Akavalainen 2/2013

Syntipukit ryhmätöiden riesana

Vauhtisokeana eläkkeelle?

Akavan opiskelijat toisivat ay-liikkeen nykyaikaan

Akavalainen2 | 2013

�

4 Saako nuori oikeutta, ikääntynyt kohtuutta?

6 Akavan opiskelijoiden puheenjohtajat laittavat ajattelun uusiksi

8 Lyhyet

10 Freelancer-työn monet muodot

13 LakiWoman

14 Toimisto kuin pariisilainen tori

16 Aikuiskoulutustukea saa yhä useampi

17 Kolumni: Työyhteisön renessanssi

18 Reilua Peliä työpaikoille

20 Jos viimeisinä vuosina helpottaisi

�� Syntipukki halvaannuttaa parhaankin porukan

24 Opettajien palkkakehitys kiinnostaa

25 Euroopan unioni lisää aivotuontia

26 Euroopan unionin budjetti on avattava

27 Rötöstelijät kuriin kanneoikeudella

28 Naiset pyrkivät johtoon Brasiliassa

31 Herraduunarin tilinpäätös

32 Nimiä

33 Tutkittua

34 Nytt från Akava

Päätoimittaja Marjo OllikainenToimituspäällikkö Jaana ParkkolaToimituksen sihteeri Tarja PaajonenTaitto Grafiaalto / Aija Aalto

Aikakauslehtien liiton jäsenPainopaikka Kirjapaino PunaMustaISSN-L 1795-8822, ISSN 1795-8822 (painettu)ISSN 2242-0983 (verkkolehti)

Ilmestymispäivä: 12.4.2013Seuraava lehti ilmestyy: 7.6.2013

Kuvaaja: Johanna KannasmaaKuvassa: Jan Hoffman, Suvi Pulkkinen ja Jouni Markkanen

AkavalainenJärjestö- ja tiedotuslehti, jonka osoitteellinen jakelu kattaa keskusjärjestö Akavan hallinnon ja aluetoimijat, akavalaiset luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut, akavalaisten liittojen hallitusten ja hallinnon jäsenet sekä Akavan yhteistyökumppanit ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuvat intressipiirit.

Painos 11 000 kplLehti verkkojulkaisuna: www.digipaper.fi/akavalainen

Julkaisija ja kustantajaAkava ryRautatieläisenkatu 600520 Helsinkipuhelin 020 7489 [email protected]

10

4

��

Luku 1

�0

Akavalainen 2| 2013

Painetun Akavalaisen viimeinen numero ilmestyy kesäkuussa. Lehti siirtyy tämän jälkeen verkkoon osoitteeseen www.akavalainen.fi Lisätietoa uudistuksesta sivulla 8.

Akavalainen 2 | 2013

”Vauhti ei saisi olla työssä itseisarvo.”Akavan asiantuntija Tarja Arkio

PuheenjohtajaltaPäätoimittajalta

�

Syksyyn on valmistauduttava jo nyt

Monella saattoivat kulmakarvat hypätä hiusrajaan, kun tiedo-timme ennen pääsiäistä, että Akavan hallitus ennakoi vaike-aa lakkosyksyä. Helsingin Sanomat raportoi kuulleensa jopa kiroilua Akavan hallituksesta, ovien takaa.

Voin vakuuttaa, että kokouksessa käyttäydyttiin sivistynees-ti ja hillitysti. Viesti oli kuitenkin selvä: keskitetyn ratkaisun kariutuminen ja Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n uusi lin-ja kolmikantaisissa neuvotteluissa näkyvät väistämättä ensi syksyn liittokierroksella. Yritykset alkavat valmistautua mah-dollisiin lakkoihin hyvissä ajoin. Niin pitää meidänkin tehdä.

Ei kukaan halua työtaisteluja tieten tahtoen. Palkansaajaliik-keellä ei ole mitään syytä vaikeuttaa yritysten kilpailukykyä ja mahdollisuuksia työllistää. Mutta jos palkansaajat tietoisesti ajetaan nurkkaan, miten muuten me voimme reagoida?

Palkansaajat tulivat työmarkkinaneuvotteluissa työnantajia vastaan useissa asioissa. Sen sijaan EK ei liikahtanutkaan asemistaan, ja neuvotteluiden kalkkiviivoilla se jostakin syys-tä menetti neuvotteluhalunsa kokonaan. Jotta ratkaisu oli-si syntynyt, olisimme joutuneet hyväksymään sopimuksen, joka olisi vienyt palkansaajien ostovoiman pakkaselle, hei-kentänyt nuorten työehtoja ja rapauttanut tulevien eläkkei-den rahoitusta.

Maan talous tarvitsee kansalaisten ostovoimaa ja työllisyyt-tä. Ammattilaiset, jotka työskentelevät usein tuntejaan laske-matta, tarvitsevat arvostusta, eivät kyykytystä. Työnantajien pitäisi ymmärtää tämä viimeistään ensi syksyyn mennessä. Siltä varalta, että näin ei käy, on kaikkien alojen ja sektorei-den ryhdyttävä rakentamaan järjestövalmiuttaan nyt heti.

Yhdessä olemme vahvempia. Ei heitetä tätä vanhaa, mutta yhä toimivaa sananpartta romukoppaan.

Sture Fjäder

Hyvä paha ryhmätyöVihasin ryhmätöitä. Koko ajan piti olla neuvottelemassa siitä, mitä elementtejä työhön lisätään ja mitä otetaan pois, kenen idea menee läpi ja kenen ei. Aina löytyi joku ymmärtämätön, joka tuli ja pilasi minun upean luomukseni. En sentään ollut ajatuksineni yksin. Tämä ajattelumalli ei vain ole kovin lupaava lähtökohta nyky-ajan ajatustyöläisille, joiden työstä suuri osa on jatkuvaa vuo-rovaikutusta ja ongelmien ratkaisua ryhmissä. Artikkelimme sivulla 22 kertoo, että onnistunut ryhmätyö vaatii ennen kaikkea hyvän vetäjän ja aikaa. Hyvällä vetäjällä on tuntosarvet, joilla hän aistii, kunnioittaa ja ottaa huomioon ryhmän jäsenten erilaisia mielipiteitä, arvoja, kokemuksia ja osaamista. Hän tekee selväksi ryhmän tavoitteet ja pyrkii hit-saamaan ryhmästään yhtenäisen. Minä lisäisin ryhmätyön onnistumiseen luottamuksen. Ryh-män jäsenten on voitava luottaa siihen, että jokainen tekee oman osuutensa työstä. Lisäksi heidän on pystyttävä tuo-maan työhön oma panoksensa ilman pelkoa pilkan kohteeksi joutumisesta – tai mikä pahinta, syntipukiksi. Minäkin, paatunut oman tieni kulkija, olen oppinut pitämään ryhmätöistä. Työskentely ryhmässä on parhaimmillaan haus-kaa ja johtaa lopputulokseen, jossa jokainen meistä kokee on-nistuneensa ja tuoneensa siihen itse jotakin. Toki ryhmätyö voi minusta edelleen olla joskus kauheaa piinaa ja ihmisen kiduttamista. Jos ryhmätyön idea on tyhmä, vetä-jä pelle ja kaikki muut ryhmän jäsenet idiootteja, kannattaa kipaista vessaan ja vilkaista peiliin. Ryhmätyön tekeminen ja ryhmän muodostaminen on näet sekin taitolaji.

Lue myös sivulta kuusi Akavan opiskelijoiden uuden puheen-johtajiston ajatuksia tulevaisuuden työelämästä. Heitä kannat-taa kuunnella.

Marjo Ollikainen



Puheenjohtaja Mikko Valtonen, Suomen ammattikorkeakouluopiskelija- kuntien liitto – SAMOK:

Työuria on pidennettävä. Vai onko? Työurien pidentäminen on hyvä tavoite, ja sitä on järkevää tavoitella tässä taloudellisessa tilan-teessa. On kuitenkin muistettava, että työuria ei pidä pidentää vain yhdestä kohtaa, vaan on tar-kasteltava laajasti koko työuraa.

Mistä työurien pidentäminen kiikastaa eni-ten?Tällä hetkellä tuntuu, että keskustelu työuri-en pidentämisestä on jämähtänyt vain työurien alkupäähän ja erityisesti nuoriin sekä opiskeli-joihin. Työmarkkinajärjestöt eivät ole päässeet sopuun tässä vaikeassa asiassa ja nyt ratkaisuja tunnutaan hakevan ihan väärästä paikasta.

Kuinka nuoret saataisiin nykyistä nopeam-min töihin?Itse en pidä opiskeluaikoja Suomessa merkit-

tävästi liian pitkinä. Suurempi ongelma on ikä, jolloin siirrytään työelämään. Nuor-

ten siirtymistä toiselta asteelta korkea-asteelle olisikin syytä nopeuttaa

ja sujuvoittaa. Siirtyminen kestää nykyään 2–3 vuot-ta. Lisäksi on varmistet-tava opiskelijoiden toi-meentulo opiskeluiden aikana, jotta he voivat keskittyä täysillä opin-

toihinsa.

Miten yli 30-vuotiaiden työuria voitaisiin piden-

tää parhaiten?Esimerkiksi vuonna 2012 työmarkkinajärjestöjen hy-väksymä työurasopimus si-sältää paljon keinoja nimen-omaan tämän ryhmän aseman

kehittämiseksi, kunhan ne vain otettaisiin käyttöön. Tärkeintä

on auttaa ihmisiä jaksamaan työs-sään ja havaita ongelmat ennalta,

Keskustelua työurien pidentämisestä on syytetty keskittymisestä helppoihin ratkaisuihin. Milloin tikun nokkaan ovat joutuneet nuoret ja milloin puolestaan ikääntyneet. Kysyimme ammattikorkeakouluopiskelijoiden edustajalta ja Akavan johtajalta, miten työuria kuuluisi heidän mielestään pidentää.

Teksti: Jaana Parkkola n Kuvat: Johanna Kannasmaa

Saako nuori oikeutta, ikääntynyt kohtuutta?

jotta he eivät tipu jo nuorena pois työ-elämästä.

Kohdellaanko nuoria ja ikääntyviä työelämässä tasavertaisesti muiden kanssa?Nähdäkseni mitään suurta eriarvoista kohtelua ei ole, mutta varmasti poik-keuksiakin löytyy. Suurin ongelma on mielestäni työhönottotilanteessa. Usein nuoria ei palkata työkokemuksen puut-teen takia ja ikääntyviä taas jäljellä ole-van lyhyen työuran takia.

Voitaisiinko nuorten työllistymistä edistää palkka-alella?Teoriassa ehkä voisikin, mutta en pidä tätä millään tapaa järkevänä. Jos nuori halutaan oikeasti sitouttaa töihin, hä-nelle tulee maksaa kunnon palkkaa. Työhönottotilanteessa palkkatason ei pitäisi olla työnantajalle merkittävin asia. En myöskään usko, että tällaisella palkka-alella luotaisiin lisää työpaikko-ja. Lisäksi palkka-ale vaikuttaisi merkit-tävästi nuorten toimeentuloon ja voisi ajaa heidät vaikeaan asemaan.

Entä edistäisikö palkkojen leikkaa-minen ikääntyvien työllisyyttä?Teoriassa voisi lisätä, mutta en pidä tätä hyvänä keinona. Huomattavasti fiksum-paa olisi miettiä esimerkiksi yksilöllisem-pää kohtelua ikääntyville työntekijöille muun muassa työaikojen osalta.

Akavan johtajan Pekka Piispasen ky-symys sinulle: Millainen työpaikka on paras kaikenikäisille työntekijöil-le? Miten eri-ikäisiä johdetaan?Sellainen, jossa huomioidaan työnte-kijöiden toiveet ja kohdellaan jokaista yksilönä ottaen heidän erityispiirteen-sä huomioon. Sellainen, jossa työhy-vinvointiin panostetaan ja työssä jaksa-miseen käytetään riittävästi resursseja. Jokaisen työn tulee olla motivoivaa ja työntekijällä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä sisältöihin.

Akavalainen 2 | 2013 �

Saako nuori oikeutta, ikääntynyt kohtuutta?

Johtaja Pekka Piispanen, Akava:

Työuria on pidennettävä. Vai onko?Työuria on pidennettävä, koska tarvit-semme lisää verotettavaa työtä yhteis-kuntamme ikääntymiskehityksen vuok-si. Pidemmillä työurilla varmistetaan myös paremmat eläkkeet. Työuria pitää pidentää alusta, keskeltä ja lopusta.

Mistä työurien pidentäminen kiikas-taa eniten?Työurien pidentämiseksi pitää löytyä parempi tahtotila yhteiskunnan kaikil-ta toimijoilta. Nuorille pitää olla tarjol-la enemmän työmahdollisuuksia. Työ-uran keskivaiheilla perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on tärkeätä. Ikään-tyneiden työpanosta tulee arvostaa, jol-loin heidän osaamisensa saadaan pa-remmin käyttöön. Yhteiskunnassamme tarvitaan myös rakenteellisia uudistuk-sia, jotta työurat pidentyisivät.

Kuinka nuoret saataisiin nykyistä nopeammin töihin?Nuorten työllisyystilanne on tällä het-kellä vaikea. Opiskeleminen ja tutkin-non suorittaminen parantavat selvästi työllistymismahdollisuuksia. Opinto-jen keskimääräistä suorittamisaikaa on lyhennettävä, mikä edellyttää muun muassa opintojen ohjauksen ja suori-tustapojen kehittämistä. Myös opinto-tuen pitää kannustaa nykyistä nopeam-paan valmistumiseen.

Miten yli 30-vuotiaiden työuria voi-taisiin pidentää parhaiten?Erityisesti työ- ja perhe-elämän yhteen-sovittamista on parannettava. Akava on esittänyt perhevapaajärjestelmän uu-distamista kokonaisuudessaan ja van-hempainvapaajärjestelmän uudistamis-ta niin, että sekä äidille että isälle olisi korvamerkitty oma kuuden kuukau-den vapaa yhteisen kuuden kuukauden lisäksi. Myös vanhempainvapailta pa-laavien työsuhdeturvaa on parannetta-va nykyisestä. Lisäksi työpaikoille tarvi-

taan sellaista ikäjohtamista, joka ottaa huomioon kaikenikäisten tarpeet ja ti-lanteet.

Kohdellaanko nuoria ja ikääntyviä työelämässä tasavertaisesti muiden kanssa? Nuorten asemaa työelämässä pitää parantaa, mutta se ei saa tapahtua vanhempien työntekijöiden kustan-nuksella. Määräaikaisuuksien käyt-töä tulisi mahdollisuuksien mukaan vähentää, ellei sille ole luontevia ja asianmukaisia perusteita. Akavan liittokokouksen yhteydessä pidettä-vässä seminaarissa toukokuun lopul-la keskustellaan määräaikaisuuksien käytöstä.

Voitaisiinko nuorten työllistymistä edistää palkka-alella?Entä edistäisikö palkkojen leikkaa-minen ikääntyvien työllisyyttä?Akava haluaa edistää sukupolvien vä-listä oikeudenmukaisuutta kaikissa työmarkkinakysymyksissä. Kenenkään työehtoja ei pidä polkea, koska se luo työmarkkinoille eriarvoisuutta.

SAMOKin Mikko Valtosen kysy-mys sinulle: Pidätkö työssäkäyn-tiä opintojen ohella hyvänä vai huonona asiana ja miksi?Hyvänä. Opintojen aikana saatu työkokemus edistää työllistymis-tä koulutusta vastaavaan työhön valmistumisen jälkeen. Opiske-luaikaisten työtulorajojen tu-lisikin olla huomattavasti ny-kyistä korkeammat. Koulutus ja työelämä on limitettävä opetussuunnitelmissa ja opin-tojen suorittamistavoissa pa-remmin yhteen. Tällöin työ tukee osaamistavoitteita ja opiskelu tukee työtä. Jokai-seen tutkintoon tulee kuu-lua työnhakua, urasuunnit-telua ja työelämätietoutta.

Akavalainen 2 | 2013�

Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: Johanna Kannasmaa

Ajattelu uusiksi

Akavan opiskelijoiden uusi puheenjohtajakolmikko haluaa tuoda ay-liikkeen 2010-luvulle.

Akavan opiskelijoiden puheenjohtajat Jan Hoffman (vas.), Suvi Pulkkinen ja Jouni Markkanen haluavat, että tulevat työntekijäsukupolvet otetaan huomioon nyt tehtävissä päätöksissä.

T ästä kolmikosta kuullaan vielä. Akavan opiskelijoiden uudet puheenjohtajat

aloittivat kautensa helmikuussa. Puheenjohtaja Jouni Markkasen sekä varapuheenjohtajien Jan

Hoffmanin ja Suvi Pulkkisen tehtävänä on tuoda opiskeli-joiden ääni esiin sekä Akavan sisällä että laajemmin yhteis-kunnallisessa keskustelussa.

– Akavalaisista 20 prosenttia on opiskelijoita. Heidän näkemyksillään on oltava painoarvoa Akavan toiminnassa, Markkanen sanoo.

Akavan opiskelijoiden vaikuttamistyön yksi tärkeimmistä painopistealueista on sukupolvien välinen oikeudenmukai-suus. Puheenjohtajat seuraavat aktiivisesti julkista keskuste-lua ja haluavat olla vaikuttamassa nyt tehtäviin päätöksiin.

– Nuoret ja tulevat työntekijäsukupolvet on otettava huo-mioon päätöksissä, jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen, Hoffman korostaa.

Mutta miten tulevat työntekijät ja isänmaan toivot sit-ten haluaisivat kehittää työelämää? Puheenjohtajakolmikko korostaa joustavuutta, eikä osa-aikatyö tunnu olevan heille kirosana.

– Osa-aikatyö on hyvä asia, jos sitä käytetään oikein. Kyse on tavoista, miten työtä mitataan. Kellokortti ei ole ai-noa ratkaisu, Markkanen huomauttaa.

Markkasen mielestä joustavaa työelämää rakennettaessa on kuunneltava herkällä korvalla nuoremman sukupolven ajatuksia.

– Se on ainoa keino, jolla voimme tuoda ay-liikkeen 2010-luvulle.

Korkeakoulujen tuettava opintojen etenemistäTyöurakeskustelussa on ladattu paljon odotuksia nuorten ja opiskelijoiden harteille. Valmistumista halutaan nopeuttaa ja työurien alkua aikaistaa. Pulkkinen uskoo, että korkeakouluis-sa pystytään tekemään paljon opintojen sujuvoittamiseksi.

– Esimerkiksi siirtymäväyliä, opiskelijoiden ohjausta sekä ura- rekrytointipalvelua kehittämällä voitaisiin joudut-taa opintojen etenemistä. Opiskelijaohjaukseen onkin viime


�Akavalainen 2 | 2013

Ei. Palkka-ale olisi yhteiskunnan pikavippi nuo-rilta. Kallis ja kestämätön. Se syrjisi nuoria iän perusteella ja voisi luoda korkean koulutustason Suomeen pysyvät halpatyömarkkinat. Nuorilla on oikeus tulla työllään toimeen – ja velvollisuus huo-lehtia tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnasta. Nuorten työllistämiseksi tarvitaan uusia ja useita ratkaisuja. Palkka-alea kokeiltiin 90-luvulla. Se ei tutkitusti toiminut silloin. Miksi se toimisi nyt?

Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen viitoittamalla solidaarisella ja inhimillisellä tiellä on turvallisempaa kulkea kohti tulevai-suutta kuin nykyisten nihilistien.

Pitäisikö nuoria työllistää palkka-alen turvin?

Lauri Ihalainen, työministeri

Palkan tulee perustua työn vaativuuden muodos-tamille kriteereille, ei sukupuolen, iän tai etnisen taustan mukaan. Nykyisissä sopimuksissa on erikseen huomioitu harjoittelu- ja oppisopimus-palkkaus. Yhteiskunta tukee nuorten työllistymistä nuorisotakuuseen liittyvällä sanssirahalla, joka on noin 700 euroa kuukaudessa 9 kuukauden ajalta ja oppisopimuskoulutuksen osalta koko oppisopi-musajan.

Jari Sarasvuo, liikemies

Hanna-Mari Manninen, puheenjohtaja, Suomen Nuoriso- yhteistyö – Allianssi

vuosina panostettu, mutta paljon voi-taisiin vielä tehdä.

– Yksi syy opintojen takkuamiselle voivat olla myös puutteelliset opiskelu-taidot, joiden kehittämiseksi opiskeli-joiden tulisi saada tukea heti opintojen alussa, Pulkkinen lisää.

Niin sanottua hukka-aikaa saatai-siin Pulkkisen mielestä karsittua muun muassa asepalvelusta nykyaikaistamal-la ja opiskelijavalintoja kehittämällä.

Puheenjohtajakolmikkoa häiritsee se, että työurakeskustelu on painottu-nut niin voimakkaasti urien alku- ja loppupäähän.

– Ehkä työurien alku- ja loppu-pään toimet ovat helpommin toteutet-tavissa ja mitattavissa. Suurin ongelma on kuitenkin siinä välissä, Markkanen painottaa.

– Mihin tahansa esimerkiksi eläke-ikä rajataan, se ei poista ongelmaa, ett-eivät ihmiset jaksa töissä niin pitkään. Jaksamiseen tulisi kiinnittää huomiota jo työuran alkuvaiheesta lähtien, Hoff-man jatkaa.

– Työurakeskustelussa unohtuu usein, että aikaisin aloitettu työura

Akavan opiskelijoiden puheenjohtajat 2013

Jouni Markkanen, puheenjohtajan opiskelee kauppatieteitä Tampereen

yliopistossan Tampereen kaupunginvaltuuston

ja Tampereen yliopiston ylioppilas-kunnan edustajiston jäsen

n toiminut aiemmin muun muassa Tampereen kauppatieteilijöiden ai-nejärjestön puheenjohtajana ja Aka-van opiskelijoiden valtuuskunnan jäsenenä

Jan Hoffman, 1. varapuheenjohtajan opiskelee tradenomiksi HAAGA- HELIA ammattikorkeakoulussan toimii tällä hetkellä Tradenomiopis-

kelijaliiton TROL:n puheenjohtajanan toiminut aiemmin muun muassa

HAAGA-HELIAn opiskelijakunnan hallituksen ja Akavan opiskelijoiden valtuuskunnan jäsenenä

Suvi Pulkkinen, �. varapuheenjohtajan opiskelee koulutussosiologiaa ja

-politiikkaa sekä luokanopettajaksi Helsingin yliopistossa

n toiminut aiemmin muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskun-nan hallituksen jäsenenä ja aine- järjestön

ei aina merkitse sitä, että työura olisi kokonaisuudessaan pitkä, Pulkkinen lisää.

Harjoittelusta hyötyvät myös työnantajatAkavan opiskelijat pitää tärkeänä, että opiskelijat saavat oman alan työkoke-musta jo opintojen aikana, koska se edistää selvästi valmistumisen jälkeistä työllistymistä. Harjoittelu on monelle ensimmäinen kosketus oman alan töi-hin.

Puheenjohtajakolmikon mielestä kaikilla opiskelijoilla tulisi olla mah-dollisuus harjoitteluun.

– Korkeakoulujen harjoittelukäy-tännöt ovat todella kirjavia, mikä aset-taa opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Käytäntöjä on yhdenmukaistettava, Markkanen vaatii.

Hoffman muistuttaa, että harjoit-telupaikkojen laatua on kehitettävä.

– Harjoittelupaikaksi on hyväksyt-tävä vain sellaiset työt, jotka edistävät aidosti oman alan oppimista. Lisäksi harjoittelun ohjauksen on oltava kun-nossa.

Markkasen mielestä korkeakoulu-jen ja työpaikkojen tulisi tehdä tiiviim-pää yhteistyötä, jotta harjoittelupaik-koja olisi tarjolla nykyistä enemmän. Yhteistyö hyödyttäisi myös työnanta-jia.

– Harjoittelujaksot antavat työn-antajille erinomaisen mahdollisuuden päästä eturivissä rekrytoimaan tulevai-suuden parhaat osaajat.

Hoffman kertoo, että esimerkiksi 58 prosenttia tradenomeista on työllis-tynyt harjoittelupaikkaansa, joko heti tai myöhemmin.

– Tämä on osoitus siitä, että laa-dullisesta harjoittelusta on hyötyä kai-kille.

Pulkkinen toivoo opintojen ja työnteon yhdistämiseen lisää joustavia ratkaisuja, joilla voitaisiin jouduttaa opiskelijoiden valmistumista työnteos-ta huolimatta.

– Opetusta on kehitettävä niin, että nykyistä joustavampi opiskelu oli-si mahdollista. Opintokokonaisuuksiin on saatava enemmän verkkokursseja ja sähköisiä tenttimahdollisuuksia. Opis-kelun tulisi olla mahdollista myös ke-sän aikana, Pulkkinen huomauttaa.

Kolmikko muistuttaa, että opin-tojen loppuunsaattaminen edellyttää joustoa työnantajaltakin.

– Yksi parhaita rekrytointivaltteja on se, että työnantaja antaa opiskelijal-le mahdollisuuden suorittaa opintonsa loppuun töiden ohella.


Lyhyet

www.equaltimes.org Palkansaajajärjestöjen maailman kattojärjestö ITUC julkaisee Equal Times -verkkolehteä, joka tarjoaa kansain-välisen ay-liikkeen uutisia ja analysoi kehityssuuntia. Kielinä englanti, ranska ja espanja.

LInkkivinkki

Akavalaisten työelämästä Euroopan parasta

Kansallinen työelämän kehittämisstrategia jalkautuu kohti työpaikkoja. Hankkeen omat sivut avataan 15.4. Sivusto tar-joaa työpaikoille tietoa käytännön työkaluista, joiden avul-la työelämän eri osa-alueita voidaan kehittää. Tavoitteena on tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä.

Akava vie kehittämistavoitetta eteenpäin oman aluever-kostonsa ja liittojensa kautta. Jo nyt on käynnissä Tekesin Liideri-ohjelma, joka kiertää maakuntia keväällä.

Kiertuekaupungit ovat:• Pori 17.4. • Tampere 19.4. • Vaasa 23.4. • Turku 7.5. • Lahti 14.5. • Oulu 16.5. • Joensuu 17.5. • Helsinki 22.5. • Rovaniemi 4.6.

Lisätietoa: www.tekes.fi/liideri n

Akavan jäsenmäärä kasvoi edelleen

Akavan jäsenjärjestöjen kokonaisjäsenmäärä kasvoi vuodessa noin 14 000 henkilöllä ja oli vuoden alussa yhteensä 580 000. Myös niin sanottujen maksavien jäsenten lukumäärä jatkoi kasvuaan. Akavalla on nyt 406 000 maksavaa jäsentää.

Opiskelijajäsenten määrä kasvoi yli 4000:lla ja akavalai-sissa liitoissa on nyt yhteensä 110 000 opiskelijajäsentä. Aka-van opiskelijajäsenet opiskelevat joko ammattikorkeakouluis-sa tai yliopistoissa.

– Kasvulukuja selittää osin se, että korkeasti koulutettu-jen määrä lisääntyy Suomessa edelleen. Uusia jäseniä on tul-lut lisäksi uusien jäsenjärjestöjen myötä. Suomen Terveyden-hoitajaliitto STHL liittyi Akavaan huhtikuussa 2012, kertoo järjestöjohtaja Risto Kauppinen.

Hyvistä kasvun vuosista huolimatta Kauppinen on huo-lissaan, miten moni jättää järjestäytymättä liittoon ja valitsee pelkän työttömyyskassan.

– Taustalla on usein väärinkäsitys, jossa työttömyyskas-sajäsenyyden luullaan tarjoavan myös muuta työsuhdeturvaa ja ammattiliiton palveluja. Hädän hetkellä karu totuus pal-jastuu, Kauppinen muistuttaa.

Jäsenmääräänsä kasvattivat eniten Opetusalan Ammat-tijärjestö OAJ (1073), Suomen Ekonomiliitto SEFE (1018), Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ (911) sekä Akavan Erityisalat (888). Suhteellisesti eniten kasvoivat Ter-veystieteiden johtajien ja asiantuntijoiden (5,9 %) sekä Kir-kon Nuorisotyöntekijöiden Liiton KNT:n (5,8 %) jäsenmää-rät.

Tarkempaa tietoa jäsenmääristä: www.akava.fi/jasenmaarat n

Akavatalo peruskorjataan

Akavatalon peruskorjauksen suunnittelu on käynnistynyt. Suunnittelun yhteydessä selvitetään mahdollisuus talon laa-jennukseen. Suunnitteluvaihe kestää tämän kevään, minkä jälkeen peruskorjauksesta ja laajennuksesta voidaan päättää. Remontti aloitetaan alustavien tietojen mukaan kesän 2014 tienoilla. Aloittaminen viivästyy tästä, mikäli talon laajennus-hanke päätetään toteuttaa.

Peruskorjauksella halutaan uudistaa vuonna 1975 käyt-töön vihitty Akavatalo vastaamaan nykyaikaisten toimitilo-jen vaatimuksia. Samalla työympäristöä ja viihtyvyyttä ke-hitetään. Toiveena on myös tehdä taloon tilaa uusille Akavan jäsenjärjestöille ja kehittää liittojen yhteisiä toimintoja. n

Presidentti Urho Kaleva Kekkonen oli muuraamassa Akavatalon peruskiveä vuonna 1974.Akavan arkisto

Akavalainen 2 | 2013 �

Lyhyet

Lainattua

”Olen niin valtavan hyvä rivijäsen, ettei minua kannata haaskata puheenjohtajaksi.”Anna-Maija Lähde, Hammaslääkäri-lehti 4/2013

”Tutkijana tunnen, että meitä kohdellaan kuin karjaa – polttomerkki vain otsaan.”Eva-Mari Aro, Acatiimi-lehti, 1/2013

”Helpottavaa, että väärin toimimalla näitä potilaita ei saa hengiltä.”Nosto Lääkärilehdessä 6/2013

Akavalainen-lehti siirtyy verkkoon

Akavalainen-lehden viimeinen painettu numero ilmestyy ke-säkuussa. Lehti siirtyy tämän jälkeen osaksi Akavan verkko-palvelua osoitteeseen www.akavalainen.fi.

Akavan hallitus päätti lehden siirtämisestä verkkoon vii-me syksynä. Tavoitteena on tarjota Akavalaisen sisältöä entis-tä laajemmalle yleisölle ja sujuvammin osana Akavan verkko-palvelua sekä uutiskirjeinä.

Verkko-Akavalaiseen tuotetaan sisältöä jatkuvasti, joten ajankohtaisista aiheista voidaan kertoa aiempaa nopeammin ja monipuolisemmin. Akavalaisen juttuja on jatkossa hel-pompi jakaa myös sosiaalisessa mediassa.

Akavalaisen siirtyminen verkkoon on osa kokonaisuutta, jossa Akavan visuaalinen ilme ja verkkosivut uudistetaan. n

NaisUrat-kehittämishanke etsii yhteistyökumppaneita

NaisUrat-kehittämishankkeen tavoitteena on edistää tasa-ar-voista työelämää. Hankkeeseen etsitään parhaillaan yhteistyö-kumppaneiksi viittä PK-yritystä, jotka haluavat panostaa tasa-arvoiseen työelämään ja hyödyntää kaikkien työntekijöidensä osaamista.

Hankkeen tarkoituksena on löytää keinoja naisten työuri-en edistämiseen ja työelämän tasa-arvon kehittämiseen mo-lempien sukupuolten näkökulmasta. Hankkeen ohjaus-ryhmän puheenjohtajana toimii Akavan asiantuntija Tarja Arkio.

Osallistujayritykset saavat hankkeesta muun muassa myönteistä näkyvyyttä, asiantuntijoiden arvion työpaikan tasa-arvotilanteesta, kehittämisehdotukset tasa-arvon edistä-miseksi ja kokeneen projektiryhmän tuen.

Projekti kestää 30.11.2014 asti. Siinä ei ole osallistumis-maksua.

Lisätietoa: www.naisurat.fi n


T iina Häkkinen perusti noin neljä vuotta sitten muutaman kielen-kääntäjän ja teknisen dokumen-

toinnin asiantuntijan kanssa osuus-kunnan. Osuuskunnan jäsenet olivat työskennelleet toistensa kanssa vuosia kansainvälisissä yrityksissä ja päättivät perustaa oman yrityksen. Häkkinen on tyytyväinen osuuskuntamuotoiseen freelancer-työhön.

– Minua ei mikään vedä työsken-telemään verokortilla tai omalla toi-

Teksti n Mia Hemming

Freelancer-työllä on monta muotoa

Freelancerit työskentelevät useimmiten verokortilla, toiminimellä tai osuuskunnassa. Kukin on valinnut ne puitteet, jotka sopivat itselle parhaiten.

minimellä. Meillä on osuuskunnassa todella hyvä yhteishenki. Aikoinaan jäimme työttömäksi samasta yrityk-sestä, emmekä halunneet hukata hyvää tiimiämme, Häkkinen kertoo.

– Osuuskuntamaksu tuntuu suh-teellisen pieneltä kululta, ja kaik-ki mahdollinen voittohan palautuu osuuskunnan jäsenille.

Häkkisen työnantaja on hänen osuuskuntansa. Osuuskunnassa olevat henkilöt katsotaan työntekijöiksi, jos

heitä on vähintään seitsemän. Häkkinen pitää sitä yhtenä osuuskunnan etuna.

– Mahdollista työttömyysturvaa ajatellen on parempi olla työnteki-jä kuin yrittäjä. Lisäksi osuuskunnan jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisella omaisuudellaan osuuskunnan veloista kuten yrittäjä vastaa usein yrityksensä veloista.

– Osuuskunta tuntuu riskittömäm-mältä vaihtoehdolta kuin yrittäjyys tai verokortilla työskentely.

Tiina Häkkinen on huolestunut freelancerina toimivien televisio- ja elokuvakääntäjien tilanteesta. Kääntäjät on laitettu kilpailemaan toisiaan vastaan, ja ilman työehto-sopimusta he ovat alttiita hyväksi-käytölle.

Kal

le P

arkk

inen

Akavalainen 2 | 2013 11

Mikä freelancer?

Freelancer tarkoittaa työntekijää, joka tekee työtä toimeksiannoista. Hänellä voi olla yksi tai useampia työnantajia. Hän voi työskennellä freelance-vero-kortilla, yrittäjänä tai osuuskunnassa. Freelance-verokortilla työskentelevän freelancerin kannattaa tarkistaa, onko hän velvollinen ottamaan yrittäjien eläkelain mukaisen YEL-vakuutuksen vai ei. Yrittäjänä toimivan freelance-rin täytyy ottaa se aina tietyn tulora-jan ylittyessä.

Jäsenjärjestöissä hoidetaan freelancereidenkin asioita

Akavan Erityisalojen lakimies Tuire Tor-vela neuvoo myös freelance-jäseniä. Erityisesti verokortilla ja toiminimellä työskentelevät freelancerit ovat olleet hä-neen yhteydessä. Freelance-verokortilla työskentelevä voi olla joko työsuhteessa tai niin sanotussa työkorvaussuhteessa toimeksiantajaan.

– Usein rajanveto sen suhteen, milloin on kysymys työsuhteesta ja milloin ei, on hankalaa. Tästä rajanvedosta tulee paljon kysymyksiä, Torvela sanoo.

Jos työtä tehdään työsuhteessa, työn-antaja on velvollinen kustantamaan työn-tekijän eläketurvan. Jos kysymys ei ole työsuhteesta, eikä freelancer ole perus-tanut yritystä, toimeksiantaja voi maksaa työkorvauksen. Toimeksiantaja tekee työ-korvauksesta ennakonpidätyksen, mutta sen osalta hänellä ei ole velvollisuutta maksaa sosiaaliturva- ja työeläkemaksua (TyEL). Työkorvauksia saava joutuu hankki-maan itselleen yrittäjän eläkevakuutuksen (YEL), jos työkorvaukset ovat vähintään 7 303,99 euroa vuodessa.

– Lisäksi freelance-verokortilla työskente-levät ovat yhteydessä palkkion muodos-tumista koskevista seikoista: mitkä seikat tulee huomioida, kun määrittää palkkion suuruutta, Torvela kertoo.

Esimerkiksi jos laskuttaa kuussa 3000 eu-roa, bruttotulot saattavat olla 1500 euroa, mikäli sivukulut vievät summasta puolet. Sivukulujen osuus vaihtelee sen mu-kaan, minkä verran freelancerille aiheutuu kuluja työstään. Sivukuluja ovat yrittäjän eläkemaksun lisäksi esimerkiksi työhuo-neen tai -tilan vuokra, työhön käytettävät laitteet ja tarvikkeet.

– Myös toimeksiantosopimusten sisäl-töön tarvitaan neuvoja.

Viestintätyönantajien ja Suomen Jour-nalistiliiton laatimassa Free-sopimuksen ABC -oppaassa kerrotaan, että tavallisesti sopimuksissa sovitaan ainakin aikatauluis-ta ja palkkioista, ja usein muun muassa erilaisista tekijänoikeusasioista. Toimini-mellä työskentelevät freelancerit ovat Tor-velaan yhteydessä erityisesti sopimusten sisältöön ja niiden tulkintaan liittyvissä ky-symyksissä. Laki ei määrää toimeksianto-sopimuksia kirjallisiksi, joten suullinenkin sopimus on pätevä. Kuitenkin mahdollis-ten erimielisyyksien ratkaisemista helpot-tamaan suositellaan kirjallista sopimusta.

– Toiminimifreelancerit ovat yhteydessä muistakin kuin toimeksiantosopimuksis-

ta, esimerkiksi liikehuoneistojen vuokra-sopimuksista. Lisäksi he kysyvät muun muassa kilpailutuksiin liittyviä asioita, saa-tavien perintätoimenpiteitä ja työntekijän palkkaamiseen liittyviä asioita.

Vakuutus- ja eläkemaksujen kanssa on oltava tarkkana

Tuire Torvela nostaa sosiaaliturvaan liit-tyvät asiat sekä verokortilla että toimini-mellä toimivien freelancereiden yhteisiksi ongelmiksi. Työntekijät ovat esimerkiksi lakisääteisesti vakuutettuja työtapaturmi-en varalle, mutta freelancerit vakuuttavat itse itsensä, jos vakuuttavat.

– Erityisesti pienyrittäjän työttömyystur-va on sosiaaliturvan keskeinen ongelma, joka tulisi saada lähemmäksi palkansaajan tasoa. Myös yrittäjän valitseman YEL-tulon heijastuminen koko yrittäjän sosiaalitur-vaan on ongelmallista, Torvela sanoo.

Sairauspäiväraha ja eläke määräytyvät YEL-tason perusteella, joka on mahdollis-ta määrittää itse. Jos YEL-maksu tuntuu liian suurelta, on helppoa mitoittaa työtu-lo alakanttiin maksukuorman keventämi-seksi. Työtulojen mitoittaminen heijastuu etuisuuksien ja maksujen tasoon.

– Muutoin ongelmat ovat ennemminkin alakohtaisia. Joillakin aloilla ongelmana ovat ulkomaisten toimeksiantajien alihan-kintasopimusten ehdot ja joillakin teki-jänoikeuksista sopiminen. Joillakin taas kilpailutuksiin ja niiden ehtoihin liittyvät asiat.

Tekijänoikeuden luovuttamisessa tulee kiinnittää huomiota luovutuksen laajuu-teen ja laajuuden huomioimiseen korva-uksessa. Kääntäjät ovat vedonneet kään-nöstoimintojen kilpailuttamiseen reiluilla kriteereillä sen sijaan, että hinnalle lasket-taisiin liian suuri painoarvo.

– Yleisesti ottaen freelancetyön haittana koetaan tulojen epätasaisuus ja epävar-muus sekä yksintyöskentely.

Freelance-työ mahdollistaakin työn os-tajalle joustavuuden: tarpeen mukaan voidaan ostaa työsuorituksia ilman sitou-tumista säännölliseen palkanmaksuun. Silloin freelancerille ovat olennaista useat asiakkaat, minkä ansiosta hän ei ole riip-puvainen yhdestä toimeksiantajasta.

– Freelancerit kokevat työpuitteidensa myönteiseksi puoleksi yrittämiseen liitty-vän vapauden ja mahdollisuuden hyödyn-tää omaa asiantuntemustaan.

Itsensä tuotteistaminen on tärkeääEila Aallolla on viestinnän koulutuk-seen ja konsultointiin erikoistunut viestintätoimisto. Hän ei ole niin sa-nottu pakkoyrittäjä.

– Pidän yrittäjästatuksesta. Minus-ta yrityksen perustaminen antaa mah-dollisuuden imagon rakentamiseen ja profiloitumiseen, mikä on eduksi. Olen miettinyt tarkkaan muun mu-assa visuaalisen ilmeen, jota noudatan sekä pukeutumisessa, käyntikorteissa että nettisivuilla, Aalto kertoo.

Myös Tiina Häkkisellä sekä hä-nen osuuskunnallaan on vakuuttavat kotisivut. Kotisivuillaan hän esittää selkeästi esimerkiksi noudattamansa hinnoittelun.

– Osuuskunnan jäsenet ovat taval-laan sekä työntekijöitä että yrittäjiä. Jokaisen on oltava sen verran yrittäjä-painotteinen, että markkinoi itseään. Osuuskunta on ikään kuin hermokes-kus, mutta kaikki jäsenet ovat itsenäi-siä toimijoita, Häkkinen sanoo.

Jatkuu >

Meillä on osuuskunnassa todella

hyvä yhteishenki.

Kal

le P

arkk

inen


Verokortilla työskentely vähentää byrokratiaaTulkkaukseen erikoistunut Maj Lönn-roth työskentelee verokortilla, mutta hänellä on myös oma toiminimi. Hän tekee töitä toiminimellä ulkomaalaisil-le, lähinnä pohjoismaisille, toimeksian-tajille.

– Verokortti on tuntunut helpolta tavalta toimia freelancerina. Voin itse hoitaa kirjanpidon, ja toimeksiantajat vastaavat ennakonpidätyksistä. Käteen jäävät tuloni saattavat olla suuremmat kuin jos maksaisin toiminimeen tai osuuskuntaan liittyviä kuluja, Lönn-roth aprikoi.

Lönnrothilla ei ole omia kotisivuja, mitä hän ei pidä ongelmana. Hän pi-tää osaamistaan selkeänä tuotteena.

– Tarjoamieni palveluiden sisällöstä ei ole epäselvyyttä: olen tulkki ja teen tulkkaustöitä. Minulla on aika vakiin-tunut asiakaskunta, pohjoismaisten kielten tulkkeja ei ole kovin monta. Suosittelemme toinen toisiamme, jos

jotakin toimeksiantoa ei voi itse vas-taanottaa.

Lönnroth muutti Suomeen takai-sin vähän yli kymmenen vuotta sitten ja ryhtyi työskentelemään verokortilla. Ruotsissa hän työskenteli toiminimel-lä, sillä siellä ei hänen mukaansa ole freelancereille samanlaista verokortti-käytäntöä.

– Maksoin melkein aina jäännös-veroa huolimatta kuukausittaisista en-nakkoverotilityksistä ja kirjanpitäjän hoitamasta veroilmoituksesta. Kaiken kaikkiaan käytännön asiat vaikuttivat vaikeammilta työskennellessä toimini-mellä kuin verokortilla. Enkä tuntenut Suomen markkinatilannetta, jolloin verokortti tuntui matalammalta kyn-nykseltä lähteä kokeilemaan työsken-telyä Suomessa, Lönnroth muistelee.

Yrittäjän on pidettävä monia lankoja käsissäänEila Aalto pohti noin kolme vuotta sit-ten freelance-uransa alussa, minkälai-sissa puitteissa hän ryhtyisi toimimaan. Tuttava oli hyvä esimerkki toimini-mellä yrittämisestä, ja osuuskuntaan Aalto tunsi itsensä liikaa oman tiensä kulkijaksi.

– Lisäksi minulla oli jo pari asia-kasta valmiina, sillä määräaikaisessa työsuhteessa tein luvalla sivutöitä co-

Eila Aallon mielestä viestintäalalla on liikaa kilpailua, minkä johdosta palkkioita pyritään painamaan alas. Isoja voittoja tuottavat yritykset tarjoavat kohtuuttoman heikkoja korvauksia korkeasti koulutetun henkilön laadukkaasta työstä.

Arvostan freelance-työn

vapautta.

Jorm

a R

ajam

äki

Akavalainen 2 | 2013 1�

pywriterina ja toimittajana. Kaikki nuo seikat puolsivat toiminimen perus-tamista. Uusille yrittäjille tarkoitetun starttirahan ehtona oli yrittäjäkurssi, jonka suoritin luovien alojen yrittäjän ammattitutkinnon muodossa. Startti-rahaa sain noin yhdeksän kuukautta, Aalto kertoo.

Aallolla on yhden hengen viestintä-toimisto. Hän kuvailee työnsä olevan välillä yksinäistä ja kertoo kaipaavansa toisinaan työkavereita.

– Joskus yrittäjän eläkemaksut ra-sittavat, mikä näkyy ehkä vielä enem-män eläkkeellä – en ole raaskinut maksaa niitä tarpeeksi. Onhan kir-janpitokin kuluerä, mutta toisaalta

saamani hyvät veronpalautukset ovat tilitoimiston ansiota. Lisäksi minun täytyy maksaa arvonlisäveroa tietyistä palveluista. Ne rahat täytyy muistaa pitää erillään muista rahoista.

Hyvin työllistettyinä freelancerit eivät vaihtaisi freelance-työtä mistään hinnasta palkkatyöhön. Aalto pitää freelance-työn monipuolisuudesta. Maj Lönnroth nauttii siitä, että voi valita työnsä. Tiina Häkkiselle sopii työskentely kotoa käsin.

– Arvostan freelance-työn vapaut-ta. Neljät yt-neuvottelut läpikäyneenä olen nähnyt ihan tarpeeksi palkkatyön varjopuolia, Häkkinen sanoo.

Verokortti on tuntunut helpolta tavalta toimia

freelancerina.


Ranskan yrityksistä 60 pro-senttia on yhden hengen nyrkkipajoja. Kannettavien tietokoneiden, tablettien ja

kännyköiden ansiosta myös isoissa yri-tyksissä työskentelevien toimenkuva on muuttunut yhä liikkuvammaksi.

Läppärin nakuttaminen katukahvi-lassa tai puistossa voi tuntua hauskalta ajatukselta, mutta sitä kokeilleet tietä-vät, että päivittäinen työnteko julkises-sa tilassa ei ole ongelmatonta. Kodin käyttäminen työtilana ei sekään ole pitemmän päälle aina hyvä ratkaisu. Nomadien eli liikkuvien ammattilais-ten määrän lisääntyessä suurkaupunki-en työtilojen tarjonta seuraa aikaansa ja erikoistuu.

Ensimmäinen itsenäisten yrittäji-en ja etätyöntekijöiden toimisto avasi ovensa Pariisissa jo viitisen vuotta sit-ten. Toimintamallina oli eräänlainen tietotekniikka-ammattilaisten yritys-hautomo eli jäsentensä verkostoitumis-ta tukeva hub. Nyt etätyötoimistoja on Ranskassa jo parikymmentä, joista seitsemän Pariisissa.

Teksti: Virpi Latva n Kuva: Pariisin fototeekki

Toimisto kuin pariisilainen tori

Yhä harvempi tietotyön ammattilainen tarvitsee enää kiinteää toimistoa. Pariisissa uuden sukupolven etätyötoimisto haluaa olla tori, jolle yrittäjä, etätyöntekijä tai työmatkailija voi poiketa vaikkapa iltapäiväksi.

Sosiaalisuutta sopivin annoksinUusin, viiden eri alan naisyrittäjän pe-rustama Soleilles co-work on kohtaus-paikka, jonne voi piipahtaa vaikka työ-matkalla Pariisissa.

– Soleilles on kuin tori, jossa eri kulttuureista tulevat monien alojen ihmiset kohtaavat, kuvailee liikeidean äiti Sandrine Benattar.

– Itsenäiseksi yrittäjäksi ryhtyvällä on jo sinällään erilainen visio työnte-

osta. Haluamme koota dynaamisia eri alojen osaajia yhteen. Yhteisön voima ja avoimuuden ilmapiiri antavat ener-giaa.

Hiusten suoristukseen ja irtolisäk-keisiin erikoistunutta yritystä vetävä Marie-Angèle Benotti nakuttelee säk-kityynyllä läppäriään muotiblogia pi-tävää Manon Eichingeria vastapäätä. Molemmat naiset kertovat haluavan-sa pitää työn erossa yksityiselämästä, mikä on kotona työskennellessä han-kalaa.

Aiemmin keskisuuressa kampaa-moyrityksessä työskennellyt Benotti kertoo kärsivänsä yrittäjänä eristynei-syydestä.

– Työkavereiden kanssa joutui jos-kus hankaukseen. Mutta työskennel-tyäni useamman päivän peräjälkeen yksin kotona huomaan kaipaavani niitä pieniä päivittäisiä letkautuksia ja sitäkin, että joku huomasi, kun tuli aa-mulla töihin uusi pusero päällä.

Ohjelmoija Eric Sabat kertoo keit-tiön pöydän ääressä työskentelyn riis-täytyneen käsistä.

Huomaan kaipaavani niitä pieniä päivittäisiä

letkautuksia.

Suomessa etätyö on osa-aikaista

Tampereen yliopiston lehtori Satu Ojala ei usko hub-tyyppisten etätyötoimistojen määrän räjähtävän Suomessa, vaikka sekä yrittäjäperustainen työnteko että työn moni-paikkaisuus lisääntyvät täälläkin. Suomessa hubit eivät synny liike-elämän aloitteesta, vaan pikemminkin pienten innokkaiden ryh-mien perustamina.

Suomi on eurooppalaisen työolotutkimuksen mukaan kärkimaa työn monipaikkaisuudes-sa. Peräti 45 prosenttia suomalaisista tekee osan työstään työpaikan ulkopuolella. Etä-työtä tutkiva Ojala korostaa, että Suomessa etätyö on aina osa-aikaista.

– Työteho edellyttää rauhaa ja tilaa keskittyä, mutta toisaalta tehokkuutta parantaa mah-dollisuus kehittää ideoita yhdessä muiden ammattilaisten kanssa.

Ojala muistuttaa, että tietotyöaloilla lisään-tyvästä yrittäjyydestä huolimatta suurin osa korkeasti koulutetuista toivoo yhä työskente-levänsä ja työskenteleekin työsuhteessa ja työnantajan tarjoamissa tiloissa.

– Mikäli tietotyöperusteinen pienyrittäjyys, esimerkiksi freelance-työ, alkaa todella yleis-tyä kuten nyt alustavasti näyttää, pääasial-linen kotona työskentely lisääntyy. Samalla kasvaa varmasti pienyrittäjien tarve olla osa jotakin sosiaalista yhteisöä, Ojala arvioi.

– Ehkä hub-käyttäjiksi valikoituu ihmisiä, jotka mieluusti tutustuvat ja tapaavat uusia ihmisiä yhä uudelleen. Todennäköisesti se on myös heidän työnsä sisällön kannalta oleellista.

Toimistoja työntekijöiden tarpeisiinVaikka suomalaiset ovat Euroopan ”e-noma-deita” eli liikkuvia tietotekniikan hyödyntäjiä, Satu Ojala ei usko perinteisen toimiston kuo-levan sukupuuttoon.

– Yritykset haluavat silti keventää tilakustan-nuksia ja ovat siirtyneet esimerkiksi avokont-torimalliin siten, että etätyö mahdollistetaan entistä useammalle ja järjestelmällisemmin.

Toimistoissa on myös lisätty kohtaamispaik-koja.

– Tulevaisuuden toimistossa pitää yhä olla sekä työrauhan mahdollistavia tiloja että tilo-ja sosiaaliselle kohtaamiselle. Työntekijöiden toiveet sekä työn itsensä edellytykset tulisi kuitenkin huomioida nykyistä paremmin viih-tyisän työpaikan ja työympäristön suunnit-telussa.

– Huomasin olevani neljältä ilta-päivällä vielä pyjamassa parta ajamatta ja olin juonut vain kupin kahvia, Sabat sanoo.

Benattarin mielestä työrauhaa ja sosiaalisuutta pitää annostella oikein. Monelle riittää kahvihuoneen juttu-seura, mutta palaverien puutteesta kärsivälle on Soleillesin tiloissa tarjolla kuukausittaisia aivoriihiä. Moni toi-miston säännöllinen käyttäjä löytää liikekumppanin tai saa naapurilta tila-päistä ammattiapua.

Maaseutu houkuttelee etätyöntekijöitäEtätyön mahdollistava laki tuli Rans-kassa voimaan vasta vuonna 2005. Nyt ”moofereita” (mobile out of the office worker) eli toimistottomia työntekijöitä on 17 prosenttia työvoi-masta. Luku on vielä vaatimaton ver-rattuna eurooppalaiseen keskiarvoon 30 prosenttiin, mutta trendi on vah-vassa kasvussa. Suurissa kaupungeissa asumisen kallistuessa moni ranskalais-

perhe haikailee maaseudun elämän-laadusta.

Ranskan väestöpakoisimmat maa-kunnat, kuten keski-ylängön Auvergne ja Midi-Pyreneen Gers, ottavat tilai-suudesta vaarin ja houkuttelevat kii-reiseen elämänmenoon väsyneitä kau-punkilaisia uudisasukkaiksi.

Molemmissa maakunnissa panos-tetaan etätyökeskuksiin, tehokkaisiin laajakaistayhteyksiin ja uusien asuk-kaiden vastaanottoon.

– Meillä on jo 52 pikkukaupun-gissa ja kylässä oma vastaanotto-komitea, joka auttaa maakuntaan asettuvia kaupunkilaisia asunnon löytämisessä ja muissa käytännön asi-oissa. Myös oman yrityksen perusta-jat ovat tervetulleita. Heille tarjotaan paikallisen kauppakamarin apua ja projektin seurantaa, kertoo Gersin maakunnan elinkeinoasiamies Ro-main Bilowus.

Uudisasukkaita houkutellaan Ger-siin ja Auvergneen erilaisin kampan-join ja jakamalla esitteitä lomamatkai-lijoille.

Palaverien puutetta potevalle etätyötoimisto tarjoaa aivoriihiä.



Filosofian maisterin opintojaan viimeistelevä Suvi Eriksson sai sattumalta tietää, että hän voi hakea aikuiskoulutustukea

opintovapaansa ajalle.– Tiesin tuen olemassaolosta, mutta

olin luullut, etten täyttäisi sen saamis-ehtoja. Niinpä olikin iloinen yllätys, kun kävi ilmi, että tukihan on tarkoi-tettu myös minun kaltaiselleni opiske-lijalle, Eriksson kertoo.

Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittisena sihteerinä työsken-televä Eriksson on huhti–toukokuun opintovapaalla suorittaakseen tutkin-tonsa loppuun ja saa nyt siltä ajalta ai-kuiskoulutustukea.

– Tuen saaminen ei omalla kohdal-lani ratkaissut opintovapaalle jäämistä, koska olin tehnyt päätöksen siitä jo ai-emmin, mutta toki sillä on myönteinen vaikutus. Monelle opintovapaa ei kui-tenkaan olisi mahdollista ilman koulu-tustukea, Eriksson huomauttaa.

Erikssonin työnantaja suhtautui opintovapaaseen erittäin myönteises-ti. Työjärjestelyt sujuivat hyvin, ja hä-nen tilalleen palkattiin sijainen vapaan ajaksi.

– Sijaisen saaminen oli itselle-ni tärkeää, koska en halunnut, että

Teksti ja kuva n Jaana Parkkola

Aikuiskoulutustukea saa yhä useampiAikuiskoulutustuen saajien määrä on kasvanut viime vuosina kovaa vauhtia. Tutkintoaan viimeistelevä Suvi Eriksson saa tukea opintovapaansa ajaksi.

työni kasautuisivat työkavereideni harteille.

Aikuiskoulutustuen hakeminen oli Erikssonin mielestä helppoa.

– Tarvittavat tiedot löytyivät hel-posti Koulutusrahaston verkkosivuilta ja tuen hakeminen oli selkeää. Mones-ti tukiasioiden selvittäminen on työn ja tuskan takana, joten siihen nähden asiat sujuivat mutkattomasti, Eriksson kiittelee.

dollisuuden itsensä kehittämiseen, uu-den oppimiseen tai jopa uranvaihtoon, Eriksson lisää.

Akavan koulutuspoliittinen asian-tuntija Ida Mielityinen on samaa mieltä.

– Aikuiskoulutustuki on erityisen tärkeä esimerkiksi alan vaihtajille, kes-ken jääneen korkeakoulututkinnon loppuunsaattajille ja oman alansa osaa-misen syventäjille, joilla ei ole mahdol-lisuutta sovittaa työntekoa ja opiskelua yhteen, Mielityinen sanoo.

Mielityinen muistuttaa, että opin-tovapaa ja sen perusteella myönnettävä aikuiskoulutustuki on tarkoitettu oma-ehtoiseen opiskeluun, eikä niiden tar-vitse hyödyttää nykyistä työnantajaa.

– Työntekijällä on tietyin ehdoin subjektiivinen oikeus jäädä opintova-paalle.

Akavalaisille tärkeä tukimuotoAikuiskoulutustuen maksaa Koulutus-rahasto, joka on työmarkkinaosapuol-ten hallinnoima rahasto. Koulutusra-haston tilastojen mukaan vuonna 2012 aikuiskoulutustukea maksettiin 13 500 henkilölle.

Suvi Eriksson pitää aikuis-koulutustukea toimivana kannustimena.

Monelle opintovapaa ei olisi mahdollista ilman

koulutustukea.

Osaamisen kehittämistä omien tarpeiden mukaanEriksson pitää aikuiskoulutustukea toi-mivana kannustimena esimerkiksi suo-rittaa kesken jäänyt tutkinto loppuun.

– Mutta erityisesti pidempään työ-elämässä olleille se antaa hyvän mah-


Suomessa on puhuttu viime vuodet työn tulevaisuudesta enemmän kuin koskaan. Ilokseni olen huomannut, että puheen lisäksi on syntynyt paljon te-koja. Yhä useammalla työpaikalla rakennetaan uudenlaista työkulttuuria. Näitä innovaatioita Oy Suomi Ab tarvitsee.

Työ on se yhdistävä elementti, johon perustuu niin yksilön kuin yhteiskunnan-kin hyvinvointi. Yhden koon sukkahousuja uudenlaisiin työtapoihin ei ole saa-tavilla. Jokaisen työyhteisön on itse määriteltävä oma kulttuurinsa. Olemme omalla työpaikallani rakentaneet joustavaa ja inspiroivaa työkulttuuria näistä elementeistä:

n Ei fyysistä läsnäolopakkoa. Jokaisella on työvälineet, joiden avulla työtä voi tehdä mistä vain.

n Konttorista kohtaamispaikaksi. Työpiste valitaan toimistolla tehtävän mukaan. Keskittymiseen kirjasto, ideointiin inspiraatiotila.

n Törmäyttämisen kulttuuri. Kontaktit ja ideat laajenevat luonnostaan yli oman tiimin ja yksikön rajojen.

n Samanarvoisuus. Kaikki työntekijät toimitusjohtajasta alkaen työsken-televät samoilla pelisäännöillä.

n Luottamuksen ilmapiiri. Työtä voi tehdä hyvinkin yksilöllisin keinoin, kun on selkeät tavoitteet.

Entä mitä näkyy, jos kurkistaa nurkan taakse työn tulevaisuuteen? Asiantuntijat ja tutkimuslaitokset povaavat seuraavaa:

n Yhteisön voimaa hyödynnetään entistä enemmän. Työpaikat ottavat käyt-töön yhteisöllistä teknologiaa, kuten wikit, blogit ja pikaviestimet. Työ- paikan hiljaiset voivat olla virtuaaliyhteisön suupaltteja.

n Työ kopioi leikkejä. Tavoitteet viestitään tarinoina, ideat testataan yh-teisön äänestyksissä, haasteita lähestytään peleinä.

n Uusia työntekijöitä ei valita kabineteissa, vaan yhteisön suositusten perusteella.

n Työskentelemme yhä useammin tiloissa, jotka sijaitsevat jossain kont-torin ja kodin välimaastossa. Kaikki julkiset tilat suunnitellaan palvele-maan erilaisia tarpeita.

Ehkä siis työskentelet tulevaisuudessa työpaikassa, johon sinua ei valinnut uusi pomosi, vaan uudet kollegasi. Työskentelet toisinaan päivän lapsesi kou-lulla työntekoon soveltuvissa tiloissa. Annat siinä sivussa tietotaitoasi koulu-laisten käyttöön.

Yhteisö on aina ollut ihmisille tärkeä tukipilari. Hienoa, että yhteisöllisyys ko-kee renessanssia (työ)elämässä! Kirjoittaja vastaa markkinointiviestinnästä Suomen Microsoftilla ja on ollut mukana käynnistämässä työpaikalleen läsnätyökulttuuria sekä Kansallista etätyöpäivää, jota vietetään jälleen 20.9.2013.

Jaana Vuori

Työyhteisön renessanssi

Kolumni

Kuka voi saada aikuiskoulutustukea?

Koulutusrahasto myöntää aikuiskoulu-tustukea omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen osallistuvalle aikuisopiske-lijalle, joka on työ- tai virkasuhteessa tai toimii yrittäjänä ja jokan on ollut työelämässä yhteensä vähin-

tään kahdeksan vuotta,n on ollut nykyisen työnantajan palve-

luksessa tai toiminut yrittäjänä vähin-tään vuoden ennen tuettavan opiske-lun alkua,

n jää palkattomalle opintovapaalle yhtä-jaksoisesti vähintään kahdeksi kuukau-deksi tai opiskelee lyhyemmillä opin-tojaksoilla tai osa-aikaisesti yhteensä vähintään 43 päivän ajan ja

n ei saa opiskeluun muuta tukea.

Aikuiskoulutustuen kaikkien saamiseh-tojen tulee täyttyä, jotta tukea voidaan maksaa. Tukea myönnetään tutkintoon johtavaan opiskeluun sekä ammatilliseen lisä- ja täydennyskoulutukseen julkisen viranomaisen alaisessa oppilaitoksessa. Oppilaitoksen tulee toimia Suomessa.

Tukea maksetaan yhteensä enintään 18 kuukauden ajalta. Tuen määrä vastaa an-siosidonnaisen työttömyyspäivärahan määrää ilman korotusosia.

Lisätietoa: www.koulutusrahasto.fi

– Tuen saajien määrä on ollut sel-vässä kasvussa sen jälkeen, kun aikuis-koulutustuen tasoa nostettiin vuoden 2010 alussa. Esimerkiksi vuonna 2012 tuen saajien määrä kasvoi 21 prosent-tia edellisestä vuodesta, Mielityinen kertoo.

Vuonna 2012 aikuiskoulutustuen saajista 37 prosenttia opiskeli yliopis-tossa ja 32 prosenttia ammattikorkea-koulussa.

– Muun muassa näiden mittarei-den valossa kyse on akavalaisittain tärkeästä tukimuodosta, Mielityinen huomauttaa.

Akavan tavoitteena on parantaa sovitellun tuen ehtoja eli tehdä kan-nattavammaksi tilannetta, jossa ai-kuisopiskelija saa samanaikaisesti sekä aikuiskoulutustukea että palkkaa.

– Monen akavalaisen on vaikea läh-teä töistä täysipäiväiseksi opiskelijaksi, joten haluamme kehittää aikuiskoulu-tustukea siihen suuntaan, että se tukisi myös työn ja opiskelun yhdistämistä, Mielityinen sanoo.


TJS Opintokeskus tarjoaa Reilu Peli -koulutuksia henkilöstön edustajien li-säksi nyt myös esimiehille. Reilu Peli -koulutuksissa annetaan käytännön työkaluja henkisen työsuojelun kehit-tämiseksi työpaikoilla.

Tehokas ja yksinkertainen tapa ottaa epäasiallinen käyttäytyminen puheeksi työyhteisössä on keskustella siitä, mitä työpaikalla pidetään epäasi-allisena ja epätoivottavana käyttäyty-misenä. Keskustelu on tärkeä toteuttaa niin, että jokainen saa ja uskaltaa antaa siihen oman panoksensa.

Lopputuloksena on yhteinen kuva-us siitä, mitä kyseinen työyhteisö pitää epäasiallisena. Keskustelu antaa jokai-selle työyhteisön jäsenelle mahdollisuu-den arvioida omaa käyttäytymistään, mikä ohjaa käyttäytymistä toivottuun suuntaan.

Työntekijä ei voi vetäytyä vastuustaHenkinen työsuojelu on lailla määrätty esimiehen tehtäväksi, mutta lainsäädän-tö velvoittaa työntekijöitäkin. Heidän pitää välttää epäasiallista käyttäytymis-tä ja häirintää työpaikalla.

Teksti n Päivi Lohi-Aalto ja Leo Junno, TJS Opintokeskus

Reilua Peliä työpaikoilleEsimiehen tehtävä on suojella alaisiaan häirinnältä ja epäasialliselta kohtelulta.

Lisäksi työturvallisuuslaki velvoit-taa työntekijöitä kertomaan työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä työnantajalle, jos he eivät itse pysty poistamaan ky-seistä haittaa tai vaaraa. Työntekijät ei-vät siis voi jäädä seuraamaan sivusta, jos he havaitsevat epäasiallista kohtelua työpaikalla.

Esimies, älä jää yksinJos työyhteisössä esiintyy epäasiallis-ta kohtelua, esimiehen on puututtava siihen välittömästi. Esimiehen on eri-tyisen tärkeää pysyä tasapuolisena ja kuunnella kaikkia tilanteen osapuolia. Syyllisten etsimisen sijaan on sovittava yhdessä tulevista toimintatavoista. So-vittujen asioiden kirjaaminen helpottaa tilanteen seuraamista ja esimiehen joh-tamistyötä.

Esimiehen on hyvä pyytää tarvitta-essa tukea työyhteisön muilta esimie-hiltä, henkilöstöjohtajalta tai työsuoje-lupäälliköltä. Epävarmoissa tilanteissa ei kannata jäädä yksin. Tukea voi pyy-tää lisäksi omasta liitosta, työterveys-huollosta tai aluehallintoviraston työ-suojelun vastuualueelta.

Mikä ihmeen Reilu Peli?

Akavan ja STTK:n ylläpitämä TJS Opin-tokeskus on kehittänyt välineitä parem-man työelämän tueksi yhdessä ammat-tijärjestöjen kanssa. Reilu Peli -käsikirja sisältää tietoa ja erilaisia keinoja, joiden avulla voidaan kehittää työpaikan hen-kistä työsuojelua ja ratkoa ristiriitoja. Kä-sikirja on hyvä työväline sekä esimiehille että henkilöstön edustajille työpaikkojen henkisen työsuojelun kehittämiseen. Kä-sikirjaa voi tilata TJS Opintokeskuksesta.

TJS Opintokeskus tarjoaa Reilu Peli -koulutuksia henkilöstön edustajille, esi-miehille ja jäsenille. Koulutuksiin osallis-tui vuonna 2012 noin 800 henkilöä. Am-mattijärjestöt ja -yhdistykset voivat tilata Reilu Peli -koulutuksia suoraan TJS Opin-tokeskuksesta tai henkilöstön edustajat voivat osallistua TJS Opintokeskuksen järjestämiin koulutuksiin.

Lisäksi henkilöstön edustajille on tarjolla vertaistuen verkkoyhteisö,Reilu Peli -verkosto, www.reilupeli.net

1�Akavalainen 2 | 2013

Akavalainen 2 | 2013�0

T yöuria olisi syytä pidentää, mutta vanhemmilla työnte-kijöillä on usein vaikeuksia jaksaa työntekoa nykyisellä

tahdilla. Samalla kokeneiden työnte-kijöiden hankkima asiantuntemus uh-kaa kadota työpaikoilta heidän muka-naan.

Yksi ratkaisu tilanteeseen on Aka-van esittämä malli, jossa ikääntyneillä olisi oikeus työajan lyhentämiseen.

– Ikääntyvä työntekijä voisi sosiaa-lisin ja terveydellisin perustein lyhen-tää työaikaansa samaan tapaan kuin pienten lasten vanhemmatkin, sanoo työelämän asiantuntija Tarja Arkio Akavasta.

Hän uskoo, että ilmapiiri on nyt myönteinen ajatukselle. Ehdotus on osa Akavan Suomen työn linja 2019 -asiakirjaa.

– Työntekijällä voisi olla oikeus lyhentää työaikaansa viimeisten työ-vuosien aikana täydellä palkalla. Tätä voisi kompensoida esimerkiksi työn-antajamaksuja alentamalla. Työnteki-jän oikeus pitäisi turvata lainsäädän-nöllä, Arkio sanoo.

Tarkemman mallin kehittäminen on vielä kesken, mutta Arkio toteaa, että akavalaisten jäsenten keskuudes-sa viimeisten työvuosien keventämistä on toivottu jo kauan.

Työssä jaksaminen on yksilöllinen kysymys. Arkion mukaan jaksaminen

Teksti: Anssi Kaarlo Koskinen n Kuva: Lehtikuva

Jos viimeisinä vuosina helpottaisiTyöuran loppuvaiheessa on tärkeää miettiä, miten työn kuormittavuutta voidaan helpottaa. Asiantuntijoiden eläköityessä on myös riskinä, että iso osa tärkeää tietotaitoa lähtee heidän mukanaan.

riippuu paljon siitä, minkälainen työ-ura on ollut. Hyvä ura, hyvä esimies ja kohtuullinen määrä kiinnostavia työ-tehtäviä auttavat siinä, että voimia löy-tyy vielä uran loppupuolellakin.

– Asiantuntijatehtävissä kuormi-tus on henkistä. Jos kuormitus kasvaa koko ajan pikku hiljaa, se saattaa ka-saantua, aiheuttaa sairauspoissaoloja ja pahimmillaan johtaa työkyvyttömyys-eläkkeeseen.

Kuormitukseen ei vielä osata puut-tua riittävän tehokkaasti ja varhain. Arkion mukaan merkittävä tekijä työs-sä jaksamisessa olisi kiireen vähentä-minen sekä työajan jousto.

Asenteissa korjattavaaIäkkäät työntekijät ovat usein koke-neita asiantuntijoita, joiden tietotaito pitäisi pystyä säilyttämään työpaikalla heidän siirtyessään eläkkeelle.

Arkio kertoo, että Akavan mielestä 58–60-vuotiaiden työntekijöiden olisi

käytävä esimiestensä kanssa henkilö-kohtainen kehityskeskustelu, jossa so-vitaan toimista työuran pidentämisek-si sekä siitä, miten osaamista siirretään eteenpäin.

– Tällä hetkellä tuntuu olevan niin, että työntekijä kypsyttelee eläkeajatus-ta itsekseen, ilmoittaa asiasta ja sitten vain lähtee pois ilman sen pidempiä valmisteluja. Hän ei ehkä halua, että hänen ajatellaan downshiftaavan. Täs-sä meillä on asennepuolella töitä.

Arkio toteaa, että muissa pohjois-maissa yli 60-vuotiaiden työllisyysaste on korkeampi kuin Suomessa. Yksi syy tähän on se, että muissa maissa osa-ai-katyön käyttö varsinkin työuran lo-pussa on yleisempää.

– Meillä on opittavaa suhtautumi-sessa työhön. Vauhti ei saisi olla työssä itseisarvo.

Ikäraja liian korkeallaOsa-aikaeläke mahdollistaa tällä het-kellä asteittaisen eläköitymisen. Ennen vuotta 1954 syntyneet voivat jäädä osa-aikaeläkkeelle täytettyään 60 vuotta. 1954 ja sen jälkeen syntyneillä ikäraja on 61 vuotta. Osa-aikaeläkkeellä työn-tekoa vähennetään niin, että ansiotaso laskee 35–70 prosenttia.

Lakimies Jarmo Pätäri Akavasta toteaa, että osa-aikaeläkkeen käyttö on toimialakohtaista.

Vauhti ei saisi olla työssä itseisarvo.

Akavalainen 2 | 2013 �1

– Eniten sitä käytetään opetus- ja terveydenhuoltoaloilla, koska näillä aloilla osa-aikatyötä on helpompi jär-jestää.

Pätärin mukaan osa-aikaeläkkeen toimivuutta rajoittaa se, että ikäraja on asetettu korkealle. Hän laskisi rajaa 58–60 vuoteen.

– Eläketurvakeskuksen jo jonkin verran vanhassa tutkimuksessa on todettu siihen suuntaan, että osa-ai-kaeläkkeellä olo pidentäisi työuraa. Tämä on kyllä hieman kiistanalaista, esimerkiksi Elinkeinoelämän keskus-liitto EK ei näe asiaa näin.

Professorit Nicholas Barr Lon-don School of Economicsista ja Keith Ambachtsheer Toronton yliopistos-ta arvioivat alkuvuodesta suomalais-ta eläkejärjestelmää. Barrin ehdotuk-sen mukaan työntekijä voisi saada eläkkeestään maksuun 25, 50 tai 75 prosenttia sen mukaan, milloin jää eläkkeelle. Pätäri toteaa, ettei Barrin ehdotus juuri eroa nykyisestä osa-aika-eläkejärjestelmästämme.

Tietotaito katoaaTyöntekijän jaksaminen ei ole ainoa ongelma työuran loppupäässä. Pohdit-tavaa on myös siinä, miten eläköityvän asiantuntijan vuosien varrella kerätty tietotaito ei katoaisi työpaikalta.

Aalto-yliopistossa päättyi vuosi sitten ELSA-projekti, jossa tutkittiin asiantuntijatiedon säilyttämistä orga-nisaatioissa. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, kuinka asiantuntijaorganisaa-tioissa voidaan tunnistaa säilyttämisen arvoinen tieto ja osaaminen sekä sel-vittää menetelmiä tiedon säilyttämi-seksi ja jakamiseksi.

Hankkeen projektipäällikkö Ee-rikki Mäki kertoo, että 18 tutkitun organisaation joukosta löytyi hyvin eri lailla asiaan suhtautuvia. Jotkut orga-nisaatioista olivat heikosti tietokatoon valmistautuneita, jotkut käyttivät yk-sinkertaisia, mutta toimivia keinoja.

– Pitää pohtia, mitä tietoa tulevai-suudessa tarvitaan ja mitä organisaati-ossa tullaan tekemään. Eläkkeelle jää-vän kanssa pitäisi yhdessä pohtia, mikä tieto on tarpeellista. Asiantuntijaa ei saa jättää yksin, Mäki sanoo.

Kaikki tieto ei kuitenkaan ole säi-lyttämisen arvoista.

– Osa tiedosta on vanhentunutta, organisaatiossa saatetaan tulevaisuu-dessa tehdä jotain muuta tai teknolo-gian kehitys on tehnyt tiedosta tarpee-tonta. Eläköityvä asiantuntija saattaa olla jäävi päättämään, mitä tietoa on syytä säilyttää, Mäki sanoo.

Hänen mielestään eläkkeelle jäävä asiantuntija ja esimies pitää valtuut-taa pohtimaan tilannetta. Asialle pitää löytyä aikaa ja resursseja.

Eläköityvän asiantuntijan tietotai-to saattaa olla yritykselle hyvinkin ar-vokasta. Mäki mainitsee esimerkkinä tilanteen, jossa yrityksen myynti on hajautettu ja Pohjois-Suomen myyn-nistä vastaava on jäämässä eläkkeelle. Jos tilannetta ei seurattaisi ja siirtymää suunniteltaisi kunnolla, tuloksena saattaisi olla asiakkaiden menetyksiä.

Mäki kertoo, että ELSA:n yhtey-dessä tutkituissa organisaatioissa eläk-keelle jääneitä asiantuntijoita saatettiin eläkkeelle lähtemisen jälkeen kutsua takaisin. He palasivat kouluttamaan työntekijöitä tai he osallistuivat pro-

Eläköityvän tietotaito saattaa olla yritykselle

hyvinkin arvokasta.

jekteihin, kun heidän asiantuntemuk-sensa arvo ymmärrettiin.

– Asiantuntijat tulivat mielellään, jos olivat terveitä ja siihen oli muuten-kin mahdollisuudet. He olivat ylpeitä asiantuntemuksestaan ja lojaaleja enti-sille organisaatioilleen.

Neuvottelut lähtökuopissaEläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan vetämä eläkeneuvotte-luryhmä valmistautuu neuvotteluihin, joiden pohjalta tehdään vuonna 2017 voimaan tuleva eläkeuudistus. Ranta-lan mukaan ryhmä odottelee valtiova-rainministeriön ylijohtajan Jukka Pek-karisen vetämän selvitystyöryhmän tuloksia ennen kuin neuvottelut toden teolla jatkuvat.

– Pekkarisen ryhmä arvioi vuoden 2005 eläkeuudistuksen riittävyyttä ja pohtii sitä, miten ihmisten kasvanut elinajanodote tulisi uudessa laissa ot-taa huomioon.

Rantala arvelee, että muutosehdo-tuksia esimerkiksi nykyiseen osa-aika-eläkejärjestelmään tulee, mutta minkä suuntaisia, sitä hän ei halua lähteä vie-lä arvioimaan. Nicholas Barrin ehdo-tus on ryhmässä noteerattu.

Eläkejärjestelmän tulee Rantalan mukaan tukea ihmisten jaksamis-ta uran loppupuolella, mutta työn kuormittavuuden keventäminen ja muut toimet jaksamisen parantami-seksi ratkeavat viime kädessä työ-paikoilla. Lainsäädännön keinot ovat rajalliset.

– Eläkejärjestelmä ei saa kuiten-kaan tulla liian houkuttelevaksi, ettei tulisi houkutusta eläköityä liian aikai-sin.

Rantala sanoo, että Pekkarisen sel-vitysryhmän raportti on sovittu val-mistuvaksi viimeistään vuoden lop-puun mennessä.

– Vuonna 2017 pitäisi olla uusi laki voimassa, joten 2014 pitäisi elä-keneuvotteluryhmällä olla sävelet sel-villä.

Ovatko kaikki palaset paikallaan, kun työntekijä on siirtymässä eläkkeelle?

Akavalainen 2 | 2013��

T utkijatohtori Tiina Nikkola on uransa aikana törmännyt junnaaviin ryhmiin, joiden vetäjät valittelevat kivireen

raskautta. Ryhmiä, jotka eivät halua ollenkaan kääriä hihoja. Ryhmiä, jot-ka ensimmäisessä lauseessa suitsut-tavat mahtavan hyvää fiilistä, ja heti perään valittavat, ettei mitään voida tehdä, kun olosuhteet ovat niin sur-keat.

Jyväskylän opettajankoulutuslai-toksella työskentelevä Nikkola on poh-

tinut, miksi huippuosaajat saavat toi-sinaan aikaiseksi vain laihan raportin hyllyyn pölyttymään. Tämä sai hänet tutkimaan, miksi ryhmätyö karahtaa niin usein kiville.

Väitöstutkimuksensa aineiston Nikkola keräsi opiskelijaryhmästä, jonka vetäjänä itse toimi.

– Halusin ymmärtää ryhmä-työn takkuamista, ja analyysin kohteeksi valikoitui syyllisyydestä kumpuava syntipukki-ilmiö, Nik-kola kertoo.

Luonnollisesta syyllisyydestä ahdistukseksi Nikkolan mukaan syyllisyys on luon-nollinen tunne ryhmässä, jonka tehtä-vänä on luoda uusi ratkaisu.

– Syyllisyys kertoo kehittymisen tarpeesta ja on ilmaisu jonkun puut-tumisesta.

Hän korostaa, että mitä haasteelli-semmasta ja itselle merkityksellisem-mästä tehtävästä on kysymys ja mitä suurempi on epäonnistumisen pelko, sitä kovemmin syyllisyys painaa.

Teksti: Paula Launonen n Kuvitus: Juha Saari

Syntipukki halvaannuttaa parhaankin porukan

Työryhmän jäseninä jopa koulutetut huippuosaajat voivat taantua tehottomiksi urputtajiksi ja toistensa selän takana lusmuilijoksi.

Akavalainen 2 | 2013 ��

– Ongelmaksi syyllisyys muuttuu, kun ahdistavien tuntemusten taustoja ei tunnisteta, eikä niitä osata käsitellä avoimesti.

Kun ristiriidat ja omat puutteet painavat mieltä, eikä ole oikein var-maa, onko itse oivaltanut korjaamis-tarpeet oikein, on turvallisempaa olla hissunkissun ja toivoa, että joku muu ottaa tilanteen haltuunsa.

– Niinpä vallitseviksi nousevat ryhmän rauhaa suojaavat käyttäyty-mismallit, jotka estävät varsinaisen työnteon. Ja kun oikeista kipupisteis-tä ei puhuta, etsitään ulkoinen tekijä, jota voidaan yhdessä syyttää, Nikkola määrittelee.

Syntipukki kantaa huonon olonKun työ ei etene, syntipukiksi saate-taan leimata heikko tekniikka, huono tiedonkulku, surkea vetäjä tai vaikka-pa aktiivisesti kyselevä työryhmän jä-sen.

Siinä missä syyllisyys on Nikko-lan mukaan kehitystä eteenpäin vievä tunne, syntipukki-ilmiö on jarru, joka vääristää vuorovaikutusta ja torpedoi tekemisen.

– Syntipukki saa kantaakseen ryh-män pahan olon. Syntipukin nimeä-minen on näennäisen helppo, mutta inhimillisesti julma ja organisaatios-sa tehottomuutta aiheuttava ratkaisu. Syntipukki on ”se porukan rasittava tyyppi”, jonka aiheuttamista harmeis-ta aletaan jurnuttaa, kun henkilö pois-tuu ryhmästä.

Nikkola mainitseekin yhtenä syn-tipukki-ilmiön tunnusmerkkinä selän takana puhumisen.

– Tämän havaitsin väitöstutki-muksessani. Kun opiskelijat valittivat muutamien kouluttajien toiminnas-ta, he lähettivät sähköpostia kaikille muille osallisille, mutta eivät heille, joihin kritiikki kohdistui.

Nikkolan mielestä epäkohdista ei haluta kertoa taholle, joka asiaan voi-si vaikuttaa, koska suoruus nostaisi ristiriidat esille ja pakottaisi ryhmän käsittelemään vaikeita asioita. Selän takana puhuminen on osa mekanis-mia, jolla ihminen pitää yllä toimeli-aisuuden illuusiota: kun varsinainen työ polkee paikallaan, valittaminen energisoi ja ruokkii puuhakkuuden tunnetta.

Ryhmän vetäjä paineen purkajanaNikkolan havainnot tuntuvat masen-tavilta aikakautena, jolloin suuri osa työstä on keskustelemista, ajattelemista ja ratkaisujen tuottamista luovissa ryh-missä. Taannummeko me koulutetut huippuosaajat porukassa väistämättä valittaviksi selän takana puukottajiksi?

Nikkola huomauttaa, että ryhmä on aina ristiriitainen elementti. Var-sinkin alussa siltä halutaan hyväksyn-tää ja samaistumista.

– Alussa vahvistetaan samanlai-suuksia. Mutta vähitellen on pakko ottaa kantaa. Tämä on se vaihe, jolloin vetäjältä vaaditaan taitoa antaa erojen tulla esiin rakentavasti.

Nikkolan mukaan ryhmä nostaa esiin yksilön varhaisia käyttäytymis-malleja: saadakseen tahtonsa läpi yksi rähisee, toinen vetäytyy ja kolmas luo-vii.

– Kun vetäjä tiedostaa omat vaikut-timensa ja tunnistaa reagointimallinsa, hänellä on eväitä kohdata jäsenten eri-laisuus. Kun ristiriidoista uskalletaan puhua, syyllisyyttä ei tarvitse ulkoistaa kohteeseen tai ihmiseen.

Ryhmä tarvitsee aikaaNikkola kannustaa organisaatioita luottamaan työryhmiin, mutta ei millä tahansa ehdoilla. Onnistuakseen teh-tävässään työryhmä tarvitsee pätevän vetäjän lisäksi myös aikaa. Ryhmän muodostuminen ei tapahdu silmänrä-päyksessä, eikä mikään ryhmä voi toi-mia jatkuvasti täydellä teholla.

– Takapakkeja tulee väistämättä, ja ne pitää hyväksyä osana luovaa pro-sessia. Mitä monimutkaisempi tehtävä,

Hyvä ei synny itsestään

Kun perustat työryhmän, varaa sille riittävästi aikaa ja valitse vetäjäksi henkilö, joka ymmärtää laumakäyt-täytymisen dynamiikkaa. Mieti myös näitä:

n Työryhmästä ei saa tulla erilaisten yksilöiden kokoontumisajot tai tun-teiden purkukenttä.

n Ryhmä ei tuota lisäarvoa, jos se on vain säiliö, johon jokainen tuo itse-näisesti valmistelemansa osan.

n Takapakki ja taantumuksen hetket kuuluvat asiaan. Mitä vaativampi tehtävä, sitä kumpareisempi maas-to.

n Liiallinen tehopiiskaus voi syventää syyllisyyttä, aiheuttaa paniikkia ja saattaa johtaa umpikujaan.

n Hyvässä työryhmässä on tilaa epä-varmuudelle. Ryhmä käsittelee risti-riitoja avoimesti ja jäsenet antavat toisilleen suoraa palautetta.

n Ryhmä tarvitsee tukea arjessa ja olemisen sietämisessä. Laivase-minaari voi olla mukava kevennys, mutta se ei ratkaise syntipukki-

ilmiötä.

Kun oikeista kipupisteistä ei puhuta,

etsitään ulkoinen tekijä, jota voidaan yhdessä syyttää.

sitä mutkikkaampia ovat polut, joi-den kautta ryhmä pääsee maaliin.

Jos työ ryhmässä tökkii, sitä ei Nikkolan mielestä pidä pelästyä. Päinvastoin.

– Ryhmätyön tökkiminen on normaali olotila. Epänormaalia on olettaa, että ryhmä toimisi noin vain ilman psyykkisiä ponnisteluja.


Lindsay Whorton tekee opettaji-en palkkakehityksestä väitöstut-kimusta Oxfordin yliopistos-sa. Hän vertailee väitöksessään

kolmen eri maan, Suomen, Sveitsin ja Yhdysvaltojen, järjestelmiä.

Whorton tuli viime lokakuussa Suomeen selvittääkseen, miten julki-sen ja yksityisen sektorin palkkaeroja pyrittiin Suomessa kuromaan umpeen vuosina 2000–2007.

– Alun perin tarkoituksenani oli tutkia opettajien palkkakehityksen syi-tä Yhdysvalloissa. Päädyin kuitenkin tekemään kansainvälisen vertailun, koska mielestäni on mielenkiintoista tietää, miten erilaiset neuvottelujärjes-


Opettajien palkkakehitys kiinnostaa

Suomalainen neuvottelujärjestelmä kiinnostaa amerikkalaista Lindsay Whortonia, joka tekee kansainvälistä vertailua opettajien palkkakehityksestä.

telmät toimivat ja millaisia tuloksia niillä on saatu aikaan, Whorton ker-too.

Yhdysvalloissa tulenarka aiheWhortonin mukaan opettajilla on Yh-dysvalloissa kaksi liittoa, jotka eivät kil-paile keskenään jäsenistä.

– 40 prosenttia opettajista kuuluu liittoon, mutta opettajien järjestäyty-misessä on osavaltioiden välillä suuria eroja.

Whorton kertoo, että opettajaliit-tojen asema on Yhdysvalloissa tällä hetkellä hyvin kiistanalainen. Liit-tojen edustajia ei haluta päästää neu-vottelupöytiin. Kuumentunut tilanne purkautuu protesteina ja koulujen sul-kemisina ympäri liittovaltiota.

– Opettajat menivät jokin aika sit-ten lakkoon Chicagossa ja toisen liiton johtaja pidätettiin vastikään New Yor-kissa, Whorton mainitsee.

Tätä taustaa vasten onkin Whor-tonin mielestä kiinnostavaa tietää, mi-ten Suomessa liiton vahva mukanaolo neuvotteluissa toimii.

Palkka herättää tunteitaWhorton on myös itse valmistunut opettajaksi ja työskennellyt hetken ai-kaa englannin kielen opettajana. Veri

kuitenkin veti jatko-opintoihin. Hän päätyi tutkimaan opettajien palkka-usta, koska halusi tutkia jotain konk-reettista, mutta silti jotain teoreettisesti mielenkiintoista.

– Raha ja palkka herättävät tuntei-ta. Perinteinen näkemys on, että opet-tajan ammatti on kutsumus, palkka on toissijaista. Siksi palkkakeskustelu lei-mahtaa välillä pienestäkin, mikä tekee siitä tutkimuskohteena mielenkiintoi-sen, Whorton kuvailee.

– Lisäksi palkka on aihe, jota pys-tyy vertailemaan kansainvälisellä ta-solla. Esimerkiksi eri maiden ope-tussuunnitelmien vertailu olisi aivan toinen juttu.

Väitöstutkimuksen on määrä val-mistua ensi syyskuussa. Whorton toi-voo, että hänen tutkimuksensa tarjoaisi hyödyllistä tietoa erilaisten neuvottelu-järjestelmien toimivuudesta.

– Olisi hienoa, jos tutkimukseni auttaisi ymmärtämään erilaisten jär-jestelmien hyviä ja huonoja puolia ja niiden vaikutuksia opettajien palkka-kehitykseen.

Suomalaisuus tarttuuWhorton on nauttinut täysin siemauk-sin suomalaisesta talvesta.

– Aikaisemmin talvi ei ole kuu-lunut lempivuodenaikoihini, mutta täällä olen muuttanut mieltäni. Kävin vastikään Lapissa, enkä ole nähnyt ai-emmin mitään vastaavaa.

Lisäksi Whorton on ihastunut suo-malaisen designiin.

– Esimerkiksi Helsingin yliopiston uusi kirjasto on ilmiömäinen!

Whortonin mielestäni on myös hauskaa, miten suomalaisille tyypilli-nen oman tilan ja rauhan tarve tart-tuu.

– Kävin vuodenvaihteessa Yhdys-valloissa ja lähes säikähdin hississä, kun ihmiset rupesivat juttelemaan.

Perinteinen näkemys on, että opettajan

ammatti on kutsumus, palkka on toissijaista.

Lindsay Whorton tuli Suomeen selvittämään neuvottelujärjestelmämme saloja.


Komissio antoi maaliskuussa direktiiviesityksen, jolla hel-potettaisiin opiskelijoiden ja tutkijoiden tuloa unionin ul-

kopuolelta Euroopan unioniin. Tavoite on selkeä: lisää aivotuontia.

Euroopan unionin alueelle muut-taa vuosittain yli 200 000 tutkijaa ja opiskelijaa. Heidän tulemistaan sääte-lee tällä hetkellä kaksi erillistä direk-tiiviä. Uusi esitys direktiivien yhdis-tämisestä ja remontoimisesta kertoo muutostarpeista.

Muuttolupien hakeminen on usein monimutkaista ja vie aikaa. Menette-lyt voivat vaihdella maiden välillä suu-restikin. Lisäksi jos EU:n ulkopuolelta tullut tutkija tai opiskelija haluaakin muuttaa unionin sisällä toiseen jäsen-valtioon, syntyy usein hankaluuksia.

Liikkuvuuden hidasteet eivät ole olleet EU:n eduksi kilpailussa osaa-misesta ja kyvykkyydestä vaikkapa Yhdysvaltojen, Kanadan ja Australian kanssa. Tavoitteena on nyt tehdä Eu-roopasta opetuskomissaari Adroulla Vassilion sanoin korkea-asteen kou-lutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin toivekohde.

Uuden direktiivin lisäksi EU:n uusi Horisontti-tutkimusohjelma ja Erasmus-opiskelijavaihto vaikuttavat Euroopan osaamistalouteen.

Lupien saanti nopeutuu, työnteko helpottuuUusi direktiivi sisältää neljä toimen-pidekohdetta. Ensinnäkin tutkimusta tai opintoja varten viisumia tai oleske-luoikeutta hakevan ei tarvitse odottaa enää 60:tä päivää kauempaa. Toiseksi opiskelijan tai tutkijan sekä hänen per-heensä on jatkossa sujuvampaa muut-taa EU-maasta toiseen.

Työmarkkinoille pääsyn ehdot ovat olennainen asia muuttoa pohti-ville opiskelijoille. Komissio ehdottaa-kin, että opiskelijat saavat työskennel-

Teksti: Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö n Kuva: Lehtikuva

Euroopan unioni lisää aivotuontia

Opiskelijoiden ja tutkijoiden tuloa Euroopan unioniin helpotetaan.

lä puolipäiväisesti, enintään 20 tuntia viikossa.

Myös neljäs toimenpide-ehdotus liittyy työmarkkinoihin. Sekä tutki-jat että opiskelijat saavat tutkimus-hankkeensa tai opintonsa päättämi-sen jälkeen hakea töitä kahdentoista kuukauden ajan kyseisessä maassa tai työllistää itsensä eli ryhtyä ammatin-harjoittajiksi. Jäsenmaa vastaa silti jat-kossakin työluvan myöntämisestä.

Yritetäänkö ehdotuksella lyödä EU-maiden omat opiskelijat ja tutkijat laudalta? Tämä ei ole tarkoitus. Ei ole juuri näyttöä, että unionin ulkopuo-lelta tulevat opiskelijat olisivat vieneet koulutuspaikkoja kotimaan hakijoilta. Tutkimuksen kansainvälistymisestä on hyötyä myös oman maan tutkimus-osaajille.

Suomen suunta ollut vastavirtaanDirektiiviesityksen julkistamisen yh-teydessä julkaistiin Euroopan siirto-

laisuusverkoston selvitys ulkomaisista opiskelijoista. Selvitys nosti esiin Suo-men taipumuksen ”paikata” kantaväes-tön vähenemistä ulkomaisilla opiskeli-joilla.

Vertailu Suomen ja väkimääräl-tään samankokoisen Tanskan välillä on kiintoisaa. Tanskassa oli aiemmin neljä viisi kertaa enemmän ulkomai-sia opiskelijoita kuin Suomessa. Kun Tanska otti käyttöön lukukausimak-sun, tulijoiden määrä romahti.

Selvityksen mukaan Iso-Britannia imuroi opiskelijoita Euroopassa tehok-kaimmin: vuosittain noin 250 000 henkeä aloittaa siellä opinnot. Suomi on tilastossa noin keskivaiheilla.

Direktiivi helpottaa ulkomaisten opiskelijoiden tuloa EU:n alueelle ja Suomeen. Mutta vauhtia tarvittaisiin toiseenkin suuntaan. Tien raivaami-nen Suomesta ja koko EU:n alueelta sen ulkopuolelle vaatii oman savottan-sa.


Pääministereiden Eurooppa-neuvosto pääsi helmikuus-sa sopuun Euroopan unio-nin kehysbudjetista vuosille

2014–2020. Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen pitää yhteisymmärryksen saavuttamis-ta jo itsessään tärkeänä.

– EU:n kehysbudjetit ovat aina vaatineet pitkiä neuvotteluja. Varsin-kin taloudellisesti vaikeina aikoina 27 jäsenmaan yksimielisyyttä vaativa sopimus rahasta on suuri saavutus. Se osoittaa EU:n toimintakyvyn kriisi-olosuhteissa, Penttinen sanoo.

EU:n budjetti on noin prosentin verran jäsenmaiden bruttokansantuot-teesta, joten siihen nähden kyse on verrattain pienistä summista. Pentti-sen mukaan budjetin koko ei olekaan olennaista, vaan se, mihin se keskite-tään.

– Maatalous on yhteistä EU-po-litiikkaa ja vaatii runsaasti tukiaisia. Toinen iso erä on rakennerahastot. Niillä on kaksi päätarkoitusta: aluei-den ja erilaisten kehityshankkeiden tu-keminen sekä jäsenmaiden välinen so-lidaarisuus. Köyhemmät maat ja alueet saavat enemmän. Näin myös Suomen tietyt alueet saavat EU:lta rahoitusta, jolla voi olla paikallisesti suuri merki-tys.

Lisäksi Euroopan unioni tukee tutkimusta, koulutusta ja innovaatio-toimintaa.

– Esimerkiksi korkeakoulujen Eras-mus-opiskelijavaihtoa pidetään yleises-ti EU:n menestyneimpänä ohjelmana. Puhutaan jopa ohjelman ansiosta syn-tyvästä Erasmus-sukupolvesta, Pentti-nen sanoo.

Tutkimusten saralla EU:lla on jo pitkään ollut monivuotisia puiteoh-jelmia, joista Penttinen mainitsee esi-merkkinä valmistelussa olevan Hori-sontti-ohjelman.

– Yhteisvoimin voidaan toteuttaa hankkeita, jotka eivät olisi mahdollisia yhden maan voimin. Lisäksi yhteistyö antaa mahdollisuuden keskittyä EU:n

Teksti n Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö

Euroopan unionin budjetti on avattava

Keskustelu EU-budjetista on Suomessa turhan yksipuolista, sanoo Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen.

työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta tärkeisiin tulevaisuuden kärkihankkei-siin.

Budjetissa katsottava tulevaisuuteenPenttinen muistuttaa, ettei EU voi kilpailla halpatyöllä, joten sen ainoa mahdollisuus globaalissa työnjaossa on osaamisen vahvistaminen. Unionin tavoitteena onkin olla ”maailman kil-pailukykyisin osaamiseen perustuva ta-lous”.

– Komission esitys EU:n kehys-budjetiksi perustui pitkälti tähän aja-tukseen, kun se ehdotti mittavia lisä-varoja tutkimukseen, koulutukseen, teknologiaan ja innovointiin. Resepti on sama, jota Suomi noudatti nous-takseen 1990-luvun alun lamasta. Vai-keinakin aikoina kannattaa panostaa tulevaisuuteen, sinne mistä saadaan uusia työpaikkoja, kilpailukykyä ja näin hyvinvointivaltion rahoitusta, Penttinen painottaa.

Eurooppa-neuvosto leikkasi kuiten-kin rajusti komission esitystä esimer-kiksi juuri tutkimusmäärärahoista.

– Kehysbudjetin osaamismäärä-rahat lisääntyvät jonkin verran aiem-masta, mutta niiden osuus unionin menoista säilyy edelleen matalana. Globaalin työnjaon muuttuessa no-peaa tahtia nyt olisi ollut viimeinen hetki rakentaa budjetti tulevaisuutta ajatellen. Näin ei tehty, vaan keskityt-tiin ahtaasti kansalliseen ajatteluun ja lyhyen tähtäimen budjettipikavoittoi-hin. Tämä kääntyy ajan myötä jäsen-maiden haitaksi.

Toivoa ei ole kuitenkaan menetet-ty, sillä EU:n budjetti vaatii vielä Eu-roopan parlamentin hyväksynnän.

– Euroopan parlamentti on en-nenkin osoittanut laajakatseisuutta ja kykyä ottaa huomioon yleinen eu-rooppalainen etu, joka kääntyy myös jäsenmaiden eduksi. Euroopan par-lamentin tulisikin avata kehysbudjetti ja muuttaa sen rakenteita. Tämä tulisi tehdä lisäämällä nimenomaan osaa-mismäärärahojen osuutta ja pienen-tämällä komission esitykseen tehtyjä leikkauksia, jotka koskevat tutkimus-ta, koulutusta ja innovaatioita, Pentti-nen vaatii.

Keskustelu pyörii yhden asian ympärilläPenttisen mielestä Suomessa EU:n budjetista käyty keskustelu on ollut lii-an yksipuolista.

– Keskustelut ovat pyörineet lä-hinnä niin sanotun nettomaksajaky-symyksen ympärillä eli kuinka paljon enemmän Suomi maksaa EU:n budje-tista kuin saa.

Nettomaksajakysymykseen keskitty-vä keskustelu on Penttisen mukaan vää-ristävä kahdesta syystä. Ensimmäinen on niin sanottu mukana olon hinta.

– On muistettava, että esimerkik-si EU:n ulkopuoliset Norja ja Sveitsi maksavat vuosittain satoja miljoonia euroja päästäkseen mukaan sisämark-kinoihin ja EU:n ohjelmiin. Ne eivät kuitenkaan pääse osallistumaan EU:n päätöksentekoon millään tavalla.

Toiseksi suoraviivaiset meno- ja tu-lolaskelmat antavat kovin kapean ku-van EU:n taloudellista vaikutuksista Suomelle.

– EU-maat ovat Suomen tärkein viestikohde. Entä miten arvotamme esimerkiksi työntekijöiden, opiskelijoi-den ja yrittäjien vapaan liikkuvuuden? Jos keskustellaan taloudellisista vaiku-tuksista, on katsottava kokonaisuutta, eikä tarrauduttava yksittäiskysymyk-seen.

Vaikeinakin aikoina kannattaa panostaa

tulevaisuuteen.


Kaikkea saa tehdä, kunhan ei jää kiinni? Näin moni työn-antaja tuntuu tuumivan, ikä-vä kyllä. Työaikalakia riko-

taan, korvauksia jätetään maksamatta, määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan määrättömästi.

Velvollisuuksien rikkominen ja kiertäminen eivät haittaa ainoastaan työntekijöitä, vaan myös rehtejä yri-tyksiä. Vilunkipelillä saa ansaitsema-tonta kilpailuetua. Kaiken kukkuraksi oikeuksiaan penäävä työntekijä leima-taan helposti hankalaksi tapaukseksi.

Lainsäädäntöä työntekijän turvak-si maailmassa piisaa, mutta noudat-tamisen kanssa on niin ja näin. Siksi valvontaan tarvittaisiin tehokkaampia välineitä. Yksi konkreettinen väline on ammattiliittojen kanneoikeus. Ju-ridisia esteitä kanneoikeudelle ei ole. Käyttöönotto on kiinni poliittisesta tahdosta.

Ammattiliiton kanneoikeus tar-koittaisi, että ammattiliitto voisi nos-taa yhden tai useamman jäsenensä puolesta kanteen työnantajaa vastaan. Ammattiliitto hoitaisi oikeusprosessia jäsenten puolesta, jotka pysyisivät itse nimettöminä. Kanneoikeus tehostaisi lain noudattamista esimerkiksi tilan-teissa, joissa työnantaja tarjoaa vaikka-pa vain määräaikaisia sopimuksia.

Teksti: Jenni Karjalainen, asiantuntija n Kuva: Lehtikuva

Rötöstelijät kuriin kanneoikeudella

Ammattiliittojen kanneoikeus tehostaisi työlainsäädännön noudattamista. Euroopan unionin säännökset tuovat painetta kanneoikeuden toteutumiselle.

Kanne-oikeudelle tukea Euroopan unionista Akava on vaatinut ammattiliitoille kan-neoikeutta jo pitkään. Suomessa ryh-mäkanne on toistaiseksi käytössä vain kuluttaja-asioissa, mutta paineet kan-neoikeuden laajentamiseksi työelämän kysymyksiin kasvavat. Viime aikoina ajatus on ottanut tuulta siipiensä alle myös Euroopan unionissa.

Komissio on väläyttänyt ammat-tiliittojen kanneoikeutta liikkuvien työntekijöiden turvaksi parissakin yhteydessä. Lisäksi Euroopan parla-mentti on esittänyt joukkokannetta esimerkiksi tasa-arvoista palkkausta koskevassa mietinnössään.

Monissa EU-säännöksissä ja -hank-keissa kannustetaan jäsenvaltioita te-hostamaan järjestöjen mahdollisuutta

puolustaa syrjinnän uhreja. Tällaisia ovat esimerkiksi rasismidirektiivi, työ-syrjintädirektiivi ja työnantajasanktio-direktiivi.

EU-hankkeiden edetessä Suomi saattaa joutua arvioimaan uudestaan ryhmäkannejärjestelmäänsä. Osa oi-keusoppineista on arvioinut, ettei Suo-men nykyinen lainsäädäntö välttämät-tä vastaa EU:n perusoikeuskirjaa, joka edellyttää, että yksityisellä henkilöllä pitää olla käytössään tehokkaat keinot oikeuksiensa puolustamiseen.

Etunoja työntekijöiden oikeuksien puolestaOlisiko Suomen aika ottaa Euroopan unionissa vaihteeksi etunoja ja lähteä ajamaan hyviä hankkeita huonojen vas-tustamisen sijaan?

Toimiva unioni tarvitsee vahvan kansalaisten luottamuksen. Talouspo-litiikka on tärkeää, mutta sen rinnalla eurooppalaisten työntekijöiden pitää kokea, että unioni on olemassa myös heitä varten. Kanneoikeus on ehkä te-hokkain yksittäinen keino työntekijöi-den aseman turvaamiseksi.

Seuraavat EU-vaalit järjestetään kesäkuussa 2014. Kuinka moni puolue nappaa vaatimuksen kanneoikeudesta omaan vaaliohjelmaansa?

Kuinka moni puolue nappaa vaatimuksen

kanneoikeudesta omaan vaaliohjelmaansa?


Etelä-Amerikan nousevassa jät-tiläisessä mikään ei ole pien-tä. Pinta-alaltaan kaksi kertaa Euroopan unionin kokoisessa

200 miljoonan asukkaan liittovaltios-sa köyhyys vähenee vauhdilla ja talous kasvaa. Kymmenen vuoden aikana 35 miljoonaa brasilialaista, joista 80 pro-senttia on afrobrasilialaisia, on noussut köyhyydestä alempaan keskiluokkaan. Puolet kansasta lasketaan nykyisin kes-

Teksti: Liisa Folkersma n Kuva: Lehtikuva

Naiset pyrkivät johtoon Brasiliassa

Työelämän tasa-arvon eteen on tehty Brasiliassa jo paljon onnistunutta työtä. Julkisen päivähoidon kehittäminen on yksi suurimmista haasteista.

kiluokkaan kuuluvaksi, viidennes ylä-luokkaan ja kolmannes köyhiksi.

Päinvastoin kuin esimerkiksi Kii-nassa ja Intiassa, Brasiliassa tuloerot ovat kaventuneet. Maahan on synty-nyt vuosikymmenen aikana 18 miljoo-naa uutta työpaikkaa ja minimipalk-kaa nostetaan vuosittain yli inflaation. Brasilia kilpailee Iso-Britannian kans-sa maailman kuudenneksi suurimman kansantalouden paikasta.

Brasilian presidentti Dilma Roussef (kesk.) tekee vaikuttamistyötä naisten oikeuksien puolesta. Kuva on otettu maaliskuussa tilaisuudesta, jossa kampanjoitiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.

Maalla ei ole varaa pitää puolta

koulutetusta työikäisestä väestöstä

kotona.


Haasteitakin toki riittää. Epätasa-arvo on yhä Eurooppaan verrattuna valtaisaa, nuorisoväkivalta köyhillä alueilla yleistä ja erityisesti koulu-tusjärjestelmän laadussa on suuria puutteita. Byrokratia on massiivista, mutta korruptiolistauksessa Brasilia yltää 174 maan vertailussa sijalle 69. Jälkeen jäävät muun muassa Italia ja Bulgaria.

Lasikatto kolahtaa BrasiliassakinToisin kuin saattaisi olettaa, Brasilian naisilla on nykyisin enemmän kou-luvuosia takana kuin miehillä. Maan ykkösnaisen, presidentti Dilma Rous-sefin, hallituksen jäsenistä kolmannes on naisia. Parlamentissa naisjäseniä on vain yhdeksän prosenttia, joka on koko Etelä-Amerikan alueen pohjanoteeraus. Muutama vuosi sitten voimaan tullut kiintiölaki edellyttää, että kolmannes ehdokkaista on oltava naisia. Arvioiden mukaan lain toimeenpanolla ei kuiten-kaan ole riittävästi hampaita.

Syrjinnän olemassaolo myönnetään Brasiliassa, ja moni työnantaja yrittää tietoisesti parantaa naisten asemaa työpaikoilla. Maalla ei ole varaa pitää puolta koulutetusta työikäisestä väes-töstä kotona. Sekä valtiolla että YK:n tasa-arvojärjestöllä UN Womenilla on ohjelmat, jotka tarjoavat työpaikoille käytännön suosituksia tasa-arvotilan-teen parantamiseksi.

Eräiden suuryritysten selvitysten mukaan alemmissa työtehtävissä nai-sia on keskimäärin jo 40 prosenttia, keskijohdossa 15 prosenttia ja ylim-mässä johdossa vain muutamia. La-sikatto, hyvä veli -verkostot, mento-roinnin puute sekä naisten pätevyyden heikko tunnistaminen ja arvostus ovat tuttuja ongelmia Brasiliassakin. Kuten Suomessa, selittämättömät palkkaerot kasvavat koulutuksen myötä.

Työn ja perheen yhdistämisessä pitkä matka Klassinen ongelma, työn ja perheen yhdistäminen, koskettaa mitä suurim-massa määrin myös brasilialaisia naisia. Miehet tekevät edelleen vain neljäsosan kotitöistä. Todellinen ongelma on koh-tuuhintaisten päivähoitomahdollisuuk-sien puute, vaikka nykyinen hallitus onkin sitoutunut lisäämään päiväkoti-paikkojen määrää.

Palkallinen äitiysvapaa on julkisel-la sektorilla kuusi kuukautta, mikä on

Suomi tiivistää yhteis-työtä Latinalaisen Amerikan kanssa

Suomen hallituksen taloudellisten ulkosuh-teiden toimintaohjelmassa korostetaan, että kasvua on haasteellisina aikoina haettava myös Euroopan ulkopuolelta, ja siihen Lati-nalainen Amerikka ja Karibia tarjoavat hyviä mahdollisuuksia. Suomi julkaisi Latinalai-sen Amerikan ja Karibian toimintaohjelman helmikuussa. Yhteistyö Latinalaisen Ameri-kan keskitulotason maiden kanssa saa uusia muotoja.

Alueen kehityksen myötä mahdollisuudet yh-teistyön lisäämiseen uusilla sektoreilla, kuten uusiutuvien energiamuotojen ja ympäristöyh-teistyön, off shore -teollisuuden, tiede- ja in-novaatiotoiminnan sekä koulutus- ja kulttuuri-viennin alalla, ovat erinomaiset.

Toimintaohjelma painottaa alueen kasvavaa merkitystä sekä pyrkii entisestään tiivistä-mään suomalaisten toimijoiden yhteistyötä Latinalaisessa Amerikassa Team Finland -ver-koston mukaisesti.

Team Finland -verkosto edistää Suomen asiaa maailmalla: Suomen taloudellisia ulkosuhtei-ta, suomalaisten yritysten kansainvälistymis-tä, Suomen maakuvaa sekä Suomeen suun-tautuvia ulkomaisia investointeja. Verkostoon kuuluu 72 paikallista tiimiä ja sen toimintaa ohjaa valtioneuvosto mukaan lukien päämi-nisterin alaisuudessa toimiva yritysjohtajista koostuva ohjausryhmä.

Lähteet: ulkoministeriö, Team Finland

globaalissa mittakaavassa kohtuulli-nen pituus. Yksityisellä sektorilla laki-sääteinen minimi on neljä kuukautta, mutta työnantaja saa verohelpotuksia, jos äitiysvapaa on kuusi kuukautta.

Koulu aloitetaan edellä maini-tuista syistä usein jo kolmevuotiaana. Julkisten koulujen taso on keskimää-rin hyvin heikko, ja keskiluokkaisten perheiden tuloista leijonanosan loh-kaisevatkin yksityiskoulujen lukukau-simaksut, jotka saattavat olla 600–800 euroa yhden lapsen osalta kuukaudes-sa. Hoito yksityisessä lastentarhassa maksaa helposti saman verran.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että naisen palkan on oltava kova, jot-ta työhönpaluu kannattaa. Luovimmat työnantajat tarjoavat lastentarhaa vas-taavia palveluita työpaikalla. Lisäk-si joustava työaika ja etätyö ovat sekä miehillä että naisilla yhä suositumpia ratkaisuja erityisesti ruuhkaisissa met-ropoleissa.

Naisia houkutellaan myös lu-paavilla uranäkymillä, joiden tueksi asetetaan prosentuaalisia tavoitteita naisten määrästä suorittavalta tasolta johtoportaaseen asti. Sekä johtajia että työntekijöitä valmennetaan räätälöity-jen kurssien avulla löytämään kyvyk-käitä naisia.

Mallia meren yli puolin ja toisinErityisesti julkisen päivähoidon ja pe-ruskoulutuksen järjestämisessä Bra-silialla on vielä paljon kehitettävää. Opettajien koulutus ja palkkaus, ope-tussuunnitelmat sekä infrastruktuuri kaipaavat remonttia. Oppia voitaisiin hakea esimerkiksi Suomesta. Valtuus-kuntien määrästä päätellen yhteistyötä ollaankin tiivistämässä.

Suomessa puolestaan voitaisiin useiden brasilialaisyritysten tapaan raportoida nykyistä kattavammin palkkakartoitusten tulokset ja naisten osuudet eri tehtävätasoilla. Mallia voi-taisiin ottaa myös numeeristen tasa-ar-votavoitteiden määrittelemisestä ja joh-toportaan tasa-arvovalmennuksesta. Kyse ei ole mistään uusista vaatimuk-

Etelä-Amerikan nousevassa

jättiläisessä mikään ei ole pientä.

sista. Global Reporting Initiative, joka maailmanlaajuisesti tunnettu ohjeistus yritysten yhteiskuntavastuuraportoin-nista, on suosittanut esimerkiksi palk-kakartoitusten ja naisten osuuksien ra-portointia jo useamman vuoden ajan.

Kirjoittaja on työvapaalla oleva Akavan kansainvälisten asioiden asiantuntija, joka työskenteli viime vuonna Brasialias-sa UN Womenin hankkeessa.


Palkitsemme ykköskuskit

Turvan Liittokasko on vain liittojen jäsenille räätälöity autovakuutus. Se sisältää paljon mainioita ominaisuuksia, mutta yksi on ylitse muiden - ainutlaatuinen bonusetu. Bonusetu syntyy, kun olet ajanut kolme vuotta ilman

törttöilyjä. Bonus ei putoa vahingon sattu-essa, kuten perinteisissä autovakuutuksissa. Ykkösjuttu, eikö totta? Hoidetaan yhdessä vakuutuksesi Turvaan. Tule käymään tai jätä yhteydenottopyyntö nettisivuillamme.

Parasta

autollesi

- Turvan

Liittokasko.

Olemme asiakkaidemme omistama, erityisesti ammattiliittojen kanssa yhteistyötä tekevä keskinäinen va-kuutusyhtiö. Palvelemme puhelimitse numerossa 01019 5110 ma-pe 8-18 sekä osoitteessa www.turva.fi

Liittosi

jäsenenä saat

huomattavia

etuja. Katso

Turva on reilu autovakuuttaja ja palkitsee parhaat kuskit.

Akavalainen 2 | 2013 �1

Pitkän uran toimittajana ja työmarkkinoiden viestin-tätehtävissä työskennellyt Kari Arola julkaisi maa-liskuussa muistelmateoksensa Herraduunari. Muun muassa SAK:n, Akavan ja Insinööriliiton tiedotus-

päällikkönä sekä Demokraatin eli entisen Uutispäivä Demarin päätoimittajana toiminut Arola antaa kirjassaan suorasukaista kritiikkiä monille ay-liikkeen ja politiikan vaikuttajille.

Kirja sisältää rennolla otteella kirjoitettuja katkelmia Arolan uran eri vaiheilta. Tekstissä vilahtelee paljon yksi-tyiskohtia, nimiä ja huumoria. Esimerkiksi kertomukset autonkuljettajien ja valtakunnan politiikan ykkösnimien kanssa käydyistä keskusteluista ovat viihdyttävää luettavaa. Kirjan loppupuolen totisemmat päiväkirjamerkinnät tuovat esiin myös Arolan työuran synkemmät vaiheet.

Ranne jyrisi, media tykkäsiArola työskenteli Akavan tiedotuspäällikkönä vuosina 1991–1996 ensin Raimo Lehtisen, sitten Voitto Ranteen ja vähän aikaa Mikko Viitasalon ollessa puheenjohtajana. Arola kehuu kirjassaan vuolaasti yhteistyötä Voitto ”Voti” Ranteen kans-sa.

”Voti oli suorasanainen ja räväkkää kieltä viljelevä. Hä-nen kanssaan teimme julkilausumia, jotka muuttivat herra-klubin hillittyä julkisuuskuvaa taistelevan ammattiyhdistys-liikkeen suuntaan.”

Arola kuvailee, kuinka Akavan näkyvyys mediassa li-sääntyi Ranteen aikana hänen värikkäiden lausuntojensa ansiosta. Tämä ei välttämättä ilahduttanut kaikkia Akavan piirissä, mutta Arola nautti tilanteesta.

”Tiedotteet, joissa ’Ranne jyrisi’ ja jotka menivät medias-sa läpi, olisivat virallisessa akateemisessa järjestökäsittelyssä muuttuneet kapulakielisiksi ja munkkilatinaisiksi julkilau-sumiksi. Ne olisivat menneet toimittajien roskakoriin tai nii-tä olisi luultu kömpelöiksi suomennoksiksi saksan kielestä, jossa viljellään käännettyä sanajärjestystä.”

Pysyvimmän jäljen Arola kertoo jät-täneensä työmarkkinahistoriaan tont-tuna. Tarina liittyy siihen, kuinka hän yhdessä SAK:n tiedottajan kanssa kep-lotteli Ranteen joulupukiksi palkansaa-jajärjestöjen toimittajapikkujouluihin. Tontun juoni onnistui, ja joulupukki-perinne on elänyt samaisissa pikkujou-luissa tähän päivään saakka.

Akavalainen valtapeli yllättiArola sanoo kirjassaan olleensa yllättynyt valtapelistä, jota akavalaisten liittojen ja liittojohtajien välillä käytiin. Toki hän oli nähnyt keskinäistä kamppailua aiemmin SAK:ssakin, mutta ero akavalaiseen pelaamiseen oli selvä. Arolan mukaan

Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: MediaWallius

Kirja-arvio

Herraduunarin tilinpäätös

SAK:ssa ”pätkäistiin turpiin niin, että pää heilahti, mutta ot-telun jälkeen oltiin tovereita ja puristettiin sovinnon kättä.”

Akavalaista kulttuuria Arola sen sijaan kuvailee kuivan ivallisen huumorin taakse peittyväksi selkäänpuukottamiseksi: ”Kun vähän rapsutti, sivistyneen ihmisen ihon alta löytyi barbaari.”

Valtapelin koukeroista huolimatta Akava-vuodet välittyvät Arolan kirjasta myönteisinä. Arola kertoo viihtyneen-sä Akavassa ja työkaverit saavat häneltä lämpimän kiitoksen. ”Akavan vaikutta-javiestinnässä oli sielu mukana”, Arola kirjoittaa.

Herraduunari on Arolan henkilökohtaisella otteella kir-joittama tilinpäätös, joka antaa lukijalle mahdollisuuden kurkistaa ay-maailman kulissien taakse.

Kari Arola, Herraduunari, n. 180 s., MediaWallius. Tekstissä esiintyvät sitaatit ovat lainauksia kirjasta.

Akavan vaikuttajaviestinnässä

oli sielu mukana.


Aloitit Akavassa maaliskuun alus-sa. Miten ensimmäinen kuukausi on mennyt? Työ Akavassa on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti. Heti ensimmäisestä päi-västä lähtien olen päässyt tapaamaan ja tutustumaan toinen toistaan muka-vampiin ihmisiin ja mielenkiintoisiin asiakysymyksiin. Erilaisia työyhteisöjä kiertäneenä täytyy antaa pisteet Akava-yhteisölle lämpimästä vastaanotosta.

Mitä työnkuvaasi kuuluu?Työnkuvani koostuu nuorten aikuis-ten edunvalvonnasta ja yhteiskuntavai-kuttamisesta. Tapaan tämän hetken ja tulevaisuuden vaikuttajia ja teen tun-netuksi akavalaisittain tärkeitä näkö-kulmia työurien alkupään kysymyk-sissä. Pyrin herättämään keskustelua nuorten aikuisten elämään liittyvistä epäkohdista.

Käytännössä olen mukana esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön oppi-sopimus- ja nuorisotakuutyöryhmäs-sä sekä suunnittelen ja järjestän erilai-sia tapahtumia sidosryhmille. Lisäksi tärkeä osa työtäni on kiertää Akavan

Tytti Tuuloksesta Tajan ensimmäinen toiminnanjohtaja

Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat (Taja) on perustanut toi-minnanjohtajan tehtävän ja siihen on valittu terveydenhuollon maisteri Tytti Tuulos. Tuulos aloitti tehtävässä maa-liskuun alussa. Hän on toiminut aiem-min sairaanhoitajana, osastonhoitaja-na ja ylihoitajana Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, terveydenhuollon tarkastajana Oulun lääninhallituksessa ja viimeksi erikoissuunnittelijana Poh-jois-Suomen aluehallintovirastossa.


Nuorten aikuisten asiallaAkavan uusi asiantuntija Miika Sahamies vastaa nuorten aikuisten edunvalvonnasta.

jäsenliittoja ja kuunnella heidän toi-veitaan ja painotuksiaan työelämäky-symyksissä. Monessa liitossa on tehty tärkeää alakohtaista tutkimusta korkea-koulutettujen työllistymisestä ja työelä-män laatukysymyksistä. Tämän tiedon kerääminen ja hyödyntäminen on ensi-arvoisen tärkeää.

Entä mikä on tavoitteesi isossa mit-takaavassa? Työelämä muuttuu kovaa vauhtia. Sekä ammattiyhdistysliikkeen että koko yh-teiskunnan kehittämisen kannalta on välttämätöntä, että nuorten ääntä kuunnellaan tulevaisuuden hyvinvoin-tiyhteiskuntaa koskevissa päätöksissä.

Miten voit hyödyntää aiempaa työ-kokemustasi tässä tehtävässä?Ennen Akavaan tuloani työskentelin useamman vuoden ajan eduskunnassa. Pääsin tuona aikana seuraamaan aitio-paikalta poliittista päätöksentekoa ja vaikuttamista, sain laajan yleiskuvan eri yhteiskuntasektoreiden toiminnasta ja loin korvaamattomat yhteistyöver-kostot. Tätä tuki samanaikainen opis-kelijajärjestötoimintani. Olen myös

Har

ri T

uu

los

Nimiä

työskennellyt vuosia freelancetoimitta-jana sekä tehnyt opiskeluaikoinani mo-nenlaisia pätkätöitä – tiedän siis, miten moninaisista palasista työura voi tänä päivänä koostua.

Mitä olet opiskellut?Olen koulutukseltani teologian mais-teri ja valtiotieteiden kandidaatti. Alun perin minusta piti tulla aineenopettaja, mutta pesti opetusministerin avustaja-na vei mennessään.

Miten palaudut töistä? Olen kiinnostunut monipuolises-ta kaupunkikulttuurista. Lisäksi hyvä ruoka ja viini, matkustaminen, taide sekä monipuolinen liikunta kuuluvat rentoutumiskeinoihini. Aivan viimek-si olen yrittänyt elvyttää nyrkkeilyhar-rastustani ja hankkinut itselleni Pilates-valmentajan.

Miika Sahamies aloitti Akavassa maaliskuussa.


Tutkittua

Liikenteen melu häiritsee unta pääkaupunkiseudulla

Unihäiriöitä esiintyi selvästi enemmän asuinalueilla, joissa melutaso ylitti yöllä 55 desibeliä (dB). Unihäiriön kokemi-nen oli tällaisilla alueilla 32 prosenttia yleisempää kuin alle 45 dB:n melutason alueilla. Tämä kävi ilmi laajasta Työter-veyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoin-nin laitoksen tekemästä tutkimukses-ta, jossa selvitettiin melun vaikutuksia uneen.

Unihäiriöitä voi esiintyä pitkä-aikaisen yömelutason kohotessa yli 50 desibelin (dB). Helsingissä tällai-silla alueilla asuu lähes kaksisataatu-hatta kaupunkilaista. Naiset kokivat unihäiriöitä melun vuoksi herkemmin kuin miehet. Melulle altistuminen on yhteydessä esimerkiksi liian aikaiseen heräämiseen ja heikentyneeseen unen laatuun. Pitkään jatkuessaan unihäiri-öt voivat heikentää työkykyä ja laskea elämänlaatua. Meluntorjuntaa tulisikin Suomessa tehostaa. n

Määräaikaisuus myöhentää perheen perustamista

Määräaikaisina työskentelevillä lapsettomilla palkansaajil-la on pienempi todennäköisyys saada esikoislapsi kuin py-syvässä työsuhteessa työskentelevillä palkansaajilla, käy ilmi Hanna Sutelan sosiaalipolitiikan alan väitöstutkimuksessa. Tutkimus käsitteli määräaikaisen työn yhteyttä 20–44-vuoti-aiden naisten ja miesten perheellistymiseen Suomessa vuosina 1984–2008.

Perheellistyminen myöhentyy: perheenperustamisikäisi-nä määräaikaisissa työsuhteissa vuosina 1984, 1990 ja 1997 työskennelleet ovat saaneet esikoislapsensa keskimäärin noin vuotta myöhemmin kuin pysyvissä työsuhteissa työskennel-leet ikätoverinsa. Erot ryhmien välillä ovat kuitenkin tasoit-tuneet pitkällä aikavälillä. Määräaikaisuus perheenperusta-misiässä ei ole toistaiseksi ollut yhdistettävissä lapsettomaksi jäämisen todennäköisyyteen, eikä sillä ole ollut yhteyttä yli 40-vuotiaiden lapsilukuun.

Määräaikaisen työn seuraukset ovat sukupuolittuneet. Naisen määräaikainen työsuhde näyttää olevan suurempi este lapsenhankinnalle kuin miehen määräaikainen työsuh-de.

Tutkimuksen mukaan määräaikaisten työsuhteiden ylei-syys 25–34-vuotiailla naisilla ja erityisesti naisten määrä-aikaisen työn perheellistymistä viivästyttävä vaikutus ovat merkittäviä haasteita tasa-arvon toteutumisen, hyvinvoinnin ja väestönkehityksen kannalta. n

Esimiehet rikkovat luottamusta tahattomasti passiivisuudellaan

Luottamus esimieheen voi lähteä hyvin pienistä arkisista sa-noista ja teoista joko voimakkaaseen kasvuun tai syöksykier-teeseen, osoitti Mirjami Ikosen johtamisen alan väitöstut-kimus Itä-Suomen yliopistossa. Esimiehen ja alaisen välisen luottamuksen kehittyminen tiivistyy erityisiin hetkiin, joissa kahdenvälinen luottamus vahvistuu tai heikentyy nopeasti. Tällaiset hetket menevät usein esimiehiltä ja työntekijöiltä huomaamatta ohi.

Ikosen mukaan esimiesten pitäisi ymmärtää, että alaiset vetävät passiivisuudestakin omat johtopäätöksensä. Johtajien on tärkeää olla sanojensa mittaisia. Työntekijät reagoivat lu-pausten pitämättä jättämisiin voimakkaasti sen syyhyn kat-somatta. Luottamuksen rikkoutumisia kuvattiin vahvoilla tunnesanoilla. Vain harvat tutkimuksessa mukana olleet nä-kivät kahdenkeskisen keskustelun esimiehen ja alaisen välil-lä vaihtoehtona rikon selvittämiseksi.

Asiaa käsiteltiin mieluummin muiden työntekijöiden kesken, mikä saattaa Ikosen mukaan vaikuttaa työilmapii-riin enemmän kuin alkuperäinen luottamusrikko. Kun alai-sen tunnereaktio leviää työyhteisöön, johtajien voi olla vai-keaa saada unohduksiaan anteeksi.

Tutkimuksen mukaan esimiesten kannattaa panostaa työssään enemmän luottamuksen rakentamiseen, sillä epä-luottamuksen ja sen vaikutusten korjaaminen vievät aikaa, eikä tulosta aina voi taata. n

Lehtikuva

Nytt från Akava


Studerande vill uppdatera fackföreningsrörelsen till 2010-talet

Denna trio kommer definitivt att göra sig hörd i framtiden.Det nya presidiet för Akavas studerande inledde sitt tvååriga

mandat i februari. Ordföranden Jouni Markkanen samt vice ord-förandena Jan Hoffman och Suvi Pulkkinen har till uppgift att fungera som språkrör för studerandena, både inom Akava och i den samhälleliga debatten.

– Hela 20 procent av Akavas medlemmar är studerande. De-ras synpunkter bör tas på allvar i Akavas verksamhet, säger Mark-kanen.

Ett av de viktigaste insatsområdena i studerandenas påver-kansarbete inom Akava är rättvisa mellan generationerna. Ord-förandena följer aktivt den offentliga debatten och vill vara med och påverka de beslut som fattas i dag.

– De unga och kommande arbetstagargenerationerna mås-te tas i beaktande i beslut som har en långsiktig effekt, betonar Hoffman.

I diskussionen om längre arbetskarriärer läggs stora förvänt-ningar på Finlands unga och studerande. De studerande förvän-tas avlägga sin examen snabbare och inleda sin karriär tidigare. Pulkkinen kräver åtgärder från högskolornas sida för att studieti-den ska kunna förkortas.

– Ett exempel på hur högskolorna kan bidra till kortare stu-dietider är att utveckla antagningsprocessen, studiehandledning-en och karriär- och rekryteringstjänsten. Visst har man satsat på handledningen av studerande under de senaste åren, men man kunde göra mycket mer.

Ordförandetrion tycker det är fel att karriärdebatten fokuserar så kraftigt på början och slutet av karriären.

– Kanske det är lättare att genomföra och mäta åtgärder som är inriktade på början och slutet av karriären. Faktum kvarstår dock att det största problemet ligger i tiden mellan början och slutet, menar Markkanen. n

Flexibilitet i slutet av arbetslivet

Karriärerna bör förlängas, men samtidigt har äldre arbetstagare svårt att orka arbeta i den takt som krävs i dag. En lösning på si-tuationen är Akavas förslag att ge äldre arbetstagare rätt till kortare arbetstid.

– Varför inte ge äldre arbetstagare rätt att på sociala och hälso-mässiga grunder förkorta sin arbetstid på samma sätt som små-barnsföräldrar, menar arbetslivsexpert Tarja Arkio från Akava.

Enligt henne råder nu en positiv atmosfär som understöder denna idé. Förslaget ingår i Akavas dokument Den finska arbets-linjen 2019.

– Arbetstagarna kunde ges rätt att förkorta sin arbetstid under sina sista år i arbetslivet utan att lönen behöver minska. Utgiften kunde kompenseras till exempel genom lägre arbetsgivaravgifter. Denna rättighet borde tryggas genom lagstiftning, säger Arkio.

Hur man orkar i sitt arbete är vars och ens personliga angelä-genhet. Enligt Arkio beror det i hög grad på hurdan karriär man har bakom sig. Om man har haft en bra karriär, en bra chef och en rimlig mängd intressanta arbetsuppgifter är det inte alls sagt att krafterna tryter i slutskedet av karriären. n

Vi måste förbereda oss på hösten redan nu

Många kanske höjde på ögonbrynen då vi före påsken meddelade att Akavas styrelse förutspår en svår strejk-höst. Helsingin Sanomat rapporterade att man till och med hört svordomar inom Akavas styrelse, bakom lyckta dör-rar.

Jag kan försäkra att alla styrelseledamöter uppträdde civili-serat och behärskat under mötet. Budskapet var dock klart: förhandlingarna om en central uppgörelse har strandat och Finlands Näringslivs EK:s nya linje i trepartsförhandlingar-na kommer oundvikligen att synas under förbundsrundan i höst. Företagen börjar förbereda sig på eventuella strejker i god tid. Det måste också vi göra.

Arbetskonflikter är ingen ideallösning för någon. Löntagar-rörelsen har ingen orsak att försvåra företagens sysselsätt-ningsmöjligheter och minska deras konkurrenskraft. Men vilka andra möjligheter att reagera har vi om löntagarna medvetet ställs mot väggen?

Löntagarna var villiga att kompromissa med arbetsgivar-na på flera punkter under arbetsmarknadsförhandlingar-na. Däremot visade EK inga som helst tecken på kompro-missvilja, och på sluttampen av förhandlingarna var EK:s förhandlingsvilja av någon anledning som bortblåst. För att nå en uppgörelse hade vi varit tvungna att godkänna ett av-tal som skulle ha försämrat löntagarnas köpkraft, försvagat arbetsvillkoren för unga och underminerat finansieringen av de framtida pensionerna.

Finlands ekonomi är beroende av att medborgarna har köp-kraft och arbete. Professionella människor som ofta arbe-tar utan att räkna arbetstimmarna behöver uppskattning, inte respektlös tillrättavisning. Det här borde arbetsgivarna inse senast nästa höst. Det finns dock en risk att denna insikt uteblir, och med tanke på det gör alla branscher och sektorer klokt i att börja bygga upp sin organisationsbered-skap omedelbart.

Tillsammans är vi starkare. Låt oss hålla fast vid detta gam-la men synnerligen aktuella talesätt.

Sture Fjäde

�4

Ordföranden

Vakuutamme järjestöt ja jäsenet, kauttaaltaan. Kerro järjes-

etuvakuutukset myös oman elämänsä riskienhallintaan.

Lisätietoja järjestöjen vakuutuksistaMerja Laaksonen puh. 010 514 3936

Marja-Liisa Sillanpää puh. 010 514 4141

Ot takaa siitä ilo irti!

if.fi 010 19 19 19

If on useimpienakavalaistenjärjestöjen

yhteistyökumppani.

Pankki- ja vakuutusasiat?Kun kysyimme ihmisiltä pankki- ja vakuutusasioista, selvisi, että monella ne ovat kuin kuuluisat Ellun kanat – missä sattuu ja siellä täällä sekaisin. Kannattaakin tarkistaa bonuslaskurista, kuinka paljon sinä hyötyisit, jos ne löytäisivät tiensä saman katon alle. op.fi/bonuslaskuriLisätietoja liittosi ottamista vakuutuksista ja Pohjolan tarjoamista vakuutuseduista saat soittamalla palvelunumeroon 0303 0303 tai käymällä lähimmässä konttorissamme.

Documents

Akavalainen 2/2013