidätetä suoraan tulosta, kuten pal-

kansaajalla vaan verottaja lähettää kuluvan vuoden arvioidusta tuloksesta ennakkove-

rosta maksun, joka pitää maksaa eräpäivänä. Mikäli ennakoita ei olisi, tulisi veroilmoi-

tuksen jättämisen jälkeen suuret jälkiverot tuloksen ollessa voitollinen. Ennakkoverot

ovat siis hyvä asia maksujen ennakoinnin ja maksuvalmiuden kannalta.

139

Arvonlisävero

Arvonlisävero on yleinen kulutusvero, joka kohdistuu lähes kaikkien tavaroiden ja pal-

velujen kulutukseen. Arvonlisävero on välillinen vero, joka on tarkoitettu lopullisten

kuluttajien maksettavaksi. Veronkantajina toimivat verovelvolliset yritykset, jotka sisäl-

lyttävät veron määrän myyntihintoihinsa ja tilittävät veron valtiolle.

Vero kannetaan jokaisesta tuotanto- ja jakeluketjussa tapahtuneesta myynnistä, mutta

jokainen porras suorittaa valtiolle veroa vain siinä portaassa syntyneestä arvonlisästä.

Lopulliseen kuluttajahintaan sisältyy veroa verokannan mukainen määrä, joka on yhtä

suuri kuin arvonlisistä maksettu vero yhteensä. Käytännössä veron kertaantuminen on

estetty vähennysoikeuden avulla: tuotantopanosostoihin sisältyneen veron saa vähentää

myynnistä suoritettavasta verosta.

Arvonlisäverojärjestelmä tuli voimaan Suomessa 1.6.1994. Yleinen arvonlisäverokanta

on Suomessa 24 prosenttia. Lisäksi käytössä on kaksi alennettua verokantaa (10 ja 14

%) ja nollaverokanta (myynti verotonta, mutta myyjälle palautetaan tuotantopanosostoi-

hin sisältynyt arvonlisävero). Verokanta ilmoitetaan laskettuna verottomasta hinnasta.

- Elintarvikkeet ja rehuaineet 14 %

- lääkkeet, kirjat, henkilökuljetukset ja niihin liittyvät matkatavarakuljetukset 10 %

- majoitustilan, myös leirintäpaikkojen, ja käyntisataman käyttöoikeuden

luovuttaminen 10 %

- teatteri-, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvi-

puistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilai-

suuksien ja laitosten pääsymaksut 9 % (koskee myös huvipuistojen ajolaitteiden ja mui-

den vastaavien laitteiden käytöstä perittäviä pääsymaksuluonteisia maksuja)

Elintarvikkeella tarkoitetaan ruokatavaraa, juomaa ja muuta sellaisenaan ihmisen nautit-

tavaksi tarkoitettua ainetta sekä niiden raaka-ainetta ja niitä valmistettaessa tai säilöttä-

essä käytettävää maustetta, säilöntäainetta, väri- ja muuta lisäainetta.

Rehuaineella puolestaan tarkoitetaan rehua ja rehuseosta sekä niiden valmistuksessa

käytettäväksi tarkoitettua raaka- ja lisäainetta, eläinten ruokana käytettäviä teollisuuden

jäteaineita sekä rehukalaa.

Vaikka myynnin verokanta on alennettu, myyntiä varten hankittujen tuotantopanosten

vähennysoikeus määräytyy panosten ostohintaan sisältyvän veron mukaan, yleensä siis

24 %:n verokannan mukaan. Maatilayrittäjän tyypillisistä tuotantopanoksista ovat rehut

14 %:n verokannan piirissä ja eläinlääkkeet 10 %:n verokannan piirissä.

140

Arvonlisäveron laskeminen

Arvolisäveron laskentaan on monia tapoja, mutta helpoin tapa on mielestäni seuraava:

Kun Brutto=Nettosumma + alv. Eli 100 % (tuotehinta ilman alvia)+ alv %, jolloin tä-

män perusteella voidaan päätellä kerroin Kun tuotteen hinta itsessään on siis 100 % ja

kun siihen lisätään alv:n määrä esim.24 %, on näiden yhteissumma bruttomäärä 100 %

+ 24 % =124 %. Kun 124 %: 100 = saadaan kerroin 1,24. Vastaavasti 14 % mukainen

kerroin olisi 1,14 ja 10 % mukainen kerroin 1,10. Kun halutaan laskea nettosumma bru-

tosta, voidaan bruttosumma jakaa tällä saadulla kertoimella. Alv saadaan bruton ja ne-

ton erotuksesta. Vastaavasti jos halutaan nettosummasta laskea bruttosumma, kerrotaan

netto kertoimella.

Esimerkki 1: Bruttosumma on 75 €, alv % 24. Laske alv ja laskun summa nettona.

Netto 75 € : 1,24= Brutto

ALV:n osuus 75 – brutto = alv.

Esimerkki 2: Nettosumma on 76 €, alv % 24. Laske alv ja laskun summa bruttona.

Bruttona 76 € X 1,24 = brutto

ALV:n osuus brutto -netto = alv.

141

15. LASKENTATOIMI - MAATALOUSYRITYKSEN TULOKSEN

ANALYSOINTI JA KANNATTAVUUDEN MITTAAMINEN

Kannattavuus tarkoittaa yrityksen pitkän tähtäimen tulontuottamiskykyä, jota voidaan

mitata erilaisilla tunnusluvuilla. Tässä käsittelen maatilan tuloksen analysoinnin kan-

nalta tärkeimmät.

142

Alla laskentajärjestys:

OIKAISTU TULOSLASKELMA

+ Myyntituotot

+ Tuet

= LIIKEVAIHTO

+ tuotevarastojen ja kotieläinomaisuuden lisäys

- tuotevarastojen ja kotieläinomaisuuden vähennys

+ sisäiset siirrot (luovutukset)

+ maa- ja puutarhatalouden muut tuotot

= KOKONAISTUOTTO

- muuttuvat kulut

- kiinteät kulut

- yrittäjäperheen palkkavaatimus

= KÄYTTÖKATE

- poistot

= LIIKETULOS

+ rahoitustuotot

- korot ja rahoituskulut

= NETTOTULOS (Yrittäjätulo)

– oman pääoman korkovaatimus

= YRITTÄJÄNVOITTO

Käyttökate %

Maatiloilla yleisesti käyttökatteen tulisi olla suhteellisen suuri, että se kattaisi sekä pois-

tot että rahoituskulut. Tavoite on 30–40 % käyttökate. Tätä edellyttävät usein rahoitus-

laitokset.

Jos esim. Käyttökate 41300 €+59400 (poistetaan palkkavaatimus)=100 700 €. Tämä on

liikevaihdosta 100700 €/232800 €*100=43 %

Maatiloilla yleisesti käyttökatteen tulisi olla suhteellisen suuri, että se kattaisi sekä pois-

tot että rahoituskulut. Tämän toteuttaminen on toisaalta hankalaa, varsinkin kasvinvilje-

lytiloilla, koska liikevaihto jää usein pieneksi.

Käyttökate pelkästään 40 % kriteerillä on tiukka, saattaisi olla järkevää tarkastella haa-

rukalla 30–40 %. 40 % käyttökatetavoite on haastava saavuttaa.

Pankki tarkastelee käyttökatetta lainoitukseen. Yleensä maksimilainan määrä on 4-6 x

käyttökate.

143

Kannattavuuskerroin

Maataloudessa yleisesti käytetty kannattavuusmittari on kannattavuuskerroin. Se kertoo,

saavutetaanko omalle pääomalle ja omalle työlle tavoitteiden mukainen tulos. Jos kan-

nattavuuskerroin on yksi (1) tai suurempi, kertoo se, että asetetut tavoitteet ylitettiin eli

yritystoiminnassa onnistuttiin. Alle yhden kannattavuuskerroin tarkoittaa, että asetettua

kannattavuustavoitteita ei saavutettu. Saatu tulo saattaa kuitenkin olla yrittäjäperheelle

riittävän suuri. Viime aikoina kannattavuuskerroin on ollut keskimäärin 0,4-0,6, joka

kertoo, että tavoitteita ei ole saavutettu (eli haluttua tuntipalkkaa ja sijoitetun pääoman

tuottoa). Kannattavuuskerroin lasketaan seuraavasti:

Eli Tuloslaskelmalta poimitaan Nettotulos, joka jaetaan palkkavaatimuksen ja pääoman

korkovaatimuksen summalla.

Yrittäjätulo (maataloustulo)

Maatalouden yrittäjätulo kuvaa sitä osaa maataloudesta syntyvistä tuotoista, joka jää

korvaukseksi yrittäjän omalle työlle ja omalle pääomalle. Se lasketaan vähentämällä

maataloudesta saatavista tuotoista maatalouteen kohdistuvat muuttuvat ja kiinteät kulut,

poistot sekä velkojen korot. Käytännössä maatalouden yrittäjätulo saadaan tuloslaskel-

masta laskemalla yhteen maatalouden nettotulos ja yrittäjän palkkavaatimus. Nuoren

144

viljelijän aloitustukeen ja investoin-titukeen liittyvät yrittäjätuloa koskevat minimivaati-

mukset on esitetty hakemuslomakkeiden täyttöohjeissa.

Oman pääoman tuotto %

Oman pääoman tuotto kertoo, saako yrittäjä omalle pääomalle kilpailukykyistä tuottoa.

Oman pääoman kyky tehdä tulosta Nettotulos/keskimääräinen oma pääoma. Lasken-

nassa oman työn kustannus on asetettu palkkavaatimuksen mukaan. Yleisessä yritystoi-

minnassa käytetään pääoman tuotolle seuraavia ohjearvoja:

>= 10 % hyvä

5-9 % tyydyttävä

alle 5 % heikko.

Maksuvalmius (Quick ratio)

Maksuvalmius eli yrityksen kyky suoriutua laskuista kuvaa yritystoiminnan riskejä ly-

hyellä aikavälillä. Maksuvalmiuden tunnuslukuna voidaan käyttää termiä Quick ratio.

Salmi (2010, 180) toteaa, että Quick Ratio (”happotesti”) on välittömän maksuvalmiu-

den suppea mittari.

Laskusääntö:

Tässä lasketaan käteisvaroiksi vain kaikkein nopeimmin ja halvimmin rahaksi muutetta-

vat taseen erät. Käytännössä Quick ratio eli Maksuvalmiussuhde saadaan suhteutta-

malla yrityksen rahoitusomaisuus lyhytaikaisiin velkoihin. Rahoitusomaisuutta ovat

saamiset ja tilillä olevat varat. Eli laskutetut, mutta tilille vielä tulemattomat eli saata-

vissa olevat rahat + pankkitileillä (tilin 1920) olevat yrityksen käteisvarat.

Lyhytaikainen vieras pääoma koostuu lainojen seuraavan tilikauden lyhennyksistä ja

ostoveloista. Eli lainojen lyhennykset (eivät näy tuloslaskelmalla, on poimittava käsin

erikseen) + mahdolliset ostovelat lasketaan yhteen.

Luvun arvo yksi kertoo, että yritys pystyy suoriutumaan lyhytaikaisista maksuvelvoit-

teistaan rahoitusomaisuudellaan. Mikäli rahoitusomaisuus on vain puolet lyhytaikaisten

velkojen määrästä, saattaa se olla merkki niukasta maksuvalmiudesta.

Quick Ratio tulos:

145

>=1,0 hyvä

0,5-0,9 tyydyttävä

<0,5 heikko

Quick Ratio kertoo siis yrityksen mahdollisuutta selvitytä lyhytaikaisista (alle vuoden)

veloistaan pelkällä rahoitusomaisuudellaan.

Current ratio

Tämä tunnusluku on Quick ratiota laajempi tunnusluku. Se mittaa, kuinka hyvin yritys

voi selviytyä lyhytaikaisista veloistaan vaihto (eli varastot + eläimet) - ja rahoitusomai-

suudellaan (kaikki rahavarat eli pankissa olevat varat, käteiskassa-varat yms.).

Laskusääntö:

Vaihto-omaisuus (eli varastot + eläimet) + lyhytaikaiset saamiset + rahat ja pankkisaa-

miset + rahoitusomaisuus (arvopaperit) / Lyhytaikainen vieras pääoma.

Kauppalehden mukaan ”Current ratio soveltuu sekä yksittäisen yrityksen että saman toi-

mialan yritysten maksuvalmiuden tilan ja kehityksen arviointiin. Tunnusluku toimii

myös hieman Quick ratiota paremmin toimialojen välisessä vertailussa.”

Tunnusluvun viitteelliset ohjearvot ovat:

Erinomainen yli 2,5

Hyvä 2 - 2,5

Tyydyttävä 1,5 - 2

Välttävä 1 - 1,5

Heikko alle 1

146

Omavaraisuusaste

Omavaraisuusaste kuvaa oman pääoman osuutta koko pääomasta. Pääoma näkyy taseen

loppusummasta Oma pääoma / taseen loppusumma.

Vakavaraisuudella mitataan yritystoiminnan riskejä pitkällä aikavälillä. Vakavaraisuu-

den mittarina käytetään omavaraisuusastetta ja velkojen suhdetta liikevaihtoon. Putto-

sen (Knüpfer ja Puttonen 2009, 229–230) mukaan omavaraisuusaste (oma pääoma jaet-

tuna taseen loppusummalla) kertoo, onko oman ja vieraan pääoman suhde hallinnassa.

Omavaraisuusasteen arviointiohje (Salmi 2010, 169):

- alle 20 % heikko

- 20-39 % tyydyttävä

- >= 40 % hyvä.

Suhteellinen velkaantuneisuus (%)

Tämä tunnusluku on myös vakavaraisuuden tunnusluku, johon vaikuttaa yrityksen toi-

miala. Mitä säännöllisemmät ovat tulot sitä enemmän yritys kestää velkaa. Suhteellinen

velkaantuneisuus kuvaa vieraan pääoman suhdetta liikevaihtoon Vieras pääoma/lii-

kevaihto.

Suhteellista velkaantumista eli velkojen ja liikevaihdon suhdetta käytetään vakavarai-

suuden mittarina etenkin velkaisissa yrityksissä. ProAgrian perussääntö on, että 100 %

on hälytysraja ja yli 200 %:n taso tietää todennäköisesti vaikeuksia. Maataloudessa tur-

vallinen enimmäisvelan määrä on siis enintään liikevaihdon verran, kun lainat ovat nor-

maaliehtoisia, eivätkä sisällä lyhytaikaisia luottoja.

Korkoprosentin vaihtelusta johtuen Salmen (2010, 169) mukaan 80 %:n raja osoittaa

yrityksen heikkoutta:

147

Vertailutieto Taloustohtorista velat liikevaihdosta eri tuotantosuunnissa (Ollikainen, ProAgria Oulu)

Yrityksen toimiala vaikuttaa siihen, kuinka suuren velkamäärän suhteessa liikevaihtoon

yritys kestää: mitä korkeampi on käyttökateprosentti, sitä korkeampi voi suhteellinen

velkaantuneisuus olla.

Käyttökate lasketaan: Liikevaihto- muuttuvat kulut – kiinteät kulut (ei poistoja, eikä

korkoja) – yrittäjäperheen palkkavaatimus. Käyttökatteen tulisi Salmen (2010, 150) mu-

kaan olla tasolla 10 – 25 %.

Lainojen takaisinmaksuaika

Lainojen takaisinmaksuaika kuvaa sitä, kuinka pitkä on lainojen takaisinmaksuaika, jos

koko rahoitusjäämä käytettäisiin lainojen lyhennyksiin. Ollikaisen (ProAgria Oulu) mu-

kaan tämä tunnusluku voi olla myös yksi vakavaraisuuden tunnusluvuista.

Rahoitusjäämä lasketaan verolomakkeen tiedoista kaavalla: Tulot yhteensä – suorat ra-

hamenot – Yksityistalouden rahoitus – maksetut korot – maksetut verot = Rahoitus-

jäämä.

Lainojen takaisinmaksuaika lasketaan kaavalla: Lainan määrä/rahoitusjäämä = Lainan

takaisinmaksuaika vuosina. Ollikaisen mukaan tavoitteeksi voidaan asettaa lainojen ta-

kaisinmaksuajalle 5 vuotta, mikäli rahoitusjäämää vastaava summa voitaisiin käyttää

lainan lyhennyksiin. Tilanteessa, että tuotanto halutaan ajaa nopeasti alas (esim. sairas-

tumisen seurauksena), on tärkeää pohtia etukäteen, kuinka nopeasti kriisitilanteessa sel-

vitään velkojen takaisinmaksusta.

Maatalouden verotuspoistojen määrä suhteessa velkojen lyhennyksiin

Verotuspoistojen määrä suhteessa lainan lyhennyksiin kuvaa, kuinka paljon poistoja

tehdään suhteessa lainan lyhennykseen. Tunnusluku lasketaan kaavalla: Tehdyt pois-

tot/Lainan lyhennys = poistojen määrä suhteessa lainojen lyhennyksiin.

Talousasiantuntijoiden mukaan isojen investointien jälkeen kaavamainen maksimipois-

tojen teko verotuksessa ei ole järkevää verosuunnittelua, sillä se kuluttaa poistot ennen

velan päättymistä. Siksi maataloudessa tulisi pyrkiä tasaiseen verotettavaan tulokseen ja

148

mitoittaa poistot enintään lainan lyhennysten suuruisiksi, vaikka se tarkoittaisi lyhyellä

aikavälillä korkeampaa verotusta. Tasainen verotettava tulo pitää veroennakot saman

suurusina vuodesta toiseen ja auttaa maksuvalmiuden suunnittelua.

Kannattavuuskertoimen laskenta ja laskentataulukon käyttö (pikaopas)

Tällä kurssilla käytössäsi on veroilmoituksen pohjalta laadittava kannattavuusanalysoin-

tityökalu Exceliin, jolla voit arvioida tilasi kannattavuutta verolomakkeen tietojen poh-

jalta.

Avaa Excel-kannattavuudenlaskenta (Kannattavuuskerroin-työkirja). Siirry Aloitus-vä-

lilehdeltä työtuntien laskentaan (alhaalta välilehdeltä) .

Työtunnin-taulukossa pohdit, paljonko eri kuukausien aikana käytät aikaa maatalous-

työhön. Taulukossa on lueteltu valmiiksi vuoden kuukaudet ja paljonko kussakin kuu-

kaudessa on päiviä.

Tässä taulukossa kirjaat Tunnit sarakkeelle arvioimasi keskimääräisen päivittäistyöajan

kussakin kuukaudessa. Tavoitteena on saada selville maatalousyrityksen kokonaistyö-

aika. Kunkin kuukauden suurin mahdollinen työpäivien lukumäärä on kirjoitettu val-

miiksi. Lisää mahdolliset lomapäivät, jolloin et tee maataloustyötä. Mikäli sinulla on

kuukausia, jolloin et tee maataloustyötä, nollaa sen kuukauden työpäivät. Tällainen ti-

lanne syntyy helposti esim. kasvinviljelytilalla talviaikana. Mikäli taulukko ei sellaise-

naan toimi sinun yrityksessäsi, selvitä tunnit ja syötä tuntien yhteismäärä tuntisoluun

(pura tarvittaessa taulukon suojaus). Tarvittaessa pyydä lisäohjeita Mika Mujuselta.

Siirry työtunnit selvitettyäsi Varallisuus – välilehdelle. Koska tässä laskennassa käyte-

tään hyväksi veroilmoituksen tietoja, kerätään varallisuustiedot tässä siten, että tietoja

korjataan tarvittaessa esimerkiksi peltovarallisuuden ja eläinten osalta. Osa veroilmoi-

tuksen tiedoista ei ole todellisia (esim. pelto on ilmoitettu vain verotusarvosta, ei todelli-

sesta raha-arvosta) ja eläimiä ei ole arvotettu lainkaan veroilmoituksella, siksi ne otetaan

149

mukaan varallisuuslaskentaan tässä vaiheessa. Tavoitteena on selvittää maatalouden ko-

konaisvarallisuus eli paljonko varoja on kiinni maataloustuotannossa, että pystymme

laskelmaan sijoitetun pääoman tuoton.

Verolomakkeen nro 2 viimeiseltä sivulta löydät nettovarallisuuden laskennasta peltojen

verotusarvon. Ongelmana on, että kyseessä on verotusarvo, ei todellinen markkina-arvo.

Mikäli olet laittanut rahaa peltoihin verotusarvoa enemmän, korjaa lukemaa laittamalla

hehtaarihinnan kohdalle keskimääräinen oikea hehtaarihinta. Eli jos olet ostanut peltoa

useita kertoja, laske peltomaahan sijoittamasi rahan yhteissumma ja jaa summa peltojen

yhteismäärällä, jolloin saat keskimääräisen peltohehtaarin hinnan. Laita lisäksi omista-

miesi (ei vuokrattuja peltoja, koska ovat vain hallinnassa) peltojen hehtaarimäärä näky-

viin, että ohjelma osaa laskea pääoman kokonaismäärän (hehtaarin käyvän arvon x heh-

taarimäärä).

Muilta osin tee tarvittavat muutokset. Huomaa lisätä eläimet, sillä näitä ei ole huomioitu

mitenkään veroilmoituksella. Tuotantoeläimissä, varsinkin isommalla kotieläintilalla, on

kiinni melkoinen rahamäärä. Tee myös arvio varaston määristä, sillä varastossa on

yleensä rahaa kiinni. Tämän saanet parhaiten katsomalla pääkirjaa ja tutkimalla syksyllä

ostettujen rehujen ja lannoitteiden yhteissummaa.

Siirry Kannattavuus-välilehdelle. Tässä taulukossa syötät tietoja maatilasi verolomak-

keelta. Ajatus on, että taulukon keltaisiin soluihin syötetään omia arvoja. Etene ylhäältä

alas, vasemmalta oikealle. Syötä alkuun

pääoman tuottotavoite-prosentti esimerkiksi

5 %. Katso kunkin rivin keltaisen solun

kohdalta ohje, mitä soluun tulee syöttää.

Ohjelma laskee suuntaa antavan kannatta-

vuuskertoimen syöttämiesi verolomaketie-

tojen perusteella. Kerroin on siis suuntaa

antava. Kokeile muuttaa pääoman tuotto-

prosenttia isommaksi ja pienemmäksi.

Muuta myös maatalousyrittäjän työtunnin

hintatavoitetta korkeammaksi ja alemmaksi.

Kiinnitä huomiota, mitä tapahtuu kannatta-

150

vuuskertoimelle. Kokeile, millä tuntipalkalla ja pääoman tuottoprosenttiyhdistelmällä

saat kannattavuuskertoimen >=1.

151

16. BUDJETOINTI

Budjetti= yrityksen talousarvio. Yritetään ennakoida tulevaisuuden tuloja ja menoja tili-

kausittain.

Tyypillisesti maatila laatii budjetin seuraavalle tilikaudelle hyvissä ajoin ennen nykyi-

sen tilikauden päättymistä, tyypillisesti esim. loka-marraskuussa. Kassavirtalaskelma

kuvaa tulojen ja menojen kassavirtoja. Sen voi mieltää pankkitiliotteeksi halutulta ajan-

jaksolta. Panot ovat tuloja kassaan ja otot ovat menoja kassasta.

Kassavirtalaskelman saldo kuvaa käytettävissä olevia käteisvaroja määrätyllä hetkellä.

Kassavirta näyttää maatilayrityksen todelliset maksusuoritukset ajanjaksolta.

Kassavirta-analyysistä näkee, onko yritykseltä mennyt enemmän rahaa kuin mitä on

maksettu yritykselle. Kassavirtalaskelman avulla pystyt reagoimaan nopeammin toi-

minnassa tapahtuviin muutoksiin kuin tutkimalla tuloslaskelmaa jälkeenpäin.

Budjettitehtävässä harjoittelet Kassavirtalaskelman tulkintaa. Laskelmassa löydät termin

Rahoitusjäämä ja rahoitusjäämäprosentti.

Rahoitusjäämästä ilmenee, miten yritys on selviytynyt juoksevista maksuistaan tilikau-

den aikana. Jatkuvasti negatiivinen rahoitusjäämä merkitsee yrityksen velkaantuneisuu-

den kasvua. Yritys on pystynyt ainakin osittain suorittamaan investointista tulorahoituk-

sella ja mahdollisesti lyhentänyt myös velkojaan, jos rahoitusjäämä on positiivinen.

Rahoitusjäämäprosentti lasketaan jakamalla kassavirtalaskelman rahoitusjäämä myyn-

nin kassaan maksuilla eli kaavana:

Rahoitusjäämän voi laskea esimerkiksi verolomakkeen tietojen avulla seuraaavsti:

Tulot yhteensä – suorat rahamenot – yksityisosuus menoista(sähkö-, puhelin- ja vesime-

not) – maksetut korot – maksettavat verot = Rahoitusjäämä.

Rahoitusjäämätermiä voi käyttää esimerkiksi lainojen takaisinmaksun minimilasken-

taanLaskenta: Lainojen määrät (2-lomake sivu 4) / rahoitusjäämä = Lainojen takaisin-

maksuaika vuosina.

Tavoitteeksi: Lainojen takaisinmaksuaika, kuvaa kuinka pitkä on lainojen takaisinmak-

suaika, jos koko rahoitusjäämä käytettäisiin lainojen lyhennyksiin. Lainojen takaisin-

maksuaika on vakavaraisuuden tunnusluku. Voidaan esimerkiksi pohtia, että lainat tulisi

maksaa alle 5 vuodessa kokonaan pois.

Rahoitusjäämän saat selville myös kurssin budjettilaskelmalta.

152

Alla kaavajärjestys, josta Excel-budjetissa on valmiina sovellettu versio laskettaessa

kassavirran tunnuslukuja:

Katso lisää Excel-budjetista kaavojen sovellusta.

Budjetin voi laatia käsin tai atk-ohjelmalla esim. Excel-taulukkolaskennalla. Kirjanpito-

ohjelmissa on monesti budjetointipalikka mukana, mutta monet niistä ovat toteutuksil-

taan epäonnistuneita, sillä tilit joudutaan hakemaan yksitellen näkyviin. Siksi olen laati-

nut kurssin avuksi erillisen budjetointitaulukon Excelillä, jolla voit harjoitella budjetin

tekoa. Samainen budjetti on myös kustannuslaskentatehtävä osana. Lisäksi molemmissa

budjettimalleissa on lyhyt kassavirta-analyysi.

153

17. TALOUDEN KRIISITILANTEET MAATALOUSYRITYKSESSÄ

JA NIIDEN RATKAISEMINEN

Maksuvalmius = laskut voidaan maksaa määräaikana. Lyhyellä aikavälillä maksuval-

miuden ylläpitäminen on kannattavuuttakin tärkeämpi asia. Pitkällä aikavälillä hyvän

maksuvalmiuden ehtona on riittävä kannattavuus. Hyvin kannattavillakin tiloilla voi

ajoittain esiintyä maksuvaikeuksia, jotka johtuvat tulojen ja menojen ajoittumisesta eri

ajanjaksoille.

Vakavaraisuus = pääomasta riittävän suuri osa omaa pääomaa.

Hyvä vakavaraisuus parantaa riskinsietokykyä. Vakuudet riittävät lainatarpeisiin. Tun-

nuslukuna tähän soveltuu termi omavaraisuusaste = oma pääoma/taseen loppusumma.

Yrityksen kriisi ilmenee pääsääntöisesti liiketoiminnan heikkona kannattavuutena. Kun

sisään tulevan rahan määrä on pienempi kuin ulosmaksettavan rahan, syntyy maksuval-

miusongelma, jota paikataan ottamalla velkaa tai myymällä omaisuutta tai lykkäämällä

laskujen maksua.

Yritystoiminnan tulee olla kannattavaa eli viljelijän on tiedettävä, mitä myytävän tuot-

teen/palvelun tuottaminen maksaa itselle. Kannattamaton yritystoiminta on perustelta-

vissa vain tietoisella päätöksellä, kun kyseessä on jokin ylimenovaihe. (Rissanen 2004,

179.)

Maksuvalmiusongelmien syitä:

1. Tappiollinen myynti ts. tuotantokustannus myyntihintaa korkeampi

2. Menot etupainotteisia, esim. lihantuotannossa rahat kiinni jopa 24 kk en-

nen kuin lihatili tulee. Tila joutuu lainaamaan käyttöpääomaa, jota lyhen-

netään sitten, kun tulo tulee.

3. Kalliit investoinnit suhteessa tuottotasoon

a. Tuottavuus/tuotannon tehokkuus matala

4. Yksityistalouden kulutus harkitsematonta

5. Velan määrän ollessa 80 % liikevaihdosta, aiheuttaa velka yleensä havait-

tavia ongelmia maksuvalmiuteen. Korkojen noustessa ongelmia, pelivara

menetetty. Ylivelkaantumisen riski on ilmeinen.

6. Kassassa olevan rahan vähyys, pelivara pieni

7. SPV

a. Tilan ostosta seurannut velka ei mahdollista lisävelkaa, investointi

tuottavaan toimintaan jäissä useamman vuoden

8. Vahvat vakuudet, mutta heikko kassavirta-->Ylivelkaantuminen

a. Kasvinviljelytila/metsätila, eli lainan saanti ei ole vakuuksien puut-

teen takia ongelma, mutta käytännössä lainaa ei saa maksettua pois

kuin myymällä omaisuutta.

154

9. Nopea kasvu

Nopea kasvu – mahdollisuus vai uhka?

Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos on listannut viisi kohtaa raportissaan

www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts46.pdf. Maatilayrityksen ja sillä toimivan yrittäjän pitää täyt-

tää seuraavat viisi edellytystä, jotta yrityksen koon kasvattaminen “onnistuu”.

Ensinnäkin nykyisen yrityksen tulee olla lähtökohtaisesti kannattava. Tilan yrittäjällä

tulee olla potentiaalia johtaa myös nykyistä isompaa yksikköä. Kasvatettavan yrityksen

pitää olla lähtökohdiltaan riittävän iso, jotta sillä toimiva yrittäjäperhe saa toimeentulon

ja lisäksi kykenee selviytymään laajenemisen aiheuttamista lisäkustannuksista. Kasvu

edellyttää käyttämättömien resurssien olemassa oloa. Jo käyttämätön johtamispotenti-

aali riittää resurssiksi, jonka turvin yritystä voi kasvattaa. Viides kasvun edellytys on

saatavilla olevat resurssit. Tällainen lisäresurssi voi olla vaikkapa viljelysmaa.

Nopea kasvu velkarahalla tuo uhkia. Jos lainaa on liikaa suhteessa liikevaihtoon, menee

tuloksesta merkittävä osa lainojen korkojen ja lyhennysten maksamiseen. Tällöin yritys

voi joutua maksuvalmiuskriisiin esim. koronnousun seurauksena. Lainoja pitäisi saada

lyhennettyä nopeasti pois.

Talousongelmien välttämisen keinot

1. Suunnittele, tee budjetti eli tulo- ja menoarvio (katso kohta Budjetti)

2. Vältä liikaa velkaa. Max. Käyttökate 30-40 % ja velan määrä max. 80 %

liikevaihdosta on hyvä ohjenuora.

a. Omarahoitusosuuden lisääminen (esim. pitkitä investointia tulevai-

suuteen eli vahvista tasetta nykyisellä tuotannolla

b. Nosta velka osissa, älä kerralla jos ei ole tarve, säästät korkome-

noissa ja lyhennyserä lyhentää pääomaa pois.

3. Maksa pankkilainaa nopeasti pois

4. Varo investoinneissa vauhtisokeutta.

a. Esim. rakentamisessa hämärtyy helposti rahan taju, laskut ovat

suuria ja niitä on paljon.

5. Kilpailuta ostot

6. Koneyhteistyö säästää kuluja.

155

18. MAATILAN PROSESSIT

Avainsanat: Maatilan prosessit ja työketjut, Töiden organisointi, vastuut, aikataulut,

seuranta.

Prosesseilla tarkoitetaan tässä yhteydessä työvaiheita. Yritys tarvitsee toimintatapoja ja

yhteisiä pelisääntöjä eli prosesseja toimintansa pyörittämiseen. Hyvin suunnitellulla

prosesseilla:

• tehostetaan toimintaa ja saadaan aikaan kustannussäästöjä.

• hyvin mietityt prosessit varmistavat, että toiminnan kannalta tärkeät asiat tulee

tehtyä,

• vältetään turhan tekemistä,

• kyseenalaistetaan jokainen työvaihe,

• vältetään virheitä.

Lean – ajattelussa (Toyotan tapaan) pyritään siihen, että:

• oikea määrä oikeanlaatuisia oikeita asioita saadaan oikeaan aikaan ja oikeaan

paikkaan

• vähennetään kaikkea turhaa ja ollaan joustavia sekä avoimia muutoksille

• vältetään arvoa tuottamattomia toimintoja, joita ovat esim:

o kuljetukset

o varastot

o liike

o odotusaika

o ylituotanto

o yliprosessointi

o viallinen tuote.

Esimerkki maatilan prosessikaaviosta:

156

157

158

19. JOHDATUS MAATILAN SUKUPOLVENVAIHDOKSEN PE-

RUSTEISIIN

Maatilojen sukupolvenvaihdoksia tehdään noin alle 1000 tilalle vuodessa. Maatilojen

omistusten siirtoa tuetaan yhteiskunnan taholta, jotta maatilat eivät pirstoutuisi pieniksi

”maaplänteiksi”, vaan pysyisivät toimeentulon ja työpaikan tarjoavina elinvoimaisina

yksikköinä. Tiloja siirtyy sukupolvelta toiselle myös ilman tukea, mutta nämä tilat ovat

rakenteeltaan sellaisia, joilla ei yleensä ole mahdollisuutta saada toimeentuloa. On muis-

tettava, että pieneltäkin tilalta voi saada tuloa, mutta se vaatii usein tarkkaan harkitun

konseptin ja erikoistumisen, jolloin tuki saattaa olla mahdollinen.

Sukupolvenvaihdoksen eteneminen

Pro Agria - SPV:n vaiheet maatilalla

159

Sukupolvenvaihdoksen toteutuksen vaihtoehdot 2014 saakka

Maatila voidaan siirtää toiminnan jatkajalle kaupalla, vaihdolla, muulla vastikkeellisella

luovutuksella tai lahjana. Sukupolvenvaihdoksessa käytetään usein kaupan ja lahjan vä-

limuotoa eli lahjanluonteista kauppaa.

Kauppa

Kaupassa yksi tai useampi lapsista ostaa tilan vanhemmiltaan ja ryhtyy viljelemään sitä.

Maatilan sukupolvenvaihdos on ostajan ja myyjän välinen asia. Sukupolvenvaihdok-

sissa on yleistynyt käytäntö, jossa ennakkoperintöä ei enää makseta ostajan muille sisa-

ruksille. Koko kauppahinta maksetaan myyjille, jotka sitten käyttävät saamansa rahat

parhaaksi katsomallaan tavalla. (OP-Sukupolvenvaihdoksen opas 2011, 4.)

Muilla lapsilla on kuitenkin oikeus perimyksessään lakiosuuteen; ja on syytä muistaa,

että tilakauppa-asioista on parasta neuvotella avoimesti myös sisarusten kanssa, ettei

käy seuraavalla tavalla:

Meitä on kolme sisarusta, joilla kaikilla on maatalousalan koulutus. Yksi jäi

tilanjatkajaksi. Kun sukupolvenvaihdosta tehtiin, meitä muita sisaruksia ei

kutsuttu paikan päälle, emmekä vieläkään tiedä, millä hinnalla maatila lah-

jaksi tälle yhdelle sisarelle päätyi. Ja lahjaksi hän sen sai. Vanha pari

muutti uuteen asuntoon kirkonkylälle, emmekä tiedä kuka asunnon käytän-

nössä omistaa - tilanjatkaja vai vanha pari. Meitä muita sisaria loukkasi sy-

västi tapa, jolla asia hoidettiin. Meille tehtiin selväksi ainoastaan, että suku-

polvenvaihdos on ostajan ja myyjän välinen asia. Silti olisi ollut hienotun-

teista kertoa edes avoimesti, mitä tapahtuu. Asia on jäänyt kaivelemaan vä-

lejä.

Minua askarruttaa, missä kohtaa voimme vaatia ns. lakiosuutta? Lähde:

http://www.laki24.fi/keskustelu.php?id=23862.

Tilakaupassa myyjä voi pidättää itsellään elinikäisen hallintaoikeuden. Kiinteistön

omistusoikeus ja hallintaoikeus voivat olla eri osapuolilla. Hallintaoikeuden pidättämi-

sellä alennetaan luovutuksen arvoa, jolloin kauppahinta voi olla alhaisempi. Tuleva lah-

javerotus laskee, koska omaisuuden arvo alenee. Tilan kauppahintaa laskettaessa on tär-

keää huomioida verottajan käypä arvo tilasta ja tilan velat, sekä myyjien rahoitustarve ja

tilan maksuvalmius (OP-Sukupolvenvaihdoksen opas 2011, 4).

Lahja

160

Lahjassa tilan omistajat lahjoittavat tilan jatkajalle. Saaja maksaa veron samastaan lah-

jan arvosta. Vuorisen (2010, 29) mukaan tilasta luopuminen jatkajalle osittain tai koko-

naan lahjana on usein kannattavaa, vaikka jatkaja joutuukin tällöin maksamaan lahjave-

ron. Lahjana tehty luovutus on jatkajan kannalta selkeä ratkaisu, koska omistus ja hal-

linta siirtyvät samanaikaisesti (Vuorinen 2010,29Pyykkönen 1998, 38–39 ).

Lahjan luonteinen kauppa tarkoittaa (Vuorinen (2010,29Stenlund (2003, 98)), että

maatila myydään oikeaa arvoa alhaisemmalla hinnalla, jolloin käyvän arvon ja kauppa-

hinnan välinen ero katsotaan lahjaksi. Lahjana saadun omaisuuden verotus ratkaistaan

vertaamalla käypää arvoa kauppahintaan. Lahjaveroa joudutaan maksamaan, jos tila

lahjoitetaan jatkajalle tai se myydään lahjanluonteisella kaupalla. Lahjanluonteiseksi

kauppa katsotaan, jos kauppakirjassa maksettavaksi sovittu vastike on enintään ¾ omai-

suuden käyvästä arvosta.

Maatilojen sukupolvenvaihdos on kuitenkin oikeutettu lahjaveron huojennukseen, jol-

loin lahjaveroa ei tarvitse maksaa, jos kauppakirjassa sovittu hinta on yli puolet tilan

käyvästä arvosta. Lahjaveron huojennus on

Huojennuksen saaminen edellyttää, että tilalla todella harjoitetaan maataloutta. Pelkän

metsätalouden harjoittaminen ei oikeuta huojennuksen saamiseen perintö- tai lahjavero-

tuksessa. Maatalouden harjoittamisen on oltava aitoa maatalouden harjoittamista. Huo-

jennus keventää veroa.

Vastikkeeseen lasketaan rahasuoritusten lisäksi siirtyvät ja poismaksettavat velat sekä

syytinki (Sukupolvenvaihdoksen opas 2011, 14). Syytinki voidaan sopia kauppakirjassa

esim. siten, että osa kauppahinnasta maksetaan kiinteistöeläkkeenä eli syytinkinä. Syy-

tinki on siis osa kauppahintaa, ja sen suorittaminen sovitulla tavalla on myyjän oikeus ja

ostajan velvollisuus. Siksi syytinkiehtojen sisältö on harkittava tarkasti.

Vaiheittainen sukupolvenvaihdos

Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät ole vielä eläkeiässä, tai muuten koko tilan luovutus

ei ole ajankohtainen, voi vaiheittainen omistajanvaihdos olla sopiva tapa siirtää maatila

jatkajalle. Osuuspankin SPV-opas (2011,9) mainitsee, että aloitustuki voidaan hyödyn-

tää täysimääräisesti jo tässä vaiheessa, mikäli aloitustuen edellytykset muuten täyttyvät.

Vaiheittaisessa omistajanvaihdoksessa on kuitenkin hyvä ottaa huomioon seuraavat

asiat:

• jatkajalle luovutetaan niin suuri osa tilasta siten, että yrittäjätulovaatimus täyt-

tyy

• yrittäjätulo on täytettävä kolmen kalenterivuoden kuluessa esim. luovuttamalla

loppuosa tilasta

• muodostuu vanhempien ja jatkajan verotusyhtymä, jossa tulo jaetaan omistus-

ja työpanoksen mukaan.

161

• Vanhemmat pääsevät LUTU (luopumistuki) –eläkkeelle vasta koko tilan luo-

vutuksen jälkeen, toisaalta eläkeoikeus säilyy myös vaiheittaisessa omistajan-

vaihdoksessa.

Luopumistuki (LUTU)

Luopumistuki turvaa vanhan viljelijän ja puolison toimeentulon viljelystä luopumisen

jälkeen. Edellytyksenä on, että viljelijä on ollut MYEL-vakuutettu.

Luopumistuen tarkoituksena on edistää maatalouden rakennekehitystä. Luopumistuki

mahdollistaa sen, että jatkajat voivat saada maatilayrityksen omistukseensa mahdolli-

simman nuorina. Luopumistuki myös nopeuttaa tilojen peltopinta-alan kasvua. Kuukau-

sittain maksettava luopumistuki turvaa maataloudesta luopuvien yrittäjien toimeentuloa

tilan luovutushetkestä vanhuuseläkeikään saakka.

LUTU siis mahdollistaa, että luopujien ei tarvitse odottaa vanhuuseläkeikään (63-68 v)

saakka, vaan he voivat myydä tilansa lähisukulaisilleen ja saada luopumistuen jo 56-

vuotiaina. Luopumistukea on haettava ennen lopullista tilakauppaa luovutuskirjan luon-

noksen perusteella. Hakemus tulee vireille, kun se on toimitettu kunnan maaseutuelin-

keinoviranomaiselle, Mela -asiamiehelle tai Melaan. Ratkaisun luopumistuesta tekee

Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela.

Luopumustuki lakkautuu 2018 Eu:n määräyksestä.

Nuoren viljelijän Aloitustuki

Nuoren viljelijän aloitustukea myönnetään tilanpidon jatkajalle, joka on alle 40 -vuotias

hakuhetkellä ja aloittaa ensimmäistä kertaa tilanpitoa. Aviopuolisoista kummankin pitää

täyttää ikäehto, jos he ovat yhdessä tilanpidon jatkajia. (Op - Sukupolvenvaihdoksen

opas 2011, 6). Tuen ehtona on, että maatalouden yrittäjätulon on oltava vähintään 25

prosenttia hakijan kaikkien niiden tulojen yhteismäärästä, jotka muodostuvat yrittäjätu-

loista, palkkatuloista ja muista hakijan säännöllisesti saamista tuloista.

Nuoren viljelijän aloitustukea on mahdollinen kahden eri tukitason mukaisesti:

a) Jos tilalta saatava maatalouden yrittäjätulo on vähintään 17 000 euroa, voidaan avus-

tusta myöntää enintään 35 000 euroa ja korkotukea enintään 20 000 euroa sekä enintään

15 000 euroa lisäkorkotukea.

b) Aloitustukena voidaan myöntää enintään 5 000 euroa avustusta ja korkotukilainan

korkotukea enintään 20 000 euroa hakijalle, jonka tilalta kertyy maatalouden, muun yri-

tystoiminnan ja metsätalouden yrittäjätuloa vuosittain yhteensä vähintään 15 000 euroa.

Yrittäjätulosta vähintään 10 000 euroa on tultava maataloudesta. Muun yritystoiminnan

162

yrittäjätuloissa huomioidaan tilalla ja tilan maatalouden tuotantovälineillä harjoitettu

muu yritystoiminta.

Korkotuella tuetun lainan enimmäismäärä voi olla enintään 80 prosenttia hyväksyttä-

vistä kustannuksista, kuitenkin yhteensä enintään 150 000 euroa.

20. INVESTOINTILASKELMAT Yleistä ja käsitteitä

Investoinnilla tarkoitetaan tiettyyn hankkeeseen sijoitettujen varojen ja siitä saatavien

tuottojen muodostamaa kokonaisuutta. Hankkeeseen sijoitettu rahamäärä on yleensä

suuri ja tarkasteluajanjakso pitkä. Investointikustannuksia ovat esimerkiksi rakennusten

hankinta, koneiden ja laitteiden hankinta, organisaatioiden perustaminen (esimerkiksi

yhtiön perustaminen tuotantoa varten), käyttökoulutus ja käynnistyskustannukset sekä

rakennusaikainen korko. Käyttökustannuksia puolestaan ovat tuotantokustannukset sekä

ylläpito- ja huoltokustannukset. (Pulkkinen, Holopainen & Keinänen 2003,187.)

Investoinnille voidaan ajatella kulujen seurauksena tulevan tuottoja, joita voivat olla

varsinaiset investointituotot ja kustannussäästöt sekä jäännösarvo. Laskentakorkokan-

tana voidaan käyttää vieraan pääoman korkokantaa tai oman ja vieraan pääoman keski-

korkokantaa sekä myös tuottotavoitteen mukaista korkokantaa.

Investoinnin kannattavuuden laskentaan on käytössä seuraavia menetelmiä: Takaisin-

maksuajan menetelmä, nykyarvo-, annuiteetti- sekä sisäisen korkokannan menetelmä.

Näissä edellä mainituissa takaisinmaksuaikaa lukuun ottamatta kannattavuuden kritee-

rinä ja vertailupohjana on koron laskeminen. Korko on aina olennainen osa investointia

riippumatta rahan lähteestä. Korolla tarkoitetaan rahalle määräytyvää hintaa eli korko

on lainan antajalle maksettava korvaus ajalta, jolloin lainattu raha ei ole lainan antajan

käytössä. (Pulkkinen ym. 2003,189–202.)

Investoinnin kannattavuuden laskeminen edellyttää seuraavien perustietojen keräämistä:

1. Investoinnin hankintameno ilmoittaa investoinnin toteuttamishetken menot. Hankin-

tamenoon sisällytetään esimerkiksi koneiden ja laitteistojen käyttöönottokustannukset.

2. Investoinnin vuosittaiset nettokassavirrat osoittavat investoinnin tuottojakauman.

Poistoja ei oteta mukaan laskelmaan, koska ne eivät ole kassavirtoja aiheuttavia teki-

jöitä. Investoinnin vuosittaiset käyttökustannukset on yleensä helpompi selvittää kuin

investoinnista syntyvät vuosituotot.

163

Investoinnin jäännösarvo on investoinnin arvo taloudellisen pitoajan lopussa. Jäännös-

arvo voi olla positiivinen, jos investointikohteen myymisestä saadaan tuloja tai negatii-

vinen, jos investointikohteesta luopuminen aiheuttaa kuluja, esimerkiksi romuttamisesta

ja hävittämisestä aiheutuvat menot.

Investoinnin kannattavuuteen vaikuttaa laskentakorko, joka ilmaisee investoinnin tuot-

tovaatimuksen. Yleinen tapa laskea tuottovaatimus on painotettu oman ja vieraan pää-

oman keskimääräinen kustannus. (Soveltaen Järvenpää, Länsiluoto, Partanen, Pel-linen. 2013, 379.)

Investointikustannuksia:

• rakennusten hankinta

• koneiden ja laitteiden hankinta

• käyttökoulutus ja käynnistyskustannukset

• rakennusaikainen korko.

Käyttökustannuksia:

• tuotantokustannukset

• ylläpito- ja huoltokustannukset .

Tuotot:

• varsinaiset investointituotot

• kustannussäästöt

• jäännösarvo

Laskentakorkokantana voidaan käyttää:

• vieraan pääoman korkokantaa

• oman ja vieraan pääoman keskikorkokantaa

• tuottotavoitteen mukaista korkokantaa

Yleisesti tunnettuja laskentamenetelmiä ovat:

• takaisinmaksuajan menetelmä

• ROI – pääoman tuottoaste

• annuiteettimenetelmä

• nykyarvomenetelmä

• sisäisen korkokannan menetelmä.

164

Laskentamenetelmät

Yleistä

Liiketalouskirjallisuudessa (Pulkkinen & Holopainen & Keinänen 2003,189) esitetään

mm. takaisinmaksuajan menetelmä, ROI eli pääoman tuottoaste, nykyarvo-, annuiteetti-

ja sisäisen korkokannan menetelmät, joilla voidaan tutkia investointien kannattavuutta.

Näissä takaisinmaksuaikaa lukuun ottamatta kannattavuuden isona kriteerinä ja vertailu-

pohjana on koron laskeminen.

Nykyisin ajatellaan että korko on aina olennainen osa investointia riippumatta rahanläh-

teestä. Ideanahan tässä on että raha on laitettava poikimaan!

Korko tarkoittaa rahan hintaa eli lainan antajalle (eli sijoittajalle) maksettava korvaus

ajalta, jolloin lainattu raha ei ole lainan antajan käytössä. Rahoitusmarkkinoilla sijoitta-

jalla on pääomaa, jolle sijoittaja etsii tuottavaa sijoituskohdetta. Pankki elää lainan ko-

rolla; investoija maksaa luottoa takaisin sovitulla maksuajalla ja maksaa pääomasta kor-

vausta rahan lainaajalle. Lainan ottajalla on tuottava sijoituskohde, mutta ei pääomaa.

Rahoitusmarkkinoilla lainan antajan ja ottajan tarpeet kohtaavat, ja rahalle syntyy hinta

- korko.

Muita perusteluja koron syntymiselle ovat inflaatio (eli rahan arvon lasku) ja vaihtoeh-

toiskustannus (eli rahalla voi tehdä jotain muutakin mukavaa kuin lainata).

Takaisinmaksuajan menetelmä

Investoinnin takaisinmaksuaika on se aika, jonka kuluttua investoinnista saadut tulot

ovat yhtä suuret kuin investoinnin aiheuttamat menot. Yksinkertaisimmillaan takaisin-

maksuaika saadaan jakamalla investoinnin hankintameno saatavilla vuosituloilla. Täl-

löin korkoa ei oteta laisinkaan huomioon.

Esimerkki takaisinmaksuajan menetelmästä:

Investoinnin hankintahinta on 9000 € ja siitä saadaan hankintaa seuraavina vuosina

1200 € nettotulot.

Vastaus: Jos korko jätetään huomiotta saadaan takaisinmaksuajaksi 9000 € / 1200 €/a =

7,5 vuotta.

Takaisinmaksuajan menetelmässä on se heikkous, ettei se ota lainkaan huomioon sitä

mitä tapahtuu takaisinmaksuajan jälkeen. Takaisinmaksuajan menetelmä on kuitenkin

käyttökelpoinen silloin, kun arvostellaan investoinnin likvidisyyttä (maksuvalmiutta)

ja epävarmuutta. Tässä käytössä se onkin yleinen.

165

ROI

ROI (Return On Investment) eli pääoman tuottoaste on tuloksen ja sidotun pääoman

suhde.

(Nettotulos / Keskimäärin sidottu pääoma) * 100 %

TAI

(Nettotulos / Alussa sidottu pääoma) * 100 %.

Nettotulos tarkoittaa tässä tilannetta, jossa tuloista on vähennetty menot.

Investointi on kannattava, jos ROI eli pääoman tuottoaste on vähintään kriteerinä

olevan laskentakoron suuruinen.

Takaisinmaksuaika ja ROI yhdessä muodostavat hyvän parin tarkastella investoinnin

kannattavuutta. Aiemmin mainittu esimerkki, jossa investoinnin hankintahinta on 9000

€ ja siitä saadaan hankintaa seuraavina vuosina 1200 € tulot.

Vastaus A) Jos korko jätetään huomiotta saadaan takaisinmaksuajaksi 9000 € / 1200 €/a

= 7,5 vuotta.

Vastaus B) ROI eli pääoman tuottoaste: 1200/9000*100 % = 13,3 %.

Annuiteettimenetelmä

Annuiteettimenetelmä on hyvin käyttökelpoinen ja helppo. Tarvitset tietää/arvioida in-

vestointiajan vaikutuksen ja haluamasi korkoprosentin sekä annuiteettitaulukon.

Annuiteettimenetelmällä investoinnin koron ja poiston summa on yhtä suuri joka vuosi.

Investointi kannattaa, jos sen tuotto on vähintään yhtä suuri kuin annuiteetin ja muiden

mahdollisten kustannusten, esim. vakuutuksen, summa. Annuiteettikerroin valitaan an-

nuiteettitaulukosta. Kertoimeen vaikuttavat haluttu korkokanta ja investoinnin kesto-

vuodet.

Esimerkki: Investointi maksaa 45 000 euroa (ei jäännösarvoa). Investoinnin kestoaika

on 20 vuotta ja korkokanta on 6 %. Tällöin investoinnin vuotuiset poisto- ja korkokus-

tannukset ovat annuiteettimenetelmällä (annuiteettitekijä 20 vuoden kestoajalla ja 6 %:n

korkokannalla 0,087):

45 000 * 0,087 (poisto ja korko) = 3 915 €. (Kertoimen saat taulukosta 3, Annuiteetti.)

166

Eli jos vuotuinen tulon lisä on investoinnin seurauksena vähintään 3915 €, on hanke

kannattava taloudellisesti.

Nykyarvomenetelmä

Nykyarvomenetelmässä siirretään kaikki kustannukset ja tuotot nykyhetkeen ja verra-

taan niitä keskenään. Eli tässä menetelmässä tuotot ja kustannukset diskontataan inves-

toinnin käyttöönotto-ajankohtaan. Investointi on kannattava jos tuottojen nykyarvo on

suurempi tai yhtä suuri kuin kustannusten nykyarvo.

Diskonttaus = eriaikaisten tuotto- tai kustannuserien tekeminen keskenään vertailukel-

poisiksi (korkovaikutus huomioiden).

Laskelma voidaan tehdä myös niin, että lasketaan vuotuiset nettotulot ja lasketaan nii-

den nykyarvo, johon lisätään jäännösarvon nykyarvo. Tätä verrataan hankintamenoon.

Tästä käytetään nimeä nettonykyarvomenetelmä.

Eli: Nykyarvomenetelmällä eri vuosien tuotot tai kustannukset muutetaan (diskonta-

taan) nykyarvoiksi (keskenään vertailukelpoisiksi) useimmiten investoinnin toteuttamis-

ajankohtaan. Mikäli halutun korkokannan mukaan diskontattujen tuottojen nykyarvojen

summa on suurempi kuin hankintakustannus, investoiminen kannattaa.

Nykyarvomenetelmän käyttöä (nykyarvon laskemista) havainnollistavat seuraavat teh-

tävät.

Esimerkkejä nykyarvomenetelmän käytöstä:

1. Mikä on investoinnin 3 vuoden tuottojen nykyarvo 8 %:n korkokannalla, kun tuotto

on joka vuosi 10 000 €? Kun tuotto on joka vuosi yhtä suuri, diskonttauksessa käyte-

tään yhtä suurten jaksottaisten suoritusten nykyarvotekijää. Sen arvo (on annuiteettite-

kijän käänteisarvo) 3 vuodella ja 8 %:n korkokannalla on 2,577 (Katso kerroin Nykyar-

votaulukosta 2).

Nykyarvo = 10 000 * 2,577 = 25 770 €

167

2. Mikä on kolmen vuoden kuluttua investoinnista saatavan 30 000 € tuoton nykyarvo,

kun korkokanta on 8 %? Nykyarvo lasketaan diskonttaamalla tuotto käyttäen diskont-

taustekijää (nykyarvotekijää).

Nykyarvo = 30 000 * 0,7938 = 23 815 €

3. Kone maksaisi 22 000 €. Mikä on investoinnin tuottojen nykyarvo, kun tuotto on en-

simmäisenä vuonna tuotto käyttökulujen jälkeen on 8 000 €, toisena vuonna 9 000 € ja

kolmantena vuonna 10 000 € ja kun korkokanta on 8 %? Kun investoinnin tuotto on

vuosittain erisuuruinen, kunkin vuoden tuotto diskontataan erikseen käyttäen diskont-

taustekijää:

Nykyarvo =

1. vuosi 8000 € * 0,926 = 7408 €

2. vuosi 9000 € * 0,857 = 7713 €

3. vuosi 10 000 € * 0,794 = 7940 €

--------------

Yhteensä 23061€.

Jos nykyhetkeen diskontatut tuotot ovat investointia suuremmat, on hanke kannattava.

Sisäisen korkokannan menetelmä

Kun investointi on todettu kannattavaksi, voidaan tällä menetelmällä varmistaa ns. sisäi-

nen korkokanta eli pääoman tuottovaatimus.

Siinä tiettyyn ajankohtaan diskontatut tuotot ja hankintakustannus saadaan yhtä suu-

riksi. Tuntemattomana tekijänä on investoinnin korkokanta. Investointia pidetään kan-

nattavana, jos se tuottaa vähintään tavoitteeksi asetetun koron sijoitukselle. Tavoitteena

on yleensä pääoman vaihtoehtoisen käytön antama korko eli esim. pankki).

Esimerkki: Investoinnin hankintahinta on 9000 € ja siitä saadaan hankintaa seuraavina

vuosina 1200 € nettotulot. On ensin päätettävä, mikä on investoinnin tekninen käyt-

töikä. Sovitaan tässä esimerkissä, että tekninen käyttöikä on esimerkiksi 12 vuotta.

Takaisinmaksuaika = Hankintahinta : tuotto(€/vuosi)

9000 € : 1200 €= 7,5 vuotta

Nykyarvotekijän taulukosta (taulukko 2) saadaan nykyarvotekijän 7,5 ja 12 vuoden koh-

dalta korkokannaksi saadaan noin 8 %.

168

Diskonttaus - taulukko (vuosittaiset maksut vaihtelevat)

169

Diskonttaus-taulukko (vuosittaiset maksut eivät vaihtele)

170

Annuiteetti-taulukko (Tulosta tämä taulukko työpöytäsi seinälle!)

171

21. MARKKINOINTI

Markkinoinnilla tarkoitetaan

Markkinoinnilla tarkoitetaan vastuullista, suhdeajatteluun pohjautuvaa ajattelu- ja toi-

mintatapaa, jonka avulla pystytään luomaan myyvä, kilpailukykyinen ja eri osapuolille

arvoa tuottava tarjooma vuorovaikutteisesti viestien. (Yrityksen asiakasmarkkinointi:

Bergström & Leppänen 2013,23.)

Markkinointi on ajattelumalli ja tapa tehdä liiketoimintaa. Markkinointi ei ole erillinen

toiminto, vaan se näkyy kaikessa yrityksen toiminnassa. Markkinointi yhdistää kaiken

toiminnan asiakkaan ympärille. Markkinoinnin keskeisiä tehtäviä ovat kannattavien

asiakassuhteiden luominen ja kehittäminen sekä jatkuva kilpailuedun ylläpitäminen.

Markkinointi on asiakkaan löytämisen ja säilyttämisen taitoa. Markkinoinnin tavoitteina

ovat asiakastyytyväisyys, asiakkaan ilahduttaminen ja sitoutuminen. Markkinoinnissa

on tärkeää asiakkaan ymmärtäminen ja asiakaspsykologian osaaminen. (Liiketoiminta-

osaaminen: Viitala & Jylhä 2013,98.)

Perinteisesti markkinointia on ajateltu tuotteiden tai palvelujen myyntinä. Markkinointi

tulisi kuitenkin nähdä ajattelu- ja toimintatapana. Markkinointiajattelu on orientoitu-

mista markkinoiden ja asiakkaiden tarpeisiin. Markkinointiajattelu on jatkuvaa asiakkai-

den tarpeiden havainnointia ja asiakastiedon käsittelyä. Perimmäisenä tarkoituksena on

aidosti ymmärtää asiakasta ja asiakastarpeita, osata tarjota asiakkaalle toimivia ratkai-

suja ja luoda parasta mahdollista arvoa asiakkaalle.

Markkinoinnilla on erilaisia tehtäviä:

1. Kysynnän ennakointi ja selvittäminen

Markkinoita on tutkittava jatkuvasti toimintaa kehitettäessä, esimerkiksi kun aiotaan

tuoda uusi tuote markkinoille. On tunnettava nykyisten ja potentiaalisten ostajien tarpeita,

heidän arvostuksiaan ja ostokäyttäytymistään: mitä, miten ja mistä asiakkaat ostavat, ja

miksi heidän ostokäyttäytymisensä on sellaista. Kyse on ns. kysynnän ennakoinnista,

mikä on pohja tuotekehitykselle, markkinointiviestinnälle ja muille markkinointiratkai-

suille.

2. Kysynnän luominen ja ylläpito

Kysyntää voidaan luoda myös tekemällä tuote kilpailijoista erottuvaksi. Voidaan myös

viestiä asiakkaita puhuttelevalla tavalla. Ostohalukkuutta ja kysyntää voidaan luoda

esim. omalle kohderyhmälle suunnatun mainonnan ja myynninedistämisen avulla. Mai-

nonta, myyntityö ja asiakas-palvelu sekä suhdetoiminta ovat keinoja ylläpitää asiakas-

suhteita, jotta asiakkaat ostaisivat uudelleen ja suosittelisivat yrityksen tuotteita muille-

kin.

3. Kysynnän tyydyttäminen

Yrityksen tarvitsee kehittää jatkuvasti asiakkaiden tarpeista lähtien uusia tuotteita ja toi-

mintatapoja. Asiakaspalautetta on syytä hankkia ja markkinatutkimuksia kannattaa hyö-

dyntää kehittämistyössä.

172

Myytävien tuotteiden on oltava helposti saatavilla. Ostamista voi helpottaa erilaisilla

maksujärjestelyillä. Sujuva asiakaspalvelu ja henkilöstön osaaminen vaikuttavat asiakas-

tyytyväisyyteen ja asiakassuhteen kestoon.

Markkinointiajattelun kehityskaaret

Markkinointiajattelun kehityskaaret

Bergström ym. (2013,12–19) mukaan on yrityksiä, jotka toimivat edelleen tuotanto- tai

myyntisuuntaisella tavalla. Uuden ajattelutavan omaksuminen esimerkiksi valtion ja

kuntien ylläpitämissä organisaatioissa on vasta kehitteillä.

Tuotantosuuntainen ajattelu

Tuotanto- eli valmistussuuntainen markkinointiajattelu perustuu siihen, että yrityksen

tuotteet ovat kysyttyjä ja käyvät kaupaksi yli kapasiteetin. 1900-luvun alkupuolelta aina

1950-luvun lopulle asti useilla toimialoilla oli pulaa tuotteista, ja kaikki, mitä saatiin

tuotettua, myös myytiin. Yritysten ei tarvinnut pohtia markkinointia, tuotteiden ominai-

suuksia tai asiakkaan tarpeita, vaan niiden piti vain huolehtia olemassa olevien tuottei-

den saatavuudesta. Ajateltiin, että kun tuote käy hyvin kaupaksi, sitä ei tarvitse miten-

kään muuttaa. Tuotanto-ongelmia pyrittiin ratkomaan parantamalla ostotoimintaa sekä

kehittämällä tuotantomenetelmiä ja jakelua.

Pohdittavaksi: Internet-yhteyksien kaupassa maaseudulla on samankaltainen tilanne. Pal-

velu pätkii, myydään niukkuutta. Palvelun tuottajan mukaan enempää ei ole tarjolla…

Osa pienyrittäjistä ajattelee vielä nykyäänkin tuotannon näkökulmasta. Maanviljelijä

varsinkin. Myös monien julkisten laitosten tapa toimia on edelleen tuotantosuuntainen:

Esimerkiksi verotoimiston, terveyskeskuksen tai päivähoidon palvelujen kysyntä on

usein tarjontaa suurempi. Kun asiakkaita on kapasiteettia enemmän, tuotantosuuntaisen

organisaation ei tarvitse suuresti miettiä asiakkaan tarpeita tai tuotteen kehittämistä,

vaan kehittämisnäkökulma kohdistuu enemmänkin kustannusten karsintaan ja toimin-

nan tehostamiseen.

Kun tuotteet eivät sitten enää käyneetkään kaupaksi, oli pakko miettiä keinoja myynnin

lisäämiseksi. Yrityksiin palkattiin myyntihenkilöstöä ja mainonnan asiantuntijoita.

Tämä vaihe vallitsi monissa yrityksissä 1950-luvun lopulta pitkälle 1960-luvulle. Uusia

asiakkaita etsittiin aggressiivisesti, ja mainontaan käytettiin entistä enemmän varoja. Ta-

voitteena oli taivutella asiakkaat keinolla millä hyvänsä ostamaan olemassa olevia tuot-

teita. Myyntivolyymi oli tärkeämpi kuin asiakkaiden tyytyväisyys. Eikös kuulosta hur-

jalta nykyään, kun tuolloin tyytymättömistä asiakkaista ei välitetty, koska ajateltiin, että

173

menetettyjen tilalle on löydettävissä uusia asiakkaita. Tuotteita kehuttiin usein ylisanoin

ja luvattiin liikaa. Markkinoilla toimii edelleen myyntisuuntaisesti orientoituneita yri-

tyksiä. Esimerkkinä mainitaan joskus puhelinmyynti ja kotimyynti, vaikka useimmiten

kyseiset yritykset pyrkivätkin toimimaan asiakaslähtöisesti.

Suhdeajattelussa yrityksen tärkein suhde on asiakassuhde. Nykyaikaisessa markkinoin-

nissa on keskeisintä löytää oma asiakaskunta, jonka tarpeet, arvostukset ja ostokäyttäy-

tyminen tunnetaan mahdollisimman tarkasti. Tuotekehittely on asiakaslähtöistä, tuotteet

hinnoitellaan houkuttelevasti ja saatavuudesta huolehditaan mahdollisimman hyvin.

Vastuullisen ajattelun mallissa nykyisellään vastuullinen yritystoiminta tarkoittaa yri-

tyksen toimintaa, jossa yritys yhdistää vapaaehtoisesti sosiaaliset ja ekologiset näkökul-

mat liiketoimintaansa sidosryhmiensä kanssa. Yrityksen yhteiskuntavastuu kattaa siis

yritystoiminnan taloudellisen vastuun, ympäristövastuun ja myös sosiaalisen vastuun eli

vastuun työolosuhteista, työntekijöistä ja lähiympäristön asukkaista. Myös maanviljelijä

sitoutuessaan esim. ympäristötukeen voisi hyödyntää tätä teemaa markkinoinnissaan,

jos markkinoinnille on tarvetta. (Bergström ym. 2013,12–19.)

Tutkimusten mukaan vain 20 prosenttia yrityksistä on asiakaslähtöisiä, vaikka 80 pro-

senttia väittää olevansa. Yritykset osaavat kertoa siitä, mitä ne tekevät ja mitä niiden

tuotteet ja palvelut ovat, mutta eivät siitä, mitä hyötyä asiakas saa. ”Ihmiset eivät halua

ostaa neljäsosatuuman poraa vaan neljäsosatuuman reiän. Monet yritykset puhuvat kui-

tenkin edelleen porakoneesta, eivätkä sen avulla saatavasta reiästä tai siitä, että asiak-

kaan tavoitteena on esimerkiksi porata seinään reikä voidakseen ripustaa taulun ja teh-

däkseen kodistaan viihtyisämmän”. (Liiketoimintaosaaminen: Viitala & Jylhä 2013,75.)

Kuluttajan ostokäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä

Ulla Kärnän luento 2013 Ostokäyttäytymisen vaikuttavista tekijöistä

Ostokäyttäytyminen: Demografiset tekijät

Yksilöiden ominaisuuksia, jotka helposti selvitettävissä, mitattavissa ja analysoitavissa

174

Ns. kovia tietoja: markkinoiden kartoituksen peruslähtökohta

Tärkeimpiä demografisia muuttujia ovat mm. ikä ja ikärakenne, sukupuoli, siviilisääty,

asuinpaikka ja asuinmuoto, perheen elinvaihe ja koko, liikkuvuus maan sisällä ja maa-

han- ja maastamuutto, tulot, käytettävissä olevat varat, kulutus, tuotteiden omistus, am-

matti, koulutus, kieli, uskonto, rotu. Selittävät erilaisia tarpeita ja motiiveja, mutta ei se-

litä tuotteen lopullista valintaa.

Kuluttajan ostokäyttäytymiseen vaikuttavista psykologisisia tekijöitä:

Kuluttajan psykologiset tekijät (Bergström ym. 2013,105)

Psykologisilla tekijät ovat yksilön henkilökohtaisia piirteitä eli persoonallisia tarpeita,

tapoja, kykyjä ja toimintamuotoja, jotka heijastuvat ostokäyttäytymiseen.

Bergström ja Leppänen (2013,109) toteavat, että tarpeet virittävät ihmisen aktiiviseksi,

mutta vasta motiivit eli syyt, saavat liikkeelle ja suuntaamaan käyttäytymisen tiettyyn

toimintaan. Ostomotiivi selittää, miksi kuluttaja hankkii hyödykkeitä. Markkinoijan

kannalta oleellisin on jako järki- (rational) ja tunneperäisiin (emotional) ostomotiivei-

hin. Järkiperäisiä syitä tuotteen ostoon ovat mm. hinta ja tuotteen helppokäyttöisyys

sekä tehokkuus. Tunneperäisiä motiiveja ovat mm. muodikkuus, yksilöllisyys tai ympä-

ristön hyväksyntä. On sanonta, että myy tunteella, mutta tärkeää on ostaja kykenee pe-

rustelemaan valintansa itselleen ja muille järkisyillä.

Sosiaaliset tekijät:

Perheellä on voimakas vaikutus ostokäyttäytymiseen ja miehellä, vaimolla ja lapsilla on

omat roolinsa ostotilanteessa. Perheen elinvaihe vaikuttaa kulutuksen määrään ja raken-

teeseen. Niinpä elinvaihetarkastelu on yrityksille hyödyllistä esim. segmentointia ja eri-

laisia kampanjoita suunniteltaessa.

175

Sosiaaliluokka = yhteiskunnan rakenne, jonka mukaan yksilön tai perheen asema yhteis-

kunnassa määräytyy = perustuu demografisiin tekijöihin, kuten tuloihin, koulutukseen,

ammattiin ja asumiseen. Luokkatietoisuus vaikuttaa ostajan sosiaaliseen liikkuvuuteen,

kulutusvalintoihin ja viiteryhmien merkitykseen ostopäätöksissä. Lainaus Ulla Kärnän

luento 2014 Ostokäyttäytymisen vaikuttavista sosiaalisista tekijöistä

Seuraavat osiot perustuvat Ulla Kärnän luennoilla tehtyihin muistiinpanoihin:

Mikä tuote on?

Tuote on markkinoitava hyödyke, jota tarjotaan markkinoille arvioitavaksi, ostettavaksi

ja/tai kulutettavaksi niin, että asiakkaalle tuotetaan arvoa asiakkaan tarpeet, odotukset ja

mielihalut tyydyttäen.

Tuote

• On markkinoinnillinen kokonaisuus, joka tuo arvoa asiakkaalle

• Asiakas ostaa tuotteen tuomaa hyötyä ja mielihyvää

• Fyysinen tuote, palvelu, elämys, henkilö, paikkakunta, organisaatio, yleis-

hyödyllinen toiminta, aate, idea, tapahtuma, tutkimustulos tai näiden yhdis-

telmä (tarjooma)

• Tuotteita voidaan ryhmitellä usealla tavalla esim. tuotteiden käyttö, ostotapa,

tuotteiden ikä, tuotteiden ostaja.

Tuotepolitiikka

• Tuotepolitiikka käsittää kaikki ne yrityksen toimintaperiaatteet, joita tar-

jooman suunnittelussa noudatetaan ja toimet, joita tarjoomaan kohdistetaan

Tuotepäätökset koskevat esim. pakkausta, laatua,

tuotekehitystä, brändiä

• Tuotepäätökset liittyvät tuotelajitelmaan ja tuotevalikoimaan

LAJITELMA = eri tuoteryhmiä (tuotemixin leveys)

• VALIKOIMA = eri tuotteet tuoteryhmän sisällä (tuotemixin

syvyys)

• TUOTEMIX = joukko tuotteita, joita yritys tarjoaa ostettavaksi

Lajitelma- ja valikoimapäätökset ovat tuotteiden valinta- ja

lukumääräpäätöksiä

• Samalla tehdään päätökset tuotteiden hinnasta, jakelusta ja

markkinointiviestinnästä

Tuotteen kerrokset

YDIN TUOTE käsittää ydinhyödyn tai ongelman ratkaisevan palvelun, jota asiakas tuo-

tetta ostaessaan ensisijaisesti hakee (esim. porakonetta ostettaessa hankitaan itse asiassa

reikiä).

176

AVUSTAVAT OSAT sisältävät tuotteen ominaisuudet, laadun, brändin, muotoilun ja

pakkauksen eli kaikki ne osat, jotka yhdessä antavat kuluttajalle ydintuotteen hyödyt.

MIELIKUVATUOTE käsittää lisäpalvelut ja hyödyt, joita on rakennettu ydintuotteen ja

sen avustavien osien ympärille (esim. takuu, myynnin jälkeinen palvelu).

Mielikuvat muodostuvat tiedosta, asenteista, tunteista, kokemuksista, uskomuksista ja

ennakkoluuloista. Mielikuva rakentuu yritys-, maan-, palvelu- ja hintakuvan varaan.

Muita tekijöitä ovat mm. erikoinen muotoilu, ylimääräinen suorituskyky tai tekniikka,

sosiaalinen status.

Tuote ja palvelu koostuvat kolmesta eri kerroksesta. Tuotteen kerrokset ovat ydintuote,

avustavat osat sekä mielikuva tuotteesta. Palvelun vastaavat kolme kerrosta taas ovat

ydinpalvelu, lisäpalvelu sekä tukipalvelu.

177

(Bergström & Leppänen 2013, 204).

Bergströmin & ym. mukaan lisäpalvelu on usein välttämätön osa palvelua, kuten läh-

töselvitys lentoasemalla ennen lentomatkaa. Tukipalvelulla tuotetaan kilpailuetuja mui-

hin nähden - sellainen voi olla esimerkiksi ilmainen kotiinkuljetus. Palvelukokonai-

suutta nimitetään palvelupaketiksi: laivamatka voi sisältää paitsi varsinaisen matkan

myös hyttipalvelut, ateriat, ostoetusetelit ja ohjelman.

Tuote kaikkine kerroksineen vaikuttaa tuotekuvaan (image) eli potentiaalisten ostajien

mielikuvaan tuotteesta. Ydintuote, avustavat osat ja mieli- kuvatuote muodostavat koko-

naisuuden, jota ostajat arvioivat.

Hinta on useimmille ostajille tärkeä ostamiseen vaikuttava tekijä, mutta ei yrityksen ai-

noa kilpailukeino. Aina ei tarvitse myydä edullisemmin kuin kilpailija, mutta hinnalla

on osattava operoida eri tilanteissa. Hinta on vaarallinen kilpailukeino, sillä hintojen

alentaminen laskee tuottoja ja voi johtaa kannattavuusvaikeuksiin. Tästä syystä monet

markkinoijat pyrkivätkin kilpailemaan muilla keinoilla kuin vain hinnalla. Jos tarjooma

saadaan erilaistettua ja asiakkaat kokevat sen arvokkaaksi, he ovat valmiita maksamaan

enemmän, eikä yritys joudu hintakilpailuun. (Bergström & Leppänen 2013, 169.)

178

Saatavuus kilpailukeinona sisältää ostamisen tekemisen mahdollisimman helpoksi. Saa-

tavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yrityksen tuotteita pitäisi olla myynnissä kaikki-

alla. Käytännössä yritys joutuu usein kilpailemaan pääsystä jakelukanaviin tukku- ja vä-

hittäiskaupassa. Ostaminen ei saisi olla vaikeaa vaan se pitäisi tehdä helpoksi, eli tuote

on tarjolla siellä, missä asiakas haluaa ostaa, ja silloin kun asiakas aikoo ostaa. Saata-

vuutta on myös helppo tietojen saaminen tuotteista: esimerkiksi pakkauksissa on oltava

riittävästi informaatiota tai tuotetietoja voi katsella kotona internetistä. (Bergström &

Leppänen 2013, 170.)

Markkinointiviestintä on yrityksen eniten ulospäin näkyvä kilpailukeino. Markkinointi-

viestinnällä yritys luo mielikuvia tuotteistaan ja asemastaan markkinoilla sekä herättää

kiinnostusta ja ostohalua. Markkinointiviestinnän muodot ovat mainonta, henkilökohtai-

nen myyntityö, myynninedistäminen eli SP (sales promotion) sekä tiedotus- ja suhdetoi-

minta eli PR (public relations). Kohdemarkkinat ja yrityksen resurssit vaikuttavat sii-

hen, kuinka markkinointiviestinnän eri muotoja käytetään. Eri asiakasryhmille viesti-

tään eri tavalla ja eri viestimiä käyttäen. Myyntityössä on toimittava asiakaslähtöisesti:

ensin kartoitetaan asiakkaan tarpeet ja vasta sitten esitellään tuotteita. (Bergström &

Leppänen 2013, 170.)

Markkinointiviestinnän tarkoituksena on siis luoda mielenkiintoa, myönteisiä asenteita

sekä herättää ostohalua asiakkaissa. Markkinointiviestintä voidaan jakaa kahteen osaan,

vuorovaikutusmarkkinointiin ja myyntitukeen. Vuorovaikutusmarkkinointiin kuuluvat

asiakaspalvelu ja henkilökohtainen myyntityö, kun taas myyntitukeen kuuluvat mai-

nonta, myynninedistäminen sekä suhdetoiminta.

Tuotekehityksestä

Tuotekehityksen vaiheet:

1.Ideointi ja arviointi: paljon ideoita, joiden menestymismahdollisuutta arvioidaan,

kannattavuuslaskelmat.

2.Kehittely ja testaus: mallikappaleet, ominaisuuksien testaus, tutkimuksia, koemarkki-

nointi.

3.Tuotteistaminen ja lanseerauksen valmistelu: nimi, pakkaus, hinta, patentit, markki-

nointiviestintä, tuotannon investoinnit.

4.Lanseeraus: kaupallistaminen = tuodaan markkinoille, tunnetuksi tekeminen, seuranta

ja jatkokehittely.

179

Vaiheita toteutetaan limittäin ja rinnakkain.

Merkki

Tuotteeseen kuuluu olennaisena osana merkki, tuotemerkki.

Tuotemerkillä tarkoitetaan tuotteen nimeä, käsitettä, symbolia, kuvaa tai niiden yhdis-

telmää. Sen tarkoituksena on yksilöidä yrityksen tuotteet ja erottaa ne kilpailijoiden tar-

jonnasta > tuotteelle luodaan arvoa ja houkuttelevuutta.

Tuotemerkkiin liittyvät esim. tuotenimi (lausuttava osa), esim. Heteka

Logo (visuaalinen esitys), esim. Niken Swoosh-kaari

Tuotehahmo (persoona, esim. Serla-paperin orava),

Tavaramerkki (oikeudellinen suoja)

skulause, slogan, jolla kuvaa brändin olemusta (Connectin People)

Tunnusmusiikki (Silja Line).

Tuotteen pakkaus

• Pakkauksella voidaan tuotteistaa tuote

olennainen osa tuotetta

Pakkauksen tehtävänä voi olla

• Tuotteen suojaaminen: ilma, valo, lämpö, lika, isku

• Tuotteen käytön helpottaminen: avattavuus, annostelu, jälkikäyttö

• Viestien välittäminen: väri, muoto, erottuvuus, etiketti

• Segmentointi: esim. pakkauskoot, pakkausten ulkonäöt

• Erottautuminen: yksinkertaisuus, mieleenpainuvuus

• Kuljetuksen, varastoinnin ja käsittelyn helpottaminen: kestävä, helposti esille

pantava, järkevästi hyllytilaa vievä

• Tuotesuunnittelun ja -kehityksen osoittaminen

Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen: kierrätettävyys,

poltettavuus esim. Valio voi

180

Ulla Kärnä: Markkinavaiheet

Markkinoiden segmentointi

Segmentointia tehdään, koska yritys ei pysty tyydyttämään kaikkia tarpeita. Siksi yritys

pyrkii löytämään sopivimmat asiakasryhmät. (Bergström ym. 2013,150.)

Asiakkaiden ryhmittely yhtenäisiin joukkoihin, segmentteihin, on asiakassuhteiden hal-

linnan ja markkinoinnin kannalta keskeisin työkalu. Segmentoinnin perusperiaate on, että

asiakkaat ovat erilaisia ja että yrityksen tulisi lähestyä ensimmäiseksi niitä asiakkaita,

jotka hyötyvät sen liiketoiminnasta eniten. Segmentointipäätökset ovat perustana mark-

kinoinnin suunnittelulle ja toteutukselle. (Liiketoimintaosaaminen: Viitala & Jylhä 2013,

100.)

”Segmentointi on erilaisten asiakasryhmien etsimistä ja valintaa markkinoinnin kohteeksi

niin, että valitun kohderyhmän arvostukset ja tarpeet tuntien pystytään tyydyttämään ne

kilpailijoita paremmin ja kannattavasti. Segmentti on asiakasryhmä, johon kuuluvilla os-

tajilla on vähintään yksi ostamiseen liittyvä yhteinen piirre.” (Bergström ym. 2013,150.)

Kuva 1 Segmentointi

Segmentointiprosessi

1. vaihe: Kysynnän ja ostokäyttäytymisen tutkiminen, jossa:

1 Analysoidaan kysyntä ja potentiaalisten ostajien ostokäyttäytyminen

2 Selvitetään ostokäyttäytymisen taustalla olevat tekijät, ja valitaan segmentointikri-

teerit

3 Pilkotaan markkinat kriteerien perusteella segmentteihin:

A perussegmentointi

B asiakassuhdesegmentointi

Tämän jälkeen

Markkinointiohjelman luominen:

1 Asemoidaan yritys tai tuote markkinoille suhteessa kilpailijoihin

2 Suunnitellaan kullekin segmentille oma markkinointiohjelmansa

3 Toteutetaan markkinointiohjelma, ja seurataan sen onnistumista

181

Markkinoiden segmentointi tarkoittaa siis kokonaismarkkinoiden jakamista ja ryhmitte-

lyä toisistaan erottuviin pienempiin keskenään samanlaisiin osiin. Kullekin segmentille

markkinoidaan eri tuotetta tai samasta tuotteesta on rakennettu eri versio erilaisella

markkinoinnilla, ovelaa eikö? Segmentoinnin tarkoitus on parantaa kannattavuutta,

koska on kannattavampaa myydä pienemmille homogeenisille ryhmille kuin myydä

epäyhtenäisille kokonaismarkkinoille.

Segmentointi ei kuitenkaan ole yrityksen kannalta helppoa. Segmentoinnin pulmia voi-

vat olla väärän segmentin valinta eli valitun segmentin kannattamattomuus. Segmentti

voi myös olla liian pieni tai se tehdään väärillä perusteilla. Segmentin tavoittaminen voi

olla liian kallista tai yritys voi keskittyä liikaa yhteen segmenttiin, jolloin muut segmen-

tit voivat kärsiä siitä. Segmenttien välillä voi esiintyä tietovuotoja” tai yritys ei kykene

muodostamaan segmenttiä järkevällä tavalla.

Jotta segmentointi onnistuisi, on kokonaismarkkinoiden oltava riittävän suuria, että yri-

tys voisi erotella siitä pienempiä asiakasryhmiä. Myös valittujen segmenttien tulee olla

riittävän suuria, kannattavia ja helposti saavutettavissa. Segmenttien erottaminen toisis-

taan tulisi tehdä selvästi. (Lahtinen & Isoviita 2001, 96).

Segmentointitapoja on monia. Segmentointi voidaan toteuttaa esimerkiksi segmentoi-

mattomalla markkinoinnilla, joka tarkoittaa sitä, että yritys käsittelee markkinoita yh-

tenä kokonaisuutena. Yritys siis kehittää sellaisen tarjonnan, joka vastaa enemmistön

tarpeita. Tätä sanotaan massamarkkinoinniksi, jonka tavoitteena on suuren myyntivo-

lyymin saavuttaminen.

Yritys voisi myös toimia siten, että segmentoi markkinansa ja toimii kaikilla segmen-

teillä. Tällaisessa segmentointitavassa jokaiselle segmentille kehitetään oma tarjonta ja

markkinointiohjelma. Tällöin markkinoinnin markkinointikustannukset ovat melko suu-

ria ja tavoitteena on mahdollisimman suuri markkinaosuus jokaisessa segmentissä.

Keskitetyllä markkinoinnilla tarkoitetaan taas sitä, että yritys suuntaa markkinointipon-

nistuksensa yhteen tai muutamaan segmenttiin. Näin voimavarat voidaan suunnata ja

käyttää tehokkaasti. Keskitetyn markkinoinnin tavoitteena on vahva markkina-asema ja

hyvä kannattavuus. Segmentointitapana voidaan käyttää myös asiakaskohtaista räätälöi-

tyä markkinointia, jolloin yksittäinen asiakas on yksi segmentti. Asiakaskohtaisella rää-

tälöidyllä markkinoinnilla on mahdollisuus saavuttaa kannattavia kanta-asiakassuhteita.

Tällainen markkinointi kuitenkin vaatii yritykseltä paljon voimavaroja. (Lampikoski

Kari, Suvanto Pirkko ja Vahvaselkä Irma: Markkinoinnin menestystekijät, Porvoo, 85.)

182

Markkinoinnin kilpailukeinot 5P (people, product, price, place promotion)

Ns. markkinointimix on kokonaisuus, jolla yritys lähestyy asiakkaitaan ja muita ulkoisia

sidosryhmiä. Markkinointimix muodostuu peruskilpailukeinoista, joita ovat tuotetar-

jooma, hinta, saatavuus ja markkinointiviestintä. Menestyäkseen kilpailussa yritykset

käyttävät erilaisia markkinointikeinoja. Markkinoinnin kilpailukeinoilla tarkoitetaan sitä,

miten yritys lähestyy asiakkaitaan ja muita sidosryhmiään markkinoinnin kilpailukeino-

jen kautta. Kilpailukeinoista yritys suunnittelee markkinointikokonaisuuden eli ns. mark-

kinointimixin eli kilpailukeinojen yhdistelmän 4P tai 5P-mallin mukaisesti, mikä sisältää

seuraavat kilpailussa menestymisen kannalta keskeiset keinot: -henkilöstö ja asiakaspal-

velu, tuotetarjooma, hinta, saatavuus sekä markkinointiviestintä. (Bergström & Leppänen

2013, 166).

Markkinoinnissa tulisi jokaisella yrityksellä olla omanlaisensa kilpailukeinojen yhdis-

telmä, jotta erottuisi kilpailijasta. Kilpailukeinot suunnitellaan yleensä valitun segmen-

tin eli kohderyhmän mukaan ja niitä käytetään eri tavoin eri asiakassuhteiden vaiheissa.

Markkinointimixin sisällön avaaminen Bergström & Leppästä (2013, 168–170) mukail-

len:

Henkilö(stö) ja palvelu ovat tärkeä kilpailutekijä sekä tavaroita että palveluja markki-

noivassa yrityksessä. Jokainen yrityksen työntekijä osallistuu omalla tavallaan markki-

nointiin, eikä markkinointi ole vain markkinointiosaston tehtävä. Siksi on panostettava

sisäiseen markkinointiin. Jos kyseessä on palveluja markkinoiva yritys, korostuu henki-

löstön merkitys, koska henkilöstö tuottaa palvelukokemuksia asiakkaille. Myös miellyt-

tävä palveluympäristö vaikuttaa erityisesti markkinoitaessa kuluttajille; on tärkeää, että

myymälässä viihdytään tai että verkkokaupassa on kiinnostavaa ja helppoa asioida.

Tuotetarjooma on menestyksen lähtökohta. Tuote kilpailukeinona ei tarkoita vain yksit-

täisiä markkinoitavia tuotteita, vaan asiakasryhmittäin suunniteltua kokonaisuutta, joten

tuotteen rinnalla pitää puhua myös tarjoomasta. Tuotteen ei aina tarvitse olla markkinoi-

den hienoin tai paras, jos se ominaisuuksiltaan ja hinta-laatusuhteeltaan vastaa odotuk-

sia ja tyydyttää asiakaskuntaa.

Tarjooma tarkoittaa eri asiakkuuksille markkinoitavaa tavaroiden ja palvelujen kokonai-

suutta, jonka tulisi houkutella asiakasta. Tarjooma voi esim. sisältää tavarat ja palvelut,

niistä perityn hinnan, jakelukanavan ja viestinnän, jolloin kaikki nämä erilaistetaan eri

asiakasryhmille. Monilla aloilla kilpailevat tuotteet ovat hyvin samankaltaisia, ja silloin

kilpailuetua saadaan erilaistamalla tarjooma eli koostamalla tuotteiden ja palvelujen yh-

distelmä, joka on erilainen kuin pahimmilla kilpailijoilla.

183

Myytävien tuotteiden/palveluiden tuotekehitys

Tuotekehitys tarkoittaa sekä täysin uusien tuotteiden eli innovaatioiden tuottamista että

entisten parantamistyötä eli muunnosten aikaansaamista. Tuotekehityksellä saadaan ai-

kaan kokonaisuuksia, jotka vastaavat ostajien tarpeita. Yrityksen on seurattava markki-

noita ja trendejä, tulkittava ostajien käyttäytymistä ja panostettava systemaattiseen kehi-

tystyöhön. Väestön ikääntyminen, taloudellinen kehitys ja ilmastonmuutos on otettava

huomioon myös tuotekehityksessä. Terveellisyys, luonnollisuus, kestävä kehitys ja tur-

vallisuus ovat trendejä, joihin tuotekehityksenkin on vastattava. Pelkästään ydintuottee-

seen panostaminen ei useinkaan riitä. Tyydyttääkseen ostajien tarpeita ja saavuttaakseen

kilpailuetua yrityksen on omaksuttava laajempi markkinoinnillinen näkemys. Ydintuot-

teen laajentaminen tuotepoliittisin keinoin aikaansaa sellaisen tarjooman, jonka ostaja

on valmis hankkimaan ja jota ostaja arvostaa. Tuotekehityksellä raakatuotteesta tehdään

markkinoitava tuote eli tuotteistetaan se, jolloin se on asiakkaiden mielestä muita pa-

rempi ja haluttavampi. (Bergström & Leppänen 2013,205.)

Tuotekehityksen vaiheet: ideointi ja arviointi, kehittely ja testaus, tuotteistaminen ja lan-

seerauksen valmistelu, lanseeraus.

Tuotekehityksen vaiheet

Ideointi ja arviointi

• mahdollisimman paljon ideoita

• erilaiset ideointitekniikat

• ideoiden menestymismahdollisuuksien arviointi

• asiantuntijahaastattelut ja pisteytysmenetelmät

• kannattavuuslaskelmat: kustannukset, tuotot

Kehittely ja testaus

• mallikappale

• ominaisuuksien testaus

• tuoteasemointi

• ostaja- ja jälleenmyyjätutkimukset

• koemarkkinointi

Tuotteistaminen ja lanseerauksen valmistelu

• nimen ja pakkauksen suunnittelu

• jälleenmyyjien valinta

• hinnoittelu

• patenttisuoja, tavaramerkin rekisteröinti

• markkinointiviestinnän suunnittelu

• tuotannon investoinnit

Lanseeraus

• kaupallistaminen

• tuotteen tunnetuksi tekeminen

184

• jatkokehittely

Käytännössä tuotekehityksen eri vaiheita toteutetaan limittäin ja rinnakkain riippuen yri-

tyksestä, toimialasta ja tuotteista. Tuotekehitys on useissa yrityksissä jatkuvaa toimintaa.

(Bergström & Leppänen 2013,211–212.)

Markkinointiviestintä

Katso lisää esim. Markkinointiopas

http://www.yrityshelsinki.fi/sites/www.yrityshelsinki.fi/files/article-at-

tachments/201209/Markkinointiopas_2012_2304.pdf

185

22. MAATILAN JOHTAMINEN

Johtamis- ja päätöksentekotavat

Maatilayrityksen johtaminen on haasteellista. On osattava suodattaa olennainen tieto

valtavasta tietotulvasta. Työtä ei helpota jatkuva toimintaympäristön muutos. Yritysten

koko on kasvussa ja tuotantomenetelmät kehittyvät jatkuvasti. Pääomien tarve kasvaa

suureksi investoinneissa. Rahoitusriskit kasvavat, jos tarvitaan paljon vierasta pääomaa.

Maatilayrityksessä tehdään lyhyen (nykyhetki + 1-2 vuotta) ja keskipitkän (1-5 vuotta)

sekä pitkän tähtäyksen (5-20 vuotta) suunnitelmia.

Operatiivinen johtaminen (aikajänne maksimissaan 1-2 vuotta)

Operatiivinen johtaminen tarkoittaa maatilalla kausi- ja vuosisuunnitteluun liittyviä

töitä. Suunnittelu kohdistuu nykyhetkeen; päätöksenteko perustuu nykyhetkestä saata-

vaan tietoon. Tällaisia töitä ovat esim. ruokinnansuunnittelu ja viljelysuunnittelu. Teh-

dessäsi kirjanpitoa ja välitilinpäätöstä teet operatiivista suunnittelua, joka perustuu kulu-

vaan tai edelliseen vuoteen, tämänhetkiseen lainsäädäntöön. Viljelysuunnittelussa poh-

dit tänä tai ensi vuonna markkinoille kelpaavien tuotteiden hintoja ja oman tilan tar-

peita. Myös tukien vaihtelu saattaa vaikuttaa päätökseen tekoosi, minkä kasvin valitset

viljelyyn.

Operatiivisessa johtamisessa tunnet toimintaympäristön. Operatiivisen johtamisen ta-

voitteena on voiton maksimointi tai huonoina vuosina tappion minimointi.

Strateginen johtaminen (aikajänne 3-5-10 vuotta)

Strateginen johtaminen tarkoittaa maatilayrityksessä liikeidean, yrityksen tavoitteiden ja

strategian luomista. Johtaminen on myös jatkuvaa seurantaa ja uudelleenarviointia. Stra-

teginen suunnittelu on varautumista tulevaisuuteen, tiedon kehittämistä ja tulevaisuu-

dessa olevien vaihtoehtojen analysointia.

Strategisessa johtamisessa toimintaympäristö on muuttuva, mutta silti olemassa olevasta

tietovirrasta on löydettävissä ennustettavuutta. Strategisen johtamisen tavoitteen on si-

joitetun pääoman tuoton varmistaminen (eli varallisuuden kasvattaminen).

Visionäärinen johtaminen (aikajänne noin 10 vuotta)

Visionäärinen johtamisen perustehtävä on mission ja vision määrittely. Yrityksen elä-

mäntehtävä (missio) muodostuu kolmen tekijän, toiminta-ajatuksen, vision ja arvojen

yhteisvaikutuksesta. Toiminta-ajatus on kaiken toiminnan perusta. Se vastaa kysymyk-

seen "Miksi olemme olemassa?”. Visio tarkoittaa tulevaisuuden tilaa, jota maatilayritys

tavoittelee pitkällä aikavälillä. Arvoilla tarkoitetaan niitä perusperiaatteita, joiden mu-

kaan yrityksessä eletään kaikissa olosuhteissa.

186

Visionäärisessä johtamisessa suunnittelet tulevaisuutta pitkällä aikavälillä. Millaisena

haluat nähdä yrityksesi tulevaisuudessa? Eli tässä pohdit eri vaihtoehtoja pitkällä aika-

välillä.

Toiminataympäristö on muuttuva ja arvaamaton. Pitkän aikavälin ennustettavuus on

heikkoa. Ennakointi on tärkeää.

(Maatilayrityksen menestystekijät 2008, 35.)

Visionäärinen

Visio, tulevaisuuden kuva

Missio

Strateginen

Toiminnan arviointi ja uudelleensuuntaaminen, Strategian

toimeenpano, Tavoitteiden asettaminen, Liikeidean muotoilu

Operatiivinen

Tuotantoprosessien ohjaus, Myynti ja markkinointi, henkilöstön johtaminen, Rahoitus, Taloushallinto ja

operatiivinen laskenta, Suhteet sidosryhmiin.

Pitk

ä ai-

ka-

väli

Ly-

hyt

aika-

väli

(päi-

vit-

täi-

nen)

Kes-

ki-

pitkä

aika-

väli

(3-5 -

10 v)

187

Maatilan suunnittelu- ja johtamistöiden pääluokat

Maatilan suunnittelutyöhön menee paljon aikaa. Alla suunnittelu- ja johtamistöiden pää-

luokat.

Pääluokka Kuvaus Esimerkkejä luokkaan

kuuluvista töistä

Suunnittelu Tuotannon suunnitteluun

liittyvät työt o kasvinviljelyn suunnit-

telu

o kotieläinten ruokinnan,

jalostuksen ja terveyden-

huollon suunnittelu

Tuotannon ohjaus ja seu-

ranta

Tuotantoprosesseihin liit-

tyvät säätö- ja seurantatyöt o koneiden säätö ja seu-

ranta

o tuotostietojen seuranta

o työnjohto, henkilöstö-

hallinto

Mittaaminen ja tallennus Mittaaminen, analysointi

tai analysoitavaksi lähettä-

minen

o näytteiden ottaminen

o mittaustulosten ottami-

nen ja käsittely

Viranomaisselvitykset o tukihakemukset

o luvat

o satovahinkoilmoitukset

o veroilmoitus

Ostot Tuotantoon liittyvien osto-

jen valmistelu, ostotapah-

tumat

o investointiostaminen

o tarvikeostot

o tuotantopanosten ostotu-

rakointipalveluiden osta-

minen

o työvoiman rekrytointi ja

sopiminen

Myynnit Tuotantosopimukset o tuotosten myynnit

Rahoitus Rahoituksen hankinta ja

sijoitustoiminta o ottolainaukseen kuluva

aika, kiinnitykset

188

Laskutus ja kirjanpito Maksuliikenteen hoito o laskuttaminen

o laskujen maksu

o kirjanpito

Kouluttautuminen Tiedonhankinta o kurssit

o ammattilehtien lukemi-

nen

o näyttelyt

Konsultointi o neuvonnan tarjoamien

palveluiden käyttäminen

o teollisuuden tarjoaminen

palveluiden käyttäminen

o

Neuvottelut ja kokoukset Tasavertaisten kumppanei-

den kanssa käytävä yhtey-

denpito tuotannon hoitami-

sesta

o tilan oman väen sisäiset

neuvottelut, opastukset ja

päätöksen tekoon liittyvät

keskustelut

o ulkopuolisten kanssa

käytävät neuvottelut

o ammattiin liittyvät ko-

koukset

(Maatilayrityksen menestystekijät 2008, 39.)

Kirja: Maatilayrityksen menestystekijät.

Agrineuvos-viljelysuunnittelu, WebWisu, Maatalousneuvos. Kannattavuuslaskenta.

Erilliset kurssit lähipäivien aikana.

Ajankäytön hallinta

Atk-ohjelmana TTS – Manager, maatilan työmäärän laskentaohjelma.

Maatilan riskien hallinta

189

Riski on vahingon tai muun epäsuotuisan tapahtuman mahdollisuus. Riskejä voi pienen-

tää toiminnan kehittämisellä, osaan voi varautua vakuutuksella. Kaikkiin riskeihin ei voi

varautua, mutta näidenkin mahdollisten riskien tiedostaminen on yrittäjälle tärkeää.

Maatilatalouden yritystoiminnassa on erilaisia vaaratilanteita ja riskejä. Vuosittain maa-

taloudessa tapahtuu noin 6000 tapaturmaa, joista ¼ on vakavia (vakava tapaturma=yli 1

kk työkyvyttömyys). Siksi maatilan johtamisessa ja suunnittelussa on tärkeää riskien

tunnistaminen ja arviointi.

Lue lisää Maatalousyrittäjien verkkopalvelusta www.mela.fi sekä MTT:n tuore tutki-

musraportti osoitteesta:

Maatilan turvallisuuden johtaminen: http://www.mtt.fi/met/pdf/met126.pdf

sekä http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Posterit/ps041.pdf .

190

23. YRITYSSUUNNITTELU, STRATEGIA JA JOHTAMINEN

Tämä tekstiosio pohjautuu pitkälti Mika Kamenskyn (2010) ja Matti Hakasen (2007)

kirjoittamiin kirjoihin sekä Balanced Scorecard – kirjaan (Malmi, Peltola, Toivanen),

joita olen soveltanut maatalouteen. Lisäksi apuna on ollut Haapanen, Heikura, Leinon

2004 kirjoittama kirja Maatila liikeyrityksenä.

Menestymistään parantaneiden maitotilojen strategian hallitseva piirre on ollut

kasvu

Tutkimusten mukaan (Maatilojen menestyminen ja menestymistekijät, 2008) parhaiten

menestyneiden maitotilojen strategian perusta on yrityskoon tuomat hyödyt, johon

liittyy

a) keskittyminen kotieläintuotantoon ja sen tuottavuuteen,

b) maltillinen investointikäyttäytyminen sekä c) hyvä vakavaraisuus.

• Menestyneiden maitotilojen strategian hallitseva piirre on ollut kasvu. Se

näkyy liikevaihdon kasvuna, investointiaktiivisuutena ja velkaantumisena.

Mikäli ne selviävät kasvuprosessin tuomasta velkarasitteesta sekä pystyvät

parantamaan tuotantoprosessiensa tuottavuutta, niiden voidaan olettaa

menestyvän jatkossa entistä paremmin.

• Heikoimmin menestyneillä tiloilla strategiana on ollut myös pyrkimys

kasvuun, mutta ne eivät ole siinä onnistuneet niin, että se näkyisi

menestymisen paranemisena. Ongelmat liittyvät usein kasvun rajoitteisiin,

tuotantoprosessien hallintaan, investointien suuntaamiseen ja

velkaantumiseen.

• Viljatiloilla ainoa havaittu keino parantaa menestymistä oli tuottavuuden

parantaminen, mihin liittyy maltillinen investointikäyttäytyminen.

Yrityskoolla tai kasvulla ei ollut vaikutusta viljatilojen menestymiseen pitkällä

aikavälillä. (Maatilojen menestyminen ja menestymistekijät, 2008.)

Suunnittelu

Yritys pyrkii tavoitteisiinsa suunnittelemalla toimintaansa tulevaisuudessa. ”Tässä

työssä tarkoituksena on määritellä se maali, johon pyritään, ja ne tavat, joilla maalia ta-

voitellaan”. (Haapanen, Heikura, Leino, 2004, 133).

Lisäksi suunnitellaan vaihtoehtoisia suunnitelmia siltä varalta, että todennäköisimmältä

tuntunut vaihtoehto ei toteudukaan. Ensimmäiseksi arvioidaan todennäköisin muutos

liiketoimintaympäristössä suunnitteluaikajaksolla. Sen mukaan asetetaan liiketoiminnan

tavoitteet. Sitten suunnitellaan strategia. Sama toistetaan seuraavaksi todennäköisimmän

liiketoimintaympäristönmuutoksen kohdalla.

Mikäli muutosten todennäköisyyksiä on mahdoton arvioida, voidaan pyrkiä arvioimaan

parasta ja huonointa vaihtoehtoa. Nämä muodostavat muutosten äärirajat, joiden väliin

191

todenmukainen tulos asettuu. Huonoimman ja parhaimman vaihtoehdon vaikutuksista

voidaan tehdä laskelmia, jolloin ääritilanteisiin osataan varautua paremmin.

Miksi tarvitaan tavoitteita tai keinoja? Tavoitteet auttavat kehittymään. Tavoitteiden

avulla yrittäjä parantaa yrityksensä toimintaa. Kun tavoitteellista toimintaa aletaan myös

seurata ja analysoida, voidaan tehtyjä päätöksiä tarkentaa ja tehdä uusia päätöksiä. Ta-

voitteiden ja johtamisen keskeinen idea on parantaa yrityksen suorituskykyä.

Strategian perusteita

Tilanteissa, joissa tila miettii tulevaisuutta ja rakentaa tahtotilaansa, on tarpeellista suun-

nitella tulevaa toimintaa. Suunnitelmissa pohditaan nykyistä tilannetta, verrataan vaihto-

ehtoisia tuotantomuotoja, laajentaako tuotantoa vai supistaa, investoidako, millainen ko-

nekanta tarvitaan, osa-aikaistaa, tarvitaanko työvoimaa jne. Tällöin joutuu miettimään

keinoja, miten toteuttaa haluttu vaihtoehto. On tehtävä strategia.

Strategia on keinot vision (ajatus tulevaisuudesta) saavuttamiseksi.

• Se on suunnitelma päämäärän saavuttamiseksi.

• Se on tavoitejohtamista. Asetetaan tavoite, johon pyrkiä Mietitään keinot,

joilla tavoitteisiin päästään.

• Strategialla yritys kiinnittyy tulevaisuuteen.

• Strategia on jäsennelty tavoitteellinen tulevaisuuspolun valinta, yrittäjän paras

arvaus omien tavoitteiden ja voimavarojen sekä tulevan toimintaympäristön

kohtaamisesta tulevaisuudessa.

Visio muodostaa strategian perustan. Päämäärä eli visio asetetaan tiloilla yleensä 5-10

(tai 20) vuoden päähän. Se kertoo mitä tavoitellaan ja millaisia silloin halutaan olla. Sitä

tehdessä pitää huomioida, jos tilan kehittämisestä vastaavilla henkilöillä on erilaisia nä-

kemyksiä ja sovittaa ne yhteen. Myös muiden perheenjäsenten toiveet ja tarpeet kannat-

taa huomioida visiossa (soveltaen agronet.fi).

192

Strategiasta tarvitaan vähintään pari vaihtoehtoa vision saavuttamiseksi. Vaihtoehdot

perustuvat analyyseihin, joita yritys on tehnyt toimintaympäristöstään. Strategiaa poh-

dittaessa on tehtävä valintoja asiakkaista, tuotteista ja palveluista. Strategiassa on myös

pohdittava kysymystä: mitä maatalousyrityksemme ei tee, jolla suljetaan pois tuot-

teet/palvelut, joihin emme kohdista huomiota. (Soveltaen Hakanen 2004, 89.)

Visio on siis yrityksen tulevaisuuden tahtotila. Visio määrittää, millainen yritys haluaa

tulevaisuudessa olla.

Strategisia tavoitteita tarvitaan matkalla kohti visiota. Kun yritys saavuttaa strategiset

tavoitteensa, suunta kohti määränpäätä on oikea. Strategiset tavoitteet ulottuvat yleensä

1 - 3 vuoden päähän, kun taas visio on kauaskantoisempi. Kun yritys ryhtyy asettamaan

tavoitteitaan, on sen päätettävä, mihin sitoutua ja keskittyä lähivuosina. Tavoitteet poh-

jautuvat yrityksen visioon ja tehtyihin strategiavalintoihin. Huolella suunnitellusta visi-

osta käy ilmi, mille osa-alueille huomiota tulisi kiinnittää. (Soveltaen Hakanen 2004,

121.)

Kamensky sanoo, että kaikki organisaatiot on perustettu jotakin tehtävää varten. Ne pyr-

kivät tyydyttämään joidenkin ihmisten tai joidenkin organisaatioiden tarpeita muuttu-

vassa maailmassa käyttämällä toimintaansa tiettyjä resursseja. Strategian avulla nekin

pystyvät parantamaan toimintaansa. Ne pystyvät paremmin kohdistamaan huomion oi-

keisiin tarpeisiin ja asiakkaisiin, huomaamaan tarvittavat muutokset ajoissa ja tehosta-

maan resurssien oikeaa kohdentamista ja käyttöä. Kilpailun puuttuminen muuttaa strate-

gian luonnetta ja sisältöä, mutta se ei tee strategiatyöskentelyä tarpeettomaksi. (Ka-

mensky 2010, 17.)

Kamensky pelkistää strategisen johtamisen kymmenen keskeistä menestystekijää:

• Yhteinen strategia- ja bisneskieli ->yhtiökumppaneilla/perheyrittäjillä oltava yh-

teinen näkemys

• Kyky, halu ja rohkeus uusiutua

• Yleensä vain pakon/kriisin edessämietittävä yrityksen olemassaolon tarkoi-

tusta olemassaolon pakko muutokset vapaaehtoisesti riittävän ajoissa.

• Luovuus ja innovatiivisuus. Voisiko tämän tehdä toisin? Onko olemassa jokin

toinen, parempi tapa?

• Jos yritys ei ”pärjää”, ei yritys ole pystynyt muuttumaan ympäristössä tapahtu-

vien muutosvaatimusten tahdissa.

• Strategiatyö tähtää tulevaisuuteen, josta ei kokemusta->Syntyy näkemysvaje yh-

tiön eri henkilöiden välille.

193

Kamensky: Näkemysvaje yhtiössä on luonnonlaki

Kamensky: ”Kun eri ihmisillä on erilainen määrä sekä näkemystä että nä-

kemysvajetta, organisaation yhteisen näkemyksen muodostaminen on suuri

haaste. Tuo yhteinen näkemys kuitenkin hyvin pitkälle ratkaisee sen, kuinka

hyviä strategioita organisaatiossa pystytään luomaan, toteuttamaan ja uu-

distamaan.

Menestyksekkäälle strategiatyöskentelylle on erittäin olennaista, että yritys-

johto tunnistaa ja tunnustaa näkemysvajeen. Yritysjohdon on sisäistettävä,

mitä näkemysvaje merkitsee johtamistavalle sekä organisaatiosta ulospäin

että organisaatioon sisäänpäin.” Miten tämä toimii maatilan toimessa

työnantajana? Entä yhteistyötä tekemiev maatilojen kesken? Onko näkemys-

vaje tilojen välillä ongelma?

• Joukkuepelin sisäistäminen Yrityksessä koko henkilöstö yrityksen kehityk-

sessä mukana. Samoin maatilojen yhteistyö on joukkuepeliä.

• Kyky keskittyä olennaiseen.

• Tärkeää tiedostaa, mitä yritys ei tee.

• Pitkäjänteisyys

o Vain pitkäjänteisesti toimiva yritys pystyy tuottamaan tulosta joka päivä.

Yrityksen elämäntehtävä, toiminta-ajatus

Kamenskyn mukaan jokaisen yrityksen tulisi paneutua miettimään omaa elämäntehtä-

väänsä. Miksi olemme olemassa? Mitä haluamme saavuttaa pitkällä aikavälillä? Mikä

194

on arvopohjamme? Mitkä ovat sellaisia toimintaperiaatteita, joista emme missään olo-

suhteissa tingi?

Näihin kysymyksiin vastaaminen johtaa oivaltamaan, että yrityksen elämäntehtävä

muodostuu kolmesta pääelementistä: Toiminta-ajatus ilmaisee yrityksen perustarkoituk-

sen. Se vastaa kysymykseen "Miksi yritys on olemassa?" Visio on yrityksen tulevaisuu-

den tahtotila. Arvot ovat niitä periaatteita, joiden mukaan organisaatio toimii.

Elämäntehtävä on toiminta-ajatuksen, vision ja arvojen muodostama kokonaisuus. Se

voidaan ilmaista kahdella vaihtoehtoisella tavalla:

Ilmaisemalla toiminta-ajatus, visio ja arvot erillisinä määritelminä, jolloin niiden muo-

dostama kokonaisuus on elämäntehtävä, tai kirjoittamalla yhdellä tai useammalla virk-

keellä auki toiminta-ajatuksen, vision ja arvojen sisältö yhdeksi kokonaiseksi elämän-

tehtäväksi. (Kamensky 2010, 65–67.)

Yrityksen arvot

Kamensky (2010,73) määrittää yrityskulttuurin seuraavasti: ”Yrityskulttuuri on tiettyjen

perusolettamuksien malli, luon mallin on keksinyt tai kehittänyt tietty ryhmä oppiessaan

selviytymään ulkoisesti vaativissakin olosuhteissa. Samalla on opittu ryhmän sisäistä

yhteistoimintaa. Tuo ulkoisen ja sisäisen sopeutumisen malli on sitten osoittautunut niin

hyväksi ja päteväksi, että se opetetaan edelleen uusille jäsenille oikeana tapana nähdä,

ajatella ja tuntea yritykseen liittyviä kysymyksiä.”

195

Kulttuurin tasot (Kamensky 2010. 72)

Kamenskyn (2010,74) mukaan arvoja on paljon, joten ne on asetettava tärkeysjärjestyk-

seen. Ilmaistuja arvoja on yleensä kahdesta kymmeneen, yleisimmin niitä on neljä. Niitä

nimitetään usein perusarvoiksi tai ydinarvoiksi - tai vain arvoiksi. Perusarvot ovat toi-

mintaa ohjaavia periaatteita, joille on ominaista voimakkuus ja pysyvyys sekä riippu-

mattomuus ajasta ja paikasta.

Suomalaisten yritysten viisi suosituinta arvoa ovat asiakaslähtöisyys, kehittyminen, yk-

silön kunnioittaminen, tuloksellisuus ja yhteistyö.

Yrityksen visio

Visio on näkemys siitä tulevaisuuden kuvasta, jonka halutaan toteutuvan pitkällä aika-

välillä. Kuten muutkin elämäntehtävän elementit, visio on arvoperusteinen ja ulottuu

pitkälle tulevaisuuteen.

Yritysmaailmassa strateginen tahtotila on asetettava niin korkealle, että saadaan ai-

kaiseksi ristiriita nykytilan kanssa. Tällaisen "epärealistisen" tavoitteen asettaminen ei

ole helppoa; vastustusta tulee usealta taholta. Koneen Pekka Herlin asetti vision omana

aikanaan mahdottomaksi. Nykyisellään Kone on maailman suurimpia hissiyhtiöitä.

(Kamensky 2010,79-80.)

Visio antaa pääsuunnan yrityksen toiminnalle pitkäksi aikaa eteenpäin.

Toinen tarkastelutaso on yrityksen elämäntehtävä: ohjata toiminta-ajatuksen ja arvojen

pohjalta toimintaa kohti visiota, joka konkretisoi sen, millaista menestystä yritys haluaa

saavuttaa pitkällä, yleensä 10–20 vuoden aikavälillä. Vision tehtävänä on antaa yrityk-

selle kunnianhimoinen pääsuunta ja suunnata toiminta kulkemaan kohti tätä päämäärää.

(Kamensky 2010,82.)

Strategiset tavoitteet

Suoraa lainausta Hakanen (2007,121–122):

Vision ja strategian muuntaminen toiminnaksi lähtee strategisten tavoitteiden asettami-

sesta. Strategiset tavoitteet ovat välietappeja matkalla kohti visiota. Kun yritys saavuttaa

strategiset tavoitteensa, se tietää olevansa oikealla reitillä kohti visiota. Strategiset ta-

voitteet ovat konkreettisempia tavoitteita kuin visio, ne ovat yleensä aikajänteeltään 1-3

vuotta eteenpäin ja niiden saavuttaminen johtaa omalta osaltaan vision saavuttamiseen.

Strategisten tavoitteiden asettaminen on yrityksen tavoitetilan määrittämistä muutaman

vuoden aikavälillä. Siinä päätetään siitä, mihin sitoudutaan ja mihin kohdennetaan huo-

mio lähivuosina. Yleensä arvioidaan, että strategisten vaikutusten aikaansaaminen kes-

tää 2-3 vuotta. On kuitenkin muistettava, että ympäristön tilanteet voivat merkittävästi

muuttua siinäkin ajassa.

Visio muodostaa strategisten tavoitteiden lähtökohdan. Strategisten tavoitteiden määrit-

täminen perustuu yrityksen visioon ja tehtyihin strategiavalintoihin. Hyvin rakennettu ja

196

kuvattu visio kertoo jo varsin pitkälle, minkä tyyppisiä ja mille osa-alueille strategiset

tavoitteet painottuvat.

197

24. YRITYSSUUNNITTELU (LOPPUTYÖ JA YRITYSTALOUDEN

NÄYTTÖ)

Kirjallisesti laaditusta liiketoimintasuunnitelmasta käy ilmi yrityksen toiminta kokonai-

suudessaan. Liiketoimintasuunnitelmassa on hyvä käydä läpi esim. seuraavia asioita:

perustiedot sekä kuvaus yrityksestä ja yrittäjästä, tulevan liiketoiminnan esittely, rahoi-

tus ja pääoman tarve, kannattavuuslaskelmat ja tavoitteet tulevaisuudessa, riskienhal-

linta, strategiat ja yhteenveto.

Liiketoimintasuunnitelma toimii apuvälineenä pohdittaessa yrityksen rahoitusta, inves-

tointeja ja markkinointia. Rahoitusta hakiessa hyvin tehty suunnitelma antaa kattavat

tiedot ja kokonaiskuvan perustettavasta yrityksestä.

Liiketoimintasuunnitelman ohje mallipohjaan opiskelijalle

1. YRITTÄJÄN TAUSTA JA OSAAMINEN

Miksi tällaista kysytään? Mieti itsesi henkilöksi, joka lukee työtäsi. Työn lukijalle on

tärkeä ymmärtää, kenen kanssa on tekemisissä ja millaisesta ihmisestä on kysymys. Li-

säksi, jos kyseessä on oikea yritystoiminta, korostuu taustatietojen merkitys esim. rahoi-

tusta haettaessa. Kuvittele, että olet hakemassa rahoitusta yritysidealle ja liiketoiminta-

suunnitelmaasi lukee rahoitusalan asiantuntija. On tärkeää, että muodostat mahd. oikean

kuvan itsestäsi ja taustasi. Älä kerro pitkiä elämäntarinoita. Kerro esimerkiksi ikäsi, per-

hesuhteesi, opiskelutaustasi ja miten olet rakentanut taustaa yrittäjyydelle. Kerro yrityk-

sesi toimintaan liittyvät opiskelut alalta.

2. YRITYSIDEA, YRITYKSEN ELÄMÄNTEHTÄVÄ, YRITYKSEN ARVOT

Pohdittavia kysymyksiä:

- Mikä on yritysideasi? Mikä on yrityksen elämäntehtävä? Miksi yritys on olemassa?

- Miten yritysideasi sai alkunsa?

- Miksi yritysideasi on toteuttamisen arvoinen? Mihin pyrit?

Kamenskyn (2010,74) mukaan arvoja on paljon, joten ne on asetettava tärkeysjärjestyk-

seen. Ilmaistuja arvoja on yleensä kahdesta kymmeneen, yleisimmin niitä on neljä. Niitä

nimitetään usein perusarvoiksi tai ydinarvoiksi - tai vain arvoiksi. Perusarvot ovat toi-

min-taa ohjaavia periaatteita, joille on ominaista voimakkuus ja pysyvyys sekä riippu-

matto-muus ajastaja paikasta.

198

Suomalaisten yritysten viisi suosituinta arvoa ovat asiakaslähtöisyys, kehittyminen,

yksi-lön kunnioittaminen, tuloksellisuus ja yhteistyö. Jos et löydä työhösi arvoja, älä ota

siitä stressiä. ne löytyvät, jos ovat löytyäkseen. Joskus jopa vasta vuosien päästä.

Mieti kuvitteellista tilannetta: Yritys mainostaa arvoissaan kunnioittavansa ihmistä. Li-

säksi henkilöstö on heidän sanojensa mukaan tärkein voimavara. Samaan aikaan yrityk-

sen johto on tuomittu ehdolliseen vankeuteen ja kymmenientuhansien vahingonkor-

vauk-siin. Oikeuden mukaan johto syyllistyi tahalliseen työturvallisuusrikokseen. Liian

suuri työtaakka, hoitamattomat kosteus- ja homevauriot, pilkkaamista. Voivatko arvot ja

käy-täntö olla ristiriidassa kauan?

Esimerkki yritysideasta:

Yritysideana on laadukkaan luomulihan tuottaminen ja suoramyynti. Tavoit-teena on

kehittää maatilasta toimiva ja kannattava lammastila, josta saatai-siin toimeentulo koko

perheelle. Yritysideamme lähti siitä, kun halusimme toimintaa ostamallemme maati-

lalle, samalla toteutui pitkäaikainen haave yrittäjyydestä. Maatilamme kannattavuus ja

yritysidea perustuu pääasiassa suoramyyntiin.

Kotimaisen lihan tarjonta ei vastaa kysyntää ja tuottajia tarvitaan lisää. Tällä hetkellä

vain noin kolmannes Suomessa myydystä lihasta on kotimaista. Li-säksi kuluttajat ovat

yhä enemmän tietoisia eettisistä arvoista, sekä ekologi-suudesta ja puhtaudesta. Py-

rimme vastaamaan kysyntään, tarjoamalla luo-mulihaa ympärivuotisesti ennakkotilaus

periaatteella. Oma kylmäkuljetusket-ju antaa mahdollisuuden toimittaa lihaa asiakasys-

tävällisesti. Lihat voidaan toimittaa vaikka asiakkaan kotiovelle.

Arvoinamme ovat...

Jatkamme sukutilaa…. jne.

Mitä ovat arvot?

Maatilayrittäjän arvot muodostavat toiminnan selkärangan. Maatilalla arvoja voisi lä-

hestyä esim. kysymällä: millainen on yrittäjyysmotivaatiosi maidon-/lihantuottajana ja

mitkä ovat siihen vaikuttavat tekijät? Voitko yhtyä seuraaviin väittämiin: Aineellinen

motivaatio ja tilan jatkuvuus on tärkeää. Voitaneen ajatella, että jatkuvuus on myös tär-

keämpää tiloilla, joilla sukupolvenvaihdos on ajankohtainen kuin tiloille, joilla sukupol-

venvaihdos ei ole ajankohtainen kysymys. Sanotaan, että koulutus lisää myös aineellista

motivaatiota. Entä tilakoko? Onko suurella tilakoolla merkitystä aineelliseen motivaati-

oon? Lisääkö karjantarkkailu ja jalostustoiminta yrittäjämotivaatiotasi? Entä koneyh-

teistyö? Naapurusten yhteistyö? Sosiaalinen arvostus? Arvot ovat pitkäaikaisia, suhteel-

lisen muuttumattomia periaatteita, joita yrittäjä haluaa noudattaa kaikessa toiminnas-

saan. Voisivatko arvoja olla esim. luotettavuus, taloudellinen kannattavuus, yhteistyö,

kestävä kehitys ja jatkuvuus yli sukupolven tai voisimmeko ottaa soveltaen mallia Kone

Oy:n arvoista, joita ovat mm:

• Asiakkaan ilahduttaminen (Asiakkaan menestys on päämäärämme!)

• Tahto uudistua (Pyrimme jatkuvasti tekemään asiat entistä paremmin. Muu-

tosten ennakointi ja niihin sopeutuminen tarkoittaa sitä, että meidän on jatku-

vasti etsittävä järkevämpiä työtapoja ja oltava avoimia uusille ideoille.)

199

• Into saada aikaan (Pidämme sen mitä lupaamme. Uusien ideoiden pikainen to-

teuttaminen ja palava halu pyrkiä asiakasta tyydyttävään laatuun ovat valtte-

jamme. Haasteet ovat meille tervetulleita ja olemme ylpeitä ”kyllä onnistuu” -

asenteestamme.)

• Yhdessä onnistuminen (Vain yhdessä työskentelemällä voimme onnistua.

Kannustamme jokaista jakamaan ideansa ja tietonsa muiden kanssa. Osoi-

tamme luottamusta ja kunnioitusta toinen toisillemme ja annamme ja saamme

tunnustusta hyvistä suorituksista. Käyttäytymistämme ohjaavat korkeimmat

eettiset normit.) (Lähde: www.kone.com)

Eivätkö nuo ole arvoja, joita viljelijä voisi ainakin osittain ottaa arvoikseen? Pohdi siis,

mitkä ovat tuottajan keskeisimmät arvot yrittäjänä ja perustele ne. Ilman perusteluja ar-

voilla ei ole merkitystä, ne eivät aktivoidu. Pohdi myös asenteet yrittäjyyttä kohtaan ja

tavoitteet yrittäjänä ja perustele ne.

Laita mukaan ilmakuva maatilasta?

3. TUOTE / PALVELU

Tuote, jota myydään, voi olla tavara tai palvelu. Yrittäjä voi valmistaa itse myytävän ta-

varan tai myydä jonkun muun valmistamaa tavaraa. Tuote voi myös olla tiedon eli asi-

antuntemuksen myyntiä. Varsinkin palvelujen kohdalla on pystyttävä mahdollisimman

konkreettisesti kertomaan asiakkaalle, mitä hyötyä hänelle tästä palvelusta on toisin sa-

noen mitä lisäarvoa hän tästä saa.

Pohdittavia kysymyksiä:

- Mikä on tuotteesi?

- Mitä ainutlaatuista ja erinomaista siinä on?

- Miten se eroaa markkinoilla olevista vastaavista tuotteista?

- Miten onnistut laadullisesti verrattuna kilpailijoihin?

- Mitä kilpailuetua tuotteesi sinulle tuo?

- Mitä heikkouksia siinä on?

- Mitä kehittämistyötä tuotteesi vielä tarvitsee?

- Mitä etua tai hyötyä siitä on asiakkaallesi? Minkä asiakkaan ongelman ratkaiset?

- Kerro vastaavien markkinoilla olevien tuotteiden hinnat? Miten aiot hinnoitella omasi?

Lisäksi:

200

1. Pystytkö esittämään ostajalle kilpailijoista selkeästi erottuvaa hyötylupausta?

2. Pystytkö antamaan lupauksen tueksi jämerää takuuta?

3. Haluatko kertoa toimituksen sisällön selkokielisesti?

4. Hinnoittele palvelu ymmärrettävästi.

5. Haluatko antaa palveluillesi nimiä, jotka tarttuisivat asiakkaiden mieleen.

6. Käytätkö tarkistuslistoja tai työohjeita.

8. Oletko miettinyt hyvitysohjelmaa siltä varalta, että jotain menisi toimitusvaiheessa

pieleen. Tämäkin voi joskus olla myyntivaltti?

4. TUOTTEEN / PALVELUN LAATUVAATIMUKSET

Selvitä laatuvaatimukset.

5. YHTIÖMUOTO

Perustele yhtiömuotosi. Pohdi hiukan yhtiömuotosi etuja, mahdollisia haittoja. Voisitko

harkita osakeyhtiön perustamista elinkeinonharjoittajan sijaan? Yhtiömuoto eli yritys-

muoto on oikeudellinen muoto, jolla harjoitetaan yritystoimintaa. Yritysmuoto käy ta-

vallisesti ilmi yrityksen toiminimestä. Yritystoimintaa voidaan harjoittaa yhtiönä,

muuna yhteisönä tai luonnollisena henkilönä.

Yhtiömuodon ja muutenkin yritysmuodon valintaan vaikuttavat mm. osallistujat, pää-

töksentekojärjestelmä ja -vapaus, riski, verotus, joustavuus, voitonjako ja sukupolven-

vaihdosmahdollisuudet.

Syy kasvinviljelytiloilla muuttaa juridinen muoto osakeyhtiöksi on ollut verotukselli-

nen. Nämä tilat ovat usein osa-aikaisia ja yrittäjillä on esimerkiksi palkkatuloja, joilla

voidaan pääosin kattaa yrittäjäperheen kulutustarpeet. Tällöin maataloudesta kertyviä

tuloja ei välttämättä tarvitse jakaa osinkona yrittäjälle, vaan ne voidaan jättää tilan ke-

hittämiseen. Veroetua tulee siitä, että osakeyhtiönä maatalouden tuloista maksetaan vain

yhteisövero, joka on huomattavasti alempi kuin olisi pääomatulovero tai ansiotuloista

maksettava vero. Lisäksi pelto-omaisuuden erilaisesta arvottamisesta johtuen osakeyh-

tiön nettovarallisuus on muita maatiloja suurempi, joka toisaalta mahdollistaa nykyvero-

tuksella tiettyyn rajaan asti myös verovapaan osingon jakamisen.

Kotieläintilat puolestaan ovat usein päätoimisia, jolloin yrittäjäperheen on pakko saada

myös tuloa maataloudesta yksityisten kulutustarpeiden tyydyttämiseen. Tällöin maata-

loudesta on saatava tuloa myös osakeyhtiöstä, joko osinkona tai palkkana. Verohyötyä

ei tällöin pienillä tiloilla ole, koska ansiotulosta maksettava vero jää pienillä tulotasoilla

selvästi jopa pääomaveroa pienemmäksi. Tämä selittää sen, että kotieläintuotannossa

osakeyhtiöittäneet tilat ovat varsin suuria. Niillä tulotaso on jo niin korkea tai sen odote-

taan investointien ansiosta nousevan niin korkeaksi, että verohyötyä tulee, vaikka tila

201

olisi päätoiminen ja maatalouden tuloja nostettaisiin osinkoina. (Osakeyhtiömuotoinen

maatalous Suomessa 2013.)

6. ASIAKKAAT JA MARKKINATIEDON HANKKIMINEN

6.1. Asiakkaat

Voimavarat kannattaa kohdentaa niihin asiakkaisiin, jotka ovat eniten kiinnostuneita

yrityksen tuotteesta ja ovat siten potentiaalisia asiakkaita. On suositeltavaa jo alusta al-

kaen laatia itselleen luettelo niistä tahoista, jotka ovat kiinnostuneita tuotteestasi. Maata-

lousalalla markkinat ovat monesti yhden ostajan varassa, kuten esimerkiksi on tilanne

maidontuotannossa, jossa maito myydään lähimeijerille. Pohdi näissä tilanteissa nykyti-

lanne ja kirjoita se auki. Sitten pohdi, onko tulevaisuudessa mahdollisuutta toimittaa

maito vaihtoehtoiselle jalostajalle. Voisitko itse jalostaa osan maidosta juustoksi, jääte-

löksi? Voitko kohottaa itse tuotteesi jalostusastetta? Suoramyynnissä tilanne on toinen,

joudut miettimään asiakasta tarkemmin. Myös koneurakointi, koneiden korjaus, marjan-

viljely yms. yrittäminen vaatii asiakaskunnan pohdintaa.

Pohdittavia kysymyksiä:

- Mikä on kohderyhmäsi? Ketkä ovat asiakkaitasi? Pyri jaottelemaan asiakasryhmät pie-

nempiin alaryhmiin.

- Miksi juuri nämä asiakasryhmät kiinnostavat sinua?

- Kuinka paljon asiakkaita on?

- Missä asiakkaasi sijaitsevat? Miten selvität asiakkaiden yhteystiedot?

- Miten voisit asiakaskyselyllä saada tietoa potentiaalisista asiakkaistasi?

- Tee asiakkaistasi lista. Kuka on ensimmäinen asiakkaasi?

- Miten voit hyödyntää häntä markkinoinnissa?

- Mitkä ovat asiakkaidesi nykyiset ostotottumukset (keneltä asiakas nykyisin ostaa)?

- Kuka tekee ostopäätöksen ja kuka maksaa (aikuinen, lapsi, yritys, julkisyhteisö, muu)?

- Mihin asiakkaasi eivät ole tyytyväisiä?

- Millaisen tuotteen asiakkaasi haluaisivat? Miten voit tähän tarpeeseen vastata?

- Mitä erityisiä lisäarvoja pystyt asiakkaalle tarjoamaan (maksamiseen, toimittamiseen,

huoltoon ym. liittyviä)?

- Miten saat asiakkaan ostamaan uudelleen?

6.2 Markkinat

202

Markkinoiden tuntemus on lähtökohtana kannattavalle myynnille. Ennen perustamista

on hyvä selvittää, millaisilla markkinoilla aikoo toimia.

Pohdittavia kysymyksiä:

- Kuinka suuret kokonaismarkkinat ovat toiminta-alueellasi (esim. volyymin, asiakkai-

den lukumäärän, myynnin ym. suhteen)?

- Miten markkinat kehittyvät? Millaisia kehitysnäkymiä toimintaympäristössäsi tulevai-

suudessa näet?

- Millaisia sesonkivaihteluja tai suhdanneriippuvuutta suunnitelluilla markkinoilla on?

- Millaisia muutoksia (lainsäädäntö tms.) markkinoilla tulee olemaan?

6. 3 Kilpailijat

Mitä paremmin tunnet kilpailijasi, sitä helpompi sinun on erottua heistä ja markkinoida

tuotettasi. Kilpailijoita kannattaa seurata jatkuvasti ja miettiä heidän toimenpiteitään asi-

akkaan näkökulmasta sekä kilpailijoiden omasta näkökulmasta.

Pohdittavia kysymyksiä:

- Ketkä ovat tärkeimmät kilpailijat? Nimeä vähintään 3 tärkeintä.

- Mitä tuotteita kilpailijasi tarjoavat?

- Miten kilpailijoidesi tuotteet eroavat tarjoamistasi?

- Mitkä ovat kilpailijoidesi vahvuudet ja heikkoudet?

- Minkä kilpailijat tekevät paremmin kuin sinä?

- Minkä sinä teet paremmin kuin kilpailijat?

- Millaista markkinointia kilpailijasi käyttävät? Miten kilpailijoiden markkinointi eroaa

omastasi?

Selvitä siis samalla alueella olevat mahdolliset kilpailijat. Miksi? Tunne vihollisesi, sa-

noi jo 2500 vuotta sitten kiinalainen strategi Sun Tzu. Etsi tietoa niin paljon kuin jaksat.

Missä he ovat hyviä? Löytyykö heikkouksia, jota sinä voisit paikata. Tekeekö joku huo-

nommin jonkun työn, jonka sinä osaat paremmin. Tai huomaatko, että kilpailija on ai-

van superhyvä? Pystytkö erottautumaan mitenkään verrattuna tuohon superhyvään yri-

tykseen.

203

6.4 Myynti ja markkinointisuunnitelma, viestintä

Yrittäjän on muistettava, että markkinointia on kaikki se, minkä asiakas yrityksestä huo-

maa. Markkinointi sisältää henkilökohtaisen myynnin, myynninedistämisen ja mainon-

nan. On tärkeää pohtia, millä keinoin asiakkaan aikoo tavoittaa ja toisaalta erottautua

kilpailijoista. Jos tuotteena on esim. maito, jonka ostaa meijeri, tämä kohta voi olla

haastava, mutta yritä pohtia miten tuottaja voisi omalta osaltaan osallistua maidon

markkinointiin omalle tekemisellään. Pohdi mainoksen tekemistä, jos yritystoimintasi

tarvitsee mainostamista.

Pohdittavia kysymyksiä:

- Mitä mainosvälineitä käytetään? Mitä mainonnan keinoja aiot käyttää? Mitä kustan-

nuksia niistä aiheutuu? (esim. www-sivut, Facebook, Twitter, Google-kohdemarkki-

nointi, paperiset mainokset, käyntikortit, lehti-ilmoittelut…)

-Millainen merkitys on henkilökohtaisella myyntityöllä, messuilla, lehdillä, myyntikam-

panjoilla jne.?

-Miten tuotteiden myynti järjestetään?

-Kuinka paljon aiot käyttää aikaa henkilökohtaiseen myyntityöhön? Mitä kustannuksia

tästä aiheutuu?

- Millaiset myyntitaidot sinulla on (vuorovaikutustaidot ym.)?

- Mitä myynninedistämisen keinoja aiot käyttää? Mitä kustannuksia niistä aiheutuu?

- Pystytkö tuotteistamaan tuotteitasi/palveluitasi? (Tuote1 sopii yhdelle, tuote 1 muokat-

tuna toiselle jne.)

- Tee lyhyt markkinointikirje ja/tai käyntikortti (kokeile ilmaisia palveluja esim.

www.vistaprint.fi). Liitä se mukaan liiketoimintasuunnitelmaan.

- Paljonko laitat rahaa markkinointiin yritystoiminnan alussa/ jatkossa vuosittain?

- Haluatko tehdä markkinoinnista erillisen markkinointisuunnitelman? Kysy tarvittaessa

lisää vinkkiä Mikalta.

204

Kuva 2 (Bergström & Leppänen 2013, 204).

6.5 Verkosto

Kerro, millaisia verkostoja sinulle muodostuu luonnostaan tällaisen yritystoiminnan

seurauksena. Pohdi sen jälkeen, mitä verkostoja sinun tarvitsisi vielä hakea ja/tai luoda.

Verkostoitumista olisi esimerkiksi yhteistyöyritys. Voisiko jonkun palvelun ostaa ali-

hankintana?

7. YRITYKSEN KANNATTAVUUS

7.1 Investoinnit ja rahoitus

Kuvaa yrityksen tärkeimmät hankinnat ja investoinnit. Kerro isoimmat investoinnit ja

perustele ne. Kuukausimenoista luettele tärkeimmät esim. oma palkkavaatimus ja muille

205

maksettavat palkat. Rehumenot, lannoitteet. Ei kannata luetella jokaista lillukan vartta

vaan pohdi kokonaisuuksista euromääriä. Laita vain tärkeimmät kuukausittaiset me-

noerät. Esim. maititilalla saattaa mennä rehuihin paljon rahaa.

7.2 Tuotteen/Palvelun hinnoittelu

Tähän voisit laittaa esim. tuotteen tai palvelun hinnoittelun perusperiaatteet. Voisit

myös ottaa esille tärkeimmät hinnoittelemasi tuotteet/palvelut. Käytä apunasi kustan-

nuslaskelman tietoja.

Hinnoittelua voit tehdä esim. seuraavin periaattein:

Hinnoittelumenetelmiä ovat esim. Kustannusperusteinen hinnoittelu, Markkinaperustei-

nen hinnoittelu, Arvoperusteinen hinnoittelu ja Sopimusperusteinen hinnoittelu.

Kustannusperusteinen hinnoittelu

Kustannusperusteisessa hinnoittelussa menetelmänä käytetään usein Katetuottohinnoit-

telua, jonka perusperiaatteena on jakaa kustannukset muuttuviin ja kiinteisiin kustan-

nuksiin, johon lisätään voitto.

+Muuttuvat kustannukset

+Työpalkka

+Kiinteät kustannukset

+Voittotavoite

Hinta saadaan, kun summa jaetaan tuotetulla määrällä.

Hinnoittelukerroin

206

Kustannusperusteisen hinnoittelun apuna voidaan käyttää hinnoittelukerrointa.

Hinnoittelukertoimen ideana on määrittää kerroin, jonka avulla tuotteen hinta lasketaan.

Hinnoittelukertoimen käyttö on helppoa, mutta sen määrittelyssä pitää huomioida tar-

kasti, mitä hinnoittelukertoimen tulee kattaa.

Pohdittava, että kattaa muuttuvia ja kiinteitä kustannuksia sekä voittotavoitteen.

Hinnoittelukertoimen avulla myyjä pystyy esimerkiksi itsenäisesti määrittelemään tuot-

teen myyntihinnan, kun hän tietää sen sisäänostohinnan.

Esimerkiksi kukkakauppias tai maatalouskonekorjaaja varaosamyynnissä voi käyttää

tätä.

Esimerkki: Hinnoittelukertoimen laadinta ja käyttö esimerkkiyrityksessä kukkakau-

passa:

Hinnoittelukertoimen perustaksi on päätetty raaka-ainekustannukset. Tällöin hinnoitte-

lukerroin on:

(Kokonaiskustannukset + Voittotavoite) / Raaka-ainekustannukset = (28500

+1700+33474 +5000) / 28500 = 2,41

Tällöin hinnoittelukaavaksi saadaan: tuotteen hinta = 2,41 • raaka-ainekustannus

Hinnoittelukertoimen etuja? Hinnoittelukerroin määräytyy katetuottoprosentin mukaan.

Katetuottoprosentti tarkoittaa sitä prosenttiosuutta tuotteen hinnasta, joka jää yrityk-

selle. Hinnoittelukertoimella varmistat ALENNUSTA laskiessa, ettet tule myyneeksi

alle oman hinnan. Hinnoittelukerroin on siis hyvä ja turvallinen laskentamenetelmä.

Markkinalähtöinen hinnoittelu

Markkinalähtöisessä hinnoittelussa (market-based pricing) hinta saadaan suoraan mark-

kinoilta. Tällöin on tarjolla useita vaihtoehtoisia substituutteja eli korvaavia tuotteita.

Markkinalähtöisessä hinnoittelussa maatalousyritysten on tärkeää pyrkiä sopeuttamaan

kustannuksensa markkinahinnan alapuolelle toimiakseen kannattavasti. Kustannuslas-

kennassa opit laskelmaan oman tuotantokustannuksen, jota nyt voit verrata markkina-

207

hintaan. Markkinalähtöisiä hintoja on esimerkiksi raaka-ainepörsseissä, joissa raaka-ai-

neet, kuten vilja, hinnoitellaan markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Myytävällä

suoritteella on markkinoilla varsin usein aitoja substituutteja, jotka luovat sille markki-

nahinnan tai ainakin hintatason, jota on hinnoittelussa varsin vaikeata menestyksellä

ylittää, ellei suoritetta kyetä jollakin tavoin erilaistamaan eli differoimaan kilpailijois-

taan. (223, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)

Arvoperusteinen hinnoittelu

Arvoperusteisessa hinnoittelussa (value-based pricing) hinnoittelu tapahtuu sen perus-

teella, miten arvokkaaksi tuotettu tuote tai palvelu koetaan. Tällaista voisi olla esimer-

kiksi koneurakointi. Hinnoittelu on tehtävä kustannusperusteisesti, mutta hintaa on ver-

rattava markkinatarjontaan. Esim. hyvällä laadulla voi perustella korkeamman hinnan.

Asiakas päättää. Arvoperusteisessa hinnoittelussa olennaista on miettiä asiakkaan silmin

tuotteen tai palvelun lisäarvoa. Asiakashan voi arvostaa kohtuullisen hinnan lisäksi luo-

tettavuutta ja toimintavarmuutta. (223, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)

Sopimusperusteinen hinnoittelu

Sopimusperusteisessa hinnoittelussa (agreed price) hinta sovitaan myyjän ja asiakkaan

välisissä neuvotteluissa.

Hinnoittelumenetelmien soveltuvuutta ja kilpailun kovuuden välistä suhdetta havainnol-

listaa seuraava kuva:

Kilpailutilanteen vaikutus käytettävään hinnoittelumenetelmään

Jos yritys on monopoliasemassa eli se hallitsee markkinoita, on sillä suuri vapaus päät-

tää hintatasosta. Kustannusperusteisen hinnoittelun käyttö on tällöin yleistä. Kilpailun

kiristyminen taas lisää arvo- ja sopimusperusteisen hinnoittelun käyttöä. Kovassa kilpai-

lutilanteessa on tyypillisesti käytettävä markkinaperusteista hinnoittelua. Kustannuslas-

kentaperusteista hinnoittelua käytettäessä on muistettava myös asiakkaiden tarpeet ja

markkinatilanne. Jos joko kustannukset tai markkinanäkökulma jätetään huomioimatta,

kannattavuusongelmiin ajautumisen vaara on suuri. Ei pidä hinnoitella itseään ulos

markkinoilta eikä tehdä myöskään liian halvalla. (224, Talousohjaus ja kustannuslas-

kenta 2013.)

Kpl

208

euroa

Joustava ja joustamaton kysyntä. 225, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.

(225, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)

7.3 Kirjanpito ja talouden suunnittelu

Yrittäjä vastaa itse kirjanpidosta sekä taloudellisesta suunnittelusta. Kannattaa harkita

miltä osin antaa näitä tehtäviä ulkopuolisten hoidettavaksi ja keskittyy itse ydin-osaami-

seensa.

Pohdittavia kysymyksiä:

- Miten hoidat yrityksesi kirjanpidon?

- Miten aiot suunnitella yrityksesi toimintaa ja kuinka seuraat toteutunutta?

- Kuka hoitaa yrityksesi tilinpäätöksen suunnittelun ja budjetoinnin?

- Miten aiot järjestää rahoituksen ja vakuudet?

- Millaisia vakuutuksia yrityksesi tarvitsee? Mitä kustannuksia niistä aiheutuu?

7.4 Verotus ja arvonlisävero

Tutustu tarvittaessa ammattisi verolomakkeeseen.

http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Lomakkeet/Yritys_ja_yhteisoasiakkai-

den_lomakkeet/Veroilmoitus

209

Selvitä arvonlisäveron vaikutus yritystoimintaasi. Onko sinun alalla poikkeava alv? Mi-

ten lasket arvonlisäveron?

Arvonlisäveron laskeminen

Arvolisäveron laskentaan on monia tapoja, mutta helpoin tapa on mielestäni seuraava:

Kun Brutto=Nettosumma + alv. Eli 100 % (tuotehinta ilman alvia)+ alv %, jolloin tä-

män perusteella voidaan päätellä kerroin Kun tuotteen hinta itsessään on siis 100 % ja

kun siihen lisätään alv:n määrä esim.24 %, on näiden yhteissumma bruttomäärä 100 %

+ 24 % =124 %. Kun 124 %: 100 = saadaan kerroin 1,24. Vastaavasti 14 % mukainen

kerroin olisi 1,14 ja 10 % mukainen kerroin 1,10. Kun halutaan laskea nettosumma bru-

tosta, voidaan bruttosumma jakaa tällä saadulla kertoimella. Alv saadaan bruton ja ne-

ton erotuksesta. Vastaavasti jos halutaan nettosummasta laskea bruttosumma, kerrotaan

netto kertoimella.

Esimerkki 1: Bruttosumma on 75 €, alv % 23. Laske alv ja laskun summa nettona.

Netto 75 € : 1,23= 60,97 €

ALV:n osuus 75 – 60,97 = 14,03€.

Esimerkki 2: Nettosumma on 76 €, alv % 23. Laske alv ja laskun summa bruttona.

Bruttona 76 € X 1,23 = 93,48 €

ALV:n osuus 93,48 -76 = 17,48 €.

Jos alv - % 13, on kerroin 1,13 jne.

Selvitä itsellesi kausiveroilmoitus. Kausiveroilmoituksen antavat arvonlisäverovelvolli-

set ja säännöllisesti palkkaa maksavat työnantajat sekä satunnaiset työnantajat silloin,

kun he ovat maksaneet palkkoja. Kausiveroilmoitus on annettava myös silloin, kun on

peritty ennakonpidätyksiä tai lähdeveroja.

http://www.vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Kausiveroilmoitus

210

8. YRITYSKUVA ELI IMAGO

On tärkeää pohtia, millaisen mielikuvan yrityksestäsi haluat asiakkaillasi olevan, kun he

kuulevat yrityksesi nimen. Yrityskuvaan vaikuttaa kaikki se, minkä asiakas yrityksestäsi

huomaa.

Pohdittavia kysymyksiä:

- Mitä tuotteeseen liittyvää mielikuvaa haluat viestittää?

- Mitä toimintatapoja koskevia periaatteita haluat viestittää?

- Mitä haluat kertoa työvaatteilla, sisustuksella, somistuksella ym.?

Esimerkiksi maatilan näkökulmasta on pohdittava tässä erityisesti sitä, miltä maatilan

pihapiiri ja ympäristö näyttää siellä vieraileville vieraille ja yhteistyökumppaneille.

Ajattele esimerkiksi maitoauton kuljettajaa, joka vierailee joka toinen päivä pihapiiris-

säsi. Onko siistillä pihapiirillä vaikutusta maatilasi imagoon? Sama asia kuorma-auto-

yrittäjällä. Puhdas auto viesti hyvää sanomaa, likainen auto on syytä pestä päivittäin.

Pohdi, millaisen viestin haluat antaa mielikuvilla.

9.SWOT-ANALYYSI YRITYSHANKKEESTA

Viimeiseksi on hyvä suorittaa yhteenveto yrityshankkeestasi, jossa arvioit hankkeen

vahvuudet ja heikkoudet sekä mahdollisuudet ja uhkatekijät. Tästä yhteenvedosta käy-

tetään nimitystä SWOT-nelikenttäanalyysi. Nelikenttäanalyysissä sisäiset vahvuudet ja

heikkoudet sekä liiketoimintaympäristön mahdollisuudet ja uhat kootaan omiksi ryh-

mikseen. SWOT: vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet, uhkat (Strengths, Weaknes-

ses, Opportunities, Threats).

211

SWOT – analyysissä arvioidaan yrityksen lähtökohtatilanne. Yrityksen vahvuudet,

heikkoudet sekä mahdollisuudet ja uhat pyritään tunnistamaan monipuolisesti. Yrityk-

sellä saattaa olla sellaisia vahvuuksia ja osaamisia, joita ei helposti huomata jokapäiväi-

sessä työskentelyssä. Toisaalta SWOT-analyysi saattaa paljastaa yritykselle sellaisia

heikkouksia ja uhkia, joihin ei muuten osattaisi varautua. Analyysiä voidaan käyttää

kaikentyyppisissä yrityksissä. Hakasen (2007, 50) mielestä sen käyttö voi olla avata sil-

miä näkemään, mistä asioista tarvitaan lisää tietoa ja mitä asioita kannattaa analysoida

tarkemmin.

VAHVUUDET (S)

KÄYTÄ HYVÄKSI

HEIKKOUDET (W) (=Kehittämiskoh-

teet)

VÄLTÄ, PARANNA

- Tuotteen/palvelun edut? Kyvyt? Kilpai-

luetu? Merkittävät myynti-ideat.

- Kokemus, tieto? Taloudelliset varat, to-

dennäköinen tuotto? Innovatiivisuus?

- Sijainti? Hinta arvo, laatu, todistukset?

- Johto, jatkuvuus? Toimintamalli ja ar-

vot.

- Puutteita tarjouksessa? Puutteita ky-

vyissä? Heikko kilpailukyky? Toiminta-

alue?

- Talous? Aikataulut, määräajat ja pai-

neet? Kassavirta, aloituskassa?

- Jatkuvuus? Häiritsevät tekijät?

- Tiedon luotettavuus, suunnitelmien en-

nustettavuus?

- Sitoutuminen, johtaminen?

- Sijainti? Välimatkat?

MAHDOLLISUUDET (O)

VARMISTA TOTEUTUMINEN

UHAT (T)

POISTA TAI LIEVENNÄ

- Markkinoiden kehitys?

Kilpailijoiden heikot puolet? Trendit

alalla?

- Teknologian kehitys ja innovaatiot?

- Uudet markkinat?

-Poliittiset vaikutukset? Lainsäädännön

vaikutukset? Ympäristövaikutukset?

- IT-kehitys?

- Markkinakysyntä?

- Ylitsepääsemättömät heikkoudet?

- Avainhenkilöstön menetys?

- Säävaikutus?

212

10. RISKIT

Yritystoimintaan kuuluu olennaisena osana riski ja riskin kantaminen. Riski on epäsuo-

tuisaksi koetun tapahtuman mahdollisuus. Siihen liittyy myös taloudellisia menetyksiä.

Riskin suuruuteen liittyy voiton ja tappion mahdollisuus.

Maataloudessa on paljon riskejä. tutki oheista maatilalle tehtyä riskikartoitustaulukkoa.

Sovella taulukkoa yritykseesi riskien hallinnassa.

11. VISIO eli TULEVAISUUS

Kuva 3 Lue artikkeli halutessasi: http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Posterit/ps041.pdf

213

Tavoiteltu tulevaisuuden tila, ”yrityksen toive”. Millaisena haluat nähdä yrityksesi esi-

merkiksi 5 vuoden kuluttua? Entä 10 vuoden kuluttua?

LTS päättyy tähän.

25. YRITYSSUUNNITTELU - MAATILAN STRATEGIASUUNNI-

TELMAN LAATIMINEN (JATKO-OSA)

Yleistä

Tämä tekstiosio pohjautuu pitkälti Mika Kamenskyn (Strateginen johtaminen, menes-

tyksen timantti. Talentum 2010), Matti Hakasen (Pk-yrityksen strategiatyö – menestys-

tekijöinä tieto, luovuus ja oppiminen) kirjoittamiin kirjoihin sekä Balanced Scorecard –

kirjaan (Malmi, Peltola, Toivanen 2006), joita olen soveltanut maatalouden näkökulma

huomioiden.

Tämä on samalla oppaasi strategiasuunnitelman tekemiseen tutkintosi yritystalouden

näyttöä varten. Avaa erillinen strategiasuunnitelman mallipohja verkko-oppimisympä-

ristöstä ja täytä se vastaamalla jäljempänä esittämiini kysymyksiin tämän ohjeen mukai-

sesti. Käytä myös vapaasti omaa luovuuttasi. Voit toki myös käyttää muita ohjeita ja

malleja, valinta on sinun.

Käytännössä strategiset toimet koostuvat kolmesta tärkeästä vaiheesta: (1) Analyysista,

(2) strategian valinnasta ja (3) strategian toteutuksesta.

Analyysi (1) auttaa ymmärtämään maatilan strategisen aseman. Tavoitteiden asetannan

kannalta on tärkeää analysoida muutoksia ympäristössä ja selvittää, miten ne voivat vai-

kuttaa sinuun ja työntekijöihisi. Analyysi tähtää kuvan luomiseen niistä keskeisistä teki-

jöistä, joilla voi olla vaikutusta yrityksesi suorituskykyyn nyt ja tulevaisuudessa.

Analyysin jälkeen valitaan strategia (2). Strategian valinta määritellään parhaimman

mahdollisen toimintatavan valinnaksi, joka perustuu tarjolla olevien strategisten vaihto-

ehtojen arvioinnille.

Viimeinen osa, strategian toteutus (3), määritellään tavaksi, jolla strategia muutetaan

toimiksi. Strategia voidaan toteuttaa useammassa vaiheessa. (Soveltaen Strategy Train

2012.)

214

Joitakin peruspääperiaatteita, jotka auttavat oikeiden strategisten valintojen tekemisessä:

• Mitkä mahdollisista strategisista vaihtoehdoistasi perustuvat maatilasi vah-

vuuksille, auttavat heikkouksien voittamisessa ja käyttämään tilaisuudet hyö-

dyksi auttaen samalla vähentämään tai väistämään yrityksesi kohtaamia uh-

kia? Tätä periaatetta nimitetään strategiseksi yhteensopivuudeksi tai strate-

gian sopivuudeksi.

• Miten laajasti valittua strategiaa voidaan toteuttaa?

• Voiko arvioitujen taloudellisten resurssien määrä kasvaa? Onko osaavia työn-

tekijöitä tarpeeksi?

• Vaikka em. ehdot täyttyisivät, onko valinta sidosryhmien kannalta hyväksyt-

tävä?

• Pidä mielessä, että valittavana on useampi kuin yksi strategia. Ei ole olemassa

”oikeaa” tai ”väärää” valintaa, koska kaikki valinnat sisältävät aina erilaisia

uhkia ja heikkouksia.

• (Strategy Train 2012.)

Mikä on strategia?

• Strategia on keinot vision saavuttamiseksi.

• Strategia on suunnitelma päämäärän saavuttamiseksi.

• Strategian tekeminen seuraa etukäteen määriteltyä vaiheittaista prosessia, jolla

on alku ja loppu.

• Strategialla yritys kiinnittyy tulevaisuuteen.

• Strategia on jäsennelty tavoitteellinen tulevaisuuspolun valinta, yrittäjän paras

arvaus omien tavoitteiden ja voimavarojen sekä tulevan toimintaympäristön

kohtaamisesta tulevaisuudessa.

215

Analyysien tekeminen

Analyysityö parantaa yrityksen strategiatyöskentelyä kolmella tavalla:

1. Se luo perustan strategioiden luomiselle, toteuttamiselle ja uusimiselle.

2. Se kehittää lähtötilanteen tuntemusta yrityksen toimintaympäristöstä ja itse yrityk-

sestä sekä näiden välisestä vuorovaikutuksesta.

3. Se kehittää ihmisten strategista osaamista parantamalla analysointitietoja ja -taitoja

sekä parantamalla ihmisten halua ja rohkeutta strategiatyöhön. Lisäksi analyysityö luo

edellytyksiä yhteisen strategisen näkemyksen syntymiselle.

Analyysit muodostavat kivijalan, jonka päälle menestyksellinen liiketoiminta rakentuu.

Analyysit ovat niin tavoitteiden, strategioiden kuin toimenpiteidenkin valinnan perusta.

(Kamensky 2010, 114.)

Analyysit luovat siten perustan strategioiden luomiselle, toteuttamiselle ja uusimiselle.

Ne kehittävät lähtötilanteen ja ympäristön tuntemusta yrityksen toimintaympäristöstä,

itse yrityksestä sekä näiden välisestä vuorovaikutuksesta. Lisäksi analyysit kehittävät

ihmisen strategista osaamista parantamalla analysointitietoja ja – taitoja sekä paranta-

malla ihmisten halua ja rohkeutta strategiatyöhön.

216

Balanced scorecard (tasapainotettu tuloskortti) menetelmä

Strategisten tavoitteiden suunnittelun ja seurannan työkalu on ns. tasapainotettu tulos-

kortti. Siinä tavoitteissa on otettu huomioon taloudellisten tavoitteiden lisäksi asiakkai-

siin, yrityksen toimintoihin ja kehittymiseen liittyvät tavoitteet. Tavoitteille laaditaan

käytännölliset mittarit. (Haapanen, Heikura, Leino, 2004, 139).

BSC mittariston tarkoituksena on tarkastella yritystä eri näkökulmista ja toiminnan ly-

hytaikainen ohjaus yhdistetään yrityksen visioon ja strategiaan.

Voisivatko maatilan näkökulmat olla seuraavanlaisia?

Tämä menetelmä on strategioiden täsmentämiseen, toteuttamiseen ja seurantaan tarkoi-

tettu työkalu, jolla muunnetaan visio ja strategia konkreettisiksi tavoitteiksi ja mitta-

reiksi ja edelleen toimintasuunnitelmiksi ja toiminnaksi. Tasapainoinen mittaristo auttaa

tuomaan esiin jokapäiväisen työn strategiset piirteet. Hyvin laadittu tasapainotettu mit-

taristo on siten yrityksen strategian kuvaus käytännön toteutustasolle asti.

Maatilan TAVOITTEET

TALOUDEN näkökulma (miten omistaja näkee

yrityksen taloudellisen tilan ja sen kehityksen?)

ASIAKKAAN näkökulma (miten asiakas näkee

yrityksen?

OSAAMISEN JA UUDISTUMISEN näkökulma (Miten pysyä

mukana jatkuvasssa kehityksessä?)

TYÖN ORGANISOINTI JA PROSESSTIT (Missä yrittäjällä

on vielä parantamisen

varaa? Onko prosessien toiminta tehokasta?

Millaiset ovat

tuotantokustannukset ja miten niitä saadaan

vähennettyä?)

217

Nimitys tasapainoinen mittaristo tulee siitä, että pyrkimyksenä on löytää tasapaino yri-

tyksen eri osa-alueisiin perustuvien mittareiden sekä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoit-

teiden ja toiminnan välillä. Tuloskorttimittariston avulla pyritään asettamaan lyhyen ja

pitkän tähtäimen tavoitteet tasapainoon. Se mittaa tuloksia ja prosesseja, joilla tulokset

saavutetaan. Mittaristo ilmaisee yrityksen mittaushetken tilanteen asetettuihin tavoittei-

siin verrattuna ja viestittää mittaustulosten perusteella mahdollisesta strategian muutos-

tarpeesta.

218

Taloudellista menestymistä kuvaavat mittarit

Liikevaihto

Kannattavuus

Markkinaosuus

Kassavirta

Asiakasnäkökulmaa kuvaavat mittarit

Asiakastyytyväisyys

Asiakaslukumäärä

Keskioston arvo

Visio

Prosessi lähtee liikkeelle yritykselle määritellystä ja hyväksytystä visiosta, yrityksen ta-

voite- ja tahtotilasta muutaman vuoden tähtäimellä.

Näkökulma

Yrityksen kokonaisvisio ja toiminta puretaan osiin, strategisiin näkökulmiin. Tarkaste-

lutavan tavoitteena on varmistaa koko yrityksen ja sen kaikkien olennaisten osa-aluei-

den, liiketoimintojen, prosessien, jne. kehittyminen vision vaatimalla tavalla.

Hakasen (2007,118) mukaan Balanced Scorecard-mallissa keskeinen idea on, että yri-

tyksen strategiaa ja toimintaa tarkastellaan, mitataan ja ohjataan useammasta eri näkö-

kulmasta (eikä pelkästään esimerkiksi taloudellisesta näkökulmasta). Näkökulmien si-

jasta voidaan perustellusti puhua myös tavoitealueista tai painopistealueista. Kaikkien

näkökulmien taustalla vaikuttavat visio ja strategia. Huom! Tärkeä ymmärryksen kan-

naltaJokaiselle näistä näkökulmista määritetään strategiset tavoitteet, kriittiset

menestystekijät, mittarit, konkreettiset tavoitteet ja toimintasuunnitelmat. Yritys

ottaa huomion kohteeksi muutaman ratkaisevan tunnusluvun kultakin olennai-

selta tavoitealueelta.

BSC:ssa yrityksen strategian ja toiminnan kokonaistarkastelu sekä mittaaminen voi ta-

pahtua esimerkiksi seuraavista näkökulmista:

• Kuinka asiakkaat näkevät meidät? Kuinka me näemme asiakkaamme? (asia-

kasnäkökulma)

• Missä asioissa prosesseja, rakenteita ja toimintatapoja koskien tulee saavuttaa

erinomainen suorituskyky? (sisäinen näkökulma, prosessit, sisäinen tehok-

kuus)

• Kykenemmekö jatkuvaan kehittymiseen ja arvon luomiseen? (innovaatio ja

oppiminen-näkökulma, uudistuminen)

• Kuinka varmistamme osaamisen ja jaksamisen (henkilöstön näkökulma)

• Miltä näytämme omistajien silmissä?(talouden näkökulma)

• Mitkä ovat yhteiskunnan ja ympäristön kannalta huomioitavat asiat? Mikä on

yrityksen yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen vastuu? (yhteiskunnallinen ja ym-

päristö-näkökulma)

219

Työvaiheet strategian rakentamiseen Balanced scorecard – tasapainotetun tuloskortin avulla

Työvaiheet Strategian rakentaminen Balanced Scorecard – tasapainotetun tuloskortin avulla

220

Strategiasuunnitelman ohje mallipohjaan opiskelijalle

1. Taustatietoja maatilasta tai yrityksestä

Pohdittavia kysymyksiä:

- Kerro tilan, yrityksen historiaa, kuvaa yrittäjiä ja työntekijöitä. Kuvaa tilan kehitysvai-

heita. Lisää tarvittaessa vaikkapa ilmakuva maatilasta, jos sellainen on käytössä.

- Kerro yhtiömuotosi. Perustele yhtiömuoto, miksi juuri se.

2. Yritysidea, Yrityksen elämäntehtävä, Yrityksen arvot

Yrityksen elämäntehtävä (missio) muodostuu kolmen tekijän, toiminta-ajatuksen, vision

ja arvojen yhteisvaikutuksesta. Toiminta-ajatus on kaiken toiminnan perusta. Se vastaa

kysymykseen "Miksi olemme olemassa?”.

Arvoilla tarkoitetaan niitä perusperiaatteita, joiden mukaan yrityksessä eletään kaikissa

olosuhteissa. Arvot ovat pelkistetty ja konkreettinen tapa ilmaista yrityksen kulttuuri eli

yrityksen tapa elää. Niiden avulla voidaan määritellä yrityksen oma tapa toimia ja tehdä

tiettäväksi tärkeät asiat tai ohjeet, joita yhtiössä työskentelevien odotetaan noudattavan.

Arvot on tarkoitettu hyvin pitkäikäisiksi. Merkittävät ympäristömuutokset tai muutokset

yrityksen arvomaailmassa voivat kuitenkin johtaa niiden tarkistamisiin. (Kamensky

2010, 55-56.)

Maatilayrittäjän arvot muodostavat toiminnan selkärangan. Maatilalla arvoja voisi lä-

hestyä esim. kysymällä: millainen on yrittäjyysmotivaatiosi maidon-/lihantuottajana ja

mitkä ovat siihen vaikuttavat tekijät?

Voitko yhtyä seuraaviin väittämiin: Aineellinen motivaatio ja tilan jatkuvuus on tärkeää.

Voitaneen ajatella, että jatkuvuus on myös tärkeämpää tiloilla, joilla sukupolvenvaihdos

on ajankohtainen kuin tiloille, joilla sukupolvenvaihdos ei ole ajankohtainen kysymys.

Sanotaan, että koulutus lisää myös aineellista motivaatiota. Entä tilakoko? Onko suu-

rella tilakoolla merkitystä aineelliseen motivaatioon? Lisääkö karjantarkkailu ja jalos-

tustoiminta yrittäjämotivaatiotasi? Entä koneyhteistyö? Naapurusten yhteistyö? Sosiaa-

linen arvostus? Arvot ovat pitkäaikaisia, suhteellisen muuttumattomia periaatteita, joita

yrittäjä haluaa noudattaa kaikessa toiminnassaan.

221

Voisivatko arvoja olla esim. luotettavuus, taloudellinen kannattavuus, yhteistyö, kestävä

kehitys ja jatkuvuus yli sukupolven tai voisimmeko ottaa soveltaen mallia Kone Oy:n

arvoista, joita ovat mm:

• Asiakkaan ilahduttaminen (Asiakkaan menestys on päämäärämme!)

• Tahto uudistua (Pyrimme jatkuvasti tekemään asiat entistä paremmin. Muu-

tosten ennakointi ja niihin sopeutuminen tarkoittaa sitä, että meidän on jatku-

vasti etsittävä järkevämpiä työtapoja ja oltava avoimia uusille ideoille.)

• Into saada aikaan (Pidämme sen mitä lupaamme. Uusien ideoiden pikainen to-

teuttaminen ja palava halu pyrkiä asiakasta tyydyttävään laatuun ovat valtte-

jamme. Haasteet ovat meille tervetulleita ja olemme ylpeitä ”kyllä onnistuu” -

asenteestamme.)

• Yhdessä onnistuminen (Vain yhdessä työskentelemällä voimme onnistua.

Kannustamme jokaista jakamaan ideansa ja tietonsa muiden kanssa. Osoi-

tamme luottamusta ja kunnioitusta toinen toisillemme ja annamme ja saamme

tunnustusta hyvistä suorituksista. Käyttäytymistämme ohjaavat korkeimmat

eettiset normit.) (Lähde: www.kone.com)

Eivätkö nuo ole arvoja, joita viljelijä voisi ainakin osittain ottaa arvoikseen? Pohdi siis,

mitkä ovat tuottajan keskeisimmät arvot yrittäjänä ja perustele ne. Ilman perusteluja ar-

voilla ei ole merkitystä, ne eivät aktivoidu. Pohdi myös asenteet yrittäjyyttä kohtaan ja

tavoitteet yrittäjänä ja perustele ne.

Strategiaa luotaessa maatila tarvitsee vision, joka tarkoittaa näkemystä, millainen hänen

maatilayrityksensä on vaikkapa viiden tai 10 vuoden kuluttua. Visio siis luo strategialle

suunnan. Visio kertoo maatilayrittäjän haluaman tavoitetilan, jonka määrittelyssä on

otettava huomioon toimintaympäristöön kohdistuvat muutokset. Vision tulee olla tavoit-

teellinen ja realistinen. Vision tulisi kuvata tilaa, johon halutaan mutta johon nykyme-

nolla ei pystytä. Visiota ei ole pakko sitoa aikaan, mutta se kannattaisi sitoa. Aikaan si-

tomaton visio saattaa jäädä kaukaiseksi, vieraaksi ja etäiseksi, jolla ei ole merkitystä.

Mikäli onnistut luomaan selkeän vision, voidaan jo siitä usein johtaa tulosmittareita.

Esim. maatilan visiona voisi olla, että maatila on kannattavuuskertoimella mitattuna

alueen johtava maitotila vuoteen 2020 mennessä. Tällöin kannattavuus ja sille asetettu

tavoite toimisivat yhtenä mittarina mittaristossa. (Soveltaen Balanced Scorecard – Ra-

kenna ja sovella tehokkaasti 2006, 62).

Pohdittavia kysymyksiä:

- Mikä on yritysideasi? (Mitä, kenelle, miten, missä?)

- Miten yritysideasi sai alkunsa?

- Miksi yritysideasi on toteuttamisen arvoinen? Mihin pyrit?

222

Esimerkki: Yritysideana on laadukkaan luomulihan tuottaminen ja suora-

myynti. Tavoitteena on kehittää maatilasta toimiva ja kannattava lammas-

tila, josta saataisiin toimeentulo koko perheelle. Yritysideamme lähti siitä,

kun halusimme toimintaa ostamallemme maatilalle, samalla toteutui pitkä-

aikainen haave yrittäjyydestä, joka antaisi elannon koko perheelle (yrityk-

sen elämäntehtävä). Maatilamme kannattavuus ja yritysidea perustuu pää-

asiassa suoramyyntiin.

Arvoinamme ovat Asiakkaan ilahduttaminen (1), Tahto uudistua (2), ja Into

saada aikaan (3).

Kotimaisen lihan tarjonta ei vastaa kysyntää ja tuottajia tarvitaan lisää.

Tällä hetkellä vain noin kolmannes Suomessa myydystä lihasta on koti-

maista. Lisäksi kuluttajat ovat yhä enemmän tietoisia eettisistä arvoista,

sekä ekologisuudesta ja puhtaudesta. Pyrimme vastaamaan kysyntään, tar-

joamalla luomulihaa ympärivuotisesti ennakkotilaus periaatteella. Oma kyl-

mäkuljetusketju antaa mahdollisuuden toimittaa lihaa asiakasystävällisesti.

Lihat voidaan toimittaa vaikka asiakkaan kotiovelle.

3. ANALYYSIT TILAN NYKYHETKESTÄ

Miksi analysoida? Analyysien tavoitteena on luoda hyvä perusta strategioiden valin-

noille ja tavoitteiden asettamiselle, saada aikaan uusia ideoita ja tuoreita näkemyksiä,

luoda avainhenkilöiden yhteinen näkemys ympäristön ja yrityksen nykytilasta ja kehit-

tymisestä. Analyysivaihe on tärkeä osa strategiatyöhön liittyvää oppimisprosessia.

Hakanen (2007, 52) muistuttaa, että tiedon hankinnan ja analysoinnin tavoitteena on

ymmärryksen lisääminen. Jotta tiedosta on hyötyä, on sitä jalostettava

analyysien avulla. Analyysissä tieto tulee ymmärryksen muotoon ja sen arvo kasvaa.

Pelkät tosiasiat eivät itsessään kerro vielä paljoakaan, vasta niiden tulkinnat tuovat tie-

dolla hyödynnettävän arvon.

Nykytilan analyysi-> Suunnittelu -> Toimeenpano -> Seuranta.

Seuraavaksi käyn läpi yleisesti tunnettuja analyyseja, jotka voit ottaa mukaan työhösi

joko kokonaan tai osittain.

3.1. Ulkoinen ja sisäinen analyysi

Ulkoinen analyysi – Liiketoi-

mintaympäristö

Sisäinen analyysi – Yrityksen ja

yrittäjän resurssit

Asiakkaat

Yhteistyökumppanit

Kilpailijat

Kansataloudelliset tekijät

Poliittiset päätökset

Yrityksen resurssit (koneet, työntekijät, toimitilat)

Yrittäjän resurssit (osaaminen, motivaatio, sitoutu-

minen, terveys, kehitysmahdollisuudet, kumppanit)

Tilinpäätösanalyysi

Yrittäjän päämäärät

223

Yhteiskunnalliset muutokset

Teknologian kehitys

Ympäristö

Ulkoisen analyysin tarkoituksena on löytää keskeiset mahdollisuudet ja uhat, jotka voi-

daan tunnistaa liiketoimintaympäristöstä. Analyysin käyttökelpoisuus riippuu siitä,

kuinka liiketoimintaympäristöä tulkitaan omaan yritykseen nähden.

Peste-analyysi on apumenetelmä, jolla selvitetään ilmiön tai organisaation poliittista,

ekonomista, sosiaalista, teknistä ja ekologista tilaa ja tulevaisuutta.

PESTE voidaan jakaa vaiheisiin, joiden avulla ympäristön vaikutusta organisaatioon

voidaan arvioida:

o tunnista tärkeimmät ilmiöt, jotka organisaatioon vaikuttavat

o luokittele tunnistetut ilmiöt mahdollisuuksiksi tai uhkiksi

o arvioi kunkin mahdollisuuden tai uhan merkitys (priorisoi)

o määrittele strategiset tavoitteet mahdollisuuksien ja uhkien prioriteettien mukaisesti.

• Poliittisia: lainsäädännön rajoitukset, kansainväliset sopimukset, rikollisuus,

yhdentyminen esim. EU, tutkimus-, kehittämis-, alue-, matkailu-, yms. poli-

tiikka

• Ekonomisia: maailman, Euroopan, alueen talouskehitys, talouskriisit ja lamat,

kilpailurajoitukset, julkinen rahoitus ja tuet, ostovoima; Teknologisia: infor-

maatio- ja tietoliikenne, bio-, nano-, energiateknologiat, verkkokauppa, virtu-

aalimaailma

• Sosiaalisia: arvot, kulutuskäyttäytyminen, ikärakenne, muuttoliike, syntyvyys

• Ekologisia: kasvihuoneilmiö, ilmaston muutos, saastuminen, jäteongelmat, lii-

karakentaminen, ympäristötietoisuus.

Sisäisessä analyysissä tarkastellaan yrityksen resursseja (koneet, työntekijät, toimitilat),

yrittäjän resursseja (osaaminen, motivaatio, sitoutuminen, terveys, kehitysmahdollisuu-

det, kumppanit), tilinpäätöksen tunnuslukuja sekä yrittäjän päämääriä.

Arviointia helpottaa tunnuslukujen vertailu muihin saman alan yritysten tunnuslukuihin

– > Benchmarking=Oman toimialan tai jonkin muun kehittyneen toimialan parhaiden

käytäntöjen etsiminen ja vertailu. (Haapanen, Heikura, Leino, 2004, 125).

Tilinpäätösanalyysin tarkoituksena on saada selkeä kuva yrityksen taloudellisesta tilan-

teesta.

Tuloslaskelma selvittää, kuinka tilikauden tulos on muodostunut. Tase kuvaa yrityksen

rahoitusasemaa ja rahan käyttöä tilinpäätöshetkellä.

224

Tilinpäätösanalyysi voidaan jakaa vaiheisiin seuraavasti: Eri vuosien tilinpäätöstietojen

muokkaaminen siten, että ne ovat keskenään vertailukelpoisia; seurattavien tunnusluku-

jen valinta; tunnuslukujen laskeminen ja havainnollistaminen; menestyksen ja tulevai-

suuden arvioiminen.

Kehittymisen arvioimiseksi olisi hyvä seurata tilinpäätöksiä 3 -5 vuoden ajalta.

Tilinpäätöksestä saatavat tunnusluvut:

Sijoitetun pääoman tuotto % =100 X (nettotulos +verot)/sijoitettu pääoma)

Nettotulos % =100 X nettotulos/liikevaihto

Kannattavuuskerroin.

Omavaraisuusaste=100 X (Varat - Velat)/varat

Velkaantumisaste = Velat/Oma pääoma

Maksuvalmius

Quick ratio = Rahoitusomaisuus/Lyhyet velat

Current ratio= (Rahoitusomaisuus-vaihto-omaisuus)/Lyhytaikaiset velat.

Rahoitusomaisuuteen luetaan kaikki rahavarat, eli pankissa olevat varat, käteiskassa-va-

rat yms. Vaihto-omaisuus taas tarkoittaa varastossa olevaa myytävää tavaraa. Eli tuot-

teita, joita olet tilannut valmistajilta yms. ja jotka sinun on tarkoitus myydä eteenpäin

asiakkaillesi. maanviljelyssä näitä olisivat esim. lannoitteet ja rehut, jotka ovat realisoi-

tavissa rahaksi. Hyvälle rehulle voi löytää ostajan, mutta se riippuu satovuodesta. Huo-

noina satovuosina on pulaa rehusta, hinta nousee, hyvinä vuosina rehua vaikea myydä.

Varaston arvo on aina hankintahinta (hinta minkä olet maksanut tavarasta) ilman arvon-

lisäveroa tai sitä alempi hinta (mikäli tavaran arvo on jostain syystä pudonnut).

Katso aiemmin ollut kohta Tuloksen analysointi.

ULKOINEN

225

ANALYYSI

PESTE-Analyysi Vaikutus

Kyllä/EI

Mikä? Huomiosi,

toimenpi-

teesi maati-

lallesi

Poliittiset tekijät Lainsäädännön rajoi-tukset, kansainväliset

sopimukset, rikolli-

suus, EU-politiikka, maatalouspolitiikka.

Ekonomiset tekijät Maailman, Euroopan,

alueen talouskehitys, talouskriisit ja lamat,

kilpailurajoitukset,

julkinen rahoitus ja tuet, ostovoiman hei-

kentyminen…

Sosiaaliset tekijät Kulutuskäyttäytymi-

nen, ikärakenne, muuttoliike, synty-

vyys…

Teknologiset tekijät Informaatio- ja tieto-liikenne, bio-, ener-

giateknologiat,, virtu-

aalimaailma…

Ekologiset tekijät Kasvihuoneilmiö, il-

maston muutos, saas-

tuminen, jäteongel-mat, liikarakentami-

nen, ympäristötietoi-

suus…

SISÄINEN

ANALYYSI

Kommentit Arvio (hyvä tai kehitä) Huomiosi, toimenpiteesi

maatilallesi

Yrityksen resurssit:

Koneet

Työntekijät

Toimitilat

Yrittäjän resurssit:

Osaaminen, motivaatio, sitoutuminen

Terveys, opiskelu- ja ke-

hitysmahdollisuudet

Kumppanit

SISÄINEN

ANALYYSI

Tunnusluku Arvio (hyvä tai kehitä) Huomiosi,toimenpiteesi

maatilallesi

Tilinpäätöksestä saata-vat tunnusluvut:

Sijoitetun pääoman

tuotto % =100 X (nettotulos +ve-

rot)/sijoitettu pääoma)

Nettotulos % =100 X nettotulos/liikevaihto

Kannattavuuskerroin

Omavaraisuus-

aste=100X (Varat - Ve-lat)/varat

Velkaantumisaste = Ve-

lat/Oma pääoma

Maksuvalmius

Quick ratio = Rahoitus-

omaisuus/Lyhyet velat

226

Current ratio= (Rahoi-

tusomaisuusvaihto-

omaisuus)/Lyhytaikaiset

velat

3.3 Analyysien yhteenveto (sisäinen ja ulkoinen analyysi + 8-SWOT)

Analyysiä tehdään tulevien päätöksien pohjaksi. Mitä enemmän näet vaivaa analyysin

teossa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä onnistutaan tekemään oikeita päätöksiä.

Analyysin tuloksena on suuri määrä tietoa, josta pitäisi pystyä jäsentämään olennainen.

Synteesi eli kokoavat analyysit yhdistää sisäisen tilan ja toimintaympäristön tekijät.

Synteesianalyysit pyrkivät tiivistämään tietoa ja luomaan kokonaisnäkemystä tarkastel-

tavasta ilmiöstä. Esimerkkinä synteesianalyysistä on 8-kenttäinen SWOT-analyysi. Se

on yhteenvetoanalyysi, jossa kootaan kaikista muista analyyseistä ja arvioinneista saa-

dut olennaisimmat ajatukset yhteen.

Liiketoimintasuunnitelman perusversiossa tehdään nelikenttäanalyysi, mutta se jää puo-

litiehen, kun vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien määrittelyn jäl-

keen ei tehty johtopäätöksiä eikä suunniteltu toimenpiteitä. Eli siinä asiat vain todetaan,

mutta ei pohdita analyysin synnyttämää informaatiota. Jotta analyysi vietäisiin loppuun,

kannattaa käyttää niin sanottua 8-kenttäistä SWOT-analyysiä, jossa pohditaan nelikent-

täanalyysiin perustuvia tarvittavia toimenpiteitä.

8-KENTTÄINEN SWOT-

ANALYYSI

S

Vahvuudet

W

Heikkoudet

227

- Tuotteen/palvelun edut?

Kyvyt? Kilpailuetu? Mer-

kittävät myynti-ideat.

- Kokemus, tieto? Talou-

delliset varat, todennäköi-

nen tuotto? Innovatiivi-

suus?

- Sijainti? Hinta arvo,

laatu, todistukset?

- Johto, jatkuvuus? Toi-

mintamalli ja arvot.

Esim:

o Vahva osaaminen

o Hyvä sijainti

o Kehittyvä tila, jatkuvuus

turvattu.

- Puutteita tarjouksessa?

Puutteita kyvyissä?

Heikko kilpailukyky? Toi-

minta-alue?

- Talous? Aikataulut, mää-

räajat ja paineet? Kassa-

virta, aloituskassa?

- Jatkuvuus? Häiritsevät

tekijät?

- Tiedon luotettavuus,

suunnitelmien ennustetta-

vuus?

- Sitoutuminen, johtami-

nen?

- Sijainti? Välimatkat?

Esim:

o Oman pääoman niuk-

kuus

o Konekanta vanhaa

o Vuokrapellot kaukana,

työaikaa kuluu paljon

pyörien päällä.

O

Mahdollisuudet

S+O

Menestystekijät

O+W

Heikkoudet

Mahdollisuuksiksi

- Markkinoiden kehitys?

Kilpailijoiden heikot puo-

let? Trendit alalla?

- Teknologian kehitys ja in-

novaatiot?

o - Uudet markkinat?

o Esim:

o Kotimaisen maidon ky-

syntä kasvaa

o Lähiruoka

o Viljelijän arvostus li-

sääntyy, yhteiskunnallinen

hyväksyntä alalle

o Tuotteiden laajenevat

käyttökohteet

o Tehokas tuotanto mah-

dollista hyväksytysti

o Maataloustuotteiden ky-

syntä kasvaa

o Vahvistettava omaa pää-

omaa tehostamalla toimin-

taa

o Koneyhteistyö?

o Konetöiden ulkoistami-

nen?

o Vuokrapeltojen tilusjär-

jestelyt lähiseudun viljeli-

jöiden kanssa.

228

o Uudet meijerituotteet li-

säävät maidon kysyntää

T

Uhat

S+T

Uhat vahvuuksiksi

T+W

Mahdolliset

kriisitilanteet

-Poliittiset vaikutukset?

Lainsäädännön vaikutuk-

set? Ympäristövaikutukset?

- IT-kehitys?

- Markkinakysyntä?

- Avainhenkilöstön mene-

tys?

- Säävaikutus?

Esim:

o Maatalouspolitiikka

”poukkoilee”

o Ympäristön tila

o Anarkia?

o Ammattitaitoisen työvoi-

man saanti?

o Hinnat ”poukkoilevat”

ylös/alas.

o Maatalouspolitiikan ak-

tiivinen seuraaminen

o Ympäristötukiehtojen

noudattaminen

o Luomuun siirtyminen

o Oppisopimuksella am-

mattiin hyödyntäminen

o Futuureilla vakautta vil-

jan hintaan

o Vakiinnutetaan oma kus-

tannustaso maidon tuotan-

nossa Rehuomavarai-

suus.

o Tilan tuotanto pystyt-

tävä ajamaan alas tietyssä

”valmiusajassa”

o Tuotannon supistaminen

oltava mahdollista

o Mietittävä vaihtoehtoiset

tuotantomuodot jo val-

miiksi tilalle.

o Vältettävä ylivelkaantu-

mista. Kestävä taso 80 -90

% liikevaihdosta.

Strength = S Vahvuudet; Weakness=W Heikkoudet;

Opportunities=O Mahdollisuudet; Threats=T Uhat.

4. Nykytilanteen analyysin yhteenveto ja muiden vaihtoehtojen pohdinta

Pohdi seuraavaksi nykytilanteen yhteenveto käyttämällä hyväksesi edellä tekemääsi 8-

kenttäisen SWOT:in analyysiä. Pohdi, mitä ajatuksia se sinussa herättää. Arvioi sitten

todennäköisin muutos liiketoimintaympäristössä suunnitteluaikajaksolla lyhyellä ja pit-

källä aikavälillä. Sen pohjalta voit asettaa liiketoiminnan tavoitteet ja sitten pohditaan

strategiaa. Tähän voit myös hahmotella, jos haluat, myös mahdollisen vaihtoehdon, joka

olisi maatilallasi mahdollinen nykyisen suunnitelmasi vaihtoehtona.

229

Mikäli muutosten todennäköisyyksiä on mahdoton arvioida, voit arvioida parasta ja

huonointa vaihtoehtoa. Nämä muodostavat muutosten äärirajat, joiden väliin todenmu-

kainen tulos asettuu. Huonoimman ja parhaimman vaihtoehdon vaikutuksista voidaan

tehdä laskelmia, jolloin ääritilanteisiin osataan varautua paremmin.

Nykytilanne. Avaa tähän tekstinä nykyi-

nen tuotantosuuntasi.

Arvioi todennäköisin muutos liiketoimin-

taympäristössä suunnitteluaikajaksolla

Esim. Maidontuotanto 30 lehmää. Lihan-

tuotantoa. Peltoa 35 ha, metsää 100 ha.

Pienimuotoista koneurakointia.

Maidon hinta on nousemassa, mutta sa-

maan aikaan tuotantopanosten hinta ko-

hoaa. Riippuvuus esim. polttoöljystä

suuri, koska tehdään paljon kotoista re-

hua.

Rehun hinta kohoaa.

Lihan hinta alhainen.

Onko tämä tuotantomuoto tässä laajuu-

dessa mahdollinen 5 vuoden/10 vuo-

den/20 vuoden kuluttua? Pohdi.

Onko tähän muutokseen mahdollista va-

rautua nykyisessä tuotantosuunnassa?

Tuotantosuunnan vaihtaminen 1- 2 vaih-

toehtoa

Arvioi todennäköisin muutos liiketoimin-

taympäristössä suunnitteluaikajaksolla

Onko tämä tuotantomuoto tässä laajuu-

dessa mahdollinen 5 vuoden/10 vuo-

den/20 vuoden kuluttua? Pohdi.

Onko tähän muutokseen mahdollista va-

rautua vaihdetussa tuotantosuunnassa?

230

5. MAATILAYRITYKSEN STRATEGIA(T)

Miksi tarvitaan tavoitteita tai keinoja? Tavoitteet auttavat kehittymään. Tavoitteiden

avulla yrittäjä parantaa yrityksensä toimintaa. Kun tavoitteellista toimintaa aletaan myös

seurata ja analysoida, voidaan tehtyjä päätöksiä tarkentaa ja tehdä uusia päätöksiä. Ta-

voitteiden ja johtamisen keskeinen idea on parantaa yrityksen suorituskykyä.

Mikä on strategia?

o Strategia on keinot vision saavuttamiseksi.

o Strategia on suunnitelma päämäärän saavuttamiseksi.

o Strategian tekeminen seuraa etukäteen määriteltyä vaiheittaista prosessia, jolla on

alku ja loppu.

o Strategialla yritys kiinnittyy tulevaisuuteen.

o Strategia on jäsennelty tavoitteellinen tulevaisuuspolun valinta, yrittäjän paras arvaus

omien tavoitteiden ja voimavarojen sekä tulevan toimintaympäristön kohtaamisesta tu-

levaisuudessa.

Visio muodostaa strategian perustan. Päämäärä eli visio asetetaan tiloilla yleensä 5-10

(tai 20) vuoden päähän. Se kertoo mitä tavoitellaan ja millaisia silloin halutaan olla. Sitä

tehdessä pitää huomioida, jos tilan kehittämisestä vastaavilla henkilöillä on erilaisia nä-

kemyksiä ja sovittaa ne yhteen. Myös muiden perheenjäsenten toiveet ja tarpeet kannat-

taa huomioida visiossa (soveltaen agronet.fi).

231

Strategiasta tarvitaan vähintään pari vaihtoehtoa vision saavuttamiseksi. Vaihtoehdot

perustuvat analyyseihin, joita yritys on tehnyt toimintaympäristöstään. Strategiaa poh-

dittaessa on tehtävä valintoja asiakkaista, tuotteista ja palveluista. Strategiassa on myös

pohdittava kysymystä: mitä maatalousyrityksemme ei tee, jolla suljetaan pois tuot-

teet/palvelut, joihin emme kohdista huomiota. (Soveltaen Hakanen 2004, 89.)

Visio on siis yrityksen tulevaisuuden tahtotila. Visio määrittää, millainen yritys haluaa

tulevaisuudessa olla. Vision toteutuessa Visio on yrityksen tavoitteiden ja päämäärien

toteutumisen tulos.

Monet kirjat ohjeistavat, että Visio tulee olla yksinkertainen ja selkeä. Kun katsot yri-

tysten julkaisemia visioita, huomaat että usein Visiot voivat sisältää määrittelyjä yrityk-

sen liiketoiminnan laajuudesta, kasvusta, yrityskuvasta, kilpailutilanteesta, kilpai-

lueduista tai sidosryhmäsuhteista. Esim. Kone Oy:n on yksinkertaisen selkeä ja määrit-

televä: Visiona on ”…tarjota paras käyttäjäkokemus. Strategiamme on tarjota asiak-

kaillemme kilpailuetua luomalla paras käyttäjäkokemus innovatiivisilla ratkaisuilla. Ih-

misten johtaminen ja liiketoimintaprosessit luovat pohjan toiminnalliselle erinomaisuu-

delle ja kustannuskilpailukyvylle.”

Toisaalta onko tällaisista kaikille julistettavasta ”mainosvisioista” oikeasti

pienyrittäjälle hyötyä? Tunnetuille suuryrityksille visio laaditaan myös brändin

luomistarkoituksessa. Voinemme kait luoda kukin oman mainosvisiomme

nettissivuillamme ja yritysmainoksissa käytettäväksi, mutta sen tulee sitten olla oikeassa

suhteessa yrityksen Arvojen kanssa. Ne eivät saa olla ristiriidassa, sillä muuten työltä

katoaa pohja pois.

Koneesta mallia ottaen maatilamatkailua tekevä viljelijä voisi pyrkiä visiossaan

vaikkapa seuraavin sanoin: Visonamme on tarjota täydellinen maallalomakokemus.

Voisiko maitotilan kestävänä perusvisiona olla Kannattava liiketoiminta kestävä kehitys

232

(sosiaalinen, taloudellinen, ekologinen näkökulmat) huomioiden.

Kone oy

Toisinpäin ajatellen visioon pääsemiseksi tarvitaan strategisia tavoitteita. Kun yritys

saavuttaa strategiset tavoitteensa, suunta kohti määränpäätä on oikea. Strategiset tavoit-

teet ulottuvat yleensä 1 - 3 vuoden päähän, kun taas visio on kauaskantoisempi (5-10

vuotta tai pitempi). Kun yritys ryhtyy asettamaan tavoitteitaan, on sen päätettävä, mihin

sitoutua ja keskittyä lähivuosina. Tavoitteet pohjautuvat yrityksen visioon ja tehtyihin

strategiavalintoihin. Huolella suunnitellusta visiosta käy ilmi, mille osa-alueille huo-

miota tulisi kiinnittää. (Soveltaen Hakanen 2004, 121.)

Tai voisiko maatilan perusvisio (jota ei tarvitse välttämättä julkaista muille kuin yrityk-

sessä toimiville henkilöille ja perheenjäsenille) olla luonteeltaan konkreettinen, kuin

vaikkapa ”Hyvin kannattava maatalousyrittäjyys alan ja alueen kilpailijoihin verrat-

tuna”.

Strategian valinnasta: Maatila elää ajassaan. Kukin yrittäjä joutuu tarkastelemaan stra-

tegiavalintaa yrityksensä vision läpi. Jos visiossa esiintyy sana kannattavuus tai talous,

on selvää että tätä päämäärää kohden pyrkiessä tulee suunnitella valikoima keinoja,

joilla tavoitteeseen pinnistellään. On tehtävä strategia. Jos siis visiossa on viittaus talou-

teen, voitaneen ajatella, että keinovalikoimaan on sisällytettävä kannattavuusstrategia.

Toisaalta, jos pieni maatila on asettanut visiokseen kannattavuuden parantumisen, te-

hokkuuden ja jatkuvuuden, voisi kuvitella, että strategiavalikoimaan on lisättävä kannat-

tavuusstrategian lisäksi myös kasvustrategia. Voiko tilan töitä ulkoistaa? Jos kyllä, kan-

nattaisi mukaan lisätä ulkoistamisstrategia.

233

Pohdittavaksi strategian luontiin:

• Kasvu entistä tuotantoa laajentamalla

• Kasvu uusia toimintoja käynnistämällä (monipuolistaminen)

• Tuotantosuunnan vaihto

• Toiminnan jatkaminen likimain ennallaan

• Tuotannon vähentäminen, osa-aikaisuus

• Toiminnan lopettaminen.

Pohdittavia kysymyksiä:

- Mikä tai mitkä ovat maatilasi strategia(t)?

- Miksi? Perustele.

- Laita asiat tärkeysjärjestykseen! Muista Kamenskyn ohje strategiaan: Strategiset ta-

voitteet määrittelevät toiminnan laajuuden, markkina-aseman ja kannattavuuden pitkällä

aikavälillä. Muita strategisia tavoitteita voivat olla esimerkiksi laatuun, asiakkaisiin,

osaamiseen, kassavirtaan tai teknologiaan liittyvät tavoitteet, jotka ovat olennainen osa

valittua strategiaa. Strategisten tavoitteiden asetanta keskittyy kahden ydinkysymyksen

ympärille:

1. Mitkä ovat oikeat tavoitteet?

2. Mikä on oikea tavoitetaso?

234

Liiketoiminnan menestyksen "timantti" (Kamensky s.28)

Kamensky (2010,28) tiivistää strategiatarpeen seuraavasti: ”Strategia ratkaisee yrityksen

menestyksen pitkällä aikavälillä. Johtaminen ratkaisee yrityksen menestyksen pitkällä

aikavälillä. Osaaminen ratkaisee yrityksen menestyksen pitkällä aikavälillä. Vuorovai-

kutus ratkaisee yrityksen menestyksen pitkällä aikavälillä”.

235

6. Näkökulmien valinta ja konkretisointi tuleville vuosille=Strategiakartta

(Tasapainotettu tuloskortti - prosessi (strategian konkretisointi käytännön toteutukseen))

Yrityksen arvot (3-5 kpl) Arvojani

ovat:

esim. Yksilön

kunnioitus

esim. Tehokkuus esim. sukutilan

jatkuvuus

Visio=päämäärä pitkällä aika-

välillä tavoiteltu tulevaisuu-

den tila, ”yrityksen toive”

Esim. Maatila on elinvoimainen, alueensa kärkituottaja laadussa ja talousluvuilla mitattuna;

tai maatilamme on alueen johtava maataloustuottaja - asiantuntija, joka tuottaa hyvälaatuisia raaka-aineita kannattavasti, ja maatila siirtyy hyvässä talouskunnossa seuraavalle sukupol-

velle tai Esim. Maatilamme on alueen johtava maataloustuottaja - asiantuntija, joka tuottaa hyvälaatuisia raaka-aineita kannattavasti, ja maatila siirtyy hyvässä talouskunnossa seuraavalle

sukupolvelle.

Yrityksen strategia(t)

(1-2 kpl)

Toiminnan suuntaviivat 2-8

vuoden tähtäimellä. Miten tule-

vaisuudenkuva toteutetaan.

Esim. Kannattavuusstrategia: Ylläpitää ja kehittää ny-

kyistä tuotantoa kannattavasti.

Esim. Kasvustrategia: Laajentuminen tilaostojen (metsä) kautta ja sitä kautta vahvistaa tilan tasetta.

Näkökulma=Tavoite, mitä

kautta strategiaa toteutetaan

Valitse 3-5 kpl

1.Näkökulma: Talous

236

Yksiselitteinen, mi-

tattava tavoite, joka

on linjassa tulevai-

suudenkuvan

kanssa. Asetetaan

mm. toiminnan laa-

juudesta, kannatta-

vuudesta ja mark-

kina-asemasta)

Kannattavuuden parantaminen

(Kannattavuuskerroin 1,0-1,1)

Tuotantokustannusten tehostaminen

tuotettua kiloa/litraa kohden

Kohtuullinen palkkavaatimus €/h Investoinnit tulevaisuuteen

2.Näkökulma: Kuluttajat ja asi-

akkaat

Määritä tärkeimmät (2-5 kpl)

strategiset tavoitteet

Laadun tuottaminen

Tavoitteen ylittäminen (Tehdään

enemmän kuin mitä laadun ”minimi-

vaatimukset” edellyttävät)

Luottamus

Vuorovaikutuksen lisääminen Tiedotus

(Sosiaalinen media, internet?)

3.Näkökulma: Työn organi-

sointi ja prosessit

Määritä tärkeimmät (2-5 kpl)

strategiset tavoitteet

Työprosessien tehostaminen

(Rehuntuotanto prosessina, lyp-

syprosessi, työmenekit, turha työ

pois. Hävikit pois)

Koneketjutus kuntoon. Pullon kaulat

pois.

Työhuippujen tasoitus Koneyhteistyö/ Ulkopuolinen

koneurakointi

Rakennusten tehokas hyödyntä-minen. Rakennusten vuokraus

ulos/tilalle vuokraus

4.Näkökulma: Osaaminen ja

uudistuminen

Määritä tärkeimmät (2-5kpl)

strategiset tavoitteet

Mitä on osattava? Mitä osaamista

ostetaan?

Uusien tehokkaampien viljelymenetel-

mät

Kohtuullinen työmäärä vuo-

dessa? Max 2000-2400 h/v?

Kuinka motivoit itseäsi?

237

5.Näkökulma: Eläinten hyvin-

voinnin parantaminen

(Voisiko tämä olla yksi näkökulma? Kuinka tätä voisit mitata? Mitä hyötyä tästä näkökulmasta?

Määritä tärkeimmät (2-5 kpl)

strategiset tavoitteet Eläinten terveys kohenee Keskituotos kohoaa Laadun paraneminen Mielihyvä?

6.Näkökulma: Joku muu?

Mikä? Koneurakointi?

Määritä tärkeimmät (2-5 kpl)

strategiset tavoitteet

238

Näkökulma

Yrityksen visio puretaan osiin, strategisiin näkökulmiin. Tarkastelutavan tavoitteena on

varmistaa yrityksen ja prosessien kehittyminen vision suuntaan.

Strateginen tavoite

Kullekin näkökulmalle asetetaan 2–5 strategista tavoitetta. Strategiset tavoitteet

ovat konkreettisempia tavoitteita kuin visio, ne ovat yleensä aikajänteeltään

1–3 vuotta eteenpäin ja niiden saavuttaminen näyttää käsityksemme mukaan johtavan

omalta osaltaan vision saavuttamiseen. (Huom! tasapainotettu mittaristo ei ole strategia.

Se on vain menettelytapa, työkalu, strategian täsmentämiseen, viestintään, toteuttami-

seen ja seurantaan.– > Tässä tuetaan päästrategiaa.)

Kriittiset Menestystekijät

Kriittiset menestystekijät ovat niitä olennaisia kilpailu- ja suorituskykytekijöitä,

joiden hyvä taso varmistaa strategisten tavoitteiden, ja sitä kautta vision saavuttamisen.

Kriittisiä menestystekijöitä ovat ne tiedot, taidot, kyvyt, resurssit, ominaisuudet ja ai-

kaansaannokset, joiden perusteella yritys menestyy.

Avainmittarit ja tavoitteet

Kun maatilalla on visio ja strategia, voidaan näiden pohjalta johtaa mittareita. Mittareita

tarvitaan, jotta asetettuja tavoitteita voidaan mitata. Ilman seurantaa ja mittausta tavoit-

teet eivät konkretisoidu. Mittareita saadaan esim. määrittämällä näkökulmat, kriittiset

menestystekijät ja kriittisten menestystekijöiden pohjalta luotavat mittarit.

Määritellään ne tärkeimmät konkreettiset asiat, kohteet ja niiden ominaisuudet, joiden

avulla kriittisten menestystekijöiden ja strategisten tavoitteiden toimintaa mitataan.

Näille mittareille asetetaan lyhyen aikavälin (vuoden) tavoitearvot, jotka toteutuessaan

johtavat strategisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Toimintasuunnitelma

Toimintasuunnitelmissa kuvataan tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset

toimenpiteet.

239

Laaditaan tuloskortti. Koostat näkökulmat mittareineen yhdelle kortille (ProAgrian ta-

paan). Valitse itsellesi sopiva muoto. Alla esimerkki kevyestä tuloskortista.

Kevyt Tuloskorttiesimerkki – näkökulmana Maidontuotannon tehostaminen: Virtuaali-info

Lopuksi tehdään toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelmassa kirjoitat tiiviisti koos-

teen, mihin johtopäätöksiin olet päätymässä. Listaa yhteenvetona havaintosi ja listaa tu-

levat toimenpiteet, joita joudut tekemään toteuttaaksesi vision ja strategian. Listaa te-

kemäsi tilatason suunnitelmat (viljelysuunnitelma, budjetti, tuotantokustannuslaskelmat,

investointilaskelmat, jne.). Kirjoita perustelut muutokselle jos sellainen on edessä, kerro

tulevaisuuden kuva, avaa strategiasi tavoite, kerro strategiastasi…

Muista, että yrityssuunnittelussa on tärkeää:

• analysoida yritystä ja sen liiketoimintaympäristöä

• pyrkiä sopeutumaan tuleviin uhkiin ja käyttämään hyväksi markkinoilla olevia

mahdollisuuksia

• asettaa päämääriä ja eritasoisia tavoitteita

• luoda vaihtoehtoisia rakenteita ja toimintatapoja sekä arvioida niiden vaiku-

tuksia.

240

Termi Selite

Arvot Sukutilan jatkuvuus, ympäristön suojelu,

tasa-arvoisuus

Tulevaisuudenkuva Kannattava maidontuotanto. Sukutila siir-

tyy jatkajalle vuonna 2030 elinkelpoisena

ja haluttuna yrityksenä. Mahdollisesti

osakeyhtiö.

Toiminta-ajatus (Mitä, kenelle, miksi,

missä)

Laadukasta maitoa elintarviketeollisuu-

delle Nilsiässä

Strateginen tavoite

Yksiselitteinen, mitattava tavoite, joka on

linjassa tulevaisuudenkuvan kanssa. Ase-

tetaan mm. toiminnan laajuudesta, kan-

nattavuudesta ja markkina-asemasta.

Kannattava ja voitollinen yritystoiminta

Strategia 1.Kasvustrategia. Tuotannon lisäys, pel-

toalan ja eläinten lisäys hallitusti.

2.Ulkoistusstrategia: Koneurakointipalve-

lujen käyttöä lisätään

Toimintaa tukevat suunnitelmat Viljelysuunnitelma, tuotantokustannus-

laskelmat (katelaskelmat), Konelaskel-

mat, kannattavuuskerroinlaskelma…

Muut esim. investointisuunnitelma, pit-

kän aikavälin budjetti eli maksuvalmius-

laskelma.

241

26. INNOVATIIVISUUS JOHTAMISEN TUKENA Ideasta innovaatioksi – kirjan satoa

Solatie & Mäkeläisen (2009, 28) mukaan innovaatiolla on monenlaisia määritelmiä Te-

kijät listaavat muutamia määritelmiä seuraavasti:

• Se on tuoretta ajattelua, joka luo arvoa.

• Se on laajasti käyttöön otettu keksintö tai uudiste.

• Se on uusi tai parannettu tuote, palvelujärjestelmä, prosessi, toimintatapa,

brändi, jakelukanava tms.

• Se on jonkin asian käynnistämistä ensimmäistä kertaa.

• Innovaatio on uuden luomista.

Innovaatiot luovat siis jotain uutta arvoa, joko materiaalista tai antimateriaalista kuten

esim. parempaa ja tehokkaampaa palvelua. Mutta miksi innovointi on vaikeaa? Tätä ky-

symystä Solatie & Mäkeläinen pohtivat asettamalla vastaukseksi yhdeksän erilaista

syytä, jotka hankaloittavat erityisesti merkittävien innovaation syntyä: pelko, oletukset,

tieto, tavat ja tottumukset, laiskuus, sivukonttori, kompensoimattomuus, aika sekä johta-

minen. (Solatie & Mäkeläinen 2009, 30.)

(Pelko): Suomalaiset pelkäävät epäonnistumista, sillä meidät on kasvatettu tavoittele-

maan virheettömyyttä. Luovuus ja innovointi vaativat kuitenkin virheitä. Onnistuneen

innovaation toteuttaminen vaatii usein lukemattomia epäonnistumisia. Kirjoittajat to-

teavatkin, että kun seuraavan kerran jokin asia menee pieleen, ei kannata kysyä syyllistä

vaan pitää kysyä: ”Miksi näin tapahtui? ja Mitä voimme oppia?” Sitten uusi yritys ja

täysillä eteenpäin.(Eli oppina tästä on, ettei itsesääliin pidä kannata jäädä rypemään.)

(Oletukset): Ovat itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita niin kauan, kunnes joku kumoaa

ne. Maatalousala on tuotannonhaara, jolla on hyvin vahvoja oletuksia kuten tuista riip-

puvuus, tuotannon samankaltaisuus alueittain, erilaisuuden välttäminen.

(Tieto): tieto on itsestään selvästi tärkeää, mutta on syytä tiedostaa myös se tosiasia, että

tieto saattaa estää meitä näkemästä muutosta, sillä tieto on vaarallista silloin, kun emme

uhraa aikaa tiedolle, mitä emme tiedä. Maailma on mahdollisuuksien kasauma; tietoi-

suus siitä, että en tiedä, on tärkeä.

(Tavat ja tottumukset): Monissa asioissa työpaikalla tiettyjä asioita tehdään tietyllä ta-

valla, koska niin on aina ennenkin tehty. Kuten Solatie & Mäkeläinen (2009, 47) totea-

vat, että tätä emme yleensä huomaa, kunnes joku ulkopuolinen sen meille osoittaa. Oh-

jeeksi kirjoittajat toteavat (2009, 48), että väillä kannattaa arjen askareissa pysähtyä ja

kyseenalaistaa tekemisensä.

(Laiskuus): Työntekijät ovat laiskoja keksimään uutta, jos kaikki toimii hyvin. Syynä

tähän on se, että he haluavat pitää kaiken ennallaan.

(Sivukonttorisyndrooma): Pääkonttorissa tehdään päätökset, emme voi vaikuttaa asiaan,

on tehokas tappamaan henkilökunnan luovuuden. Mutta on selvää, että pääkonttori

kuuntelee viisaita neuvoja, jos niitä annetaan vaikkapa kaukaa sivukonttorista, jossa

henkilökunta uskoo itseensä ja tekemiseensä.

242

(Kompensoimattomuus): työpaikan innovaattorit pitää palkita kunnon kompensaatiolla.

Palkitseminen voi olla taloudellinen tai henkinen, se voi kohdistua yhdelle ihmiselle tai

tiimille, mutta kannustimen on oltava tuntuva. Samasta asiastahan puhui Numcoren lu-

ennoitsija lähipäivillä, missä hän määritteli tuotteelle hinnaksi esim. 200 000 €, mikä on

tietysti äkkikuulemalta kalliin oloinen investointi, mutta jos sen tuoma hyöty vuoden ai-

kana on esimerkiksi 5 miljoonaa €, ei hinta ole enää kummoinen hyötyyn nähden. Kir-

joittajat korostavat rahan merkitystä innovoinnin palkitsemisen perusteena.

(Aika): Innovointi vaatii aikansa. Väite, ettei ole aikaa innovoinnille, täytyy unohtaa ja

ottaa aika. Ajan puute on kirjoittajien mielestä aina tekosyy (Johtaminen): Kirjoittajat

toteavat, että johtaminen on yksi innovaatiotoiminnan suurista haasteista tarkoittaen

tällä sitä, että johtamisen tulee kehittyä muuttuvan maailman mukana. Johtamisen van-

hoilla opeilla pärjääminen on vähän niin ja näin. (Solatien & Mäkeläisen (2009, 41 -

54.)

Solatien & Mäkeläisen (2009, 81) mukaan minun – ollakseni luova – ei tarvitse olla en-

simmäinen ihminen maailmassa, joka oivaltaa tietyn asian vaan minulle riittää, että asia

avaa uuden näkökulman, mahdollisuuden tai tavan toimia.

Kirjan tekijät viittaavat (2009, 84) Tom Petersin reseptiin menestyksestä: testaa nope-

asti, epäonnistu nopeasti ja korjaa nopeasti. Tällä Peters tarkoittaa, että pulmakohdat on

syytä löytää mahd. äkkiä, sillä niitä yleensä uudessa asiassa on aina. Lisäksi Solatie ja

Mäkeläinen muistuttavat epäonnistumisen välttämättömyydestä. Mitä aikaisemmin vir-

heen huomaa, sitä paremmin sen saa korjattua ja sitä suurempi on onnistumisen mahdol-

lisuus.

Tätä samaa viestiä toistaa kanadalaissyntyinen yhdysvaltalainen yrityskouluttaja Brian

Tracy, joka vieraili Helsingissä luennoimassa myynnin kehittämisestä. Tracy korostaa

Kauppalehti Option haastattelussa(nro 17 – 2009,44) epäonnistumisesta, että ihminen

oppii virheistään. ”Taustatyö on aina tehtävä huolella. Ylimielisyys kostautuu”, toteaa

Tracy. Epäonnistuminen on siis mahdollisuus kehittymiselle. Ei saa lannistua, vaan on

opittava tehdystä. Tärkeää on, ettei tee samaa virhettä uudestaan.

Mistä innovaatiot saavat alkunsa?

On itsestään selvää, että ihminen joutuu ratkomaan päivittäin helppoja ja vaikeita ongel-

matilanteita. Helppojen ratkaiseminen liittyy tilanteisiin, joissa ongelma on jo ennestään

jollakin lailla tuttu, jolloin pystymme käyttämään jo opittua ja meille tuttua hyväksi ja

ratkaisemaan ongelman yleensä nopeasti ja ilman vaikeuksia. Tilanteissa, joissa on-

gelma on meille uusi, joudumme selvittämään ongelmaan liittyviä reunaehtoja ja sidos-

pisteitä saadaksemme avattua uuden ja tuntemattoman solmukohdan. Tämä vaatii usein

järjestelmällistä asian opiskelua ja koettelua, harvemmin uusi ongelma ratkeaa suoraan

kokeilemalla tuurilla; tosin joskus voi käydä niinkin.

Mistä innovaatioiden mahdollisuudet syntyvät? Mistä maatalousyrittäjät saavat innovaa-

tionsa?

243

Tuomas Kuhmosen seminaariesitelmämateriaali 2007

Jyväskylän yliopiston tutkija Tuomas Kuhmosen mukaan maatilojen innovaatioiden

lähteet tulevat pitkälti toisilta yrittäjiltä. Monesti viljelijät tukeutuvat jo olemassa ole-

viin, testattuihin ratkaisuihin, mutta valmiita ratkaisuja räätälöidään monesti tilalle sopi-

vaksi. Yliopistojen ja korkeakoulujen osuutta innovaatioiden kehittämisessä maatilojen

hyväksi pitäisi pyrkiä kohottamaan, sillä koulutuksen korkean tason pitäisi tuottaa pal-

jon uutta tietoa maatalouteen.

244

Kuhmosen seminaariesitelmämateriaali 2007.

Maatilan neuvonnan tilasta Kuhmonen toteaa oheisessa taulukossa, että esim. nautakar-

jatalouden ja karjanjalostuksen osalta sekä perinteinen talousneuvonta vastaavat hyvin

kysynnän tarpeisiin, mutta tuotekehitys ja uudet vaihtoehdot eli innovaatiot eivät pysty

vastaamaan kysynnän tarpeeseen. Tässä kohdassa olisi maatalouden saralta ehdotto-

masti nosteen paikka. Neuvonnan tulisi ehdottomasti satsata uuden tuotekehittelyn neu-

vontaan esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa.

Muusta yritystoiminnasta Kuhmonen toteaa, että uuden liitännäiselinkeinon aloittami-

sen taustalla on puolella aloittajista pakko, mutta neljänneksellä aloittajista ovat aktiivi-

sia toimintansa kehittäjiä.

245

27. LÄHTEET JA LISÄLUKEMISTA

Hakanen, Matti 2007. Pk-yrityksen strategiatyö – menestystekijöinä tieto, luovuus ja

oppiminen. Helsinki: Multiprint Oy.

Hirvijoki, Knuutila, Heikinmaa. Rahoitustukea saaneiden tilojen talous, suunnitelmien

toteutuminen ja tulevaisuuden suunnitelmat.

www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts46.pdf.

Järvenpää Marko, Länsiluoto Aapo, Partanen Vesa, Pellinen Jukka 2013: Talousohjaus

ja kustannuslaskenta. Sanoma Pro. (Kannattaa lukea!)

Laakso Tapio, Laitinen Erkki,Vento Harri 2010. Uhkaava maksukyvyttömyys ja onnistunut

yritys-saneeraus. Helsinki: Talentum.

Maatilojen menestyminen ja menestymistekijät,Helsingin yliopisto 2008->

http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Esitelmat/es035.pdf

Malmi, Peltola, Toivanen 2006. Balanced scorecard. Talentum.

Pentti, Seppo: KONETYÖN KUSTANNUKSET JA TILASTOLLISET URAKOINTI-

HINNAT; Agronomi Seppo Pentti; LYHENNELMÄ TYÖTEHOSEU-

RAN MAATALOUSTIEDOTEESTA 4 / 2005.

Peltoviljelytöiden keskimääräiset aloitusajat. Mtt verkkojulkaisu

http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts50.pdf

Piippo, Aino 2011: MAATILOJEN TALOUSVAIKEUDET. Opinnäytetyö.

Pulkkinen, P. Holopainen, M. & Keinänen, K. 2003. Talous- ja rahoitusmatematiikka.

HELSINKI: WSOY.

Posio, Mikko 2010: Kotieläintilojen energiankulutus. Pro gradu – tutkielma. Helsingin

yliopisto.

Saaranen, P. Kolttola, E. Pösö, J. 2003. Liike-elämän matematiikka. Helsinki: Edita.

Savon Voima oy: Sähkön hinta: http://www.savonvoima.fi

Solatie, Jim & Mäkeläinen, Mika 2009. Ideasta innovaatioksi. Luovuus hyötykäyttöön.

Helsinki: Talentum.

Sun Tzu 1982. Sodankäynnin taito. Like-kustannus. Kannattaa lukea!

Tieto Tuottamaan sarja; Laajenevien tilojen haasteet; Pro Agria - Maaseutukeskusten

liitto; Otavan kirjanpaino Keuruu.

Granqvist & Tolvanen 1984; Maatalous 1. Kirjayhtymä.

Oksa, Anna-Liisa & Motti, Juhani 1987. Maatalous 2. 2. painos. Kirjayhtymä.

Haapanen, Heikura, Leino. Maatila liikeyrityksenä. WSOY 2004.

Kamensky, Mika. Strateginen johtaminen, menestyksen timantti. Talentum 2010.

Pulkkinen, Holopainen, Keinänen. Talous- ja rahoitusmatematiikka. Wsoy 2003.

Puttonen Vesa, Knüpfer Samuli. Moderni rahoitus. Wsoy 2009. (Hyvä teos!)

Saaranen, Kolttola, Pösö.Liike-elämän matematiikkaa. Edita 2003.

Heikkilä, Timo. Osakeyhtiömuotoisten maatilojen kannattavuus- ja rahoitusasemaver-

tailu. Helsingin Yliopisto 2011.

Salmi, Ilari. Mitä tilinpäätös kertoo. Edita 2010. (Hyvä!)

Solala, Timo. Osakeyhtiön taloudelliset ja toiminnalliset vaikutukset maatilalle. Pro

Gradu –tutkielma . Helsingin Yliopisto 2011.

Vuorinen, Elina. Maatalousyritysten sukupolvenvaihdokset Pirkanmaalla. Pro Gradu –

tutkielma . Helsingin Yliopisto 2010.

246

Maito ja me-lehden nettiartikkeli: Säilörehuteema 17.5.2006

http://www.valio.fi/maitojame/sailorehu_06/karhotus.htm

Verotus:

Kiviranta, Esko. Maatilaverotus-kansio, WSOY.

Ossa, Maa- ja metsätalousverotus, 2002.

Maatilatalouden tuloverolaki (543/1967).

Arvonlisäverolaki (1501/1993).

www.finlex.fi

www.vero.fi.

Linkkejä: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/maaseudun_kehittaminen/maaseutura-

kentaminen/rakentamissaadokset/rakentamissaadokset_lista.html ja sieltä tiedosto: Ra-

kennusten ja rakennustilojen yksikkökustannuksia. Vuoden 2011 rakennusmääräykset

ja hinnat löytyvät osoitteesta:

http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/5968.pdf

Energia.fi: http://www.energia.fi/fi/tilastot/sahkotilasto/hinnat/kotitaloussahkonhintaeu-

roopassa

247

28. LIITTEET

Liite: Väite: ”Maatalous saastuttaa järvet…”

Väite on totta. Miten totta? Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksessä sanotaan seu-

raavaa:

Kuten huomataan, on vesistöjä rehevöittävän kokonaisfosforin ja kokonaistypen tonni-

määrä kasvanut. Varsinkin kasvulle tärkeän typen (N) määrä.

Miksi sitten on näin?

248

Tulevia toimenpiteitä?

Selvitys löytyy osoitteesta: (http://www.vtv.fi/files/139/1752008_Maatalouden_ravinne-

paastojen_vahentaminen_NETTI.pdf). Viljelijänä sinun on osattava perustella toimenpi-

teesi pelloillasi. Jos levität karjanlantaa järven läheisyydessä, ja sinulla on ympäristötuki-

asiat suojavyöhykkeineen kunnossa, on sinun hyvä varautua kritiikkiin. Tutustu huolella

ympäristötuen sitoutumisehtoihin. Asiassa ei kannata jättäytyä tietämättömäksi.