Helsingin henki 1/2011

012011

SIVU 14

HELSINGIN KAUPUNGIN HENKILÖSTÖLEHTI

HelsinginhenkiEkotukihenkilö tuntee arjen niksit

duu

nis

sa

SIVU 10

SpåratkuntoonTöölössä

Vihreä

Ekotukihenkilö

Vihreäekspertti

pal

vel

u

SIVU 24SIVU 26

Ajan- käyttöhaltuunhy

vin

voin

ti

Museoelää tätä päivää

sisältö

02

{ pääkirjoitus }

{ helmikuu 2011 }

10 DUUNISSARatikat palvelevat liikenteessä vuo-sikymmeniä. Töölön varikon kik-kamiehet tietävät, mitä tehdä, kun rautahevon matka uhkaa tyssätä.

12 TALOUSVuoden saavutus ja laatupalkitut hankkeet esittelyssä.

14 TYÖ JA YMPÄRISTÖEkotukihenkilöt tuntevat arjen ympäristöteot.

15 TYÖKALUTHyvän esimiehen abc antaa toimintamalleja ja tsemppaa tekemään työpaikoista yhä parempia.

06 TEEMAMiten syntyy päätös? Kuka päättää, mistä ja miten? Kunnallinen päätöksenteko etenee portaittain. Tässä lyhyt oppimäärä.

16REPPARI

Länsimetron rakentaminen on täydessä vauhdissa.

Toimittaja lähti juttukeikalle syvälle maan uumeniin.

24 PALVELU Facebook ja iPod kuuluvat nyt museoiden arkeen. Kaupunginmuseon kokoelmista nauttivat niin lapset kuin maahanmuuttajatkin.

26 TYÖHYVINVOINTIAika on ystävämme, jos sitä vain osaa oikein käyttää.

Mistä on nuorten työntekijöiden mielestä hyvä työpaikka ja työssä viihtyminen tehty? Esimiehen yksilöllisestä palaut-teesta (jota saa paljon), selkeistä työn tavoitteista, mielen-kiintoisesta työstä, avoimesta ilmapiiristä, antoisasta työyh-

teisöstä, reiluista pomoista ja ekologisista arvoista. Nuoret odottavat jous-toja ja ovat itsekin valmiita joustamaan. Esimieheltä toivotaan innostuksen ja hengen luomista. Silloin töitä halutaan tehdä täysillä ja myönteisellä mie-lellä vastineeksi. Jos työpaikan arvot ja ilmapiiri eivät kohtaa eikä työ ole mielenkiintoista, etsitään muita vaihtoehtoja, vaikka tulot vähenisivätkin.

Näin ainakin mikäli uskomme Taloudellisen tiedotustoimiston ja T-Me-dian sekä Akavan erityisalojen viimeaikaisia tutkimuksia. Ja miksemme uskoisi: tulokset eivät olennaisesti poikkea niistä tiedoista, joita meillä on käytettävissä omista, kaikille ikäryhmille tarkoitetuista työterveys- ja työ-hyvinvointitutkimuksistamme. Nuorten odotuksissa korostuvat kuitenkin joustojen, mielenkiintoisen työn, runsaan yksilöllisen palautteen ja ekolo-gisten arvojen merkitys.

Jatkossa tarvitaan epäilemättä enemmän erilaista johtamista ja yksilöi-den huomioimista, kun vastataan eri-ikäisten työelämäodotuksiin. Kau-punki on jo ottanut asiassa kopin. Meneillään on hanke, jossa kehitetään johtamista siten, että Helsingistä voisi tulla jopa eri-ikäisten johtamisen mallikaupunki.

– Esimiestyön kehittäminen on keskeisimpiä asioita organisaation me-nestyksen takana, ja kaupungilla tähän myös panostetaan, vakuuttaa hen-kilöstöjohtaja Hannu Tulensalo tässä numerossa.

Esimiestyön kehittämistä edistää nyt osaltaan Helmeen koottu tuore Hyvän esimiehen abc -tietopaketti. Käytännöllinen aineisto tukee arjen su-jumista työyhteisöissä. Eniten paketista hyötyvät lähiesimiehet, mutta muutkin voivat tarkistaa, mitä esimiestyöltä on lupa odottaa. Aineistoa tes-taa parhaillaan 70 esimiestä ja asiantuntijaa. Heidän palautteensa jälkeen sivusto on valmis käytettäväksi. Esimies- ja työyhteisö-työtä kehitetään myös monin koulutuksin, joita Oiva Akatemia tarjoaa. Niihin kannattaa niin esimiesten kuin muunkin henkilöstön osallistua itsensä ja oman yhteisönsä työn kehittämiseksi.

Kesäksi kaupunki palkkaa 4 300 kesätyön-tekijää ja kesäsijaista. Se on valtakunnallisesti suuri määrä. Nuorempia nuoria, 16–17-vuotiai-ta, otetaan töihin 1 000. Kesätöissä nuoret saa-vat hyvää tuntumaa stadista ja sen asukkais-ta huolehtimiseen. Viime vuonna saimme 44 250 kesätyöhakemusta. Kaupunki työpaikkana kiinnostaa nuoria ja nuo-ria aikuisia.

Kesätyöntekijä voi hyvinkin olla tuonnempana kaupungin vakitui-nen työntekijä. Hänetkin kan-nattaa ottaa vakavasti.

Maissi Kasurinen

Juttuehdotukset ja [email protected]

Johtaminen monipuolistuu

Helsingin henki | helmikuu

IlmestymisaikatauluNro 2 30.3. aineisto 3.3. Nro 3 1.6. aineisto 4.5. Nro 4 31.8. aineisto 11.8.

Nro 5 26.10. aineisto 5.10. Nro 6 7.12. aineisto 15.11.

Lehti ilmestyy verkossa www.hel.fi/helsinginhenki.

HelsinginhenkiLehti postitetaan kaupungin henkilöstölle palkanlaskenta-järjestelmän osoitetietojen mukaan. Jos haluat pois lehden jakelusta, ilmoita nimesi ja osoitteesi sähkö[email protected].

PALSTAT

04 Helsinki 180˚05 Uutiset23 Haloo, mistä on kyse?27 Työterveyspsykologi30 Ilmoitustaulu31 Ristikko32 Uusi duuni

Uutta!Mukana myös

ristikko!

sisältö

JULKAISIJA Helsingin kaupungin henkilöstökeskus, PL 4500, 00099 Helsingin kaupunki PÄÄTOIMITTAJA

Maija-Liisa Kasurinen, puh. (09) 310 37956, 050 310 3954, [email protected] TOIMITTAJA

Katariina Käyhkö, puh. (09) 310 64988, 040 336 0807, [email protected] TOIMITUKSEN SIHTEERIT

HENKILÖSTÖKESKUKSESSA Sanna Karppelin, puh. (09) 310 37954, 050 517 9184, [email protected],

Sari Ruusutie, puh. (09) 310 37955, 050 517 9213, [email protected] TOIMITUSNEUVOSTO Terttu Fors-

ström (pj), Johanna Joutsiniemi, Mikko Juuti, Kaarlo Kontro (JUKO), Panu Oksman (KTN), Satu Pikkarai-

nen (JHL), Eeva Rinne (Tehy), Kaarina Salminen (Jyty), Irmeli Snellman (TNJ/Super), Ari Tammi, Moa

Thors TOIMITUS JA ULKOASU Otavamedia Oy / Kynämies, Köydenpunojankatu 2 a D, 00180 Helsinki,

puh. (09) 1566 8510, www.kynamies.fi TUOTTAJA Maija Kajanto, [email protected] PAINOPAIKKA

Sanomapaino Oy, Sanomala 2011 PAINOS 39 000 kpl 23. VUOSIKERTA ISSN 0787-7994 (painettu) ISSN 1797-

6170 (verkkolehti)

03

20AMMATTIKalatalousneuvoja opastaa nuoria ottamaan onkeensa. Ihan kirjaimellisesti.

28LIIKKEELLÄHelsinki on täynnä tarinoita, elokuvakohtauksia ja kertomuksia.

KAFFELLALoppuuko alkoholitarjoilu kaupungin tilaisuuksista? Mitä muuta pitää sisällään uusi alkoholinkäytön toimenpideohjelma? Keskustelemassa kulttuurikeskuksen väkeä.

365stadi

Tukkutorin toimitus-johtaja Timo Taula-vuori pohtii, miten Helsingistä tehdään maailman hyvän ruoan keskus.

Helsingistä herkkuSUOMI JA HELSINKI eivät tule ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan maailman hyvän ruu-an keskuksista. Mutta voisiko asia olla toisin? Meillä on erinomaiset eväät kehittyä Euroo-pan merkittävimpien hyvän ruoan keskusten joukkoon. Lähtökohtana on korkea osaami-nen, erinomaiset ja myös ainutlaatuiset raaka-aineet sekä kattava ja maailmallakin tunnettu kouluruokailu- ja työpaikkalounaskulttuuri. Tämän lisäksi yksi tärkeä trendi maailmalla on niin sanottu pohjoinen keittiö, jota muut poh-joismaat Suomen ohella ovat tehneet kauhoen tunnetuksi.

KESÄKUUSSA 2010 kaupunginhallituksen hy-väksymän ruokakulttuurin kehittämisvalinto-jen avulla on tarkoitus kehittää Helsingistä eu-rooppalainen laatuluokan ruokakaupunki. Päätavoitteena on, että Helsingistä jää täällä vieraileville turisteille ja bu-siness-matkustajille hyvä maku suuhun ja mieleen. On jo tunnet-tua, että ruoka on yhä tärkeäm-pi syy valita hyviä matka- ja kon-gressikohteita. Viesti kulkee suus-ta suuhun!

Vaikka Helsinki tavoittelee kansainvälistä tunnettavuutta hyvän ruoan kaupunkina, tär-keä tavoite on se, että kaupun-kilaiset voisivat olla tyytyväisiä ja jopa ylpeitä oman kaupunkinsa arki- ja juhlaruuan tarjonnasta. Strategi-assa on neljä ohjelmaa, jotka kaikki kos-kettavat tavallisia kaupunkilaisia.

YHTENÄ KOHTEENA ovat päiväkoti-ikäiset lapset ja heidän perheensä. Kehittämis-valintojen mukaan vuoteen 2015 mennessä puolet päiväkotien ruoan raaka-aineista on luomua. Tätäkin tärkeämpää on päiväkotien opetuksellinen tavoite, jossa lapsille tehdään

ruoasta ja ruokailusta nykyistä tärkeämpi hetki päivässä. Silloin ruoan arvostusta ja ruokava-lintojen merkitystä opetetaan osana päiväko-tien toimintaa.

HELSINGIN TUKKUTORI toreineen ja kauppa-halleineen on strategian toinen pääkohde-ryhmä. Helsingin Tukkutorin vanhasta teuras-tamoalueesta syntyy koko kaupungin Hyvän ruoan keskus, jonne kootaan ravintoloiden ja ruokamyymälöiden lisäksi ei-kaupallisia toi-mintoja. Näin annetaan virikkeitä, tietoja ja elä-myksiä suomalaisesta ruokakulttuurista sekä matkailijoille että pääkaupunkiseudun asuk-kaille. Lisäksi kaupungin kauppahalleja ja to-reja halutaan elävöittää vastaamaan kuluttajien tarpeita myös keskusta-alueen ulkopuolella.

HELSINGIN KAUPUNGIN ruokakulttuuristrate-gia eroaa monista muista siinä, että ympäris-tön huomioiminen on olennainen osa ruo-kavalintoja. Ympäristöasioiden korostami-sen lisäksi ruokakulttuurivalinnoissa halu-taan osallistaa kaupunkilaisia myös toimimaan itse paremman ruoan puolesta. Muun muassa kaavoituksen avulla halutaan varmistaa, että

kaupunkilaisilla on mahdollisuus vil-jellä lähi alueillaan. Myös ruoan

kierrättämiseen ja ruokailus-ta seuraaviin hiili- ja vesi-jalanjälkiin kiinnitetään eri-tyishuomiota strategiassa. Ruokailussa myös yhtei-

söllisyys on tärkeää ja se nousee uudel-

leen facebook-su-kupolven parissa.

MILLOIN UUSI ruokakulttuuri näkyy?

Vuosi 2012 maailman design-pääkaupunkina on oiva mahdol-

lisuus tuoda esille uusia ruokaan liittyviä asioita. Lähes jokaisella kaupungin toimijalla on mahdolli-

suus miettiä, miten ruokakulttuu-ria edistetään oman viraston toimin-

nassa ja valinnoissa ja miten se näkyy arjessa ja juhlassa.

Nyt on sopiva aika miettiä, mihin sop-paan lusikkansa pistää!

22

Helsingin henki | helmikuu 2011

■ Hiihtolomalla ei välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Helsinki tarjoaa mittavat määrät sisä- ja ulkoliikuntamahdollisuuksia kaiken ikäisille.

04 Helsingin henki | helmikuu 2011

+

{ Hel

sink

i 180

° }

Vietätkö hiihtoloman kaupungissa teini-ikäistesi kanssa? Erinomainen päätös! Tänäkin vuonna hiihtolomaviikolle on tarjolla riemukasta ohjelmaa vain ratik-ka- tai metromatkan päässä.

Suomen suurin nuorille suunnattu hiihtolomata-pahtuma Reaktori järjestetään 22.–25.2. Kaapeliteh-taalla on tarjolla ohjelmaa kiipeilystä taiteen tekemi-seen, konsolipisteisiin ja biljardipöytiin. Sisäänpääsy on ilmainen eikä ikärajoja ole.

Perinteisempää hiihtolomaohjelmaa voi löytää upo-uudesta lumilautailupuistosta. Kivikon liikuntapuis-tossa sijaitseva Lumiparkki tarjoaa lautailijoille muun muassa reilejä, hyndejä ja minipipen.

Linnanmäen talviriehassa löytyy toimintaa myös perheen pienimmille. Tarjolla on tänäkin vuonna muun muassa minimoottorikelkkailua, teatteria, na-pakelkkailua, luistelua, lastenartisteja ja paljon muuta.

Pulkkamäkien parhaimmisto • Klassinen keskustan pulkkamäkivaihtoehto löytyy

Koffin puistosta. Osoitteessa Bulevardi 40 on tar-jolla reipasvauhtinen mäki ja kahvila Fanny, josta saa kuumaa juotavaa.

• Hieman kovemmat vauhdit löytyvät Paloheinästä, jossa pulkkamäen lisäksi voi kokeilla perinteistä murtomaahiihtoa ja muita talviulkoilulajeja.

• Herttoniemen liikuntapuiston pulkkamäki tarjoaa tiukan haasteen ruuhkaisemmille ulkoilupaikoil-le. Mäki sijaitsee lähellä Siilitien metroasemaa, jo-ten loppumatka taittuu vaikka Stiga kainalossa.

> Lisätietoja: www.nuoriso.hel.fi/reaktori, www.lumiparkki.fi ja www.linnanmaki.fi

Hiihtoloman tunnelmiin

teks

ti M

AIJ

A K

AJA

NT

O k

uvat

NU

OR

ISO

ASI

AIN

KE

SKU

S, L

INN

AN

MÄ

KI-

SÄÄ

TIÖ

Skyfoto / Sami Kurikka

Arto Wiikari

05

Arto Wiikari

qrtwtug uutiset


Pirkkolan uima- ja urheiluhalli energiatehokkaammaksi■ PIRKKOLAN UIMA- JA URHEILUHALLIN julkisivujen perusparannus valmistuu helmi-kuussa. Työ on viimeinen vaihe 1990-luvulla alkanutta perusparannusta. Kiinteistön LVI-SA-tekniikka on kunnostettu, rakenteet uudistettu ja energiatehokkuutta parannettu.

Kuvataidelukiolle kestävän kehityksen sertifikaatti■ HELSINGIN KUVATAIDELUKIO sai OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifikaatin. Sää-tiön kestävän kehityksen ohjelma on koko oppilaitosyhteisöä osallistava työväline, jolla kestävä kehitys tehdään osaksi opetusta ja koulutyön arkea. Säätiö toimii opetus-, kasva-tus- ja koulutusalojen hyväksi.

Kylmä talvi lisäsi energiantuotantoa■ ERITYISEN KYLMÄ TALVI viime vuoden alussa ja lopussa vaikutti selvästi ener-giantarpeeseen. Helsingin Energia tuotti kaukolämpöä enemmän kuin koskaan aiemmin. Energiatehokkaan yhteistuo-tannon määrää pystyttiin edelleen kas-vattamaan. Siksi hiilidioksidin ominais-päästöt säilyivät edellisvuoden tasolla li-sääntyneestä energiantuotannosta huo-limatta. Viime vuoden lämmitystarve oli 7 prosenttia normaalivuotta ja yli 10 pro-senttia edellisvuotta suurempi.

Palkkaa harjoittelija!■ VIRASTOT JA LIIKELAITOKSET voivat palkata yliopisto- tai korkeakouluopiskelijoita henkilöstökeskuksen rahoituksella tänäkin vuonna.

Opiskelijat tutustuvat harjoittelun aikana kaupunkiin työnantajana, saavat tietoa kaupungin tarjoamista työmahdollisuuksista ja kartuttavat työkokemustaan ja alansa osaamista. Opiskelijat voivat tehdä esimerkiksi erilaisia selvityksiä ja kartoituksia sekä toteuttaa projekteja tai muita osaamistaan vastaavia tehtäviä.

Resurssien rajallisuuden vuoksi henkilöstökeskuksen rahallinen tuki kohdistuu vain Helsingin seudun yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijoihin. Harjoittelijan voi palka-ta myös muista yliopistoista, jos alan koulutusta ei ole tarjolla pääkaupunkiseudulla, jos tarvitaan ruotsinkielisiä harjoittelijoita tai jos alalla on rekrytointivaikeuksia. Harjoitte-lun kesto on 3 – 5 kuukautta. Tukea haetaan 11.2. mennessä.> Lisätietoja Helmi > Henkilöstö > Rekrytointi > Opiskelijan palkkaaminen tai erityissuunnittelija Hanna Keskinen, henkilöstökeskus, puh. 310 43824.

Pelastustyötä jo 150 vuotta■ HELSINGIN VAKINAISEN palokunnan, nykyisen pelastuslaitoksen, perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Kun jotain sattuu – Palo- ja pelastustoimi Helsingis-sä 150 vuotta -julkaisu kertoo, millaista palokunnan työ oli 1800-luvulla. Iltaisin ja öi-sin palovartijan tuli muun muassa ilmoittaa kaupunkilaisille kellonlyönnit, huutaa ”Käsi mahtava Jumalan laupiaan, tulenvaaralta varjele meitä!” ja kertoa lopuksi tuulen suunta.

Pelastuslaitoksen juhlavuoden teemana on turvallisuustietouden levittäminen ja tur-vallisemman huomisen rakentaminen yhdessä pääkaupunkiseudun asukkaiden kanssa. > Vuoden tarjontaa osoitteessa www.pelastuslaitos150.hel.fi.

Helsingissä 588 600 asukasta■ HELSINGIN ASUKASLUKU kasvoi vii-me vuonna noin 5 250 asukkaalla. Tieto-keskuksen tietojen mukaan Helsingissä asui vuodenvaihteessa vakituisesti noin 588 600 asukasta.

Vauvoja syntyi viime vuonna 6 650, mikä on enemmän kuin edellisvuonna. Ulkomailta Helsinkiin muutti 2 450 hen-keä. Määrä on edellisvuotta pienempi. Muualta Suomesta Helsinkiin muutti noin 29 100 ja Helsingistä muutti muualle Suo-meen noin 28 000 henkilöä.

Tuottavuutta ja työhyvinvointia mittaamaan■ UUSI TUOTTAVUUTTA JA TYÖHYVINVOINTIA lisäävä ohjelma starttasi tammikuun alussa. Ohjelma koostuu eri hallintokuntien toiminnan tehostamiseen ja työhyvin-vointiin tähtäävistä hankkeista ja se koskee kaikkia hallintokuntia.

Kaupunginhallitus kehottaa kaikkia hallintokuntia valmistautumaan tekemään esitykset tuottavuutta parantavista konkreettisista toimenpiteistä. Esitykset on tehtä-vä 1.5. mennessä. Ohjeet saa talous- ja suunnittelukeskuksesta.

Kerromme aiheesta lisää seuraavassa numerossa.

Puhelin-numerotietojen käytettävyyttäparannetaan ■ KAUPUNGIN PUHELINNUMEROIDEN pää-tietolähde on Merex-tietokanta, joka löy-tyy muun muassa sisäisenä puhelinluette-lona Helmestä. Merexin tiedot ohjautuvat automaattisesti myös muihin sähköisiin numeropalveluihin kuten numerot.hel.fi:n ja Eniron 0100100 -palveluun.

Puhelinvaihde on yhä kaupunkilais-ten käytetyin tapa ottaa yhteyttä.

– Vaihteeseen tulee jopa 120 000 puhelua kuukaudessa, kertoo yksikön-johtaja Riitta Karvinen Palmiasta.

Palvelujen saatavuuden vuoksi onkin en-siarvoisen tärkeää, että henkilöstön yh-teystiedot ovat Merexissä ajantasalla. Hel-mikuussa otetaan käyttöön uusi Merex-lomake, joka helpottaa tietojen päivittä-mistä.

Myös numerot.hel.fi-palvelun kieliver-sioita ja hakutoimintoa on parannettu. Kaupungilla on 38 000 työntekijää, mutta numerot.hel.fi-palvelussa puhelinnume-roita on vain 13 500.

06 Helsingin henki | helmik

EI!JAA

Kuka päättää, missä ja miten?

EHKÄ

Kun haluaa muutosehdotuksen tai uuden idean läpi, miten pitää toimia? Jokainen ehdotus kulkee ruohonjuuritasolta pitkän ja mutkaisen tien kaupungin hallinnossa, mutta eri portaiden jälkeen syntyy valmista ja harkittua päätöksentekoa.

Miten toimiikaupungin päätöksenteko?

07

teksti PÄIVI BRINK kuvitus ATTE LAKINNORO

EI! Päätöksenteko etenee kaupungin hallinnos-sa askel kerrallaan. Näin esimerkiksi silloin, kun ruotsinkielistä päivähoitoa alettiin siir-tää sosiaalivirastosta opetusviraston alai-suuteen. Prosessia valmisteltiin vuosia.

– Siirron tavoitteena oli muodostaa jat-kumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perus-

opetukseen. Mutta tärkeää on myös ruotsinkielisten pal-velujen hallinnon vahvistaminen, jotta toiminnan johta-minen, suunnittelu ja toteutus palvelisivat kuntalaisia mahdollisimman hyvin, kertoo ruotsinkielisten sosiaali-palvelujen päällikkö Ulla Liljelund.

Päätösketjun läpikäymiseen kului koko viime vuosi, ja samalla ruotsinkielisen päivähoidon 350 työntekijää val-misteltiin organisaatiomuutokseen.

Työntekijät mukana suunnittelussaSiirrosta tehtiin lukuisia aloitteita sosiaalilautakunnassa 2000-luvulla. Lakimuutos vuonna 2007 antoi kunnille oi-keuden päättää, kenelle päivähoidon hallinnointi kuuluu.

Kaupunginhallinnon kehotuksesta sosiaali- ja opetus-toimet julkaisivat kaksi raporttia. Keväällä 2008 valmistui ruotsinkielisen päivähoidon ja ruotsinkielisen opetustoi-men hallinnon yhdistämistä käsittelevä yhteinen raportti, joka esitti siirron tavoitteet, pohti sen vaikutuksia ja esitti lisäselvityksiä.

Kesäkuussa 2008 kaupunginjohtaja asetti jatkoselvitys-työryhmän. Vuoden lopussa ilmestyi jatkoraportti, jonka pohjalta siirtoesitys tehtiin.

– Raportit syntyivät opetus- ja sosiaalivirastojen yhtei-sissä työryhmissä, joissa oli mukana keskeisiä virkamie-hiä. Tiedotimme mahdollisesta muutoksesta eteenpäin viraston sisällä. Ensin kerroimme omalle henkilökunnal-le ja päivähoidon päälliköille, jotka tiedottivat päiväkotien johtajille. He kertoivat muutoksesta edelleen työntekijöille noin 35 toimipisteessä, Liljelund kertoo.

Työntekijät olivat prosessissa mukana ja tekivät muun muassa SWOT-analyysiä eli pohtivat muutoksen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia.

– Sekä positiivisia että nega-tiivisia vaikutuksia löydettiin, ja niitä pohdittiin edelleen virasto-jen työryhmissä, Liljelund kertoo.

Viime kesäkuussa ensin kaupun-ginhallitus ja sitten kaupunginval-tuusto päättivät ruotsinkielisen päi-vähoidon ja opetusviraston hallinto-jen yhdistämisestä. Kaupunginhallitus kehotti sosiaalivirastoa ja opetusvirastoa valmistelemaan henkilöstösiirtoja ja muita tarvittavia re-surssisiirtoja. Tässä tehtiin yhteistyötä henkilöstökeskuk-sen, hallintokeskuksen sekä talous- ja suunnittelukeskuk-sen kanssa.

Kun valtuuston päätös oli syntynyt, sosiaali- ja opetus-virastot tiedottivat siitä yhdessä sekä ruotsinkieliseen päi-vähoitoon että ruotsinkielisiin kouluihin. Myös lasten ja nuorten vanhemmille kerrottiin asiasta päivä kotien ja

Mitä? Ruotsinkielinen päivähoito siirtyi sosiaali-virastosta opetusvirastoon. Ruotsinkielinen päivähoito, peruskoulut ja lukiot muodosta-vat opetusvirastossa uuden osastotasoisen yksikön ”Ruotsinkielinen päivähoito- ja kou-lutuslinja”.

Milloin? Valmistelu alkoi 2008. Siirtyminen tämän vuoden alussa.

Miksi? Tavoitteena on muodostaa jatkumo varhais-kasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Var-haiskasvatus on osa kasvatusjärjestelmää, jonka tarkoituksena on edistää lapsen tasa-painoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Sa-malla vahvistetaan ruotsinkielisen päivähoi-don ja opetustoimen palvelujen hallintoa sekä organisoidaan toiminnan johtaminen, suunnittelu, toteutus ja arviointi lapsiper-heiden tarpeita ajatellen.

Henkilöstö-vaikutukset? Uudistuksen myötä 350 henkilöä siirtyi sosi-aalivirastosta opetusvirastoon. Päivähoidon toimipisteet säilyivät ennallaan.

EHKÄEI...

???

>>

08 Helsingin henki | helmikuu

koulujen vanhempainilloissa, tiedotteilla päiväkotien ja koulujen ovissa ja ilmoitustauluilla, lehdistössä sekä kaupungin verkkosivuilla.

Toteutuksessa tiukka aikataulu Valtuuston päätös syntyi kesällä, ja siirtoa valmisteleva ohjausryhmä perustettiin viime syyskuussa. Ohjaus-ryhmään kuuluivat myös sosiaalijohtaja ja opetustoi-men johtaja. Virastopäälliköt päättivät asettaa valmis-teluryhmän, johon kumpikin virasto ja henkilöstöjär-jestöt nimesivät omat edustajansa.

Valmisteluryhmän tehtävänä oli seurata ja käsitellä siirtoa. Se raportoi ohjausryhmälle. Lisäksi virastoissa toimivat omat työryhmät. Muutos toteutettiin neljäs-sä kuukaudessa vuodenvaihteeseen mennessä.

– Tämä on ollut haastavaa juuri aikataulun tiukkuu-den vuoksi. Oli tärkeää pitää myös päivähoidon työn-tekijät ajan tasalla prosessin aikana. Pidimme infotilai-suuksia ja järjestimme kaikille 350 työntekijälle mah-dollisuuden henkilökohtaiseen kuulemiseen. Myös hallinnon henkilökunnalle kerrottiin muutoksen vai-kutuksista, ja henkilöstöjärjestöt ovat olleet keskeises-sä roolissa.

Muutoksen vaikutuksia käytiin läpi sosiaaliviraston asiantuntijoiden kanssa muun muassa linjajohdon, henkilöstöjärjestöjen, talouden asiantuntijoiden ja henkilöstö-, tila-, tietopalvelu-, viestintä- ja lakimies-yksiköiden kanssa.

Lopuksi siirtopäätös meni vielä johtajistoon, joka esitteli sen kaupunginjohtajalle. Siirtopäätöksen alle-kirjoitti kaupunginjohtaja.

– Aluksi toiminnan muutokset ovat pieniä, vaikka koko siirron tavoite on muuttaa ja kehittää ruotsinkie-listä päivähoitoa. Muutos on kehityksen avain, Lilje-lund muistuttaa. •

KAUPUNGINVALTUUSTO valitaan kun-nallisvaaleilla joka neljäs vuosi, ja se on kaupungin ylin päättävä elin. Valtuustos-sa käsitellään kaikki tärkeimmät asiat, ku-ten strategiat ja budjetit. Valtuusto valitsee kaupunginhallituksen ja kaupunginjoh-tajat.

Valtuuston toimintaa säätelee kunta-laki, joka on valtakunnallinen eli joka kun-nassa sama. Kaupungin hallintoa säädel-lään myös valtuuston hyväksymässä, kun-takohtaisessa hallintosäännössä ja johto-säännössä, jotka määrittelevät tarkkaan hallinnon tehtävät ja työnjaon. Johtosään-nöllä valtuusto voi jakaa toimivaltaansa muille toimielimille, kuten hallitukselle ja lautakunnille.

Helsingin kaupunginvaltuustossa on 85 jäsentä ja se kokoontuu yleensä joka toinen keskiviikko. Valtuuston kokoukset ovat julkisia, eli kuka vain voi seurata nii-tä paikan päällä tai verkossa www.helsin-kikanava.fi. Esityslista on luettavissa ko-kousta edeltävänä perjantaina kaupungin-valtuuston verkkosivuilla www.hel.fi/kau-punginvaltuusto, missä tiedotetaan myös kokouksen päätöksistä. Kau-punginvaltuuston puheenjoh-taja on Minerva Krohn (Vihr.).

KAUPUNGINHALLITUS johtaa kaupungin hallintoa, valmis-telee kaikki valtuuston käsitte-lyyn tulevat asiat ja panee val-tuuston päätökset täytäntöön.

Portaalta portaalle

Näin se eteni> 2000-luvullaSosiaalilautakunnassa useita valtuutet-tujen aloitteita, jotka edistävät vaiheittain ruotsinkielisen päivähoidon siirtämistä opetusvirastoon. Aloitteet arvioidaan kaupunginhallituksessa.

> maaliskuu 2008Raportti Selvitys ruotsinkielisen päivä-hoidon siirtämisestä sosiaalivirastosta opetusvirastoon.

> kesäkuu 2008Kaupunginjohtaja asettaa jatkoselvitys-työryhmän.

> joulukuu 2008 Raportti Jatkoselvitys ruotsinkielisen päi-vähoidon siirtämisestä sosiaali virastosta opetusvirastoon kaupungin hallituksen käsittelyyn. Raportin allekirjoittavat sekä sosiaalijohtaja että opetustoimen johtaja.

> kesäkuu 2010Kaupunginhallituksen ja kaupunginval-tuuston päätökset ruotsin kielisen päivä-hoidon siirtämisestä opetusvirastoon.

> syyskuu 2010Ohjausryhmä alkaa valmistella siirtoa yhteistyössä henkilöstön kanssa. Ohjaus-ryhmä asettaa valmistelutyöryhmän. Syksyn aikana järjestetään henkilös-tön kuulemistilaisuuksia ja valmistellaan organisaatiomuutosta.

> joulukuu 2010–tammikuu 2011Apulaiskaupunginjohtajat esittelevät siirtopäätöksen kaupunginjohtajalle, joka teki lopullisen päätöksen.

Kaupungin hallinnollinen organisaatio voi ensi-silmäyksellä vaikuttaa melkoiselta mustekalalta, mutta jokaisella tasolla on omat tehtävänsä. Tässä päätöksentekotasojen lyhyt kertaus.

Kaupunginvaltuusto

Tarkastuslautakunta Tilintarkastajat Tarkastusvirasto

Kaupunginhallitus

Konsernijaosto

Kaupunginjohtaja Jussi PajunenRakennus- ja ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtaja Pekka SauriSosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen

Sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtaja Tuula HaatainenKaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä

Lautakunnat ja johtokunnat

Virastot

09Helsingin henki | helmikuu 2011

Päätöstenpolku > LähtölaukausIdeat ja ehdotukset lähtevät hyvin eri ta-hoilta ja eri tavoin päätöksentekoon. Yksi tapa on kaupunginvaltuuston jäsenen aloite, toinen suora kuntalaisaloite, jol-loin kuntalainen ottaa yhteyttä kaupungin luottamushenkilöön. Valtuutettu tekee aloitteen valtuuston kokouksessa.

> ValmisteluAloitteet käsitellään seuraavana päivä-nä hallintokeskuksessa, joka delegoi asi-an tiettyyn toimialaan erikoistuneelle val-mistelijalle. Valmistelija pyytää usein lau-suntoja lautakunnista ja lähettää aloitteen lausuntakierrokselle. Hallintokeskus ko-koaa yhteen mietintöön esimerkiksi 40 aloitetta. Valmistelussa pyritään tehok-kuuteen ja nopeuteen, mutta riippuu asi-asta, kuinka kauan käsittely kestää.

> Kaupunginhallitus Valmistellut aloitteet käsitellään hallituk-sessa neljä kertaa vuodessa. Hallituksel-ta aloitemietinnöt menevät valtuuston päätettäväksi. Kaupunginjohtajat toimivat hallituksen kokouksessa esittelijöinä.

> KaupunginvaltuustoValtuusto äänestää ja tekee päätökset aloitteista. Se voi myös ehdottaa muutok-sia ja esittää vastaehdotuksia. Kaikkiin val-tuutettujen aloitteisiin on annettava vas-taus. Asukkaiden aloitteita tulee vuodessa muutamia, ja ne käsitellään kerran vuo-dessa huhtikuussa.

> TäytäntöönpanoHallitus panee asian täytäntöön.

> JulkistaminenKaikista kokouksista ja niiden päätöksis-tä tiedotetaan kaupungin verkkosivuil-la www.hel.fi, ilmoitustaululla ja lehdissä.

> ValitusoikeusHallituksen päätöksistä voi valittaa, joten kuka tahansa kuntalainen voi tehdä oikai-suvaatimuksen. Valtuuston päätöksistä voi tehdä kunnallisvalituksen. Valitusoi-keus määritellään tapauskohtaisesti.

> Lisätietoja www.hel.fi > Päätöksenteko ja hallinto

Valtuusto valitsee hallituksen jäsenet kah-deksi vuodeksi. Hallituksen tehtäviä sääte-lee kaupungin johtosääntö. Hallitus tekee päätöksiä myös itsenäisesti ja panee ne suoraan täytäntöön.

Helsingin kaupunginhallituksessa on 15 jäsentä. Se kokoontuu yleensä joka maa-nantai. Hallituksen kokoukset eivät ole jul-kisia. Kokousten esityslistat ja päätökset ovat luettavissa hallituksen verkkosivuil-ta www.hel.fi/kaupunginhallitus. Kaupun-ginhallituksen puheenjohtaja on Risto Rautava (Kok.).

Kaupunginhallitus asettaa useamman

mikausi on kaksi vuotta. Jaosto kokoontuu noin 20 kertaa vuodessa, ja kokousten esi-tyslistat ja päätökset löytyvät sivulta www.hel.fi/konsernijaosto. Kaupunginhallituk-sen puheenjohtaja Risto Rautava on myös konsernijaoston puheenjohtaja.

KAUPUNGINJOHTAJA johtaa kaupungin hal-lintoa ja taloudenhoitoa apulaiskaupungin-johtajien avustuksella. He ovat hallituksen alaisia. Apulaiskaupunginjohta jien vastuul-le määrätään tietyt toimialat, ja he vastaavat toimialoihinsa kuuluvien lautakuntien ja virastojen asioista. Kaupunginjohtaja päät-tää esimerkiksi asioista, jotka eivät kuulu apulaiskaupunginjohtajien toimialoihin tai jotka sivuavat kahden tai useamman apu-laiskaupunginjohtajan toimialaa. Helsingis-sä kaupunginjohtajalle on ollut tapana an-taa myös ylipormestarin arvonimi.

LAUTAKUNNAT JA JOHTOKUNNAT ovat po-liittisia luottamushenkilöelimiä, jotka kau-punginvaltuusto valitsee neljäksi vuodeksi kerrallaan. Ne kehittävät ja ohjaavat viras-tojen ja liikelaitosten toimintaa. Lautakun-tien ja johtokuntien tehtävät on määrätty johtosäännöissä, ja niiden henkilömäärä vaihtelee. Valtuusto voi jakaa lautakun tien tehtäviä edelleen jaostoille. Esimerkiksi opetuslautakunnalla on suomen- ja ruot-sinkielinen jaosto. Jokaisessa lautakunnas-sa on myös hallituksen edustaja, joka osal-listuu keskusteluun, mutta ei päätöksente-koon.

Lautakunnan kokoukset ovat suljettu-ja mutta esityslistat ja päätökset julkisia. Ne löytyvät osoitteesta www.hel.fi/lauta-kunnat.

Virastoja ja liikelaitoksia on yhteensä 35.

luottamushenkilön muodostamia toimi-kuntia ja neuvottelukuntia. Toimikunnat asetetaan tilapäisten tai pysyväisluonteis-ten tehtävien suorittamista varten enin-tään hallituksen toimikaudeksi. Neuvot-telukunnat asetetaan valmistelemaan tai seuraamaan määrättyä asiaa.

Kaupunginhallituksen konsernijaos-to linjaa omistuspolitiikkaa ja valvoo, että kaupungin omistamat yritykset toimivat tavoitteidensa mukaan. Konserniin kuuluu yli sata tytäryhtiötä ja säätiötä; kyseessä on laaja konserni. Jaostossa on seitsemän valtuuston valitsemaa jäsentä, joiden toi-

10

duunissa


teksti Liisa Joensuu kuvat Tommi Tuomi

Spåran hoitajat

Kirurgejakin on Suomessa enemmän kuin ratikan anatomian tuntijoita, niin harvassa ovat spåraspesialistit. Heidän työnsä vaatii erikoisosaamista, joka syntyy vain vaunun kimpussa ja pitkän harjaantumisen kautta. Töölön raitiovaunuvarikolla törmää erikoisiin titteleihin ja pitkiin työuriin. Useat ovat viihtyneet HKL:n varikolla vuosikymmeniä, kuten ratikat liikenteessä.

Töölön varikon raitiovaunu-huollossa toimii kaikkiaan 27 työntekijää. Täällä huol-letaan, korjataan, siivotaan ja pestään kalustoa. Teke-

mistä riittää, sillä vaunuja mahtuu hal-liin jopa 30. Osa niistä tosin on vain ”päi-vähoidossa” ruuhkahuippujen välillä ja osa odottamassa varavaunun tarvetta. Koska Töölön varikon sijainti Manner-heimintiellä on raideliikenteessä keskei-nen, varikolle ajetaan vioittuneet raitio-vaunut usein suoraan liikenteestä.

– Ovi- ja jarruviat ovat tyypillisiä lii-kenteessä ilmeneviä ongelmia. Silloin vaunu ajetaan varikolle, ja täältä lähtee toinen vaunu tilalle. Turvallisuudesta ei tingitä. Pienempiä vikoja voidaan korjata päätepysäkillä, jonne kikkamiehet ajavat huoltoautolla, kertoo huoltotyönjohtaja Osmo Lemetyinen.

Kolme miestä ja tunkkiKikkamies osaa nimensä mukaisesti kaikki kikat, joita tarvitaan raitiovaunun liikennekelpoiseksi saattamisessa. Usein tapahtuma yllättää ja on kiire. Kikka-mies on tikkana paikalla. Tai oikeastaan heitä on aina kolme, kuten Veli-Mat-ti Laitinen, Matti Lattunen ja Kari

Kiiski. Jos lähes 30 000 kilon painoinen vaunu suistuu kiskoilta, kohteeseen läh-tee H055-raivausautolla kolme miestä ja tunkki. Toki autosta löytyy tarvittaessa muutakin kalustoa.

– Etumiehiksi ja vuoromiehiksikin meitä kutsutaan. Vaikka käymme hä-lytyksissä, ensisijaisesti kuitenkin kor-jaamme vaunuja. Osaamme kaiken ja

täydennämme toisiamme, Veli-Matti Laitinen toteaa vaatimattomasti.

Haastattelupäivänä kello 14 mennes-sä kikoilla on ollut jo kolme hälytystä. Aamulla keskikaupungilla vaunusta oli lauennut maasulkurele. Sen jälkeen Alek-sis Kiven kadulla odotti kiskoilla perään-ajo. Seuraavaksi Porthaninkadulla piti siirtää autoa, joka oli pysäköity liian lä-helle kiskoja ja esti ratikkaliikennettä.

Veli-Matti on ollut kikkamiehenä Töölön varikolla yli 34 vuotta. Ratikan anatomia on tullut tutuksi, kun rautaa on tullut rassattua vuodesta 1976. Työurat hallil-la ovat muillakin pitkiä, hyvinkin 20–30 vuotta. Mutta odotetaanhan ratikaltakin 40 vuoden palvelua.

Kaksi miestä ja hiomakivetPyöränhiojat Eero Puumalainen ja Ve-li-Pekka Järvinen ovat vaununkorjaa-jia, jotka ovat erikoistuneet pyöriin. Nä-mäkin spesialistit ovat kasvaneet Töölön varikon tiedekunnassa. Eero tuli vari-kolle töihin jo vuonna 1973 ja työsken-teli ensin pesupoikana ja vaunusiivooja-na. Pyöränhiojana on vierähtänyt tois-takymmentä vuotta. Vellu eli Veli-Pekka tuli hallille vuonna 2001, aluksi osa-ai-kaiseksi siivoojaksi. Viimeisimmät seit-semän vuotta ovat vierähtäneet hiojana. Miehet kertovat olevansa Itä-Suomen tiimi. Eero on Lieksasta ja Vellu Tohma-järveltä.

– Olemme säntillisii poikii, jotka ei juo eikä rähjää. Ajatukset menevät niin yksiin, ettei hioessa sanoja juuri tarvi-ta. Tämä on mukavaa sisätyötä ja talo on täynnä tuttuja. Varikko on vähän kuin toinen koti, Eero Puumalainen sanoo.

RatikkaliikenteenhermokeskusTöölön varikon Tiloissa toimii myös kaiken raitioliikenteen hermokeskus, lii-kenteenohjauskeskus. Liikennetyönjoh-tajat Tero Hagberg ja niina rajakangas seuraavat vuorollaan tiiviisti linjojen liiken-nöintiä. He näkevät ruuduilta, missä mikä-kin vaunu liikkuu ja tietävät, onko se etu-ajassa tai myöhässä. Täältä voidaan myös ohjeistaa kuljettajaa.

– Olemme heti selvillä poikkeamista ja on-nettomuuksista. Myös kuljettaja saa meihin suoran yhteyden, ja toimitamme tarvittaes-sa kikkamiehet paikalle, Tero Hagberg ker-too.

Ratikkaliikenne ei ole yhtä altis sään-vaihteluille kuin junaliikenne. Kun lumi ja jää tukkivat rautateiden laitteet, ratikat yleensä kulkevat. Säästä on haittaa vain, jos lunta tulee niin nopeasti ja paljon, etteivät vaihdelämmitykset ehdi sulattaa sitä. Lisäk-si ratikat ajetaan yöksi lämpimiin halleihin sulamaan.

n varikolla työskennellään ratikan sisällä, päällä ja alla.

rautaheposet jaksavat laukata, kun korjausmiehet tietävät mitä tekevät, ja vaunut viedään yöksi

sulamaan lämpimään halliin.

”Jos lähes 30 000 kilon painoinen vaunu suistuu kiskoilta, kohteeseenlähtee kolme miestä ja tunkki.”


Päivän matkapainavalla lastilla> HKL:lla on kotimaisia Valmetin ja Strömbergin

valmistamia nivelraitiovaunuja 82. Uudempia Variotram-matalalattiavaunuja on 40. Mannheimista Saksasta hankittuja käytettyjä raitiovaunuja on 10.

> Raitiovaunut ajavat 200–350 kilometriä päivittäin, linjasta riippuen.

> Ratikka painaa 20 000–35 000 kiloa. Eniten painaa Variotram-vaunu.

■ Töölön varikon tiedekunta.Vaunun ovella istuu pyöränhioja Veli-Pekka Järvinen, hänen takanaan vasemmalta pyöränhioja Eero Puumalainen sekä huoltotyönjohtaja Osmo Lemetyinen. Ovella kurkistaa vaununkorjaaja Tom Liljestrand. Ohjaamossa vaunusiivooja Soile Jästerberg ja kuljettajan paikalla kikkamies Veli-Matti Laitinen. Alhaalla kikkamiehet Kari Kiiski ja Matti Lattunen.

– Ihmiset aiheuttavat häiriötä raitioliikenteelle enemmän kuin sää. Erityinen harmi talvisin ovat autoilijat, jotka parkkeeraavat liian lähelle kiskoja pysäköintitilan puutteen vuoksi. Ratikka ei voi yh-tään koukata, joten meidän on lähetettävä kikka-miehet siirtämään autoa, Hagberg ja Rajakangas sanovat.

Myös sähkönsyöttö hoidetaan keskitetysti Töö-lön varikolta. Jos vaikkapa kuorma-auton nosturi kiskaisee jossakin ajolangat alas, virta voidaan kat-kaista halutulta alueelta ja kytkeä jälleen korjaus-töitten jälkeen. Tarvittaessa liikennetyönjohtajat järjestävät raitiovaunuliikenteen poikkeusreiteille.

Siivooja ja skrabaKetkä keräävät ratikoista ilmaisjakelulehdet ja ros-kat, pyyhkivät kädenjäljet ikkunoista ja ravan lat-tialta? Yksi heistä on vaunusiivooja Soile Jäster-berg. Soile tuli taloon 20 vuotta sitten. Hän oli seit-semän vuotta kuljettajana, ja 13 viime vuotta ovat kuluneet vaunujen huollossa. Kuljettajasta siivoo-jaksi hän siirtyi saadakseen päivätyön.

– Vaunujen likaisuus vaihtelee linjoittain ja vuo-denaikojen mukaan. Ärsyttäviä ovat tarrat, joita voi ilmestyä äkkiä kasapäin. Niiden liuottamiseen on kyllä hyvät myrkyt ja tehokas skraba. Inhotta-vinta on sikailun jälkien siivoaminen, kun on töh-rimällä töhritty.

Päivittäisen siivouksen lisäksi vaunuille tehdään tiettyjen kilometrimäärien jälkeen perusteellinen puhdistus, huoltopesu. Katostakin saattaa löytyä mitä tahansa. Sinne on onnistuttu heittämään esi-merkiksi nuuskaa. Eniten siivottavaa on Kallion linjoilla, erityisesti kolmonen on sotkuinen. Siis-teimpiä ovat linjat 10 ja 4. •

*

Yksi liikuttaa vanhuksia, toinen tuo lämpöä luihin ja ytimiin, kolmas neuvoo tuoreita yrityksiä eteenpäin. Vuoden saavutus- ja laatupalkinnoilla palkitut hankkeet ovat keskenään erilaisia, mutta kaikkia yhdistää halu tehdä asioita yhä paremmin.

Huippua!

*12

talous


teksti PÄIVI BRINK kuvat KIMMO BRANDT, KIRSI SALOVAARA, JORMA MARSTIO

■ Kotihoidon lääkäri Olli Ahtokari (yläkuvassa vasemmalla) ja lähihoitaja Anne-Marie Edochie (alakuvassa oikealla) tietävät, että arjen aktiivisuus kehittää asiakkaiden toimintakykyä kaikkein parhaiten.

liikkumista liikkumistaAktiivista

Vuoden saavutus -palkinnon pokkasi terveyskeskuksen liikkumissopimus, joka tukee ikääntyneiden arkiliikuntaa kotihoitokäyntien aikana. Palkintoraati kiitti liikkumis-sopimusta siitä, että se on tuonut uudenlaisen näkökul-

man kotihoitoon: asiakas nähdään aktiivisena toimijana, joka saa itse-kin kehittää omaa toimintakykyään.

– Kotihoidossa oli ennen tapana nähdä asiakas autettavana sen si-jaan, että olisi tehty yhdessä asiakkaan kanssa ja saatu hänet osallistu-maan. Nyt pohditaan, mitä yksinkertaisia arkiaskareita asiakas pystyy vielä itse tekemään, erityisesti silloin, kun hoitaja on paikalla turvana, kotihoitopäällikkö Jaana Nummijoki kertoo.

Liikkumissopimuksen myötä asiakas suunnittelee itse ammattilai-sen kanssa liikkumistaan. Tavoitteena on parantaa lihasvoimaa, ta-sapainoa ja toimintakykyä sekä tukea ikääntyneen kotihoidon asiak-kaan jaksamista.

– Jos asiakas pystyy itse vaikka tiskaamaan, se on oikein hyvä tasa-painoharjoitus. On karhunpalvelus tehdä kaikki asiakkaan puolesta, Nummijoki muistuttaa.

Arjen aktiivisuuttaPalkintokriteereissä kiitettiin muun muassa hankkeen laajaa yhteis-kunnallista vaikutusta. Ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisestä seuraa myös merkittäviä säästöjä, kun asiakkaat pystyvät asumaan kotonaan pidempään. Toimintamalli voidaan helposti juurruttaa kan-salliselle tasolle.

– Useimmat vanhukset haluavat itse pyyhkiä pölyjä tai käydä kau-passa, jos vain pystyvät. Näin liikkumiskyky pysyy yllä. Liikkumis-sopimus on työväline, jonka avulla kotihoidon työntekijät kiinnittä-vät huomiota asiakkaiden arkiliikkumiseen. Siihen sisällytetään niitä arjen osa-alueita, jotka hoitajan ja asiakkaan välisessä keskustelussa nousevat esille henkilökohtaisesta hygieniasta ja arkiaskareista oma-ehtoiseen harjoitteluun ja ryhmäliikuntaan.

Aluksi tavoitteena voi olla vaikka wc:ssä käynti omin voimin, tuolil-ta ylös nouseminen tai seisominen ilman tukea. Asiakkaalle voidaan

tehdä myös voimisteluohjelma.

Yhteistyötä yliopiston kanssaLiikkumissopimuksen idea syntyi osana Lupaava-hanketta,

jolla pyrittiin estämään vanhusten syrjäytymistä Helsingissä. Terveyskeskus teki yhteistyötä Helsingin yliopiston toimin-nan, kehityksen ja oppimisen tutkimuskeskuksen kanssa.

– Hankkeen alkaessa vuonna 2006 kartoitimme ken-tältä hyviä käytäntöjä vanhusten hoidosta ja saimme 71 toimintaehdotusta. Muokkasimme niistä yhdeksän ke-hitysaluetta, joista yksi oli toiminta- ja liikkumiskyvyn tukeminen. Mukana oli laaja kirjo alan toimijoita. Oli

tärkeää, että saimme avuksemme kehittävän työn-tutkimuksen metodologian, Nummijoki toteaa.

Juuri alkaneessa Hete-hankkeessa tutkitaan edelleen yhteistyössä yliopiston kanssa, miten

liikkumissopimus saadaan ankkuroitua kotihoi-toon ja miten asiakkaan ääni saadaan esiin.

Kaupunginjoh-

tajan Vuoden saavutus

-kilpailu järjestettiin kaupun-

gin henkilöstölle ja työyhteisöille

kolmatta kertaa. Palkinnolla halu-

taan nostaa esiin erinomaista työtä:

uusia menettelytapoja ja tuloksia,

joilla on merkittävää vaikutusta

kaupungin toiminnalle.

**

**


HelenLämpö sai marraskuus-sa kaupunginjohtajan laatu-palkinnon lisäksi myös Suo-men laatukeskuksen Recog-

nized for Excellence -tunnustuksen. He-lenLämmössä strategia on saatu osaksi työntekijöiden arkea.

– Laatu ei synny hetkessä, mutta oi-kean suunnan ottaminen on muutoksen alku. Meillä tällainen käänne tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. Helsingin Energian tasolla luodaan koko talon lin-jaukset, jotka tuodaan jokaiselle liiketoi-minta-alueelle. Pääprosessimme ovat asiakkuuksienhallinta ja lämmöntoimi-tus, joiden tavoitteet tuodaan jokaisen työntekijän tehtävänkuvaan. Haluam-

me, että kaikki tuntevat tavoitteemme ja jokainen ottaa vastuuta niiden saavutta-misesta, HelenLämmön johtaja Marko Riipinen kertoo.

Kehityspäällikkö Sonja Kynnös on iloinen, että systemaattinen kehitystyö palkittiin.

– Osallistamme henkilöstöä laajasti erilaisiin laatu-, kehitys- ja prosessityö-ryhmiin ja arvioimme itseämme samoil-la kriteereillä, joita laatupalkinnoissa käytetään. Panostamme muun muassa kehityshankkeiden hallintaan ja proses-sien suorituskyvyn mittauksen kehittä-miseen. Haasteena on löytää entistä luo-tettavampia, oikeita asioita mittaavia tunnuslukuja, Kynnös toteaa.

■ Yritysneuvonnassa tärkeää on pitkäjän-teisyys. YritysHelsingin avustuksella moni tekijä pysyy pelilaudalla vielä alkuvuosien jälkeen.

■ Sonja Kynnös ja Marko Riipinen HelenLämmöstä antavat kiitosta palkinnosta koko henkilöstölle. Hyvä työ on yhteinen ponnistus.

Y ritysHelsinki toteuttaa elin-keinopalvelussa Suomen Uus-yrityskeskusten laatuserti-fioimaa yritysneuvontaa. Kau-

punginjohtaja kiitti erityisesti Yritys-Helsingin suunnitelmallisuutta, tavoit-teellisuutta ja asiakaslähtöisyyttä. Yri-tysHelsinki yhdistettiin vuonna 2008 vanhemmista yritysneuvontakeskuksis-ta, jotta asiakas saisi kaikki palvelut yh-destä paikasta.

Toimitusjohtaja Timo Onnela kertoo, että YritysHelsinki määritteli kolme vuot-ta sitten itselleen tavoitteen olla alueen johtava yritysneuvonnan toimija.

– Voidaan sanoa, että olemme nyt saa-vuttaneet tavoitteemme. Asiakastyyty-väisyys on kasvanut: saimme juuri asi-akkailtamme kouluarvosanan 9. Uusia asiakkaita on tänä vuonna yli 3 000. Py-rimme kehittymään jatkuvasti, ja täy-

tyy kiittää kaupunkia siitä, että meillä on myös resursseja kehitystyöhön.

YritysHelsingissä työskentelee 16 hen-kilöä, jotka kaikki osallistuvat toiminnan kehittämiseen. Lisäksi asiakkaita lähete-tään saamaan lisätietoa yhteistyökump-paneilta, kuten vaikkapa asianajotoimis-toista.

– Yritysten perustamisneuvonta on ol-lut toimintamme ydin, mutta viime vuo-den alusta olemme tehneet myös kasvu-yritysneuvontaa. Tämän palvelun kehit-täminen on yksi tärkeimmistä projekteis-tamme.

Yrittäjyyden äärellä tiedetään myös se, että asiat eivät tapahdu yhdessä yössä.

– Ei riitä, että yrityksiä syntyy, vaan tarkkailemme myös niiden selviytymistä. Asiakasyrityksistämme jopa 80 prosent-tia on hengissä viisi vuotta perustamisen jälkeen, Onnela kertoo.*Yritysten tukija

laadukkaasti laadukkaastiLämpöä

Kaupungin-johtajan laatupalkinto jaettiin neljättä kertaa. Palkinnon tavoitteena on kannustaa kaupungin yksikköjä laadun ja tuottavuuden kehittämiseen. Mallina käytetään Suomen Laatukeskuksen EFQM-arviointijärjestelmää.

työ & ympäristö


teksti ILPO SALONEN kuva MARJO TYNKKYNEN

Apua ekoiluun

Kaksipuolinen tulostus, valojen sammuttelu, taloudellinen ajotapa, jätteiden lajittelu. Jokainen voi työssään tehdä isoja tai pieniä tekoja ympäristön hyväksi. Ekotukihenkilöiltä voi kysyä niksejä, kuinka tunnistaa ja kehittää tapoja ympäristön ja siinä sivussa rahan säästämiseksi.

5 vinkkiä entistä

ekompaan elämään

1. Tulosta paperin molemmille puolille

ja käytä vajaat arkit suttupaperina.

2. Sammuta valot ja tietokoneen näyt-tö, jos poistut huoneesta yli 10 mi-

nuutiksi. Sammuta työpäivän lopuksi kaikki laitteet, jotka saa sammuttaa.

3. Käytä julkista liikennettä

aina kun voit.

4. Kävele ja pyöräile mahdollisimman

paljon. Myös portaiden nousu on hyvää treeniä.

5. Osta vain sitä mitä tarvitset. Kierrätä.

1 Ekotukitiimi valitsi voittajaksi Pihla-jiston ala-asteen ympäristökerho-laisten ja -raatilaisten niksit. Säh-

könsäästöön kannustavat SSS eli Sammuta Sähkölaitteet Sukkelasti ja SKL eli Sammu-ta Kone Lähtiessäsi.Perustelut: Nämä me kaikki voisimme pai-naa mieliimme! Pihlajistossa myös osataan kierrättää. Esimerkiksi pöytäliinoja ja ver-

hoja on tehty lähes kaikkiin luokkiin van-hoista lakanoista painamalla niihin muka-via kuvia.

2 Toisen sijan saa nuorisoasiainkes-kuksen nuorten kansalaistoiminnan toimiston kehumiskampanja. Ener-

giansäästöviikon tempauksessa työtoverei-ta tarkkailtiin, kehuttiin ja palkittiin.

Perustelut: Kampanja kertoo uudenlaisen ympäristöviestinnän aikakaudesta, mis-sä ei uskota ohjelappuihin eikä virheis-tä huomauttamiseen vaan esimerkillises-tä toiminnasta kiittämiseen ja palkitsemi-seen. Kehumiskäytännön tarkempi kuvaus tehdään ekotukitoiminnan internetsivuille parhaiden käytäntöjen tietopankkiin www.eco-support.net.

3 Jaetun kolmannen sijan saavat Pu-kinmäen peruskoulu ja Drumsö låg-stadieskola paperinsäästökäytän-

nöistään. Pukinmäen yläkoulussa kerätään lukuvuoden päättyessä käytetyt ruutuvih-

kot. Vihkoista leikataan paperileikkurilla talteen käyttämättömät arkit. Arkkeja käyt-tävät esimerkiksi oppilaat, joilta vihko on unohtunut kotiin. Lauttasaaressa paperiset käsipyyhkeet puolitetaan, koska puolikas-kin riittää lapsen käsien kuivaamiseen.Perustelut: Näppärää!

Lopuksi ekotukitiimi lainaa kunniamainin-nan omaisesti sosiaaliohjaaja Maarit Aja-linin lorua: Kun tulostat kahden puolen, pidät metsistä huolen! Ekotuki kiittää ja kumartaa, kun muistat kaksipuolisesti tulostaa!

Ympäristöniksikisan voittajatViime numerossa pyysimme lukijoilta niksejä ympäristön säästämiseen. Kiitettävästä niksimäärästä valittiin voittajakolmikko. Raatina toimi ekotukitiimi.

Kun jokin ympäristöön liittyvä asia askarruttaa töissä, apua voi saada ekotukihenkilöltä. Ym-päristökeskuksen eko-tukitiimin kouluttamat

ekotukihenkilöt toimivat oman työyh-teisönsä ympäristötietäjinä.

– Ekotukihenkilöitä on koulutettu jo yli 700, ja kursseille on koko ajan jonoa. Tavoitteena on noin tuhannen henkilön joukko, joka opastaa ja neuvoo työyhtei-söään ekoasioissa, kertoo projektikoor-dinaattori Silja Sarkkinen ympäristö-keskuksesta.

Tukihenkilöt herättelevät keskuste-lua ja auttavat järkeistämään esimer-kiksi paperin, energian ja veden käyttöä sekä lisäämään lajittelua. Myös hankin-noissa ja liikkumisessa riittää työsarkaa.

– Yksi tehtävä on kumota ympäristö-asioita koskevia myyttejä. Esimerkiksi valot kannattaa oikeasti sammuttaa, jos huoneesta poistutaan yli kymmeneksi minuutiksi. Aiemmin tämä ei säästänyt energiaa, mutta nykyisellä valaistustek-niikalla tilanne on toinen, lisää projekti-työntekijä Mia Malin.

Toinen sitkeä myytti on, että kaikki jätteet ja kierrätettävät materiaalit pää-tyvät jäteautoon samalle lavalle ja vie-dään kaatopaikalle, eli lajittelu olisi tur-haa.

– Luulo on syntynyt, kun ei ole huo-mattu, että jäteautossa voi olla useita lo-keroita, joihin eri jätejakeet pakataan. Lajiteltu jäte on niin arvokasta materiaa-lia, ettei sitä kannata kaatopaikalle kipa-ta, projektiasiantuntija Pirita Kuikka muistuttaa.

työkalut


Ympäristön säästöllä rahaa säästöönVaikka ympäristöasioista puhutaan paljon julkisuu-dessa ja työpaikoilla asenteet ovat yleensä myöntei-siä, arkisista valinnoista löytyy usein pientä paranta-misen varaa. Paperin säästöstä on saatu paljon hyviä tuloksia, ja esimerkiksi kaupunginvaltuusto on siir-tymässä kokonaan paperittomiin kokouksiin. Pel-kästään tästä arvioidaan kertyvän noin 100 000 eu-ron vuosisäästöt.

Kaupungin työntekijä käyttää vuodessa lähes 2 800 paperiarkkia. Kaksipuolinen tulostus periaat-teessa puolittaisi tämän määrän, joskin esimerkiksi terveydenhuollon reseptit on edelleen tulostettava yhdelle puolelle paperia.

– Paperinsäästö vaatii käytännön ratkaisuja: pi-tää hankkia oikeanlaisia tulostimia, ja tietokoneiden tulostusasetukset on säädettävä kaksipuoleiseen tu-lostukseen. Atk-tuki auttaa, jos säätämiseen tarvit-see apua, Malin rohkaisee.

Säästömahdollisuuksia on muuallakin kuin toi-mistoissa. Esimerkiksi auton tai työkoneen moot-tori on järkevää sammuttaa silloin, kun työ ei vaadi sen pitämistä käynnissä. Vuodessa näin säästyy pit-kä penni järkevämpään käyttöön. Turha tyhjäkäynti on kielletty jo laissa.

– Joissakin toimipisteissä ekoajattelu on sisään-rakennettuna, kuten kirjastoissa. Mikäpä on parem-paa tuotteiden uudelleenkäyttöä kuin kirjojen lai-naaminen. Kirjastoissakin voidaan tehdä aina pieniä parannuksia, kuten pyrkiä hyödyntämään tiloissa luonnonvaloa sähkövalon sijaan, Kuikka mainitsee.

Silja Sarkkinen kertoo, että peruskoulut ovat kunnostautuneet ekotalkoissa.

– Niissä esimerkiksi jätteiden lajittelu on huippu-luokkaa, ja tietoa kulkeutuu innokkaiden koululais-ten mukana kotiinkin.

Ekoteoilla tulospalkkiotaYmpäristön säästäminen on kaupungin keskeisiä ar-voja, ja ympäristökeskuksen asiantuntijoiden mu-kaan ekotukitoiminnalla on vahva ylimmän johdon tuki.

– Väliportaan johto ei kaikissa tapauksissa ole yhtä innokasta, mutta selvää asennemuutosta on sielläkin käynnissä. Paperin- ja energiansäästö ja muut ympäristötoimet voidaan liittää osaksi tulos-palkkausjärjestelmää, ja niin on monissa paikoissa tehtykin, Malin kertoo.

Ekotukihenkilön koulutus kestää kaksi päivää. Tavoite on, että hän voisi sen jälkeen käyttää työ-ajastaan kuukausittain yhden päivän ympäristö-asioiden edistämiseen. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa kampanjaa tai neuvontatilaisuutta, kuten tietoiskua toimistossa syntyvien jätteiden lajittelusta.

– Ekotukihenkilö voi ehdottaa monenlaisia ym-päristöä säästäviä ratkaisuja, vaikkapa pyytää kan-kaiset, pestävät käsipyyhkeet paperisten tilalle. Tai järjestää paristojen keräyspisteen. Kun pienet va-linnat kertautuvat päivästä toiseen, ne muuttuvat isoiksi ympäristön ja useimmiten myös rahan sääs-töiksi, Sarkkinen korostaa. •

> Lisätietoja: Helmi > Yhteiset palvelut > Oikopolut > Ekotukitoiminta tai projekti-koordinaattori Silja Sarkkinen, puh. 310 64319. www.eco-support.net

■ Pirita Kuikka, Silja Sarkkinen ja Mia Malin kannustavat vihreämpään arkeen. Luonnon säästäminen on käytännön tekoja.

teksti TIMO NYKÄNEN kuvitus ATTE LAKINNORO

Tuhti tietopakettiesimiehille Helmeen on koottu uusi tietopaketti kaikille kaupungin esimiehille. Käytännönläheisen Hyvän esimiehen abc -aineiston pääpaino on työyhteisön arjen sujumisessa.

Helmen Henkilöstö-osion Johta-minen ja esimiestyö -otsikon alta löytyy esimiestyötä tukeva sivus-to, jollaisesta on henkilöstöjohtaja Hannu Tulensalon mukaan ollut

selkeä puute.– Helmi-alustan myötä verkkoaineisto saa-

daan nyt keskitettyä yhteen paikkaan ja helposti kaikkien saataville. Jatkossa vähintäänkin kaikki taloon tulevat uudet esimiehet käyvät sen pereh-dytysaineistona läpi, ja se myös tentitään, Tulen-salo kertoo.

Eniten hyötyä paketista on Tulensalon mu-kaan välittömille työnjohtajille ja vastaavalle esi-mieskunnalle, mutta työntekijätkin voivat toki tarkistaa, mitä heillä on oikeus odottaa esimies-työltä. Kokenutkin esimies voi saada aineistosta uusia ajatuksia ja näkökulmia työhönsä.

Keskustelun avaajaViiteen osioon jakautuva aineisto alkaa strategia- ja arvotason johdannolla, mutta on otteeltaan hyvin käytännön työssä kiinni.

– Laajin moduuli koskee arjen sujumista työ-yhteisössä, lähtien ihan töiden organisoimisesta, pelisäännöistä ja vuorovaikutuksesta. Jokaisen osion lopussa on myös itsearviointikysymyksiä, joihin vastaamalla saa pisteytyksen ja käsityksen omasta osaamisestaan, kertoo hankkeen projek-tipäällikkönä toiminut Henna Laukka konsult-titoimisto Koivulaukka Oy:stä.

Itse tekstit käsittelevät Laukan mukaan niin keskeisiä esimiestyön tekijöitä, että ne ovat so-vellettavissa kaupungin hyvin erilaisiin esimies-tehtäviin. Konkreettisilla tapausesimerkeillä, si-taateilla, kysymyksillä ja tehtävillä on tarkoitus saada lukija pohtimaan asioita syvemmin oman työyhteisönsä kannalta.

– Viimeinen, Jos arki ei suju -moduuli koskee vie-lä mahdollisia arjen ongelmatilanteita ja antaa niihin toimintamalleja. Kaikkiaan tarkoitus on, että aineisto rohkaisisi myös keskustelemaan asi-oista kollegoiden ja oman esimiehen kanssa.

Vaativan työn tueksiEsimiestyön kehittäminen on Hannu Tulensalon mukaan keskeisimpiä asioita organisaation me-nestyksen takana, ja kaupungilla siihen myös pa-nostetaan.

– Meillä esimiestyöt eivät välttämättä ole nii-tä kaikkein helpoimpia, kun toiminnassa joudu-taan huomioimaan paitsi oma henkilöstö, myös kuntalaiset ja poliittiset päättäjät. Varsinkin täs-sä taloudellisesti epävarmassa tilanteessa koim-me, että meidän pitää pystyä tarjoamaan tämän tyyppistä tukea. •

VUODEN VERRAN KESTÄNYTTÄ hanketta tes-taa noin 70 hengen pilottiryhmä, joka opis-kelee aineiston ja suorittaa siitä tentin.

Aineisto perustuu konsultti Henna Lau-kan 16 virastossa esimiestyön odotuksista ja käsityksistä käymiin keskusteluihin ja asian-tuntijahaastatteluihin sekä asiantuntijoiden kirjoittamiin teksteihin.

Pilottiryhmän antaman palautteen käsit-telyn jälkeen Hyvän esimiehen abc on koko henkilöstön käytettävänä keväämmällä.

Tavoitteena on, että ainakin kaikki lähi-esimiehet olisivat suorittaneet aineiston hy-väksytysti vuoden 2013 loppuun mennessä.> Lisätietoja: Helmi > Henkilöstö > Johtaminen ja esimiestyö

AaBeeCee


17

MetroTyöpaikka katujen alla

Länsimetron rakennustyömaa kokoaa yhteen insinöörejä, räjähdysasiantuntijoita ja omanlaisiaan luolamiehiä.

Pöly tarttuu kurkkuun ja päivänvalo on vähissä, mutta jokainen jysähdys vie kohti määränpäätä.


teksti ja kuvat Katri LehtoLa


Kura roiskuu harmaina mattoina, kun turvasaap-pain varustautuneet län-simetron louhintatyön-tekijät kahlaavat töihin

maan alle. Ruoholahden yllä heikosti ka-jastanut aamuaurinko himmenee him-menemistään tunnelin suun nielaistessa miehet uumeniinsa. Edessä on kostea pi-meys sekä ilmapuhaltimen tasainen hu-mina.

Jokunen työmaa-auto hurahtaa ohi pimeydessä, kun louhintatyönvalvoja Timo Kotineva kyntää eteenpäin sa-vivellissä heikohkon taskulampunvalon heilahdellessa muutaman askelen edellä.

– Onneksi saan pian auton käyttööni, näitä vehkeitäkin voi sitten kuljettaa kä-tevämmin, puuskuttaa Kotineva ja viit-taa kantamuksiinsa. Kameralaukku ja kuvausjalusta ovat tarpeen töiden ete-nemisen dokumentoinnissa, mutta sa-malla raskaita kantaa.

Kotinevan vaimea lausahdus katoaa tunnelin kosteille seinämille. Tässä työs-sä ei ilman huumoria pärjää.

Kivimiesten rotuKun länsimetro vuonna 2015 valmistuu, huristelee putkea pitkin päivässä arviol-ta 100 000 matkustajaa. Ruoholahdesta Espoon Matinkylään yltävälle noin 14 kilometrin matkalle on kaivettava kah-den päätunnelin lisäksi asema-alueet, lu-kuisia huoltotunneleita ja pystykuiluja. Pystykuilut on suunniteltu muun muas-sa hätäpoistumisia ja ilmanvaihtoa var-

ten. Uuden osuuden valmistuttua koko metrolinjasto automatisoidaan eli junia ajetaan ilman kuljettajaa.

Mutta vielä olemme Ruoholahdessa. Jossain Porkkalankadun paikkeilla, 30 metriä maan alla, missä hiljaisuuden rik-koo vain Kotinevan askelten läiske.

Jokunen sata metriä kauempana edessä näkyy pistemäinen, liikkuva valo. Lähempänä valopiste osoittautuu otsa-lampuksi, joka heiluu käytävän reunalla. Salaojittaja Raivo Kerebe valmistelee tunnelin ojitustöitä.

Seuraavaksi pimeydestä nouseva va-lonkajastus lankeaa tunneliin parkkee-ratun betoniauton ylle. Löysä harmaa massa valuu betoniauton kourusta ja ohjautuu ruiskurobotin säiliöön, jatkaa matkaansa putkea pitkin korkeuksiin lähelle katon pintaa ja syöksyy koneen suuaukosta ulos. Robotti sylkee märkää massaa kattoon, sieltä täältä putoilee tahrivia sattumia, jokunen myös Matti Toivosen takin harteille.

Nelisen vuotta alalla ollut Toivonen kuuluu kivimiesten jäyhään rotuun. Ko-tinevan sanoin, ”kivimiehet eivät pienis-tä narise eivätkä pukahda”. Luulisi, että kurkkua kaihertava sementtipöly saisi leppoisankin miehen tuskastumaan.

– Äkkiä näihin olosuhteisiin tottuu. Ensimmäistä kertaa tunnelissa työsken-nellessäni tosin epäilin, onko minusta tähän, kun kaikki näytti niin samanlai-selta koko ajan. Mutta onhan täällä mu-kavan hiljaista silloin, kun koneet eivät jylise, kuvailee Toivonen.

Länsimetro numeroina> Uusia asemia:

7 (+ 1 asemavaraus) > Arvioitu

valmistumisaika: 2015> Arvio matkustajista

päivässä: 100 000> Matkan arvioitu kesto

Matinkylästä Ruoholahteen: 16 minuuttia

> Länsimetron kustannusarvio (10/2007): 713,6 miljoonaa euroa

> Helsingin arvioitu osuus loppusummasta: n. 20 prosenttia

Hiljaa hyvä tuleeTunnelin pää tulee vastaan 42 metrin syvyydessä, Porkkalankadulta katsoen Kaapelipuiston paikkeilla. Eteen nouse-vaan kiviseinään on panostaja Jyrki As-pelund virittänyt seuraavan räjäytyk-sen aihion. Seiniin porattuihin reikiin on aseteltu putkipanoksia, jotka ohutta sähköpiuhaa pitkin yhdistyvät toisiin-sa. Aspelund kytkee panostetun kentän sähkönalliin ja lähtee pimeydessä rul-laamaan johtokelaa auki kohti runkolin-jaa. Vielä tarkistus vastusmittarilla että asennukset toimivat, sitten vetäydytään turvallisen välimatkan päähän laukaise-maan räjähteet.

Työnjohtaja Henri Soronen sanelee viimeisimpiä aikataulutietoja radiopu-helimeensa. Kotineva tarkkailee vieres-tä, kun Aspelund kytkee viimeisen joh-don, tarttuu rautaiseen tangonpätkään ja alkaa vinhasti veivata. Vauhti kiihtyy. Aspelund vapauttaa peukalonsa alta alas painetun nappulan, hetken hiljaisuus ja kaukaa kantautuu kumea jylinä, kun valtava lohkare irtoaa ja vyöryy palasina tunnelin lattialle. Maa vavahtaa hieman.

– Sillon lähti niinku Annikki Tähti, n Timo Kotineva valvoo tunnelissa töiden etenemistä.

n Louhintatyömaalla ei valon määrälle hurrata. Otsalamppu on kullanarvoinen myös betoniautolla työskentelevälle Mika Lukkariselle.


Ampu tulee, kaikki suojaan!Metrotunnelin rakennusprojektin etenemisvauhti ei ole verrannollinen valmiin metrojunan ajonopeuteen. Kun työmaalla käytetään kovia räjähteitä, on jo ennen töiden aloittamista edessä val-tavat määrät riskianalyyseja, lupa-ano-musten tekoa ja kiinteistökatselmuksia.

– Maanpinnalla 150–200 metrin sä-teellä louhittavasta kohteesta on käyty tarkastamassa kaikki asunnot ja muut rakennukset. Joka ainoa halkeama on kirjattu ylös, jotta saataisiin käsitys jo ennen louhintaa rakenteissa olevista virheistä, Kotineva kertoo.

– Sama kierros käydään töiden loput-

tua ja jos jotain rikkoontumista ilmenee, nähdään aiemmin kirjatuista tiedoista, onko syy todella louhinnassa.

Kun uutta metrotunnelia Ruoholah-dessa räjäytellään auki, ilmoitus seu-raavasta suoritettavasta räjäytyksestä annetaan muun muassa HKL:n metro-valvomoon ja työmaan läheisiin tavara-taloihin, sekä tietenkin kaikille tunnelis-sa työskenteleville. Räjähdys tussauttaa työmaatunneleihin vaarallisia kaasuja, joten niissä työskentely on sallittua vasta tunti räjäytyksen jälkeen.

– Kunnolliset turvavarusteet on olta-va kaikilla, jotka tunneliin menevät. Ky-pärä ja turvasaappaat ainakin, kansan-kielellä komusaappaat, Kotineva listaa.

– Ja aina ennen räjäytystä tehdään kallioon esi-injektoinnit ja tutkimus- reiät. Varmistetaan, ettei kiven sisällä ole onttoja kohtia, joissa voisi olla esimer-kiksi vettä. Katto ja lattiat, kaikki tutki-taan ja eliminoidaan onnettomuuksien mahdollisuus. Onneksi nykypäivänä ne ovatkin harvinaisia, huokaisee Kotineva.

toteaa Kotineva lakonisesti. Kahvitauko voi alkaa.

Kotoisat työmaakopitMiehet nousevat tunnelista takaisin maanpinnalle ja työmaakopeille. Aamu-päivä on jo pitkällä ja töitä takana aikai-sesta aamusta asti. Miehet työskentele-vät kahdessa vuorossa, toinen porukka aamukuudesta kahteen, iltaryhmä kah-desta iltakymmeneen. Lounasravintoloi-hin ei ole menemistä.

– Eihän tällaisissa tamineissa niihin voi mennä, naurahtaa Toivonen ja le-vittää kätensä. Tumma työtakki on se-menttipölyn verhoama. Lounaat syö-dään siis kotoisilla työmaakopeilla.

Metrotyömaalla päivät eivät ole kes-kenään samanlaisia. Kun toimitaan ko-neiden kanssa, kaikenlaisia ongelmia voi tulla eteen – ja tuleekin.

– Ei mikään mene niin kuin elokuvis-sa. Joku letku hajoaa koneesta, tulee ve-sivuoto tai jotain muuta. Kun ongelmia tulee eteen, niihin etsitään ratkaisu, Toi-vonen kertoo ja hörppää kupistaan. Vah-va kahvi huuhtoo kivipölyt mennessään.

Eikö jatkuva pimeässä olo väsytä,

n jorma Hyvönen ja jyrki aspelund nauttivat työmaakopin kotoisasta tunnelmasta. ilman turvasaappaita ei tunneliin ole menemistä.

Metrotöiden etenemistä voi

seurata osoitteessa http://seuranta.lansimetro.fi.

sivulta näkee ajantasaisesti kartasta, mihin

tunnelin päät yltävät.lisätietoa hankkeesta

www.lansimetro.fi.

Kivimiehet eivät turhista nurise. Energialamppuja työmaalla ei ole, mutta uusi Moccamaster kyllä löytyy.

etenkin näin muutenkin pimeänä vuo-denaikana? Olisikohan miehillä tarvetta kirkasvalolampuille?

– Samalla tavalla täällä pimeyteen tottuu kuin tehdastyössäkin. Ei mulla ainakaan mitään energialamppua ole, enkä ole sellaista varmaan ikinä nähnyt-kään. Mutta onhan meillä tuo uusi Moc-camaster, Toivonen toteaa.

Iiris, Eeva ja muut tytötMiesvaltaisella alalla ei naisia juuri näy. Täälläkin ainoat viitteet naissukupuoles-ta ovat työsuunnitelmaan kirjatut nimet Iiris ja Eeva. Keitä he mahtavat olla?

– Työmaakoneita. On paljon helpom-pi puhua nimillä kuin koneiden tyyppi-numeroilla. Kaikki tietävät, mistä puhu-taan jos vaikka Iiriksestä on puomi hajal-la, selvittää Kotineva.

Työmaakopeissa sijaitsevat pait-si taukotilat myös pukeutumistilat ja se luolamiesten tärkein paikka – sauna. Työpäivän päätteeksi kura pestään pois kipakoilla löylyillä. Pesulapalvelun väki hakee muutaman kerran viikossa pois li-kaiset työvaatteet ja korvaa ne puhtailla.

Työhuoneessaan Kotineva kuljettaa

sormeaan pitkin seinällä olevaa kartta-paperia. Kartta näyttää maallikon sil-miin sekavalta. Tunneleita ristiin rastiin.

– On Helsingin Energian tunnelia, väes tönsuojaa, huima määrä erilaisia tun neleita, Kotineva listaa. Sormi kulkee Ruoholahden päähän.

– Tämä urakka päättyy merenran-taan. Sen jälkeen louhinnat jatkuvat meren alle, näillä näkymin ensi kesänä, heti, kun tutkimusreiät saadaan tehtyä, Kotineva kertoo.

Kahvit on juotu ja eväät syöty, urakka voi jatkua. Metallivahvisteiset saappaat kolahtelevat teräsportailla, kun miehet laskeutuvat kopeilta takaisin likaisel-le hangelle ja nousevat koneiden ohjaa-moon. Yksi toisensa jälkeen kurvaa koh-ti mustana odottavaa tunnelinaukkoa. On aika palata maan alle. •

Kalajuttuja kerrakseen

Kalatalousneuvoja ja maajoukkuetason kilpaonkija Sarianne Snellman tapaa työssään

yhä enemmän lapsia, jotka eivät ole koskaan kalastaneet tai istuneet nuotiolla.

20

teks

ti T

IMO

NY

KÄ

NE

N k

uvat

AR

TO

WII

KA

RI

{ eri

koin

en a

mm

atti

}


> NIMI: Sarianne Snellman

> IKÄ: 49

> AMMATTI: Kalatalousneuvoja,

liikuntavirasto

> PERHE: Mies, neljä lasta

ja Pami-koira

> KOTI: Puu-Käpylässä

> HARRASTUS: Kilpaonginta,

sulkapallo

> SUOSIKKIKALARUOKA

JUURI NYT: Särkikaloihin

kuuluva vimpa graavattuna

kuka

Sarianne Snellman kairaa tottu-nein ottein reiän Vanhankau-punginlahden jäähän ja istah-taa pilkkijakkaralle. Talvisai-kaan jokisuulla on hiljaisempaa

ja Snellmanin työpaikka, liikuntaviras-toon kuuluva Meri-infon punatiilinen asiakaspalvelupiste, on avoinna vain ar-kisin. Infopisteestä voi lunastaa itsel-leen kalastusluvan, kunhan on etukä-teen maksanut valtion kalastuksenhoi-tomaksun.

Yksikön tehtäviin kuuluu valvoa ja kehittää kalastusta kaupungin vesialu-eilla ja järjestää kaupunkilaisille kalas-tusmahdollisuuksia.

– Kalatalousneuvoja on ammattini-mikkeenä vähän vanhahtava. Käytän-nössä työhöni kuuluu paljon kalavesien hoitoon liittyviä tehtäviä, kuten istutuk-sia, kalakantojen seurantaa ja koekalas-tusta, Snellman listaa.

Elämyksiä luonnostaTyönsä palkitsevimpana puolena Snell-man pitää ohjatun onginnan järjestä-mistä lapsi- ja vanhusryhmille. Kaupun-ki tarjoaa etukäteen ajan varanneille ryhmille onkivavat ja syötit. Sesonkiai-kaan avovesikaudella ryhmiä on päivit-täin.

– Viime keväänä järjestimme ensi kertaa erityislasten onkitapahtu-man, joka oli mielestämme menestys. Iloisempia kalas-tajia en ole koskaan tavan-nut. Kalastus on siitä hyvä laji, että sen harrastami-nen ei ole sidottu sukupuo-leen, ikään tai voimiin, vaan jokainen voi harrastaa omalla tasollaan.

Snellman on yllättynyt siitä, kuinka nykyisin on paljon lukioikäisiäkin nuo-ria, jotka käyvät hänen opastuksessaan ensimmäistä kertaa ongella. Kulttuurin muutos näkyy myös siinä, miten monet opettajistakaan eivät suostu laittamaan syöttiä koukkuun tai irrottamaan kalaa.

Koukussa kilpailemiseenMeri-infoon soittavat ihmiset kysele-vät eniten kalastuslupa-asioista, kalojen liikkeistä ja hyvistä apajista, mutta usein aivan muustakin.

– Kerran yksi soittaja sanoi, että nyt

hän harrastetussa lajissa kansainvälistä menestystä, mutta itse tapahtuma teki vaikutuksen – samoin kuin karpit, jotka saaliskaloina pistivät kunnolla hanttiin.

– Mielelläni satsaisin kilpaongintaan enemmänkin, mutta ainakin mieheni saattaisi olla eri mieltä ammattilaisuras-tani. Sekin oli hänelle jo riittävä ihmetyk-sen paikka, kun ostin ensimmäisen kilpa-onkivapani aikanaan 7 000 markalla! •> Meri-info: www.hel.liv.fi

21

”Erityislasten onkitapahtuma oli menestys. Iloisempiakalastajia en ole koskaan tavannut!


gallup

teksti ANNE VILENIUS kuvat KARI SANTALA

Oletko jo rikkonut uuden vuoden lupauksesi?TULIKO LUVATTUA JOTAKIN, JOKA EI PITÄNYT? TEETKÖ YLEENSÄ LUPAUKSIA UUDELLE VUODELLE?

■ AILI SAVOLAINENsosiaaliohjaaja, sosiaalivirastoMinulla on tapana tehdä uuden vuoden lupauk-sia, mutta tänä vuonna oli niin paljon kaikenlais-ta, etten ehtinyt. Yleensä uuden vuoden lupauk-seni ovat liittyneet laihduttamiseen tai silloin kun poltin, tupakoinnin lopettamiseen. Joskus lupauk-set ovat pitäneet, olen esimerkiksi onnistunut laih-duttamaan viisi kiloa.

■ TIMO HAKALAjohtava kehittämiskonsultti, sosiaalivirastoMinulla on tapana tehdä lupauksia. Tänä vuon-na aion kuntoilla enemmän, tarkkailla koleste-rolia ja syödä terveellisemmin vähentämällä hii-lihydraatteja. Yleensä jos jotain lupaan, niin se kyl-lä pitää.

■ JUHA NIEMELÄohjaaja, sosiaalivirastoOlen luvannut lopettaa tupakanpolton. Viikon ver-ran olin ilman, mutta sitten olin liian heikko ja rat-

kesin. Lopettamisesta tulee varmasti koko vuoden kestävä projekti.

Teen lupauksia joskus, mutta en välttämättä joka vuosi. Usein lupaukseni ovat liittyneet harrastuksiin tai opintoi-

hin, ja ne ovat pitäneet vaihtelevalla menestyksellä.

■ EEVA-KAARINA ÖYRYperhetyöntekijä, sosiaalivirastoTämä on viimeinen työvuoteni, kun vuonna 2012 jään eläkkeelle. Perhetyöntekijänä haluan viedä

sanaa eteenpäin, että perheillä on toivoa. Viras-toomme on tulossa organisaatiouudistus, mikä tuo

omat haasteensa vuoteen. Meillä on hieno virasto ja us-kon, että kun kaikki ponnistelevat läpi muutoksen, kiitos näkyy kyllä lopulta.

Vapaa-ajalla aion pitää itsestäni huolta kuntoilemalla enemmän. Kun on niin ihanat talvi-ilmat, lupauksen pitäminen on varmasti helppoa.

kun nämä kalastusasiat on selvitetty, niin osaisinko neuvoa, mistä löytyisi hiekka-kuoppa, jossa voisi korjata autoa? Ehkä vähän harhaanjohtavasta Meri-info-ni-mestä johtuen meiltä kysellään myös vä-lillä Suomenlinnan lauttojen aikatauluja ja kaikkea veteen liittyvää.

Kalastus täyttää Snellmanin elämän myös virastoajan ulkopuolella. Kolmin-kertainen, hallitseva naisten kilpaongin-nan Suomen mestari palasi äskettäin maa joukkueen mukana lajin maailman-mestaruuskisoista Etelä-Afrikasta. Tu-liai sena ei ollut vielä Suomessa melko vä-

> KESKUSTELEMASSA

Kulttuurikeskuksesta

viestintäpäällikkö

Terttu Forsström

Annantalon johtaja

Johanna Lindstedt

Caisan tuottaja

Kitari Mayele

> AIHE: Vastuullisen alkoholinkäytön

toimenpideohjelma

> PAIKKA: Kahvila Soffa

22

kaffella


teksti MAIJA KAJANTO kuvat TOMMI TUOMI

Kuningas alkoholiVastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelma herättää mielenkiintoa ja kirvoittaa kirpeitäkin kommentteja. Ollaanko kaupungilla menossa uuden kieltolain aikaan vai tekemässä suoraselkäinen päätös asioihin puuttumisesta?

A lkoholikulttuuria on monen-laista, mutta miten löytää tasa-paino kieltoajattelun ja täydel-lisen pellossa elämisen välille?

– Alkoholi on aihe, johon liittyy paljon näkemyksiä. Alkoholin väärinkäyttö ai-heuttaa isoja ongelmia, ja siksi kaupun-ki on nähnyt tärkeäksi tehdä tämän toi-menpideohjelman. Sinänsä on hyvä, että kaupungilla on yhteinen näkemys siitä, miten alkoholiin ja sen käyttöön suhtau-dutaan, Terttu Forsström toteaa.

Forsström muistuttaa, että parikym-mentä vuotta sitten monien terassien ympärillä oli vielä aidat. Alkoholinkäyttö oli tiukemmin kontrolloitua, ja muutos noista päivistä on iso.

– On erikoista, että ensin on pidetty alkoholin suhteen kova kuri ja järjestys, ja sitten äkkiä pyörähdetty täydelliseen vapauteen, ja ihmisiä näkee kaduilla pul-lojen kanssa. Välimuotoa ei tunnu löyty-vän, Johanna Lindstedt harmittelee.

Kitari Mayele muistuttaa, että kyse on viime kädessä ihmisten omasta suh-tautumisesta.

– Alkoholi ei sinänsä ole paha asia,

mutta sen käyttö riippuu ihmisen omas-ta mielestä: haluaako käyttää alkoholia nauttiakseen vai vahingoittaakseen it-seään? Monissa kulttuureissa alkoholilla on oma arvonsa ja osuutensa, ihmisten pitää vain osata suhtautua siihen.

Auttaako täydellinen kieltoajattelu hillitsemään alkoholinkäyttöä?Totaalikielto nostattaa kulttuuripuolen tekijöissä ristiriitaisia tunteita.

– Sen korostaminen, että alkoholi oli-si kategorisesti paha asia, ei ehkä ole he-delmällistä. Alkoholi kuuluu osana kult-tuuriin ja traditioon. Kulttuuripuolella voidaan juhlistaa esimerkiksi näyttelyn avajaisia tai ottaa kuohuviinilasillinen kaupunginteatterin esityksen väliajal-la. Ei sinne tulla ryyppäämään, mutta tilannetta juhlistetaan tällä elementillä. Alkoholilla ei silloin ole pääosaa, Terttu Forsström pohtii.

Taidekeskus Annantalo on nyt täysin alkoholiton tila.

– En minä näe sinänsä riskitekijä-nä sitä, jos näyttelyn avajaisissa olisi ai-kuisille lasilliset viiniä ja lapsille mehut.

Mutta symbolisesti voimme olla esi-merkkejä toisenlaisesta juhlakulttuuris-ta, eikä siitä ole meille mitään haittaa-kaan, Johanna Lindstedt toteaa.

Voidaanko tiukemmalla linjalla suojella lapsia ja nuoria?Vastuullisen alkoholinkäytön toi-menpideohjelman yksi päätar-koitus on suojella lapsia ja nuoria.

– Lasten ja nuorten suh-teen on surullisia tarinoi-ta paljon. Ydinkysymys on se, miten me vastuulliset aikuiset voimme antaa sel-laisen kuvan, että alkoholia ei tarvitse demonisoida, mut-ta sitä ei tarvitse tuputtaakaan. Miten saa luontevasti tuotua esiin, että alkoholi voi kuulua juhlatilantee-seen, mutta arkeen ei, Terttu Forsström miettii.

– Nuoret saavat tehdä alkoholin kans-sa kadulla aika paljon ennen kuin ku-kaan puuttuu asiaan

– Jos yhteiskunta hyväksyy aikuisten humalassa olon eikä sammaltajia katso-ta kieroon vaan annetaan jäädä häiriköi-mään keskustelua, on siinä tapakasva-tuksella työtä, Lindstedt kritisoi.

Tapakasvatuksessa kaivataan yhtei-söllisyyttä ja puhetta siitä, mikä on vas-tuu toisen lapsesta.

– Entisessä kotimaassani on sanon-ta, että kun lapsi on äidin mahassa, lap-si kuuluu äidille. Mutta kun lapsi syntyy, hän kuuluu yhteiskuntaan. Silloin kasva-tusvastuu on myös yhteiskunnalla, Kita-ri Mayele kiteyttää.

Vastuullisen alkoholinkäytön toimin-taohjelma korostaa myös puuttumista ja nollatoleranssia nuorten alkoholin-käyttöön. Ehdotus on, että jokaisesta terveyskeskuksen päivystykseen päih-

tyneenä saapu-vasta alaikäisestä

tehdään ilmoitus van-hemmille ja lastensuojeluviranomaisille.

– Tällä voi olla vaikutustakin. Kukaan vanhempi ei halua yhteydenottoa lasten-suojeluviranomaiselta, Terttu Forsström pohtii.

Voivatko kulttuurityö ja tapakasvatus auttaa alkoholin käytön vähentämisessä? – Kun mietitään, miten kulttuurielämä voi auttaa alkoholin väärinkäytön hillit-semisessä, se voi onnistua vain hyvien elämänasenteiden kehittämisen kautta. Jos alkoholin käyttö on mielihyvän ha-kemista, mielihyvää voi hakea muusta-kin, Johanna Lindstedt toteaa.

– Parasta alkoholipolitiikkaa on jär-jestää mielekästä tekemistä kaiken ikäi-sille. Ja siinä on kaupungilla valtava roo-li, Terttu Forsström myötäilee.

Tapakasvatusta kaipaavat keskusteli-joiden mukaan myös aikuiset.

– Olen törmännyt seurassa siihen, että kun sanon, etten halua juoda alko-holia, minulta kysytään, oletko kipeä. Ja

23

ehdotetaan, että ota edes hieman. Jos joku ei halua juoda, ajatellaan, että hän on niin hyveellinen, kun ei halua ottaa alkoholia, Kitari Mayele kertoo.

– Juuri tällaisissa tilanteissa tarvitaan tapakasvatusta! Tässä on sauma opettaa käytöstä: kaikkea voi olla tarjolla, mutta siihen, mitä kukakin valitsee, ei tarvitse kiinnittää huomiota, Johanna Lindstedt toteaa.

Entäpä alkoholin mainostaminen?Alkoholipolitiikan tiukentamisen yksi tavoite on alkoholi-mainonnan poistaminen katukuvasta. Alkoholimainoksia ei välttämättä jatkossa enää nähdä julkisten rakennusten sei-nissä, bussipysäkeillä eikä joukkoliikennevälineissä. Tällä halutaan vähentää erityisesti lasten ja nuorten altistumista houkuttelevalle alkoholimainonnalle.

– Mielestäni tämä on hyvä asia. Kysymyksen voi kään-tää niinkin päin, että miksi kaupungin pitäisi myydä mai-nospaikkojaan juuri alkoholi-mainontaan, Johanna Lind-stedt toteaa.

– Jos alkoholimainoksista näkee, että ne on suunnattu lapsille ja nuorille, se on hyvin arveluttavaa. Mutta tässä ol-laan saman kysymyksen äärel-lä kuin eettisessä ja vastuulli-sessa sijoittamisessa. On mah-dollisuus olla sijoittamatta yrityksiin, jotka ovat liiketoimin-taetiikaltaan arveluttavia. Tai sitten voidaan sijoittaa niihin, ja pyrkiä esimerkiksi yhtiökokouksessa vaikuttamaan asioi-hin. Jos alkoholiyritykseltä saadaan sponsorirahoja, jotka voidaan sijoittaa kulttuuritapahtumiin, se voi mahdollistaa jonkin kulttuuritapahtuman, Terttu Forsström pohtii.

– Toisaalta, jos kategorisesti halutaan vähentää alkoholin käyttöä ja ottaa tiukempi linja, ei alkoholia silloin voida sa-maan aikaan mainostaa, Lindstedt lataa.

Toimenpideohjelma siis herättää mielipiteitä ja keskuste-lua. Kuitenkin kysymys on lopulta ihmisten valinnoista.

– Ei alkoholia voi kieltääkään. Kuka voi mennä sano-maan, että suhtautukaa näin tai noin? Pitää vain avata kes-kustelua, kuten tupakoinnistakin, Kitari Mayele kiteyttää. •

> Tutustu Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjel-maan www.hel.fi > Terveyskeskus > Uutiset > Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelma


Vastaamassa kehittämisjohtaja Riitta Simoila terveyskeskuksesta.

HALOO mistä on kyse?

? Kerrotko lyhyesti, mistä koko alkoho-likeskustelussa on kyse? Mikä on Vas-

tuullisen alkoholinkäytön toimenpideoh-jelma, ja mihin sillä pyritään? Työryhmän esitys Vastuullisen alkoholinkäy-tön toimenpideohjelmaksi on laajalla lau-suntokierroksella. Ohjelmassa on kolme pää-määrää: alkoholinkulutus vähenee Helsin-gissä, lapsia ja nuoria suojellaan alkoholilta ja alkoholinkulutukseen puututaan varhain. Näihin tavoitteisiin pyritään 33 konkreettisen toimenpiteen avulla. Ohjelmaesitys on käyn-nistänyt mielenkiintoisen ja tarpeellisen al-koholipoliittisen keskustelun.

? Näetkö, että Helsinki on lähtökohtai-sesti alkoholimyönteinen kaupunki?

Helsinki on alkoholimyönteinen kaupunki, ja Suomi on varsin alkoholimyönteinen maa. Alkoholi on edullista, helposti saatavaa ja sitä mainostetaan voimakkaasti.

? Yksi työryhmän ajatuksista on, että al-koholimainokset kiellettäisiin kaupun-

gin omistamilla mainospaikoilla. Miksi?Kaupungin mainontarajoituksella halutaan suojella lapsia ja nuoria alkoholimainoksil-ta. Vahva tutkimusnäyttö osoittaa, että alko-holimainonta lisää nuorten juomista ja alen-taa juomisikää. Kieltämällä ulkomainonta kaupungin omistamilla mainospaikoilla voi-daan vähentää alkoholimainonnan vaikutus-ta nuoriin.

? Tuoko tiukka alkoholilinja taloudellisia säästöjä?

Kulutus ja haitat kulkevat käsi kädessä, eli vä-hentynyt alkoholinkäyttö vähentäisi myös al-koholihaitoista aiheutuvia kuluja ja säästäisi siten rahaa muihin kaupungin menoihin.

Kulutustason laskeminen parantaisi kaik-kien kaupunkilaisten terveyttä, hyvinvoin-tia, viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Myös lasten ja nuorten elinolosuhteet paranisivat, koska

suurin osa huostaanotoista johtuu alkoho-liongelmista. Kun kulutustaso laskee, hoito-paikat riittävät paremmin niille, jotka tarvit-sevat päihdekuntoutusta.

Alkoholinkäytön vähentyminen lisää työ-tehoa ja tuottavuutta, koska alkoholinkulu-tuksesta seuraa sekä poissaoloja työpaikoilla että ennenaikaista eläköitymistä.

Helsinki voi olla mukana alkoholi- ja juh-limiskulttuurin muutoksen etujoukoissa, ai-van kuten se on ollut savuttomuuden edistä-misessä. Kaupungin tilaisuuksien alkoholit-tomuus toimisi yhtenä esimerkkinä siitä, että sosiaalinen ja seurallinen voi olla myös sel-vin päin.

? Puheet alkoholinkäytön vähentämisen toimenpiteistä ovat herättäneet kom-

mentteja ”uudesta kieltolakiajasta”. Mi-ten vastaisit tähän?Viime vuosikymmenten alkoholipolitiikassa on tehty päätöksiä, joiden on tiedetty lisäävän kulutusta: laskettu hintaa, lisätty saatavuutta ja sallittu mainontaa. Tämän vuoksi kulutus on noussut. Nyt on aika lopettaa alkoholin-käyttöön kannustavat toimenpiteet ja tehdä sen sijaan toimenpiteitä, joiden tiedetään vä-hentävän kulutusta.

? Millaisen kuvan nollatoleranssi antaisi Helsingistä? Kun ajatellaan esimerkik-

si kaupungin tilaisuuksia, valtiovierailuja tai taidetapahtumia – koskisiko alkoholi-ton linja myös niitä?Nollatoleranssi-termi liittyy toimenpideoh-jelmassa aikuisten ja nuorten julkijuomiseen puuttumiseen. Kaupungin tilaisuuksien osal-ta ehdotus sisältää sanat ”pääsääntöisesti al-koholittomia”. Jo se, että tilaisuuden järjestäjä pohtii, onko alkoholitarjoilulle vaihtoehtoa, on muutos hyvään suuntaan. Helsinki voisi olla mukana luomassa realistisempaa ja kriit-tisempää suhdetta alkoholiin. Monissa muis-sa maissa muutos on jo alkanut.

Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelma

”Miksi kaupungin pitäisi myydä mainospaikkojaan alkoholimainontaan?”

Alkoholi kirvoittaa kielen-

kannat – myös silloin kun

sitä ei juoda. Keskustelu

vastuullisen alkoholinkäytön

toimenpideohjelmasta käy

kuumana.

24

palvelu


teksti KATJA PESONEN kuvat JUHO KUVA

Satavuotisjuhlaansa viettävä kaupunginmuseo on karistanut arkistopölyt harteiltaan. 2000-luvulla museolla on Facebookissa oma fanisivunsa, verkkonäyttelyitä internetissä ja näyttelyselostukset iPodissa.

Kaupunginmuseo on ajassa kiinni ja lähellä ihmistä. Se on aktiivinen laitos, joka järjestää opetusta, luento-ja, työpajoja ja kursseja kai-

ken ikäisille historiasta kiinnostuneille.– Museokin voi olla hauska. Tietoa

voi välittää viihdyttävällä tavalla. Fak-tat ja hauskuus eivät sulje toisiaan pois, kaupunginmuseon johtaja Tiina Meri-salo muistuttaa.

Hän kertoo esimerkin Muistojen pai-kat -työpajasta, jossa 80-vuotias mies löysi kuva-arkistosta valokuvan nuoruu-tensa rakkaasta hyppyrimäestä Kallios-sa. Miehellä ei ollut tuolta ajalta ainutta-kaan valokuvaa jäljellä, ja kuvan näkemi-nen lämmitti.

– Parasta tässä työssä on ehdottomas-ti se, että pystymme liikuttamaan ja an-tamaan hyviä kokemuksia ihmisille. Ko-kemuksen ei edes tarvitse olla mitään

ta vuosittain. Yksi heistä, Hilkka Val-lisaari, laskeskelee tilaisuuksia olevan vuodessa lähes sata. Museolehtorit pi-tävät teemaopastuksia ja varta vasten eri ryhmille räätälöityjä opastuksia. Esi-merkiksi firmat, kerhot, järjestöt ja yh-distykset tilaavat museokierroksia.

Pätevä keino kertoa lapsille menneis-tä ajoista on draamapedagogiikka, jos-sa eläydytään roolien keinoin johonkin historialliseen tapahtumaan tai aika-kauteen. Painopiste museon opetukses-sa onkin erityisesti lapsissa ja nuorissa. Vastoin yleistä luuloa nassikoita ei tar-vitse raahata museoon väkisin.

– He ovat valtavan kiinnostuneita ja tulevat tänne mielellään. Se kun on vaihtelua tavallisiin oppitunteihin, Val-lisaari hymyilee.

Viime vuosina museo on kohdan-nut uuden ryhmän, maahanmuutta-jat. Näille museo on osoittautunut tär-keämmäksi, kuin mitä henkilökunta osasi alun perin kuvitella.

– Kriisialueilta tulevat näkevät sen, että vaikka Suomessakin sota-ajat ovat hyvin lähellä, olemme siitä huolimat-ta päässeet tähän pisteeseen. Se antaa heille toivoa. •

Museo elää ajassa

mullistavaa, vaikka vain valokuva, mut-ta se on tärkeää jollekin, hän sanoo.

Sähköllä eteenpäinErilaiset kurssit, tapahtumat ja muut ti-laisuudet ovat juuri niitä, joiden avulla museo pyrkii tulemaan lähelle ihmistä. Kuten näyttelyissä, myös tapahtumissa lähtökohtana ovat useimmiten museon omat kokoelmat, mutta rajaa ei ole sil-lä, miten tätä runsautta voidaan yleisöl-le välittää. Kaupunginmuseon voi löytää Facebookista ja verkkonäyttelyitä se on pitänyt jo pitkän aikaa.

– Nykyään on valtavasti mahdolli-suuksia esitellä museon kokoelmia ja kiinnostavia ilmiöitä. Esimerkiksi inter-netiä aiomme hyödyntää jatkossa vielä-kin enemmän. Kaikki uudet välineet ovat tulleet mukaan luontevasti. Tietys-ti resurssit asettavat tietyt raamit eivät-kä ne korvaa perinteisiä näyttelyitä,

mutta ne tuovat kivan lisänsä, toteaa Merisalo.

Museolla on meneillään Kokoelmat verkkoon -hanke, jonka myötä valoku-via saadaan nettiin kaikkien selattavak-si. Nettikauppaakin kehitellään.

Kentälle astuminen on kannattanut. Vuonna 2010 museo ylitti 200 000 kävi-jän rajan, mikä on ennätys. Tulevaisuu-dessa tietysti tähdätään vielä korkeam-malle.

Kaupunginmuseo täyttää tänä vuon-na sata vuotta, ja juhlinnan käynnisti vuotuinen Tieteiden yö. Sitä jatkaa kaksi kookasta näyttelyä, joista ensimmäinen, Merelle – purjehdusta Helsingissä 150 vuotta, esittelee kaupungin merellistä menneisyyttä. Naisjärjestöjen keskus-liitto on tuottanut museolle näyttelyn Naisten huoneet – 100 vuotta elämää ja tekoja, joka avaa suomalaisten naisten tasa-arvon histo-riaa sekä vaikuttaja-naisten ja naisjärjestöjen vaiheita.

Opetusta kaikelle kansalleMuseopedagogiikka on yksi museon tärkeimmistä tehtävistä ja museolehto-rit järjestävät valtavat määrät opetus-

Voittoisa kirja arjen historiastaKAUPUNGINMUSEON JULKAISU Yhdeksän pientä kotia on pokannut Vuoden museojulkaisu -pal-kinnon. Museon tutkijan Jere Jäppisen kirjoittama teos kertoo arjen historiasta Työväenasuntomu-seossa. Sitä höystävät valokuvaaja Juho Nurmen tunnelmalliset kuvat tiskipöydästä makuukama-riin. Suomen museoliitto järjestää kilpailun joka toinen vuosi. Tällä kertaa kilpailemassa oli 42 teos-ta, joista voittajan valitsi Kirsi Piha.

Jäppiselle Työväenasuntomuseo on erityisen rakas. Hän aloitti siellä opiskeluaikanaan kesäop-

paana kaksikymmentä vuotta sitten ja sai kipinän hakeutua museoalalle tosissaan.

– Kokosin kuuden kesän mittaan hankkimani tiedot opetusdiasarjaksi ja kirjoitin sen oheen op-paan. Se oli kuitenkin niin massiivinen, ettei sitä voinut sellaisena käyttää, ja opas jäi pöytälaatik-koon, Jäppinen muistelee.

Pari vuotta sitten piskuinen museo joutui pe-rusteelliseen remonttiin, jonka jälkeen sitä pää-tettiin juhlistaa kunnon julkaisulla. Jäppisellä oli 15 vuotta vanha teksti valmiina, kuvat vain puuttuivat.

– Tämä on mainio esimerkki siitä, että jos to-della uskoo ideaansa, siitä takuulla syntyy jotain hyvää ennemmin tai myöhemmin, Jäppinen hy-myilee.

> Työväenasuntomuseo, Kirstinkuja 4, avoinna kesäisin. > www.hel.fi/kaumuseo

Helsinkiläisetmestarit esiinKAUPUNGINMUSEO PUURTAA parhaillaan Made In Hel-sinki 1700–2012 -hankkeen parissa, joka rakennetaan pääkaupungin 200-vuotisjuhlavuoden ympärille. Tee-maan liittyvä kirja ja näyttely esitellään ensi vuonna World Design Capital -vuoden kunniaksi.

Intendentti Elina Kallio etsii seitsemän kollegansa kanssa arkistojen kätköistä pääkaupunkiseudun yrityk-siä ja käsityöläisiä kaikilta muotoilun aloilta. Esiin pää-sevät muun muassa sellaiset maineikkaat kulta- ja ho-peasepät kuin Johan Sing ja Henrik Sohlberg, jotka oli-vat 1700-luvun kovaksikeitettyjä mestareita.

Yrityksistä mukana ovat ainakin Wilhelm Salinin nyöripunomo, EasyBeasy lastenvaateyritys sekä muu-tamia modisteja.

– Meidän kokoelmamme on huomattavan laaja jopa Euroopan mittakaavassa. Haluamme näyttelyllä ja kir-jalla osoittaa, etteivät design ja muotoilu ole uusia kä-sitteitä, vaan niitä arvostettiin jo muutama vuosisata sitten, Kallio kertoo.

Tutkijoille prosessi on antoisa: he pääsevät tutki-maan museon omaa esineistöä uudesta näkökulmasta. Nyky-yritysten valinta on vielä käynnissä, ja sekaan voi mahtua vaikka webbisuunnittelua.

■ Miten ennen keitettiin kahvia? Lapsia ei tarvitse raahata museoon, vaan kokoelmat kiehtovat pieniä vieraita. Ruiskumestarin talo kiinnosti Takataskun päiväkodin lapsia.

26

työhyvinvointi


teksti ILPO SALONEN kuva MARJO TYNKKYNEN ja SEPPO SAARENTOLA

Ajankäyttö on valintoja

Aikaa ei voi hallita, mutta kiireen voi kesyttää. Tätä viestiä Oiva Akatemia vie työyhteisöihin, joissa monesti tuntuu, ettei aika riitä mihinkään.

Tuttu tilanne: kännykkä soi, tekstiviesti kilahtaa, avo-konttorin laidalta kantau-tuu juttelua. Työkaveri pyy-tää apua, työ keskeytyy

tuon tuostakin, ja jokaisen keskeytyksen jälkeen keskittyminen pitää aloittaa taas alusta.

– Tutkimuksissa on todettu, että asiantuntijatyön tekijä pystyy keskitty-mään avokonttorissa kerrallaan noin 18 minuuttia. Se on aivan liian lyhyt aika, jotta työ voisi edetä järkevällä tavalla, ke-hittämiskonsultti Helena Kangas mai-nitsee.

Kangas sekä hänen kollegansa Han-nele Yltiö ja Sanna Lyly vetävät Oiva Akatemiassa kursseja, joilla tähdätään kiireen kesyttämiseen.

– Emme käytä ajanhallinta-sanaa, koska sillä yleensä tarkoitetaan erilaisia temppuja, kuten mahdollisimman teho-kasta kalenterin käyttöä ja tarkkaa aika-taulutusta. Pikemminkin haluamme he-rätellä miettimään, mihin työyhteisössä aikaa ylipäätään käytetään, Sanna Lyly kertoo.

Kenen kiire?Samanlaiset kysymykset ja haasteet

Ole läsnäSANNA LYLY KOROSTAA, että läsnäolo on tärkeimpiä tavoitteita niin työssä kuin muussakin elämässä.

– Se on monesti aika yksinkertaista: palaverissa pidetään känny-kät kiinni, esimies ei lueskele sähköpostiaan samalla kun keskustelee alaisen kanssa, ja jätetään turha hösääminen pois. Läsnäolo vähentää kiireen kokemusta.

Läsnäolo osoittaa, että henkilö pitää juuri tätä hetkeä ja tekemistä tärkeänä. Lyly neuvoo suhtautumaan epämieluisaankin tekemiseen kuin olisi sen itse valinnut.

– Kun on läsnä, tekeminen etenee. Muuten joutuu palaamaan yhä uudelleen paikkailemaan epäselviksi jääneitä asioita, hän muistuttaa.

toistuvat yhteisöstä toiseen: työnteki-jä tuntee, että pystyisi tekemään työn-sä paremmin ja haluaisi tehdä niin, mut-ta aika ei tunnu riittävän. Asioiden rat-kominen alkaa pohdinnalla, millainen suhde yksilöllä ja työyhteisöllä on itse aikaan.

– Onko ongelmana yksilön vai yhtei-sön kiire, miten kiire käytännössä nä-kyy ja miten eri yksilöt suhtautuvat sii-hen? Yhden mielestä konttorilla on hir-veä hoppu, toisen mielestä ei, ja kolmas kokee, että pieni sähäkkyyden tuntu on vain piristävää, Hannele Yltiö kuvailee.

Konsultit korostavat, että ihmisten erilaisuus on tosiasia, jota viisas esimies osaa hyödyntää.

– Erilaisuutta pitää aina suvaita. Toi-saalta yhteisön pitää keskustella, miten erilaiset yksilöt ja yhteisö sovitetaan yh-teen niin, että kokonaisuus toimii. Joku tuumaa ensin ja tekee vasta sitten, toi-nen toimii päinvastoin, Helena Kangas korostaa.

Koulutukseen kuuluu yhdeksän avainkysymystä. Kurssilaisia rohkais-taan esimerkiksi pohtimaan, kuinka hil-jentää mielensä, malttaako pysähtyä tehtävien välissä sekä mikä on tärkeää, tarpeellista ja mahdollista juuri nyt.

Kurssien osallistujat pohtivat yleensä re-hellisesti omia toimintamallejaan.

– Kyse ei juuri koskaan ole siitä, että joku on ahkera ja toinen laiska, tai yksi tapa toimia olisi automaattisesti pa-rempi kuin toinen, Yltiö tähdentää.

Tutki ja ennakoiTyöyhteisöissä tulee kaikkein useimmin esiin toive, että työn ehtisi tehdä tarpeeksi hyvin. San-na Lyly huomauttaa, että kaik-keen sellaiseen, mikä koetaan oi-keasti tärkeäksi, on aina aikaa.

– Kyse onkin siitä, kuka tärkeän määrittelee: työntekijä, esimies vaiko joku muu?

Töiden valmisteluun kaivataan lisää mahdollisuuksia. Hutilointi luo stressiä.

– Aikaa pitäisi varata myös jälkipuin-nille. Siinä voidaan käydä yhdessä läpi, miten eri työvaiheet sujuivat ja löytyikö viilaamisen varaa. Muuten helposti tois-tetaan käytäntöjä, jotka ylläpitävät kii-rettä ja stressiä, Lyly muistuttaa. Vapaallakin eletään monesti tiukkojen kalenterimerkintöjen puristuksessa. Kii-re voidaan kokea hyveeksi: moniko us-kaltaa tunnustaa, ettei ole laisinkaan kiire? Omasta ajasta, rentoutumisesta


OLEN USEIN HARMITELLUT vuosituhannen alussa eläkkeelle jää-neen ikäryhmän huonoa onnea. Heidän työuransa loppu osui ajankohtaan, jolloin tietokoneet toivat teollistumisen jälkeen suu-rimman muutoksen työelämään. Monen viimeiset työvuodet oli-vat sinnittelyä uuden tekniikan kanssa. Käytyäni matkapuhelimia koskevan keskustelun sekä nuoremman että vanhemman ikäpol-ven edustajia sisältävässä seurassa oivalsin, ettei oma kohtaloni tule välttämättä olemaan aurinkoisempi.

En ole ainoa 60-luvulla syntynyt, joka on monessa kohdin pudonnut kehityksen kelkasta. Tietotekniikan käytössä olem-me enemmän tai vähemmän teinien hyväntahtoisuuden varassa, mutta omaa tilaamme ymmärtämättä tapaamme suhtautua ylen-katseellisesti uuteen teknologiaan. Sosiaalinen media on turhuut-ta, oikeat ihmissuhteet kehittyvät tosielämän kohtaamisissa; kai-ken maailman ”tsättäily” on turhaa lörpöttelyä ja ajan haaskausta; musiikkia ei kuunnella netistä warettamalla vaan pitää päästä kat-selemaan ja hypistelemään (mieluummin vinyyli-) levyjen kansia.

VIIDENTOISTA TAI KAHDENKYMMENEN vuoden päästä tilanne ei ole ainakaan nykyistä parempi. Kun olemme vuoden 2030 tienoil-la viimeisiä vuosiamme työelämässä, työpanostamme voi eniten laskea kömpelyys uuden tekniikan kanssa (mitä se tuleekin sitten olemaan). Mutta mitä tehdä uhan torjumiseksi?

Näitä asioita pohdittuani olen ostanut miniläppärin sekä uuden kännykän, jolla pääsee internettiin. Kummallekaan ei varsinaisesti ole tarvetta – tavalliset tietokoneet riittäisivät hyvin, eikä kännykäl-lä mielestäni ole edes tarpeen päästä surffailemaan. Miniläppä-riin olen asentanut suomalaistaustaisen käyttöjärjestelmän, jottei minua yllätetä eläkeiän kynnyksellä uudella käyttöjärjestelmällä. Kännykällä olen opetellut käyttämään muun muassa GPS-karttaa, sillä eläköityessäni on luultavasti vaikea saada paperiversiona sen enempää karttoja, sanakirjoja, puhelinluetteloita kuin aikatauluja-kaan. Selkäytimeen imeytynyt tietotekniikan hallinta voi olla van-huuden turva.

JOS TIETOTEKNIIKAN SUHTEEN laskee työnantajan järjestämän koulutukseen varaan, on luultavasti myöhässä. Koulutukset tapaa-vat olla tylsiäkin. Välttämättömyydestä kannattaa tehdä hupia otta-malla arkielämässä ja harrastuksissa käyttöön uusimman teknolo-gian. Jos musisoit tai bongailet lintuja, käytä taskuun mahtuvaa tal-lennusvälinettä. Jos urheilet tai tanssit, kuvaa suorituksesi ja ver-taile sitä alan huippujen suorituksiin. Lukufriikin on vaikea luopua lehdistä ja kirjoista, mutta on kiistattoman näppärää kantaa koko-naista kirjastoa laukkuun mahtuvassa laitteessa. Voin vain kuvitel-la, miten eri tavoin kalastuksen ja kuvataiteen harrastajat voivat hyödyntää modernia teknologiaa.

Mikä on vanhemmillemme turhuutta ja lapsillemme itsestään selvää, on meille työkyvystä huolehtimista.

Mikään tekniikan alan yritys ei ole koskaan tukenut taloudellisesti tämän kolumnin kirjoittajaa.

Mitä tekemistä uudella tietotekniikalla on työkyvyn kanssa?

Työterveyspsykologi Vesa Talvitie pohtii tietotekniikan haasteita.

psykologi

7 vinkkiä järkevään ajankäyttöön

1 Tarkista sähköpostisi mahdollisimman harvoin. Kerran taipari päivässä on hyvä tavoite.

Ohje esimiehelle: delegoi. Älä yritä tehdä kaikkea itse.

Armahda itseäsi.

4 Mieti riittävän pitkään, ennen kuin sanot kyllä. Opi myös sanomaan ei.

5 Laatikaa yhteiset avokonttorisäännöt. Miten osoittaa ystävällisesti, että nyt pitää saada keskittyä?

Kaikki tulevat palavereihin ajoissa.

7 Kokeile kiirepäiväkirjaa: miten jakaisit päivän niin, että olennaiselle riittää aikaa?

ja nukkumisesta on ”helppo” nipistää – saatamme ajatella, että niihin palataan, kun on aikaa. Mutta aikaa ei ole tulevai-suudessa sen enempää kuin nytkään, ellei sitä tietoisesti ota.

Hannele Yltiö suosittelee kiirepäi-väkirjan pitämistä. Kiire ei aina ole niin jatkuvaa kuin kuvittelemme, vaan useimmiten jaksottaista.

– Kannattaa pohtia, milloin ja millai-sissa tilanteissa kiire syntyy ja miten se käytännössä näkyy eri työvaiheissa. Useimmiten ongelmia voidaan ehkäistä riittävällä ennakoinnilla. Asioiden mah-dolliselle kasaantumiselle ja muille yllä-tyksille on syytä varata oma aikansa. Jos työ on aikataulutettu liian tiukasti, nopealle reagoinnille voi olla vaikea löy-tää tilaa.

– Vinkkejä ja keinoja kiireen kesyt-tämiseen yleensä syntyy työyhteisössä, kun asioita ryhdytään yhdessä mietti-mään. Käytännön toteutus on sitten it-sestä, esimiehistä ja koko yhteisöstä kiinni, Yltiö muistuttaa. •

> Lisätietoja Helmestä > Yhteiset palvelut > Oiva

■ Hannele Yltiö, Helena Kangas ja Sanna Lyly neuvovat miten toimia, jotta kiire ei hautaisi alleen.

ajankäyttöön

mahdollisimman harvoin. Kerran taija nukkumisesta on ”helppo” nipistää – saatamme ajatella, että niihin palataan,

2

6

3

28

liikkeellä


teksti KATJA PESONEN kuvat KANSALLINEN AUDIOVISUAALINEN ARKISTO/MALLA HUKKANEN ja SUOMEN FILMITEOLLISUUS

Kotimainen elokuva on kah-minut aimo määrän mate-riaalia eri puolilta Helsin-kiä. Pekka Puupää ja Pätkä juoksivat talonmies Pikka-

raisen kipakkaa luutaa pakoon Toisella linjalla ja Uuno Turhapuro röhnötti Kal-liossa hänkin, Fleminginkadulla. Cast-reninkadulla sijaitsee edelleen ravintola Toveri, jonka kilpailijaksi perustettiin ra-vintola Kaveri elokuvassa Pekka ja Pätkä pahassa pulassa. Sen omistaja palkkasi Pekan ja Pätkän käveleviksi mainoskyl-teikseen.

Kaupunginkirjasto perusti viime vuo-den helmikuussa nettiin karttapalvelun Tarinoiden Helsinki, joka on aarreaitta nostalgiannälkäisille. Sivuilta löytyy tätä nykyä yli 1 600 kirjaa, kipaletta ja eloku-

vaa, joihin pääkaupunki liittyy tavalla tai toisella. Sivuilta voi lisäksi tonkia haus-koja faktoja ja nippelitietoa kymmenen vuotta sitten avatulta iGS tietohuolto-asemalta.

Kirjastonhoitaja Niina Holm Tapuli-kaupungin kirjastosta kertoo nettisivuil-la olevan kävijöitä jopa yli sata päivässä. Keskiverto vierailija on keski-ikäinen nainen.

– Elämme globaalissa maailmassa, mutta suuntauksena tuntuu olevan halu tietää enemmän omista juuristaan. Pel-kästään lokakuussa sivuilla oli 3 500 kä-vijää.

Kallio on inMikä Helsingin alue sitten on kirvoitta-nut tarinoita eniten? Kiehtooko Kallion

rappioromantiikka vaiko kenties Töölö, josta löytyy ensimmäinen maininta pa-pereista jo vuodelta 1476, siis kauan en-nen koko kaupungin perustamista?

Holm hakee tietokannasta. Sieltä löy-tyy 50 tarinaa Kalliosta ja 43 Töölöstä, esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuva Calamari Union, jossa 15 Frank-nimis-tä miestä sekä yksi Pekka aloittavat road tripin Siltasaarenkadulta Eiraan.

Töölön kohdalta haussa löytyy Lee-na Lehtolaisen esikoisromaani Ensim-mäinen murhani, jossa rikospoliisi Ma-ria Kallio asuu Töölössä isotätinsä peri-kunnan vuokralaisena Eliten tienoilla, vihertävän rakennuksen kolmannessa kerroksessa.

Kallion asuinalue on toki romantisoi-tu, mutta laulaapa Kaj Chydenius Kru-

TARINOIDEN HELSINKI on kaupunginkirjaston internetkarttapalvelu, johon on koottu kirjaston valikoimissa olevaa Helsinki-aiheista kirjallisuutta, elokuvia ja mu-siikkia. Internetsivuilla on hakupalvelu sekä kartta, joiden avulla teoksia voi etsiä. Siihen kuuluu lisäksi iGS -tietohuoltoasema, jossa asiantuntijoilta voi kysyä mitä ta-hansa Helsinkiin, elokuviin, musiikkiin ja kirjallisuuteen liittyvää.

Palvelua ylläpitää kirjaston henkilökunta. He ovat keskittyneet erityisesti oman alueensa teoksiin. Sivustoa kehitetään jatkuvasti, ja myös kaupunkilaiset voivat antaa siihen vinkkejä.

Tällä hetkellä teoksia on listattu yli 1 600.> www.tarinoidenhelsinki.fi

■ Komisario Palmu ja etsivä Virta ratkovat rikoksia kantakaupungissa. Taustalla tuomiokirkko.

Helsinki ontäynnä

tarinoitaKomisario Palmu, Kuutamolla-elokuvan Iiris sekä

Harjunpää ja pahan pappi seikkailivat kaikki pitkin poikin Helsinkiä. Tänne mahtuu rikoksia ja rappioromantiikkaa,

elitismiä ja duunarielämää. Kaupunginkirjaston kartta-palvelu Tarinoiden Helsinki tuo kertomukset lähelle.

Nettikarttapalvelu vie elokuvien Helsinkiin

ww

w.tarinoiden

hel

sin

ki.fi

■ Frank ja Frank pääsivät lopulta Eiraan elokuvassa Calamari Union.

29

”Helsingillä on monet kasvot. Rikosromaaneihinpyritään tuomaan uskottavuutta hyvinyksityiskohtaisellakaupunginkuvauksella.”


■ Pekka ja Pätkä pahassa pulassa -elokuvassa nämä sankarit työskentelivät mainoskyltteinä. Tämäkin kohtaus kuvattiin Kalliossa.

nikan roskakuskista ja Notkea Rotta räp-pää lähiöelämästä biisissä 16 kilsaa Kon-tulaan.

– Helsingillä on monet kasvot, ja ne myös muuttuvat. Itselleni on tietokan-taa tehdessäni ollut todella mielenkiin-toista törmätä menneen Helsingin ku-vaukseen, esimerkiksi Viljo Kajavan ru-noon, jossa kerrotaan Vallilassa käys-kentelevistä lehmistä 1960-luvulla. Sitä huomaa, kuinka lyhyessä ajassa kaupun-kikuva on muuttunut, Holm toteaa.

Kartan kanssa kaupungilleHelsinki-aiheisella kirjallisuudella on selkeä linja, jossa pidetään yllä mieli-

kuvaa kaupungista paheen pesäkkeenä: monet keskittyvät rikollisuuteen.

– Se ehkä johtuu siitä, että rikosro-maaneihin pyritään tuomaan uskotta-vuutta hyvin yksityiskohtaisella, todelli-suuteen perustuvalla kuvauksella, miet-tii Holm.

Muun muassa Jarkko Sipilä ja Outi Pakkanen käyttävät Helsinkiä hedel-mällisesti. Pakkasen teoksessa Punainen pallotuoli Sakari Mäkilä asuu vaaleanpu-naisessa kulmatalossa osoitteessa Kale-vankatu 55. Keittiön terassin ikkunoista näkymä kantaa Sinebrychoffin savupiip-pujen yli Bulevardin alkupäähän. Sipilän romaaneissa Kari Takamäen tutkijapop-poo majailee Pasilan poliisitalossa.

Kirjastoväki täydentää tietokannan tietoja muun työn ohella. Kävijöiltä ote-taan mielellään vastaan ideoita ja infoa, ja teosten tekijät ottavat hekin usein itse yhteyttä. Niin tietoa pikkuhiljaa kertyy.

Salapoliisityö on inspiroinut Holmia tutkailemaan tietokantaan kirjaamiaan paikkoja myös tosielämässä. Esimerkik-si Kuutamolla-elokuvassa ollut silitys-rautatalo alkoi vaivata häntä niin paljon, että se oli etsittävä. Siellä se köllötti Vuo-rimiehen- ja Muukalaiskadun kulmassa Ullanlinnassa. •

tapa

htum

ia


ILMOITUS

TAULUTiedot palstalle

[email protected]

Seuraavan kalenterin

aineistopäivä on

3. maaliskuuta.

Kuluva vuosi on henkilöstöliikunnan 20-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuodelle on suunniteltu uusi liikuntakorttikampanja.Tapahtumista ja tarjonnasta tullaan kertomaan henkilöstöliikunnan sivuilla Helmessä ja Hengen tulevissa numeroissa. > Lisätiedot: henkilöstöliikuntakonsultti Eeva-Liisa Rautiainen, [email protected], puh. 310 87821.

■ HENKILÖSTÖLIIKUNNAN KEVÄTKAUSI on 10.1.–29.4. Stadin kundi kondikseen -lii-kuntaryhmissä on vielä tilaa! Löydä itsellesi parhaiten sopiva liikuntaharrastus. Tarjolla muun muassa futsalia, kiertoharjoittelua, pipolätkää ja äijäjumppaa.

Lisätietoja Kaisa Laine, [email protected], puh. 310 87878 ja Pilvi Heinonen, [email protected], puh. 310 87822.

Työkaverista liikuntakaveriksi 14.–17.2.■ HENKILÖSTÖLIIKUNTA HAASTAA sinut liikkumaan ystävänpäiväviikolla (viikko 7) Työkaverista liikuntakaveriksi -kampanjalla! Haasta työkaverisi mukaan ja tulkaa mo-lemmat maksutta henkilöstöliikunnan liikuntaryhmiin 14.–17.2.

Tule mukaan Naisten Kympille!■ KAIKKI NAISET MUKAAN Naisten Kympille 22.5! Henkilöstökeskus on neuvotellut kaupungin henkilöstölle alennetun osallistumismaksun (26 euroa). Alennus on voi-massa 28.2. asti.

Lisätiedot ja ilmoittautumiseen tarvittavan kaupungin alennuskoodin löydät henki-löstöliikunnan tapahtumakalenterista kaupunkitason Helmi-intrasta.

Lisätietoja Eeva-Liisa Rautiainen, [email protected], puh. 310 87821 tai Pilvi Heinonen, [email protected], puh. 310 87822. > www.naistenkymppi.fi.

> Lisätiedot, tarjonnan ja ilmoittautumisohjeet löydät Helmestä > Henkilöstö > Henkilöstöetuudet > Henkilöstöliikunta.

OIVA TREENI 18 -valmennus lähiesimiehille■ SUOSITTU TREENI-LÄHIESIMIESVALMENNUS jatkuu. Valmennuksessa tarjotaan esi-miehelle työkaluja johtamiseen, kommunikointiin ja taloussuunnitteluun.

Valmennus toteutetaan noin 25 henkilön ryhmässä. Kaksipäiväinen aloitusjakso on Rantasipi Sveitsissä Hyvinkäällä. Muut jaksot pidetään henkilöstökeskuksessa.

> Ilmoittautumiset 21.2. mennessä Helmi >Yhteiset palvelut > Koulutus ja kehittä-minen > Koulutuskalenteri.

> Lisätietoja kehittämiskonsultti Hannele Yltiö, puh. 310 43027, [email protected] ja asiakaskoordinaattori Anne Lahtinen, puh. 310 43557, [email protected]

Hae tekniikan alan työnjohto-koulutukseen■ HELSINGIN TEKNIIKAN ALAN oppilaitok-sen (Heltech) aikuiskoulutusyksikkö kou-luttaa työnjohtajia tekniikan alalle. Kysees-sä on kokeilu, jonka tavoitteena on kehit-tää työnjohdollista osaamista ja alan kou-lutusta.

Parhaillaan haetaan opiskelijoita maa-liskuussa aloittavaan ryhmään, joka eh-

tii valmistua ennen kuin kokeilu vuonna 2012 päättyy. Tekniikan alan työnjohtokou-lutuskokeilu on suunnattu työssäkäyville kone- ja metallialan, autoalan, kuljetusalan ja kaupan alan ammattilaisille. Koulutus ei johda tutkintoon, vaan antaa valmiudet toi-mia työnjohtotehtävissä. Opiskelu tapah-tuu suurelta osin verkossa.

Pääsyvaatimukset: Hakijalla tulee olla alan ammatillinen perustutkinto, ammat-titutkinto tai erityisammattitutkinto ja työ-kokemusta noin viisi vuotta sekä soveltuva alan työpaikka.

Hakeminen: Seuraava koulutus alkaa 14.3. Hakuaika päättyy 28.2.

Koulutukseen haetaan sähköisellä hakulomak keella, jonka löydät osoitteesta: www.heltech.edu.hel.fi > Aikuiskoulutus > Työnjohtokoulutus.

Tervetuloa aamupiiriin■ KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÖIDEN aamupiiri kokoontuu sanan ääreen ja rukoilemaan ker-ran kuukaudessa Tuomiokirkon kappelissa (Hallituskadun ja Snellmaninkadun kulmassa, sisäänkäynti tuomiokirkon pääportaiden puolivälistä oikealle).

Kevätkaudella 2011 kokoonnutaan keskiviikkoisin 16.2., 16.3., 13.4., 11.5. ja 24.8 klo 7–8. Lisätiedot: Jarmo Lehto, puh. 0400 705 118 tai Regina Kreander, puh. 505 1072.

Kaikki muuttuu paremmaksi■ KAIKKI MUUTTUU PAREMMAKSI -kirja julkaistiin viime joulukuussa. Kirja syntyi samannimisen videon inspi-roimana. Nuoria kannustavalla videolla nähdään muun muassa Marco Bjurström, ulkoministeri Alexander Stubb ja oikeusministeri Tuija Brax. Videon on katsonut YouTubessa yli 50 000 ihmistä ja televisiokanavilla sen on näh-nyt noin 600 000 ihmistä.

Nuoruus on erityisen rankkaa niille, jotka eivät sovi annettuun muottiin. Homo- ja lesbonuorten itsemurhariski on tutkimusten mukaan kolmin–nelinkertainen muihin nuoriin verrattuna. Ulkopuolisuuden tunne ei koske vain seksuaalisesti valtavirrasta poikkeavia, vaan jokaista itsensä erilaiseksi kokevaa.

Kaupunginkirjasto kutsuu sinut kuuntelemaan ja keskustelemaan siitä, miten kaikki muuttuu paremmaksi. Open mic- keskustelutilaisuuksia järjestetään 16.2. klo 18.30, Kirjasto 10, Stage2.3. klo 18.30, Rikhardinkadun kirjasto, Kirjallisuussalonki, 3. krs.> Lisätietoja tiedottaja Virve Miettinen, [email protected], puh. 040 168 5748 > www.lib.hel.fi

Henkilöstöliikuntaa jo 20 vuotta!

31

Ristikko nro 1/2011

Pek

ka S

auri

Lähetä ristikon vastaussanat 3.3. mennessä osoitteella [email protected].

Kerro samalla mielipiteesi lehdestä!

Vastanneiden kesken arvomme elokuvalippuja.Ristikon oikea vastaus löytyy jatkossa netistä samasta osoitteesta lehden verkkojulkaisun kanssa, www.hel.fi/helsinginhenki.

Arvaa, ellet tiedä -palstalla kysyttiin viimeksi ”Kuinka moni on tähän mennessä ot-tanut työsuhdematkalipun käyttöön?” Oikea vastaus on: Hakijoita oli vuoden 2010 lopussa noin 20 000. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin leffalippuja, jotka me-nivät seuraaville: Riikka Rauhala, Marketta Hopia, Pirjo Modig, Sirkka Ruotsa-lainen ja Kirsti Hämäläinen. Kiitos osallistumisesta!



GoGohelmi–maaliskuu 2011

8.2. Lainan päiväKirjasto goes camping -tapahtuma Narinkkatorilla. Tarjolla aitoa kirjastoleiritunnelmaa.> www.lib.hel.fi

13.2. KamarimusiiKKia KaupungintaLoLLaKaupunginorkesterin kamarimuusikot esittävät sunnuntaimatineassa muun muassa Mozartin ja Mahlerin teoksia. Ilmaiset pääsyliput ovat jaossa sunnuntaina 6.2. klo 10 alkaen kaupungintalon Virka Infossa.> www.virka.fi

15.2.KanneLtaLoLLa 40-Luvun tunneLmaaHiljaa Ensemblen konserttikertomus sisältää talvisodan ajan musiikkia sekä musiikin rinnalle dramatisoituja otteita laula-jien isovanhempien talvisodan aikaisesta kirjeenvaihdosta.> www.kanneltalo.fi

21.–25.2.taLviLomaKouluissa ja oppilaitoksissa lomaillaan.

28.2. HyvänteKeväisyysHuutoKauppa Asfalttia ja auringonkukkia -näyttelyn valokuvavedokset myydään Hakasalmen huvilassa, Mannerheimintie 13 D. Ostamalla tuet Vailla vakinaista asuntoa ry:n toimintaa. > www.hel.fi/kaumuseo

30.3.turvaLLinen HeLsinKi -sinua vartenPelastuslaitoksen juhlavuoden kunniaksi järjestettävän se-minaarisarjan luennossa käydään läpi muun muassa joka kodin paloturvallisuus ja onnettomuuksiin varautuminen. Paikkana Helsingin yliopiston päärakennus, Fabianinkatu 33.> www.pelastuslaitos150.hel.fi

31.3. HeLsingin HenKi 2/2011 iLmestyyAiheina muun muassa tuottavuus- ja hyvinvointisuunnitel-mat, ruokakulttuurin kehittäminen ja henkilöstöliikunta.

012011

{ uus

i duu

ni }

Se on sukuvika, kun suksi ei luista””

Koulun pomo

Missä olit aiemmin töissä?Toimin 18 vuotta Espoossa kahdessa eri kou-lussa luokanopettajana sekä siinä ohessa liki viisi vuotta apulaisrehtorina. Millainen mielikuva sinulla oli Helsingin kaupungista työnantajana ennen Tapanilaan tuloa? Kannustava, ammattitaitoa ja kokemusta arvos-tava työnantaja. Kaupunki, joka haluaa panos-taa hyvään perusopetukseen.Mitä kaikkea työhösi rehtorina kuuluu?Hyvin erilaisia tehtäviä: henkilöstö- ja talous-asiat, kiinteistönhoitoon liittyvät asiat, yhtey-denpito eri sidosryhmiin sekä tietenkin ope-tuksen järjestämiseen ja kehittämiseen liittyvät tehtävät yhdessä opettajiston kanssa. Työtah-ti on usein aika hektinen ja työrytmi katkonai-nen: viime kädessä rehtori on vastuussa kaikes-ta koulun toiminnasta – vähän niin kuin yrityk-sen toimitusjohtaja.Onko rehtorilla vielä nykyään kanslia?On toki, ja vaikka seinälläni kiipeilee kaksi en-tisiltä eskarilaisiltani saamaani isokokoista hir-viötä (lentävä kammo ja nelisilmäinen lima-

nuljaskahirviö) luulen, ettei kanslian kynnys ole liian korkea. Pyrin pitämään oven avoinna aina kun mahdollista, samoin kuin korvani niin isojen kuin pientenkin murheille ja ilonaiheille.Kuinka iso työyhteisösi on?Liki 30 aikuista ja 226 oppilasta.Teetkö yhteistyötä muiden koulujen ja muiden kaupungin virastojen tai liikelaitosten kanssa?Teemme tiivistä yhteistyötä Maatullin ja Hii-denkiven koulujen kanssa. Muista yhteistyö-kumppaneista mainittakoon Malmin lähipoliisi, joka tänä syksynä on osallistunut koulurauhan julistukseen ja turvallisuuskasvatukseen. Pal-mian ja kiinteistöviraston tilakeskuksen avus-tamina olemme kiinnittäneet paljon huomio-ta liki satavuotiaan kiinteistömme kunnossa-pitoon.Millainen on helsinkiläinen ala-aste vuonna 2050?Monikulttuurisuus on varmasti lisääntynyt, op-pikirjat ja perinteiset opetusvälineet korvattu uusilla teknologioilla, opetus on alati yksilölli-sempää ja ainakin osittain virtualisoitua. Toi-voisin kuitenkin, etteivät tärkeimmät arvot ole unohtuneet, vaan jatkossakin vaalittaisiin tois-ten huomioimista ja vuorovaikutustaitoja.Suosikkipaikkasi Helsingissä?Tietysti Tapanila!Missä asut ja miten kuljet töihin?Espoon Karakalliossa. Perheeseeni kuuluu aviomiehen lisäksi kolme lasta. Valitettavasti oma auto on välttämätön.

kuv

a Se

ppo

Saar

ento

la

Helsingin henkiJu

ss

i pa

June n

> KuKa Pauliina Timonen> ammattiRehtori> töiHin 14.6.2010> toimipaiKKaTapanilan ala-aste

Documents

Helsingin henki 1/2011