1

OtaSanomat 2/2011

2

Lehden toimitus

Riitta MorkoSatu Reijo (mainokset)Sari MetsäkiviRaine KärkkäinenSanna Ihatsu (taitto)

Toimituksen osoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@otalampi.net. Toimitus ottaa mielellään vastaan juttu ja ja mielipitei täsi. Lähetä sähköpos tia toimitukselle. Vanhoja OtaSanomia voi lukea www.otalampi.net-sivustolla.

Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy keväällä 2012.

Kannen kuva: Lukupiiri vieraili otalampelaisen taiteilijan Seija Rustholkarhun ateljeella. Juttu vierailusta s.14-16. Kuva Sanna Ihatsu.

Sisältö

Sisältö 2Lehden toimitus 2Vapaaehtoistyötä ja eläimellistä menoa 3Olkkarilla tapahtuu 4Tule lukupiiriin! 5OtaTietoa 6Hyvä yritys kuitenkin 9Joukkoliikenneasioiden tilannekatsaus 10Otalampi-päivänä Härkälässä ja arjen alkua 12Osaajia Otalammelta 14Kuvanveistäjä Seija Rustholkarhu 14Eläinhavaintoja Otalammelta 17Agility – koirien ketteryyslaji 18Viinankeittäjä karhunpentujen baby-setterinä 20Lepakoita, lepakoita! 22Sotavankileirejä Vihdissä 24Drag Queen Sheila 26Nuorisoseuralaisuus tänään 28Ylös ja ulos! 29Mercy Home -orpodin hyväntekeväisyyshanke etenee 30

3

Vapaaehtoistyötä ja eläimellistä menoa

Sari Metsäkivi

Toimituksen kynästä

Euroopan Neuvosto on nimennyt vuoden 2011 virallisesti Aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaeh-toistyön Euroopan teemavuodeksi. Valitettavasti teemavuosi on ollut hyvin näkymätön.

Osasyynä siihen on varmasti se, että jo vuoden alussa ilmoitettiin tee-mavuoden perusrahoituksen olevan niukka. Niinpä tietenkin – vapaaeh-toistyöhön ei rahaa virtaa, vaikka työn tärkeyttä usein painotetaankin. Näkymättömyyden syynä on toden-näköisesti myös tekijöiden touhuami-nen: säpinää riittää, joten puheelle ja tiedottamiselle jää vähemmän aikaa.

Yksi OtaSanomien tehtävistä onkin juuri vapaaehtoistyön näkyväksi teke-minen ja siitä tiedottaminen. Tärkeää on myös houkutella tekemisen pariin uusia ihmisiä. Tässäkin lehdessä kerrotaan vapaaehtoistyötä tekevien yksittäisten ihmisten sekä yhdistys-ten ja järjestöjen toiminnasta – niitä Otalammella todella piisaa. Taas on tulossa kaikenlaista uutta, mm. kult-tuurikahvila ja bmx-sisätreenit.

Ja hyvä on muistaa sekin, että Ota-Sanomat tehdään talkoovoimin – kii-tokset kaikille kirjoittajille ja kuvaajille! Ilmaisjakelu taas ei olisi mahdollista ilman mainostajia – suurkiitokset siis heillekin!

Kyselyihin vastaaminen ei vapaa-ehtoistyötä ole, mutta parhaimmil-

laan sekin tuo yhteistä hyvää. Moni otalampelainen on vastannut niin PATA-selvityksen kuin liikenneturval-lisuushankkeenkin kyselyyn, ja viesti on mennyt perille: otalampelaiset ovat erittäin äkäisiä ja huolissaan bussi-vuorojen vähentämisestä ja teiden turvattomuudesta. Ajankohtaista tieto löytyy OtaTietoa -palstalta.

Tunnusomaista Otalammelle on myös luonnonläheisyys ja sen myötä eläintarhamainen tunnelma: met-sot röteilevät marjastajille, ja onpa eräs herra Naksu ottanut tavakseen vieraillla pihapiirissäkin. Rusakoita saa väistellä harva se päivä, ja moni kyläläinen on päässyt vastatusten hir-ven tai peuran kanssa. Myös ilvesten tupsukorvat tai ainakin jätökset ovat yhdelle sun toiselle tuttu näky.

Karhujakin nurkillamme majailee, ja tänä vuonna ainakin yhteen pihaan on poikennut nalle pentuineen. Eikä saunankaan jälkeen ole laskettu lam-paita, vaan lepakoita. Kesän aikana Otalammella on tehty lepakkokartoi-tus, ja sen myötä saamme tietää, riip-puuko ullakoillamme korvayökköjä, vesisiippoja vai kenties viiksisiippoja. Entä tiesittekö, että 70 vuotta sitten täällä eläimellisen menon keskellä oli sotavankileirejä?

Kiinnostavia lukuhetkiä otalampelais-ten parissa!

4

Olkkarilla tapahtuu

Kyläyhdistyksen kynästä

Nyt on hyvä hetki luoda katseet lähitulevaisuuteen ja suunnitella jo vähän ensi vuottakin. Otalammen ky-läyhdistys ry:n syyskokous pidetään Otalammen Olkkarilla keskiviikkona 23.11. Syyskokouksessa päätetään ensi vuoden toimintasuunnitelmista ja valitaan uusi hallitus ensi vuodelle.

Hallituksessa on varmasti tilaa pa-rille uudellekin aktiiviselle toimijalle, jotka haluavat olla mukana alueen kehittämisessä tai vauhdittamassa kylätapahtumien järjestelyjä – terve-tuloa mukaan.

Nuorten olohuone OlkkariOlkkari avattiin kesätauon jälkeen taas syyskuun alussa, ja etenkin tiis-taisin on ollut mukavasti nuorempia kävijöitä. Vauhtia tiistai-iltoihin on tuonut Coinline Oy:n lahjoittama il-makiekkopeli, joka on ollut ahkerassa käytössä.

Perjantait on varattu 6-luokkalaisille ja sitä vanhemmille nuorille. Nyt selvästi viime kevättä hiljaisemman alkusyksyn jälkeen, toivomme tu-tustujia vaikkapa uuteen lautape-likokoelmaamme. Vihdin kunnan nuorisopalvelu on nuorten toiveiden perusteella hankkinut käyttöömme ison pinon erilaisia lautapelejä.

Olkkarille voi myös tulla keittämään kahvit, pelaamaan PS3-pelejä tai ihan

vaan viettämään aikaa kavereiden kanssa.

Kulttuurikahvila kevätkaudellaOtalampi-päivien kyläkahvilan saa-man positiivisen palautteen perus-teella jatkamme kokeilua kevätkau-della kulttuurikahvilan merkeissä. Kulttuurikahvila on avoinna kerran kuukaudessa, ja eri kerroille on kutsuttu vierailijoita kulttuurin eri osa-alueilta.

Tammikuun kulttuurikahvilan avajai-sissa tunnelmaa luo Tapiola Sinfo-niettan jousikvartetto. Myöhemmin keväällä vuorossa on runoiltaa, taikuutta ja kitaramusiikkia.

Kahvilaan voi myös tulla jutuste-lemaan kahvin ääressä kaikessa rauhassa ja vaihtamaan kuulumisia kulloinkin ajankohtaisista aiheista. Tunnelma on varmasti ainutlaatuinen.

Raine Kärkkäinen

Otalammen alueen kyläyhdistys ry:n Syyskokous keskiviikkona 23.11.2011 klo 18:00 Otalammen Olkkarin tiloissaHärkälän koululla. Kahvitarjoilu!Tilaisuus on tarkoitettu kaikille kylä-läisille.

5

Tervetuloa KulttuurikahvilaanHärkälän koululle Nuor-ten Olohuoneeseen. Avoinna kerran kuukaudessa kevättalven 2012 aikana klo 18.30-21.Ohjelmassa:Kahvilailtoina kuvanveistäjä Seija Rustholkarhun töiden myyntinäyttely19.1. Rantamäki-kvartetti, soittajat sekä Tapiola Sinfoniettasta että Radion Sinfoniaorkesterista16.2. Toiverunoilta. Erkki Hakkarainen lausuu kuulijoiden toiverunoja. Lähetä toiveesi 5.2. mennessä riitta.morko@otalampi.net tai tule kuun-telemaan toisten toiveita 15.3. taikuri Samir19.4. mies ja kitara; Otso Jukarainen

Tarjolla kulttuuria eri aloilta ja kahvio.Lukupiirin luettuja kirjoja myynnissä, 1€/kplLämpimästi tervetuloa!järj. Otalammen kyläyhdistys ja lukupiiri, tied. Riitta Morko 050 5504605

Lukupiirin kuulumisia

Tule lukupiiriin!

Riitta Morko

Otalammen vireä lukupiiri toimii jo kuudetta talvea. Jatkossa kokoon-numme Härkälän koululla Nuorten Olohuoneen tiloissa. Varsinaisen toimintamme, kirjojen lukemisen ja niistä lukukokemuksen jakamisen lisäksi olemme järjestämässä kirjojen myyntihyllyn, jossa on tarjolla luettuja kirjoja 1€ /kappale.

Kirjoja meille on jo kertynyt mel-koiset kasat, mutta kirjahylly vie-lä puuttuu. Jos sinulla on sellai-nen ylimääräisenä, otamme sen mielihyvin vastaan. Myös luettuja kirjoja otamme kierrätettäväksi. Tiedustelut: Pentt i Kurunmäki

050 5604311 tai Riitta Morko 050 5504605. Kevättalven aikana osallistumme myös Kulttuurikahvila toimintaan yhteistyössä kyläyhdistyksen kanssa.Lukupiiri-illoista tiedotamme paikal-lislehtien järjestöpalstoilla. Seuraava kokoontuminen on to 8.12 klo 18, jol-loin jatkamme Juhani Aho tuotannolla sekä Miika Nousiaisen Metsäjätti kirjalla. Tervetuloa mukaan kirjojen ja kult-tuurin pariin!

6

OtaTietoa

Kartongin keräyspisteOtalammen ekopisteelle mahtuisi kartongin keräyspiste. – Päätöstä ei kuitenkin vielä voida tehdä, Pa-perinkeräys Oy:n aluepäällikkö Jari Koivunen kertoo. – Uusi jätelaki astui voimaan 17.6.2011, mutta jätelain asetukset ovat valmiita vasta keväällä 2012, ja niiden mukaan rakennetaan paperin aluekeräys. Eli vasta tällöin päästään miettimään, voisiko Otalam-melle tulla oma kartonkikeräyspiste, Koivunen tarkentaa. Otalammella on siis kartonkikeräyspiste aikaisintaan syksyllä 2012.

Vihdin kirjasto- ja kulttuuritoimen-johtajaksi otalampelainenOtalampelainen Sirpa Länsivuori aloittaa kirjasto- ja kulttuuritoimen-johtajana marraskuussa. Länsivuori on koulutukseltaan filosofian maisteri ja työskennellyt kirjasto- ja tietopal-velualalla noin 20 vuotta, pääosin Helsingissä.

Länsivuori aloitti Vihdin kunnankirjas-tossa työt vuoden 2011 alussa. Hän työskenteli Nummelan pääkirjastossa aikuisten linjan johtajana.

Iso-Parikkaan ja Pikku-Parikkaan uimalaitureiden kohtaloKesken parhaimman uimakauden Helsingin kaupunki poisti laiturit kahdesta hienosta uimapaikasta – Iso-Parikkaalta ja Pikku-Parikkaalta. Uimapaikat ovat Salmen leirintä-

alueen ulkoilureitistön varrella, ja Helsingin kaupunki vastaa niiden kunnossapidosta.

Otalammen rannan käytyä ahtaaksi moni on pakannut uimakampsunsa ja fillaroinut Parikkaiden rauhallisimmille vesille. Kummallakin uimarannalla on kapeahko hiekkaranta-alue ja laiturit ovat laajentaneet uima-aluetta. Laiturit ovat olleet tärkeitä myös iäk-käämmille, koska niiltä on ollut helppo mennä uimaan.

– Tilanne on monimutkainen nyky-säädösten takia, Helsingin liikunta-osaston päällikkö Stefan Fröberg kertoo. – Kyse on uimapaikkojen valvonnasta. Palveluiden tuottaja, eli tässä tapauksessa Helsingin kaupunki, vastaa uimapaikkojen tur-vallisuudesta. Helsinki ei kykene yl-läpitämään nykysäädösten mukaisia uimapaikkoja kuin muutaman.

Parikkaiden ja muiden Helsingin retkeilyalueiden laitureiden kohtaloa ei ole vielä päätetty. – Talven aikana asia ratkaistaan. Osa laituripaikoista voidaan varmaankin säilyttää, kertoo Fröberg.

Sari Metsäkivi

OtaTietoa

7OtaTietoa

Perhepäivähoidon pulmatOtalammella olisi kysyntää perhepäi-vähoitajista. Kunnan perhepäivähoi-tajia on alueella kuitenkin enää vain kolme, ja koko Vihdissä kolmisen-kymmentä. Lisää hoitajia tarvittaisiin, mutta perhepäivähoitajien tulo työ-aikalainsäädännön piiriin 1.8. 2011 on mutkistanut tilannetta entisestään. Muutoksen tarkoitus on ollut hyvä – perhepäivähoitajille on haluttu turvata samat oikeudet kuin muullekin päi-väkotihenkilöstölle eli kunnon palkka säännöllisenä työaikana.

Käytännössä muutos on kuitenkin tarkoittanut sitä, että perhepäivähoi-tajien on ollut pakko pitää vapaata säännöllisesti joka kuudes viikko. Syynä tähän on lainsäädännön lähtökohta: työaika pyritään tasoitta-maan jakson kuluessa eikä ylityötä säännönmukaisesti teetetä. Viiden viikon perhepäivähoitojakson jälkeen lapset on siis pitänyt viedä varahoi-topaikkaan. Otalammella varahoi-topaikka on Otalammen päiväkodin Nuppu-ryhmän yhteydessä. Tilanne on perheille tukala, ja erityisen ikävä se on pienille lapsille.

Tukala se on myös hoitajille, koska lasten tulo varahoitopaikasta takaisin perhepäivähoitoon ei suju ongelmit-ta. Tilanne on ongelmallinen myös palkkauksen takia: koska säännöl-lisiä ylitöitä ei enää saa tehdä, jo ennestään pieni palkka on laskenut 300–400€/kk.

Ongelma on valtakunnallinen, ja palkkaukseen pyritään löytämään ratkaisu valtakunnallisten työehtoso-pimusneuvottelujen myötä. Paikallisia ratkaisuja tehdään sen jälkeen. Myös kuntatasolla etsitään ratkaisuja tuka-laan tilanteeseen, mm. varahoidon toimivuutta seurataan ja kehitetään.

Sari Metsäkivi

Otalammen siirtolapuutarhaSiirtolapuutarhamökin jokaiselle palstalle tuodaan vesihuolto, siis vesijohto- ja viemäriverkko. Verkosto liitetään Vihdin kunnan verkostoon. Kunnallistekniikan yleissuunnitelma valmistuu tammikuun loppuun 2012 mennessä, samaan aikaan alueen yleissuunnitelman kanssa.

Viemärilinja suunnitellaan Härkälän koululta Laurintien varteen, johon siirtolapuutarhan viemäriverkko lii-tetään. Alueen asemakaava on toiveissa saada valmiiksi kevään 2012 aikana, jonka jälkeen voim-me aloittaa rakennussuunnitelmien laadinnan. Toteutusaikataulu var-mistunee rahoituspäätösten jälkeen. Lähde: Kari Harju, Helsingin kaupunki

Vihdin kunta on aloittanut Otalammen siirtolapuutarhan kaavoittamisen. Ra-kentamisen mahdollistavan kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma on saatu valmiiksi.

8 OtaTietoa

LiikenneturvallisuushankeVihdissä, Karkkilassa ja Nummi-Pusulassa on käynnistynyt hanke, jonka tavoitteena on edistää nykyistä turvallisempaa, terveellisempää ja ympäristöystävällisempää liikkumis-ta. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Vihdin, Karkkilan ja Nummi-Pusulan kuntien lisäksi suunnitelman tekemiseen osallistuvat mm. Liikenneturvan ja poliisin edustajat. Suunnittelutyöstä vastaa Sito Oy. Kysely suoritettiin kuntalaisille touko-kesäkuussa 2011.

Vastauksia tuli myös Otalammelta, ja turvallisuustyöryhmä on jo kartoitta-nut aluetta. Alueella on kohteita – osa ELY-keskuksen, osa kunnan ja ELY-keskuksen yhteishankkeita. Hanke on luonnosvaiheessa.Poimintoja suunnitelmista:- Korkeakalliontien – Oikopolun koh-dalla Vanhan Porintien alikulku on nostettu ELY-keskuksen hankkeiden ykköskoriin. - Kukkointien tulo Vanhalle Porintielle mahdollisesti siirretään alemmas, lisäksi pyörätie alikulusta Kukkointiel-le/Katinhännäntielle kuuluisi kaiketi hankkeeseen.- Pikaparannuksena Vanhan Po-rintien turvallisuuteen nopeusrajoi-tuksen laskeminen 60 km/h välillä Siippoo – Rantatie. - Nopeusrajoituksen laskeminen välillä Tuohikengäntie – Ollilantie 60 km/h.

- Kevyen liikenteen väylä välillä Kuk-kointie - Kirksillantie oli myös esillä, mutta aikataulu on epäselvä.- Otalammenraitin suojateiden koro-tus kuuluu kunnalle.Lähteet: ELY-keskuksen nettisivut, Hannu Luoto/Vihdin kunta

Vuoden 2012 budjettiin on suunnitel-tu liikenneturvallisuussuunnitelman toteuttamiseen 50 000€.

Otalammen uimarannan hyppytor-ni ja pukeutumissuojaVuoden 2012 budjettiin on suunniteltu 20 000€ Otalammen rannan pukeu-tumissuojan uusimiseen ja ylimmän hyppytornin purkamiseen. Purkami-sen syynä on EU-direktiivit.

Huom. Lehden painoon mennessä valtuusto ei vielä ollut hyväksynyt vuoden 2012 budjettia.

Karita Seuranen

9Sanni

Hyvä yritys kuitenkin

10 OtaTietoa

Bussivuorojen väheneminen on huo-lestuttanut ja raivostuttanut vihtiläisiä jo vuosia. Otalammen kohdalla voi puhua joukkoliikenteen alasajosta. Tilanne on myös täysin kunnan ym-päristöstrategian vastainen.

Päätettäväksi vuonna 2012Paikoillaan ei Vihdissä kuitenkaan poljeta, vaan joukkoliikenneasia on tulossa poliittiseen päätöksentekoon todennäköisesti alkuvuodesta 2012. Paljon on kartoitustyötä jo tehtykin.

Tammikuussa 2011 kunnanvaltuute-tuille järjestettiin joukkoliikennesemi-naari, jossa pohdittiin mm. HSL:ään liittymistä. Tällöin HSL:n edustaja kertoi, että liittyminen maksaisi yli 3 miljoonaa, eikä summalla saisi vielä yhtään uutta bussivuoroa. Seminaa-rin jälkeen todettiin, että muutkin vaihtoehdot on tutkittava, esimerkiksi markkinaehtoinen reittiliikenne, jota täydennetään lipputuella ja vuorojen lisäostoilla.

PATA-selvitysKunnanhallitus päätti helmikuussa 2011, että HSL:ään liittymistä käsi-tellään uudelleen, kun PATA-selvitys on valmis. PATA-selvitys on ELY-keskuksen johdolla tehtävä joukko-liikenteen palvelutasomäärittelytyö. Sen yksi tarkoitus on toimia pohjana mietittäessä joukkoliikenteen järjes-tämistapoja. PATA-työssä on lähdetty siitä, että kunta ei kuulu HSL:ään.

Selvitys sisälsi asukaskyselyn, ja Vihdissä se tuotti hyvin tulosta. Vih-distä saatiin enemmän vastauksia kuin muista kunnista, peräti 447. Vastauksissa tulee esiin myös Ota-lammen huonontuneet joukkoliiken-neyhteydet.

Asiaa mietitään laajastiPATA-selvitys valmistuu vuoden 2011 loppuun mennessä, ja HSL:ään liittyminen käsitellään sen jälkeen, todennäköisesti vuoden 2012 alussa. HSL-liittymisselvityksen lopullisessa raportissa Vihdin kunnan kustannuk-set olisivat 1,4 milj. Lisäksi liittymi-sestä maksettaisiin kertaluonteisesti peruspääomamaksu, joka Vihdin osalta olisi noin 250 000 €. Tällä summalla ei kuitenkaan saada Vihtiin yhtään uutta bussivuoroa. Liikkeellä on myös spekulaatioita, joiden mu-kaan HSL:n kustannukset nousisivat jatkossa huomattavasti.

Kuljetusasiantuntija Salla-Mari Rin-talan mielestä samassa yhteydessä, kun käsitellään HSL:ään liittymistä, olisi luonnollista miettiä asiaa laajasti: miten joukkoliikenne Vihdissä tullaan jatkossa järjestämään, millä eri tavoin kunta voi joukkoliikennettä tukea, ja paljonko siihen ollaan valmiita satsaa-maan resursseja.

Joukkoliikenneasioiden tilannekatsaus

11OtaTietoa

Lauantain bussivuorot katoamassaELY-keskus (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) suunnittelee jälleen bussivuorojen karsimista. Jos suunni-telma toteutuu, Otalammen kohdalla se tarkoittaa lauantaivuorojen loppu-mista kokonaan kesällä 2012.

Kunta tukee vuorojen säilyttämistäVihdin kunnan kuljetus- ja hankinta-asiantuntija Salla-Mari Rintalan mie-lestä ELY:n lopetuspäätökseen on vielä mahdollista vaikuttaa. – ELY on ilmoittanut olevansa aidosti kiinnos-tunut kuntien perusteluista säilyttää joitakin lopetettaviksi esitetyistä vuo-roista. Toisaalta ELY tuskin muuttaa linjaustaan siitä, mitkä kriteerit os-tovuorojen on jatkossa täytettävä, Rintala painottaa. – On siis muistet-tava ELY:n linjaukset ostoliikenteen kriteereistä ja pyrittävä löytämään perustelut niiden puitteissa, Rintala lisää.

ELY ostaa kriteereidensä mukaan ensisijaisesti kuntakeskusten välisiä, kuntarajat ylittäviä peruspalvelutason yhteyksiä. Näillä varmistetaan työmat-ka-, asiointi- ja toisen asteen opiskelu-yhteyksien toteutuminen arkipäivisin. Poikkeuksena tästä on liityntäliikenne, jota palvelevia vuoroja voidaan ostaa myös viikonloppuisin.

ELY-keskus pyysi asiasta kunnalta lausuntoa 30.9. mennessä. Rintalan lausunto Otalammen osalta on na-pakkaa tekstiä:

”Huomattavaa on, että lauantaivuo-rojen supistamiset koskettaisivat radikaalisti Otalammen aluetta, sillä kyseiset vuorot ovat ainoat jäljellä olevat lauantaivuorot Otalammen ja Helsingin välillä. Vihdin kunta on jo aikaisemmin useaan otteeseen esit-tänyt huolensa Otalammen alueen joukkoliikenteen alasajosta, eikä voi hyväksyä esitettyjä lakkautuksia, jotka ovat täysin ristiriidassa kun-nan pyrkimysten kanssa kehittää aluetta. Ostettavaksi esitetyt vuorot ovat elinehto Otalammelta Helsinkiin suuntautuvalle työmatkaliikenteelle. Vihdin kunta pitää siten erittäin tär-keänä, että ne säilyvät jatkossakin ostettavien vuorojen joukossa.”

Kyläyhdistykseltä kirjelmäOtalammen alueen kyläyhdistys yrittää vielä vaikuttaa asiaan, ja ELY-keskukselle lähetettiin kirjelmä. Siinä esitetään, että lauantaivuorojen tuke-mista jatketaan tai vaihtoehtoisesti alueen asukkaille järjestetään liityn-täyhteydet Helsingin ja Nummelan suuntiin. Kyläyhdistys perusti myös Facebookin Otalammen Bussivuorot -nimisen ryhmän, jossa keskustelu on käynyt vilkkaana.

Teksti: Sari Metsäkivi Lähteet: Selvitys kehyskuntien liittymises-tä Helsingin seudun HSL:eenVihdin kunnanvaltuutetuille järjestetty joukkoliikenneseminaari 11.1. 2011Sähköpostikeskustelu Vihdin kunnan kul-jetus- ja hankinta-asiantuntija Salla-Mari Rintalan kanssa 5.10. 2011

12

Leppoisaa musiikkia. Kallion ku-peessa, nurmella, hiekkakentällä, luokkahuoneissa – toimintaa ja tohi-naa, Härkälässä tunnelma kohillaan! Antiikkisahoja 13 metriä, vanhoja ajoneuvoja, partiolaisia, pelejä, va-lokuvia, kirjalöytöjä. Ennen kaikkea – tarinoita vanhoilta ajoilta ja mietteitä nykytilasta.

Kuria ja hyvää opetusta– Opettaja oli opettaja vapaa-aikana-kin. Jos hän tuli kylällä vastaan, niiata niksautettiin.– Iltasella lapset kokoontuivat opet-tajan luo kuuntelemaan radiosta lastentuntia, koska yksi Otalammen ensimmäisistä radioista oli Härkälän

opettajalla, muistelivat omia kouluai-kojaan Sirpa Ahola ja Pirjo Kourunen.– Niin, istuttiin ihan hiljaa.– Ja huomattiin kaikkea kiinnosta-vaa. Ilmassa oli jännitettä, kun kaikki kolme opettajaa – Onni Halla, Rauha Eira ja Saima Hakkarainen – asuivat samassa Härkälän pihapiirissä, mutta omissa huoneistoissaan. Siis kaksi vapaata neiti-ihmistä ja yksi vapaa mies. Tilanne rauhoittui vasta silloin, kun toinen naisopettajista meni naimi-siin. Eira, Hakkarainen ja Halla olivat Härkälässä yhtä aikaa opettajina 21 vuotta. Onni Halla oli koulun johtaja vuodet 1930–1960.– Kuri ja järjestys oli kyllä hyvää, Kourunen lisää.

Otalampi-päivänä Härkälässä ja arjen alkua

Kylänraitilta

13

– Tässä lavuaarissa opettaja pesi suun saippualla, jos puhui rumia, livauttaa kauempaa kolmas entinen oppilas.– Tukkapöllyä ja nurkkaan, jos myö-hästyi koulusta!– Toisaalta opetus oli oikein hyvää. Esimerkiksi prosenttilaskut iskostui-vat päähän jo alaluokilla – alennus-prosenttien laskeminen sujuu yhä, Ahola lisää.

Tilat viehättävät– Ihastuttavaa, että rakennusten ja pihapiirin vanha ilme on säilynyt ja että historialliset rakennukset ovat jälleen käytössä!Luokkahuoneet kiinnostivatkin niin vanhoja kuin uusiakin otalampelaisia, ja Härkälän opettaja Maire Pulkka sai esitellä remontoituja tiloja koko päivän. Pulkalle paikat ovat tuttuja jo entuudestaan, sillä hän on opettanut Härkälässä aiemminkin.– Yllättävän siistit tilat, vaikka ra-kennus on jo vanha! ilahtui uusi otalampelainen Heidi Kanner. – Toi-vottavasti tämmöinen pieni kyläkoulu on olemassa vielä viidenkin vuoden kuluttua, kun esikoisemme menee ensimmäiselle luokalle.– Avaraa! Vanha henki on säilynyt hyvin!– Ruokailutila näyttää toimivalta ja nykyaikaiselta!– Hieno homma, että koulu otettiin uudelleen käyttöön, sillä tämän takia me Otalammelle muutimme!

– Kerta kaikkiaan viehättävät tilat! Olisi suuri vahinko, jos tilat olisivat tyhjänpanttina, kiteytti tunnelman otalampelainen kulttuurivaikuttaja Pentti Kurunmäki.

Loistava temmellyskenttäKoulun alettua ja arjen asetuttua tun-nelmat ovat yhä hyvät. Tosin koulu-kuljetukset takkuilivat alussa pahasti, pihatyöt ovat yhä kesken, ja joihinkin opetusvälineisiin odotetaan täyden-nystä. Muuten menee mainiosti.– Pienessä yhteisössä olemme paljon tekemisissä toistemme kanssa, mikä näkyy oppilaiden kouluviihtyvyydes-sä, Maire Pulkka kertoo tyytyväisenä. – Ja pihalla on oppilaille mielekästä puuhaa. Välitunneille kirmataan luonnonhelmaan. Sisätilatkin ovat va-loisat. Remontti on onnistunut hyvin.Härkälässä on nyt 81 oppilasta: Neljä opetusryhmää 1.–4.-luokkalaisia ja pienryhmä. Lisäksi on 20 oppilaan iltapäiväkerho. Koulua käydään kolmessa rakennuksessa, jotka on nimetty uudelleen: Keltainen puukou-lu on Villa, punainen viipalerakennus Paviljonki ja liikuntasalirakennus on Ateljee.

Teksti: Sari MetsäkiviKuva: Sanna Ihatsu

Kylänraitilta

14

Käännän autoni Otalammentieltä omakotitalon pihaan. Täällä asuu kuvanveistäjä Seija Rustholkarhu miehensä Paulin kanssa. Seija on-kin jo ovella vastassa ja toivottaa tervetulleeksi. Istumme mukavasti olohuoneessa kaikki kolme. Ulkona syksyn lehdet lentävät vinhasti auringon säteiden lomassa. Sisällä on kodikasta ja lämmintä.

Olen tavannut taiteilijan eri-laisissa ta-pahtumis-sa esitte-lemässä j a m y y -m ä s s ä monipuo-l i s i a kä -dentöitään; pronssis ia kissaveistok-sia, valokuva-kortteja Vihdistä, tauluja ja pienen pienistä helmistä ommeltuja taidok-kaita koruja. Olen vieraillut myös useita kertoja hänen työhuoneellaan, joka sijaitsee kirkonkylässä.

Kiinnostus piirtämiseen heräsi jo lapsenaLapsuutensa Seija vietti Lahden Kärpäsen kaupunginosassa. Äiti oli ompelija ja isä puuseppä. Jo pikku

tyttönä Seija piirteli vähän joka paik-kaan. Hän teki myös lumesta ohikul-kijoiden huomion herättävän upean koiran. Tädin kautta tuli kiinnostus savitöihin, joita hän muovaili koto-naan. Nämä esineet Seija pakkasi siskonsa kanssa matkalaukkuun ja

he lähtivät Helsinkiin. Siellä tytöt menivät Essi

Renvallin (kuului-sa kuvanveis-

täjä Suomen taiteessa) luo ja näyttivät töitä hänel-le. Essi kan-

nusti pyr-kimään ta ide-

t e o l l i -seen i l takou-

luun. Ja Seija teki työtä käskettyä.

Taideopinnot alkoivat työn ohessa iltaisin

Seija pääsi aloittamaan tai-deopinnot. Hänellä oli jo ompelijan saumaaja-ammatti, jota hän teki päivät, illat kuluivat mieluisassa Tai-deteollisessa oppilaitoksessa kolme vuotta. Sen jälkeen opinnot jatkuivat Suomen Taideakatemian koulussa päiväopintoina neljän vuoden ajan. Opettajina olivat mm. kuvanveistäjät Eino Räsänen ja Lauri Leppänen. 1950-luvun opiskelijajoukko oli tiivis ja innostunut taiteesta, mukana olivat

Osaajia OtalammeltaKuvanveistäjä Seija Rustholkarhu

Osaajia Otalammelta

15

mm. Jussi Koivusalo, Pekka Kontio, Raimo Utriainen, Marjatta Weckström ja Laila Pullinen. Monesta tuli Seijalle elämänikäisiä ystäviä.

Teokset ja näyttelytTeosten aiheet ovat löytyneet elämän varrelta. Ateneumissa oleva ”Odot-tava äiti” on vuodelta 1959, sitten ovat veistokset lapsista eri elämän-tilanteissa, koirat; kiinanpalatsikoira ja susikoira (Lohjan aluesairaalan aulassa). Teos ”Kansantanssi” on Vihdin kunnantalolla.

Ehkä parhaiten tunnemme taiteilijan kissaveistoksistaan. Niistä mm. ”Kis-sanpäivät” oli Hvitträskissä, ”Muhkea kissa” löytyy Lohjan kaupungin talol-ta. Läheisimmäksi teokseksi taiteilija mainitsee Kivikissan, joka on hakat-tu punagraniitista. Se on kiertänyt pitkin maailmaa, mutta lepäilee nyt Vihdissä. Onpa joku veistos varas-tettukin sen kissamaisen viehkeyden takia. Mallina ovat olleet omat kissat. Teokset ovat kun päiväkirja eletystä elämästä, Seija Rustholkarhu toteaa.

Vuosien varrella taiteilijan teoksia on ollut lukemattomissa näyttelyissä vuodesta 1958 alkaen. Ansioluette-lossa mainitaan merkittävimmät, joita niitäkin on yli kuusikymmentä. Ansio-luettelo kokonaisuudessaan on luet-tavissa netissä. Näyttelyitä on ollut mm. Pariisissa, Bulgariassa ja Hollan-nissa. Yhtenä mieleen jääneistä tai-

teilija mainitsee Lappeenrannan tai-demuseon pyynnön oman näyttelyn järjestämiseksi. Siihen taiteilija halusi pyytää myös muita naistaiteilijoita, joista yksi oli Essi Renvall. Näyttely järjestettiin Lappeenrannassa v.1974. Kansainvälisissä mitalitaiteennäytte-lyissä töitä on ollut yhdeksän kertaa, joihin osallistujat valitsee Suomen mitalitaiteen Kilta.

Nykyisin töitä pyydetään eri näytte-lyihin. Tämän vuoden lokakuussa näyttelyt olivat Lohjalla ja Helsingissä. Taiteilijan tekemiä koruja on myynnis-sä Vihdissä Star Shop-myymälässä ja Nummelan Laatuverhoomossa. Laajemmin tuotantoa on tarjolla taiteilijan työhuoneella sopimuksen mukaan sekä Naistenmessuilla 10.-11.12. Pappilanpellon koululla ja Otalammen Kulttuurikahvilassa 19.1. 16.2. 15.3 ja 19.4. Helsingissä myyn-tipaikat ovat Suomen Kuvanveistäjien Galleria ja Galleria Duetto. Palkintoja vuosien varreltaSeija Rustholkarhun veistoksia on palkittu vuosien varrella. Jo opiskelu-aikanaan hänelle myönnettiin Aleksis Kivi-stipendin v.1957. V.1959 hän sai Suomen akatemian 3-vuotisnäyt-telypalkinnon. Myös v.1971 saatua Turun Tuomiokirkon krusifiksikilpai-lun kolmatta palkintoa taiteilija pitää yhtenä merkittävimmistä. Suomen Kuvanveistäjäliiton ja Suomen Kuuro-sokeiden järjestämästä ”Kuurosokei-

Osaajia Otalammelta

16

den Vuoden Veistos”-kilpailusta hän on saanut kunniamaininnan peräti neljä kertaa.

Kuvanveistäjä Seija Rustholkarhulle on myönnetty Valtion taiteilijaeläke v.1993. Kysyessäni jääkö taiteilija koskaan eläkkeelle, hän vastaa, että eipä taida. Nykyisin hän käy vähem-män työhuoneellaan kirkonkylässä, mutta tekee mm. helmikoruja koto-naan joka päivä ja osallistuu erilaisiin myyntitapahtumiin ja näyttelyihin.

Kysyn vielä, miten hän opastaisi nuorta joka haluaa tulla taiteilijaksi. Perusopin saa esim. kuvataidekou-lussa. Kannattaa kuitenkin säilyttää oma persoonallinen ote tekemiseen ja olla uskollinen omalle näkemyksel-leen. Jos haluaa paljon rahaa amma-tistaan, voi taiteilijaelämän unohtaa.

Osaajia Otalammelta

Siinä voi kyllä toteuttaa omaa näke-mystään ja siksi se on palkitsevaa, Seija Rustholkarhu vastaa hymyillen.Iltapäivä on jo pitkällä. Kiitän ja toivo-tan hyvää päivänjatkoa talon väelle. Lähden hymyillen ajelemaan kotia kohti. Miten taitavia ihmisiä Otalam-mella asuukaan!

Teksti: Riitta MorkoKuvat Seija Rusholkarhun työhuoneella

olevista töistä: Sanna Ihatsu

17

Herra NaksuPihapiirissämme on usean vuoden ajan vieraillut metso. Sen naksut-tavan äänen perusteella olemme nimenneet tuon herran Naksuksi.Kesän Naksu pysyi metsässä, ennä-timme jo pelätä pahinta; onko ilves napannut meidän koko naapuriston yhteisen ystävän.

Syyskuun puolivälissä kuului kuiten-kin tuttu naksutus kallion takaa ja kohta Naksu tuli tervehtimään meitä pihatöissä ahkeroivaa talon väkeä. Metsässä on ilmeisesti välillä aika yksinäistä, koska Naksu ilmestyy pihalle kun kuulee kolistelua tai hara-van rapinaa. Se levittelee pyrstöään, laahaa siipiään pitkin kalliota, juok-see pieniä pyrähdyksiä ja naksuttaa samalla. Olemme sopineet Naksun kanssa että me saamme olla pihalla rauhassa, sen aluetta on kallion pääl-lys ja takametsä. Tämä sopimus on pitänyt ja toivomme, että Naksu py-syy meidän lähellämme ja tuo silloin tällöin terveiset tästä uskomattoman hienosta luonnosta ympärillämme.

Teksti ja kuva Riitta Morko Nallerouva pentuineenHuhtikuisen illan hämärissä kuulin avoinaisesta ikkunastani melkoista rytinää, oksat raksahtelivat ras-kaiden tassujen alla. Emokarhu ja sen kookas poikanen poikkesivat metsäpolultaan pihaani. Pentu piti

Eläintarinoita

Eläinhavaintoja Otalammelta

“kärsävinkuvaa” ääntä, ilmeisesti halusi emonsa odottavan. Yläkerran ikkunasta puhuttelin karhuja, mihin emokarhu reagoikin pysähtymällä ja katselemalla äänen suuntaan, mutta kun ei saanut hajuyhteyttä ääneeni, niin sitten lähti yhdessä pentunsa kanssa löntystelemään poispäin.

Aamun sarastaessa lähdin tutkimaan, josko löytyisi karhun tassun jälkiä. Joitakin painaumia löytyikin. Otin va-lokuvankin, mutta poistin kuvan kun siitä ei juurikaan saanut selvää. Tämä karhuhavainto tekee kiitolliseksi tästä suuren luonnon läheisyydestä. Ylei-simpiä pihalleni poikkeavia eläimiä ovat vähemmän pelottavat peurat, ketut, mäyrä ja supikoirat sekä useat lintulajit.

Birgitta Pollari

18

Iso musta ja pieni vaalea opiskelevat samalla luokalla. Ikäero on suuri, oppimyskyvyt ja -halut erilaiset. Molemmat edistyvät hyvin, saavat paljon kannustusta ja kehuja ja ennen kaikkea oppivat innokkaasti. Missä sijaitsee moinen koulu? Ojakkalassa, tarkemmin Koirakoulu Sudenpennun harjoittelukentällä.

Ollaan agilityn alkeiskurssilla. Kurssil-la on neljä koirakkoa (koira + ohjaaja) sekä koutsi (kouluttaja) Piia Sillanpää. Viestissään kurssilaisille Piia kertoo monien jännittävän, kuinka oma mop-pe käyttäytyy. Yleensä ensimmäiset tunnit ovat hieman vauhdikkaampia, mutta pian koirat huomaavat, että oh-jaajan kanssa on mukavampaa kuin toisten koirien kanssa. Lähtökohtana on auttaa treenikaveria, jos hänellä on hallintaongelmia koiransa kanssa, eikä taivastella tai arvostella.

Paljon hännänheilutustaMopet harjoittelevat esimerkiksi esteen yli hyppimistä, esteen takaa kiertämistä, putken läpi menemistä, paikoillaan pysymistä. Joku innos-tuu liikaa, toinen kyllästyy toistoihin. Kannustuksena käytetään yleensä herkkuja, joillekin pallo on motivoi-vampi. Murinoita ei kuulu, hännän heilutusta näkyy paljon. Kylmä sää tai sade ei tahtia haittaa. Ohjaajalle kärsivällisyys ja huumorintaju ovat toivottavia ominaisuuksia.

Agility – koirien ketteryyslaji

Eläintarinoita

Mutta joskus ei vain suju. Kenttä ja muut koirat tuoksuvat koirasta ylet-tömän houkuttelevilta, eikä koiraa kiinnosta Piian tai oman ohjaajan vaa-timukset. Silloin on parasta ottaa pe-liin makoisimmat, parhaiten tuoksuvat herkut. Jos tuskastuu, koirakaan ei parastaan yritä. Ääneen iloisuutta ja eikun menoksi! Ja niin koiran häntä huiskii taas ja harmi haihtuu.

Agility on koirien esteratakilpailu. Lajin nimi tulee englannin kielisestä sanasta agility, joka on suomeksi ket-teryys. Parhaimmillaan laji on koiran ja ihmisen täydellistä yhteistyötä. Agilityä voi harrastaa kaiken rotuisten koirien kanssa. Sen voi aloittaa, kun koira on saavuttanut aikuiskokonsa. Kilpailevan koiran täytyy olla vähin-tään 18 kuukauden ikäinen. Koirat jaetaan säkäkorkeuden perusteella kolmeen luokkaan: 1. Mini - säkä-korkeus alle 35 cm. 2. Mini/medi - säkäkorkeus 35 - 42,99cm. 3.Maksi - säkäkorkeus 43 cm tai yli.

19

Tykkään, haukkuu NuppuKysytään Nupulta ( tiibetinterrieri 4 v ):– Tykkäsitkö? – KYLLÄ! Sain paljon herkkuja ja emännän koko huomion. Toistot oli tylsiä, hypyt superkivoja, mustasta putkesta en tykännyt, jos sen toisesta päästä ei näkynyt valoa.– Saitko uusia kavereita? – Kentällä ei kaveerata, siellä har-

Eläintarinoita

joitellaan. Tosin yhtä söpöä poika-koiraa olisi kiva tavata harjoitusten ulkopuolella.– Aiotko jatkaa kilpailu-uraan asti?– Enpä usko. Kilpailuissa ei saa kuu-lemma palkita herkuilla, enkä tiedä osaisiko emäntä tarpeeksi motivoida, kun en tykkää niistä toistoista.

Marja-Liisa Mäkinen

Kotipihaharjoittelua itse tehdyillä välineillä. Kepeistä, laudoista, pahvista, ämpäreistä ja haravista saa monenlaisia hyppyesteitä. Aukeaman kuvat: Kivi Virolainen

20

Isoisäni isä Juho oli jokakeväisessä viinanpoltossa Joroisissa Huutokos-ken Tervaruukinsalolla. Korpikuusen kyynelillä olisi taas kysyntää kun keväiset uitot kohta alkaisivat. Viinan tiputtaminen oli tuolloin sal-littua mutta siitä piti tehdä ilmoitus kuvernöörivirastolle ja siitä olisi pitä-nyt maksaa verot silloiselle Venäjän valtiolle. Kiertelevällä kyläsuutarilla ei ollut varaa moisiin veroihin ja periaat-teessakin viinanpoltto oli tarkoitettu talollisille eikä köyhälle käsityöläisille. Näiden syiden vuoksi Taata oli lei-riytynyt pannuineen syvälle salolle. Siellä sai olla myös rauhassa kylän juopoilta jotka olivat aina viinaa kärt-tämässä.

Oli aamuyö. Juho oli torkahtanut pannunsa viereen ja yhtäkkiä heräsi tunteeseen että häntä katseltiin. Äijän kaikki karvat ponnahtivat kauhusta pystyyn kun kolmen metrin päässä is-tui valtava karhu ja joka katseli häntä ja alkoi valittaen ynistä. Kauhistunut Juho kirosi mielessään että oli jättänyt suustaladattavan tussarinsa kotiin ja kirveskin oli ties missä, hätäisesti hän haroi puukon vyöltään ja ajatteli että nyt alkoi tosi paini.

Karhu ei kuitenkaan näyttänyt hyök-käyksen merkkejä, vaikka näki että Juho oli hereillä ja adrenaalit pin-nassa, vaan se lähti metsään päin ja palasi heti takaisin aivan kuin koira

joka haluaa isäntänsä mukaan. Kun karhu oli toistanut kolmannen kerran rituaalinsa, Juho ymmärsi että karhu haluaa näyttää jotakin. Ukko keräsi rohkeutensa ja nousi ylös, hamusi sentään kirveen käteensä ja lähti karhun mukana metsään. Aamu alkoi jo sarastaa ja metsässä jotenkin näki eteensä. Vajaan puolen kilometrin päässä karhu pysähtyi jyrkänteen reunalle ja alkoi taas hermostunees-ti ja valittaen kiertää kehää. Juho kurkisti varovasti jyrkänteen reunan yli ja näki kahden karhunpennun seisovan kalliotasanteella 5 metriä alapuolellaan. Ne olivat pudonneet sinne telmiessään eivätkä päässet omin avuin ylös eikä karhuemokaan voinut niitä auttaa vaikka ympärillä olevista myllätyistä sammalista näki että yritetty oli.

Taata ymmärsi karhun toiveet ja kaa-toi kirveellään sopivan mittaisen ok-saisen männyn rangan ja asetteli sen tikapuiksi jyrkänteen reunalle. Toinen pennuista oivalsi heti mitä pitää tehdä ja kipusi ketterästi rankaa pitkin ylös emon nuoltavaksi. Toinen pennuista empi ja pelkäsi ilmeisesti Taataa.

Kun toinen pentu ei noussut ylös karhu alkoi taas valittaa. Juhon ei auttanut muu kuin lähteä hakemaan pentua. Varmistettuaan toisella ran-galla jyrkänteestä ylöspääsyn hän laskeutui alas tasanteelle, hän hamu-si vastaan pyristelevän pennun syliin-

Viinankeittäjä karhunpentujen baby-setterinä

Eläintarinoita

21

sä ja nosti sen puun oksille jolloin se kyllä osasi kiivetä kiireesti ylös. Takki ja paita repesivät, reippaasti hanttiin panneen pennun terävistä kynsistä ja taisi nahkaankin tulla naarmuja, mutta hengissä hänkin kiipesi takaisin tasanteelta ylös. Karhuja ei näkynyt enää missään ja hän hiippaili se-kavin tuntein takaisin sammuneelle pannulleen.

Siinä tulta viinapannun alle viritelles-sään hän vasta oikein ymmärsi mitä oli tapahtunut. Vaikka kyläsuutarilta

Eläintarinoita

toivottiin taloissa tarinoita, hän tajusi ettei tätä tarinaa ei usko kukaan vaan se menee mahdottoman valehtelun piikkiin.

Tarinan uskottavuutta ei yhtään pa-rantanut se, että seuravana aamuna herätessään hän löysi pannunsa vierestä hirvenvasan jolta oli vain sisälmykset syöty.

Pentti PulkkinenSukutarinan kertoja

22 Eläintarinoita

Lepakoita, lepakoita!

Otalammella on tehty kesän mittaan Vihdin kunnan tilaamana lepakkosel-vitys, joka liittyy Otalammen keskustan asemakaavamuutokseen – jo ennen luonnosta pitää tarvittavat selvitykset olla tehtynä.

Harva meistä kenties tietää, että usein ennakkoluuloihin ja myytteihin liitetyt lepakot on mainittu samassa Euroopan luontodirektiivissä kuin liito-oravatkin. Myös lepakoista ja niiden esiintymisestä pitää tehdä riittäviä luontoselvityksiä. Kaikki lepakot ovat Suomessa rauhoitettuja ja lisäänty-mis- ja levähtämispaikat suojattuja. Vuonna 1999 Suomen allekirjoittama Euroopan lepakoiden suojelusopimus suosittaa suojelemaan myös lepakoi-den saalistusalueita.

Maailman noin 5000 nisäkäslajista le-pakoita on yli 1200. Lepakot ovat ainoi-ta lentäviä nisäkkäitä ja lentävät jopa useita kilometrejä yössä. Suomesta on tavattu 13 lepakkolajia, joista ylei-simmät ovat pohjalepakko, vesisiippa, viiksisiippa ja lajiparinsa isoviiksisiippa sekä korvayökkö. Lepakot syövät hui-keita määriä yöllä lentäviä hyönteisiä. Yksi peukalon kokoinen lepakko, keskimäärin alle 10-grammainen otus, voi yön aikana syödä 2000 hyönteistä. Jos talossa asustaa siis 50 lepakkoa, kuukauden aikana ne syövät yhteensä kolme miljoonaa hyttystä!

Lepakkonaaras synnyttää juhannuk-sen aikaan yhden poikasen. Pieni, kar-

vaton, sokea, avuton rääpäle kasvaa äidinmaidolla ollen jo kuukaudessa lentokykyinen. Loppukesän poikaset ovat melkein täysikasvuisia, mutta lennoltaan vielä huteria, eksyen mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Lepakko-yhdyskunnat muodostuvat kesäkuun alkupuolella ja hajaantuvat elokuun alkupuolella. Syksyllä lepakot syövät itsensä pulleiksi ja pakkasöiden jäl-keen, hyönteisten kadottua, vaipuvat horrokseen, jossa kehon lämpötila laskee ympäröivän lämpötilan tasolle. Ideaali horrospaikka on tila, joka säilyy tasaisen viileänä läpi talven, kuten syvä kalliohalkeama tai perunakellari.

Lepakkoselvitys kestää koko kesän. Lepakot ovat erittäin liikkuvia eläimiä. Ne lentävät ja liikkuvat vuodenajan mukaan ja esiintyvät kesän eri ajan-kohtina eri paikoissa, seuraten ruo-kaansa, yöllä lentäviä hyönteisiä. Ne huutavat jatkuvasti lentäessään, käyt-täen ääntään kaikuluotaimena, kar-toittaen näin ympäristöään. Lepakon ääni on kuitenkin usein niin korkea, ettei ihmiskorva pysty erottamaan sitä. Lepakkoselvityksessä tärkeänä apu-välineenä onkin lepakkodetektori, joka muuttaa lepakon äänen ihmiskorvan taajuuksille. Tämä ääni on usein ainoa

Kuva

: Ras

mus

Kar

lsso

n

23Eläintarinoita

keino, jolla pystytään havaitsemaan le-pakoita, jopa määrittämään lepakkolaji ja mitä lepakko kulloinkin tekee.

Lepakkoselvityksessä tehdään kesä-kuusta elokuuhun vähintään kolme kierrosta, joista saadaan tuloksia lepakkoesiintymistä. Lepakkotutkija Nina Hagner-Wahlsten käveli Otalam-men ympäristön aluetta läpi ja meloi Otalammen ranta-alueilla. Tutkija myös jakoi heinäkuussa tiedotteita, joissa kertoi liikkumisestaan alueella ja kysyi vihjeitä lepakoiden piilopaikoista. Hän ei saanut yhtään vastausta, mutta se ei tarkoita, etteikö lepakoilla lisään-tymis- ja levähdyspaikkoja alueella olisi. Piilopaikkoja saatetaan ilmoittaa varauksella tai sitten niitä ei tiedetä, sillä lepakot ovat todella hiljaisia - ih-miskorvalle.

Alueeltamme tavattiin vesisiippaa, pohjanlepakkoa ja viiksi-isoviiksisiip-pa-lajiparia. Vesisiippaa esiintyi Ota-lammen alueella niin paljon, että to-dennäköisesti lammen läheisyydessä on niiden piilopaikka. Se on usein jossain kolossa, kuten puunkolossa, linnunpöntössä tai jopa rakennuksen vintillä.

Vesisiippa saalistaa aivan veden-pinnan yläpuolella. Pohjanlepakoita esiintyi erityisesti rakennetuilla alueilla, kesäkuussa enemmän, myöhemmin vähemmän. Se viihtyy rakennusten lähellä lentäen säännöllistä, ympyrän-muotoista reittiä noin kahdeksan met-

rin korkeudella pihojen yläpuolella. Kaiken kaikkiaan Otalammen lepak-koselvitys tuloksineen oli erittäin ta-vanomainen. Sen perusteella voidaan antaa lajikohtaisia suosituksia esi-merkiksi asuinalueiden, rakennusten ja teiden, virkistys- ja viheralueiden sijoittelusta tai alueiden valaisusta niin, että tehtäisiin mahdollisimman vähän tuhoa lepakoille.

Lepakkotutkija Nina Hagner-Wahlsten on taustaltaan biologi. Hän on ollut tekemisissä lepakoiden kanssa jo opiskeluaikanaan 1980-luvulla, jol-loin Helsingin yliopistolla järjestettiin Suomen ensimmäinen lepakkokurssi. Häntä kiehtoi Suomessa vain vähän tutkittu eläin. Nykyisin häntä työllistä-vät lepakkokartoitusten teko, lepakko-koulutukset ja -retket. Hänestä lepak-kokartoitukset ovat mielenkiintoisia ja öiseen kävelyyn metsässä tottuu hyvin. Lepakot ovat kuulemma jopa söpöjä läheltä nähtynä!

Kiinnostuitko lepakoista? Lisä tie-toa löytyy muun muassa Ym pä-ris töministeriön sivuilta osoittees-ta http://www.ymparisto.fi/default.asp?comtentid=83088&lan=fi Le-pakkotutkija Nina Hagner-Wahlstenin yrityksen kotisivut http://bathouse.fi/ Suomen lepakkotieteellisen yhdis-tyksen kotisivut http://www.lepakko.fi/ Vihdin Luonnon uusimmista lepakko-retkistä raportti http://www.vihdinluon-to.fi/node/71

Sari Olin

24

Jatkosodan aikaisista sotavankilei-reistä Suomessa kertova dokumentti ”Jäämarssi – Suomen matkaopas 1941-42” sai ensi-iltansa syyskuussa 2011.

Aloitin elokuvan suunnittelun noin neljä vuotta sitten perehtymällä aiheesta kirjoitettuihin tutkimuksiin sekä säilyneisiin arkistomateriaalei-hin, ensisijaisesti tietenkin elokuviin ja valokuviin.

Sodan aikana ja varsinkin loppuvai-heessa sotavankileirien asiakirjoja tuhottiin järjestelmällisesti. Kansalli-sen audiovisuaalisen arkiston (ent. elokuva-arkisto) ja Puolustusvoimien kuvakeskuksen kätköistä löytyi kui-tenkin materiaalia, jota aikaisemmin ei ollut esitetty.

Ne johdattivat minut mm. UPM:n keskusarkiston ja Lohjan Kalkkiteh-taan kokoelmien ääreen. Lisäksi sain muutaman yksityishenkilön arvokkaat kuvakokoelmat elokuvan käyttöön. Materiaali oli todellakin kiven alla ja melko sattumanvaraisesti valikoitui-vat elokuvan keskeiset sotavankileirit. Leirien kautta alkoi hahmottua myös niiden taustalla ja toiminnassa muka-na olleiden henkilöiden tarinat, joita elokuvassa seurataan.

Vihtiläiset ja otalampelaiset liittynevät tietysti Sotavankileiri nro. 7:een, joka heinäkuun alussa 1941 perustettiin Karkkilaan, mutta jonka pääleiri siir-rettiin jo elokuun lopussa Mustioon. Alaleirejä ja työpisteitä oli kymmeniä Etelä-Suomessa. Myös Vihdissä.

OtaSanomien aikaisemmassa nu-merossa haeskelin ihmisiä, joilla olisi muistoja tai tietoja paikallisista leireistä. En saa-nut yhtäkään yhteydenottoa. Tiedustelin asiaa myös mm. Vihdin museosta. Sieltä mi-nulle kerrottiin samat tiedot mitä Eino Ketolan Vihdin historiassa mainitaan: Joki-kunnan Härtsilässä oli van-kileiri – tai työpiste, kuten sitä kutsuttiin.

Kansallisarkiston koko-elmissa, Sv.leiri no. 7:n kansioissa, on vankiluette-

Sotavankileirejä Vihdissä

Historian jäljillä

25

loita myös vihtiläisillä paikkakunnilla: Nummela. Ojakkala. Vihti. Irjala. Otalampi.

Useimmat näistä olivat työpisteitä. Työpiste kuulostaa jotenkin inhimil-liseltä, mutta käytännössä ne olivat yhtä lailla vankileirejä. Vankien vaihtu-vuus oli suurempaa ja olot olivat usein varsinaisia leirejä väliaikaisemmat. Siksi näistä on jäänyt myös vähem-män aikalaiskertomuksia. Varsinkin sodan alkupuolella sotavangit olivat keskeistä työvoimaa Suomessa, kun puoli miljoonaa miestä oli aseissa.

Yleisimmin sotavankeja käytettiin metsä-, tie- ja turvesuotöissä. Lohjan Kalkkitehtaan johtaja Petter Fors-ström osti turvesuon Ojakkalasta, nykyisen Katinhännän turvesuoalu-een. Töiden aloituspäivää en saanut selville, koska sotapäiväkirjoja on säilynyt puutteellisesti. Kesällä 1943 töissä oli 60 vankia.

Eniten Vihdissä oli sotavankeja vas-ta vv. 1943-44, jolloin olot olivat jo selvästi parantuneet. Monet vangit pääsivät töihin maatiloille tai karta-noihin, kuten ratsumestari Manner-heimin isännöimään Niemenkylään Vesikansassa.

Otalammella oli Sv.leiri no. 7:n ala-leiri. Siitä löytyneet tiedot ovat hyvin puutteelliset. Tilaaja Lohja-Kotka Oy (viittaa metsätöihin). Sotavankien

siirtoja leiristä toiseen. Lääkärin ja tarkastajan käyntejä. Rangaistus-kirjan merkintöjä. 2.7.43 – 23.5.44 enimmillään 79 vankia. Toisaalta löy-tyy merkintä Otalammen 279 vangista lokakuulta 1943. Viittaus tietöihin Vanhalla Porintiellä. Pyyslampi.

Nyt kun elokuva on valmis ja ih-miset eri puolelta Suomea ovat uskaltautuneet kertomaan omia (tai vanhempiensa ja isovanhempiensa) kokemuksia sotavankileireistä, eh-käpä tarinoita saadaan myös tänne OtaSanomiin. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä Otalammella tapahtui 70 vuotta sitten.

Teksti ja kuvat Ville SuhonenKuvat Sotavankileiri no. 7

sotapäiväkirjasta.

Elokuvan kotisivut www.jaamarssi.fi

Historian jäljillä

26 Osaajia Otalammelta

Drag Queen Sheila

”Päivää, oletko sinä Antti?” on pakko kysyä, kun näen Antti Taipaleen ilman esiintymisasuja ja meikkejä. Niin suuri ero on Sheilalla ja Antilla. Sheilaan ja muihin hahmoihin sain tutustua Otalampi-päivien iltamissa. Sheila on vetävännäköinen, muodokas ja naisellisesti pukeutuva nelikymppi-nen nainen korkokengissä. Sheila on Antin taiteilijanimi ja yksi hahmoista. Antti Taipale taas on alle kolmikymp-pinen tavallisen oloinen nuorimies, joka puhuu itäsuomalaisittain mur-taen. Antti on asunut nyt pari vuotta puolisonsa ja kolmen kissan kanssa Otalammella.

Ammatiltaan Antti on kokki. Kokin, hovimes-

tarin ja tarjoili-jan töitä hän te-kee, kun Shei-lalla on vähem-

män keikkoja. Sesonkiaikoina, kuten pikku-joulukautena,

k o k i n h o m m a t jäävät syrjään,

kun Sheila tekee parhaimmillaan jopa 3 keikkaa illassa. Sheila keikkailee sekä yksin että Les Femmes-kokoon-panolla ystävänsä Kalkkunan ja tans-sijoiden kanssa.

Kulissien ta-kana” I h a n a t o i L a d y G a g a ! ” , ” o n k s t o i m i e s v a i n a i n e n ? ” , supisee yleisö Otalampi-päivi-en iltamissa. Uusia hah-moja, joita tulee kuin liukuhih-n a l t a , o d o t e -taan henkeä p i d ä t t ä e n . Helpolta näyttävän esityksen takana on kuitenkin vuosien työ. Kun idea hahmosta tulee, alkaa parin kuukau-den kehittely: On valittava musiikki, pitää harjoitella huulten liikkeet, har-joitella maneerit sekä suunnitella ja toteuttaa asu.

Ennen esitystä valmisteluihin kuluu nelisen tuntia, kun pitää tehdä huo-lellinen meikki ja pakata esiintymis-vaatteet. Kulissien takana tapahtuva vaatteiden vaihto on oma shownsa. Vaatteiden vaihtoon kappaleiden välillä on aikaa vain 5-10 sekuntia, koska yhtään pidempi aika tuntuisi yleisöstä iäisyydeltä.

Asuilla, joita Antilla on ainakin 15 tankometriä, luodaan illuusio, jolla miehen vartalosta saadaan naisen

27Osaajia Otalammelta

esiinnyin ensimmäistä kertaa mekko päällä”, Antti muistelee sitä kun hän viimein itse osallistui kisoihin ja sijoit-tui heti toiseksi perintöprinsessaksi. Sen jälkeen hän menestyi vielä muu-tamassa muussa kilpailussa ja sitten keikkoja alkoikin tulla.

Uusia ideoita Antille tulvii jatkuvasti. Nyt työn alla ovat Kiinteistövälittäjä-Kaisa ja juontaja Vappu Pimiä- pu-heroolien kehittely. Hän tekee myös näytelmäkäsikirjoituksia ja säveltää. Mielenkiintoiselta kuulostaa myös idea erilaisten ja –ikäisten naistyyp-pien parodioinnista. Sen esityksen minä ainakin haluan nähdä!

Kuvat ja teksti: Sanna Ihatsu

Lisätietoja: www.lesfemmes.fiSheilan voi myös nähdä Sokos Hotelli Hämeenlinnan Vaakunassa, jossa on show-illallisia 18.-19.11., 25.11., 2.-3.12. ja 9.-10.12.

vartalo: Jalat pidennetään korkokengillä, selkä lyhen-

netään nostamalla vyötä-rö ylemmäs ja säärien pituutta jatketaan lan-teille. Vyötärö kuro-t a a n kapeammaksi

ko rse -tilla ja sääret

m u o t o i l -l a a n sukkahou-

suilla. Suurimman osan vaatteista ovat Antti ja hä-nen puol isonsa

itse ommelleet, vain hienoim-mat juhlapuvut

teetetään ompelijalla.

Taiteilijaluonne”Onks toi tosiaan Otalammelta?” Esitys lyö kaikki odotukset ja yleisö on haltioissaan. Yleisön reaktiot ovat tärkeitä Antille. Esiintyessään hän re-kisteröi yleisön palautteen ja kehittää esitystään niiden mukaan. Se myös antaa voimaa siihen, että hommaa jaksaa tehdä.

Antti on lapsesta saakka ollut kova esiintymään: Hän on laulanut, soit-tanut pianoa ja näytellyt. Idea Drag Queeninä esiintymisestä tuli, kun hän parina vuonna näki Miss Drag Queen-kisat ja totesi, että hän osaisi tehdä monet asiat paremmin. ”Vuonna 2006

28

Nuorisoseuratoiminnan arvot ovat osallisuus, yhteisöllisyys ja yhden-vertaisuus (Nuorisoseurakokous 2009). Toiminta-ajatuksena on, että nuorisoseurassa lapsella ja nuorella on eri-ikäisten muodostamassa yhtei-sössä mahdollisuus kasvaa erilaisten harrastusten ja yhdessä tekemisen avulla hyväksi ihmiseksi ja kunnon kansalaiseksi.

Suomen Nuorisoseurat on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton val-takunnallinen kulttuuri- ja nuorisojär-jestö. Nuorisoseuroja on noin 850 ja niissä jäseniä yli 80 000. Nuoriso-seurantaloja on noin 600 ja ne ovat monipuolisia toimintakeskuksia omilla paikkakunnillaan. Ruskelan Riento ja Ruskopirtti ovat lähestymässä keski-ikää 130 -vuotiaassa järjestössä.Kun itse synnyin ja vartuin nuo-risoseuralaiseksi, niin tanhuttiin, opiskeltiin opintokerhoissa, tehtiin joskus jopa ulkomaanmatkoja ystä-väseuroihin, myytiin keltaista jaffaa ja höyrytettyjä nakkeja seurantalon iltamissa, Hurriganesien konserteis-sa ja näytelmäilloissa tai hiihdettiin kilpaa maakunnan nuorisoseurojen välisissä kilpailuissa. Kiertopalkintoja on Pirtillä nähtävissä.

NytNykyään Pirtillä zumbataan, vau-vajumpataan, skeittaillaan ja BMX-pyöräillään, tehdään koruja vaijeri-tekniikalla, kerätään apua vaikkapa Intia-hankkeelle, jne. - ja moni te-

keminen on edelleenkin kiinni siitä, mistä löydettäisiin vastuullinen, kiinnostunut ja innostunut vetäjä! Talon käyttökelpoisena pitämiseen tarvitaan talkoolaisia niin sisä- kuin ulkotöihinkin, vaikka satunnaisilta vuokraajilta saadaankin korvaus talon käytöstä.

KohtaRuskopirtillä on ”se toinen” Vihdissä oleva skeittiparkki. Toivoisin, että par-kin käyttäjät ymmärtäisivät, että se on talkoilla eli eri tekijöiden ja osaajien pyyteettömällä = ei palkallisella työllä, eräiden rakennustarvikelahjoittajien ja muiden henkilöiden asiantunte-muksen mukaan kaikkien yleiseen ja yhtäläiseen käyttöön tehty harras-tuspaikka. Jotta paikkaa ei tarvitse purkaa, olisi suotavaa, että käyttäjät opettelisivat edes roskiksen käytön... Monet harrastusmuodot ovat valikoi-tuneet erityisseurojen alaisuuteen. Haittaisiko, jos voisi vain olla yhdes-sä, nuorisona ja/tai vaikkapa vähän varttuneempana, omassa naapurus-tossaan ja ystäväpiirissään ja tehdä jotakin mukavaa – tai olla tekemättä mitään?

Nuorisoseuralaisuus ainaKasvoin kylässämme, läksin maail-malle. Sain hyviä jyviä evääksi mat-kalleni, kun olin lapsi ja nuori. Palasin. Toivottavasti voin idättää ja kylvää hyvää ja – tehdä vielä parempaa...

Kaija Kemppi

Nuorisoseuralaisuus tänään

Riennon kuulumisia

29Sanni

Ylös ja ulos!

30

Mercy Home -orpodin hyväntekeväisyyshanke etenee

Hyväntekeväisyyttä

Ihmisten hyvä tahto ja halu auttaa, muutti intialaisen orpokodin kohtalon. Mercy Home for Abondoned babies- orpokoti pystyy nyt lukuisten lahjoi-tusten avulla antamaan paremmat lähtökohdat vauvoille, jotka aloittavat elämänsä orpokodista. Otalampi on ollut osana tätä innoittavaa tarinaa, joka muuttaa useiden intialaisten lasten elämän paremmaksi.

Otalampelaiset kotiäidit aloittivat orpokodin tukemisen 2010 ompe-lemalla orpokotiin pieniä lakanoita, tyynyliinoja ja ruokalappuja. Useat hy-väntahtoiset lahjoittivat hyväkuntoisia kankaita ja lakanoita, sekä käytettyjä vauvanvaatteita.

Orpokodin väki on jo aiemminkin saanut runsaasti tukea suomalaisilta ja orpokodin muutos alkoi lähes ko-konaan suomalaisin voimin vuonna 2008. Suomessa tehty hylättyjen vauvojen orpokodin tukiyhdistyksen keräys tuotti yli 6000 euroa, jolla orpo-kotiin saatiin hankittua muun muassa keskoskaappi. Tämän jälkeen ei or-pokodissa ole kuollut yhtään vauvaa.

Suurin apu orpokodille ovat kuitenkin pienet paketit ja rahalahjoitukset joita saapuu orpokotiin tasaisesti. Niiden avulla mahdollistetaan hyvä hoito- ja hygieniataso orpokodissa. Suomen kestovaippayhdistys hoitaa lähes kokonaan vauvojen vaippatarpeet ja pienet intialaiset vauvat saavat

nauttia suomalaisten äitien käsityö-taidonnäytteistä.

Otalampelaiset äidit saivat oman ke-räysluvan syksyllä 2010. Uskomatta-man moni on avannut sydämensä ja kukkaronsa näiden pienten ihmisten hyväksi. Otalammen S-market antoi ystävällisesti luvan kerätä kaupan edessä rahaa orpokodin hyväksi joulun alla 2010. Moni otalampe-lainen pysähtyi keräykseen hyytä-vässä lähes 30 asteen pakkasessa. Otalampelaisten lämpö ja hyvyys oli uskomatonta joulun alla. Vaikka moni suomalainenkin kaipaa apua, niin silti ihmiset kokivat tärkeäksi auttaa myös näitä vauvoja, vaikka he ovat niin pitkän matkan takana.

Keräys on tuottanut vuodessa jo 1700 euroa. Mercy Homen lahjoituksia valvoja Relief Project Indian edus-tajat Jesse ja Susanna poikkesivat Suomeen elokuussa 2011. Orpokotiin lähti tuolloin 1500 euroa lahjoituk-sena. Summa haluttiin käytettävän orpokodin vessojen uusimiseen ja orpokodin pysyvien lasten koulun tukemiseen. Orpokodin lapset ovat tähän asti käyttäneet ainoastaan pot-tia, mutta tämän lahjoituksen avulla heillä on nyt myös vessat.

Orpokoti on tehnyt päätöksen olla lähettämättä laitoksiin isompia lapsia, jotka eivät kelpaa adoptoitavaksi. Lapsilla voi olla vamma tai rajoite,

31Hyväntekeväisyyttä

jonka takia intialaiset eivät heitä halua adoptoida. Kansainvälistä adoptiolu-paa orpokodilla ei ole. Näitä pysyviä lapsia varten on haluttu luoda koulu, jotta heille turvataan parempi tulevai-suus. Valtion kouluihin vammaiset ja vammautuneet eivät pääse. Kouluun pääsee osallistumaan myös alueen muut vammaiset lapset, jotka asuvat perheissä.

Otalampelaisten äitien alkuperäinen toive oli saada lapsille sängyt. Orpo-koti sai sen verran lahjoituksia, että ne oli saatu hankittua jo viime talvena. Orpokodin olot paranevat koko ajan, mutta myös kulutus on suuri. Isoin

kustannus ovat jatkuvat tarpeet, ku-ten lakanat, vaatteet, tuttipullot, lelut jne. Näihin kyseisiin tarpeisiin meillä on vielä vuosi aikaa kerätä kerä-ysluvan voimin. Lupa on voimassa kerrallaan kaksi vuotta.

Jos Sinulla heräsi halua auttaa, voit tukea keräystä lahjoittamalla haluamasi summan keräystilille: 400600-178935. Tili on virallinen ke-räystili ja keräystä valvoo Poliisi. Iso kiitos jo lahjoittaneille. Myös pienellä summalla on suuri merkitys, kun niin moni on jo lahjoittanut!

Kati Jukarainen

Lipaskeräys S-marketilla. Kuva Sanna Ihatsu.

32

Otalampi-päivien mäkiautokisan tulokset

1. Emma Bifeldt 8v.2. Santeri Thynell 10v.3. Daniel Antonov4. Okko Winqvist 9v.5. Ida Kölhi 7v.6. Robert Örn ja Miska Lehtinen 7v. ja 7v.7. Otto Seuranen 11v.8. Elias Itkonen ja Daniel Palomäki 11v. ja 12v.9. Kalle Juhakorpi 9v.10. Pekka Parikka 9v.11. Aleksi Itkonen 8v.12. Ville Pitkänen 7v.13. Venni Pitkänen 9v.14. Kaarlo Kauriinvaha 10v.15. Saku Koivuniemi 5v.