RAUTULAISTEN LEHTI 2009/Lehti_4_2009.pdf · Rautulaisten lehti 4/2009 5 Kihuilla Raudussa lähes parisataa osanottajaa Kihut vetivät Rautuun heinä-kuun lopulla neljä bussilastillis-ta

Rautulaisten lehti 4/2009 1

RAUTULAISTENLEHTIRAUTULAISTEN PITÄJÄSEURA RY:N JULKAISEMAKANNAKSELAISEN PERINTEEN VAALIJA

51. VUOSIKERTA 4/2009 (359) ELOKUU 2009

15-vuotias mikkeliläistyttö Vilma Avikainen, vuoden 2003 Hopeisen harmonikan voittaja,esiintyi kihuyleisölle Raudussa hotelli Igorassa pidetyssä juhlassa sekä illalla Vuoksen

rannalla Kiviniemessä. Vilman isän Samun juuret johtavat Viipuriin.

Kuva: Seija Lipsanen

Rautulaisten lehti 4/20092


12. kesä-kuuta klo11.20 Tasa-vallan presi-dentti alle-kirjoitti arvo-nimityksiä.M i k k e l i i nniistä tuli

kaksi, toinen allekirjoittaneelle jatoinen Raili Ruuskaselle.

En koe olleeni mitenkään erin-omainen. Olen vain mielestäni teh-nyt sen, mitä minulta vaaditaan taihalutaan tehtävässä, johon minut onvalittu, johtamaan rautulaisia. Tokise on ollut myös sydämenasia. Si-sällä on ollut pakottava tarve huo-lehtia siitä, ettei Suomen maineik-kain maakunta Karjala unohdu, ei-vätkä jälkipolvet unohtaisi omaa his-toriaansa. Sitä, mistä ovat lähtöisinja missä ovat heidän juurensa.

Se on ollut velvollisuuden tunnet-ta omien esivanhempien historiaasekä niitä itsenäisyytemme puolus-tajia kohtaan, joiden taisteluiden jauhrauksien ansiosta Suomi on va-paa maa.

Olen nöyrän kiitollinen kaikille niil-le tahoille, jotka ovat arvostaneettyötäni suuresti ja tehneet aloitteenem. arvonimityksen johdosta. Olenkiitollinen myös teille kaikille rautu-

lasille ja rautulaisten ystäville, jotkaolette kannustaneet ja tukeneet vuo-sien varrella. Arvonimitys on kun-nianosoitus meille kaikille. Suurestiolen iloinnut myös siitä, kuinka pal-jon hyvää mieltä nimitys on tuonutniin karjalaispiireihin kuin myös omanyritykseni asiakkaille.

Ammattiopetusneuvoksen arvoni-men saaneen Raili Ruuskasen, o.s.Loposen, tapasin pian nimitystenjälkeen. Tapaamisemme oli todellamielenkiintoinen, koska heti alussatotesimme, että meitä yhdistää mo-lempien karjalainen tausta. Hänenisänsä oli Metsäpirtin Loposia, jamikä vielä suurempi yllätys, isoisänäiti oli omaa sukua Paksu Metsä-pirtin Raajun kylästä. Todennäköistäon, että pitkällä juoksulla olemme siissukulaisia, koska juuri Raajun ky-lästä minunkin sukuni on Rautuuntullut. Kaksi neuvosnimitystä sa-maan sukuun, olihan se melkoinenpaukku.

Valtiovannan antama arvostusrajan taakse jääneen kotiseudunhyväksi on tunnustus koko Karja-lalle. Iloitkaamme siitä.

Lämmöllä teitä ajatellen

Kotiseutuneuvos

Mikkelissä elokuussa 2009

Neuvostelua...karjalaisittainPääkirjoitus...........................2

Markku Paksustakotiseutuneuvos..................3-4

Vakkilan kylätoimikuntaperustettiin............................4

Kihuilla Raudussa..............5-7

Mäkrällä 40-vuotis-juhlakihut...........................8-9

Karjalaa muistellessa.............9

Käynti Raudussa.................10

Karoliina tuli kihumatkalle.....11

Karjalaiset kesäjuhlat...........12

Taipaleen risti kunnossa...13-14

Vuonna 1919muodostuivat rajat...........15-18

VerkkopalveluKarjalan kartat....................18

Vuoden 1939 äitienpäivä.......19

Niilo Pusan muistelmat... 20-22

Jalkaväkimuseon näyttely.....22

Lisätietoja Klossnereista......23

Onnittelemme.................24-25

Suruviestit......................25-26

Kihumatkalla.......................27

Yhteystiedot ja koulupiirienyhteyshenkilöt.....................28


Tasavallan Presidentti nimittiRautulaisten Pitäjäseura ry:n pu-heenjohtajan ja Rautulaisten lehdenpäätoimittajan, kauppias MarkkuPaksun kotseutuneuvokseksi 12.kesäkuuta.

– Nöyrän kiitollisella mielellä täs-sä ollaan. Tuntuu hienolta saadatunnustusta ja arvostusta valtioval-lan taholta kotiseututyöstä, joka si-joittuu nykyisin toisen valtion alueel-le, sanoo Markku Paksu.

Hän arvelee olevansa ensimmäi-nen rajan tällä puolella syntynyt hen-kilö, joka on saanut kotiseutuneu-voksen arvonimen pakkoluovutetunalueen eteen tekemästään työstä.

Paksulle kotiseututyö Raudun pi-täjän ja Karjalan hyväksi on sydä-men asia.

– Syvä velvollisuuden tunne his-toriaa ja luovutettua aluetta, Karja-laa ja sen puolustajia kohtaan onsaanut minut tekemään tätä työtä.Karjala on mielestäni koko Suomenasia ja suomalaisten omaisuutta eikäpelkästään evakkojen höpinää. Mi-nulla on ollut pakottava tarve tuodaKarjalaa tutuksi tynkä-Suomenasukkaille.

JuuretKarjalassa

Markku Paksun juuret ovat Kar-jalan kannaksella, Raudun, Sakko-lan ja Metsäpirtin pitäjissä sekä myösEtelä-Savossa.

– Isän suku on Raudun Vehmai-sista, mummoni on Sakkolasta jaisän pappa Metsäpirtistä. Sinnesuku lienee tullut 1500-luvulla Ah-venanmaalta. Äidin puolelta olensavolainen. Äidin isä oli syntynytRahulassa ja äidin äiti Kangasnie-mellä.

– Arvostan myös savolaista koti-seutuani, mutta tämä seutu on ja py-syy. Karjalan tilanne on toinen.

Rautulaisten pitäjäseurassa Pak-

su on toiminut 23 vuotta, niistä vii-meiset 17 seuran puheenjohtajana.Kun hänet aikoinaan valittiin pitäjä-seuran johtoon, hän oli nuorin luo-vutetun alueen seurojen puheenjoh-tajista.

Paksun kiinnostus Karjalaa koh-taan syntyi jo lapsuusaikana Mik-kelin maalaiskunnassa.

– Hyvin pienenä tajusin, ettemmeole näitä tavallisia asukkaita. Koto-na sanottiin usein, että “täl viisii teh-hää nyt, mut silviisii tehtii kotona”.Olin kuullut Raudusta niin paljon,että kun menin ensimmäisen kerrankäymään siellä vuonna 1987, tuntuisiltä, että olen nyt kotona.

Paksuilla oli olut kolme taloa Rau-dussa. Niistä yksikään ei ollut enääpystyssä, kun Markku Paksu kävisiellä ensimmäisen kerran.

Raudusssa Paksu on sen jälkeenkäynyt lähes 300 kertaa.

– Olen vienyt sinne erilaisia ryh-miä, entisiä rautulaisia ja heidän jäl-keläisiään sekä myös sellaisia ihmi-siä, joilla ei ole mitään siteitä sinne.

Historiatutuksi

Markku Paksu tunnetaan Karja-lan kävijöiden keskuudessa erin-omaisena Viipurin ja koko Kannak-sen historian tuntijana ja armotto-mana tarinan iskijänä.

– Mielestäni historian tunteminenja siitä kertominen on tärkeää. Mi-nulla on kotona paljon Karjalaan liit-tyvää kirjallisuutta sekä muun mu-assa kaikki Karjala-lehdet 20 vuo-den ajalta. Luen niitä, jos vähänkinsattuu olemaan aikaa, kertoo Pak-su tiedonhankintansa taustoista.

Viipurin arkkitehtuuri on yksi Pak-sun lempiaiheista. Viipurin vanhoistanäkymistä hän pitää niin paljon, ettäomistaa 70 taulua Viipurista. Niitäon maalannut hänen venäläinen tai-teilijaystävänsä.

Raudun pitäjän eteen hän haluaatehdä työtä edelleen.

– Minulta löytyy vielä ajatuksiaRaudun perinteen tallentamiseksi.Haluan myös madaltaa Karjalasta

Markku Paksusta kotiseutuneuvos

Rautulaisten pitäjäseuran puheenjohtaja Markku Paksu sai ar-vokkaan tunnustuksen kotiseututyöstään, kun tasavallan presi-dentti nimitti hänet kotiseutuneuvokseksi.

Kuvat: Seija Lipsanen


keskustelemisen kynnystä niin, ettäkaikki suomalaiset tuntisivat senomakseen. Tärkeänä koen myösoikean tiedon jakamisen siitä, mitäKarjalan palauttaminen merkitsisiSuomelle ja suomalaisille.

Karjalan palauttamisen tiukkanapuolestapuhujana tunnettu Paksumyöntää, etteivät Venäjän nykyjoh-don toimenpiteet näytä Karjalanpalauttamiselle vihreää valoa.

– Nyt on alkanut näyttää siltä, ettäKarjala kaikkoaa käsistämme. Ve-näläiset ovat tulleet alueelle jäädäk-seen.

Kannas on Venäjän valtaapitävi-en suosiossa. Presidentti Medve-dev vierailee usein Raudussa. Hänkäy laskettelemaasa Igorassa. Pu-tin kävi Raudussa viime vuonna jahänen vaimonsa kuuluu matkailu-keskus Igoran omistajiin.

Raudun, nykyisen Sosnovon, kun-nanjohtoon Markku Paksulla on

Kihujuhlien aikaan perustettiinmyös Vakkilan kyläläisiä yhdistävätoimikunta, joka Kiviniemen illanhämyssä sai alkuvaiheessa työni-mekseen Vakkilan kylätoimikunta.Kylätoimikunnan tarkoituksena onyhdistää rautulaista sukujuurta ole-vat henkilöt, joiden sukujuuret ovatkirkonkylän koulupiiriin kuuluvassaVakkilan kylässä. Ehkäpä tulevai-suudessa koulupiirien kokouksetovatkin kylätoimikuntien tai niitäyhdistävien toimikuntien kokouksis-sa.

Mitään merkittäviä päätöksiä eituossa vielä epävirallisessa kylätoi-mikunnan kokouksessa tehty, mut-ta yhteyshenkilöiksi nimettiin OutiAhponen toimikunnan sihteeriksi jaPekka Intke toimikunnan puheen-johtajaksi. Sihteerin jäsenluettelos-sa ovat jo kokousvaiheessa ilmoit-tautuneiden nimet, mutta lisää jäse-niä otetaan mukaan. Eli nyt kaikkiVakkilan kyläläiset ja koko jälkipol-

vi mukaan. Ilmoittautua voi sihtee-rille. Sihteerin yhteystiedot ovat

Igoran edessä otetussa kuvassa Vakkilan kylätoimikunnan jäseniä.Henkilöt kuvassa vasemmalta oikealle Pekka Intke, Jarkko ja OutiAhponen, Aila Koiranen, Pertti Karppola, Maire Nivalainen, TerttuImmonen. Janne ja Irja Kauppo sekä ihan takaa pilkistävät MattiKuparisen kasvot ja Anneli-rouvan otsa.

Vakkilan kylätoimikunta perustettiin Kihumatkalla

[email protected] ja pu-helin +358 40 7306 125.

hyvät suhteet.– Kolme kunnanjohtajaa on ollut

sinä aikana siellä toimessa, kun olenjohtanut Rautulaisten pitäjäseuraa.Kaikkien kanssa on asioista pystyt-

ty sopimaan asiallisesti. Nykyinenkunnanjohtaja Sokolov on tulossakäymään lomallaan luonani Mikke-lissä.

Seija Lipsanen

Kihumatkalla Markku Paksua onniteltiin monin tavoin tuoreestaarvonimestä. Sosonovon kunnanjohtaja Alexander Sokolov toi on-nittelulahjana hänelle taulun. Kuvassa myös tulkkina toiminut Päi-vi Väisänen.


Kihuilla Raudussa lähes parisataa osanottajaaKihut vetivät Rautuun heinä-

kuun lopulla neljä bussilastillis-ta kotiseutumatkaajia. Juhlat

Kuvat: Seija LipsanenKihujuhlat pidettiin hotelli Igorassa. Taustalla puhuvan kunnanjohtaja Sokolovin puhetta yleisökuunteli tarkkaavaisesti.

pidettiin poikkeuksellisestiHotelli Igorassa kulttuuritalonremontin takia. Lämminhenki-

Juhlan juonsi Kaarina Raati-kainen.

Tervetuliaissanat lausui Rautu-seuran puheenjohtaja Raili La-meranta

Juhlapuheen piti pitäjäseuranpuheenjohtaja, kotiseutuneuvosMarkku Paksu.

sessä tilaisuudessa muistettiinmyös kotiseutuneuvokseksi ni-mitettyä Markku Paksua.


Juhlapuheessaan Markku Pak-su muistutti kuulijoita kotiseudunmerkityksestä ja omien juurien tun-temisen tärkeydestä. Se on iso asiavarsinkin karjalaisille.

– Iän myötä vain korostuu , ettäihminen haluaa tietää kuka on jamistä tulee.

Matkustaminen Rautuun on merk-ki omien juurien tuntemisesta ja ha-lusta siirtää tieto tuleville sukupol-ville.

– Oman kulttuuriperimän tuntemi-nen luo pohjan kulttuuri-identiteetil-le ja sen kautta oppii arvostamaanmenneiden sukupolvien työtä ja ra-kentamaan tulevaisuutta. Historiansiirtämisessä olette avainasemassa te,jotka olette asuneet ja eläneet täälläja lähteneet pois pakon edessä.

Paksu sanoi, että kulttuurista yh-teistyötä venäläisten kanssa on syy-tä edelleen syventää.

– Vain sen kautta opimme tunte-maan toistemme historiaa. Emmehalua syyllistää täällä asuvaa venä-läisväestöä. Ei ole heidän vikansa,että Stalinin aggressiot kohdistui-vat Suomeen, rajat siirtyivät yli 60vuotta sitten ja 420 000 karjalaistajoutui jättämään kotiseutunsa.

Valitettavasti sodat eivät ole his-toriaa tänäänkään. Sadattuhannetevakot etsivät uutta kotisijaa.

– En tunne vihaa venäläisiä ko-taan, mutta pieni katkeruuden häi-vähdys hiipii mieleen, kun käyn esi-merkiksi uimassa Leinikylän ran-nassa. Vääryys ei unohdu sukupol-vienkaan saatossa.

Paksu muistutti, että juridinen oi-keus maahan ei siirry vallan vaihtu-essa.

– Oikeusoppineiden mukaan seei ole siirtynyt.

– Toivon kuitenkin, että ihmisetoppisivat elämään sovussa ja voisi-vat rakentaa yhteistä hyvinvointiamaapallollemme.

Sosnovon kunnanjohtajaa Alek-sander Sokolovia Markku Paksukiitti hyvästä, pitkästä yhteistyöstäRaudun asioissa.

Mika Nikanderin ja Minna-Sisko Mutasen sielukkaat tulkinnatsaivat yleisön liikuttumaan.

Yleisö seurasi tilaisuuden ohjelmaa ravintolapöytien äärestä.


Sunnuntaina ennen kotimatkaa käytiin Tikatsun hautausmaallamuistamassa Rautuun haudattuja omaisia. Sankarihautausmaanmuistomerkille kukat laskivat Leena Ahtiainen, Ilkka PietiäinenRauta-Säätiöstä ja Raili Lameranta Rautuseurasta.

– Olemme toteuttaneet yhteis-työssä monta yhteistä asiaa ja kun-nioittaneet sitä yhteistä historiaa,joka on meille rautulaisille tärkeää.

– Huolimatta siitä, ettei entisilläkotipaikoilla ole juuri mitään muis-tuttamassa entisestä elämästä, onhistoria täällä läsnä ja käsin koske-teltavissa, totesi Markku Paksu.

Kunnanjohtaja Aleksander Soko-lov kertoi puheensa aluksi olevansasyntyperäinen rautulainen ja toivot-ti kihukansan tervetulleeksi yhteisel-le kotiseudulle.

Kulttuuri on Sokolovin mukaantuonut suomalaiset ja venäläiset lä-hemmäs toisiaan.

– Yhteistyömme on parantunutvuosi vuodelta. Toivon, että suh-teemme kehittyvät edelleen.

Kihukansaa juhlassa viihdyttivätoopperalaulajat Mika Nikander jaMinna-Sisko Mutanen kauniillalauluillaan sekä Hopeisen harmoni-kan voittaja Vilma Avikainen.

Vilma esiintyi myös illalla Kivinie-men rannassa pidetyssä vapaamuo-toisessa illanvietossa.

Seija Lipsanen

Rauta-Säätiön Ilkka Pietiäinenpääsi tärkeään tehtävään,näyttämään nuotteja nuorelleharmonikkataiteilijalle.

Kuva alla: Markku Paksuopastamassa kotiseuturetkeili-jöitä bussikierroksella.


Mäkräläiset kihusivat 40-vuotisjuhla-kihujen merkeissä

Koulupiiritapaamiseen kokoon-nuttiin Pieksämäelle ravintola Vic-toriaan elokuun ensimmäisenä sun-nuntaina. Karjalaisten laulun jälkeenvietettiin hiljainen hetki vuoden ai-kana poisnukkuneiden Mäkrälläsyntyneiden muistoksi. Heitä olivat:Toivo Puranen, Sirkka Himanen(o.s. Tonteri), Arvi Pekkanen,Rauha Kerminen (o.s. Kemp-painen), Irja Järvelä (o.s. Pura-nen), Lyydia Maisonen (o.s.Nahkuri). Tämän jälkeen Mark-ku Paksu kertoi viikon takaisistaRautulaisten juhlista hotelli Igoras-sa ja muutenkin Raudun nykytilan-

kihukirjaa Markku Paksulle luovuttamassa alkuperäiset mäkräläiset: (vasemmalta) Arvo Koukonen, Elma Kir-jala (o.s. Sojakka), Alvar Ihalainen, Ella Marttiin (o.s. Nahkuri), Hilkka Nykänen (Helvi Vesalaisen ja OskariTereskan tytär), Voitto Ihalainen, Markku Paksu ja Pirjo Soini (Vappu Vesalaisen ja A. Syrjälän tytär).

Kuva: Sirpa Tereska

Mäkrän kihujen osanottajat yhteiskuvassa.


teesta.Rautu tuntuu kiinnostavan Venä-

jän nykyjohtoa, sillä sekä rouvaPutina että presidentti Medvedevkuuluvat hankkineen sieltä maataomistukseensa. Hyvät kulkuyhtey-det ja kauniit maisemat siis houkut-televat. Joukolla mietimme, miksei-vät venäläiset rakenna mökkejäänLaatokan itärannalle tai Ääniselle.Sielläkin vettä ja maisemia riittäisi.

Ennen kahvittelua ja yleistä haas-

tamista Sirpa luki isänsä ArmasTereskan vanhasta mustakantises-ta muistikirjasta jäljentämänsä teks-tin muistoksi kihuvieraille.

Ensimmäisiä Mäkrän kihuja vie-tettiin Pieksämäen lähellä Vilhulas-sa Ihalaisilla vuonna 1969. Silloinmukana oli kymmeniä ensimmäisenja toisen polven mäkräläisiä. 40-vuo-tiskihuihin oli saapunut reilut 20 ki-huajaa, joista seitsemän oli asunutennen sotaa Mäkrällä.

Koska kihuajien joukko on vuosivuodelta pienentynyt, tehtiin viimetalvena päätös, että nämä juhlaki-hut ovat viimeinen koulupiiritapaa-minen ja kihuissa mukana kiertänytvieraskirja – kihukirja – luovutet-tiin Markku Paksulle Raudun histo-rian arkistoon tallennettavaksi.

Mäkräläisyys ei kuitenkaan häviä,vaan elää sydämissämme, muttatulevaisuudessa osana rautulaistenyhteisiä tapaamisia.

Elämäni kauneimmat muistot ovatKarjalasta. Koko elämäni olen elä-nyt ja asunut Karjalassa, elämän-haluisena, rinta täynnä toiveita jaelämänuskoa. En osannut oikeinaavistaa, miten paljon Karjala mi-nulle tarjoaisi.

Karjala! Sinä maailman rakkainpaikka. Siellä olen syntynyt ja kas-vanut ja jossa olen lapsuusleikkinileikkinyt. Karjala! Sinä olet antanutminulle kaikkea sitä, mikä tekee elä-män elämisen arvoiseksi. Leinikke-län järven rannalla olen elämäni iha-nimmat vuodet elänyt. Leinikkelänjärven laineet ovat kesäiltana venet-täni keinutelleet. Leinikkelän jaRautjärven saarissa olen kesäisiäöitä valvonut, katsonut auringon las-kun ja sen nousua odotellut. Sielläloimusi juhannuskokkoni. Siellä met-sälammen rannalla öinen nuotionikuvastui lammen pintaan. Leinikky-län järven jäätä pitkin on hevosenijuossut rantakyliin, sukulaiskestiin jamilloin minnekin. Milloin auringonheittäessä ensisäteitään, milloin taasviime säteiden kurkistaessa puidenoksien läpi peilikirkasta järven pin-taa. - Järveni, vie nyt oma valkolai-tainen veneeni Ahtolaan, hautaa semuistoineen Ahtolan kartanoihin.

Karjala! Sinulle olen myöskin nuo-ruuteni uhrin antanut. Sinun hyväk-sesi tein työni! Sinne syliisi täynnä

elämänuskoa pesäni rakensin. Yh-dessä omaisteni kanssa tein työni,vanhuuteni turvaksi, lapsieni leiväk-si. Menikö työni hukkaan? Vieras-ko pesääni asuu? Vierasko vakoaniastuu? Oma pihakoivuni, oma si-reenimajani, sinunko katveessasivieras minun käkeäni kukuttaa?Karjala, muistojen maa…

Ei ikinä! Vieras tulkoon ja astu-koon raunioita, mutta ne ovat mi-nun. Astukoon vakoa vieras, muttavako on minun. Vieras käkeäni ku-kuttakoon, mutta se kukkuu minul-le, se on minun koivussani. Minä enole ilmaiseksi niitä ottanut koskaan,vaan nuoruuteni töiden perusteellaolen ne isältäni perinyt. Olen itsemajani rakentanut, vakoni kyntänytja koivuni on kasvanut minulle. Vie-ras ei ole saanut minun siunaustanija muistoissani elän Karjalassa.

Karjalan kansa! Sinä paljon saa-nut ja paljon antanut kansa. Sinunmaasi on kaunein maailmassa. Sinäolet Karjalasi antanut, että muillarauha olisi! Ymmärtääkö muu Suo-mi maksaa velkansa ja ymmärtää-kö se velkansa suuruuden?

Jotain meille sentään jäi - muis-tot. Niitä ei meiltä vienyt vieras, eikävie. Niitä me kerromme lapsillem-me ja lastemme lapsille, kasvatam-me heille ikuisen kaipauksen kau-neuteen. Vieras vei Karjalan. Kar-jala jäi sieluumme kuitenkin. Karja-la – kaipauksen maa!

Ajatuksiinsa vaipuneena9.6.1940 klo 12

Armas(Isäni mustakantisesta muisto-kirjasta sanatarkasti kopioinut

Sirpa Tereska 30.7.2009)

Karjalaa muistellessa

Pyykillä Leini-kylän järvenrannalla (Enti-nen Rautu)


Sisarukset Toini Eronen (o.s.Ihalainen) ja Irja Sari (o.s. Iha-lainen) olivat pieniä lapsia, kunhe lähtivät evakkoon RaudunMäkrältä. Kihumatkalla he oli-vat yhdessä suvun kanssa kat-somassa kotikontujaan.

Ruotsissa koko aikuisikänsä asu-nut Irja Sari ei ole käynyt Raudus-sa evakkoon lähtönsä jälkeen.

– Olin viisivuotias, kun lähdimme.Minulla on aina ollut pelko venäläi-siä kohtaan, ja olin päättänyt ettentule tänne ikinä.

Raudun matkalle häntä kuitenkinpatisti nuorin, Tukholmassa asuvaYvonne -tytär.

– Hän sanoi, että kerran menet.Kihumatkan kotiseuturetkellä he

kävivät vesisateessa Mäkrällä.– Tuntuu tummalta. Mitään paik-

koja en tuntenut eikä rakennuksistaenää ollut jäljellä mitään. Silti ajat-telen, että tämä matka kannatti teh-dä. Myös lapsenlapseni olivat hy-vin kiinnostuneita Mäkrällä vierai-lusta. Suku kulki siellä ukin jäljillä.

Irja Sarin kanssa Mäkrällä käviiso joukko sukulaisia; avopuoliso,kaksi tytärtä ja heidän perheittensäjäseniä. Myös Irjan pikkusisko ToiniEronen oli matkalla mukana mie-hensä kanssa.

– Minä olen käynyt Raudussa en-simmäisen kerran jo vuonna 1991vanhimman siskomme kanssa, ker-too Toini Eronen.

Hän oli Raudusta lähtiessä niinpieni, ettei kotiseudusta jäänyt mie-leen mitään muistikuvia. Sen sijaanhän muistaa hyvin, kuinka joutuikuusivuotiaana yhden siskonsakanssa sotalapseksi Ruotsiin.

– Jouduimme eri perheisiin. Me-nin sinne ummikkona. Kahdessavuodessa Suomen kieli oli unohtu-nut ja ummikkona tulin Suomeen ta-kaisin. Olen selvittänyt sota-arkis-

Käynti Raudussa toi lapsuusmuistot mieleen

Toini Eronen ja Irja Sari muistelivat Kiviniemen rannassa Raudus-ta lähtöä ja lapsuuskokemuksiaan.

tosta, että isämme joutui maksa-maan minusta 3 000 markkaa, ettäsai minut takaisin kotiin. Hylkäämi-sen tunne jäi voimakkaana mieleen.Tuntui siltä, että minut ovat hylän-neet kahdet vanhemmat. Vastavuonna 2001 kävin siellä uudelleenja sain käydä entisessä asunnos-

samme.Irja Sari lähti piikomaan Ruotsiin

15-vuotiaana ja jäi sille tielleen.Hänen tyttärensä Janette asuuSuomessa miehensä Kari Lallu-kan kanssa. Nuorin tytär Yvonneasuu Tukholmassa.

Seija Lipsanen

Seppo Eronen, Toini Eronen, Karoliina Lallukka, Emma Lallukka,Janette Lallukka, Emilie Engblom, Kent Johansson, Irja Sari, KariLallukka ja Yvonne Engblom tulivat kotiseuturetkelle yhdessä.

Kuvat Seija Lipsanen


Karoliina tuli kihumatkalle Costa Ricasta asti27-vuotias korutaiteilija Ka-

roliina Lallukka on tottunutmaailmanmatkaaja, mutta Rau-dussa hän oli mukana ensim-mäistä kertaa. Suvun vanhakotiseutu kiinnosti häntä.

– Onhan tämä vähän erilainenmatka kuin mihin olen tottunut.Yleensä kuljen yksin enkä välttä-mättä edes tiedä, missä seuraavankerran yövyn, kertoo paljon liftatenmatkustava Karoliina.

Hän lähti maailmalle 2000-luvunalkupuolella valmistuttuaan Tampe-reelta graafiseksi suunnittelijaksi.Ensin hän kierteli Eurooppaa. Kol-me vuotta sitten hän suuntasi mat-kansa Espanjasta Meksikoon ja sii-tä Nicaraguaan. Hän asui välillämyös Costa Ricassa ja matkusteliEtelä-Amerikassa Brasiliassa asti.

– Viime talven vietin MeksikossaCosta Ricassa.

Nyt Karoliina on lomalla Suomes-sa vanhempiensa ja sisarustensaluona, mutta lähtee syksyllä taaslatinalaiseen Amerikkaan.

– Lennän Mexico Cityyn ja sieltäjatkan matkaa Etelä-Amerikkaan.

Karoliina Lallukka elättää itsen-sä tekemällä koruja ja kauppaamallaniitä. Hän punoo koruja makramee-tekniikalla brasilialaisesta vahalan-gasta. Tekniikan hän on oppinutGuatemalassa intiaaneilta ja opetel-lut sitä sen jälkeen itse lisää.

– Minne tahansa menen, teen jakauppaan niitä. Kauppa käy parhai-ten turistipaikoissa, yliopistoissa,toreilla ja erilaisissa tapahtumissa.

Karoliina Lallukan molempienvanhempien juuret löytyvät Rau-dusta. Hänen äitinsä Janette Lal-lukan äiti Irja Sari, o.s. Ihalainen,on kotoisin Mäkrän kylästä ja isän-sä Kari Lallukan suku Haapaky-lästä.

Raudun reissullakin Karoliina ahkeroi. Linja-automatkojen aikanahän ehti punoa ja kaupata monta korua.

Seija Lipsanen

Kuvat: Seija Lipsanen

Muolaanjär-ven taukopai-kalla paikalli-nen asukas tulitekemään tut-tavuuttaKaroliinankanssa. Yhteis-kuva ikuistet-tiin kamera-kännykkään.


Rautulaisia Karjalaisilla kesäjuhlilla KuopiossaKarjalaiset kesäjuhlat kokosivat

Kuopioon 12. -14. kesäkuuta tuhat-määrin karjalaisia. Viikonlopun tilai-suuksin osallistui yhteensä noin 10000 kävijää.Myös Rautu oli juhlillahyvin edustettuna.

Kesäpäivien teemana oli siirtovä-en asuttaminen toisen maailmanso-dan jälkeen.

Kuopion torilta Väinölänniemenstadionin pääjuhlaan lähteneessäkulkueessa marssi 1 500 karjalais-ta. Pääjuhlaan osallistui 5 000 hen-kilöä. Heistä monella oli päälläänkansallispuku.

Kuvakoosteessa rautulaisten tun-nelmia ennen marssille lähtöä.

Heli-Päivi Nypelö kantoi Raudun nimikylttiä juhlakulkueessa.Kuva: Marjatta Olkkonen

Kuva alla vasemmalla:Pitäjäseuran puheenjohtajaMarkku Paksu ja varapuheen-johtaja Kauko Olkkonen läh-dössä matkalle kohti Väinölän-niemeä. (Kuvaaja MarjattaOlkkonen).

Kuva alla oikealla:Kansanedustaja Katri Komi jatuore kotiseutuneuvos MarkkuPaksu juhlatunnelmissa. (Ku-vaaja Raili Ilvonen).


Taipaleen risti kunnossaTalvisodan aikaisella Taipaleen

rintamalla, Terenttilän lohkon 4-tu-kikohdan paikalla on kesästä 1991lähtien seissyt tukeva teräsristi. Ris-tin pystytti oma-aloitteisesti ja asian-mukaiset luvat hankittuaan yksityi-nen ryhmä vetäjänään Vpl Pyhäjär-veltä lähtöisin ollut Heikki Kart-tunen, nyt jo edesmennyt Taipaleenveteraani.

Taipaleen ristillä haluttiin kunnioit-taa talvisodan Taipaleen kentällejääneitä sankarivainajia, joita jatko-sodan vuosina päästiin keräämään.Kaikkiaan 250 löydetystä vainajas-ta 126 jäi tunnistamatta ja heidäthaudattiin tuolloin alueelle perustet-tuun kenttähautausmaahan. Taipa-leen Ristin pystyttäjät olettivat er-

heellisesti tuon hautausmaan sijait-sevan Terenttilä 4:n paikkeilla jateettivät ristiin siitä kertovan kyltin.

Taipaleen oikea kenttähautaus-maa löytyi 1994, eli kolme vuottamyöhemmin, noin kilometrin em. ris-tistä luoteeseen ja alueen korkeim-malta paikalta. Se kunnostettiin javarustettiin Suomen valtion toimes-ta asianmukaisella muistokivellä,jossa mainitaan siihen haudatut 126tuntematonta talvisodan sankaria.Paikalle on myös selkeä viitoitusSakkolaan johtavalta tieltä.

Sen jälkeen Taipaleessa oli eripaikoissa kaksi muistomerkkiä, jois-sa molemmissa viitattiin 126:eentuntemattomaksi jääneeseen talvi-sodan vainajaan. Taipaleen ristin

teksti oli niistä virheellinen, mutta jäivuosiksi paikoilleen. Vuonna 2003muuan toinen yksityinen matkaseu-rue vaihtoi ristiin uuden laatan, muttasenkin teksti oli virheellinen, mm.viittaamalla jatkosodan vuosiin!

Tilanteelle piti tehdä jotain muttakenen? Itse pyhäjärveläistaustaise-na kirjoitin asiasta Vpl Pyhäjärvi -lehteen, jos vaikka uusimman kyltintekijät korjaisivat asian. Otin yhteyt-tä myös Vpl Pyhäjärvi-Säätiöön aja-tuksella, että se yhdessä muiden alu-een pitäjäsäätiöiden kanssa ryhtyisitoimiin, mutta “asia ei kuulunut heil-le”. Kului taas vuosi eikä mitääntapahtunut, mutta ihmettelyjä asianjohdosta kantautui ei puolilta.

Koska alue on entistä Metsäpir-

Työryhmä vasemmalta lukien: Jouko Halmekoski, Aulis Ukkonen ja Tuomo Kukko.


tin kuntaa, soitin kesällä 2008 Au-lis Ukkoselle, Kirvesmäki Kerhonperustajalle ja kunniapuheenjohta-jalle. Hänen aktiivisesti kannusta-manaan ryhdyimme toimeen. Auliskutsui mukaan alkuperäistä ristiäpystyttämässä olleen Jouko Hal-mekosken. Informoin asiastamyös Sotavainajien muiston vaali-misyhdistystä, jolla ei ollut suunni-telmaamme huomauttamista.

Muotoilimme kolmisin uuden teks-tin ja laatan tekijä löytyi Aulis Uk-kosen kontakteilla Miehikkälästä.Terttu Ravin vetämä Kaakonkul-man Lottaperinneyhdistys ry ottivastuulleen ja kustansi laatan kai-vertamisen. Taipaleen Ristin uudes-sa laatassa on otsikko TAIPA-LEEN RISTI ja alla seuraava teksti:Talvisodassa 1939-1940 Taipa-leen rintamalla kaatuneiden suo-malaisten sankarivainajien muis-tolle. Aseveljet.

Uuden laatan juhlallinen kiinnitysTaipaleen ristiin tapahtui lauantaina16. toukokuuta 2009. Paikalle saa-puivat em. kolmen hengen työryh-mä sekä Terttu Ravin johdolla bus-silastillinen Kaakonkulman alueenveteraaniasialle omistautunutta vä-keä.

Simo Haapalehdon trumpetillasoittaman Finlandian jälkeen teksti-laatan vihkiäispuheen piti kosketta-valla tavalla Jouko Halmekoski. Jou-kon isä Hemmi Halmekoski kaa-tui ja jäi kentälle Terenttilään hel-mikuussa 1940 ja lepää todennäköi-sesti läheisessä kenttähautaus-maassa. Seuraavaksi Terttu Ravilausui sepittämänsä runon ja pitipuheen. Työryhmä laski ristille kuk-kalaitteen ja Kaakonkulman Lotta-perinneyhdistyksen puolesta lasket-tiin ristille myös kukat.

Taipaleen risti voi nyt toimia ylei-senä Taipaleen rintaman suomalais-ten sankarivainajien muistomerkki-nä, joka alueelta on toistaiseksi puut-tunut. Se sijaitsee yhdessä Taipa-leen torjuntataistelujen polttopistees-sä, suoraan edessään vihollisen sur-

Taipaleen ristin uusi laatta.

Terttu Ravi pu-humassa Tai-paleen ristillä.

manpelloksi muuttunut Terenttilänaukea. Paikalla kävijä voi näin eläy-tyä tilanteeseen, jossa hyökkääjälähes 70 vuotta sitten pysäytettiin

äärimmäisin ponnistuksin ja raskainuhrein.

Tuomo [email protected]


Ensimmäisen maailmansodantaisteluissa Suomen rajojenmuokkaajina toimivat suoma-laisten lisäksi saksalaiset LevTrotskin johtamat Leninin jou-kot, Venäjän keisarivallan ar-meija, Brittien armeija ja pieniRuotsin armeijan laivastoyk-sikkö Ahvenanmaalla.

“Repolan väestö pysyy horjumattaja yksimielisesti 31. tammikuuta1818 Repolan kunnan tekemän Suo-meen liittymispäätöksen kannalla janojaten kansalliseen itsemääräämis-oikeuteen uskoo, että Suomi estääTarton rauhanneuvotteluissa kaikinkäytettävissä olevin keinoin Karja-lan väestön joutumasta Venäjänpunaisen laavavirran pyörteisiin,varmaan kadotukseen ja kuole-maan.”

Tämä Repolan kunnan edustaja-kokouksen päätös 21.syyskuuta1920 on toteutunut tähän päiväänmennessä sillä tavoin, että Karja-lan suomalainen väestö on joutunutkadotukseen ja kuolemaan. Kuole-man viikatemiehenä toimi ensinNeuvosto-Venäjä ja nyt viikatettaheiluttaa Suomen lähialueella Venä-jä. Tuonelan virran lauttureille yksi-kätinen Suomi-neito jakaa lähialue-yhteistyönä suuria euron seteleitä,jotta karjalaiset vietäisiin nopeastivirran yli Tuonelaan. Saimaan ka-navalla rahastavat entiset Volganlautturit, jotka sivutöinään hinaavatkaasuputkia Suomen rantavesiinPietarin jätevesiputkien jatkeeksi.

Karjalaisten asia jäiSuomen asiaksi

Neuvostojoukkojen tunkeutumi-nen Karjalan vapausarmeijan hal-linnassa olevalle alueelle aiheutti

Vuokkiniemessä olleen Karjalanhallituksen siirtymisen Suomen puo-

lelle Suomussalmen Kovalaan ke-säkuussa 1920. Tämän jälkeen Kar-

Vuonna 1919 muodostuivat rajat Viron jaSuomen valtioille

Rautulainen V. Palvimo tähysti tätä vieläkin vahingoittumatonta ra-javartijan muistomerkkiä jatkosodan aikana. Jatkosodassakaansuomalaiset joukot eivät ylittäneet Suomen ja NL:n oikeaa rajaatällä Sirkiänsaaren kylän kohdalla. Vastustajaksi oli jätetty vaintämä muistomerkki. Keväällä 2009 V. Palvimolle lupaamani pat-saan kukitus yhdessä Sirkiänsaaren vanhan suomalaisasukkaankanssa.

Kuvat: Ahti Hänninen


jalan vapausarmeijan ylipäälliköksinimitettiin kapteeni Mata.

Karjalan hallituksen edustajat ta-pasivat kaksi kertaa Tarton rahan-neuvottelujen neuvosto-venäläisenvaltuuskunnan sihteerin, joka ilmoittipuheenjohtaja Behrzinin kieltäyty-vän vastaanottamasta Karjalanedustajia. Edustajat jättivät tästätapahtumasta muistion Tarton rau-hanneuvottelujen Suomen valtuus-kunnan puheenjohtajalle Juho Kus-ti Paasikivelle, sekä esittivät, ettäSuomen valtuuskunta rauhanneu-votteluissa kannattaisi Itä-Karjalanvaatimuksia.

Karjalan hallitus ilmoitti 23. hei-näkuuta 1920 Suomen valtuutetuil-le, että Karjalan omat sotavoimatovat saaneet käskyn lopettaa toivot-tomiksi osoittautuneet taistelunsaylivoimaisten neuvostojoukkojenkanssa Vuokkiniemen, Uhtuan, Pis-tojärven, Kiestingin ja Oulangansuunnalla ja perääntyä Suomeen.

Sopimusrikotaan

Venäjällä on perinteenä rikkoatekemänsä kansainväliset sitoumuk-set.

Suomen hallitus vei Itä-Karjalanasian Kansainliiton käsittelyyn.Yleiskokouksen päätöslauselmassatodetaan Tarton rauhansopimuksenItä-Karjalaa koskevat määräyksetkansainvälisiksi sitoumuksiksi. Ve-näjän haluttomuus noudattaa teke-miään kansainvälisiä sitoumuksia onjohtanut Itä-Karjalan suomalaisenkulttuurin tuhoon ja karjalaisuudenhäviämiseen yhdeksänkymmentävuotta kestäneen vainoamisen seu-rauksena. Alkuperäiskansa on tu-hottu raakoja joukkotuhontamene-telmiä käyttäen.

Nykyisin Venäjällä lyhytikäisyys,vammaisuus tai vankeus on koh-dannut väärään rikollisjärjestöönkuuluneita, epämiellyttäviä median

toimittajia, marilaisen kulttuurin yl-läpitäjiä sekä tšetšeenejä, jotka Pu-tinin lausunnon mukaan eivät oleihmisiä.

Rautusuljettuna

Vuosi 1919 on tärkein merkkivuosiSuomen valtiollisten rajojen aikaan-saamisessa. Rautu oli silloin raja-kuntana suljettua sotatoimialuetta.Alueen komendantinvirasto sijaitsiTerijoelle, jossa suljetun Rajamaankomendanttina vuoden 1919 alussatoimi kapteeni Kai Donner ja hel-mikuun puolestavälistä alkaeneverstiluutnantti Lauri Sarin.

Leninin jatkaessa aseellista val-lankumousta, joka kohdistui kaksivuotta aiemmin itsenäistyneeseenSuomeenkin, toi esiin kommunisminveriset menetelmät. Osa Inkerin-maasta ja suurin osa Itä-Karjalastaoli silloin itsenäisyyttä tai Suomeenliittämistä ajavan väestön pysyvästiasuttamaa.

Suomalaisiakommunistijohtajia

Suomessa epäonnistunutta aseel-lista vallankumousta johtaneidenpakopaikka Neuvosto-Venäjällä oliasiansa osaavalle kommunistillekultamaa. Johtajat nostettiin Neu-vosto-Venäjän johtopaikoille.

Petroskoissa arvokkaimman pai-kan Karjalan työkansan kommuu-nin pitkäaikaisena johtajana sai toh-tori Edvard Gylling, joka menettihenkensä vasta Stalinin vainoissa.

Oskari Tokoi sanoutui irti Le-ninin johtamasta kommunismista,pysyen toisenlaisen sosialismin ym-märtäjänä. Myöhemmin hänen uto-pinen vaikutusvaltansa Yhdysval-loissa toi tukuittain rahaa Suomensosialisteille aina 1980-luvulle saak-ka. Oskari Tokoi junaili Muurman-nissa maihinnousseen Brittisotajou-kon johdolla taisteluosaston, jonkarungon muodostivat Muurmannin

Tarton rauhassa sovittu Viisjoen latvahaara Sirkiänsaaren kohdal-la on varsin kapea raja Raudun ja Venäjän välillä. Piikkilanka-tai muita esteitä tässä ei ole koskaan ollut. Kuvassa näkyvän ra-kennuksen katto on Suomen puolella ja vastarannalla läheisen sil-lan korvassa seisoo edelleen 1920 luvulla pystytetty menehtyneenrajavartijan muistomerkki vartioimassa Suomen ja Venäjän välistäoikeaa rajaa.


suunnan karjalaiset. Sotatoimetsuuntautuivat Gyllingin kommunis-teja vastaan.

Karjalan saattaminen itsenäisyy-teen ei kuulunut brittien tavoitteisiin.Tavoitteena oli bolsevikkihallinnontuhoaminen. Samaa tavoiteltiin Suo-menlahdella brittimerivoimien avul-la auttamalla virolaisten hyökkäys-tä kohti Pietaria ja Suomen hallituk-sen luvalla Koivistolta käsin tehdyinhyökkäyksin Kronstadin satama-al-taisiin saakka elokuussa 1919.

Pietari yritetäänvallata

Raudun rajoilta tehdyt hyökkäyk-set liittyivät vanhan Venäjän armei-jaosaston hyökkäykseen kohti Pie-taria.

Kesäkuussa 1919 Judenits jaMannerheim tekivät Helsingissäsuunnitelman Pietarin valtaamisek-si. Karjalan ja Aunuksen täydellisenitsemääräämisoikeuden tunnustami-nen liittyi tähän sopimukseen. Tun-nustuksesta ei saatu takeita Venä-jältä, joten Mannerheim vetäytyisopimuksesta ja ainoastaan Kirja-salosta sekä Metsäpirtin Tapparis-ta tehtiin Raudun taistelussa menes-tyneen Yrjö Elfvengrenin komen-nossa olevien pataljoonien epäonnis-tuneet hyökkäykset kohti Pietaria.Samanaikaisesti Judenitsin ja Vironjoukot hyökkäsivät lännestä. Elfven-grenin pitkä sotilasura päättyi muu-tamia vuosia myöhemmin bolsevik-kien suorittamaan kidutukseen.

Keisarivallan kannattajat tekivätvanhan Venäjän upseeristoon kuu-luvan Nikolai Judenitsin johdollavaltausyrityksen Pietarin “porteille”saakka. Tähän taisteluun osallistuivirolaisten ja Venäjän armeijaväenlisäksi Inkerinmaan suomalaiskyli-en asukkaita.

Brittien vaatimuksesta oli silloinmuodostettu Luoteis-Venäjän halli-tus, johon Judenitskin kuului. Tämähallitus tunnusti Viron itsenäisyyden.Tappion kärsinyt Judenits muutti

Englantiin ja sieltä Ranskaan.

Vapautta juhlitaanlaulaen

Virolaisten historiallinen muisti onsäilynyt selkeänä. Viro viettää näyt-tävästi vuoden 1919 tapahtumienmuistojuhlia itsenäisyyden saavutta-misen kunniaksi. Viron ja Neuvos-to-Venäjän aselepo allekirjoitettiinTartossa joulukuun viimeisenä päi-vänä 1919.

Ensimmäisessä maailmansodassatappion kärsinyt Saksan keisarival-ta muodosti kesällä 1919 von derGoltzin johdolla sotarintaman Rii-anlahden suunnasta Viroa kohti.Pohjois-Latviassa Ernst Podderinvirolaisjoukot löivät saksalaiset val-laten Cesinin 23. kesäkuuta. TätäViron voittoa juhlitaan nykyisin Vi-rossa itsenäisyyspäivää suurempa-na juhlana.

Voitonpäivän juhliin ja päivän mai-neikkaisiin laulujuhliin saapuu kans-sajuhlijoita Suomesta laivalastit pul-lollaan. Viro solmi Tartossa rauhanVenäjän kanssa 1. helmikuuta 1920,Suomi lokakuussa.

Alkuvuonna 1919 Suomesta lähe-

tettiin yli kolmetuhatta sotilasta tais-telemaan Viron puolesta. Aseita olitoimitettu jo aiemmin. Viron ylipääl-likkö Laidoner sanoi tämän joukonantaneen kipinän, josta syttyi uskoomaan voimaan.

Suomalaisten päävoimia johtiHans Kalm voittoisasti. Rämäpäi-syydestä ja huonosta käytöksestätunnettu Pohjan Poikien rykmenttipalasi huhtikuussa Suomeen ja Virojatkoi taistelua omiin voimiinsa luot-taen.

Hans Kalmin viisasta mieltä jäi-vät varmaankin painamaan avutto-massa tilassa sotatoimien aikanasurmansa saaneet vastustajat Suo-messa vallankumouksen aikana jaVirossa taisteltaessa. Hän hakeu-tui Yhdysvaltoihin, jossa kouluttau-tui lääkäriksi ja palasi Suomeen hoi-taen vielä iäkkäänä lääkärintointaanRaumalla.

Viron lauluperinnetuli Suomeen

Virossa laulujuhlat pidettiin ensim-mäisen kerran vuonna 1869, jollointalonpoikien oma kansallinen liike-kannallepano tehtiin laulujuhlille ko-

Pietari Suuren perustama Kronstadin laivastotukikohta on säilynytvalloittamattoman kaikissa sodissa. Venäjän sotalaivoja Kronsta-din satamassa v. 2006.


koontumalla. Tavoitteena oli pääs-tä irti saksalaisylimystön orjuudes-ta.

Virosta saadun esimerkin mukai-sesti järjestettiin vapaassa Suomes-sa vuosittain Suomen kansaa yhdis-tävät suuret laulujuhlat Kuhavuorenjuurella Sortavalassa. Esiintyjiä sielläoli myös itsenäisestä Virosta. Viro-laiset laskivat laulujuhlien muodos-sa kestävän perustan molempienmaiden kansaa yhdistävälle toimin-nalle.

Venäjä on miehittänyt Suomenlaululavan.

Ahti HänninenSortavalan laulujuhlien lava Kuhavuoren juurella vuonna 2002 eiole enää suomalaisasussaan.

Maanmittauslaitos julkaisi lauantai-na 13. kesäkuuta verkkopalvelun, jos-sa voi katsella historiallisesti merkit-täviä, luovutetun Karjalan alueen kart-toja ilmaiseksi. Kartat ovat verkossaosoitteessa www.karjalankartat.fi .

Kansallisomaisuutta olevat kartta-aineistot on piirretty ennen vuotta1939. Maanmittauslaitoksen pääjoh-taja Jarmo Ratia esitteli uutta verk-kopalvelua lauantaina 13. kesäkuutaKarjalaisilla kesäjuhlilla Kuopiossa.Ratian omat sukujuuret ovat Karja-lassa, ja palvelusta löydettiin lauan-tain esittelytilaisuudessa Koivistonalueelta muun muassa Ratian suvunkotitalon.

Maanmittauslaitoksessa sovellus-asiantuntijana työskentelevä JyrkiTiittanen on innokkaana sukututki-jana koonnut vapaa-ajallaan Karjalankartta-aineiston nimistön verkkopal-velun pohjaksi. Paikannimiä on yh-teensä noin 40 000. Tiittanen kertoikesäjuhlilla muun muassa paikanni-mistä ja kartta-aineistoista.

Verkkopalvelu on tehty ulkoasul-taan yksinkertaiseksi ja mahdollisim-man helpoksi käyttää, jotta sitä voisi-vat hyödyntää myös tottumattomat

internetin käyttäjät. Käyttöliittymä ontoiminnaltaan samankaltainen kuinMaanmittauslaitoksen ylläpitämäKarttapaikka.fi, jossa kansalaisetvoivat ilmaiseksi selata Suomenmaastokarttoja ja ilmakuvia.

Palvelu hyödyttää muun muassaKarjalaan matkustavia, sukututkijoi-ta sekä kaikkia historiasta ja Karja-lan alueista kiinnostuneita.

Karttojen selailun lisäksi verkkopal-velussa voi muun muassa etsiä koh-teita paikannimellä, lähettää kiinnos-tavasta karttanäkymästä linkin tutul-le sekä ottaa esimerkiksi vanhan su-kutilan tarkat koordinaatit ylös Kar-jalan matkaa varten.

Verkkopalvelun toimintoja voi käyt-tää myös ruotsiksi ja englanniksi.

Karttapalvelussa on kolme varsi-naista kartta-aineistoa: kaksi topogra-fista karttaa (mittakaavoiltaan 1:100000 ja 1:20 000) sekä pitäjänkartta(1:20 000). Aineistot vaihtuvat liuku-vasti zoomatessa, mutta käyttäjä voimyös itse valita haluamansa mittakaa-van.

Paikannimellä voidaan hakea muunmuassa kaupunkeja, kyliä, vesistöjäja muita rakennettuja kohteita. Suku-

tutkimusta aloitteleva voi jäljittääomalla sukunimellään esimerkiksimuita Sihvosia tai Moilasia eri puolil-ta Karjalaa.

Palvelussa näkee myös kyseisenkartan laatimisajankohdan, piirtäjän jakarttalehden nimen, jos ne ovat tie-dossa.

Kartta-aineistojen historiallisen taus-tan vuoksi kaikki aineistot eivät oletäysin kattavia. Palvelin ilmoittaa pai-koittain karttaikkunassa, ettei karttaaole saatavilla. Näitä aineistoja ei vält-tämättä ole lainkaan tehty tai niitä eiole voitu syöttää verkkopalveluunesimerkiksi siksi, että ne eivät ole sa-massa projektiokaistassa muidenkarttojen kanssa.

Karjalan kartta-aineisto on tähänasti ollut kansalaisten saatavilla vainCD-levyillä, joita voi yhä ostaa maan-mittaustoimistoista. Levyt säilyvättarpeellisina myös verkkopalvelun rin-nalla, sillä CD:illä on useampia kart-ta-aineistoja, joita verkkopalvelussa eiole. Skannatun aineiston selaaminenlevyillä vaatii jonkin verran kartta-osaamista ja Karjalan alueen tunte-mista. Verkossa karttojen selailu onpaljon aiempaa helpompaa.

Verkkopalvelu Karjalankartat.fi avattu


Naiset ja lapset ovat kokoontu-neet Kirill ja Maria Ivanovin ta-lon pihalle.

Kuvan lähetti Maria (Maija)Tiusanen (o.s. Haukka) Ristiinas-ta. Kuvassa ylärivissä keskellä onhänen äitinsä Anna Haukka ja ala-rivissä vasemmalla hänen sisaren-sa Lyyli (nyk. Turunen).

Oheisessa listassa on Maijanmuistikuvan mukaiset henkilöt, mut-ta mikäli joku tunnistaa itsensä taijonkun muun, jonka nimi on tässälistassa virheellisesti, niin siitä voiilmoittaa toimitukseen, jotta asian voikorjata. Toimituksesta löytyy myöskaaviokuva numeroinnista, muttasitä ei saatu mahtumaan lehteen.Sitä ja kuvaa voivat kiinnostuneettarkastella myös Rautu-sivuilta ne-tistä ( www.rautu.fi). Listasta puut-tuu muutamien nimet, koska osantunnistaminen on vaikeaa ja osan ni-miä Maija ei enää muistanut.

Kuvan henkilöt ylärivissä vasem-

malta alkaen:

1. Maria Orava2. Olga Paukkunen3. Sohvi Rummukainen4. Elli Hatara5. Amalia Paukkunen6. Mari Kuosu7. Pekka Kuosu8. Mari Sappinen9.10 Mari Ilvasmaa11. Lyyli Kanninen12 Liisa Kuoppa13. Anna Haukka14. Liisa Tomppo15. Aune Lemmetty16. Helena Sappinen17.18.19. Mari Valkonen20. Kati Leppänen21. Nasto Leppänen22.23. Hilda Liius

24.25. Loviisa Sappinen26. Maria Ivanov

Alarivin henkilöt vasemmalta al-kaen:

27. Lyyli Haukka28. Lea Tomppa29. Eeva Tomppa30. Elvi Kuoppa31. Irja Valkonen32. Aili Liius33.34. Anna Salovainio35.36. Olga Salovainio37. Airi Salovainio38.39. Anni Sappinen (Seppälän mummo)40. Jussi Sappinen41.42. Nasto Sappinen43. Ulla Sappinen

Vuoden 1939 äitienpäivän vietto Huhdin kylällä


Niilo Pusan muistelmat

Evakkopojasta suurlähettilääksiSuurlähettiläs Niilo Pusa ker-

too sairastumisestaan ja läh-döstään Ottawasta.

Olympialaisten jälkeen sairastuinyllättäen vaikeaan angina pectorik-seen, joka todettiin ensimmäisessärasituskokeessa. Pääsin professoriHeikki Frickin potilaaksi HYKS:nsydäntutkimusosastolle Meilahteenjoulukuun loppupuolella 1976. Hänmääräsi vahvan Inderal-lääkityksenja suositteli ohitusleikkausta Kana-dassa, jossa oltiin vielä meitä edel-lä. Suomessa ohitusleikkaukset oli-vat vielä alkuvaiheessaan.

Lensin 20. joulukuuta Montrealiin.Finnairin kone Kööpenhaminaan olimyöhässä. Lentoemännät kiirehti-vät minua Kastrupin lentoasemallaMontrealiin lähtevään SAS:n ko-neeseen. Kiirehtimisestä oli seu-rauksena, että tuuperruin maahan javain nitron avulla selvisin konee-seen.

Joulunpyhät olin kotonani sängynpohjalla ja odotin kuolemaa. Mikäänei kiinnostanut enää. Kuolema olisiollut helpotus. Kun ihminen on oi-kein vakavasti sairas, kun kaikki elä-mänhalu on täysin poissa, ei jaksaoikein ajatella muuta, kuin että kuo-lisi mahdollisimman pian ja pääsisieroon kaikista tuskista.

Olimme kutsuneet lähetystön hen-kilökunnan perheineen perinteisellejouluaterialle kotiimme, mutta enjaksanut osallistua sille. Henkilökun-ta kävi vuoteeni äärellä toivotta-massa hyvää joulua. Pääsin Otta-wan yliopistolliseen keskussairaa-laan 2. tammikuuta 1977. Ensimmäi-senä iltana minulle kerrottiin, mitäsydämen ohitusleikkaus on ja mitäriskejä siihen sisältyy. Kuulin, ettäkuolleisuusaste leikkauksessa olikaksi prosenttia ja sivuvaikutukse-na leikkauksesta saattoi olla useita

erilaisia sairauksia.Minulle suoritettiin 3. tammikuu-

ta aamulla kello 10 angiogramma-tutkimus ja välittömästi tämän jäl-keen ilmoitettiin, että minut leikataansamana päivänä kello 13 erittäin kii-reellisenä tapauksena.

Sydämeen tulevista verisuonistaoli avoinna vain 40 prosenttia. Lää-kärini kertoi, että edellisellä viikollavastaavanlainen potilas ennätti kuol-la, koska hänen leikkaustaan oli siir-retty kahdella viikolla.

En jaksanut kiinnostua hoidosta-ni, en myöskään leikkauksesta.Eteeni annettiin paperi, johon kirjoi-tin nimeni suostumuksena leikkauk-seen.

Operaation suoritti kuuluisa sy-dänkirurgi Walter Keon ja se on-nistui hyvin. Jouduin tämän jälkeenolemaan vielä pari kuukautta vuo-teessa kotonani. Tunsin itseni ma-sentuneeksi ja ahdistuneeksi. Kaikkialoitekykyni oli kadonnut. Olisin yhähalunnut kuolla.

Jälkitarkastuksessa valitin masen-nustani professori Keonille. Hänmääräsi minut Ottawan yliopistolle

kuntokouluun. Aloitimme siellä lää-kärin valvonnassa juoksemisen ra-situskokeiden jälkeen. Asteittain li-säsimme ja kovensimme juoksemis-ta kuntosalissa. Kolmen kuukaudenharjoittelun jälkeen saimme todis-tukset kunnostamme ja siirryimmekukin jatkamaan kuntoilua kotiolois-sa.

Masennukseni hävisi, mutta semuuttui vähitellen maaniseksi dep-ressioksi, josta olin saanut ensimmäi-siä oireita jo ennen leikkausta.

Lähelläkuolemaa

Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeenminulle suoritettiin uusi angiogram-ma-tutkimus. Tarkoituksena oli sel-vittää, miten leikkaus oli onnistunut.Kun nivusista työnnetty “angiogram-makamera” tukkesi yllättäen veri-suonen, sain kokea kliinisen kuole-man.

Leikkaussalin pöydällä maatessa-ni seurasin televisioruudussa näky-vää sydänkäyrääni. Yht’äkkiä huo-masin,-että käyrä oli muuttunut vii-

Aimo Viitala ja Niilo marraskuussa 1977.


vasuoraksi. Siinä ei näkynyt min-käänlaista värähtelyä. Samalla tun-sin putoavani pöydän läpi kuin pum-puliin. Tunne oli hyvin miellyttävä,oli kevyt ja hyvä olo. Samalla näin,miten oikealta ohimoltani lähti ruskeapilkku viistosti ylös taivasta kohti.

Kuulin, kuinka vieressäni ollutkardiologi huusi englanniksi: “Mr.Pusa, te ette kuole, te elätte.” Häntakoi samalla rintaani nyrkeillään.Muut ympärilläni olleet lääkärit jahoitajat toimivat tehokkaasti ja kii-reisesti.

Huomasin, että ruskea pilkku pa-lasi ohimolleni ja näin jälleen sydän-käyräni televisioruudussa. Tutkimuskeskeytettiin siihen. Kardiologi se-losti minulle, että se oli määrätyn-lainen takaisku, mutta vakuutti, et-tei se enää toistuisi.

Makasin seuraavan vuorokaudenjälleen teho-osastolla valvonnassa.Vierelläni istunut hoitaja tarkkaili senajan sydänkäyrääni. Tämän koke-muksen jälkeen ymmärsin, että elä-mälläni on vielä tarkoitus.

Uskonasioidenpohdintaa

Aloin etsiä Jumalaani eri tavoilla.Löysin hänet hiljaisuudessa, yksinäi-syydessä, yksinkertaisessa sanantutkimisessa. Ymmärsin, ettei “ku-kaan tule minun tyköni, ellei Isä hän-tä vedä”. Omat yritykseni olivat jää-neet tyhjiksi. Tien löytyminen oli ko-konaan Jumalan työtä. Sain myöskokea, että “sitä, joka minun tykönitulee, minä en heitä ulos”.

Ymmärsin myös. että Jumalanrakkauden syvin olemus on armos-sa. Ihmiselämän suurin kokemus onJumalan armon kokeminen. Elämäon rakkautta ja anteeksiantamista,se on lähimmäisen erehdystenunohtamista, hänen hyväksymis-tään.

“Tärkeämpää kuin oikea oppi, onoikea oleminen. Levätä ja riemuitasiitä, että yhä elän, hengitän, rakas-tan ja kapinoin. Merkittävämpää

kuin totuudellinen opetus, puhe-esi-telmä tai kirjasarja on totuudellinenkohtaaminen sinussa kasvokkain,minun rujous ja sinun vamma, ja juu-ri silloin Jumalan kuvat ovat yhtä,keskellämme vammautuneideneheytymisjuhla ja kainalosauvoja eienää ole. Iloisempaa kuin saarna ilo-sanomasta on iloinen leikki sinus-sa, minussa, meissä ja heissä. Siel-lä sittenkin eli pakastuneena se, jon-ka jo luulimme kuolleen ja se leikkioli keltainen, punainen ja tosi, vaik-kei siitä koskaan kirjoissa kerrottai-si tai tilastoihin merkittäisi. Lopulli-sempaa kuin Herran siunauksenamen, on ihmisyyden kyllä. Elämäyllätti, sulatti lyijylaatikoiden sinetöi-dyt lukot. Yht´äkkiä Orpopojan vals-si kutsui rytmiinsä ne, jotka eivät en-nen edes tienneet olevansa olemas-sa” (Aarne Siirala).

LähtöOttawasta

Maanantai 30. lokakuuta 1978 olielämäni kohtalon päivä. Olin, kutensanottu, sairastunut maaniseen dep-ressioon. Kävin aamupäivällä Otta-wan yliopiston johtavan psykiatrianprofessorin vastaanotolla. Kokoaamupäivän kestäneiden tutkimus-ten jälkeen sain häneltä hoito-ohjeetja lääkkeet. Hän arvioi depressio-vaiheen menevän ohi määräämil-lään lääkkeillä ja levolla kolmessaviikossa.

Olin lähdössä kolmen viikon lo-malle Floridaan. Ennen lähtöä osal-listuin maanantai-iltana Israelin pää-ministerin järjestämälle vastaanotol-le Chateau Laurier -hotellissa. Sielläpääministeri Trudeau, joka oli edel-lisenä lauantai-iltana ollut yhdessäalivaltiosihteeri Keijo Korhosenkanssa sauna- ja päivällisvieraana-ni, kutsui minut seuraansa ja esitteliIsraelin pääministerille. Kanadanhallituksen jäsenten ympäröiminänautimme lasilliset samppanjaa.Tunnelma oli hyvä.

Kotiin tultuani soitin vaimoni isäl-

le. Kysyin, tiesikö hän, mihin vai-moni äidinperintö oli joutunut. Vää-ryys hänen taholtaan loukkasi mi-nua. Varatuomarina en voinut hy-väksyä hänen lainvastaisia toimia si-vuuttaa tyttäret ja siirtää heidän äi-tinsä perintö uuden vaimon kanssasaadun pojan nimiin.

Vaimoni asetti kuitenkin aina jakaikessa isänsä edelleni. Tätä häntahtoi aina auttaa kaikin keinoin.Hän syöksyi paikalle, riisti puheli-men kädestäni, löi sen kiinni, hakikeittiöstä sakset ja leikkasi poikkikaikkien kolmen virka-asunnossaolleen puhelimen johdot. Suuttues-saan vaimoni menetti täysin itsehil-lintänsä. hän oli kova ja häikäilemä-tön.

Hän soitti puolen yön jälkeen keit-täjän huoneesta kotiimme eräänpappisystävänsä ja 80-vuotiaan lää-kärin. Istuin olohuoneessa, kun lää-käri saapui. Vaimoni kertoi, että olinpsyykkisesti erittäin sairas ja ettäolin uhannut tappaa hänet. Hän olimuka hengenvaarassa.

Lääkäri ei tavannut minua, eikätiennyt, olinko sairas. Hän uskoivaimoni kertomukseen. Yhtäkkiätaloomme tuli ambulanssi ja minutvietiin sairaalaan. En voinut käsit-tää, mitä oli tapahtumassa. Perillepäästyämme sain kuulla olevanimielisairaalassa.

Järkytyin. Halusin lähteä pois.mutta kolme mieshoitajaa löi minutlattiaan, hakkasi ja potki. He sitoi-vat käteni selän taakse ja sain pii-kin, jonka vaikutuksesta nukahdin.

Seurasi hirvittävä aika. Sitä onvaikea sanoin kuvata, samoin niitäajatuksia ja tunteita, jotka sisälläniliikkuivat. Minulle pakkosyötettiinlääkkeitä, joiden vaikutuksesta la-maannuin täysin. Minusta tuli apaat-tinen ja tahdoton olio. Aloitekykynija tahdonvoimani oli lääkkeillä nu-jerrettu täysin. Minulla oli kaiketpäivät vieressäni ihminen, joka seu-rasi jokaista liikettäni ja valvoi te-kemisiäni.

Jälkeenpäin vaimoni kertoi, ettei


ollut tarkkaan ymmärtänyt, mitäteki. Hän itki puhelimessa ja sanoikatuvansa äkkipikaisuuttaan, muttatehtyä ei saanut tekemättömäksi.Talossa olisi ollut tilaa meille molem-mille ja huoneita yön yli nukkumi-seen. Aamulla olisimme voineet ero-ta sovussa toisistamme.

Kuusi viikkoa kestäneen sairaa-lassaoloni aikana hän kävi katso-massa vain kerran. Hänellä oli huo-no omatunto ja hän pelkäsi vastuu-taan.

Kanadan pääministeri lähetti mi-nulle ruusuja ja toivotti pikaista pa-ranemista. Yritin kaikin mahdollisinkeinoin saada yhteyttä sairaalan ul-kopuolelle päästäkseni lähtemäänSuomeen. Lopulta sain lääkärinkautta yhteyden professori KalleAchtehen ja tulin joulukuun puoli-välissä hänen potilaakseen sairaa-lahoitoon. Jouluksi pääsin lomallesisareni luo ja parin viikon tutkimus-ten jälkeen sairaalasta kotiin.

Sairaalassa sain kuulla, että mi-

Niilo Pusan muistelmien viimei-nen osa julkaistaan seuraavas-sa numerossa.

Mikko Haapaniemi, Katri Haapaniemi, Niilo ja Väinö Mentu Kimo-lassa kesällä 1994 tai 1995.

nut määrätään disponibiliteettiin.Tiesin näin tapahtuvan, se ei ollutminulle yllätys, mutta sen toteami-nen oli minulle henkisesti yhtä ras-kasta kuin mielisairaalaan joutumi-nen. Vasta nyt (ensimmäinen) vai-moni ymmärsi täysin tekonsa seu-

raukset. Hän oli tuhonnut elämänija urani.

Mikkelissä sijaitseva Jalkaväki-museo esittelee vuosittain ansioitu-neen jalkaväkisotilaan.

Tänä vuonna on vuorossa suku-juuriltaan sveitsiläinen kenraaliluut-nantti Karl Lennart Oesch. Hä-nen merkittävin tehtävänsä oli toi-mia Karjalan Kannaksen joukkojenkomentajana kesän 1944 ankarissatorjuntataisteluissa. Hänellä oli tuol-loin komennossaan 12 divisioonaaja 5 prikaatia. Oesch palkittiin ansi-oistaan mm II luokan Mannerheim– ristillä.

Oesch syntyi 8. elokuuta 1892 VplPyhäjärvellä ja vietti lapsuusvuoten-sa Tohmajärvellä, jonne hänen isän-sä perusti juustomeijerin.

Karl Lennart Oesch oli ensim-mäisten joukossa, jotka 1915 läksi-vät jääkäreiksi Saksaan. Vapausso-dassa 1918 Oesch toimi pataljoonankomentajana Raudun ja Raasulintaisteluissa venäläisiä joukkoja vas-

taan ja myöhemmin rajaseuduillakäydyissä kahakoissa.

1930-luvun Oesch toimi yleisesi-kunnan päällikkönä. Hänen johdol-laan luotiin uusi armeijan liikekan-nallepanojärjestelmä, jolla oli ratkai-seva merkitys talvisodan menestyk-seen. Talvisodan lopulla Oesch toi-mi Viipurin Rannikkoryhmän ko-mentajana.

Jatkosodassa Oeschin komenta-ma IV Armeijakunta saartoi kolmevenäläisdivisioonaa ja valtasi Viipu-rin. Myöhemmin Oesch toimi Au-nuksen Ryhmän komentajana Syvä-ri-joen rintamalla.

Näyttely on avoinna Jalkaväkimu-seossa 31.8.2010 asti. Museo onauki 15.9. asti joka päivä klo 10–17. Sen jälkeen pe–su klo 11–16.

Jalkaväkimuseossa näyttely Karl Lennart Oeschistä

Oesch oli jääkäri, kenraaliluut-nantti, ministeri ja Manner-heim-ristin ritari.


Tyyne Paukkunen, o.s. Kähä-ri, Riihimäeltä lähetti oheisen valo-kuvan ja soitti kertoen lisätietojaRautulaisten lehdessä nro 3/2009 si-vulla 27 olleeseen vanhaan Albuminaarre –kuvaan liittyen. Hän arveli,että Uljas Pekkasen lisäksi kuvas-sa on Klossnerin nuorin poika Va-lentin. Hän oli maatalousteknikkoja kihloissa. Naista Tyyne Paukku-nen ei tuntenut, mutta arveli hänenolevan Valentin Klossnerin kihlattu.

Valentin Klossner kuoli tapatur-maisesti urheilukilpailussa saamaan-sa vammaan. Hänen reisivaltimon-sa katkesi korkeutta hypätessä.Hänet vietiin sairaalaan, mutta hänmenehtyi siellä.

Tyyne Paukkunen kertoo, että hänoli vanhan rouvan uskottu. Rouvakertoi hänelle paljon asioita.

“Mutta olin silloin vielä niin nuori,etteivät ne minua kiinnostaneet.”

Rouvan nimi oli Julia, o.s. Bern-hardt, ja hänen sukunsa asui lähel-lä Pietaria. Vanha herra oli JackKlossner.

Klossnereilla oli myös toinen poi-ka, nimeltään Aleksander. Häntäsanottiin Sakuksi. Hän työskentelimyöhemmin Turun yliopistossa ki-rurgian professorina. Hänen vai-monsa nimi oli Kyllikki. Heillä onkaksi poikaa, molemmat ovat orto-pedejä.

Klossnerit ovat syntyperältäänsveitsiläisiä ja samaa Klossnerinsukua, joka toi Suomeen teollisenjuustonvalmistuksen.

Suomen ensimmäisen emmenta-lin valmisti Rudolf Klossner Sip-polan hovin kartanomeijerissä vuon-na 1856. Hän oli tullut Suomeen val-mistamaan emmentalia kartanonisännän, kapteeni Alexander vonDaehnin kutsumana, joka oli Sveit-sin matkallaan ihastunut emmenta-ler-juustoon.

Kouvolan Sippolassa sijaitsevanSippolan kartanon pihassa kasvaa

ns. Juustomänty. Mänty on saanutnimensä siitä, että sen oksasta roik-kuneessa padassa kartanon juusto-mestarina toiminut Rudolf Klosnerkeitti ensimmäisen juustonsa Suo-messa.

Tyyne Paukkunen tiesi myös, ettäJack Klossnerin hautakivi oli löyty-nyt jokunen vuosi sitten Raudustajostain ojasta. Klossnerit olisivathalunneet pystyttää sen Raudunhautausmaalle takaisin, mutta venä-läiset viranomaiset eivät antaneetsiihen lupaa. Kivi piti viedä Sippo-laan, jossa Klossnerien suku aloittijuuston teon. Siellä se pysytettiinjuhlallisesti.

Seija Lipsanen

Tähän loppuun vielä pieninetistä löytynyt anekdootti pro-fessori Klossnerista.

Professori (nimeltänsäKlossner) tutki potilasta poli-klinikalla ja kysyi:

– Mikä teitä vaivaa? Ja mis-sä kipu tuntuu?

Potilas siveli vatsaansaedestakaisin alhaalta ylös jahoki:

– Tässä – tässä – tässä.– Perhana, te olette niellyt

hissin.

Lisätietoja Klossnereista

Olli Klossner,Kyllikki Kloss-ner, Julia Kloss-ner ja Mirja Kä-häri oikealla al-haalla. Kuva onotettu vuonna1935 tai 1936Klossnerin ve-rannan rappusil-la. Kuvan omis-taa Tyyne Pauk-kunen.


Korlee-juurisen Veli-Matti Jaatisen perheeseenon syntynyt tytär 18. huhtikuuta. Kasteessa hän sainimen Jeera Vilma Amanda.

Syntyneet

Rautuseura ry:n

SYYSKOKOUS JATARINAILTA

keskiviikkona 4.11.2009klo 18.00

Karjalatalon Sortavala-salissa

Tervetuloa!Rautuseura ry.

Hallitus

Vuokraan, myyn tailahjoitan

velattoman maatilan 50 ha.Tilaan kuuluu rantamökkejä

+ Mikkelin asuntoja.Pentti Naskali (Meskanen)

KurkisensaariHaukivuori

puh. 050 – 300 8304.

PIETARIIN, PIETARIIN25. – 27.9.2009

Reitti: Mikkeli – Lappeenranta –Viipuri – PietariSyysretki 3 pv,

matkan hinta 189,00puolihoidolla, maj. hotelli Moskovasis. viisuminhankinta, kuljetukset.

Lisämaksusta mahdollisuus kiertoajeluun,Nevan risteilyyn, käyntiin

Eremitaasissa, Iisakinkirkossa ym.ilm. 10.9. mennessä Markulle,

puh. 040 – 5239 645

TILAA NYT RAUTU T-PAITA

väri musta,edessä Raudun vaakuna

ja sen alla tekstiRautu on rautaa.

Takana sama teksti.Koot S - XXL

Hinta 15,- + postituskulut

Tilaukset Markulta,puh. 040 – 5239 645,

tai [email protected]

OikaisuLehdessä 3/2009 (358), oli sivun 5 kuvatekstissäAhponen vääntynyt Aphoseksi. Oikea henkilö onsiis Outi Ahponen. Pahoittelemme virhettä.


90 vuotta

täytti 23. kesäkuuta Joroisissa Aino Hännikäi-nen, o.s. Saintula. Hän on kotoisin Raudun Sunik-kalasta.

Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnastaon 25. toukokuuta 2009 teologian maisteriksi val-mistunut Tuomas Tomminpoika Anttila, syntynyt 6.heinäkuuta 1983 Nokialla. Hänen pro gradunsaoli nimeltään Oi, Jumala et hylkää pientä lasta –lapsuus vanhoissa virsikirjoissa. Tutkitut virsikir-

Meeri Väätäinen saivalkolakin 30. touko-kuuta 2009.

Meerin mummo San-na Väisänen on Rau-dusta kirkonkylän pii-ristä Monnonmäeltä.Hän asuu nykyisin Jout-sassa. Meeri itse on nil-siäläinen. Hän on käy-nyt Raudussa monenakesänä.

“Todistus kädessä,lyyra lipassa, hymy huu-lessa, katse tulevaisuu-dessa.” Kolmannen pol-ven rautulainen, VeeraJahn, kirjoitti ylioppi-laaksi Espoonlahdenlukiosta 20. toukokuu-ta. Onnittelijoina mum-mo Ristiinasta ja tätiMikkelistä.

Lyydia Maisosen muistolle

Lyydia Maisonen (o.s. Nahkuri) kuoli 26. kesä-kuuta 2009 Mikkelissä. Hän oli syntynyt RaudunMäkrän kylässä 8. maaliskuuta 1905.

Mummon 104 vuotta kestäneeseen elämään ehtisisältyä monenlaista. Tsaarin valta vaihtui elämäänitsenäisessä Suomen tasavallassa. Ensimmäisenkerran mummoni joutui evakkoon vapaussodanaikana vuonna 1918. Tuolloin evakkomatka suun-

Valmistuneita jat olivat vuoden 1695 ruotsalainen, vuoden 1701suomalainen ja vuoden 1886 sekä suomen- ettäruotsinkielinen virsikirja.

Tuomas Anttilan vanhemmat ovat Oili Rastas-Ant-tila (o.s. Rastas) ja Tommi Anttila. Oili on syntynytv. 1958 Suoniemellä ja Tommi v.1955 Kokemäellä.Oilin vanhemmat ovat Jouko Albert Rastas, s. 1927Raudun Vehmaisissa ja Tuula Taimi Marjatta Ras-tas (o.s. Kärki), s. 1936 Kauvatsalla.

Joukon vanhemmat ovat Tuomas Rastas (1895-1978) ja Hilma Maria Rastas, o.s. Loponen (1896-1985). Tuomas Rastas oli syntynyt Raudun Palkea-lassa ja Hilma Raudun Vehmaisissa. Rastaat olivatv. 1939 muuttaneet Vpl. Pyhäjärven Noitermaahan,josta lähtivät jo samana vuonna evakkomatkallepäätyen Suoniemelle Kauniaisten kylään.

Tuomas Anttila on kirjoittanut ylioppilaaksi Ko-kemäen lukiosta v. 2002. Hän on suorittanut Suo-men Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen oman toi-men ohella – saarnalupakirjan vuonna 2001. Hänon toiminut ed. sisaryhdistyksen ruotsinkielisenevankeliumiyhdistyksen Uudenmaan piirisihteeri-nä ja saarnaajana vuonna 2006 opintojen ohellaosa-aikaisesti. Tällä hetkellä hän työskentelee va.sotilaspappina Nylands Brigadissa DragsvikissaTammisaaressa.

Tuomas Anttila on naimisissa lastentarhanopet-taja Lilly-Ann Hagnäs-Anttilan kanssa. Perheeseenkuuluu vuonna 2006 syntynyt Ester Tuomaantytär.Anttilan perhe asuu Helsingissä.

Lilly-Ann Hagnäs-Anttila, Tuomas Anttila ja EsterAnttila kesällä 2008.


Aarne Kalevi Sappinen kuoli 10. toukokuuta Es-poossa. Hän oli syntynyt 9. helmikuuta 1929 Pal-kealassa Raudussa.

Airi Mirjam Henttinen kuoli 11. maaliskuuta Van-taalla. Hän oli syntynyt 22. kesäkuuta 1937 Rau-dussa.

Ari Johannes Kähäri kuoli Alavudella 18. elo-kuuta 2008. Hän oli syntynyt Raudun Raasulissa14. lokakuuta 1922. Häntä jäivät kaipaamaanvaimo ja pojat perheineen sekä veli ja sisaret per-heineen.

Eino Ilmari Sojakka kuoli 23. toukokuuta Hel-singissä. Hän oli syntynyt 11. marraskuuta 1920Raudussa.

Elvi Maria Stephany, o.s. Loponen, kuoli 20. ke-säkuuta Helsingissä. Hän oli syntynyt 10. syyskuuta1910 Raudussa.

Jouko Kalevi Kaihovirta kuoli 1. kesäkuuta Es-poossa. Hän oli syntynyt Raudussa 9. toukokuuta1925.

Mauri Ahtiainen kuoli 30. huhtikuuta. Hän olisyntynyt 3. huhtikuuta 1930 Raudussa.

Siiri Ester Maria Vaininen, o.s. Mentu, kuoli 22.maaliskuuta Helsingissä. Hän oli syntynyt 11. tou-kokuuta 1921 Raudussa.

Martti Sakari Lattunen

nukkui pois 10. maaliskuuta Hämeenkoskella.Hän oli syntynyt 21. heinäkuuta 1929 RaudunNuijalassa. Hänen vanhempansa olivat Anna jaAntti Lattunen.

Martti säilytti vaimonsa Sinikan sekä lastensaJyrkin, Liisan ja Leenan tukemana iloisuutensa jaelämänmyönteisyytensä loppuun saakka. Tyttärien-sä Liisan ja Leenan lapsille hän oli äijä, kuten hänhalusi lasten itseään kutsuvan.

Martti-eno oli Laurille ja Maijalle kuin veli, kos-ka kasvoimme Lattusten luona.

Martti oli työteliäs ja eli työteliään elämän Hä-meenkoskella viljellen kotitilaa vanhempiensa jäl-keen.

Martille luonto oli erittäin tärkeä asia. Voi vainkuvitella, mitä hän mietti luonnossa kulkiessaan,silloin kun vielä jaksoi, ennen kuin vaikea sairaushiljensi hänen askeleensa.

Luojan suuressa kirkossa tuli kevät, mutta tämänvuoden kevättä hän ei enää ehtinyt nähdä.

Marttia jäivät kaipaamaan puoliso Sinikka, poi-ka Jyrki ja tyttäret Liisa ja Leena perheineen jamuut sukulaiset ja tuttavat.

Martti-enoa muistaenMaija Mäkipää

tautui Sakkolan pitä-jään. Vuonna 1930mummo solmi avioliitonPaavo Maisosen kans-sa. Heille syntyi yhteen-sä 10 lasta. Lapsenlap-sia kertyi 19 ja tähänmennessä lastenlasten-lapsia on syntynyt 32.Mummon toinen evak-komatka alkoi loka-kuussa 1939, jolloin hän 34-vuotiaana nuorenaperheenäitinä lähti viiden pienen lapsen kanssakotoaan Raudusta sotaa pakoon. Useita vuosiaperhe asui evakossa eri paikoissa Pieksämäen maa-laiskunnassa ja Haukivuorella, kunnes vuonna1947 päästiin muuttamaan omaan, itse rakennet-tuun, tuossa vaiheessa vielä hyvin keskeneräiseenkotiin Haukivuorelle. Puolison vuonna 1971 tapah-tuneen kuoleman jälkeen mummo asui vielä joita-kin vuosia kotonaan Haukivuorella, kunnes muut-ti Mikkeliin lastensa luo asumaan. Viimeiset lähem-mäs kolme vuosikymmentä mummo asui poikansaKalevin perheen luona. Oma koti Haukivuorellaoli kuitenkin niin rakas, että viime vuosiin asti mum-mo muutti sinne kesäksi.

Mummo oli innokas keskustelija ja hänellä olitodella hyvä muisti. Vielä 103-vuotiaanakin hänkertoi minulle tapahtumista evakkoon lähdön kyn-nykseltä syksyllä 1939.

Mummo oli uuttera, kekseliäs, optimistinen jahumoristinen ihminen. Hän on toiminut meille nuo-remmille hyvänä esikuvana elämässä.

Saatoimme mummon haudan lepoon 9. heinäkuuta2009 Haukivuoren hautausmaahan puolisonsaPaavon viereen.

Rakasta mummoa muistaenpojantytär Tuija Alatalo

Johan Rikhard Onttonen kuoli 23. kesäkuutaMikkelissä. Hän oli syntynyt 27. tammikuuta 1928Raudussa.


Kannessa olevan Raudun vaakunan selitys:Kannakselaispitäjä Raudun vaakuna on merkitty Suomen Heraldisen Seuran rekisteriin numerol-la 275. Heraldinen vaakunaselitys: Hopeakilpi, jonka alakentän muodostaa punainen liekistö jakultainen kolmoisvuori.Asiaperustelut: Raudun kumpuisia - muistoissa kullanhohtoisia, kypsän viljan maita, joita tulen-lieskat rasittivat esitetään Raudun vaakunassa Etelä-Karjalan historiallisin värein, hopea, punai-nen ja kulta.

Tapahtumakalenteri

4.11. klo 18 Rautuseura ry:n syyskokous ja tari-nailta Karjalatalon Sortavala-salissa.

27.10. klo 18 matkailutoimittaja Markus Lehti-puu luennoi luovutettujen alueiden pitäjähistori-

25.– 29.9. matka Pietariin

3. – 4.10. sukutukimuksen peruskurssi Karjala-talossa.

asta Mikkelin kansalaisopiston yleisluennolla Yh-teiskoulun auditoriossa, (Otto Mannisenkatu 10,sisäänkäynti pihan puolelta).

Kihumatkalla Raudussa 24.-26.7.

Sosnovon kunnanjohtaja A. Sokolov ja RaudunPitäjäseuran puheenjohtaja Markku Paksu.

Syntyperäisillä rautulaisilla Pauli Jantusella jaErkki Pekkasella riitti jutun juurta.

Irma Salmikoski ja Vuokko Kvick kukittivat Ki-huilla tuoreen kotiseutuneuvoksen.

Tuomas Rastas, Matti Lehkonen ja viipurilainentaiteilija Vladimir Tihomirov vaihtavat kuulumi-sia.


Rautulaisten lehtiTilaukset, talous- ja kirjanpitoasiat:Veijo MoilanenNuottakatu 4 C 22, 50190 Mikkelipuh. 040-848 2759e-mail: [email protected]

Toimittaja: Seija LipsanenPL 154, 50101 MIKKELIpuh. 040-547 7115e-mail: [email protected] toimittaja: Markku Paksu,Harjusairilantie 3, 50180 Mikkeli,puh. (015) 211 588, 176 245, GSM 040-5239 645

Julkaisutoimikunta:Markku Paksu, Seija Lipsanen, Jaana Matikainen, KaukoOlkkonen ja Pekka Intke.Markkinointi:Markku Paksu, Harjusairilantie 3, 50180 Mikkeli, puh.(015) 211 588, 176 245, GSM 040-5239 645Ilmoitushinnat: 1/1 s. 222 eur, 1/2 s. 120 eur,1/4 s. 62 eur, 1/8 s. 37 eur.Lehden tili:Etelä-Savon OP 527104-4169978Painopaikka:Kopiopiste, Maaherrankatu 30, 50100 MIKKELIpuh./fax (015) 213 011, e-mail: [email protected]

AINEISTON VIIMEINEN JÄTTÖPÄIVÄ:31.1., 25.3., 29.5., 30.7., 25.9. ja 27.11.2009Kestotilaus 25 eur / vuosikertaIrtonumero 5,0 eur + toimituskulut

Kannatusjäsenmaksu 10 eur

Rautulaisten pitäjäseura ry. MikkeliTilinumero: MERITA MLI 226518-4289Puheenjohtaja: Markku Paksu,Harjusairilantie 3, 50180 Mikkeli, puh. (015) 211 588,176 245 tai GSM 040-5239 645e-mail: [email protected] vetäjä: Liisa Rouhiainen,Rentukkaraitti 13, 50170 Mikkeli, puh. (015) 165 241Rautuseura ry. HelsinkiPuheenjohtaja: Raili Lameranta,Yläkiventie 6B 24, 00920 Helsinki, puh. (09) 785 192,050-3644 213Rauta-Säätiö MikkeliPuheenjohtaja: Ilkka Pietiäinen,Sairilantie 46, 50180 Mikkeli, puh. 0400 250289

YHTEYSTIETOJA

KOULUPIIRIENYHDYSHENKILÖT:

ASEMAN KOULUPIIRIAimo Tiainen, Talvitie 7, 90530 Oulu, puh. (08) 348 940Kerttu Ilonen, Ukintie 9, 36200 Kangasala, puh. (03) 3771 440

KIRKONKYLÄN KOULUPIIRIEelin Damski, Riihikuja 3 A 8, 79600 Joroinen, puh. (017) 572 418Selma Salo, Niittytie 17 D 44, 19650 Joutsa, puh. (014) 882 494Niilo Hännikäinen, Puistotie 5, 19650 Joutsa,puh. (014) 883 341

MÄKRÄN KOULUPIIRISirpa Tereska, Pallonkatu 16-18 C 15, 53900 Lappeenranta,puh. (05) 4190 430, GSM 040-7343 087Ella Marttiin, Karjalankatu 48, 76100 Pieksämäki, puh. (015) 613 807Päivi Laamanen, Reslakuja 3, 76120 Pieksämäki, puh. (015) 613 868

ORJANSAAREN KOULUPIIRIPauli Jantunen, Poutapolku 3, 50500 Mikkeli, puh. (015) 335 970Päivi Väisänen, Lähemäenkatu 16, 50100 Mikkeli,puh. (015) 214 927Jorma Partanen, Juoksutie 75, 51670 Nykälä, puh. (015) 669 801

PALKEALAN KOULUPIIRIIrja Laurila, Mahlamäentie 25, 04310 Tuusula, puh. (09) 2755 049Arvi Purjemaa, Kirkonkyläntie 129, 47710 Jaala, puh. 050 3552427Kalevi Laitsaari, Ahonkatu 12, 50130 Mikkeli, puh. (015) 365 166Reino Äikäs, Varpasentie, 52700 Mäntyharju, puh. (015) 682 427

RAASULIN KOULUPIIRIIrma Salmikoski, Kymenlaaksonkatu 18 B 48, 48100 Kotkapuh. (05) 263 356

RAUDUNKYLÄN KOULUPIIRIVeikko Pietiäinen, Kalliotie, 50670 Otava, puh. (015) 170 672Pekka Hännikäinen, Koivakkalantie 1054, 50670 Otava,puh. (015) 418 403Jaana Matikainen, Rantaraitti 13, 50100 Mikkeli,puh. (015) 177144Sirpa Koskela, Juustilankatu 5 A 6, 15200 Lahti,puh. 0440 310 136.

SIRKIÄNSAAREN KOULUPIIRIIrma Suhonen, Puistotori 4 A 11, 40100 Jyväskylä,puh. (014) 620 789

SUVENMÄEN KOULUPIIRIArmas Komi, Kisakuja 7, 79600 Joroinen, puh. (017) 572 446Aila Aholainen, Ihastjärvenkatu 11, 50100 Mikkeli,puh. (015) 367 554Veikko Huuhka, Hällinmäki, 77330 Virtasalmi,puh. (015) 622 125

VEHMAISTEN KOULUPIIRIRaili Ilvonen, Hietarannantie 2 B, 50100 Mikkeli,puh. 044 317 1244Leena Hänninen, Karpalokuja 1 B 18, 40340 Jyväskylä,puh. (014) 281 294

Documents

RAUTULAISTEN LEHTI 2009/Lehti_4_2009.pdf · Rautulaisten lehti 4/2009 5 Kihuilla Raudussa lähes parisataa osanottajaa Kihut vetivät Rautuun heinä-kuun lopulla neljä bussilastillis-ta