AsennettA-päihdekAsvAtuskAmpAnjAn julkAisu 3 / 2012

Upea kuvareportaasi: Maailman ympäri

kahdeksassa kuukaudessa

Olavi uusivirta vaihtoi duuriin

Yliluonnollinen juttu: Riku Rinteen

kutsumus ja taistelu

Jesse Joensuu Leijonan paluu Amerikkaan

Asennetta-päihdekasvatusbussi: syksy stadissa

Alkoholimainontaan tavoitteena täyskielto

YHteiSkunnALLiSekSi YRitYkSekSi: Asennetta-päihdekasvatuskampanjalle vuosien takomisesta tunnustusta

4 Pääkirjoitus kutsumuksen kuljettamat

5 Bussin kuulumisia – tunnustusta ja festarifiiliksiä

8 asennetta lyhyet – mielenkiintoisia ilmiöitä ja uutisia

12 FiliPPiinien saaret – Bohol

18 riku rinne Jonkunhan se on tehtävä

28 jesse joensuu leijonan paluu amerikkaan

asennetta 3/12 8. vuosikerta ISSN 1795-9705

tilaajaPalVelu Puh 045 139 8902 Fax 09 753 0557 info@asennetta.fi

julkaisija/kustantaja Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi

Paino Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

taitto Pippuriina /Hanna Välitalo www.pippuriina.com

toimitus Asennetta-Kampanja Oy Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

Sisällys 3 / 12

Tässä numerossa: = kannessa

leVikki 15 000 kpl

toimitusneuVosto Mirkka Torikka Ewa Noth Tuija Mäkinen Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki

Riku RinTeen kutsumus ja taistelu s.22

Olavi uusiviRTa vaihtoi duuriin s.40

Bussin kuulumisia s.4

Filippiinien saaReT Bohol s.14

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi

KANNEssA Olavi Uusivirta

Kuva: Teemu Lehmusruusu

NETIssÄ www.asennetta.fi

MIRKAN KUVA Tommi Penttinen

AsENNETTA-lEhTI on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii Asennetta-päihdekasvatus-bus-sin tiedotuskanavana. Asennetta-lehden tuotoilla rahoitetaan päihdekasvatus-bussin liikkumista. Asennetta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

30 KAhdEN KUlTTUURIN VÄlIssÄ Vaihdossa Espanjassa

32 MAAIlMAN yMPÄRI kahdeksassa kuukaudessa

40 OlAVI UUsIVIRTA vaihto duuriin

46 JONNAN KOlUMNI Nuorena äidiksi?

47 RIsTIKKO

48 TUKIJAMME

maailman ympäri kahdeksassa kuukaudessa s.32

"Botswanassa sijaitsevassa Okavango Deltassa telttailles-samme opimme paljon muun muassa eläinten jätöksistä (ku-vassa norsun kakka). Leiriydyimme kolmeksi päiväksi saarel-le, jossa lisäksemme hiljaisuudesta nauttivat kaksi valtavaa elefanttia ja pari seepralaumaa. Yöllä paikalliset pitivät vahtia nuotion äärellä, sillä leirimme ei ollut aidattu ja eväämme saat-taisivat houkuttaa ohikulkevia villieläimiä."

"Kuorma-auto, jolla reissasimme Keniasta Etelä-Afrikkaan, kärsi usein ylikuumenemisesta. Kun kerran pysähdyimme jäähdyt-telemään, paikalle ilmestyi kuin tyhjästä lähikylien lapsia leikki-mään yksi toisensa perään!"

"Afrikassa pääsimme uskomattoman lähelle eläimiä ja opimme esimerkiksi, että virtahepo on Afrikan vaarallisin eläin. Sitä ei nukuta, kun se ”haukotte-lee”, vaan silloin se on aggressiivinen. "

4

Pääk

irjo

itus

Mirkka Torikkamirkka@asennetta.fi

Kymmenen vuotta sitten, reilu parikymppisenä, lähdin suomalaisen ystäväni kanssa muutamaksi viikoksi Italiaan. Loman lähestyessä loppuaan ystäväni päätti, että hän ei palaakaan kanssani takaisin. Olin järkyttynyt. Ensinnäkin siksi, että pelkään kuollakseni lentämistä. Toiseksi, koska hän ilmoitti, ettei aikoisi palata enää koskaan takaisin. Nyt sai Suomen ilmasto riittää, lopullisesti. Eikä hän todella ole tähän päivään mennessä palannut, vaan on siitä asti asunut ties kuinka monessa maassa tehden milloin mitäkin töitä ja oppien puhumaan viittä eri kieltä täydellisesti. (Tiedän, ärsyttävää.)

Ihailen ystävääni rauhallisen kateellisena, sillä tiedän, etten koskaan kykenisi samaan. En tiedä haluaisinko edes kyetä. Mutta jos liikkuva elämä olisi haaveeni, niin en usko, että uskaltaisin siltikään lähteä kokeilemaan sitä tuossa mittakaavassa. Viime vuonna hän päätti lähteä kiertämään koko maailman. (Kyllä, sen voi kuulemma vain päättää.) Hän myi asuntonsa sen hetkisestä kotimaastaan Itävallasta, sanoi itsensä irti työstään ja suuntasi koko omaisuus rinkassa kahdeksan kuukauden uskomattomaan reissuun, josta saamme lukea lisää tämän lehden sivulta 32 alkaen. Kun liikkeessä oleminen on veressä, sitä kutsumusta on toteltava.

Kutsumuksen johdattamana hylkäsi aikoinaan myös nokialainen tietoliikenneinsinööri Riku Rinne hyväpalkkaisen työnsä. Hän heittäytyi vapaaehtoisten tuen varaan voidakseen kohdata nuorisoamme, koska tunsi heidän hätänsä sydämessään. Vaikka jokainen nuorisotyötä tekevä kokee alan varmasti jotenkin kutsumuksekseen (oletan näin, koska en usko rikastumisenkaan olevan alan valinnan syy), niin kuinka moni meistä pystyisi samaan? Käsi sydämelle, rakkaat kollegat.

Rinne on kiertänyt kouluja kohta 30 vuotta puhuen nuorille uskosta ja unelmista. Kutsumustyö mielletään yleisesti työksi, josta nautitaan ja joka tuottaa tekijälleen tyydytystä. Aina ei kuitenkaan ole niin. Rinne on sanonut välillä kadottaneensa oman elämänsä ja kyseenalaistanut monesti valintansa. Rinne kuitenkin koki vahvasti, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja. Kutsumuksen voima oli pakottava. Ja siitä lisää artikkelissa: Jonkunhan se on tehtävä s. 18-25.

Pitkäaikainen matkatoimittajamme Matias Martin on myös kutsumuksensa velvoittamana kiertänyt maailman kaikki upeimmat kolkat ja rikastuttanut lehteämme monilla raporteillaan jo useiden vuosien ajan. Saimme joskus palautetta, miksi julkaisemme juttuja ökylomista, joihin vain harvoilla on varaa. Todellisuudessa Martin ahkeroi kesät Suomessa tehden kahta työtä voidakseen sitten lähteä minimibudjetilla reissuun. Kumpikaan matkatoimittajistamme ei omista omakotitaloa, Volvoa, kesämökkiä tai koiraa. He elävät minimibudjetilla voidakseen matkustaa minimibudjetilla. Elämä on valintoja.

Lehdessä viihdyttää myös kiekkoleijonamme Jesse Joensuu sekä taiteellista kutsumustaan palavasti toteuttava vahvasanainen Olavi Uusivirta luottotoimittajamme Jussi Riihimäen upeasti tulkitsemana.

Nyt kuulkaa lehtemme kutsu ruveta lukemaan! Nautinnollisia lukuhetkiä ja ihanaa syksyä kaikille!

Kutsumuksen kuljettamat

Matkatoimittajamme eivät omista omakotitaloa, Volvoa, kesämökkiä saati koiraa. He elävät minimibudjetilla

voidakseen matkustaa minimibudjetilla. Elämä on valintoja.

5

Bussin kuulumisia

asennetta-päihdekasvatusbussi

– starttaa syksyyn

asennetta-päihdekasvatusbussi on yksityinen eh-käisevää päihdetyötä tekevä yksikkö, joka on kier-tänyt kouluilla ilmaiseksi kohta kahdeksan vuotta, omavaraisen rahoituksen turvin. Keväällä toiminta sai tunnustusta Suomalaisen Työn Liiton myöntä-

essä Asennetta-Kampanjalle Yhteiskunnallisen yrityksen mer-kin. Merkki on vakuus siitä, että yrityksen kaikki voitot käytetään toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Asennetta-päihdekasvatusbussi ei poikkeuksellisesti suuntaa tänä syksynä Lappiin. Sen sijaan puramme pääkaupunkiseu-dulle kertynyttä ruuhkaa ja huristelemme kaksi kuukautta läpi Espoota ja Helsinkiä. Lokakuun bussi kiertää Turussa ja loppu-vuosi meneekin sitten vähän siellä sun täällä. Ensi kevät ja hyvin pitkälle myös syksy 2013 on varattu täyteen. Kysyntä tällaiselle koulun ulkopuoliselle päihdekasvatukselle on kova.

Tällä hetkellä bussin kenttätyöstä vastaa päihdeohjaajamme Petri Tyynelä. Petri on aikaisemmin työskennellyt 15 vuotta

päihderiippuvaisten parissa huumekuntoutusyksiköissä, kou-lukodissa ja kriminaalihuollossa. Korjaavan puolet kokemukset ovat antaneet tehokkaat työvälineet ehkäisevälle puolelle.

Tuloksellinen päihdekasvatus lähtee pienistä asioista. On tär-keämpää, että nuorille jää bussista lähtiessään mieleen edes yksi ymmärretty asia kuin valtava tietotulvakaaos. Kaikki ryhmät ovat erilaisia ja ammattitaitoinen päihdeohjaajamme osaa valita oleelliset asiat keskusteluun kunkin ryhmän kehitystason mukai-sesti. Jokainen ”bussitunti” on siis erilainen.

Tavoitteenamme on herättää nuorissa kriittistä ajattelua ja laa-jempaa ymmärrystä huumetalouden koko ketjusta. Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena ky-symyksenä, jolloin huumekaupan kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille.

www.asennetta.fi löydät meidät myös facebookista!

Lue

päihdeohjaajamme

Petrin raportti

Preventiimin Oslon

reissusta s.8!

6

Uudet vierailut ja materiaalit:Aikatauluvastaava ja tiedottaja Mirkka Torikkamirkka@asennetta.fip. 045 126 8158

Sovittuja vierailuja koskevat asiat: Päihdeohjaaja ja kenttävastaava Petri Tyyneläpete@asennetta.fip. 045 126 8166

Muut yhteystiedot: www.asennetta.fi

Asennetta-Kampanja Oy on ehkäisevää päihdetyötä toteuttava yksityinen sitoutumaton kampan-ja, jonka päätehtävänä on herättää keskustelua päihde-asioista ja saada nuoret ottamaan niihin kantaa. Valta-kunnallisesti peruskouluja ilmaiseksi kiertävällä bussil-la toteutettava kenttätyö tavoittaa noin 10 000 nuorta vuodessa.

Toiminta rahoitetaan pääsääntöisesti kampanjan omalla Asennetta-lehdellä, jonka myynti työllistää yli kahdek-sankymmentä eri-ikäistä työntekijää. Asennetta-lehti on ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii myös Asennetta-päihdekasvatusbussin tiedotus-kanavana. Tilaamalla Asennetta-lehteä varmistat, että Asennetta-päihdekasvatusbussin vierailut ovat jatkossa-kin kouluille ilmaisia.

AsennettA-päihdekAsvAtusbussin AikAtAulu

Päihdekasvatus on ilmaista varsinaiselle kohderyhmällemme 5.-9.-luokkalaisille.

Muille kohderyhmille vierailut ja koulutukset ovat maksulli-sia, ja ne toteutetaan aikataulujen salliessa. Ilmaiset perus-kouluvierailut ovat aina ensisijaisia.

•Luennot ilman bussia 800 € + alv. ja bussin kanssa 1500 € + alv.

•Ammattikoulut ja muut toisen asteen oppilaitokset 800 € + alv.

•Bussin ollessa päivän koululla, saman päivän iltatilai-suus kuten esim. vanhempainilta 200 € + alv.

elokuu21.8. Espoo, Karhusuon koulu 22.-24.8. Espoo, Järvenperän koulu 28.-29.8. Espoo, Lintumetsän koulu 30.8. Espoo, Iivisniemen alakoulu 31.8. Espoo, Kaitaan yläkoulu

syyskuu11.-12.9. Espoo, Latokasken koulu 13.-14.9. Espoo, Vanttilan koulu 18-19.9.Espoo, Jalavapuiston ala-aste 20.–21.9. Espoo, Martinkallion koulu25.-27.9. Helsinki, Aleksis Kiven peruskoulu

lokakuu9.10. Turku, Paattisten koulu 10.-12.10. Turku, Topeliuksen koulu

suositun Asennetta-seinäkalenterin ennakkomyynti vuodelle 2013 on aloitettu. varaa omasi ajoissa! lisätietoja: info@asennetta.fi

16.10. Turku, Lauste, Satulavuoren koulu23.-24.10. Turku, Hirvensalo, Haarlan koulu

Marraskuu6.-8.11. Kuopio13.-15.11. Imatra, yläasteet 16.11. Lappeenranta, nuorisotoimen tapahtuma20.11. Puumala, Puumalan yhtenäiskoulu27.-28.11. Rautjärvi, Rautjärven Simpeleen Yhteiskoulu

Joulukuu11.-.13.12. Tohmajärvi + MLL:n järjestämä vanhempainilta

Aikataulun muutokset mahdollisia

bussin kuuluMisiA

7

Bussin kuulumisia

FestarifiiliksiäAsennetta-päihdekasvatusbussi oli mukana 6.-7.7.2012 Lahden Mukkulan rannassa Summer Up -festivaaleilla, joka on kävijämäärältään Suo-men suurin vuosittainen urbaanin musiikin festi-vaali. Nyt se järjestettiin jo kymmenettä kertaa.

Asennetta-bussissa keskusteltiin päihteistä positiivisessa hengessä Lahden nuorisopalve-lujen päihteettömällä Chill Out -alueella. Bussin luona poikkesi lähes 2000 henkeä. Kännilasien kanssa ammuttiin vesipyssyllä ja festarihenges-sä myös sumopainia pääsi kokeilemaan veloi-tuksetta. Perinteisten pinssien lisäksi jaoimme omaa kesäkumiamme eli suuren suosion saa-vuttanutta ”Asennetta myös Loveen” -kondo-mia.

”Oli aivan mahtava idea Lahden nuorisopal-velulta tehdä tämä erillinen päihteetön alue fes-tareiden oheen. Tämä mahdollisti sen, että nuo-ret vanhemmat lapsineen pääsivät myös turval-lisesti festarimeininkiä kokemaan. Tämän Chill Out -alueen yhteistyökumppanit sitoutuivat kaikki järjestyksenvalvontaan ja huolehtimaan siitä, että päihteettömyys toteutui”, sanoo bus-sia festareilla luotsannut Asennetta-Kampan-jan toimitusjohtaja Ewa Noth.

Kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille vielä kerran ja ensi kesänä nähdään!

Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt Asennetta-Kampanja Oy:lle Yhteiskunnallisen yrityksen merkin käyttöoikeuden. Yhteiskunnallisen yrityksen toimikun-nan perustelut 30.5. kokouksessa myönnetyille Yhteis-kunnallinen yritys -merkeille:Asennetta-Kampanja Oy

Yhteiskunnallisen yrityksen toimikunnan perustelu: Asen-netta-Kampanja Oy tuottaa ehkäisevää päihdekasvatusta yläkouluille kiertämällä kouluilla Asennetta-bussilla. Pal-velu ei maksa kouluille, toiminta rahoitetaan yrityssponso-rein sekä myymällä ympäristömerkittyä Asennetta-lehteä ja Suomessa valmistettuja tukituotteita. Yritys työllistää pääkaupunkiseudulla vastuullisin toimintatavoin vuosit-tain noin 200 yli 16-vuotiasta nuorta tukituotteiden myyn-nissä. Yrityksen kaikki voitto käytetään sen toiminnan yllä-pitämiseen ja kehittämiseen.

”Tämä tunnustus antoi meille lisävoimia ja uskoa siihen työhön, mitä teemme nuorisomme eteen. Ehkäisevä päih-dekasvatustyö nuorten ehdoilla ei ole itsestään selvyys tämän päivän informaatiotulvassa. Keskustelua tarvitaan ja asenteiden herättelyä. Työmme jatkuu edelleen. Tämän tunnustuksen myötä ja rohkaisemina kehitämme toimin-taamme yhä ja odotamme tulevia haasteita innolla.”Toimitusjohtaja Ewa Noth, Asennetta-Kampanja Oy

8

lyhyet

Nuorisoalan ehkaisevan paihdetyon osaamiskes-kus Preventiimi toteuttaa kerran vuodessa mat-kan lahialueyhteistyon nimissa. Tavoitteena on tu-tustua muiden kulttuurien nakemyksiin nuorisoalan ehkaisevasta paihdetyosta ja siella toteutettavista kaytannoista seka verkostoitua alan toimijoiden kans-sa. Vuoden 2012 matka toteutui ajalla 30.5-1.6 Os-loon. Matkaan lahti 14 henkea Suomesta, yhtena alle-kirjoittanut, Asennetta-Kampanjan edustajana.

Ohjelma oli suunniteltu tiiviiksi. Jo saapumispaivana hotel-limme kabinetissa meille piti esitelman Norjan paihdetilan-teesta National Directorate of Healthin Frøydis Enstad. Kavi ilmi, etta aika samankaltaista paihdepolitiikkaa har-joitetaan Norjassa kuin Suomessakin, paitsi etta Norjassa kunnilla on enemman itsemaaraamisoikeutta. Ja rahaakin Norjalla on selkeasti enemman kaytossa. Alueittain tilanne vaihteli suuresti, mutta esimerkiksi Oslon alueella oli jo vuo-desta 2005 peruskoulun 5.–6.-luokkalaisten opetussuunni-telmaan lisatty ehkaiseva paihdetyo.

Toisena paivana tutustuimme muun muassa Ehkaisevan paihdetyon osaamiskeskuksen toimintaan ja saimme esitel-man Oslon huumeidenkayttajien ja alkoholistien palveluis-ta. Taman lisaksi meille avattiin jo ensimmaisena paivana esiteltya teemaa, eli kouluissa tehtavaa ehkaisevaa paih-detyota. Oslon seudulla toimii useita kouluttajia, jotka yh-teistyossa koulujen kanssa vetavat jokaiselle 5.–6.-luokalle erikseen raataloidyn ohjelman.

Tama osio oli tietysti hyvin mielenkiintoista itseni kannal-ta, koska kaytannossa tama on samaa tyota, mita itse teen koko Suomen alueella. Resurssien erilaisuudesta kertonee se, etta bussimme kiertaa Suomessa noin 100 paivaa vuo-dessa ja tavoittaa yli 10 000 nuorta. Tama kenttatyo teh-daan muutaman ahkeran muurahaisen voimin. Pelkastaan Oslon alueella toimi kymmenia kouluttajia, jotka saivat teh-da tata samaa tyota “omien koulujensa” kanssa.

Viesti siita, etta valtiolla on rahaa ja se haluaa satsata ennaltaehkaisevaan tyohon, tuli hyvin selvaksi. Meidan poh-joismaisten hyvinvointivaltioiden valilla on edelleen tietyissa asioissa suuria eroja. Suomessahan paihdetyon budjetista korjaava tyo vie edelleen noin 95%.

Kolmantena paivana vierailimme muun muassa Sogn videre-gående -koulussa, jossa tutustumme psykososiaalisiin asioihin erikoistuneen tiimin toimintaa seka erityiseen ohjelmaan, joka on suunniteltu paihde- ja kayttaytymisongelmista karsiville op-pilaille. Vierailu oli hyvin mielenkiintoinen, koska vastaavaa jar-jestelmaa ei meilla Suomessa ole. Koulu oli siis tarkoitettu la-hinna niille oppilaille, joilla ei enaa ollut muita vaihtoehtoja. Kes-keytysprosentti oli suuri, melkein puolet, mutta silti hyva saavu-tus, koska vastaavassa tilanteessa Suomessa tippuu automaat-tisesti systeemin ulkopuolelle.

Neljantena paivana tutustuimme tyoelaman osaamiskeskuk-seen Akaniin, jonka tavoitteena on ehkaista huumeiden ja alko-holin vaarinkayttoa oppilaitoksissa. Norjassa opiskelijakulttuuri on hyvin paihdemyonteinen ja myonteinen kehitys humalajuomi-sessa on kasvanut muutaman vuoden aikana. Opiskelijakulttuu-ria varittavat samalla tavalla kuin Suomessa opiskelijatapahtu-mat, joissa alkoholilla on vahva jalansija. Taalla mielenkiintoisin-ta oli ehka tulevaisuuteen suunnattujen, innovatiivisten uusien projektien esittely.

Saimme kuulla muun muassa Lyckkepromillesta, joka on opiskelijoiden paihdekulttuuriin vaikuttava projekti, jos-sa aktiivinen rooli on niin sanotuilla bloggaajilla. He kirjoitta-vat omakohtaisista kokemuksistaan, kun osallistuvat raittiina opiskelijaelamaan. Toinen projekti keskittyi jarjestelmaan, joka oli luotu oppilaitostasolle kartoittamaan paihdekulttuurin tilaa seka tuottamaan tietoa ehkaisevan paihdetyon menetelmien kehittamiseksi.

Tuli olo, etta Norjassa linja paihdetyossa on nuorekkaampi kuin Suomessa, jossa perinteiset ”huumeet tappavat, mutta tu-pakka ja alkoholi ovat ok” –ajatukset edelleen jyllaavat.

Norjassa todettiin suoraan, etta vaikka heilla on jonkin ver-ran kovempi huumeongelma kuin Suomessa, ei se edelleen-kaan ole valtiolle niin iso ongelma kuin tupakka ja alkoholi.

Ja tamahan se totuus on Suomessakin. Mutta onneksi vii-meisessa esitelmassa pohjoismaisessa vertailussa sentaan Tanska otti karkipaikan alkoholin kulutuksessa pois Suomelta. Muuten me taidettiin kylla vieda potti. Teksti: Petri Tyynelä

Preventiimi vei päihdealan osaajia Osloon

Tutkimus linjaa tuloksellista päihdetyötä

Antti Maunun kirjoittama ”Ryyppaamalla ryhmaksi? Ehkaisevan paihdetyon karttaleh-tia nuorten ja nuorten aikuisten juomiskulttuureihin” –tutkimus kasittelee opiskelijaryh-mien juomista ja juomiseen vaikuttavia sosiaalisia, kulttuurisia ja moraalisia tekijoita. Tutkimuksessa linjataan tulevaisuuden ehkaisevaa paihdetyota laadukkaammaksi ja tuloksellisemmaksi.Julkaisu on tilattavissa toimituskulujen hinnalla sähköpostitse simo.miettinen@ehyt.fi

www. asennetta.fi

Lue juttuja arkistosta:

9

lyhyet

Poikien kasvuun ja kehitykseen liittyvät erityispiirteet tulee ottaa huomioon hyvinvointipalveluita suunniteltaessa. Mies-näkökulman huomioiminen parantaa myös lasten ja koko perheen hyvinvointia.

Suomalainen mieskuva on edelleen melko perintei-nen ja maskuliinisuutta korostava. Miehiä on pidetty hyvin-vointipalveluissa hankalina ja vastahakoisina asiakkaina, eikä miehiä ole juuri otettu huomioon edes isille ja pojille suunnatuissa palveluissa. Nykyiset peruspalvelut keskitty-vät suurimmalta osin äiteihin ja lapsiin sekä heidän hyvin-vointiinsa. Viime aikoina miesnäkökulma on kuitenkin alet-tu aikaisempaa paremmin ottaa huomioon myös palveluita suunniteltaessa.

Miessakit ry:n kehittämispäällikkö Peter Peitsalon mu-kaan miehiä tarkastellaan nykyisin entistä myönteisemmäs-sä valossa.

- Kyse on aika paljon asenteista ja perinteisten ajatte-lutapojen laajentamisesta. Esimerkiksi neuvolatoiminnassa isien roolia pitäisi nostaa enemmän esille ja korostaa isän merkitystä lapsen ja koko perheen hyvinvoinnille. Meidän pitää pystyä miettimään, mistä isä saa tukea omalle isyy-delleen, mitkä ovat miehen tukiverkot isyydessä ja vanhem-muudessa, Peitsalo painottaa.

Miehiä tarvitaan mukaan myös entistä enemmän palve-luiden tuottajiksi.

- Kun miehet itse järjestävät palveluita, he ottavat usein miesten ajatukset, kokemukset ja tarpeet huomioon. Kyse voi olla vaikka mielekkään toiminnan järjestämisestä koti-isille puistoon tai isä-lapsi-kerhoista, Peitsalo kertoo.

Vaikka miehiä tarvitaan selkeästi lisää suunnittelemaan ja toteuttamaan peruspalveluja, pelkkä sukupuoli ei kuiten-kaan riitä.

- Kyse ei ole pelkästään sukupuolesta vaan myös osaa-misesta. Mieserityinen osaaminen on muun muassa ym-

märrystä miesten erilaisista kokemistavoista sekä keinoista, joilla miehet ratkaisevat ongelmiaan. Se tarkoittaa myös, et-tä ymmärrämme erot tyttöjen ja poikien kasvussa ja kehityk-sessä ja otamme ne huomioon, Peitsalo painottaa.

Omaa toimintaa pojilleNuoret miehet jakautuvat yhä enemmän pärjääjiin ja pu-

toajiin. Pojat ovat vaarassa jäädä tehoyhteiskunnan jalkoi-hin, koska he kehittyvät tyttöjä hitaammin. Pojat tarvitsevat juuri heille suunnattua toimintaa. Se huomattiin Kiuruvedel-lä, missä nuorisotyöntekijät perustivat neljä vuotta sitten The Äijät -ryhmän yläkoululaisille pojille. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa tekemään poikia kiinnostavia juttuja yhdes-sä.

- Tytöille on paljon omia ryhmiä. Huomasimme, että po-jat tarvitsevat myös omansa, kertoo Kiuruveden kaupungin etsivän nuorisotyön nuorisotyöntekijä Miikka Rönkä.

The Äijät -ryhmässä pojat ovat tutustuneet opiskelupaik-koihin, laittaneet ruokaa, korjailleet mopoja ja tehneet esi-merkiksi retkiä.

- Olemme onnistuneet saamaan pojat kiinnostumaan muustakin touhuamisesta kuin kaljoittelusta ja kylillä pyöri-misestä. Me olemme äijiä äijien joukossa ja tutustuttuam-me pojat avautuvat meille ja kertovat omista ongelmistaan. Voimme käydä asioita läpi, olla tukena ja auttaa heitä eteen-päin, Rönkä kertoo.

Toiminta on todettu erittäin tulokselliseksi syrjäytymisen ehkäisyssä.

- Me pystymme ottamaan kopin nuoresta tarpeek-si ajoissa, ennen kuin ongelmat ovat ehtineet kasvaa liian isoiksi.Lähde: Lastensuojelun Keskusliitto

Miesnäkökulma ehkäisevässä lastensuojelussa hyödyntää koko perhettä

Solariumin käyttö kohta K-18

Solarium aiotaan kieltää alle 18-vuotiailta Suomessa. Säteilylain muutos lähtee pian lau-suntokierrokselle. Lakiluonnoksessa kielletään alle 18-vuotiaan altistaminen solariumin ultraviolettisäteilylle.

- Solariumien ylläpitäjiä velvoitetaan myös opastamaan asiakkaita laitteen mahdol-lisimman turvallisessa käytössä sekä jakamaan tietoa solariumin UV-säteilyn vaiku-tuksista, kertoo lääkintöneuvos Mikko Paunio sosiaali- ja terveysministeriöstä. So-lariumin itsepalvelupaikoissa tulee vastedes olla valvoja.

Lain tavoitteena on estää vakavien syöpäsairauksien lisääntyminen. Pahanlaa-tuisimman ihosyövän eli melanooman määrät ovat lisääntyneet Suomessa. Vuonna 2020 Suomessa arvioidaan löytyvän yli 1500 uutta melanoomaa, kun toissavuonna niitä havaittiin alle tuhat.Lähde: STT

10

lyhyet

Kaikki keinot käyttöön lasten alkoholinkäytön vähentämiseksi

Lastensuojelun Keskusliitto on yksi järjestöistä, joilta Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt kantaa laki-esitykseen alkoholimainonnasta. Lastensuojelun Kes-kusliitto kannattaa lakiehdotuksessa esitettyä alkoholi-mainonnan ja -markkinoinnin rajoittamista, mutta toivoo siihen myös tiukennuksia.

Lastensuojelun Keskusliitto haluaa kieltää alaikäiset tavoittavan alkoholimainonnan kokonaan televisiossa, radiossa, internetissä, sosiaalisessa mediassa, lehdis-sä sekä elokuvateattereissa. Lakiluonnoksessa esitetty televisiomainonnan aikarajoituksen myöhentäminen ei Keskusliiton mielestä ole riittävä.

- Ehdotus siirtäisi mainonnan alkamaan klo 23.00. Emme usko, että kahden tunnin siirrolla on kovinkaan suurta merkitystä. Täyskielto sekä televisiossa että radi-ossa on parempi vaihtoehto, jolla oikeasti on vaikutusta lasten ja nuorten alkoholinkäyttöön, sanoo Lastensuoje-lun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro.

Keskusliitto on erityisen huolestunut nuorten alkoho-linkäytön lisääntymisestä. Raittiiden nuorten osuus on viime aikoina pienentynyt, ja erityisesti nuorten tyttöjen alkoholinkäyttö on lisääntynyt. Myös naisten käyttämän alkoholin määrä on kuusinkertaistunut vuosien 1968-2008 aikana, ja Suomessa syntyy vuosittain noin 600 lasta, joilla on alkoholinkäytöstä johtuvia vakavia vauri-oita.

- Kaikki lapset ja lapsiperheet hyötyvät välittömästi kaikista toimenpiteistä, joilla voidaan vähentää alkoho-linkäytön myönteisiä mielikuvia ja sitä kautta vähentää kokonaiskulutusta.

Keskusliitto esittää myös, että alkoholimainonta kiel-letään kokonaan lasten ja nuorten arkielämän ympäris-töissä, ulkomainoksissa, mainosvälineissä sekä tapah-tumissa, mitkä tavoittavat suuren määrän lapsia ja nuo-ria.

- Pelkkä esitetty rajoittaminen ei riitä. Lasten ja nuor-ten elinympäristöjä ei voida mitenkään erottaa aikuis-ten elinympäristöistä. Nuoret viettävät vapaa-aikaansa usein kauppakeskuksissa ja huoltoasemilla, missä mai-nonta on yleistä. Lastensuojelijan näkökulmasta meillä ei ole kuin yksi vaihtoehto. Kaikki toimenpiteet, joilla voi-daan vaikuttaa alkoholinkäytön vähenemiseen, tulee ot-taa käyttöön, Sauro jatkaa.

Lähde: Lastensuojelun Keskusliitto

Osallistu keskusteluun facebookissa! facebook.com/minajoisinvahemman

Adressin lasten suojelemiseksi alkoholimainonnalta: adressit.com/al-lekirjoitukset/adressi_lasten_suojelemiseksi_alkoholimainonnalta/

KNT: Kolmannes 15-19 -vuotiaista kokee itsensä yksinäiseksi

Elokuussa julkistettavan Kansallisen nuorisotutkimuksen 2012 mukaan jopa 33.6 % lukioikäisistä suomalaisnuoris-ta kokee itsensä yksinäiseksi.

- Luku on liian korkea, mutta asiakastilastojemme poh-jalta se on odotettava, toteaa HelsinkiMission Nuorten kriisityön johtaja Olavi Sydänmaanlakka.

- Yksinäisyys ei teemana aina yllä otsikoissa tärkeydel-tään päihde-, rikos-, kiusaamis- ja muiden nuorisotilasto-jen tasolle. Huolestuttavaa kuitenkin on, että tilastoitujen ongelmien takaa löytyy useimmiten juuri yksinäisyys. Oi-reiden sijaan pitäisi päästä puuttumaan niiden syyhyn eli yksinäisyyteen.

- Parasta maamme nuorten yksinäisyyden ehkäisyä ai-kuisten näkökulmasta on nuoren osallistuminen yhteiseen toimintaan kotipiirissä ja naapurustossa. Oleellista on ole-massa olevan yhteisöllisyyden hyödyntäminen. Vuorovai-kutuksessa syntyvät myös ymmärrys sääntöihin, normei-hin ja vuorovaikutustaitoihin, ohjeistaa Sydänmaanlakka.

- Nuorille ohjeena on, että yksinäisyyteen ei pidä jäädä makaamaan. Yksinäisyys on vangitsevaa. Mieltään on hy-vä avata joko puheella tai toiminnalla muiden kanssa. Am-mattiauttajalle meneminen tai päivystävään puhelimeen soittaminen ei ole häpeällistä!

Yksinäisyyteen, ahdistukseen, parisuhdeongelmiin ja muihin nuoruuden ongelmiin ammattiapua tarjoaa Hel-sinkiMission Nuorten Kriisipiste ja Krisjouren för unga. Maksuton ja lähetteettä palveleva ammattiapupiste toi-mii Helsingissä osoitteessa Albertinkatu 33. Krisjouren för ungassa alkaa syksyllä myös Vänskap-grupp muualta muuttaneille tai muuten vain seuraa kaipaaville. Nuorten Kriisipiste päivystää ti-to klo 9.00-13.00 sekä vastaanot-tona että puhelimitse, ja Krisjouren puhelimitse ti–to klo 11–13.Lisätietoja: www.helsinkimissio.fi

11

Teksti ja kuvat: Matias A. Martin

Filippiinien tuhansista eri saarista on varaa valita. Visayas-saariryhmän sydämessä oleva Bohol on yksi koko maan suosituimmista kohteista. Se on kuuluisa maalauksellisista maisemistaan, täydellisistä rannoistaan ja loistavista sukellusvesistään. Siinä missä alueen muut saaret ovat säilyneet verrattain koskemattomina, Bohol on jo valjastettu vahvasti turismille. Aktiiviselle lomailijalle saari on täysosuma, sillä tekemistä riittää viikon jokaiselle päivälle.

Chocolate Hills

12

Simply butterflies

Tarsier

Kalastaja, Virgin Island 13

14

O len saapunut Tagbilaranin satamaan, Boholin saarelle. Laivamatka Cebus-ta on kestänyt vajaat kaksi tuntia ja kustantanut 10 euroa. Ensivaikutelma kaupungista on kaikkea muuta kuin houkutteleva. Lähes sadantuhannen asukkaan Tagbilaran on meluisa ja mi-

täänsanomaton, jonka sokkeloiset ja ahtaat kadut ovat puurou-tuneet pahasti liikenteestä. Mitä nopeammin kaupungin pölyt saa karistettua pois jaloistaan, sitä parempi.

Boholin kyljessä on pieni Panglaon saari, joka toimii turis-tien majapaikkana. Saari on sementoitu kiinni Boholiin kah-della sillalla. Matkaan paikallisen ystäväni kanssa kohti Alona Beachiä, jonne on 30 kilometrin matka Tagbilaranista. Alue on kuuluisa upeista rannoistaan ja sukellusvesistään. Siellä on toi-nen toistaan upeampaa hotellikokonaisuutta, jolla jokaisella on myös oma sukellusliikkeensä. Loman aikana voi siten suorittaa kätevästi sukellustutkinnon tai sukellella muuten vain. Ranta-kaistale on ihanteellinen myös auringonpalvonnalle, siitä pitä-vät huolen kauniisti kaartuvat palmut, pehmeä hiekka ja mata-la rantavesi. Nälän yllättäessä ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sillä rantaravintoloissa saa herkutella taatusti tuoreilla meren antimilla, huokeaan hintaan. Niin taivaallista kuin ran-taelämä Alonassa onkin, pitää lomalla tehdä muutakin. Jot-temme jumittuisi tuohon auvoiseen olotilaan, päätämme kier-

tää kaikki Boholin nähtävyydet ensin ja vasta sitten olisi lais-kottelun vuoro. Kohteita nimittäin riittää yllin kyllin.

Vuokra-autolla kohti seikkailujaBoholin saari on verrattain suuri (1,23 milj. asukasta/ 4117 km2). Auton vuokraaminen onkin ylivoimaisesti kätevin ja edullisin ta-pa kokea saaren nähtävyydet. Omatoimisesti hinnat puolittuvat, takseilla kun on kiinteät hinnat jokaiseen kohteeseen erikseen. Auton vuorokausimaksu on noin 40 euroa, jonka päälle tulevat vielä bensakulut. Mopojakin on vuokrattavissa, mutta ilmastoitu auto voittaa sen. Ensimmäinen matkapäivä suuntautuu kohti Da-naon elämyspuistoa (Danao Adventure Park).

Matkan varrelle osuu vesiputous nimeltä Kawasan Falls. Käännymme päätieltä päällystämättömälle sivutielle, joka mutkittelee syvälle viidakkoon. Viidakossa on kuumaa ja kos-teaa, mutta vesiputouksen äärelle saavuttaessa on jo ihanan vil-voittavaa. Paikalla ei ole yhtään turistia, saati paikallista. Nau-tinnollisen tauon jälkeen jatkamme matkaa silmiä hivelevien maisemien läpi. Boholin vehreys on jotain käsittämätöntä, rii-siterasseja ja palmuja on silmänkantamattomiin. Näkemäänsä kauneutta on vaikea uskoa todeksi .

Danao, sielunmessu pelolle Danao Adventure Park on lajinsa aatelia. Siellä voi tehdä muun muassa maailman korkeimman kanjonisyöksyn 200 metrin

Sielunmessu pelolle, Plunge

Danao Adventure Park

Loboc-jokiristeily

15

korkeudesta (Plunge, 14 euroa), ja Aasian pisimmän liu´un kanjonin ylitse, valjaisiin kiinnitettynä (Zipline, 7 euroa). Jäl-kimmäisessä kanjonin yli on vedetty vaijerit, ja niitä pitkin val-jaisiin puetut sekoboltsit sitten liukuvat puolelta toiselle. Rot-kon ylityksen saa siis kokea kahdesti, pituutta suoritukselle tu-lee 1,5 kilometriä. Vatsanpohjassa ottaa ja lujasti, kun katsoo maisemaa kanjonin pohjalla. Tässähän lentää kuin Teräsmies. Päivän kliimaksina on sitten tuo Plunge. Se on mielipuolisin-ta, mitä ihminen voi keksiä päänsä, tai alushousujensa menok-si. Se on kuin jättiläisen keinu. Tässäkin suorituksessa hyppää-jän päälle puetaan ensin valjaat. Vaijereita on kaksi: yksi menee kanjonin yli, toinen on kiinni valjaissa. Sitten hyppääjä istuu hyppylavalle, jota samanaikaisesti lasketaan hiljalleen pois hä-nen jalkojensa alta. Loppujen lopuksi hyppääjä roikkuu täysin oman vaijerinsa varassa, alapuolella 200 metrin pudotus. Vii-meistään tässä kohtaa aistit huutavat hoosiannaa itse kullakin. Edessäni on harmaata kallionseinää, alhaalla rotkon pohjalla viidakon puut ja pieni joki. Muutama sekunti odotusta ja kauhu tiivistyy. Sitten vaijeri vapautetaan koukustaan ja putoan hir-muisella nopeudella rotkon pohjalle. Sen jälkeen liike jatkuu heilurinomaisesti eteenpäin. Ensimmäinen heilahdus on kaik-kein pelottavin, loppu on pelkkää fiilistelyä ja euforiaa. Mikä tunne! Keho vapisee kuin horkassa ja olo on aivan mielipuoli-sen hyvä. Valikoimassa on kyllä vielä paljon muutakin, kuten kiipeilyä, patikointia, koskenlaskua ja niin edelleen. Puistossa

vierähtää helposti koko päivä ja se on jopa suotavaa. Ajamme auringon laskiessa takaisin Alonaan. Ensimmäisen matkapäi-vän saldo: 11 tuntia, 200 kilometriä ja kasa unohtumattomia hetkiä.

Maalauksellisia maisemiaChocolate Hills (Suklaakukkulat) ovat Boholin kruununjalo-kiviä ja samalla yksi Filippiinien kuuluisimmista nähtävyyk-sistä. Näitä muodoiltaan lähes identtisiä kukkuloita on saarella 1268 kappaletta, korkeudet vaihtelevat 40-120 metrin väliltä. Kuivan kauden aikana (joulu-toukokuu) kukkuloiden väri on sävyltään ruskea, josta nimi juontaa juurensa. Miljoonia vuo-sia sitten tämä alue oli korallista merenpohjaa. Maan nousu ja eroosio ovat muovanneet nyt nähtävillä olevan maiseman, joka on vähintäänkin häkellyttävä. Kukkulat levittäytyvät 360 as-tetta. Näköalatasanteelta avautuvaa virheetöntä maisemaa voisi ihailla loputtomiin, niin poikkeuksellinen se on. Se ei ole kui-tenkaan enää mikään salaisuus, vaan paikasta tietävät muutkin. Turisteja on läjäpäin ja heitä tulee lisää ehtymättömänä virta-na, niin paikallisia filipinoja kuin ulkomaalaisiakin. Miellyt-tävänä yksityiskohtana kerrottakoon, että sisäänpääsymaksuksi riittää yksi vaivainen euro! Halvan hinnan ymmärtää paikallis-ten osalta, mutta turisteja silmälläpitäen tässä olisi niin sanot-tu ”marjapaikka”, jossa heidät voisi lypsää lähes hengiltä. On poikkeuksellista, että jotain näin kaunista saa katsoa (lähes)

Kawasan Falls

Virgin Island

ilmaiseksi. Melkoinen kädenojennus ja lahja heiltä, jotka ovat vastuussa maan turismista.

Alueella on myös ravintola sekä lukuisia kioskeja, joissa on myytävänä kaikenlaisia matkamuistoja.

Kummituseläin TarsierFilippiinien kuuluisin kotoperäinen eläin on Tarsier, kummi-tuseläin. Se on maailman pienin kädellinen eläin (pituudeltaan 12-15 cm, painoltaan 113-142 grammaa). Kokoonsa suhteutet-tuna sillä on aivan valtavat silmät, 150 kertaa ihmisen silmiä suuremmat. Tarsier on uhanalainen laji, ja sitä esiintyy vain muutamilla Filippiinien saarilla (Samar, Leyte ja Mindanao). Kummituseläinten lukumäärä lasketaan vain tuhansissa, lajeja on kymmenkunta. Boholin saaressa on muutamia hoitokeskuk-sia, joissa voi tutustua tähän eriskummalliseen eläimeen. Ky-seisissä hoitoloissa tehdään arvokasta työtä, jotta tämä laji saa-daan pelastetuksi sukupuuton partaalta. Opastetut kierrokset mutkittelevat eri Tarsier-pisteiden läpi. Ensiarvoisen tärkeää on olla hiljaa, sillä Tarsier on yöeläin, joka nukkuu päivisin. Myös salaman käyttö on kielletty. Tosin osaa nämä ohjeistukset eivät näytä kiinnostavan lainkaan. Eläimen paikantaminen on välil-lä vaikeaa, niin pieni ja huomaamaton se on viidakon kasvilli-suuden keskellä. Pieni karvapallo on söpö ja lutuinen kaukaa katsottuna, mutta vahvan kameralinssin läpi kaikkea muuta. Otus on kuin suoraan ulkoavaruudesta, valtavine silmineen ja korvineen. Yöaikaan se on äärimmäisen vilkas, mutta päivisin kaveri on aivan totaalisen jäässä. Tarsierin ruokavalioon kuulu-vat hyönteiset, kuten torakat ja heinäsirkat, toisinaan myös lis-kot, linnut ja lepakot. Kummituseläimellä on vielä kaksi mer-killisyyttä: sen pää kääntyy lähes 360 astetta ja sillä on kaksi kertaa omaa ruumistaan pidempi karvaton häntä. Kummalli-sin eläin minkä olen koskaan nähnyt! Lähettyvillä Bilarissa on myös vastaava hoitola perhosille, nimeltään Simply Butterflies. Perhoset ovat täysin kesyjä ja pelottomia. Hoitajat ottavat nii-tä kiinni ympäri puutarhaa, kertovat niistä yksityiskohtaisia ta-rinoita, ja päästävät perhoset taas matkoihinsa. Lasivitriineissä on esillä myös lukuisia eri perhoslajeja, joiden siivet eivät enää värise. Paikka on ehdottomasti pysähdyksen arvoinen.

Jokiristeily kruunaa päivänLobocin kylä on tullut tunnetuksi jokiristeilystään. Joentör-mältä lähtee lukuisia laivoja pitkin päivää. Hinta ei todellakaan

päätä huimaa: kahdeksan euroa kattaa niin risteilyn kuin buf-fet-lounaankin. Taustalla soivat 80-luvun imelimmät megahitit, laivan oman trubaduurin tulkitsemina. Laiva matkaa verkalleen Loboc-joen yläjuoksua päin. Joki on kapea ja sen molemmin puo-lin on vain viidakon vehreyttä. Risteilyn ehdoton huippu tulee täytenä yllätyksenä. Pysähdymme pienen kylän laiturille, jossa meitä odottaa musiikki-esitys. Tanssijoita ja soittajia on puolen-sataa, ja heillä kaikilla on kauniit vaaleanpunaiset vaatteet. Tans-si- ja lauluesitykset ovat aivan käsittämättömän liikuttavia, ja ihan kirjaimellisesti. Halutessaan turistit saavat ottaa osaa tans-seihin ja laitella jalalla koreasti. Kaunein kaikista on pieni tanssi-jatyttö, jonka eläytyminen lauluihin on riipaisevaa.

Risteily on verraten lyhyt, se kestää vain tunnin verran. Se on ollut kuitenkin täydellinen päätös tälle upealle seikkailulle. Kaksi matkapäivää numeroina: 350 kilometriä ajoa, 22 tuntia matkantekoa, 80 euroa autosta ja 60 euroa bensaan.

Huoletonta lomanviettoa Alonan rannoillaKun kaikki Boholin nähtävyydet on nähty ja koettu, voi ai-kaa viettää hyvillä mielin Alonan rannoilla. Pilvettömän tai-vaan alla kelpaa kyllä loikoilla kun lämpötila on tasaisesti 30 asteen paikkeilla. Loppuloman aikana kannattaa vielä vuokra-ta päiväksi vene ja siihen kuski. Alonassa se käy helposti, sillä paikallisia kalastajia on päivystämässä rannalla aina. Varaam-me viimeiselle aamulle retken, joka alkaa aikaisin aamulla klo 6. Rannan herääminen on kaunista katseltavaa. Ravintoloiden tuikkukynttilät luovat tunnelmaa, tummansinisen taivaan haa-listuessa sävy sävyltä. Aamun sarastus tuo mukanaan valon ja ihmisten äänet. Lähdemme matkaan ja ensimmäisenä on vuo-rossa delfiinien bongausta. Toistakymmentä venettä parveilee alueella, jossa niiden tiedetään viihtyvän. Pieni lauma delfiinei-tä käy pinnalla vain muutaman kerran ja nekin hätäisesti. Yri-tyksistä huolimatta onnistun saamaan vain yhden kuvan näis-tä kaunokaisista, mutta se on onneksi sitäkin parempi. Jatkam-me lähettyvillä olevaan Balicasag-saarelle. Saaren ympärille on kertynyt niin suuri joukko snorklaajia, että päätämme jatkaa matkaa pikaisen aamupalan jälkeen. Viikko Boholissa päättyy kauneimpaan näkyyn mitä kuvitella saattaa: edessä siintää Vir-gin Island. Näky on juuri niin neitseellinen kuin nimi antaa ymmärtää. Tämän pienen ja asumattoman saaren erikoisuus on sen pitkä, vaalea hiekkasärkkä. On lähestulkoon laitonta, että maailmassa voi olla jotain näin kaunista.

Aamu sarastaa Alonan rannalla, Panglao16

Filippiinit, PH

• Valtiomuoto:Tasavalta

• Pääkaupunki:Manila(11miljoonaaasukasta)

• Pinta-ala:300000km²

• Väkiluku:90miljoonaa

• Saaria:7107,(jaetaankolmeeneriryhmään,

• Luzon,VisayasjaMindanao)

Bohol

• Pääkaupunki:Tagbilaran(90000asukasta)

• Pinta-ala:4117km²(kymmeneksisuurinsaarikokomaassa)

• Väkiluku:1,2miljoonaa

• Lennot:PäivittäisiälentojaManilasta,alkaen20euroa/suunta

• Laivat:Lukuisiaerilaivayhtiöitäalueenlähisaarilta,alkaen10euroa/suunta

• Hyvätietää:EspanjalainenmerikapteeniMiguelLopezdeLegazpijaheimopäällikköDatuSikatunasolmivatrauhansopimuksen(Bloodcompact)Boholinsaarella16.3.1565.Seoliespanjalaistenjafilippiiniläistenensimmäinenkeskinäinensopimusystävyydestäjakaupankäynnistä.Valasinetöitiinmolempienverellä.Osapuoletpistivättikarillaanhaavankäteensäjavuodattivatkolmepisaraavertaviininsekaan(Sandugo).TämänjälkeenLegazpijaSikatunajakoivatviinintasanjajoivatmukinsatyhjäksi.SandugotarkoittaaVisayaninmurteella”samaaverta”.TuotahistoriallistatapahtumaajuhlistetaanBoholissajokavuosiheinäkuussajajuhlatkestävätkokonaisenkuukauden(Sandugofestival).Saarenhistoriaonläsnäkaikkiallakirkkojenmuodossajamonetniistäovatkinkokomaanvanhimpia.

ChurchofSanPedro,Lobocv.1638

AlonaTropicalHotel,Panglao

17

18

Mirkka Torikka / Kuvat Samuel Taipale / Kuvitus Hanna Välitalo

Harva Hornettien viestijärjestelmiä suunnitellut tietoliikenneinsinööri jättää hyväpalkkaista työtään ja lähtee kiertämään katuja ja kouluja kohdatakseen nuoria. Näin kuitenkin teki nykyisen Patmos-lähetyssäätiön koulu- ja nuorisotyönjohtaja Riku Rinne. Hän nauttii työstään vielä tänä päivänä 30 vuoden jälkeen, vaikka kärsiikin yhä leimasta, jonka hurjimmat teot saatananpalvontaan 90-luvulla vihkiytyneiden auttamiseksi ja suorat puheet pimeästä puolesta toivat.

19

Vuonna 1986 silloin Helsingissä asunut insinööri-opiskelija Riku Rinne katseli kerrostalon ikkunas-ta kadulle miettien, mitä kaikkea siellä yöllä tapah-tui. Hän oli jo silloin huolissaan nuorista ja heidän hädästään. Parin vuoden päästä Rinne aloitti työt kiehtovassa Hornet-hävittäjien maailmassa. Hän on

kuvannut tuota aikaa kuin Mission Impossible-elokuvaksi. Tä-män elämänvaiheen ei ollut kuitenkaan tarkoitus jatkua kovin pitkään.

Eräänä iltana, muutettuaan Nokialle, hän ei voinut enää vas-tustaa, vaan hän veti nahkatakin niskaan ja lähti yöhön, kutsu-muksensa pakottamana kitaran kanssa kaduille kulkemaan.

”Kulkiessani parkkipaikalle katselin kerrostalomme ikku-noita, joiden takana vietettiin mukavia perheiltoja. Katseeni osui kolmannen kerroksen ikkunaan, josta rakas hahmo katsoi perääni. Silloin en tiennyt, että tämä tilanne tulisi toistumaan tuhansia kertoja. En tiennyt sitäkään, että kipu tulee kasva-maan vuosi vuodelta, ja että kotoa lähteminen tulee aina vain vaikeammaksi. Enkä sitä, että muutamien vuosien kuluttua ik-kunasta näkyisi kolme lasten silmäparia lisää”, muistelee Rinne kutsumuksensa alkuaikoja kirjassaan Evankelistan testamentti.

Havaittuaan humalaisen nuorisoporukan hän kaivoi kita-ransa esiin ja kysyi saako liittyä seuraan. Kohta nuoret lauloivat

riparilauluja kännissä ja nuotin vierestä positiivisesta vastaan-otosta äimistyneen Rinteen johdolla. Myös paikallinen poliisi taisi äimistyä, sillä tämä katsoi varmemmaksi pysähtyä tarkis-tamaan tilanteen. Rinne sai kuitenkin myös poliisin siunauk-sen: ”Pidä vaan nuoret täällä, niin eivät ehdi tekemään paho-jaan.” Ja niin laulu jatkui. ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon…”

Muutama vuosi myöhemmin Rinne löysi itsensä jo kou-luista puhumasta intohimoisesti hyvien valintojen puolesta. Aluksi hän kiersi kouluilla insinöörityön ohessa ja otti pal-kattomia vapaita sitä varten. Pyynnöt kuitenkin lisääntyvät niin paljon, että hänen täytyi päättää, mihin keskittyy elä-mässään. Silloin tarjoutui mahdollisuus perustaa vapaaeh-toisten rahoittama tukirengas, joka toimisi Patmos -lähetys-säätiön kautta.

Kutsumustyö mielletään yleisesti työksi, josta nautitaan ja joka tuottaa tekijälleen tyydytystä. Aina ei kuitenkaan ole niin. Rinne on sanonut välillä kadottaneensa oman elämänsä ja ky-seenalaistanut monesti valintansa. Hän kuitenkin kokee, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja. Käsky lähteä tälle tielle tuli jostakin ylempää ja niin Rinne sanoutui lopullisesti irti insinöörityös-tään 1994. Hän oli 30-vuotias kun astui perheensä kanssa tyh-jän päälle vapaaehtoisen tuen varaan.

20

Pimeät vuodetSaatananpalvonta nousi Suomessa otsikoihin 1990-luvulla. Herätyskristilliset piirit viestittivät lopun aikojen olevan lähel-lä ja nuorten maailmassa oli paljon kiinnostusta okkultistisia asioita kohtaan.

Kirkon työntekijät, nuorisotyöntekijät ja vanhemmat olivat huolestuneita saatananpalvonnan leviämisestä ja sen vaikutuk-sista nuorisoon. Etsittiin erilaisia selityksiä ja syitä. Yksi niistä oli nuorisokulttuuri, johon liittyi yhteiskuntarakenteiden kri-tisointi. Saatananpalvoja oli tietynlainen aktivisti, jolle hauta-kivien kaatelu ja ilkivalta oli väylä ilmaista mielipiteitään. Saa-tananpalvonta oli kristinuskon vastakulttuuria, jossa nuoriso-kulttuuri otti etäisyyttä aikuisten arvomaailmaan. Taustalla ajateltiin olevan myös sosiaalisia tekijöitä. Esimerkiksi voima-

kas hylätyksi tulemisen tunne saattoi viedä nuoren saatanan-palvojien pariin. Kyse oli myös rikollisuudesta; huumeista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Saatananpalvonnalla on vain vähän, jos ollenkaan, todelli-sia uskonnon piirteitä. Se ei edusta epäkristillistä tai vastakris-tillistä pakanuutta, vaan yksinkertaisesti käänteiskristillisyyt-tä. Käänteiskristillisyys on sananmukaisesti käänteistä kristin-uskoa, eli kristinuskon arvot ja valta-asemat on käännetty pää-laelleen. Saatananpalvoja uskoo kyllä kristinopin Jumalaan, mutta hän on nostanut tuon Jumalan vastavoiman, Saatanan, korkeimmalle sijalle.

Näinä vuosina Rinteelle avautui synkkä maailma spiri-tismin ja noituuden alueelta, jonka jälkeen saatananpalvonta näytti karut kasvonsa.

21

”Saatananpalvonta oli tuolloin tarjolla oleva keino nuorten pahanolon käsittelyyn. Nuoriskokulttuurisena kapinana tehtiin hölmöjä kevyellä filosofialla. Oli kuitenkin niitä, jotka yrittivät vihkiytyä ja todella saada voimaa saatanalta”, Rinne tietää.

Kirkon av-keskus julkaisi vuonna 1994 nuorille suunna-tun dokumentin Saatana kutsuu minua. Kauhuelokuvista tutun Carmina Buranan pahaenteisten sävelten myötä koululaisille kerrottiin vaarasta, joka saatananpalvontaan kätkeytyi.

Samana vuonna Rinteen rohkea saatananpalvonnasta kerto-va kirja Syvyyden kuilusta ja pari vuotta myöhemmin ilmestynyt teos Pimeys väistyy iskivät alueelle, jolle yksikään kristillinen kirjailija ei ollut tohtinut astua. Rinne myöntää nyt, että puhui tuolloin asioista liikaa ja liian suoraan.

Ikuinen leimaRikosraportti ja legendaarinen Hyvät, Pahat ja Rumat -oh-jelma vuonna 1994 räjäytti lopulta koko pommin. Vierailtuaan ohjelmissa saatananpalvonnan asiantuntijana Rinne ei enää kos-kaan olisi tavallinen nuorisotyöntekijä. Posti toi hänelle verellä kirjoitettuja tappouhkauksia, jotka ovat nyt edessämme pöydäl-lä haastattelua tehdessä. Ne saavat miettimään, että kaverilla täytyy olla melkoinen kutsumus. Kirjeitä on tarpeetonta skan-nata tätä juttua kuvittamaan. Provosointi olisi liian helppoa.

Media tarttui innokkaasti muun muassa Hyvinkäällä ta-pahtuneeseen raakaan rituaalimurhaan, joka hätkähdytti Suo-mea vuonna 1998. Nuoret surmasivat kaverinsa julmalla taval-la. Hyvinkään teot eivät yllättäneet Rinnettä. Hän oli jo kauan kuullut nuorten puhuvan ihmisuhreista. Hän tiesi taustat, syyt ja seuraukset. Poliisi päätyikin käyttämään Rinnettä surman tutkinnassa apuna asiantuntijana. Joutuessaan mukaan kysei-sen paloittelusurman vaiheisiin, Rinne tutustui hirmuteon toi-seen tekijään, joka päätyi jopa kiertämään Rinteen kanssa kou-luilla muutaman kerran.

”Olin ajattelematon 90-luvulla, koska buumi oli silloin niin vahva. Media tarttui kaikkeen aiheeseen liittyvään paisutellen sitä entisestään. Sitten törmäsin niihin ihmisiin, jotka olivat oi-keasti olleet syvällä. Kirjoitin heidän elämästään kirjoja. Pu-huin liikaa liian kovia asioita.”

”Sen olisi toki voinut vetää paperinukkemeiningillä, mutta silloin ei myöskään olisi saanut mitään hyvää aikaan. Oli pakko auttaa niitä, joilla oikeasti oli ongelma ja varjella samalla viatto-mia. Ja sitten kun tapahtumista kuitenkin kirjoiteltiin ja ne asiat olivat tiedossa, siinä hetkessä ei osannut tehdä muuta ratkaisua.”

Koko 1990-luku oli nuorten maailmassa aikaa, jonne Rinne ei kaipaa takaisin.

”Minut on helppo leimata hulluksi. Ja niin paljon tehtiinkin. Menneisyys kahlitsee minua ja kärsin siitä yhä”, hän myöntää.

Rinne on joutunut hurjan arvostelun kohteeksi. Häntä on sanottu muun muassa huomionhakuiseksi fanaatikoksi ja hän on joutunut kysymään itseltään monesti: ”Miksi juuri minä? Miksi uhrata niin paljon?” Kaikesta huolimatta hän on kui-tenkin jatkanut valitsemallaan tiellä kohta 30 vuotta.

”Pettymyksistä huolimatta koen tekeväni jotakin niin tär-keää, että sitä on vain tehtävä. Vaikka välillä pelottaakin, kun

teen töitä myös rikollisten kanssa, mutta… jonkunhan se on tehtävä.”

Provosoinnista matalaan profiiliin 2000-luvulle tultaessa saatananpalvonta olikin jo kadonnut ot-sikoista, eikä edes poltettu Porvoon tuomiokirkko nostattanut pelkoja mistään yhtä humalaista häirikköä laajemmasta ongel-masta. Katosiko ilmiö sitten muualtakin kuin otsikoista?

”Ei välttämättä ole kovin trendikästä leimautua saatanan-palvojaksi. Silloin, kuten nytkin, jos olet todellinen saatanan-palvoja, ei sulla ole minkäänlaista halua hankkia julkisuutta it-sellesi. Se on sulle silloin musta pyhä asia. Jos omaksut itsellesi sen ajatusmaailman, niin sä et tarvii ketään.”

Kun Anneli Auerin jutun tutkinnan yhteydessä epäilykset saatananpalvonnasta nousivat esiin, Rinteen puhelin soi taas. Hän ei kuitenkaan halunnut lähteä julkisesti kommentoimaan asiaa medialle. Ja aihe unohtuikin aika nopeasti.

”Mutta mitä sekin jo sai aikaan? Kuinka moni nuori lähti sen jälkeen googlettamaan saatananpalvontaa? Aika on muuttunut. Nyt pitää todella miettiä, mitä meidän tekomme saavat aikaan, kun kaikki tieto on tyrkyllä internetissä. Kaikki voi tänä päivä-nä johtaa kaikkeen. Nuoret elävät nettimaailmassa, josta on liian helppoa löytää huonoja välineitä pahanolon käsittelyyn.”

Pitäisikö ilmiötä kuitenkin yhä yrittää ymmärtää, etenkin nuorisotyön kentillä, vaikkei se trendikästä enää olekaan?

”Sitä yritettiin ymmärtää ja mitä tapahtui? Saatananpalvon-nasta tuli median avulla teini-ikäisten keino käsitellä omaa pa-haa oloa. Kun se jokin ahdistusta aiheuttava paha juttu ei väisty nuoren elämästä, niin siitä pahasta olosta voidaan lähteä teke-mään elämän puuttuva tarkoitus”, pohtii Rinne motiiveja valita pimeä puoli.

Nykyään täytyy miettiä tarkkaan miten mitäkin aihetta läh-tee käsittelemään. Tänä päivänä ei myöskään enää taida voida rukoilla kielillä koululuokassa?

”Juu ei, ei ole voinut vuosikausiin”, naurahtaa Rinne hai-keasti. ”Nykyään haetaan ärsykkeitä kaikesta, ja etenkin tunte-mattomammat asiat saavat helposti ihmiset varpailleen ja rea-goimaan vahvasti".

On jotenkin ironista, että nykyään esimerkiksi uskonnos-ta puhutaan hyvin varovasti, mutta esimerkiksi seksuaalisuu-destaan voisi kailottaa vaikka megafoniin kenenkään sitä sen enempää kummeksumatta.

“Tilanne on tosiaan ennemminkin se, että sinulla voi kyllä olla pornolehti pöydällä, mutta Raamattua ei”, kärjistää Rinne.

Nykypäivänä taannoisen saatananpalvonta-ilmiön tilalle on tullut Rinteen mukaan nimenomaan pornoteollisuus monissa valitettavan helposti saatavissa muodoissaan.

”Kyllä minua huolestuttaa porno ja siihen liittyvät ilmiöt. Nuorten valistuksen ja asioihin yllyttämisen rajat ovat hämär-tyneet. Seksuaalisuus tuntuu olevan aikuisillakin sekaisin, niin miten nuoret sitten voivat kasvaa terveelle pohjalle oman sek-suaalisuutensa kanssa.”

Pornon lisäksi Rinne on järkyttynyt myös avoimen seksu-aalisuuden lievemmistä ilmiöistä. Hän on pöyristynyt esimer-

Näinä vuosina Rinteelle avautui synkkä maailma spiritismin ja noituuden alueelta, jonka jälkeen

saatananpalvonta näytti karut kasvonsa.

22

23

Rinteen Facebook-sivulla eräs tyttö kiittää Rikua siitä, että tämä oli

sanonut tytölle, että hän on tärkeä. Riku sanoi näin erikseen luokan

jokaiselle oppilaalle.

24

kiksi siitä, että kouluihin on ehdotettu oppilaille näytettäviksi yhdyntää kuvaavia opetusvideoita.

”Emmehän me ajattele yhtään?”, kuiskaa Rinne. ”Tämähän olisi oppilaiden kiihottamista. Miksi haluaisimme virittää hei-dät näin seksuaalisesti ja jakaa sitten vielä kondomeja perään?”

Rinne ei halua lähteä moralisoimaan vaan kertoo kouluissa asioista oppilaiden omien oivallusten ja unelmien kautta.

”Kysyin kerran, kuinka monta seksikumppania oppilaat ha-luaisivat ennen sitä oikeaa. Yksi poika viittasi ja vastasi, että 17 olisi hyvä. Kun sitten kysyin, että no montako kumppania hän haluaisi, että tällä oikealla kahdeksannellatoista olisi sitten ol-lut? Poika vastasi pitkän hiljaisuuden jälkeen, että nolla. Eipä siihen tarvinnut paljon lisätä.”

”En halua käsitellä näitä asioita ongelmakeskeisesti, vaan antaa lapsille unelmia ja vahvistaa hyviä valintoja. Jos ihminen menettää haaveet ja unelmat, niin se on väärien valintojen ensikutsu.”

Pahan monet keinot Rinne kertoo, että tänä keväänä pitkästä aikaa häntä on pyy-detty muutaman kerran koulun uskontotunnille kertomaan spiritismistä.

”En ole millään tavalla henkivaltakeskeinen. Tällaiset eivät ole minun päivittäisiä puheitani, mutta menin kun pyydettiin”, Rinne sanoo.

Ja nyt pyydetään kertomaan taas. Pitääkö olla huolissaan, jos nuori haluaa raottaa ovea tulevaisuuteen tai saada yhteyksiä menneeseen yliluonnollisten asioiden kautta?

”Jos uskotaan, että persoonallinen paha on olemassa, niin tulee miettiä, miten hän haluaa meihin olla yhteydessä? Raa-matun mukaan, langennut enkelimaailma, riivaajat, ovat ole-massa ja ne ovat kuolemattomia. Raamatullinen selitys niille asioille menee, että ennustajien tiedot tulevat hengiltä. Jos hen-ki on seurannut isoisämme elämää hänen eläessään, niin tämä henki kertoo niitä asioita ennustajan kautta, ei suinkaan iso-isä itse. Näin välittyy virheellinen kyky ennustajan taidoista ol-la yhteydessä kuolleisiin läheisiin. Jos uskoo, että hyvä ja paha ovat olemassa, on aina olemassa vaara, että se on se paha, joka ennustajan kautta alkaa puhua”, Rinne selventää.

”Pahan tarkoitus, kuten usko sen selittää, on vaikuttaa ih-misiin saaden heidät tekemään vääriä valintoja. Kuten jo pa-ratiisissa, kun Saatana houkutteli haukkaamaan omenasta. Jos uskotaan, että riivaajavoimia on olemassa ja jos ihminen avaa riittävästi portteja, niin paha ottaa asuinpaikan ihmisen sisällä.”

”Jos ollaan yhteydessä henkiin, niin siinä on aina riskinsä, kuten missä tahansa yliluonnollisessa asiassa. Nuorelle voi jää-dä päälle vastauksen hakeminen jostakin epäterveestä lähtees-tä. Esimerkiksi ennustaja voi sanoa varmana asioita lasten mää-ristä tai tulevasta ammatista. Jos ihminen ei tee niitä päätöksiä itse, vaan alkaa elää elämäänsä ennustuksen mukaan, niin siinä voi olla vuosien väärät valinnat edessä.”

Enteileekö kasvava spiritismikiinnostus mahdollisesti uutta okkultismi-buumia?

”Yhdistävä tekijä molemmille murroskausille on taloudel-linen lama, joka tosiaan oli silloin 90-luvulla ja on myös nyt. Tällainen ahdistuksen aika ruokkii pahan olon ilmiöitä.”

Mitä tänä päivänä sitten voi esimerkiksi opettaja, nuoriso-työntekijä tai vanhempi tehdä, jos nuori rehentelee yliluonnol-lisilla kokemuksillaan? Tulisiko sellaiseen aina puuttua?

”Kyllä siihen aina pitää puuttua, koska nettimaailmassa näi-hin asioihin pääsee hyvin syvälle hyvin helposti.”

”Kun nuori sitten lähtee puhumaan näitä juttuja, kertoo esi-merkiksi pelailevansa spiritismiä, niin kyse ei ole ensisijaisesti siitä, ovatko ne jutut todellisia vai ei, eli onko jotain oikeasti ta-pahtunut. Yleensä todellinen ongelma on ihan jokin muu siellä taustalla. Ei siis ole sen kummallisempaa kuin tämä sama klas-sinen juttu, että nuorta tulee kuunnella”, Rinne kiteyttää.

”Jo se on iso juttu, että nuoren kiinnostus yliluonnolliseen on tiedossa. Se, että nuori tietää aikuisen tietävän, voi auttaa ja toimia hillikkeenä. Vaikka emme aina voi tietää, mitä lapsem-me missäkin tekevät, he muistavat kyllä, mitä mieltä vanhem-mat mistäkin asiasta on. Se saattaa vaikuttaa valintoihin.”

Pienten hetkien puolesta Rinteestä monet asiat Suomessa ’piipittävät punaisella’.”Lasten ajatusmaailman ja moraalin tuhoaminen alkaa, en-nen kuin vanhemmat sitä edes huomaavat. Se suojamuuri, jon-ka pitäisi antaa varjelus ja turva, on monesta kohtaa murtunut ja vihollisella on esteetön pääsy suoraan lastemme ajatusmaa-ilmaan, useimmiten täysin vanhempien tietämättä”, kirjoittaa Rinne Ettemme menettäisi yhtäkään -kirjassaan.

”Koulusurmien ja muiden vastaavien uutisotsikot järkyttä-vät, mutta suurin tuska on otsikoiden takana. Kymmenien tu-hansien nuorten hädästä ei kirjoiteta. Jokaisessa koulussa ja ve-tämässämme vanhempainillassa näemme nuorten ja aikuisten pyyhkivän kyyneleitä puheemme aikana. Rakkauden kaipuu on valtava.”

Rinteen Facebook-sivulla eräs tyttö kiittää Rinnettä siitä, että tämä oli sanonut tytölle, että hän on tärkeä. Rinne oli sa-nonut näin erikseen luokan jokaiselle oppilaalle.

”Nämä pienet hetket ovat valtavan palkitsevia. Kun luen-tomme jälkeen oppilas tulee kyyneleet silmissä kertomaan, että kertomamme on koskettanut häntä, on se huikea asia”, kertoo Rinne selvästi liikuttuneena.

Rinteestä on sanottu paljon kaikenlaista, mutta jos unoh-detaan kaikki muu ja vaikka koko uskontokin, niin yksi selkeä fakta on se, että harvoin tapaa näin välittävää ihmistä. Harvoin kukaan haastateltava on näin läsnä. Tällaisen historian omaa-van ihmisen ei myöskään olettaisi olevan niin positiivinen kuin mitä Rinne on, eikä varsinkaan niin herkkä. Kuluneet vuodet eivät ole kylmettäneet tai turruttaneet häntä. Hän ei ole myös-kään menettänyt positiivista asennettaan.

Kuten Rinne yhdessä kirjoistaan kirjoittaa: ”Emme saa aja-tella ettei ongelmiin ole ratkaisua. Älä uskallakaan kuvitella, ettei nuorisollamme olisi toivoa.”

”En halua käsitellä näitä asioita ongelmakeskeisesti, vaan antaa lapsille unelmia ja vahvistaa hyviä

valintoja. Jos ihminen menettää haaveet ja unelmat, niin se on väärien valintojen ensikutsu.”

25

Kuka on Riku Rinne ja mitä hän tekee?• Riku Rinne (s. 1963, Tampere) on suomalainen nuorisoevankelista, laulaja ja kirjai-lija. Hän on tullut tunnetuksi ensin Nokian herätyksen ylistyksenjohtajana ja myöhem-min kristillisen nuoriso- ja koululaistyönsä johdosta. Rinne valittiin Evankelisluterilai-senkirkon kirkolliskokoukseen toiseksi edustuskaudeksi 2012-2016 ja siellä tulevai-suusvaliokuntaan.

• Valmistui tietoliikenneinsinööriksi vuonna 1987. Vuonna 1988, 25-vuotiaana, hän aloitti työn nuorten parissa kiertämällä aluksi kouluja insinöörintyön ohessa. Vuon-na 1994 Rinne irtisanoi itsensä insinöörityöstä ja aloitti päätoimisen nuoriso- ja kou-lulaistyön saaden elatuksensa tukirenkaalta. Patmos- lähetyssäätiö on vuonna 1971 perustettu täysin suomalaisin yksityisin lahjoitusvaroin toimiva lähetys- ja avustusjär-jestö.

• Koulu -ja nuorisotyön toiminta on laajentunut vuosi vuodelta ja sisältää tänä päivä-nä koululaisten elämänhallinnan kasvatuksen kristillisen arvomaailman pohjalta. Vie-railuja tehdään kaikille kouluasteille sekä järjestetään erilaisia koulutuksia opettajille ja opiskelijoille. Rinteen mukaan valtavan suosion ovat saaneet erityisesti vanhem-painillat.

• Vakiintuneita työmuotoja ovat myös Come Home -radio-ohjelma Radio Deissä, joka on pyörinyt jo 10 vuotta ja saavutti nyt 30 000 kuuntelijan rajapyykin. Hänen kaksi tv-ohjelmaansa pyörii TV7-kanavalla: Come Home -ohjelma nuorille sekä Come Home Kids lapsille. Lisäksi on TV-ohjelma Come Home Live, joka pyörii vain netissä.

• Kirjatuotanto on saanut myös tunnustusta, vuonna 2001 hänen teoksensa KK – Kuolemankauppias valittiin vuoden kristilliseksi kirjaksi.

• On kirjoittanut maailmankuulun ja uskoon tuleen jengijohtajan Nicky Cruzin kanssa kirjan Ettemme menettäisi yhtäkään (2011). Cruz on tunnettu erityisesti menestys-teoksestaan Juokse, poika juokse (1968).

• Naimisissa. Hänellä on kolme lasta vaimonsa Helena Rinteen kanssa.

• Mikä tahansa taho voi järjestää kouluvierailun. Rinne ei veloita vierailusta mitään, vaan ne toteutetaan vapaaehtoisen tuen turvin.

Lisätietoja: www.rikurinne.com

Jesse Joensuu

Lehtikuva / aLexander nemenov

28

Suomen jääkiekkomaajoukkueelta odotettiin kevääl-lä paljon. Vuoden 2011 MM-kulta maistui vielä koko kansan suussa ja nälkäinen Leijonalaumakin odotti, ei enempää tai vähempää kuin menestystä kotikisoista. Kotikisojen armoton vitsaus loi kuitenkin tummat pil-

vet vuorostaan suomalaisen jääkiekkokansan ylle, kuten se on jo yli toistakymmentä vuotta tehnyt MM-kisojen kotijoukkueille. Vii-meisin kotimestari kun löytyy 26 vuoden takaa silloisen Neuvos-toliiton otettua MM-jääkiekkokaukalosta kirkkaimman mitalin.

Vuoden takaiset kultajuhlat muuttuivat tänä vuonna vähin-täänkin hienoiseen pettymykseen. Yksi kisojen ehdoton onnis-tuja oli kuitenkin Suomen joukkueen välierään iskenyt Jesse Jo-ensuu. Vuonna 2011 Jessen kaulaan ripustettiin kultainen mita-li, vaikka mies ei pelannut minuuttiakaan. Tänä vuonna hän to-disti olevansa enemmän kuin tuon kultaisen mestaruusmitalin arvoinen.

Kisojen jälkeen Leijona-miehistö on lähtenyt omille tahoil-leen viettämään kesälomiaan. Iloisen ja rentoutuneen oloinen Jesse on nauttinut kesästä kotoisissa maisemissa Porissa. Mie-hen kesäpäivät ovat kuluneet toipuen nielurisaleikkauksesta, lo-maillen ja urheillen. Jessen kesä käynnistyi välimerellisissä tun-nelmissa hänen lomaillessa MM-kisojen jälkeen Roomassa. Ir-tiotto kevään mediamylläkästä oli miehen mieleen.

”MM-kisojen jälkeen haastatteluja oli paljon ja ihmiset tun-nistivat minut joka paikassa, joten oli ihan mukavaa viettää aikaa tuntemattomana turistina täysin irti jääkiekosta”, Jesse kertoo.

Kevään MM-kisoissa sinulla oli merkittävä rooli, kun iskit rat-kaisevan maalin USA:ta vastaan vieden Suomen välierään vain 9 sekuntia ennen summerin soimista?”Tuntuihan se mahtavalta. Koko joukkue oli onnellinen niin kuin olin minäkin. Maali oli minulle iso asia. Tuo peli oli tähänastisen elämäni tärkein ja kuuluisin peli, joten oli se kyllä hieno tunne.”

”Pelin jälkeen jouduin tietenkin antamaan doping-näytteen ja useita haastatteluja, joten pääsin pukukoppiin paljon muita myö-hemmin –olihan sekin erilaista”, mies hymähtää iloisesti.

Haastattelurumba ja median kiinnostus tuon ottelun jälkeen oli hurjaa, mutta Jesse tuntuu ottavan asian edelleen tyynen rauhal-lisesti.

”Haastattelut tuollaisen onnistumisen jälkeen on selvä asia ja kertoo siitä, että olet onnistunut myös muiden mielestä tekemään jotain merkittävää. Ei kuitenkaan riitä, että onnistut kerran vaan on

opittava pärjäämään myös jatkossa, jolloin myös mediankiinnos-tus on luonnollinen osa työtäni.”

Kisat olivat tietyllä tasolla pettymys. Miten käsittelet petty-mykset epäonnistuneiden pelien ja turnausten jälkeen?”Tappiolle ei voi mitään ja niitä tulee väkisinkin joskus. Yritän vain unohtaa tuollaiset asiat ja keskittyä tuleviin peleihin. Nuorempana murehdin näitä asioita enemmän. Nykyisin tappion jälkeen nor-maali elämä palauttaa parhaiten. Jääkiekkoilijoilla ei ole mitään erityistä prosessia, jossa tappiot esimerkiksi epäonnistuneiden turnausten jälkeen käydään läpi. Itse juttelen usein isäni kanssa pelien jälkeen siitä mitä olisi voinut tehdä paremmin. Isälläni on val-mentajataustaa, joten hän osaa suhtautua näihin ammatillisesti.”

Jessen isä Jouni Joensuu on jalkapallovalmentaja, joka on toiminut muun muassa FC Jazzin päävalmentajana Veikkauslii-gassa.

Olit 15-vuotias aloittaessasi pelit sm-liigatasolla porin ässis-sä. Miten Jesse Joensuu opastaisi nyt 15-vuotiasta Jesseä?”Kehottaisin suhtautumaan asioihin rauhallisesti ja maltilla. Lisäk-si kehottaisin 15-vuotiasta Jesseä olemaan olettamatta liikoja it-seltään. Kyseessä on kuitenkin vasta 15-vuotias nuorukainen, jo-ka pelaa aikuisten miesten kanssa samassa kaukalossa. Nämä miehet ovat ehtineet vuosien saatossa kehittyä valtavasti niin hen-kisesti kuin fyysisestikin jääkiekossa sekä elämässä. Sanoisin myös, että välillä on ok epäonnistua.”

”Miettisin nyt eri tavalla siirtymistä SM-liigaan. Olisi ollut eh-kä hyvä pelata vielä A-junnuissa tuon ikäisenä. On nimittäin täy-sin eri asia pelata joukkueensa parhaimpien joukossa saaden reippaasti peliaikaa kuin odottaa penkillä. Silloin 15-vuotiaana odotukset olivat ehkä turhan korkealla ja sitä myötä tuli tietysti pettymyksiäkin.”

Vuonna 2006 New York Islanders varasi sinut toisella kier-roksella varausnumerolla 60. Vuonna 2008 teit 3-vuotisen kaksisuuntaisen sopimuksen New York Islandersin kanssa. Miten elämäsi muuttui, kun sait kutsun Nhl:ään?”Elämäni muuttui täysin. En ollut aiemmin asunut muualla kuin Po-rissa, joten jo yksin muutto ulkomaille itsekseen oli iso muutos. Jääkiekon ulkopuolisessa elämässäni jouduin tekemään ja jär-jestämään kaiken itse. Sain asunnon Milfordista Connecticutis-ta. Alue on mukavaa seutua, jossa rikkaat amerikkalaiset viettävät

Teksti: Susanna Suhonen Kuvat: lehtikuva

Jesse JoensuuLeijonan paluu Amerikkaan

29

kesiään. Milford muuttuu talvisin melko hil-jaiseksi alueeksi, joten mielekästä vapaa-ajan tekemistä on kaupungissa joskus han-kala keksiä. Ensimmäisen vuotensa Jesse asui yksin, mutta seuraavina vuosina hän sai kämppäkaverikseen maalivahti Mikko Koskisen.”

Jesse vietti kolme kautta New York Islandersin organisaati-ossa, mutta pelasi pääosin Bridgeport Sound Tigers -joukku-eessa AHL-liigassa. Keväällä vuonna 2009 mies nostettiin kui-tenkin ensimmäisen kerran Islandersin kokoonpanoon. Jesse tykitti heti ensimmäisessä pelissään maalin. NHL-pelejä miehel-le on kertynyt kuutisenkymmentä.

Viime kaudella 2011–2012 edustit hienosti Elitserien joukku-etta hV-71. Millaista oli pelata Ruotsissa?”Kausi HV-71:ssä oli tähänastisen urani paras kausi – kaikin puo-lin. Joukkue treenasi kovaa ja vanhemmilta pelaajilta oppi todella paljon. Joukkueessa oli minun lisäkseni kaksi muuta suomalaista pelaajaa. Vietimme keskenämme paljon aikaa”, Jesse sanoo viita-ten joukkueen suomalaisvahvistuksiin Mikko Luomaan sekä Jukka Voutilaiseen.

Näkyvällä roolilla HV-71:ssä oli varmasti merkitys myös siihen, että Jesse valittiin maajoukkueeseen MM-kisoihin. Kausi Jönköpingissä oli mieluisa myös sen vuoksi, että matka ko-tiin Poriin oli lyhyt. Tämän vuoksi miestä nähtiin kotona aiempia vuosia useammin.

Palaat tulevaksi kaudeksi Amerikkaan. Miten olet valmistau-tunut muuttoon ja tulevaan kauteen?”Amerikassa parasta on se, että ihmiset saavat selkeän palkin-non menestyksestään. Jos onnistut, sinut palkitaan. Oli se sit-ten rikkauksia, mainetta tai jotain muuta. Tämä asettaa ihmisten riman korkealle ja he uurastavat kovasti päästäkseen tavoittei-siinsa.”

Myös tämä 24-vuotias isokokoinen voimahyökkääjä on valmis tekemään töitä oman NHL-menestyksensä eteen. Häneltä odo-tetaan nyt paljon, loistihan hän kirkkaimmin juuri oikealla hetkel-lä kevään MM-kisoissa. Kaiken myllerryksen keskellä Jesse vai-kuttaa kuitenkin hyvin rauhalliselta. Hän on haaveillut pelaami-sesta NHL:ssä pikkupojasta saakka ja on toteuttanut tuon haa-veen jo kerran. Jesse on valmistautunut Amerikkaan paluuseen harjoittelemalla kovaa ja paljon. Tällä kertaa hän tietää, mikä Atlantin toisella puolella odottaa. Hän tuntee organisaation, ih-misiä ja amerikkalaisen kulttuurin. Hänen tavoitteenaan on saa-da paljon peliaikaa ja olla tällä kertaa yksi pelaavaan kokoonpa-noon mahtuvasta 25:stä pelaajasta.

Ku

VA: L

EH

TIK

uVA

/ H

EIK

KI S

Au

KK

OM

AA

30

E teeni kannetaan epämääräisen näköinen ate-ria. Tutuilla katkaravuilla onkin vielä jalat ja pää paikoillaan, eikä simpukan kuoria ole il-meisesti edes pesty. Hymyilen isäntäperheel-leni ja kadun juuri ylistäneeni, kuinka ra-kastan paellaa. Suomen paellaa kyllä, mutta

täällä Espanjassa sekin on yllättävän erilaista.Vietimme toukokuun viimeisen viikon Cygnaeus-lukion

projektin kautta 20 hengen porukalla Espanjassa. Asuimme valituissa isäntäperheissä, joiden lapset opiskelevat koulumme ystävyyskoulussa. Monen kuukauden odotuksen ja suunnitte-lun jälkeen matkaan pääsy tuntui uskomattomalta, ja reissun jälkeen ei voi kuin hymyssä suin muistella niitä kokemuksia, joita sieltä keräsimme.

Kohdekaupunkimme Zaragoza sijaitsee manner-Espanjas-sa. Maisema ei sisältänyt hiekkarantoja, mutta löysimme sieltä sitäkin enemmän jalkapalloa, curroja ja komeita miehiä! Vaik-ka erot kulttuuriemme välillä ovat suuret, tulimme hyvin toi-meen omanikäistemme kanssa. Ja koska englannin ja espanjan kielen taitomme ovat niin eri tasoilla, saatiin kommunikoidessa monet naurut aikaan.

Viikkomme alkoi rauhallisissa merkeissä. Kiersimme enem-män tai vähemmän mielenkiintoisia museoita ja nähtävyyk-siä. Nautimme Espanjan keväästä, joka ei sitten ollutkaan niin lämmin kuin jokainen meistä kuvitteli. Aurinko paistoi har-voin ja tuuli oli kylmä. Jokaiseen auringonsäteeseen piti tarttua kynsin ja hampain, jotta rusketusta tarttuisi edes vähän kasvoi-hin. Rahaa sai halvoissakin kaupoissa kulumaan erittäin hel-posti. Shoppailun makuun kun pääsi, ei loppua näkynyt. Vie-railimme myös monta kertaa isäntäperheidemme koulussa. Sil-loin todellinen kulttuurishokki vasta iski.

Miguel Catalan on 1800 oppilaan jättikoulu. Osa oppilaista käy normaalisti päiväkoulua (kello 8:30-14:00), kun taas pieni osa iltakoulua. Oppiaineet olivat hyvin samanlaisia kuin Suo-messa. Tosin vaikka espanjalaiset aloittavat englannin opis-kelun jo 6-vuotiaina, oli lukiokirjojen asiat meidän alakoulun tasolla. Eniten huomiomme kiinnittyi kuitenkin koulun tiloi-hin. Koulurakennus oli ankean tylsä, vanha ja homeelta haiseva linna. Vessoissa ei ollut tietoakaan paperista ja kylmät huoneet saivat suomalaisenkin jäätymään.

Vapaa-aikaa vietimme pienissä porukoissa toisiimme tutus-tuen ja suihkulähteillä mansikoita syöden. Yhtenä päivänä kä-

Noora Halttunen / Kuvat: Noora Halttunen ja Eeva Nieminen

Ovimikko kaappasi meidät sisään baariin. Me suomalaiset olimme hieman ihmeissämme. Kotimaassahan järjestyksenvalvojat vahtivat, ettei nuorisoa pääse baareihin!?

Kahden kulttuurin välissä

31

vimme jopa laskemassa koskea! Jokapäiväisenä puheenaiheena oli tietenkin viikon odotettu kohokohta: lauantai-illan bileet.

Kun tuo odotettu bilepäivä koitti, tajusin miten paljon me suomalaiset voisimme todella ottaa mallia espanjalaisista ja heidän kulttuuristaan. Lähdimme kohti yöelämää kahdentoista maissa ja tunnin etsinnän jälkeen ovimikko kaappasi meidät si-sään baariin nimeltä The Vanilly. Me suomalaiset olimme hie-man ihmeissämme. Kotimaassahan järjestyksenvalvojat vahti-vat, ettei nuorisoa pääse baareihin. Suomalaiseen ravintolaan ei meillä alaikäisillä ole mitään asiaa. Mutta täällä meidät suoras-taan vedettiin sisälle! Henkilöpapereista ei kukaan ollut kiin-nostunut. Emme tietenkään olleet ikinä ennen käyneet baaris-sa, joten ’’montut’’ auki siinä sitten tuijotimme pientä huonetta, jonne oli ahtautunut yli sata ihmistä. Tunnelma oli täysin eri-lainen kuin odotimme. Ihmiset tanssivat ja nauroivat, tulivat juttelemaan ja tutustumaan. Kaikki vaikuttivat kiinnostuneil-ta meistä, ulkomaalaisista, eikä kukaan katsonut pahalla seinän vieressä seisovia tyttösiä.

Suomalaiset eivät mielestäni osaa juhlia oikein. Nuoret jär-jestävät kotibileitä päästäkseen juomaan päänsä täyteen ja pää-tyvät illan edetessä puhumaan pöntön kanssa ’’norjaa’’. Espan-

jassa sellaisesta ei ollut tietoakaan. Vain harva ryhmämme es-panjalaisista tilasi tiskiltä mitään. He tulivat tänne tanssimaan ja pitämään hauskaa ystäviensä kanssa. Eivät oksentelemaan tai pyörimään vieraiden ihmisten kauloissa. Tästä olen kateel-linen. Me suomalaiset olemme huimasti jäljessä. Espanjalaiset osaavat juhlia, tanssia, laulaa ja nauraa!

Viikonloppuna vietimme matkan viimeiset hetket isäntä-perheidemme kanssa. Minut vietiin katsomaan naapurikylää, jonka asukkaiden keski-ikä oli varmasti yli 90. Siellä tutus-tuin emäntäni Beatrize Pablon muuhun sukuun ja tajusin, ettei heistä kukaan yli 30-vuotias osannut englantia.

Mutta kuten kaikki kiva, loppui tämäkin reissu liian aikai-sin. Sunnuntai-iltana laukkuja pakkaillessani muistelin men-nyttä viikkoa. Hauskimpana vierailukohteena mieleeni jäi raf-ting eli koskenlasku. Myös koulun tuhansien oppilaiden hymyt ja hola-huudot saavat minut muistoissani vieläkin hyvälle pääl-le. Matka oli opettavainen ja auttoi minua ymmärtämään mo-nia uusia asioita. Ja vaikka Espanja kärvisteleekin nyt pankki-kriisin kourissa, on meillä Pohjolan känniääliöillä heistä vielä paljon opittavaa. Jännityksellä odotan, mitä ensi syksynä vasta-vierailulle tulevat ystävämme oppivat Suomesta!

32

kahdeksassa kuukaudessa

Maailman ympäri Teksti ja kuvat: Lili Arias

Namibiassa yövyimme Etoshan kansallispuistossa eläinten juomapaikan vieres-sä. Olimme vain parinkymmenen metrin päässä eläimistä, tähtitaivaan alla ilman telttaa. Kun nukahdimme hetkeksi ja seuraavan kerran avasimme silmämme, sei-soi juomalätäkön ympärillä lauma elefantteja! Valtavat eläimet olivat kulkeneet niin hiljaa, että emme olleet kuulleet niiden tulevan.

A jatus sai alkunsa kaksi vuotta sitten lomaillessani ystäväni kanssa Thaimaas-sa. Tulimme niin hyvin toimeen keskenämme, että päätimme tehdä toisenkin reissun yhdessä, mutta seuraavalla kerralla vähän pidemmän. Ideana oli läh-teä ystäväni valmistuttua yliopistosta Aasiaan ja Uuteen Seelantiin noin kol-meksi kuukaudeksi. Ajan kuluessa kumpikin lisäsi ideoitaan ja toiveitaan mat-

kan kulusta ja kolmesta kuukaudesta tuli pian kuusi. Minä halusin välttämättä käydä Afrikassa ja ystäväni Patagoniassa. Päätimme seurata kesää ja aurinkoa, ja tämän mukaan suunnittelim-me reitin maailman ympäri. Lähdimme matkaan lokakuussa 2011 Itävallasta, jossa olin viimei-set neljä vuotta asunut. Suuntasimme Müncheniin, josta ensimmäinen lentomme lähti kohti Afrikkaa.

Afrikasta olimme varanneet netistä löytämämme yhtiön järjestämän kahdeksan maan läpi kulkevan safari-reissun, jossa nukuimme teltassa ja ajoimme isolla rekalla Keniasta Etelä-Af-rikkaan. Kaiken kaikkiaan ajoimme yli 8000 kilometriä. Cape Townissa vietimme viikon tuttavi-en luona ennen lentoa Etelä-Amerikkaan.

Argentiinaan lensimme ilman minkäänlaisia varauksia ja elimme päivän kerrallaan. Pää-dyimme vuokraamaan auton ja etsimme hostelleja sieltä, minne ikinä päädyimmekin. Patago-nian reissumme aikana Buenos Airesista Ushuaiaan ja sieltä Atacaman autiomaahan Chiles-sä ajoimme kaiken kaikkiaan yli 9000 kilometriä.

Uudessa Seelannissa vietimme kaksi viikkoa Afrikassa tapaamiemme tuttavien luona ja vuokrasimme kuukaudeksi auton, jolla ajoimme molemmat pääsaaret ympäri. Suurimman osan ajasta nukuimme autossa. Australiassa nukuimme neljä päivää hostellissa Sydneyssä ja kaksi viikkoa kaverin luona Perthissä. Kiinassa varasimme usein hostellit etukäteen netin kautta ja suunnittelimme reittimme ennakkoon kielivaikeuksien helpottamiseksi. Matkustimme suurimman osan 6000:sta kilometristä yöjunissa.

Lensimme Pekingistä Vladivostokiin Venäjälle aloittaaksemme 9000 kilometrin junamat-kan Moskovaan Trans-Siperian junarataa pitkin. Ja Moskovasta matkasimme Pietarin kautta linja-autolla Suomeen, vanhaan kotimaahani, jossa en ollut käynyt seitsemään vuoteen. Vietet-tyämme aurinkoisen ja keväisen viikon Suomessa toukokuussa jatkoimme laivalla Tallinnaan. Kahden viikon aikana ajoimme linja-autoilla Eestin, Latvian ja Liettuan läpi Puolaan ja sieltä Tsekin kautta takaisin Itävaltaan. Saapuessamme Itävaltaan, meitä oltiin vastassa ison terve-tuloa-kyltin ja ilmapallojen kanssa.

Lähdimme siis reissuun lokakuun 4. päivä 2011 ja saavuimme takasin Salzburgiin kesä-kuun 3. päivä eli yhteensä olimme reissussa kahdeksan kuukautta.

33

Maailman ympäri

Namibian autiomaassa sijaitsevien hiekka-dyynien näköalat olivat ansaittu palkkio ran-kan hiekkarinnettä pitkin kiipeämisen jälkeen.

Toisen Etoshan kansallispuiston juomapaikan äärellä nukuimme myös taivasalla, vaikka sil-miä ei olisikaan raaskinut sulkea. Oli mielenkiintoista seurata kuinka suurimmat villieläimet vaihtoivat pienempien eläinten kanssa juomavuoroja. Norsut tulivat juomaan usein isossa ryhmässä, sarvikuonot yksitellen tai poikastensa kanssa. Kun tuli leijonien vuoro, muut eläi-met olivat jo lähteneet, mutta horisontissa näkyi parin vuoroaan odottavan kirahvin hahmot.

Kylän lapset veden haussa Malawissa. Tien vierellä kul-kevat lapset vilkuttivat aina meille leveä hymy kasvoillaan.

Seurasimme sarvikuonon jalanjälkiä Bulawayon lähellä Zimbabwessa ja satuimme kuin satuimmekin pääsemään yhden melkein sukupuuttoon kuolleen mustan sarvikuo-non lähelle. Saimme olla onnellisia harvinaisesta näystä.

Zimbabwen Antelope Park on leijonien kasva-tus- ja kuntoutuskeskus, jossa on mahdollista ol-la leijonien kanssa tekemisissä lähietäisyydellä. Tiettyyn ikävuoteen saakka leijonan vaistot eivät ole vielä täysin kehittyneet. Meillä oli mahdolli-suus jopa silitellä leikkimielisiä nuoria leijonia.

34

Olimme päättäneet kiivetä yhden Chilen 3000:sta tulivuoresta, Vil-larrican, huipulle. Vasta huipulla saimme selville, että kraatterista näkemämme kuvat olivatkin lento-koneesta otettu. Liukurilla tulivuo-ren rinnettä alas laskiessamme pettymys muuttui kuitenkin iloksi.

Argentiinassa tutustuimme kahteen mukavaan irlantilai-seen reissaajaan, jotka jakoivat kanssamme osan mat-kasta. Tämä mahdollisti auto vuokraamisen ja säästim-me paljon matkakuluja. Matkalla tarvitsimme myös paljon tuuria, sillä tiekyltteihin ei Patagoniassa paljon panoste-ta. Suunnan valitseminen oli usein arpapeliä.

Yksi reissumme vaikuttavimmista elämyksistä oli Los Glaciaresin kansallis-puisto. Henkeä salpaavan upeat maisemat ja 60 metrin paksuinen jääseinä tekivät suuren vaikutuksen. Tuijotimme sitä hurmaantuneina ja kuuntelimme jään lohkeilusta aiheutuvia ukkosta muistuttavia ääniä.

Pitkiä suoria teitä Argentiinan Pampan läpi ajaessamme tör-mäsimme villihevosten ja lampaitaan paimentavien gaucho-jen lisäksi silloin tällöin myös guanoihin ja vyötiäisiin. Mutta usein ajoimme myös tuntikausia näkemättä minkäänlaista elonmerkkiä, bensa-asemasta puhumattakaan. Opimmekin pian täyttämään tankin aina kun mahdollista.

Aikainen herätys oli sen arvoista, kun lähdimme neljältä aamulla ajamaan hyvin huonoa soratietä Atacaman autiomaan läpi El Tation -geysirejä katso-maan. Kuumat lähteet ovat parhaimmillaan auringonnousun aikana. Olo oli kuin toisella planeetalla ihaillessamme geysireistä purkautuvia höyryjä.

35

Pohjoissaarella ajoimme Aucklandista monen mutkan kautta suunnilleen 1500 kilometriä Wellingtoniin, josta laiva vei meidät kaatosateessa Eteläsaarelle. Il-ma ei ikävä kyllä sallinut rannoista nauttimista. Pictonista kiersimme länsiran-nikkoa pitkin saaren ympäri ja noin 2000 kilometrin jälkeen tulimme perille Christchurchiin, josta seuraava lentomme vei Sydneyyn. Uuden-Seelannin Ete-läsaaren vuoret, järvet ja jäätiköt tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Budjetin tasoittamiseksi nukuimme lähes koko Uuden-Seelannin kuukauden autossa. Nukuimme yllättävän hyvin, vaikka Eteläsaaren lumihuippuisten vuorien lähellä pari kertaa tuli vilu. Suurin ongelma oli maksuttoman nukkumapaikan löytäminen, sillä ilmaisia leirintä-alueita emme löytäneet. Otimme sakkoriskin ja parkkeerasimme si-vuteille pusikoihin piiloon.

Leiriydyimme usein myös pysähdyspaikoille. Ilta-rutiinimme oli iltapalan valmistaminen kannettaval-la kaasukeittimellä, lasillinen halpaa viiniä ja kirjan lukeminen.

Papupurkki oli helppo ja nopea aamupala. Tiskaaminen luonnon helmassa ei ollut ongelma, yleisiä vessoja löy-tyi tien varsilta usein. Parhaimmassa tapauksessa löytyi joku kirkasvetinen järvi tai joki, jossa kävimme peseyty-mässä jääkylmässä vedessä. Välillä hemmottelimme it-seämme kuumissa lähteissä.

Uuden-Seelannin Eteläsaarella sijaitsevassa Ho-kitika-kaupungissa nautimme meille harvinaisesta auringonlaskusta, sillä suurimman osan ajasta päi-vät olivat harmaita ja sateisia, vaikka helmi-maalis-kuun piti olla kesäaikaa. Ymmärsimme pian, miksi maorit nimesivät saarensa Aotearoaksi, eli suo-meksi ”pitkän valkoisen pilven maaksi”.

36

Sydneyssä kävimme katsomassa kenguruita Wild-life Worldissa, joka on kaupungin keskustassa si-jaitseva pieni eläintarha. Rannikkoa pitkin ajaes-samme näimme niitä myös luonnossa. Eläimet ovat vaarallisia, sillä auringon nousun ja laskun aikana ne hyppivät autojen eteen.

Kävimme pari kertaa maistelemassa viinejä eri vii-nitarhoilla. Maistelu oli ilmaista ja alan ammattilai-set antoivat mielellään tietoa tuotteistaan. Viinitilat olivat toinen toistaan upeampia Margaret Riverin lähettyvillä ja usein niissä oli myös ravintola.

Ajoimme Perthista 200 kilometriä pohjoiseen ja jäimme ihailemaan auringonlaskua kalkkikivimaise-miin. The Pinnacles Desert on Nambung-kansallis-puistossa sijaitseva alue, joka on täynnä kaikenko-koisia ja -muotoisia kalkkikivihuippuja.

Viivyimme Sydneyssä neljä päivää, joista yhden vietimme kauniin Manly Beachin rannalla. Lähdimme keskustan satamas-ta veneellä ja ajoimme kuuluisan Ooppe-ratalon ohi.

Halusin välttämättä kävellä Oopperatalon ohi illalla, sillä kuvittelin rakennuksen olevan kauniisti valaistu. Täytyy myöntää, että suu-remman vaikutuksen teki kuitenkin näköala Oopperatalolta kaupunkiin, kun pilvenpiirtä-jät valaisivat upeasti yötaivaan.

37

Ajoimme junalla yli 15 tuntia Shang-haista Chengduun jättilaispandoja kat-somaan. Research Base of Giant Pan-da Breeding -puistossa näimme niitä paljon. Ilmeisesti pandat ovat kuole-massa sukupuuttoon, sillä niiltä puuttu-vat seksihalut! Kerran vuodessa ne ovat aktiivisia, muuten syöminen ja nukkumi-nen kiinnostavat niitä enemmän.

Pudong on Huangpun vastarannalta katsottuna mielestäni Shanghain kaunein nähtävyys. Joen viertä kulkiessamme olo oli kuin tähdellä, sillä vaa-leat hiuksemme herättivät paljon huomiota. Usein ventovieraat tulivatkin kysymään, saavatko ottaa kanssamme valokuvan.

High tech -vessa, jossa oli lämmitet-ty istuin ja jopa vessapaperia. Tällais-ta luksusta Kiinasta ei usein löydy, sillä käymälät ovat useimmiten pelkkä reikä lattiassa. Paikalliset ovat niin tottuneet kyykistelemään, että jopa pönttöjen reunat olivat täynnä kengänjälkiä.

Sateinen viikonloppu Wu’yuanin lähellä sijaitsevis-sa kylissä oli hieno kokemus. Paikalliset olivat pal-jon ystävällisempiä kuin kaupunkilaiset. Kielivaike-uksista huolimatta löysimme yöpaikan kylän asuk-kaan kodista. Hän valmisti meille todella maistuvan iltapalan oman takapihansa tuoreista kasviksista.

Liikenne Kiinassa on kaoottinen ja liikennesäännöt uskomattomat, jos sellaisia edes on. Ei ihme, että liikenteen sanotaan olevan Kiinan suurin turvalli-suusriski. Väistämisen taito on välttamätön, jos ha-luaa pysyä hengissä!

38

Kiinan markkinoilla myytiin jos jon-kinmoisia elukoita tikuissa: eläviä skorpioneja, merihevosia, koppa-kuoriaisia, sammakoita, pieniä hai-kaloja ja meritähtiä. Koiria ilmeisesti syödään vain kun tulee kunniavieras, mutta parin ravintolan edessä näim-me kissoja häkeissä. Ensimmäiset kiinalaiset sanat, jotka opimme, oli-vat “paistettu riisi ilman lihaa”.

Vaipparahaa säästyy, kun perheen pienimmille kaupasta ostetaan valmiiksi pepusta auki leikattu-ja housuja. Lapset kyykistyvät tekemään tarpeensa missä sitten sattuvatkin olemaan. Lapset oppivat-kin varhain kävelemään, sillä lattioiden puhtauteen ei paljoa panosteta.

Länsi-Australian autioilta rannoilta lensimme Hongkongin betoniviidakkoon Kiinan viisumia hankkimaan. Saimme sen yllättävän mutkattomasti ja nopeasti. Lukemattomat pilvenpiirtäjät, värikkäät mainoskyltit ja ikuinen ihmisvilinä voi olla stressaavaa, mutta kaupunki sinänsä on puhdas ja hyvin ylläpidetty.

39

Millä rahalla?Tehtyäni päätöksen lähteä maailmanympärysmatkalle, aloin säästää rahaa kaikessa. Esimerkiksi keittämällä kah-vit kotona kahvilassa käymisen sijaan. Viikonloppuisin tein ylitöitä enkä bilettänyt. Kun rahat olivat kasassa, lopetin työni, myin autoni ja annoin asuntoni vuokralle. Tiesin, et-tä takaisin tullessa kaikki on taas hankittava uudestaan ja aloitettava niin sanotusti alusta – eikä se koskaan ole helppoa – mutta tulen tekemään sen monia elämyksiä rik-kaampana.

Usein kuulin lauseen ”sillä rahalla olisit voinut ostaa hienon auton”, mutta minulle on tärkeämpää ”tuhlata” ra-hani muistoihin, joita ei koskaan voi menettää. En myös-kään tuhlaa tavaroihin. Käytän vanhaa Nokian kännykkää Iphone4:n sijaan, ajan tavallista Volkkaria enkä Audia se-kä asun pienessä vuokrayksiössä. Enkä pelkää uuden työpaikan etsimistä.

Etsimme netistä lentoja tuntikausia ja maksoimme lo-pulta puolet siitä, mitä olisimme matkatoimistossa mak-saneet. Matkan aikana nukuimme teltoissa, yöjunissa, lin-ja-autoissa ja jopa vuokra-autossa. Halvoissa hostelleis-sa jaoimme huoneen silloin tällöin jopa kymmenen muun reissaajan kanssa. Tutustuimme reissun aikana ihmisiin, jotka kutsuivat meidät luoksensa asumaan sitten kun sat-tuisimme heidän kotikaupunkeihinsa. Esimerkiksi Auck-landissa asuimme Afrikassa tapaamamme tytön asun-nossa viikon. ”Surffasimme” taiwanilaisen tytön sohval-la Hongkongissa ja vierailimme ulkomailla asuvien tutta-viemme luona.

Emme voi sanoa syöneemme huonosti, vaikka silloin tällöin iltapala tulikin ostettua katumyyjiltä 50 sentillä tai aamupala nautittua suoraan säilyketölkeistä. Argentiinas-sa teimme lähes aina iltapalamme hostellissa itse, sillä pihvien hinta ruokakaupassa oli todella halpa. Venäjän Trans-Siberian junassa paikalliset lahjottivat mielellään tu-ristitytöille leipää ja vihanneksia pikakeittojemme seurak-si.

Tietysti tämä tapa matkustaa ei sovi jokaiselle, sillä se on välillä raskasta. Mutta jos unelmoi matkustamisesta, eivätkä uudet tilanteet tai pienet vastoinkäymiset pelota, niin unelman toteuttaminen ei ole mahdotonta.

Vietimme kokonaisen viikon Venäjällä junassa. Matkustimme maailman pisim-män rautatieosuuden, Trans-Siperian radan, päästä päähän eli Vladivostokis-ta Moskovaan. Kolmannen luokan vaunut olivat odotettua viihtyisämmät ja kieli-ongelmista huolimatta tutustuimme mielenkiintoisiin kanssamatkustajiin. Perillä Moskovassa tosin halusimme päästä suihkuun niin pian kuin mahdollista, sillä peseytymismahdollisuudet junassa olivat todella vaatimattomat.

Lennot: Munchen – Nairobi 04/10/2011Cape Town - Buenos Aires 14/12/2011Santiago de Chile - Auckland 30/01/2012Christchurch - Sydney 12/03/2012Sydney - Perth 16/13/2012Perth - Hongkong 02/04/2012

Rakkaudella, Lili

40

41

Välillä kuulee puhuttavan renessanssine-roista. Heidän luovuutensa ei ehdy, eivät-kä he malta pysyä yhdellä taiteen tontilla, vaan liitelevät mielensä mukaan yli rajo-jen. He ovat ihmisiä, jotka eivät pysy les-tissä. Kun muistaa historian renessanssi-nerot, käsitteen käyttöön nykyaikana liit-

tyy hieman humoristinen, mutta kuitenkin ihaileva sävy.Nopeasti tulee mieleen Hugh Laurie, television rakastet-

tu ja vihattu tohtori House. Sen lisäksi, että suosikkisarja nosti hänet kalleimmaksi tv-näyttelijäksi, hän myös ohjaa ja käsikir-joittaa. Ja julkaisi hiljattain romaanin ja blueslevyn.

Ensi vuonna 30-vuotta täyttävä Olavi Uusivirta on taiteili-ja, jolle lestissä pysyminen on ylivoimainen haaste. Renessans-sinero? Niinkin on vihjattu. Kirjaa häneltä ei ole vielä tullut, mutta se lienee ajan kysymys.

Levytyssopimuksen Olavi sai vuosikymmen sitten abitu-rienttivuonnaan 2002. Albumeja on syntynyt viisi, uusin Elvis istuu oikealla ilmestyi keväällä. Hän laulaa ja soittaa eri instru-mentteja sekä tekee musiikkia myös teatteriesityksiin ja eloku-viin. Ja näyttelee niissä itsekin. Erilaisia elokuva- ja äänirooleja on kertynyt viitisentoista. Tänä vuonna hänet on voinut nähdä valkokankaalla kahdesti, Härmässä ja Miss Farkku-Suomessa.

On niin helppoo olla onnellinen. Näin julisti Olavi Uusivirta tarttuvassa popkappaleessa joitain vuosia sitten. Uusin albumi syntyi kokonaan ilon sävellajissa. Hän on täällä taas, nyt positiivisempana kuin koskaan ennen.

Jussi Riihimäki Kuvat: Jussi Riihimäki, Niko Mitrunen, Nelli Palomäki

Ku

va: N

iKo

Mit

ru

Ne

N

42

Kansallisteatterissa hänellä on ollut roolit näytelmissä Ho-mo! ja Idiootti. Tämän puuhastelun ohessa hän valmistui kesän alussa vielä maisteriksi Teatterikorkeakoulusta.

Aika freesata päätäOlen Helsingissä, lähellä Koffin puistoa. Olavi opastaa jyhke-än kotitalonsa kivijalassa sijaitsevaan kahvilaan, joka toimii sa-malla vintage-myymälänä. Kaikki mitä näkyy, on myynnissä, myös allamme olevat tuolit ja edessä oleva pöytä. Toivottavasti kukaan ei tule hieromaan kauppoja haastattelun aikana. Puhe taiteesta ja viihteestä kääntyy nopeasti ympäristöön. Olavi löy-tää analogian.

- Taide pysäyttää ja vaatii aikaa avautuakseen, mutta sen elinkaari on pitempi. Euphoria kuulostaa vielä seitsemännellä kerralla ihan timanttiselta, muttei sen jälkeen. Sama juttu kuin 70-luvun hirveän rumien elementtitalojen kanssa, jotka nyt on jo homeessa. Mutta katso tätä taloa, joka on jo 105 vuotta van-ha. Hyvin menee ja vielä paraneekin, ei paljon home haise.

Mielipiteet ovat vahvoja ja niitä on paljon. Monesti hän pai-nottaa sanomaansa vielä kysymyksellä. Välillä argumentit ovat

villejä ja kauempaa haettuja, välillä ne napsahtavat suoraan naulan kantaan. Asioiden välisiä yhteyksiä on mietitty paljon ja retoriikka on hallussa. Sitä on antoisaa kuunnella.

Tietysti Olavin tarkoitus on myös provosoida ja herätellä lu-kijoita. Tämä ei ole hänen ensimmäinen haastattelunsa.

Mutta ennen syvempään taidefilosofiaan siirtymistä puhu-taan hetki uudesta pitkäsoitosta. Se kuulostaa hyvin erilaiselta verrattuna aiempiin Minä olen hullu (2008) ja Preeria (2010).

- Minusta alkoi tuntua, että jokin tie oli Preerian jälkeen kuljettu loppuun. Halusin tehdä valoisan, ulospäin avautuvan levyn. Koin sen haasteena ja samalla myös oikeana ratkaisuna tehdä biisejä, jotka eivät mene mollissa. Aiemmin kappaleeni ovat jotenkin automaattisesti asettuneet noihin tummiin sävyi-hin, Olavi pohtii.

Tuottajakuviot olivat vielä vuosi sitten syksyllä varsin epä-selviä. Kahden edellisen tuottaja Jaakko Murros oli ilmoit-tanut, ettei ole käytettävissä vaan haluaa nyt keskittyä täysin omaan kitaransoittoon. Ennen todellista stressaamista palaset alkoivat Olavin mukaan kuitenkin loksahdella. Jälkikäteen ar-vioiden juuri niin kuin pitikin.

Kuva: Nelli palomäKi

43

- Sitten se selkiytyi ja Julius Mauranen tuli tuottamaan, äänittämään ja miksaamaan. Häneltä tuli liki dogmaattisia lin-jauksia, esimerkiksi ettei syntikoita saanut käyttää. Aiemmilla levyillähän on paljon analogista synaa. Nyt otettiin orgaaninen lähestymistapa ja haettiin akustista sointia.

Olavi kertoo myös, että idea vaskipuhaltimista tuli tuotta-jalta. Tällaisilla asioilla on luonnollisesti aika paljon vaikutusta muotoon ja sisältöön.

- Se freesas omaa päätä ja tuntui hyvällä tavalla tuoreelta. Vaikka olihan se hieman epäsuomalaista tehdä levyllinen duurissa meneviä biisejä. Ehkä jotenkin vähän ruotsalaista, nauraa Olavi.

Levyn kappaleissa on paljon lapsuuden ja nuoruuden muis-telua. Siitä puhuminen naurattaa Olavia lisää. Palautetta on kuulemma tullut. ”Miksi sinä nuori ihminen muistelet nuo-ruuttasi?” Hänen mielestä kritiikki saattaa olla ihan aiheellis-ta ja ehkä seuraavaksi onkin syytä tehdä tiukasti ajan hermolla oleva tai suorastaan futuristinen levy. Tai sitten ei.

- Kun avaat radion, niin kaikissa kappaleissa on joku elekt-roninen säksätys ja koodattu juttu. Elvis istuu oikealla on ihan helvetin vanhanaikaista musiikkia, mutta se on sellaista, mitä minä haluan kuunnella. Ja se on huomattavasti ajattomampi le-vy kuin monet muut tänä vuonna ilmestyneet. Sen voi 30 vuo-den päästä panna soimaan ja se on edelleen relevanttia kamaa.

Näkijät ja tekijätTeatterikorkeakoulun ovet aukesivat Olaville kolmannella ker-ralla. Ensimmäinen yritys suoraan lukiosta ei onnistunut. Toi-sella kerralla 2005 hän pääsi viimeiseen vaiheeseen, mutta pu-tosi. Kolmas kerta sanoi toden seuraavana vuonna. Montaa rautaa tulessa pitävä mies valmistui hyvin aikataulussa, kuu-dessa vuodessa.

Uudessa Matti Kinnusen Miss Farkku-Suomessa, joka pe-rustuu löyhästi Kauko Röyhkän samannimiseen romaaniin, hänellä on sivurooli. Se tuo mieleen Olavin ehkä tunnetuim-man leffan eli Keisarikunnan (2004).

- Minulla on tässäkin elokuvassa pieni rumpalin rooli. Ta-pahtumat sijoittuvat puolifiktiiviseen kaupunkiin ja niillä on vähän todellisuuspohjaa. Aihe on hyvä, samoin matsku, ja kun pääosassa on niin äärimmäisen karismaattinen ihminen kuin Mikko Neuvonen, ei leffa voi olla ihan paska.

Olavi vertaa elokuvaa rouhean tunnelmansa puolesta vuo-den 1980 Täältä tullaan, elämä! -nuorisoklassikkoon. Tämän tyyliset elokuvat ovat hänestä paljon näyttelijöiden karisman varassa, vaikka ohjaajalta tarvitaankin rohkeutta ja omaa vah-vaa estetiikkaa.

Ampiaispesää on nyt sohaistu. Aihe saa Olavin silminnäh-den kiihtymään. Kaikki ei ole hyvin suomalaisessa elokuva-maailmassa.

- Suomalaisessa elokuvassa ottaa päähän se, että rohkeus ja vahva näkemys asioista puuttuu. Yritetään liikaa mielistellä rahoittajia, televisiokanavia ja Elokuvasäätiötä, ja mietitään jo käsikirjoitusvaiheessa, että mistähän ne tyypit tykkäisivät. Ja se klassinen aristoteelinen tarinan kuljetus ja draaman kaari on kaikki kaikessa.

Elokuville asetetaan hänen mielestä myös aivan liian anka-ria odotuksia. Jos leffa saa alle 50 000 katsojaa, puhutaan täy-dellisestä flopista. Tästä syystä rohkeat avaukset ja kokeilulliset elokuvat eivät pääse tuotantoon. Mainstream on ainoa, mikä kannattaa, ja se tarkoittaa lähes aina realistista draamaa.

- Sitten nykyään on vielä näitä firmoja, jotka tulevat rahoit-tajiksi. Heillä on omat intressit elokuvan suhteen. Näkyihän se porejuoman merkki varmasti ja tulihan kaikille selväksi, että auto kuvan laidassa oli Volvo?

Itse hän ei kuitenkaan haluaisi elokuvia ohjata, jos sillä tar-koitetaan perinteistä elokuvantekoa. Olavia kiinnostaisi tehdä elokuvia ilman käsikirjoitusta. Hän ei tarkoita improvisointia vaan vahvan vision rakentamisesta vaikuttavien kuvien kautta. Hänen mielestä Suomessa keskitytään kirjoittamaan käsikirjoi-tuksia ja vuorosanoja, jotka eivät vastaa mitenkään todellisuutta.

- Elokuvantekijän yksi ainoa tehtävä on nähdä. Mutta onko meillä näkijöitä? Tekijöitä kyllä löytyy. Ruotsissa ja Tanskas-sa tehdään väkilukuun nähden paljon enemmän kokeellista ja rohkeaa elokuvaa. Mistä se johtuu, Olavi huudahtaa, eikä jää odottamaan vastausta.

- Lars von Trierin Melancholia (2011) on hieno ja Antichrist (2009) tämän vuosituhannen paras elokuva. Siinä on näkijä, jonka visiot ovat valtavia, kirkkaita ja tarkkoja. Missä nämä ih-miset ovat täällä Suomessa? Luultavasti eivät pääse edes Tai-deteolliseen, kun eivät kerran osaa kertoa niitä perinteisiä ta-rinoita.

Olavi tyyntyy hieman, kun keskustelu kääntyy teatteriin. Hänestä sen once in a lifetime –kokemuksessa on jotain an-karaa ja haikeaa. Jos esitykseen ei pääse, se tilaisuus on iäksi mennyt. Kritiikkiä saa se, että joitain teatterikappaleita tahko-taan kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Elävyyden säilyttäminen on kuitenkin todellinen ja kiinnostava haaste, kun kyseessä on 68. näytös.

- Teatterin idea on, että se saa ihmiset kerääntymään niin kuin nuotion ympärille. Yhdessä pyhitetään se hetki ja tila. Ai-ka pysähtyy. Se on ritualistinen kokemus ja teatterin ihme.

Taiten tehdyt timantitKovin hankalan ihmisen maineessa Olavi ei ole. Päinvastoin. Haastatteluihin hän varaa aikaa ja haluaa tehdä ne kasvotusten. Ei ole silti vaikeaa kuvitella, että hänen kärkevät mielipiteensä saattavat ärsyttää joitain.

Teatterin idea on, että se saa ihmiset kerääntymään niin kuin nuotion ympärille. Yhdessä pyhitetään se hetki ja tila. Aika pysähtyy. Se on ritualistinen kokemus ja teatterin ihme.

4444

Toisaalta kaiken kiihtymisen ja voimasanojen syytämisen voi nähdä myönteisenä. On tärkeää ottaa kantaa ja olla jotain mieltä, silloin on elossa. Silloin voi vaikuttaa ja luoda jotain. It-selle tärkeiden asioiden puolesta kiivailu on positiivinen voima-vara. Olavin tavassa sinkoilla mielipiteitä on paljon samaa kuin hänen tavassaan seikkailla taiteen kentällä.

Samaa omapäisyyttä hän tuntuu arvostavan myös muissa. El-vis istuu oikealla -levyn tuottajaa Olavi kehui, koska hän veti tiu-kat linjat studioon mennessä. Muista musiikintekijöistä ja lyy-rikoista Olavi suitsut-taa esimerkiksi Kauko Röyhkää ja Juicea. He eivät ole kuvia kumar-taneet, mutta olleet si-täkin tuotteliaampia.

- Röyhkässä vie-hättää paljain käsin veistetty ja rupinen tunnelma, joka kui-tenkin kestää kirjal-lisen tarkastelun. Siis joskus, ei aina. Kai-killa tulee sivuosumia matkan varrella. Eri-tyisesti niillä, jotka ovat päättäneet tehdä helvetisti, pohtii Olavi ja lisää, että todelliset taideteokset syntyvät työtä tekemällä.

- Jos Juicekin on tehnyt noin 3000 teks-tiä, niin ehkä 100 on hyviä ja kymmenkun-ta ihan timanttisia, muut enemmän tai vä-hemmän paskaa. Se on työn tekemistä. Joku toinen hieroo ja hie-roo, päästä ulos vain tarkan valinnan tulok-set ja sen roskiksessa on sitten ne sadat muut biisit paperitolloina.

Ei Olavinkaan työ tuottanut heti timant-teja. Ei lähellekään. Ja hän myöntää, että samassa tuli käytyä läpi se kuuluisa vaihe, jossa päähän nousee sinne kuulumaton neste.

- Pahin kusipäisyys taisi osua sinne ekan levyn aikoihin abi-vuoteen. Olin nuori, kaikki tapahtui nopesti ja odotukset oli-vat hirveät. Se oli huono yhtälö. Olin ihan pieni poika, enkä ymmärtänyt elämän realiteeteistä yhtään mitään. Ja sitten levy floppasi täysin.

Se, että levy sai huonot kritiikit eikä myynyt, sattui ja rai-vostutti Olavia. Olihan siihen vuodatettu sydänveri. Hänen mielestä turpiin saaminen oli kuitenkin parasta, mitä saattoi tapahtua. Miksi? Ensinnäkin siksi, että levy oli toivottoman

keskeneräinen, raakile, jota ei olisi pitänyt julkaista. Ja toiseksi, se opetti täysin uuden asenteen.

- Sen jälkeen onkin ollut lakki kourassa -asenne, että lähde-täänpäs nyt tekemään tätä ihan omista lähtökohdista. Eikä ku-kaan onneksi odottanut mitään ja sain tehdä lauluja pelkästään itselleni. Nöyryys tuli mukaan työskentelyyn.

Paljon on siis opittu, vaikka työn voi sanoa olevan vielä al-kutekijöissä. Mikä sitten on näyttelijä ja lauluntekijä Olavi Uusi-virran pahin pelko?

- Pahin pelkoni on se, etteivät ihmi-set malta kuunnella mun levyä kokonaan. Spotifysta kuunnel-laan vain pari kolme ekaa biisiä, sitten hy-pätään muuhun, ei-kä jakseta keskittyä, miettii Olavi ja nä-kee nykyajassa vah-vasti viihteellistymi-sen merkkejä.

Viihteestä haetaan lääkkeen tapaan oi-reita lievittävää nope-aa apua milloin mi-hinkin. Ja tämä ilmiö tulee Olavin mukaan kasvamaan. Taide taas vaatisi enemmän ai-kaa ja rauhallista pa-neutumista, niin kuin alussa mainittiin.

- Taide ei toimi pullan tavoin, sitä ei voi ahmia lisää ja li-sää. Välillä se on ras-kasta ja inhottavaa-kin. Voisi melkein sanoa, että taide tap-paa. Tai ainakin sen tehtävä on tökätä ti-kari kylkeen ja saa-da aikaa kouristus, herättää horroksesta. Mä en ymmärrä niitä

ihmisiä, jotka kulkee porukassa samaa tahtia pitkin Kiasmaa ja katsoo 12 sekunttia yhtä työtä ja jatkaa matkaa. Tuijottakaa niitä tauluja puoli tuntia, sitten ne alkaa hengittää, puuskahtaa Olavi.

Hänen mielestä ihmisiltä puuttuu sitä lukutaitoa, mi-tä kaikki taide vaatii. Kouluissa sen opetus on vähenemään päin, eikä kaikilla ole halua sitä muutenkaan hankkia. Olavin mielestä se olisi kuitenkin peruskoulun tehtävä. Silloin nuor-ten nälkä kasvaisi ja he tarkkailisivat maailmaa toisin.

- Nuoret eivät menisi Lontooseen ostamaan kledjuja ja ve-tämään itseään tärviölle, vaan he menisivät sinne Tate Mo-dernin takia ja olisivat kolme päivää pelkästään siellä. Ja sen jälkeen sitä voisi käydä jossain klubilla.

45

”Mulle tuli kylmä yksin”Olavin aika ennen opiskelua sisälsi paljon päämäärätöntä haahuilua, mutta myös vakavaa tulevaisuuden miettimistä. Samalla hän alkoi kaivata kouluvuo-sien säännöllistä rytmiä ja pysyviä kavereita.

- Päätin hakea Teatterikorkeaan vielä kerran siksi, että halusin jonkun yh-teisön. Mä tiesin, että yliopistotason paikoista se on ainoa, jossa yhteisöllisyys on tosi vahva. Ryhmä pysyy kasassa ja sä teet sen kanssa tiiviisti töitä, siitä tu-lee toinen perhe. Sitä ennen neljä vuotta meni haahuillessa, sunnuntait ja maa-nantait Lostarissa (edesmennyt rock-klubi Lost & Found). Mulle tuli kylmä yksin, Olavi muistelee.

Nyt jo maisteriksi valmistunut Olavi sanoo, että hänen toiveensa toteutui yli odotusten. Vuosikurssi on pitänyt tiiviisti yhtä. Yhteisiä landereissuja on tehty ja edellisellä kerralla he päättivät perustaa kollektiivin, etteivät ihmiset koulun loppumisen jälkeen häviäisi.

- Me halutaan pitää yhtä ja nähdä useammin kuin kerran vuodessa. Se on ihanaa, se on parasta. Rakastan niitä kaikkia erittäin syvällä tasolla.

Teatteriväen tiiviit suhteet eivät ole harvinaisia. Olavi kertoo, että hänen kurssikaverinsa Joonas Saartamon äiti Eija Ahvo kokoontuu vieläkin oman vuosikurssinsa kanssa, vaikka heistä pari, esimerkiksi Matti ”Peltsi” Pellonpää, on ehtinyt jo kuolla.

- Kun he kokoontuu, niin nämä kuolleet ovat paikalla kanssa ja heillä on paikka pöydässä. Se on ihan liian liikuttavaa! Peltsillekin katetaan ja varataan juotavaa. En tiedä, kokoontuuko mikään oikeustieteellisen vuosikurssi noin. Voi olla, että kokoontuu, mutta kattavatko he kuolleille snapsit?

46

Moni nuori nainen on varmasti tottunut kiusaantumaan suku-laisten kahvipöydässä, kun vihjaillaan lasten teosta. Siitä, kenen vuoro on seuraavaksi tehdä lapsia. Nykyään esikoisen saavien äitien keski-ikä on noussut hurjasti, vaikkakin biologisesti nai-sen elimistö on valmiimmillaan lapsen saantiin 20-28-vuotiaana. Oma äitini oli 22-vuotias minut saadessaan. Alan kohta itse lä-hennellä tuota samaista ikää, täytänhän pian 21 vuotta.

Kun pääsin itse peruskoulusta, niin kotikaupungissani liikkui huhu, että entisellä yläasteellani olisi jonkinlainen ”raskausvilli-tys” ja monet 7-9-luokkalaiset olisivat hankkiutuneet raskaaksi. Taisi olla kaikille varmasti eka kerta ja paljon itseään vanhem-man miehen kanssa, jos nämä huhut ylipäänsä pitivät paikkan-sa. Itseäni raivostuttaa, kuinka joku voisi hankkiutua raskaaksi vain jonkin villityksen takia.

Olen aina tiennyt, että haluan äidiksi. Joskus. Mieluiten nuo-rella iällä. Ihan yläasteikäisenä ei kuitenkaan olisi tullut mieleen-ikään hankkiutua vielä raskaaksi, halusin kuitenkin olla ainakin täysi-ikäinen ja ammatin hankkinut. Monet saattavat ajatella, että kaikkien ulkoisten puitteiden täytyy olla kunnossa, ennen kuin on lapsen aika. Että täytyy olla mies rinnalla, jonka kans-sa haluaa elää ja perustaa perheen, sekä jonkinlainen rahalli-nen kyky elättää tuleva lapsi. Olen osittain samaa mieltä. Lasta ei pidä hankkia, jos ei ole minkäänlaista kykyä rahallisesti tätä elättää. Se, että kaikilla ei ole miestä, ei ole heidän oma valinta. Jokaisella naisella silti kuuluisi olla oikeus omaan lapseen.

Olemme avomieheni kanssa seurustelleet jo kolme vuotta ja asuneet saman katon allakin yli kaksi. Oman asunnon hankki-mistakin on jo suunniteltu. Aloitan korkeakouluopinnot elokuus-sa, joten lapsi ei ihan vielä olisi ajankohtainen. Haluan kuiten-kin suorittaa koulun mahdollisimman nopeasti, jotta ehdin vielä nuorena hankkia lapsen tai lapsia. Monethan opiskelevat käy-tännössä katsoen koko ikänsä. Mutta ei lapsia voi tehdä koko ikää. Lapsentekoaika on loppujen lopuksi hyvinkin rajallinen. Eikä se raskaaksi tuleminen kaikille ole helppoa, siksi on hyvä

aloittaa ajoissa, jos yhtään on sellainen tunne ja tilanne, että voisi lapsen hankkia.

Useat odottavat ja odottavat, monesti liian kauan. Sitä saat-taa jäädä viimein kokonaan lapsettomaksi. En halua minulle käy-vän niin. Oma lapsi olisi tärkeintä ja ihaninta, mitä minulle voisi elämäni aikana tapahtua.

Uskon, että äiti ja lapsi, etenkin tytär, ymmärtävät toisiaan si-tä paremmin, mitä vähemmän heillä on ikäeroa. Tästä itselläni on kokemusta. Haluan lapsen kasvaessa olla hänen kanssaan samalla aaltopituudella. Olemme aina olleet äitini kanssa hyvin läheisiä ja olen pystynyt kertomaan hänelle kaikesta. Monella kaverillani heidän äidit ovat sen verran vanhempia, etteivät ka-verini ole pystyneet heille paljoakaan puhumaan asioistaan. Ei lapsen kanssa kuitenkaan tule kaveerata liikaa. Vanhemman en-sisijainen tehtävähän on huolenpito ja rajojen asettaminen lap-selle, ei kaverina oleminen.

Elämä on tässä ja nyt. ”Miksi jättää huomiseen sen, minkä voi tehdä tänäänkin?”, kysyi Pikkumyy eräässä Muumilaakson tarinoiden jaksossa. Samaistun tähän Myyn kommenttiin täysin. Jos odottaa liian pitkään, on usein jo liian myöhäistä ja näin jää moni asia tekemättä.

Olen huomannut, kuinka monia odottavia nuoria tai jo syn-nyttäneitä ja lastenvaunuja työntäviä äitejä katsotaan paheksu-en. Miksi? Eivät kaikki nuoret kuluta aikaansa juhlien ja ryypä-ten. Tärkeintä on, että tuntee itse olevansa valmis vanhemmak-si. Mutta voiko sitä oikeastaan koskaan olla täysin valmis otta-maan vastuun toisen ihmisen elämästä?

Mielestäni ei ole mitään oikeaa ikää lasten hankkimiseen. Ih-miset kypsyvät eri tahtiin. Toinen voi olla kypsä äidiksi jo 17-vuo-tiaana, kun taas toinen ei ole sitä vielä 35-vuotiaanakaan. Ehkä elämä ei ole vielä silloin alaikäisenä valmis, mutta milloin se oli-si? Ei voi odottaa, että ”elää ensin oman elämän” ja vasta sitten hankkii lapsia. Lasten kanssahan sitä elämää eletään.

Nuorena äidiksi?

Kolumnin kirjoittaja Jonna Kolehmainen on 20-vuotias lähihoitaja Espoosta, Miss Suomi 2012 -finalisti. Palautetta voi lähettää osoitteeseen: jonna.kolehmainen1@gmail.com

47

Ristikko